Kulttuuri

Palkittu arkkitehti: Purkuaalto uhkaa Helsingin modernismia

Finlandia-palkittu arkkitehti Aaro Artto puhuu uhanalaisen helsinkiläisen laatikkoarkkitehtuurin puolesta.

Kaupungissa on menossa purkuaalto 1960-luvun malliin, sanoo Finlandia-palkittu arkkitehti Aaro Artto – ja tällä kertaa vaarassa on modernismi.

”60- ja 70-luvuilla purettiin uusrenessanssitaloja ja jugendia koska väitettiin, että vanhan korjaaminen olisi tullut liian kalliiksi. Vanha oli tehotonta, rumaa ja arvotonta.”

”Nyt uudempaa rakennuskantaa puretaan samoin argumentein”, kirjoittaa Aaro Artto, 52, Suomen Arkkitehtiliiton SAFA:n sivuilla pitämässä blogissaan.

Aaro Artto toimistoineen on vastikään palkittu arkkitehtuurin Finlandia-palkinnolla Rovaniemen keskuskentän katsomorakennuksesta Railosta (2015).

Tänään hän istuu Helsingin vanhimmassa ja kauneimmassa kahvilassa Bulevardilla ja sanoo, että kaupungissa on meneillään samanlainen purkuaalto kuin mitä koettiin viimeksi 50 vuotta sitten.

Tällä kertaa kohteena ovat Arton mukaan juuri ne samat 1960- ja 70-luvuilla rakennetut talot, jotka nousivat purettujen uusrenessanssirakennusten paikoille, ja jotka suuri yleisö tuntee laatikkoarkkitehtuurina.

Silti Artto on sitä mieltä, että huoleton purkaminen uuden tieltä on aivan yhtä suuri virhe kuin mitä se oli edelliselläkin kerralla.

Hän pitää täysin mahdollisena, että samalla tullaan hävittäneeksi modernin arkkitehtuurin merkkirakennuksia.

”Nyt puretaan jälleen sellaista arkkitehtuuria, jolla ei ajatella olevan mitään arvoa”, sanoo Artto.

”Modernismia kohdellaan ongelmajätteenä.”

Artto antaa muutamia esimerkkejä.

Parhaillaan puretaan muun muassa Haapaniemenkadun virastotaloa (Kaj Salenius, 1974) ja Rakennusviraston toimitaloa (Lauri Pajamies, 1961) sekä sen lisäosaa (Heli Ijäs, 1969) Kasarminkadulla.

Teollisuuskadun varrelta on jo muutamia vuosia sitten purettu puolikas 70-lukulaista korttelia pankin pääkonttorin tieltä. Samoin purettiin Kulosaaren kansakoulu (Osmo Lappo, 1966).

Purkamistaan odottaa vielä muun muassa Kaartin poliisi­asemana tunnettu Valmetin pääkonttori (Toivo Korhonen, 1965).

Myös Makkaratalon (Viljo Revell, Heikki Castrén, 1967) jonkin aikaa sitten valmistunut täysremontti ja ramppien purkaminen vei Arton mielestä samalla mennessään rakennuksen arkkitehtonisen idean.

Arton mielestä modernistiset rakennukset kannattaisi purkamisen sijaan joko korjata tai pyrkiä säilyttämään osana uutta.

Artto on asunut useita vuosia Tanskassa, jossa hän on työskennellyt Kööpenhaminan Ørestadin alueen suunnittelun parissa.

Artto on vaikuttunut siitä, miten tanskalaiset kohtelevat 60- ja 70-lukulaista rakennuskantaansa ja yhdistävät siihen uutta arkkitehtuuria. Modernin autenttisuutta vaalitaan yksityiskohtia myöten, ja syntyy kiinnostavia rakennustaiteellisia synteesejä.

Hyvänä kotimaisena esimerkkinä tästä hän pitää OP-ryhmän uutta toimitaloa Teollisuus­kadulla (Asko Jaaksi, 2015), joka on kuin valtamerilaiva,­ vaikka tässäkin projektissa vanhaa säästettiin lopulta vähemmän kuin mitä aluksi piti.

