Kulttuuri    |   Essee

Enää ei kannata puhua yhteisestä puolustusliitosta, koska nyt Pohjoismaihin tarvitaan kulttuurin Kalmarin unioni!

Kirjailija Claes Anderssonin mukaan kirjailijoiden pohjoismainen yhteistyö on laimentunut vuosikymmenten aikana: ”En tiedä miten tämä ryhmäytyminen sujuu nykypäivän virtuaalitodellisuudessa. Ainakin selvemmin?”

Myönnetään. Suomenruotsalaisena kirjailijana olemisessa on puolensa.

Suomenruotsalaiset kirjailijat elävät rikkaan suomalaisen kulttuurin ja kirjallisuuden hedelmällisessä ristipaineessa. Lähes iholla on myös venäläinen ja itä­eurooppalainen kirjallisuus, puhumattakaan riikinruotsalaisen kirjallisuuden valtavasta vaikutuksesta. Tanskan, Norjan ja Islannin suomenruotsalaiseen kirjallisuuteen jättämät jäljet ovat vähäisempiä.

Minun kirjojani lukevat potentiaalisesti sekä suomenruotsalaiset että ruotsalaiset, ainakin hyvällä tuurilla. Norjalaiset ja tanskalaiset ehkä satunnaisemmin. Minulla on myös se etu, että kirjojani on käännetty runsaasti suomeksi – asialla ovat olleet sellaiset erinomaiset suomentajat kuten Pentti Saaritsa, Jyrki Kiiskinen, Elvi Sinervo ja Liisa Ryömä.

Siksi voin, ainakin teoriassa, pitää koko Pohjolaa lukijakuntanani, vaikka Islanti ja Färsaaret tuskin ovat tuskin vankinta maa­perääni.

Mutta Ruotsia ei voi millään ohittaa, koska useimmilla kirjoillani on myös ruotsalainen kustantamo (Bonniers, Heidruns, Eller­ströms, Atlantis), mikä on poikinut esiintymisiä seminaareissa, kirjamessuilla, radiossa ja televisiossa – myös Ruotsin puolella. Tässä mielessä Pohjanlahti yhdistää eikä erota.

Erityisesti ruotsalaisilla runoilijoilla on ollut itselleni suuri merkitys. Werner Aspenströmin kokoelmat avasivat aistini runoudelle 1950- ja 60-luvulla. Muistan hänen neuvonsa kokoelmasta Dikter under träden (Runoja puiden alla): ”Mestarin nuottien kääntäminen: kaiken musiikin alku”. Kirjallisuuteen sovellettuna tämä tarkoittaa sitä, että aiempien mestareiden lukeminen on kirjailijalle yhtä tärkeää kuin itse kirjoittaminen.

En lähde tässä listaamaan merkittäviä ruotsalaisia kirjailijoita, mutta ainutlaatuinen Gunnar Ekelöf on silti mainittava. Ja prosaisteista Willy Kyrklund, suomenruotsalainen joka muutti Ruotsiin, josta hän sitten teki elämänmittaisia matkojaan buddhalaisiin kulttuureihin. Löysin hänet jo koulussa, kun ­äidinkielenopettaja kommentoi ainettani ”sikamaiseksi Willy Kyrklund -plagiaatiksi”.

Ryntäsin Akateemiseen kirjakauppaan selvittämään, kuka tämä plagioimani kirjailija on. Kyrklundista tuli tämän jälkeen yksi kirjallisista guruistani.

Iso muutos tapahtui 1960- ja 70-luvulla, kun ruotsalainen runous synnytti suuntauksen, jota kutsutaan käsitteellä uusyksin­kertaisuus. Tien avaajana oli runoilija Göran Palm jo 1961. Myös konkretismi sai merkittävän jalansijan minun ja monien muiden suomalaisten runoilijoiden tuotannossa. Åke Hodell, joka vieraili usein Suomessa, teki lähtemättömän vaikutuksen pasifistisella demonstraatiollaan ”Aseisiin!” — pasifistinen teloituskomppania!

Suomenruotsalaiset modernistit – varsinkin Edith Södergran, Gunnar Björling, Elmer Diktonius ja Rabbe Enckell – ovat vuosikymmenten ajan olleet tärkeä silta Suomen ja Ruotsin välillä. Etenkin Södergrania ja Björlingiä arvostetaan Ruotsissa vielä tänäkin päivänä. Heillä on tällä hetkellä Ruotsissa kymmenkertainen määrä lukijoita verrattuna siihen, kun heidän kirjansa ensi kertaa ilmestyivät Suomessa.

