Kulttuuri

”Naisten kehot eivät ole tarkoitettu arvioitaviksi” – näyttelijä Anna Paavilainen on lopen kyllästynyt epäasialliseen kommentointiin

Play rape- ja Sinuus-näytelmillä Anna Paavilainen on halunnut nostaa epätasa-arvon teatterin näyttämölle

”Hyvä perse!”

”Hyvät tissit!”

Nuo ovat huutoja, joihin jokainen nainen joutuu tottumaan jo nuoresta, joihin täytyy oppia suhtautuman, jotka täytyy oppia ohittamaan – mutta jotka kuitenkaan eivät voi olla vaikuttamatta. Näin minulle näemmä saa huutaa. Tai: Tältä minun pitäisi näyttää.

Huuteluun törmää säännöllisesti niin nuoresta, että voi olla vaikea muistaa milloin joutui kohteeksi ensimmäisen kerran. Ellei sitten muista sitä piinallisen tarkasti lopun ikäänsä.

Tällä kertaa huudot kohdistuvat Kansallisteatterin Willensaunan lavalla seisoviin näyttelijöihin Anna Paavilaiseen ja Marja Saloon. Paavilainen ja Salo hymyilevät huudoille vähän, näyttävät vaivaantuneilta. Jatkavat sitten esitystään.

Esitys on Sinuus, ulkonäköpaineita ja omakuvia tutkaileva näytelmä, jonka Paavilainen ja Salo ovat yhdessä kirjoittaneet ja ohjanneet ja jonka he kaksin esittävät.

Huudot kuuluvat esitykseen.

Paavilainen ja Salo halusivat tuoda ulkonäköön kohdistuvan epätoivotun kommentoinnin ja huomion näyttämölle.

”Sitä että mun keho ja oleminen on arvioinnin kohteena, on tottunut pitämään itsestään selvänä”, Anna Paavilainen sanoo.

Sinuutta kirjoittaessaan Paavilainen ja Salo kävivät päiväristeilyllä Tallinnassa. Laivalla ymmärrys omasta arjesta korostui vähän erikoisella tavalla.

”Tajusi, että on hakeutunut työryhmiin ja sellaisten ihmisten seuraan, jotka kohtelevat minua tasa-arvoisena. Laivalla sitä ihan hätkähti, se oli niin silmiinpistävää: ahnaat katseet ja suora häirintä. Me Marjan kanssa istuttiin ja puhuttiin ja pöytään tunki jengiä, jotka olivat päättäneet, että me halutaan istua niiden kanssa.”

Vaivaantunut ilme, kohtelias hymy: on helppo kuvitella, että Paavilaisella ja Salolla oli laivaravintolassa samat ilmeet kuin Willensaunan lavalla.

Sillä samoin kuin on tottunut huuteluun ja häiriköintiin, on sitä tottunut myös reagoimaan tietyllä tavalla. Nätisti.

”On oppinut sen käyttäytymisen, ettei halua nolata häiriköijää. Että antaa vain olla, naurahdan kiusaantuneena ja ehkä se menee ohi.”

Paavilainen toivookin, että oppisi pikkuhiljaa eroon myötäilystä. Puolustamaan sitä tilaa, jonka häiriköijät yrittävät häneltä viedä.

Erinomainen idea – jota toteuttaessa vain helposti käy niin, että epäasiallisesta käytöksestä valittava saa syyt omille niskoilleen.

”Oma vika, mitäs läksit.”

Tuohon asenteeseen Paavilainen törmäsi myös silloin, kun hän yritti vuosien ajan puhua siitä, miten oli kyllästynyt näyttelemään roolihahmoja, joita raiskattiin näyttämöllä.

”Kysyttiin, että jos menet töihin Kansallisteatteriin, jossa tehdään tietynlaista ja vanhoja juttuja, niin miksi odotat, että ne nuoren naisen roolit olisi erilaisia? Että ehkä et vain ole tarpeeksi vahva ammattilainen.”

Paavilainen ei kuitenkaan lakannut ihmettelemästä.

Syntyi monologinäytelmä PLAY RAPE.

Tai kuten Paavilainen itse sanoo ”kokoelma siitä marmatuksesta, jota olin viiden vuoden ajan pitänyt. Ja kun se on monologi, niin kukaan ei voi keskeyttää, että ehkä otat tämän turhan vakavasti.”

Paavilainen hymyilee.