Arton toimiston kontribuutio vanhan käytöstä osana uutta on Sibeliustalo (Hannu Tikka ja Kimmo Lintula, 2000), jonka osana on vanha huonekalutehdas.

Nyt purettavat 60- ja 70-lukulaiset rakennukset eivät suinkaan ole vielä käyttöikänsä päässä.

Parhaat niistä ovat aikoinaan olleet merkittäviä taloudellisia ja taiteellisia satsauksia, jotka on rakennettu varsin laadukkaasti – etenkin kun verrataan siihen, mitä paikalle on tarkoitus nyt tehdä.

”Rakennusteknisesti monet 1960-luvun rakennukset ovat nykyisiä kunnianhimoisempia”, sanoo Artto.

Modernismin rakennustaiteellisena ideaalina ovat olleet avoimet ja valoisat tilat, joissa kantavien rakenteiden väli on pitkä. Sellaista ei juuri nähdä uudis­rakennuksissa, kustannussyistä.

Materiaalit ovat olleet korkeatasoisia: puuta, keramiikkaa, metalleja ja oikeaa kiveä, ja käsityön osuus on suuri. Betoni­rakenteet ovat paikalla muottiin valettuja nykyisten tehdaselementtien sijaan.

”Koko ajan mennään kohti halvempaa ja kustannustehokkaampaa rakentamista”, sanoo Artto, jonka mielestä rakentamiseenkin on tulossa kertakäyttökulttuuri.

”Uuden rakennuksen elinkaari vain lyhenee, vaikka puhutaan kestävästä kehityksestä.”

Yritysten pääkonttorit ja julkiset rakennukset jäävät tyhjilleen, kun toiminta tehostetaan pienempiin ja halvempiin tiloihin, keskustan ulkopuolelle.

Jäljelle jää autio modernistinen toimitalo keskellä kaupunkia. Paikalle halutaan yleensä rakentaa asuntoja, joissa on hui­keat neliöhinnat.

Artto kertoo, että Senaatti-kiinteistöjen laskukaavan mukaan rakennuksen purkaminen on perusteltua, jos sen korjaamisen kustannukset ovat enemmän kuin 70 prosenttia uuden hinnasta.

Purkamista edeltää Arton mukaan olematon julkinen keskustelu – jos verrataan vaikka siihen huomioon, jonka parikymmentä metriä liekkien kärventämää makasiininseinää on aikanaan saanut mediassa.

Sen sijaan nykyään voidaan hyvin purkaa puolikas kortteli tyylipuhtainta modernismia keskeltä kaupunkia, eikä koira perään hauku.

Jos keskustelua käydäänkin, argumentit ovat alatyylisiä, sanoo Artto.

Modernistisia rakennuksia kuvaillaan sellaisin ilmaisuin kuin ”karmea”, ”ruosteen purema teräshäkkyrä”, ”roskarakennus” ja ”kolossimainen”.

”Kolossi on minusta myönteinen sana”, sanoo Artto huvittuneena.

Lopulta purkamisen syyt eivät silti ole kulttuurillisia, vaan taloudellisia, sanoo Artto.

Arton mielestä niiden, jotka purkavat, pitäisi selkeästi ja kiertelemättä perustella, miksi.

”Tässä ei enää niinkään puhuta kulttuuriarvoista kuin kustannustehokkuudesta ja busineksesta. Korjaamisen ei nähdä olevan taloudellisessa mielessä kannattavaa.”

Juuri nyt Artto on huolestunut siitä, miten puhutaan Helsingin Jäähallista (Jaakko Kontio, Kalle Räike, 1966) ja sen ympäristöstä Olympiastadionin takana, Nordenskiöldinkadun varressa.

Sen viereen suunnitellaan uutta ja suurempaa hallia – sekä tämän rahoittamiseksi 150 000 kerrosneliötä tornitaloja nykyisen parkkipaikan tienoille.

