Kulttuuri

Valikko
Kulttuuri

Beatlesin jäsenet halusivat tehdä Taru sormusten herrasta -elokuvan ja näytellä pääosat – uutuuskirjat paljastavat runsaasti uutta tietoa yhtyeestä

Syksyn Beatles-tulvaan kuuluvat George Harrisonin ja Paul McCartneyn elämäkerrat, Beatles-laulujen taustat avaava tutkimus, täydennetty konserttilevyjulkaisu ja Ron Howardin elokuva. Tieto tulvii yli jo vaativaltakin fanilta.

Kirjat Graeme Thomson: George Harrison. Suom. Kirsi Luoma. 574 s. Like. Philip Norman: Paul McCartney. Elämäkerta. Suom. Tero Valkonen. 697 s. Gummerus. Steve Turner: Koko Beatles-tuotanto. Kaikkien laulujen sanat ja syntytarinat. Suom. Katri Tenhola ja Jere Saarainen. 352 s. Minerva.

Tiesitkö, että The Beatles -yhtye neuvotteli Taru sormusten herrasta -elokuvasta ohjaaja Stanley Kubrickin kanssa? John Lennon olisi ollut inha Klonkku, Paul McCartney neuvokas hobitti Frodo Reppuli, George Harrison viisas velho Gandalf ja Ringo Starr puolestaan Frodon apuri Sam.

Lennon tuli The Beatlesin ideapalaverissa Intiassa luvanneeksi säveltää tupla-albumin verran elokuvamusiikkia. Stanley Kubrick suostui lounaalle Lennonin ja McCartneyn kanssa, mutta totesi hankkeen mahdottoman laajaksi ja keskittyi mielestään parempaan aiheeseen. Näin syntyi elokuvataiteen kiistelty klassikko Kellopeliappelsiini (1971).

Kirjailija J.R.R. Tolkien ehti myös paheksua hanketta. Niinpä The Beatles teki suurelokuvan sijasta viimeiset levyklassikkonsa.

Tämä ja miljoonat muut vähemmän tunnetut yksityiskohdat käyvät ilmi, jos jaksaa altistaa itsensä tämän syksyn suurelle Beatles-vyörytykselle.

Kirjakauppoihin on saatu George Harrisonin elämäkerran 574-sivuinen Kirsi Luoman suomennos, Paul McCartneyn elämäkerran 697-sivuinen Tero Valkosen suomennos sekä Katri Tenholan ja Jere Saaraisen suomentama, suureen formaattiin painettu 352-sivuinen Koko Beatles-tuotanto. Se sisältää jokaisen yhtyeen kirjoittaman Beatles-laulun sanat sekä tarinat jokaisen laulun taustoista.

Lisäksi kansainvälisille markkinoille tuupattiin Live at Hollywood Bowl -konserttilevyn uusi täydennetty laitos ja 4. marraskuuta Suomen ensi-iltansa saava Ron Howardin Eight Days a Week -dokumenttielokuva.

George Harrison: suurin elostelija

Graeme Thomsonin George Harrison -kirja sisältää ainoana uutena suomennoksena kunnon lähdeviitteet. Thomson on tutkinut unohdettuja lehtileikkeitä hyvin ja saanut haastatella elämäkertaansa esimerkiksi Harrisonin ensimmäistä ja toista vaimoa sekä lukuisia yhteistyökumppaneita Ravi Shankarista lähtien.

Harrison oli joukon epäilijä. Miksi juuri hänen kaltaisensa kitaristi ansaitsi menestyksen? Ja oliko The Beatles beatlemanian huipulla mitään Smokey Robinsoniin tai Bob Dylaniin verrattuna? ”Ovathan Paulin ja Johnin biisit ihan hyviä, mutta eivät mitenkään loistavia”, hän ihmetteli vuoden 1964 lehtihaastattelussa.