Suomalaiset ja riikinruotsalaiset olivat erittäin vilkkaassa yhteydessä toisiinsa vielä 1970- ja 80-luvulla. Yhteiset seminaarit ja erilaiset kirjalliset kokeilut olivat tavallisia. Kokoonnuttiin Helsingin Hanasaareen tai johonkin linnaan Tukholman ulkopuolella, keskusteltiin jazzista ja teatterista ja runoudesta, pidettiin hauskaa ja työstettiin siinä sivussa avantgardistisia luomuksia, oopperoita, jazzmessuja, jazzrunoja.

Nykyään kaipaan toistuvia workshoppeja ja kaikkia tuolloin solmittuja ystävyyksiä. Tänä päivänä kaikki tuntuu tapahtuvan virtuaalisesti ja etänä. Kanssakäymisestä tulee etäisempää ja persoonattomampaa.

Lena Andersson asui Helsingissä muutaman vuoden 1990-luvulla ja hän on yksi niistä harvoista, joihin pidän edelleen yhteyttä. Ihailen häntä sekä prosaistina että Dagens Nyheterin kolumnistina. Samoin kuin Bengt Bergiä, värmlantilaista kulttuuriaktivistia ja runoilijaa, joka oman kustantamo Heidrun pitää huolen siitä, että runous elää myös metropolien ulkopuolella.

Näemme nyt kirjallisuudessa Suomesta Ruotsiin 1950- ja 60-luvulla suuntautuneen massiivisen muuttoaallon hedelmät: meillä on vahvaa ja voimistuvaa toisen tai kolmannen polven ruotsinsuomalaisten kirjoittamaa kirjallisuutta. Antti Jalava toimi tässä pioneerina inhorealistisella romaanillaan Asfalttikukka (1980). Asko Sahlberg, joka on jo pitkään asunut Göteborgissa, kuuluu nykyään merkittäviin suomalaiskirjailijoihin, samoin kuin Susanna Alakoski kuvauksillaan ruotsinsuomalaisen alkoholistiperheen sopeutumisvaikeuksista ”finnjäveleiden Ruotsissa” 1980-luvulla.

Suomenkielisen kirjallisuuden läsnäolo ja näkyvyys Pohjoismaissa riippuu erityisesti ammattitaitoisista kääntäjistä, jotka kääntävät kirjallisuuttamme suomesta ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi ja islanniksi. Ja toisinpäin. Tässä olisi erinomainen tilaisuus vahvistaa kulttuurisen yhteenkuuluvuuden tunnettamme yhteispohjoismaisella rahoituksella ja käännöstyön koordinoinnilla. Tämän päivän sirpaloituvassa maailmassa tulee Pohjoismaiden yhtenäisyydestä yhä tärkeämpää.

Onkin korkea aika perustaa kulttuurin Kalmarin unioni!

Tietty kliseinen kaava toistuu, kun pohjoismaiset kirjailijat tapaavat toisiaan seminaareilla ja kirjamessuilla. Norjalaiset, suomalaiset ja islantilaiset löytävät toisensa pikkutunneilla, kun pöydässä on islantilaista Svarta Döden -paloviinaa tai Koskenkorvaa. Ruotsalaiset ovat tuolloin menneet jo nukkumaan, ja tanskalaiset istuvat jossakin oluttuvassa kertomassa toisilleen hauskoja tarinoita.

En tiedä miten tämä ryhmäytyminen sujuu nykypäivän virtuaalitodellisuudessa. Ainakin selvemmin?

Tanska on aina ollut Pohjoismaiden keskieurooppalaisin maa, jolla on ollut tiiviit ja toimivat yhteydet Saksaan, Ranskaan ja Italiaan. Minulla on ollut muutamia läheisiä kirjailijaystäviä Kööpenhaminassa, erityisesti Vagn Steen, tanskalainen runoilija joka teki the Holy Bookin – runokirjan, jonka keskellä iso reikä. Sen läpi hän tarkkaili yleisöä improvisoidessaan lyyrisiä kertomuksiaan.

Tanskan merkittävimmän runoilijan Inger Christensenin tapasin vain kerran, skoonelaisessa linnassa. Hän tupakoi ja joi jatkuvasti eikä sanonut sanaakaan paitsi lausuessaan sädehtiviä, nerokkaita runojaan.

Minulle se suurin tanskalainen runoilija on jo 1970-luvulta asti ollut Henrik Nordbrandt – suvereeni maailmanmatkaaja ja sensuelli rakkausrunoilija, joka asuu suurimman osan ajasta jossain Välimeren rannalla; karismaattinen ja epäluotettava ja pahamaineisen piittaamaton yhteisesti sovituista kirjallisista käytöstavoista. Kun Ralf Friberg toimi Suomen Kööpenhaminan suurlähettiläänä, hän oli niin ystävällinen, että toimitti minulle Nordbrandtin jokaisen uuden runokokoelman – kiitos siitä!