Artto pitää Jäähallia ehdottomasti Suomen arkkitehtonisesti arvokkaimpana jääkiekolle pyhitettynä rakennuksena.

”Usein juuri sen kimppuun käydään, joka on omassa tyylissään vahvaa ja huomattavaa”, sanoo Artto. ”Minä taas näen, että nimenomaan se on kiinnostavaa arkkitehtuuria.”

Parhaillaan alueesta järjestetään suunnittelukilpailua ja juuri nyt näyttää siltä, että Jäähalli säästetään – joskin ahdasta on tulossa.

Artto kertoo, miten arkkitehdit pyrkivät yleensä kilpailu­ehdotuksissaan ennakoimaan rakennuttajan lausumattomiakin toiveita, ja päätyvät siksi esittämään kilpailussa ratkaisuja, jossa paikalla oleva rakennus puretaan uuden tieltä.

”Suunnittelukilpailulla haetaan usein arkkitehtien siunausta purkamiselle”, sanoo Artto.

Artto sanoo tietävänsä hyvin, että rakennussuojelu on joissain piireissä kirosana.

”Silti suojeltuja rakennuksia on häviävän pieni osuus Helsingin rakennuskannasta”, hän muistuttaa.

Ei Helsingissä tietenkään saa purkaa mitä vain.

Kaikki kaupungin rakennustyömaat ovat käyneet läpi asianmukaisen lupaprosessin lausuntokierroksineen, joissa on otettu kantaa myös purettavan rakennuksen rakennustaiteellisiin arvoihin.

Kaupungin elimissä on kuitenkin vallalla lähestymistapa, jota voi kuvailla sanalla teknistaloudellinen.

Arkkitehtipiireissä ollaan huolestuneita siitä, että kaupungin organisaatiouudistuksen yhteydessä uhataan lakkauttaa kaupunkikuvatoimikunta, joka on arkkitehtuurista lausuva asiantuntijaelin.

Kaupunkikuvatoimikunta on ollut arkkitehdeille tärkeä palautteenantaja ja apu suunnittelutyössä, sanoo Artto.

Arttoa huolettaa myös Helsingin 50- ja 60-luvun lähiöiden kohtalo.

Niiden keskeinen viihtyvyys­tekijä on ollut vehreä ympäristö, johon kerrostalot on huolella sommiteltu.

Kun alueet nyt tiivistysrakennetaan, pienet metsiköt, kalliot ja tärkeät hengähdyspaikat ka­toavat, ja lähiöt ovat vaarassa menettää omaperäisen luonteensa.

Arton kotimaisemassa Herttoniemessä muutos näkyy jo monin paikoin.

Hän kertoo, miten havahtui eräänä päivänä ohi kävellessään siihen, kuinka 60-luvulla rakennetusta teräväkulmainen Herttoniemen seurakuntatalo oli kadonnut.

Tilalle rakennetaan asuntoja.

Helsingin modernistiset rakennukset vain katoavat vaivihkaa katukuvasta, kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan.

”On aika kauhea ajatus, että kaupunki muuttuu hurjaa vauhtia, eikä ole muita kuin taloudellisia perusteluja sille, miksi niin tapahtuu”, sanoo Artto.

”Pelkään, että nyt tehdään jotain, mitä tullaan tulevaisuudessa katumaan.”

Helsingin uhanalaisimmat betonirakennukset

Virastotalo: purettu suurimmalta osaltaan.

Arkkitehti Aaro Artto muistaa ajaneensa lapsuudessaan bussilla Haapaniemenkadun virasto­talon ohi, kun rakennus oli vielä uusi. Tuolloin julkisivu oli vastikään peitetty kokonaan messinkilevyillä, sillä ihan alkuperäinen betonipinta ei kestänyt olosuhteita odotetusti.

”Muistan vieläkin, miten virastotalon julkisivu kimmelsi auringossa. Olihan se aika rajun näköinen – mutta minusta hyvällä tavalla.”