Harrisonin alemmuuskompleksi saa lisävalaistusta. Moni Harrisonin ystävä kehui hänelle eräiden Beatles-klassikkojen kitarointia, jolloin hän joutui toteamaan heille: ”se oli Paul”.

McCartney tosiaan soitti kipakan kitarasoolon Harrisonin omaan Taxmaniin ja kuuluisan kitarariffin Paperback Writeriin. Lennon puolestaan hoiti I Feel Finen aikoinaan vallankumouksellisen feedback-intron ja kitarariffin. Lennon soitti myös Get Backin soolot.

”En tee mitään, mitä George ei tekisi paremmin. Haluan kuitenkin välillä sooloilla, en pelkästään kompata”, Lennon sanoi. Ja kun hän soololevyillään tarvitsi hyvää kitaristia, hän soitti usein George Harrisonille.

Elämäkerta vahvistaa, että The Beatlesin innokkain elostelija oli George Harrison. John Lennonin mukaan Harrison oli ”Jumalaa yhtenä päivänä ja kokaiinia seuraavana.”

Harrison myönsi tämän itsekin vuonna 1973. ”Minulla on sellaisia kausia, etten pysty lopettamaan mantran laulamista, ja sitten taas sellaisia, että muutun demoniksi.”

Harrisonin guruksi noussut A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupada antoi tähdelle vapautuksia hillittömyyksiin, kunhan hän myös jatkaisi Krishnan palvelemista (ja liikkeen rahoittamista). Näin guru ei tarjonnut moraalista ankkuria, jota Harrison olisi ehkä 1970-luvun huuruisina vuosina tarvinnut.

Kaksinaismoralismi jatkui pitkään. Harrison saattoi selittää sairastuneelle tuottajalleen kuinka terveys kumpuaa ”yksinkertaisesta elämästä” ja hypätä sitten McLarenin hänelle teettämään F1-tyylin urheiluautoon, jonka huippunopeus oli 370 kilometriä tunnissa. Auto maksoi tähdelle puoli miljoonaa puntaa.

Ensimmäisen avioliittonsa Pattie Boydin kanssa hän tuhri itsekeskeisyydellään jo vuosia ennen kuin vaimo aloitti seurustelun Eric Claptonin kanssa. Toisaalta George Harrison antoi mallin Live Aidille ja muille hyväntekeväisyystempauksille Concert for Bangladeshilla. Toinen avioliitto Olivia Harrisonin kanssa kesti miehen uskottomuuksista huolimatta, ja pojan eli Dhani Harrisonin (s. 1978) kasvuvuodet auttoivat Harrisonia tasoittumaan.

Harrison oli lauluntekijänä parhaimmillaan vuosina 1968–1970 The Beatlesin viimeisillä levyillä sekä kokeellisten soololevyjen jälkeen tehdyllä All Things Must Pass -kolmoislevyllä.

Harmi vain, että tuottaja Phil Spector oli kolmoislevyn tuottajana jo menettämässä teränsä. Harrison olisi uudelleenjulkaisuissa halunnut poistaa Spectorin loputtomia päällekkäisäänityksiä, mutta levy-yhtiö ei tähän suostunut.

Levyn hitti My Sweet Lord todettiin plagiaatiksi The Chiffonsin hitistä He’s So Fine. Korvaukset pienenivät alkuperäisestä 1,6 miljoonasta dollarista valitusten jälkeen alle 600 000 dollariin, mutta pienemmistä yksityiskohdista käytiin oikeutta aina vuoteen 1998. Jupakka häiritsi Harrisonin lauluntekoa valtavasti. Harrison oli kuitenkin aidosti syyllinen. Plagiaattiuhasta mainittiin hänelle jo studiossa, ja hän vastasi vain: ”katsotaan sitä sitten”.