PLAY RAPEN ensi-ilta oli kaksi vuotta sitten marraskuussa Pop Up Art House -festivaalilla. Kehutusta esityksestä on ehtinyt muodostua jo pieni klassikko: Paavilainen on esittänyt sitä tänä vuonna niin Kansallisteatterissa kuin Tampereen teatterikesässä sekä teatterifestivaalilla Saksassa. Loka- ja marraskuussa on tulossa taas näytökset Kansallisteatterin suurelle näyttämölle.

Paavilainen on tietenkin iloinen – ja ennen kaikkea siitä, että teos on herättänyt keskustelua.

”Esitys ei ole sellainen, että ’tässä teille yksi totuus’. Vaan toivottavasti raivaa tilaa sille, että näistä asioista oikeasti voidaan keskustella vuonna 2016.”

Näistä asioista – eli siitä, millaista maailmaa teattereissa rakennetaan taiteen nimissä.

Millaiset roolit ”kuuluvat” naisille ja millaiset miehille?

Kansallisteatteriin vuonna 2008 kiinnitetyn Paavilaisen oma vastaus kysymykseen oli rooli roolilta selkeämpi.

”Teatteriin on normalisoitunut tietynlainen naisvihamielinen kerronta ja kuvasto. Sen huomasi, kun sitä jumpsutti illasta toiseen menemään.”

PLAY RAPESSA Paavilainen laskee tulleensa näyttämöllä raiskatuksi yli sata kertaa.

Lavalla Paavilainen ei ymmärtänyt sitä kyseenalaistaa, se oli vain näyttelijäntyötä, johon muutenkin kuuluu ”meneminen vaaraa päin, pois omalta mukavuusalueelta”. Mutta kun Paavilainen opiskeli vuosina 2014–2015 Ruotsissa ja kirjoitti monologiaan, alkoi hän miettiä tarkemmin sitä miltä jatkuvat näyttämöpahoinpitelyt tuntuivat, mitä ne aiheuttivat.

Ja miksi hänen, suhteellisen tasa-arvoisessa yhteiskunnassa kasvaneen naisen pitäisi jatkuvasti esittää uhria, vaikka todellisuus on kaikin tavoin paljon monimuotoisempi.

”Ennen kaikkeahan on kyse katsojista, heidän mahdollisuudestaan nähdä monipuolisempaa teatteria.”

Paavilainen sanoo näytelmän tulleen otolliseen aikaan. Kollegoilta saadut kommentit kertovat myös siitä, että teoksella on ollut vaikutusta.

”On ihan hullun huikeeta, kun joku on sanonut, että nämä asiat on nyt ollut helpompi ottaa esiin vaikka harjoituksissa. Että tämä ei ole enää asia, jonka voi samalla tavalla ohittaa. Että on noloa, jos ei mieti representaation kysymyksiä.”

Paavilainen on iloinen – ja kaikesta ylistyksestä selvästi myös vähän vaivaantunut.

”Tuntuu hölmöltä, että PLAY RAPE henkilöityy niin vahvasti muhun. On niin paljon myös muita ihmisiä, jotka ovat olleet mahdollistamassa tätä. Kun oikeastaanhan kaikki mun ajatukset ovat kokoelma ystävieni ja esikuvieni ajatuksia. Antti Nylén kirjoitti jossain hienosti, että sanotaan, että sitä voi saavuttaa mitä vain, jos tahtoo tarpeeksi, vaikka oikeastihan ihminen ei saavuta mitään ilman toisten apua ja armollisuutta.”

Myös Sinuus, joka tuli ensi-iltaan 16. syyskuuta on ehdottoman feministinen. Se käsittelee suorasukaisesti asioita, jotka ovat maailmassa epäreilusti nimenomaan naisten näkökulmasta: ulkonäköpaineita, naisille määriteltyjä ahtaita rooleja, konkreettisia kieltoja. Naiset eivät esimerkiksi saisi esittää Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmää, jota Paavilainen ja Salo käyttävät esityksensä kehyksenä.

Näytelmän raikkaassa otteessa ja toteutustavassa on paljon samaa kuin PLAY RAPESSA.

Aihe on eri. Teatterin sijaan katseen kohteena on erityisesti media ja aivan erityisesti sosiaalinen media: se millaisia kuvia me haluamme itsestämme rakentaa.

Paavilainen kertoo, miten he Salon kanssa iloitsivat ensi-illan jälkeen, kun esityksen Instagram-tilille oli ilmaantunut paljon uusia tykkäyksiä.