Virastotalon modernistia hienouksia oli se, miten kerrosten suuri yhtenäinen tila oli joustavasti muunneltavissa pienempiin yksiköihin. Talossa toimi aikanaan muun muassa Verovirasto. Artto pohtii, olisiko juuri rakennuksen raskas byrokraattinen perintö se, josta purkamalla nyt pyritään pääsemään eroon. ”Haluammeko unohtaa jonkin tietyn vaiheen historiassamme?”

Makkaratalo: täysremontoitu, rampit poistettu.

Vaikka sitä ei ehkä heti huomaa, Makkaratalo on rakennettu mitä ylellisimmistä materiaaleista. Rakennuksen alakatot ovat jalopuuta, ja vaikka itse makkara onkin betonia, julkisivun verhoukseen on käytetty hienoa lasitettua keramiikkaa.

Artto on vaikuttunut Makkara­talosta etenkin Keskuskadulta päin katsottuna.

”Uskomattomat voimaviivat vievät kohti Rautatieaseman tornia”, hän huomauttaa.

Harmi vain, että ylös johtavat, hauskasti kaartuvat ajorampit ja niitä tukeneet veistokselliset betonipylväät purettiin täys­remontin yhteydessä. Luiskia pitkin huristeltiin aikanaan ­autolla makkaraan pysäköimään. ”Kun Makkaratalon rampit remontissa purettiin, koko makkaran järki, sen looginen olemassaolon syy, katosi.”

Jäähalli: saatetaan purkaa, rakennetaan viereen

Arton mielestä Jaakko Kontion ja Kalle Räiken 1965 suunnittelema rakennus on ehdottomasti Suomen hienoin jäähalli rakennustaiteellisessa mielessä.

”Nordenskiöldinkadun Jäähalli on betonin, lasin ja teräksen juhlaa”, hekumoi Artto.

Etenkin yli sata metriä pitkän rakennuksen satulamallinen katto miellyttää arkkitehti Arton silmää. Katon riippurakenne on myös teknisenä ratkaisuna ja toteutuksena hienostunut.

Tyylillisesti Jäähalli edustaa rouheinta betonibrutalismia. Sillä on täysin kiistämättömiä kulttuurihistoriallisia arvoja. Jäähallissa on järjestetty matseja ja konsertteja, jotka olivat aikanaan melkoisia tapauksia. Jäähallin kautta maahan on saatu kallisarvoisia ulkomaisia vaikutteita, kuten Ritari Ässä ja Kitt-auto (vuonna 1986).

Vuosaaren pohjoinen ostoskeskus: rakennettu viereen

Kaupunginmuseon lausunnon mukaan Lauri Silvennoisen 1965 suunnittelema Vuosaaren ostoskeskus kuuluu rakennustaiteellisilta arvoiltaan Helsingin ostarien korkeimpaan suojeluluokkaan. Lausunto ei kuitenkaan suojellut ostoskeskusta viereen pystytetyn uudisrakennuksen ja sen S-marketin epätoivotulta lähentelyltä.

Vuosaaren pohjoinen ostoskeskus kätkee sisäänsä ajalle tyypillisen suojaisan ja klassista patiota muistuttavan sisäpihan. Edessä on ollut pieni tori. Ostoskeskuksen julkisivut ovat asiaan kuuluvasti betonia ja valkoista mineriittilevyä. Arton mielestä ostari on rakennuksena lähiön kaupallinen, henkinen ja sosiaalinen keskus. Siihen tiivistyy yleensä koko alueen arkkitehtoninen henki. Kun vanha ostari puretaan tai sen elintila viedään, kuten Vuosaaressa, särjetään samalla lähiön sydän.

Valmetin pääkonttori: puretaan

Kaartin poliisiasemana paremmin tunnetun Valmetin pääkonttorin komean julkisivun on sanottu muistuttavan pianon koskettimistoa. Ikkunoiden aukotuksesta voi löytää yhtymäkohtia esimerkiksi Eduskunnan lisärakennukseen.