(Jos käytät Spotifyä, voit kuunnella The Chiffonsin hitin tästä linkistä ja Harrisonin hitin tästä:)

Living in a Material World (1973) oli vielä listamenestys edellisen menestyslevyn vanavedessä, mutta sen jälkeen hän ei listoilla juhlinut ennen kuin muistolaulu All Those Years Ago nousi hitiksi John Lennonin murhan jälkeen 1980-luvun alussa.

Elämäkerta inspiroi kuuntelemaan Harrisonin unohdetut soololevyt. Harrison halusi ”luopua kunnianhimoisuudesta” ja sen kyllä huomaa heikoimmilta levyiltä.

Silti esimerkiksi vuoden 1979 George Harrison on asiallinen albumi. Taitava pop ei vain ollut muotia uuden aallon vuosina. ”Viha pitää nujertaa rakkaudella, ei vihalla”, hän valisti punkkareita.

Uusi piristyminen tapahtui 1980-luvun lopulla Jeff Lynnen tuottamalla Cloud 9 -levyllä, joka sisälsi listaykköseksi nousseen Got My Mind Set on You -version. Hän kieltäytyi Paul McCartneyn ehdottamasta yhteisestä biisinteosta, mutta kokosi spontaanin superyhtyeen Traveling Wilburys, johon kutsuttiin myös Lynne, Bob Dylan, Roy Orbison ja Tom Petty. Heidän esikoisalbuminsa myi yli viisi miljoonaa kappaletta.

Harrison oli myös menestyksekäs Monty Pythonin ja muiden sankareiden elokuvatuottaja. Madonnan ja Sean Pennin floppi Shanghai Surprise keskeytti menestyksen ja aiheutti pahoja tappioita, samoin managerin pettäminen. Onneksi Beatlesin Anthology-projektit auttoivat. Harrisonin omaisuuden arvo oli viimeisinä vuosina noin sata miljoonaa puntaa.

John Lennonin murhan jälkeen George Harrison tiesi olevansa vaarassa ja linnoittautui usein kotitilalleen. Se ei auttanut. Häiriintynyt fani murtautui sisään uudenvuodenaattona 1999 ja iski häntä veitsellä useita kertoja. Syöpää sairastanut Harrison selvisi puhjenneesta keuhkosta ja vaarallisista pistohaavoista, mutta itse keuhkosyöpä vei hänet vuonna 2001 vain 58-vuotiaana.

Kuolinvuoteelle ehtivät perheen lisäksi esimerkiksi Ringo Starr ja Paul McCartney, joka lainasi Harrisonille oman talonsa Los Angelesin Beverly Hillsissä viimeisten viikkojen turvapaikaksi.

Hän oli ehtinyt hahmotella Brainwashed-levynsä musiikilliseksi testamentikseen. ”Aivopesun” vastapainoksi levyn lopulla soivat vielä kerran intialaiset mantrat.

Paul McCartneyn kunnianpalautus.

Philip Norman muistetaan Beatles-biografiasta Shout, jossa hän oli Lennonin lumoissa ja haukkui McCartneya rumasti. Uusi kirja on Normanin katumusharjoitus ja McCartneyn kunnianpalautus. McCartneylta hän sai kirjaan ”hiljaisen suostumuksen”, mutta ei uusia haastatteluja.

Norman on nyt avoimesti McCartneyn ”virallisen” elämäkerran (Barry Miles: Eilinen) linjoilla. Kyllä, Paul oli avantgardistinen ja kiinnostunut undergroundista osin jo ennen John Lennonia. Kyllä, hän on nerokas lauluntekijä, jota Lennon kunnioitti pahoista puheistaan huolimatta loppuun asti.

Valitettavasti Norman sivuuttaa Mark Lewisohnin jättimäisen Tune In -kirjan tutkimustuloksia Beatlesin varhaisvaiheista ja kirjoittaa epätarkemmin. Decca-yhtiön hän kertoo jälleen ”hylänneen” Beatlesin demon, vaikka todellisuudessa Decca teki Beatlesin managerille mutkikkaan vastatarjouksen, jonka manageri hyvistä syistä hylkäsi.

