Kulttuuri

Tekstiilitaiteen äitihahmon näyttely Designmuseossa on harvinaisuus, kulttuuriteko ja jopa ihme

Kirsti Rantasen tekstiiliveistoksiin kannattaa tutustua. Lankaa ja rihmaa teoksissaan käyttävän taiteilijan lähin sukulaissielu on puuta työstänyt Kain Tapper.

TEKSTIILITAIDE Kirsti Rantasen tekstiiliveistoksia 5. 3.2017 saakka Designmuseossa (Korkeavuorenkatu 23). Ti 11–20, ke–su 11–18.

Helsingin taidesyksy on kuumimmillaan. Pilkkukuningatar Yayoi Kusama vetää yleisöä Hamiin ja lähes pörssinoteerattu Amedeo Modigliani Ateneumiin. Mutta kuka tuntee Kirsti Rantasen?

Rantasen elämäntyötä viidenkymmenen vuoden ajalta esittelevä näyttely avautui Designmuseossa lokakuun puolessavälissä. Rantanen on yksi merkittävimmistä tekstiilitaiteilijoistamme, myös maamme rajojen ulkopuolella. Näyttely kannattaa ehdottomasti nähdä, vaikka se ei ole saanut osakseen samanlaista hypeä kuin Kusama tai Modigliani.

Vaikka Rantasesta puhutaan tekstiilitaiteilijana, mielestäni hän on kuvanveistäjä. Teosten materiaali vain on tekstiili. Hänen lähin sukulaissielunsa on puuta työstänyt Kain Tapper (1930–2004). Myös Tapperin tuotannon lähtökohtina ovat materiaalimuisti ja tuntoelämys.

Rantasen tuotannon huiput eivät ole sijoittuneet suomalaisen nykytaiteen hittilistoille. Onko tässä taas malliesimerkki sukupuolijaosta? Piilevä luokkakäsitys ”oikeasta” kuvataiteesta ja ”sovelletuista taiteista”? Entä jos Helene Schjerfbeck olisi tehnyt kuvakudoksia eikä ”tauluja”?

Kirsti Rantaseen kannattaa tutustua. Hän on suomalaisen tekstiilisuunnittelun ja -taiteen äitihahmo. Hän on tehnyt merkittävän uran sekä opettajana että kuvanveistäjänä. Vuodesta 1959 lähtien hän on ehtinyt kouluttaa Taideteollisessa oppilaitoksessa monet sukupolvet. On paljolti hänen ansioitaan, että tekstiili vapautui Suomessa itsenäiseksi taidemuodokseen.

1970-luvun alkuvuosiin saakka teollisuudelle malleja suunnitellut Rantanen alkoi ensin opetuksessaan ja vuodesta 1972 omassa ilmaisussaan keskittyä taidetekstiileihin. Lähestymistapaa voi luonnehtia kantaaottavaksi kansallisromantiikaksi. Hänen teemojaan olivat kaupungistuminen, luokkaerot, perinnekulttuurin kato, ympäristöongelmat ja naisten asema.

Taideteollisen oppilaitoksen tekstiilisuunnittelun opettajat ja oppilaat haastoivat tuolloin Kekkosen tasavallan virallisen marimekkoetiketin. Suomalaisen konstruktivismin purkutalkoot alkoivat painokangasosastolla. Tehtiin pienissä sarjoissa uniikkeja vaatteita ja kankaita.

Oman aikamme näkökulmasta kyse oli uuden yrittäjäkulttuurin ensiaskeleista. Rantasen oppilaat perustivat yhteisöjä ja taidekäsityöläisverstaita. Keskeisin niistä oli Osuuskunta Helsingin Käsityöläiset. Sen Artesaani-myymälässä myytiin lähes sadan jäsenen tuotteita. Finnish Designin viimeinen, aktiivinen vaihe kesti 80-luvun loppuun saakka. Työpajaidealismi kaatui ankaraan verotukseen.