”Että jes, kannatti tehdä esitys, ikinä ei ole ollut näin paljon tykkäyksiä!”

Paavilainen on ja ei ole ole tosissaan. Sinuudessa onkin hauskaa – ja koskettavaa – se, että samalla, kun siinä tarkastellaan kriittisesti internetin huomiomaailmoja ja sosiaalisen median tykkäyskulttuuria, käy siitä myös ilmi, miten vaikea positiivisen huomion kaipuusta on irrottautua.

Näytelmässä nousee esiin myös slut-shaming -ilmiö: naisiin kohdistettu moraalinen paheksunta. Slutsheimauksessa näkyykin ehkä kaikkein kipeimmin internetajan julma ristiriitaisuus. Se, että samalla, kun nuoret naiset ovat jatkuvasti vähäpukeisten mainosmallien ympäröimiä, tulisi heidän itsensä ymmärtää käyttäytyä siveellisemmin, olla postaamatta itsestään liian paljastavia kuvia.

”Kysellään, että miksi nuoret naiset käyttäytyvät näin netissä? Hei, sitä kutsutaan tämänhetkiseksi kulttuuriksi! On aika kohtuuton vaatimus, että 14-vuotiaan pitäisi olla se joka tekee toisin ja osaa sanoa ei.”

Vaikka Paavilainen näytteleekin paraikaa peräti kahdessa omassa näytelmässään, kokee hän suuntautuneensa jo vuosia sitten oikeastaan aivan toisaalle. Elokuviin. PLAY RAPEN hän kirjoitti opiskellessaan elokuvantekoa Stockholm Filmskolassa.

Tietyllä lailla suunnan muutos oikeastaan liittyy kaikkeen edellä käsiteltyyn. ”Haluaisin kääntää katseen itsestäni maailmaan, en olla itse katseen kohteena.”

Mutta, on tekeminen sitten mitä tahansa, yksi periaate lävistää kaiken:

”Ennen ajattelin, että mulla on nämä feministiset kysymykset muun työn ohella. Että kun nämä on ratkaistu, voin kertoa maailman kauneimmasta sinisestä tai siitä mihin avaruus päättyy.”

Nyt Paavilainen näkee toisin. Jokainen työ on miniuniversumi.

”Samalla kun on vapaus, on myös vastuu siitä millaiselle ajattelulle raivaa tilaa. Varsinkin, kun itse on niin etuoikeutetussa asemassa, haluan toimia niin, etten omalta osaltani edistäisi sortoa.”

Ei siis erikseen feminismiä ja taidetta, vaan kaikki samassa paketissa.

Vähän niin kuin Ruotsissa elokuva-asioissa jo on.

”Ruotsissahan nauretaan, jos heille kertoo, että elokuvien rahoitus päätetään meillä vain laadun perusteella.”

Tai siis niin Ruotsissakin tehdään. Tasa-arvo vain sattuu olemaan yksi ruotsalaisista laatukriteereistä.

”Tasa-arvon toteutuminen ei ole vain kiva lisä. Jos koetaan, että marginaaliin kuuluva tarina ei ole yhtä hyvä kuin jokin toinen, pitäisi tarkastella mitä hyvällä tarkoitetaan. Jo monipuolisuus sinänsä on laatua.”

Ilman tasa-arvoa ei ole myöskään aitoa sananvapautta, Paavilainen muistuttaa.

Internet toki mahdollistaa kaikille periaatteessa yhtäläiset oikeudet saada äänensä kuuluviin. Mutta. Saadakseen katsojia pitää vaikkapa nettivideon olla tyylikäs, hauska tai kauniisti kuvattu.

”Se vaatii usein paljon rahaa. Sananvapaus on näin myös esteettisissä asioissa.”

Paavilainen toivookin, että uskaltaisi itsekin olla enemmän punk.

”Luoda enemmän sellaista do it yourself -estetiikkaa. Että ihmiset jaksaisivat tarttua myös juttuihin, jotka eivät ole teknisesti niin hiottuja. Koska siellähän se sananvapaus on.”

Sinuus Kansallisteatterin Willensaunassa 2.–4.11.

PLAY RAPE Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 16.10. ja 6.11.

Anna Paavilainen

  Syntynyt 1983 Mikkelissä. Käynyt Sibelius-lukion Helsingissä. Soittaa viulua.