On väistämätöntä, että moneen kertaan kerrotusta tarinasta yritetään nyt imeä viimeisetkin pisarat. Kritisoin jo Lewisohnia siitä, että hän pohti niin pitkään virtsasiko John Lennon Hampurissa parvekkeelta nunnien päälle varhain aamulla, kun vessaan oli monen kerroksen matka. Lewisohn vastasi jämäkästi: tämäkin asia piti tutkia, koska se vaikutti yhtyeen imagoon, maahantuloon ja moniin muihin asioihin.

(Voit lukea Mark Lewisohnin jättiteoksen arvion tästä linkistä. Lewisohnin HS-haastattelu löytyy puolestaan tästä.)

Lewisohn ei sentään kuvannut Lennonin ja McCartneyn masturbointia, mutta Norman haluaa kertoa siitäkin, ja näillä kohdin tietomäärä alkaa tulvia yli. Lennonin kaveriporukka harrasti teineinä käsitöitä pilkkopimeässä ja innosti toisiaan hihkumalla ajan seksisymbolien nimiä. Vitsikäs Lennon vaihtoi aina viime hetkellä Brigitte Bardot’n hokemisen Winston Churchilliksi.

Lähdeviitteitä Norman ei käytä, joten monen kiistellyn kohdan uskottavuus jää punnitsematta. Myös Beatlesin musiikkia hän käsittelee kovin vähän kenties siksi, että hän teki jo niin Beatles- ja Lennon-elämäkerroissaan. Se on harmi, sillä McCartney on parhaimmillaan käsittämättömän mestarillinen popsäveltäjä.

Norman kuvaa kuitenkin hyvin esimerkiksi McCartneyn vankilapäiviä Japanissa 1980. Matkalaukusta löytyi lentokentällä marijuanaa, ja Paul pelkäsi vankilassa joukkoraiskausta. Pian hän kuitenkin hurmasi yakuza-mafiosot ja muut japanilaisvangit johtamalla yhteislauluja ja -leikkejä. Hänelle sopi uusien kavereidensa kanssa yhteissuihkukin, vaikka vankila tarjosi peseytymismahdollisuutta erikseen.

Melkoinen esimerkki McCartneyn sosiaalisesta lahjakkuudesta, oli tilanne mikä tahansa.

Norman kertoo esipuheessa ylpeänä, että hän kirjoittaa laajasti myös McCartneyn Wings-vaiheista ja soolourasta, toisin kuin Miles Eilinen-kirjassaan. Hän jättää taktisesti mainitsematta, että Howard Sounesin Paul McCartney -elämäkerta (2010, suomennos Otava 2011) teki saman jo vuosia sitten. Ja Sounes myös lähteisti tietonsa asiallisesti.

Musiikin sijasta Normania kiinnostavat erityisesti McCartneyn puolisot. Hän antaa kunniaa ensimmäiselle puolisolle, valokuvaaja ja kasvissyöntiaktivisti Linda McCartneylle (1941–1998), joka toimi Wings-yhtyeessä taustalaulajana ja oppi soittamaan koskettimiakin. Hän kuoli syöpään kuten Paul McCartneyn äitikin.

”Lapset ja minä olimme paikalla”, Paul kertoi Lindan kuolemasta. ”Jokainen pääsi kertomaan, miten paljon he häntä rakastivat. Lopulta minä sanoin: ’Olet kauniin appaloosaorisi selässä. On kaunis kevätpäivä, ilma on kirkas, taivas on sininen...’ Olin tuskin päässyt lauseen loppuun, kun hän sulki silmänsä ja lähti levollisesti tästä maailmasta.”