Käänne Rantasen uralla tapahtui 1971. Yksityisnäyttelyiden sarja Helsingissä, Tampereella ja Tukholmassa merkitsi läpimurtoa taiteilijana. Tukholman Doktor Glas -galleriasta ostettiin teoksia muun muassa Ruotsin valtiolle. Kansainvälistä tunnustusta merkitsi teoksen Kadonnut idylli valinta Sveitsin Lausannen tekstiilibiennaaliin. Sveitsissä Rantanen ammensi täysillä vaikutteita kansainvälisestä kuitutaiteesta eli fiber artista.

Lausanne teki tekstiilitaiteesta nykytaidetta. Rantanen alkoi muiden kollegojensa kanssa käyttää teostensa materiaaleina tervapaperia, muovikasseja, vanhoja hesareita ja pajunkuorta. Aikaisemmin epätavanomaiset materiaalit oli otettu käyttöön vain olosuhteiden pakosta: Greta Skogster-Lehtinen (1900–1994) kutoi sodan aikana koivuntuohesta ja paperista tapetteja. Tekstiilihistoriansa hyvin tunteville 70-luvun taiteilijoille Skogster-Lehtinen näyttäytyi ”kokeellisena”.

Kirsti Rantasen teosten perusyksikkö on lanka, usein jopa rihma, langan äärimmäisin muoto. Teosten ohuimpia elementtejä huomaa ajattelevansa usein myös suonina.

Rantanen rakentaa lankansa kuten maalari sekoittaa värinsä, paitsi ettei värillä ole samaa plastista liikettä, kuituja, mittakaavoja ja kierteitä. Rantasen veistokset eivät ole kuvallisia, vaan mielentilallisia. Koska teosten aines on ihmiskehoa suojaava ja lämmittävä tekstiili, ovat niistä välittyvät kokemukset psykofyysisiä. Katsoja tuntee ”pukeutuvansa” näkemäänsä.

Koskettava esimerkki on teos nimeltä Äiti (1982), jossa Rantanen käytti villaa, pellavaa ja matonkuteita. Rantasen Äiti ei ole sukupuolitettu rooli, vaan tutkielma biologisesta refleksistä. Kyse on ensimmäisistä tuntomuistosta. Painautumisesta vasten emon ruokkivaa rintaa; lämmöstä, turvallisuudesta, vaatteiden hajuista ja tunnusta.

Teoksiin ei saa koskea, mutta nyt pitäisi. Äiti-veistoksen tajuaa, kun siihen painaa kasvonsa. Täytyy tunnustaa, että olen tehnyt niin. Taiteilijan luvalla, kun teos oli muutamien kuukausien ikäinen. Kokemus oli mullistava: sen jälkeen en enää niinkään tiennyt kuin tunsin, minne taide johtaa.

Onneksi museo tarjoaa myös vastinetta syntyville kosketushaluille. Huoneiden seinillä on lanka- ja materiaalilaareja, jotka pursuavat Rantasen raaka-aineita. Niiden tunnusteleminen on... koskettavaa.

Rantasen taiteessa on arkeologinen ulottuvuus. Tekstiilimassa rakennetaan vapaisiin pystyloimiin ja punotaan kerros kerrokselta. Kudontamenetelmä on muinainen, ja moni teos on mittasuhteiltaan monumentaalinen. Aiheena voi olla kallio tai järkäle. Rantanen onkin kutsunut itseään ”kivikauden naiseksi”.

Tekotapa on fyysinen ja vaatii voimaa. Lähin vastine tuntuu olevan keramiikka ja lasitteisiin liittyvät menetelmät. Kyllikki Salmenhaaran (1915–1981) ja Kirsti Rantasen taiteesta löytyy paljon yhteisiä nimittäjiä.

Näyttelyn suurikokoisin, lähes viisimetrinen, sadoissa sinisen sävyissä hohtava, yhtä hyvin putoukselta kuin portilta näyttävä teos Kauas-Requiem (1987), on tutkielma siitä, miltä ajan, paikan ja aistien kolmiyhteys taiteen tekijästä voi tuntua. Ja millaista ”siellä”, tekemisen prosessissa ja taiteilijan omassa historiassa, on ollut.