  Valmistui Teatterikorkeakoulusta 2006. Työskenteli kiinnityksellä Kansallisteatterissa 2008–2014.

  Opiskeli 2014–2015 Tukholman elokuvakoulussa elokuvaohjaamista ja käsikirjoittamista.

  Näytellyt mm. elokuvissa Armi elää! (2015), Kesäkaverit (2014) ja Hyvä poika (2011).

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Henkilöjutut
  • Teatteri
  • Feminismi
  • Tasa-arvo

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    2. 2

      Stockmann joutuu myymään omaisuuttaan hinnalla millä hyvänsä selvitäkseen veloistaan – HS selvitti, miten tavaratalojätti romahti

    3. 3

      Vihreiden nousukiito hiipui: puolue putosi HS-gallupissa kolmanneksi – perussuomalaisten kannatus jatkaa kasvuaan

    4. 4

      Viisivuotias Lucas Räisänen sairastaa harvinaista lihassairautta ja nyt hänen elämänsä on muiden suomalaisten käsissä – maksaako yhteiskunta lääkkeen, jonka hinta voi olla miljoonia?

    5. 5

      Meidän kaikkien kannattaisi seurata reissuillamme tarkemmin, mitä riksakuskit älypuhelimillaan tekevät

    6. 6

      Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

    7. 7

      Helsinki aikoo vaikeuttaa Tuusulanväylän ruuhkasumpussa autoilua entisestään – ”Kauhealta se kuulostaa”

    8. 8

      Kirpparilla myyty patja paljasti Rinta-Nikkoloiden talon karmean kunnon – Mistä tietää, voiko hometalosta saada vielä kodin?

    9. 9

      Huippulääkäri Sakari Orava kertoo meheviä tarinoita urheilutähtien maailmasta: Beckhamit popsivat pizzaa, toiset huusivat mamma miaa ja suihkuhuone vilisi torakoita

    10. 10

      Miss Turkki joutui luopumaan kruunustaan – syynä tviitti, jossa voittaja kertoi juhlivansa vallankaappausyrityksen uhreja vuotamalla kuukautisverta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

    2. 2

      Kaksi nuorta miestä asteli portaille, keskusteli hetken ja löi sitten itseään puukolla vatsaan, kertoo Eduskunnan turvallisuusjohtaja

    3. 3

      Pohjoiskorealaisella riisipellolla seisoo suomalaisten veronmaksajien kustantama paperitehdas – Näin Kimien diktatuuri vedätti Suomelta kymmeniä miljoonia euroja

    4. 4

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    5. 5

      Helsingissä on jopa 12-vuotiaita seksinmyyjiä – Alaikäisten seksikaupasta ei juuri hiiskuta, mutta ilmiö on tuttu nuorten kanssa työskenteleville

    6. 6

      Kymmenet papit julistavat kasvoillaan vihkivänsä homoja, lesboja ja muunsukupuolisia, Helsingistä mukana kokonainen seurakunta – ”Tämä on eräänlainen kaapistatulo”

    7. 7

      Heti ensimmäinen yhteydenotto te-toimistosta oli uhkauskirje – Työttömiä kohdellaan kuin rikollisia

    8. 8

      Facebookin isoin suomenkielinen feminismiryhmä kielsi islam- ja muslimiaiheiset keskustelut – Nyt ryhmän perustajat kertovat, miksi

    9. 9

      ”Enkelihoito voi johtaa ojasta allikkoon” – Yhä useampi haluaa hoitaa mieltään, mutta epämääräiset pikaterapiat harmittavat psykologeja

    10. 10

      25-vuotias ruotsalainen soluttautui vuodeksi USA:n ”maltillisen” äärioikeiston sisäpiiriin ja kuuli liikkeen johtajalta tavoitteet: ”Tämä päättyy keskitysleireihin ja Hitlerin kunnianpalautukseen”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

    3. 3

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    4. 4

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    5. 5

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    6. 6

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    7. 7

      Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

    8. 8

      Olen ollut alle kaksi viikkoa työttömänä, mutta työnhakuni lakkasi jo – te-palvelun kikkailu tekee työttömäksi ilmoittautumisesta sietämättömän vaikeaa

    9. 9

      24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

    10. 10

      Ahvenanmaan edustaja äänesti suomen kieltä vastaan Pohjoismaiden neuvostossa – ”Emme pystyneet edes kuvittelemaan, että hän kääntyisi Suomen aloitetta vastaan”

    11. Näytä lisää