Normania kiinnostaa McCartneyn avioero-oikeudenkäynti toisen puolison Heather Millsin kanssa kymmenien sivujen verran. Omaisuuden arvosta riideltiin, ja se on kieltämättä valtava. Se lisääntyi mitä ilmeisimmin entisestään, kun Steve Jobsin Apple-yhtiö maksoi ehkä noin puoli miljardia euroa The Beatlesin Apple Corpsille vuonna 2007 ryhdyttyään välittämään musiikkia, mikä oli vastoin Apple Corpsin kanssa tehtyä sopimusta.

Kolmas avioliitto Nancy Shevellin kanssakin pääsee kirjassa alkuun – jälleen musiikin kuvauksen kustannuksella. New-albumi lokakuulta 2013 kuitataan yhdellä virheellisellä virkkeellä, jonka mukaan se muka olisi julkaistu vasta 2014.

McCartney jatkaa uraansa virkeänä. Hän esiintyi juuri ”Oldchellaksi” kutsutulla Desert Trip -festivaalilla. Elämäkerroille kertynee vielä jatko-osia.

Lady Madonna olikin Vietnamista

Steve Turnerin Koko Beatles-tuotanto on sanoituskeskeinen Beatles-tutkimus. Hän kirjaa ylös jokaisen Beatles-sanoituksen niin kuin ne levyillä lauletaan ja löytää pieniä eroja moniin nuottijulkaisuihin.

Jokaisen laulun taustatkin kerrataan, tosin ilman lähdeviitteitä. Mutta Turner on tarkka mies. Jos McCartney esimerkiksi muisteli, että Lady Madonna sai inspiraation ”afrikkalaisesta lehden Mountain Madonna” -kuvasta, Turner toteaa, että kyseessä on sittenkin National Geographicin tammikuun 1965 numero. Lady Madonnan sanoituksesta tuttu nainen ”lapsi rinnoillaan” löytyy kyseisestä numerosta ”Mountain Madonna” -kuvatekstillä. Nainen ei ole muuten ollut Afrikasta, vaan Keski-Vietmanin vuoriston alkuperäiskansan edustaja.

Kirjan painojälki on vain tyydyttävä, mutta itse kuvitus ylellinen. On kiinnostavaa nähdä kotoaan 1960-luvulla karanneesta Melanie Coesta juuri se lehtileike, joka innoitti McCartneyn She’s Leaving Home -klassikkoonsa. Ja Julian Lennonin päiväkodissa tekemä piirros Lucy in the Sky with Diamonds, joka innoitti John-isän tunnettuun lauluunsa. (Voit kuunnella sen tästä linkistä).

Julianin päiväkotikaveri Lucy O’Donnel tiesi tietysti laulusta, mutta yllättyi silti, kun Julian Lennon lähetti hänelle valtavan kukka-asetelman Lucyn kunnon heiketessä lupus eryhthematosusin (punahukan) ja muiden autoimmuunisairauksien vuoksi. Lucy kuoli 2009 ja Julian kirjoitti Lucy-laulun hänen muistokseen. O’Donnel inspiroi häntä myös mesenoimaan säätiötä, joka auttaa autoimmuunisairauksista kärsiviä.

The Beatlesin konserttilevy täydentyi

Kolmen paksun kirjan jälkeen on musiikin vuoro. Live at Hollywood Bowl on The Beatlesin kuuluisa konserttilevy, joka on nyt täydennetty uudelleenjulkaisuksi Ron Howardin The Beatles. Eight Days A Week. The Touring Years -dokumenttielokuvaa tukemaan.

Levy koostui Beatlesin aikoinaan hylkäämistä vuosien 1964 ja 1965 Hollywood Bowl -nauhoituksista. Julkaisulupa saatiin lopulta 1977. Beatlesien tuottajan George Martinin Giles-poika on tehnyt uudet miksaukset ja lisännyt nauhoilta neljä käyttämättä jäänyttä laulua, mutta ei suinkaan kaikkea, mitä Bowl-nauhoilta on bootlegeina julkaistu.