Rantasen tekniikassa jatkuvat loimet ja keskeytymättömät kuteet alkavat kuin itsestään rakentua ja kudostua onteloiksi. Veistosten syvyydet ja emotionaaliset esityspaikat ovatkin niiden kätköissä. Töiden pintarakenteita kannattaa siis katsoa niin läheltä kuin voi, jopa suurennuslasilla. Lähitarkastelu paljastaa töihin kudotut uumenet ja muistot. Riipaisevaa kyllä, ne voivat olla yhtä hyvin kohtuja kuin hautoja.

Vaikka Rantasta ei tee mieli luokitella ideologisesti, on selvää, että hän on yksi kotimaisen taiteen syvällisimmistä feministeistä. Rantasen pedagogiikka on korostanut naisten näkymättömän työn historiaa. Tekstiilit ovat olleet keskeinen vientikaupan alue jo ainakin antiikin Kreikan ajoista. Näkymättömien naisten kutomat kankaat ovat olleet haluttua, miesten kauppaamaa ylellisyystavaraa, mutta myös arkisen intiimi, tukahdutettujen ajatusten ja tunteiden ilmaisukanava.

Rantasen veistos Pojat (1981) lienee järkyttävin maamme sisällissotaa kuvaava teos. Kaksiosainen työ koostuu hihariekaleista, joissa on punainen ja valkoinen nauha. Sen materiaalit ovat villaa, rohdinta, pukinkarvaa ja riepuja.

Rantasen tuotannossa Pojat on poikkeuksellisen esittävä, kauhurealismiin saakka. Hihat ovat ajan ja maaperän syömiä fragmentteja. Ne on joko revitty vainajien yltä tai kaivettu haudasta. Parimetrinen mittakaava aiheuttaa huimausta. Näin toimii optiikka, jota myös muistiksi kutsutaan.

Designmuseon näyttely edellyttää aikaa ja keskittymistä. Teoksia on tutkittava, ei vain katseltava. Näyttelyarkkitehti Hanni Koroma on tehnyt parhaansa. Designmuseon kouluarkkitehtuuri ja huono kohdevalaistus pirstoo silti näyttelykokemusta. Ikkunoiden vastavalo häivyttää liian monen teoksen yksityiskohdat. Näin tärkeä näyttely olisi ehdottomasti vaatinut myös komean julkaisun.

Yleisöä tuntui kolmen vierailuni aikana olevan niukasti. Hätkähdyttävän upea kotimainen tekstiilitaide ei näytä kiinnostavan spektaakkeleihin ja lume-elämyksiin ehdollistettua ”suurta yleisöä”.

Niinpä Kirsti Rantasen tuotantoa esittelevä näyttely on lajissaan paitsi harvinaisuus, myös ihme. Tällaiset teokset eivät toimi verkkovirralla. Usein ne ovat vain muutaman langan, tai suonen, varassa. Kuten elämä.

Kirjoittaja toimi Taideteollisuusmuseon yli-intendenttinä 1980–1998.

Kirsti Rantanen

 Merkittävimpiä suomalaisia tekstiilitaiteilijoita.

 Syntynyt 1930 Honkaniemessä, Viipurin maalaiskunnassa.

 Aloitti painokangassuunnittelijana. Siirtyi ryijyjen ja kuvakudosten kautta tilallisiin tekstiiliteoksiin.

 Avainnäyttelyitä Amos Andersonin taidemuseossa 1987, Kulturhusetissa Tukholmassa 1989 ja Barbicanissa Lontoossa 1992.

 Tunnetuin teos on Sävelkudos Suomen kansallisoopperan lämpiössä.

 Palkittu mm. Pro Finlandia -mitalilla 1988. Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtori.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Tekstiilitaide
  • Kuvataidearvostelu

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Heti ensimmäinen yhteydenotto te-toimistosta oli uhkauskirje –Työttömiä kohdellaan kuin rikollisia

    2. 2

      Helsingissä on jopa 12-vuotiaita seksinmyyjiä – Alaikäisten seksikaupasta ei juuri hiiskuta, mutta ilmiö on tuttu nuorten kanssa työskenteleville

    3. 3

      Jaakko Hissa tapasi Pohjois-Korean ”Suuren johtajan” kaksi kertaa ja huomasi oudon muodonmuutoksen: ”Valkoinen puku, sikari kädessä, kuin keskiamerikkalainen porho”