Eräs kohtaus kertonee jotain tanskalaisesta mentaliteetista. Kööpenhaminassa oli Pyhä perhe -näytelmäni ensi-ilta. Se kertoo alko­holistista, joka lopettaa juomisen sillä seurauksella, että koko muu perhe sairastuu. Näytelmä sai Suomessa erittäin hyvän vastaanoton, mutta Kööpenhaminassa yleisö ryntäsi väli­ajalla baariin ja ryhtyi juomaan itseään humalaan oikein olan takaa. Tanskalaiset eivät kerta kaikkiaan kestäneet viinanjuonnin problematisointia.

Entä sitten Norja? Minulle Norja on ollut Axel Sandemose, josta minulla oli suoranainen pakkomielle 1980-luvulla muutaman vuoden ajan. Ihmissusi, Pakolainen ylittää jälkensä ja Felician häät vaikuttivat minuun vahvasti sensuellilla kielellään ja dramaattisella (myös melodramaattisella) voimallaan. Nyt olen lähestulkoon unohtanut hänet.

Jan Erik Vold on hyvä ystäväni ja väsymätön runousaktivisti. Muutama päivä sitten hän lähetti minulle käännöksensä Henry Parlandin runokokoelmasta Hamlet sanoi sen kauniimmin.

Muutoin norjalainen kirjallisuus on ollut viime vuosina yli kolmetuhatta sivua Karl Ove Knausgårdin Taisteluani – itseripitystä, joka ylittää kaikki omaelämäkerrallisuuden rajat muuttuen Sanan ­äärettömän voiman manifestiksi lähes raamatullisessa merkityksessä. Se on kerta kaikkiaan suurta kirjallisuutta — verrattavissa Proustiin, Musiliin, Sebaldiin, Jaan Krossiin tai Väinö Linnaan.

Lasken myös Viron osaksi Pohjoismaita. Yhteydet virolaisiin kääntäjiin ja kirjailijoihin ovat tiiviit, ja muutama suomalaiskirjailija on muuttanut Viroon asumaankin: osaksi kai siksi, että siellä asuminen on halvempaa, mutta myös sikäläisen optimistisen mentaliteetin vuoksi, joka eroaa kovasti omasta valituksen kyllästämästä ilmapiiristämme.

Vaimoni omistaa muutaman muun kanssa Käsmusta talon, jossa jokainen huone on nimetty jonkin kirjailijan mukaan: on Jaan Kaplinski, Alexis Rannit, Viivi Luik, Lydia Koidula ja, tietenkin, Jaan Kross.

Myös kirjailijaresidenssit, joita viime vuosina on putkahdellut esiin kuin sieniä sateella, ovat omistautuneet pohjoismaisten kirjailijasuhteiden vahvistamiselle. Joidenkin viikkojen tai kuukausien viettäminen Gotlannissa, Sigtunassa tai Biskops Arnössa, Reykjavikissa tai Norjan luoteisrannikolla, Kööpenhaminassa tai Jyllannissa, edesauttaa luonnollisella tavalla naapurimaidemme ihmisiin ja kulttuureihin tutustumista.

Joidenkin pidempien Yhdysvaltoihin tekemieni kirjailijamatkojen aikana olen huomannut pohjoismaisen identiteetin merkityksen voimistuvan. Yhdysvalloissa ymmärrettiin kyllä, että olin Euroopasta ja Pohjoismaista. Vaikeuksia sen sijaan tuli, kun amerikkalaisten piti erottaa toisistaan Ruotsi, Tanska ja Norja. Suomen monet laskivat osaksi Venäjää, merkillistä kyllä.

Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti ja Färsaaret muodostavat varsin homogeenisen ryppään demokratioita, jotka rakentuvat samankaltaisille arvoille: yhdenvertaisuudelle, sananvapaudelle, tasa-arvolle lain edessä ja julkisen sektorin takaamalle ilmaiselle koulutukselle ja terveydenhuollolle.

Pohjoinen malli on osoittanut olevansa sekä humaanein ja turvallisin että taloudellisesti kannattavin vaihtoehto.

Akateemikko Erik Allardtin lausahdus ”on lottovoitto syntyä Pohjolaan” on saanut osakseen ironisia kommentteja, mutta sodat, kansanmurhat ja ympäristökatastrofit ympäri maailman korostavat sen sanomaa.

Etuoikeutettu asemamme sisältää yhä suuremman vastuun auttaa kärsiviä lähimmäisiämme toisista maista avokätisen pakolaispolitiikan ja aktiivisen avustustyön kautta.