Hollywood Bowl -konserttien laulujärjestystä ei vieläkään noudateta, ja epäily herää: jossakin vaiheessa ilmestyy tätä laajempi Hollywood Bowl -boksi, jossa on koko vuoden 1964 konsertti alkuperäisessä esitysjärjestyksessä ja ainakin yksi vuoden 1965 Hollywood Bowl -konserteista täydellisenä.

Mutta levy ei ole turha, sillä musiikki kuuluu entistä selvemmin, kun teinien kiljuntaakin on hieman suodatettu. Ja älyttömän hyvinhän yhtye stemmalaulunsa ja soittonsa hoiti, vaikka monitorointi oli olematonta.

Takana oli kuitenkin yhtyeen huippuunsa hionut keikkaputki 1950-luvun lopulta asti, ja Hollywood Bowlin lavarakenteet syöttivät musiikkia yhtyeen korviin paremmin kuin vaikkapa avoin Shea-stadion.

Bonusraidat ovat You Can’t Do That ja I Want to Hold Your Hand vuoden 1964 konsertista ja Everybody’s Trying To Be My Baby sekä Baby’s In Black vuoden 1965 konsertista.

Levyn helmiin kuuluu myös Ringon hulvattomasti laulama Boys, jonka Hollywood Bowl -veto sisältyy myös Ron Howardin dokumenttielokuvaan.

Tulossa: dokumenttielokuva The Beatlesin kiertuevuosista

Jos tämä kaikki ei ole tarpeeksi, kalenteriin kannattaa jo merkitä 4. marraskuuta, jolloin Ron Howardin uusi The Beatles -dokumenttielokuva Eight Days a Week. The Touring Years saa Suomen-ensi-iltansa.

Howardin elokuvassa on puhuvia päitä, kuten lauluntekijä Elvis Costello, The Beatlesia yhdysvaltainkiertueilla seurannut journalisti Larry Kane sekä elossa olevat beatlet Paul McCartney ja Ringo Starr. George Harrisonin haastattelua on napattu Anthology-dokumentista, jota uusi elokuva muistuttaa paikoin liikaakin. John Lennonin muistelut ovat tietysti 1970-luvulta.

Pääosassa ovat kuitenkin konsertti- ja haastattelukatkelmat sekä hyvinkin hauskat filminpätkät takahuoneista ja lentokoneiden matkustustiloista Beatlesin kiertuevuosilta 1963–1966.

Osa materiaalista on tuttua, mutta osa jopa ennennäkemätöntä. Harvinaisuudet löytyivät esimerkiksi fanien kaitafilmeiltä yksityisarkistoista.

Erityisen kiinnostavaa dokumentissa on kuvaus The Beatlesin matkasta Yhdysvaltojen syvään etelään syyskuussa 1964. Rotuerottelu oli arkipäivää, mutta The Beatles ilmoitti sen olevan mahdotonta heidän konserteissaan.

Dokumentti ottaa tästä irti paljon: musta historioitsija, tohtori Kitty Oliver kertoo, miltä tuntui seistä valkoisen yleisön keskellä Jacksonvillessä vihdoin tasavertaisena fanina.

The Beatlesin tasa-arvoistavasta vaikutuksesta puhuu myös näyttelijä Whoopi Goldberg, joka pääsi vähän myöhemmin New Yorkin Shea-stadionille kuuntelemaan suosikkiyhtyettään.

Dokumentin päätteeksi elokuvateattereissa näytetään myös puolen tunnin kooste juuri Shea-stadionilta vuodelta 1965 puhdistetulla äänenlaadulla ja eri lähteistä leikatulla filmimateriaalilla.

Moni muistelee, ettei musiikista saanut mitään selvää kirkunan alta. Todellisuudessa äänentoistolaitteita oli kuitenkin maltillisesti lisätty stadionolosuhteita varten. Esimerkiksi Bruce Springsteenin kitaristina ja Sopranos-tv-sarjan näyttelijänä tunnettu Stevie van Zandt kirjoitti äskettäin Twitterissä, että soundi oli juuri hänen paikalleen Shea-stadionilla uskomattoman hyvä, ”kuin levyllä”.