    4. 4

      25-vuotias ruotsalainen soluttautui vuodeksi USA:n ”maltillisen” äärioikeiston sisäpiiriin ja kuuli liikkeen johtajalta tavoitteet: ”Tämä päättyy keskitysleireihin ja Hitlerin kunnianpalautukseen”

    5. 5

      Ahvenanmaan edustaja äänesti suomen kieltä vastaan Pohjoismaiden neuvostossa – ”Emme pystyneet edes kuvittelemaan, että hän kääntyisi Suomen aloitetta vastaan”

    6. 6

      Vuosi sitten Suomen eliitti lähti ajamaan yhtä asiaa Brysseliin ”talvisodan hengessä” – näin EU:n metsäpäätös lobattiin teollisuudelle sopivaksi

    7. 7

      Uusittu Napakymppi oli juuri niin köppäinen kuin edeltäjänsäkin: Kaitsun tunnari, tärisevät treffailijat ja muut olennaiset ovat mukana edelleen – ja se on ihanaa

    8. 8

      Internet ei saa tästä tarpeekseen: häissä pettymyksensä avoimesti osoittava pikkutyttö

    9. 9

      Masennus vaani ja valitsi onnellisen hetken – Anni Saastamoisen elämässä oli kaikki hyvin, kun hän yhtäkkiä löysi itsensä vessasta itkemästä

    10. 10

      Fafa’s kasvoi kioskista 16 ravintolan ketjuksi – perustaja Doron Karavani yrittää nyt viedä falafelinsa Tukholmaan ja Lontooseen

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    2. 2

      Ahvenanmaan edustaja äänesti suomen kieltä vastaan Pohjoismaiden neuvostossa – ”Emme pystyneet edes kuvittelemaan, että hän kääntyisi Suomen aloitetta vastaan”

    3. 3

      Pääkaupunkiseudun bussi­liikenne on tänään sekaisin, koska asiakas antoi palautetta, kuljettajalle kerrottiin siitä, ja esimies läimäytti oven kiinni luottamus­miehen edestä

    4. 4

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    5. 5

      Kyllä, nämä asiat aiheuttivat kauhua eilen eduskunnan viinakeskustelussa – alkoholijäätelöt, värikkäät etiketit, kadunkulmien pitseriat...

    6. 6

      Masennus vaani ja valitsi onnellisen hetken – Anni Saastamoisen elämässä oli kaikki hyvin, kun hän yhtäkkiä löysi itsensä vessasta itkemästä

    7. 7

      Helsingin Tallinna-tunneli sai yllättävän kilpailijan Espoosta – Peter Vesterbacka kokoaa jo kansainvälistä rahoitusta ja on siksi opetellut puhumaan kiinaa

    8. 8

      Suomalaisen yleisin ansio on 2 500 euroa – katso palkat ammateittain ja vertaa laskurilla omaa palkkaasi muihin iän ja koulutuksen mukaan

    9. 9

      25-vuotias ruotsalainen soluttautui vuodeksi USA:n ”maltillisen” äärioikeiston sisäpiiriin ja kuuli liikkeen johtajalta tavoitteet: ”Tämä päättyy keskitysleireihin ja Hitlerin kunnianpalautukseen”

    10. 10

      Nimikiista kuumenee! Opiskelijaporukka kaappasi Tampereen yliopiston englanninkielisen osoitteen – ehdottavat yliopiston nimeksi Tampereen ei-turkulaista yliopistoa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

    3. 3

      ”Meidän on nyt mentävä”, sanoi poika ja joi myrkyn siskojensa kanssa – Kiinan ”hylättyjen lasten kaupunki” on täynnä lohduttomia tarinoita

    4. 4

      Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

    5. 5

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    6. 6

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    7. 7

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    8. 8

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    9. 9

      ”Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain” – Suomalaisnainen sai musertavan syöpäuutisen postitse kotiin ja luki sattumalta potilastiedoistaan, ettei voi parantua

    10. 10

      Luteiden saastuttamat tavarat päätyivät epäonnisten dyykkarien matkaan Espoossa – ”Ettehän missään tapauksessa koske lavan sisältöön”, asukkaille ohjeistettiin

    11. Näytä lisää