”Onko oikeutta kärsiä vaikka kaikki on hyvin?” kysyy ruotsalainen kirjailija Carl Johan de Geer. Voimmeko auttaa hädänalaisia jotenkin muuten kuin kokemalla häpeää ja avuttomuutta turvallisesta lintukodostamme käsin?

Tätä kysymystä on Pohjolan kirjailijoiden ja taiteilijoiden pohdittava — ja siihen meidän on myös otettava konkreettisesti kantaa.

Ensi torstaina 27.10. alkavien Helsingin kirjamessujen teemana on pohjoismainen kirjallisuus. Esseen suomensi Arla Kanerva.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

    2. 2

      Tämä tiedetään Turun puukotuksista: Kaksi kuollut ja useita loukkaantunut – Epäilty tekijä sairaalassa, poliisi ottanut muitakin ihmisiä kiinni

    3. 3

      Ruotsalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

    4. 4

      Pääministeri Sipilä: Ei ole mitään näyttöä siitä, että Turun puukotukset olisivat olleet terroritekoja

    5. 5

      Turun tapahtumien silmin­näkijä: ”Näin kuinka vaaleaa naista puukotettiin useita kertoja kaulaan”

    6. 6

      Turun puukkohyökkäys nousi otsikoihin ulkomailla

    7. 7

      Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

    8. 8

      HS seurasi: Näin poliisin tiedotustilaisuus Turun puukotuksista eteni – poliisi vahvistaa sivullisten suojelleen ihmisiä

    9. 9

      Tutkija pitää Turun puukotuksia hyvin poikkeuksellisina Suomen oloissa: ”En muista viime vuosikymmeniltä vastaavanlaista tapausta”

    10. 10

      Silminnäkijän video Turun puukotuksesta: poliisit vartioivat maassa makaavaa miestä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tämä tiedetään Turun puukotuksista: Kaksi kuollut ja useita loukkaantunut – Epäilty tekijä sairaalassa, poliisi ottanut muitakin ihmisiä kiinni

    2. 2

      Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

    3. 3

      Turun tapahtumien silmin­näkijä: ”Näin kuinka vaaleaa naista puukotettiin useita kertoja kaulaan”

    4. 4

      Charlottesvillessä kokoontui satoja hampaisiin asti aseistautuneita natseja keskellä kirkasta päivää – ja Yhdysvaltain presidentti vähättelee asiaa

    5. 5

      HS seurasi: Näin poliisin tiedotustilaisuus Turun puukotuksista eteni – poliisi vahvistaa sivullisten suojelleen ihmisiä

    6. 6

      Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

    7. 7

      Yksi sairaalaan Turun puukotustapauksen takia tuoduista on kuollut – kahdeksan hoidossa

    8. 8

      Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

    9. 9

      Otto-automaatit häädetään ABC-asemilta, Prismoista ja Alepoista, S-ryhmä tuo tilalle Nosto-automaatit – katso kartalta katoavat Otot

    10. 10

      Olen törmännyt sovinismiin 68-vuotiaan elämäni jokaisessa vaiheessa – naisten pilkkaamisessa ei ole mitään hauskaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kuvakooste pääkaupunkiseutua riepotelleen myrskyn tuhoista

    2. 2

      Tämä tiedetään Turun puukotuksista: Kaksi kuollut ja useita loukkaantunut – Epäilty tekijä sairaalassa, poliisi ottanut muitakin ihmisiä kiinni

    3. 3

      Tutkija jakoi parisuhteet viiteen eri tyyppiin eroamisen todennäköisyyden mukaan – ”Lapset ovat hyvä syy laittaa hyvä suhde kuntoon”

    4. 4

      Lauantaina salamoi yli 6 000 kertaa, Kiira-myrskyn tuhoja raivataan koko sunnuntai – ”Ihme, ettei mitään vakavampaa sattunut”

    5. 5

      Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

    6. 6

      Pentti Linkola: Rajat pitäisi sulkea ja kehitysapu lakkauttaa

    7. 7

      Järjestyksen­valvojat heittivät kaksi naisesiintyjää ulos alueelta Flow’ssa – festivaali hakee esiintyjille korvauksia

    8. 8

      Espoolainen Eva ei pelkää mitään muuta niin paljon kuin naapurissa asuvaa ex-miestään – ”Minun kulttuurissani ajatellaan, että miehellä on oikeus lyödä naistaan”

    9. 9

      ”Näin säästin kymppitonnin vuodessa” – Bloggari Julia Thurén puhuu avoimesti rahasta ja kannustaa muita tekemään samoin

    10. 10

      Ministeriö vaatii korkeakouluja luopumaan työläistä pääsykokeista jo ensi keväänä – näin muutos vaikuttaa korkeakouluun pyrkiviin lukiolaisiin ja välivuotta viettäviin

    11. Näytä lisää