Shealla Beatles äimisteli aikansa outoja olosuhteita ja rokkasi sitten hyvinkin hikisen setin, joka huipentui I’m Downin hurjasteluun John Lennonin revitellessä uruista klustereita kyynärpäillään.

Keikan verevä rytinäblues muistuttaa, että The Beatles halusi vielä keväällä 1966 levyttää Stax-studioilla levyn, jonka soul-tähtien suosikkikitaristi Steve Cropper tuottaisi. Manageri Brian Epstein kävi jopa Memphisissä tekemässä esivalmisteluja, mutta yhtye palasi silti kiertuevuosiensa jälkeen Lontoon Abbey Roadille tekemään viimeiset maagiset studiolevynsä ja sovitukset, joita kiertueilla ei olisi voinut toteuttaa.

Ron Howard kuittaa kiertuevuosien jälkeiset ajat dokumentissa mahdollisimman lyhyesti. Mutta toki mukana on muistuma vuodelta 1969, jolloin The Beatles esiintyi Lontoossa katolla filmiprojektiaan varten.

Kaiken jälkeen voi melkein uskoa, että beatlet olisivat saattaneet pärjätä myös Taru sormusten herrasta -elokuvan näyttelijöinä.

Nuori Lennon harrasti ilkeää vammaishuumoria ja elehti tosiaan kuin Klonkku, vaikka muuttuikin myöhemmin hyvikseksi. Paul on yhä kuin Frodo Reppuli, joka voisi hävittää vaikka pahan valtasormuksen – pystyihän hän muuttamaan paholaisen musiikiksi aikoinaan kutsutun rockinkin osaksi rauhan ja rakkauden filosofiaansa.

Harrison kamppaili velho Gandalfin tavoin egonsa kanssa, kunnes ylsi pyyteettömyyteen. Ja Ringo Starr oli tosiaan kuin Frodon apuri ja ystävä Sam, jota ilman mistään ei tullut mitään.

Yhdessä he olivat enemmän kuin osiensa summa. Ja siksi he mullistivat populaarimusiikin historian.

Soiko Beatles-levyllä Sibelius ja oliko Hyvinkään Tahkolla jotakin tekemistä yhtyeen kanssa? Kertaa tietosi HS:n Beatles-visalla. Visailu avautuu tästä linkistä.

Oikaisu 17.10. klo 14.23: Paul McCartney -kuvatekstin vuosiluku on korjattu. Kuva on otettu Helsingissä joulukuussa 2011, ei vuonna 2012.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Beatles
  • The Beatles
  • Vesa Sirén
  • Pop- ja rockmusiikki

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää

    Luetuimmat

    1. 1

      Nämä 17 kirjaa muuttavat mielipiteesi ja auttavat ymmärtämään ihan eri tavalla ajattelevia

    2. 2

      Näkökulma: Timo Soinin sairausloman syiden salaamisessa on vaaransa

    3. 3

      ”Kaikki talot pitää peruskorjata säännöllisin välein” ja 6 muuta harhaluuloa: Valtionpalkinnon saaneet arkkitehdit kumoavat tutut rakennusmyytit

    4. 4

      Avarat kaula-aukot ja erottuvat nännit kohahduttivat Linnassa – Stylisti: ”Kaula-aukko voi olla antavakin, jos se on kaunis ja diskreetti”

    5. 5

      Pisa sen kertoo: Suomi eriytyy – tutkijan mukaan ajatus yhtenäisestä nuorisosta voidaan unohtaa

    6. 6

      Seksuaalisen väkivallan maa: Papua-Uuden-Guinean miehistä yli puolet on osallistunut joukkoraiskaukseen

    7. 7

      Ruben Stiller jäi sairauslomalle – Pressiklubia vetää Sanna Ukkola

    8. 8

      Stylisti arvioi Linnan juhlien puvut – ja valitsi neljä suosikkiaan

    9. 9

      Haimme turhaan apua poikamme raivokohtauksiin – pakkohoidon kynnys on aivan liian korkea

    10. 10

      Yhdysvaltain presidentin tulevaan lentokoneeseen voisi lastata kymmenen norsua enemmän kuin nykyiseen – tällainen on uusi Air Force One, jota Donald Trump ei halua

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Avarat kaula-aukot ja erottuvat nännit kohahduttivat Linnassa – Stylisti: ”Kaula-aukko voi olla antavakin, jos se on kaunis ja diskreetti”

    2. 2

      Upeita laahuksia, hehkuvia värejä – valitsimme Linnan juhlien kymmenen näyttävintä pukua

    3. 3

      Sallan ”pieni pintaremontti” Punavuoressa muuttui täydeksi painajaiseksi – näin tilaat remontin turvallisesti

    4. 4

      Seksuaalisen väkivallan maa: Papua-Uuden-Guinean miehistä yli puolet on osallistunut joukkoraiskaukseen

    5. 5

      Li Andersson juhli sairaalan kierrätys­kankaissa ja turvapaikan­hakijoiden tekemässä korussa – ”Tuntuu vähän oudolta tulla tänne ja hymyillä”

    6. 6

      ”Kaikki talot pitää peruskorjata säännöllisin välein” ja 6 muuta harhaluuloa: Valtionpalkinnon saaneet arkkitehdit kumoavat tutut rakennusmyytit

    7. 7

      Stylisti arvioi Linnan juhlien puvut – ja valitsi neljä suosikkiaan

    8. 8

      Haimme turhaan apua poikamme raivokohtauksiin – pakkohoidon kynnys on aivan liian korkea

    9. 9

      Nämä 17 kirjaa muuttavat mielipiteesi ja auttavat ymmärtämään ihan eri tavalla ajattelevia

    10. 10

      Kuka oli tänä vuonna Linnan edustavin? Äänestä upeinta asukokonaisuutta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Nainen meni kauneusklinikalle Helsingissä – päätyi öisen autokyydin jälkeen leikattavaksi omakotitaloon Viron Pärnussa

    2. 2

      Susanne Päivärinta ja Jan Andersson kiistävät päätoimittaja Atte Jääskeläisen väitteet: Ylen linjausta perusteltiin ”muilla syillä”, juontajat sanovat

    3. 3

      Kymmenien suomalaisten kauneusleikkaukset ovat menneet pieleen – Cheyenne Järvisen rintoihin jäi rujot jäljet

    4. 4

      Avarat kaula-aukot ja erottuvat nännit kohahduttivat Linnassa – Stylisti: ”Kaula-aukko voi olla antavakin, jos se on kaunis ja diskreetti”

    5. 5

      Tuhannet koulutetut karkaavat Suomesta ulkomaille joka vuosi, ja entistä harvempi aikoo palata – ”Tämä on hirveän hälyttävä tulos”

    6. 6

      Ylen päätoimittajan mukaan ohjaaja Susanna Kuparinen loukkasi Sipilän vaimoa – Kuparinen: ”Järkytyin ihan hirveästi”

    7. 7

      HS seurasi pikkujoulujen viettoa Tallinnan-laivalla: ”Mennään hyttiin pussailemaan?” – ”Mennään vaan”

    8. 8

      Pidimme kaksi viikkoa uutta päiväkirjamaista kalenteria, jota hehkutetaan maailmalla – näin se toimii

    9. 9

      Ruben Stiller kertoo HS:lle saamastaan varoituksesta ja Ylen kovista vaatimuksista Sipilä-asiassa: ”Olen hiiri ja minua pelotti”

    10. 10

      Ylen juontaja tenttasi päätoimittajaa suorassa lähetyksessä – ja hukkuu nyt kiittävään palautteeseen

    11. Näytä lisää