Nyt rakennus puretaan eikä korjata, koska sen kerroskorkeus on liian matala nykyasumiseen. Artto kertoo, että uusissa asuintaloissa on niin paljon talotekniikkaa, että ilmanvaihto vie usein melkein asuinkerroksen verran tilaa rakennuksen katolta – ja silti huono sisäilma on monesti ongelma.

Valmetin pääkonttorin paikalta purettiin aikanaan vanha talo, ja sitä on pidetty paikalleen ihan liian uudenaikaisena. ”Tietysti voidaan kysyä, onko modernistinen rakennus tökerö kontekstissaan”, sanoo Artto. ”Mutta historiallinen kerroksellisuus on olennainen osa Helsingin viehätystä.”

Arkkitehtuurimuseo järjestää keskustelutilaisuuden ”Puhutaan kaupungista! 60-luvun kulttuurikeskusta tänään” 2.11. klo 18 Arkkitehtuurimuseolla. Mukana keskustelemassa muun muassa Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleispäällikkö Rikhard Manninen, arkkitehdit Jussi Aittoniemi ja Mona Schalin sekä museon johtaja Juulia Kauste. Kasarminkatu 24, liput 10/5/0 e. Arkkitehtuurimuseo järjestää lauantaina 29.10. klo 14 alkaen 1960-luvun arkkitehtuuria esittelevän kävelykierroksen Helsingin Myllypurossa. Arkkitehti Aaro Artto ja kirjailija Tomi Kontio esittelevät aluetta. Lähtö Mediakirjaston edestä osoitteesta Kiviparintie 2. Osallistumismaksu 10–5 e.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Arkkitehtuuri
  • Rakentaminen
  • Kaupunkisuunnittelu

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

    2. 2

      Charlottesvillessä kokoontui satoja hampaisiin asti aseistautuneita natseja keskellä kirkasta päivää – ja Yhdysvaltain presidentti vähättelee asiaa

    3. 3

      Sää on nyt poikkeuksellisen kostea – nihkeys saattaa lauantaina purkautua rajuiksi ukkosiksi ja rankkasateiksi

    4. 4

      Suomalaiset Barcelonassa: Metron ja ihmisjoukkojen välttelyä, kotiin jäämistä, poliiseja hiljaisilla kaduilla – ”Nyt se sitten tapahtui”

    5. 5

      Kukkakaaleja jätetään nyt peltoon mätänemään, vaikka sesonki on parhaimmillaan – viljelijälle sadon korjaaminen olisi tappiollista

    6. 6

      Olen törmännyt sovinismiin 68-vuotiaan elämäni jokaisessa vaiheessa – naisten pilkkaamisessa ei ole mitään hauskaa

    7. 7

      Otto-automaatit häädetään ABC-asemilta, Prismoista ja Alepoista, S-ryhmä tuo tilalle Nosto-automaatit – katso kartalta katoavat Otot

    8. 8

      ”Kuljettaja palkitsi asiakkaan mussuttamalla kirosanoja koko matkan” – Teemu Niemelä nostaa Helsingin taksien tökeröimmät töppäilyt laaturaportteihinsa

    9. 9

      Poliisi haluaa avukseen uudenlaisen reservijoukon – osa joukosta rekrytoitaisiin puolustusvoimien reserviläisistä

    10. 10

      Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Kuolleiden määrä nousi 14:ään – poliisi etsii 17-vuotiasta pääepäiltyä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Kuolleiden määrä nousi 14:ään – poliisi etsii 17-vuotiasta pääepäiltyä

    2. 2

      Charlottesvillessä kokoontui satoja hampaisiin asti aseistautuneita natseja keskellä kirkasta päivää – ja Yhdysvaltain presidentti vähättelee asiaa

    3. 3

      ”Näin säästin kymppitonnin vuodessa” – Bloggari Julia Thurén puhuu avoimesti rahasta ja kannustaa muita tekemään samoin

    4. 4

      Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

    5. 5

      Lahtelainen Aino-Maija Makkula, 19, pelastui täpärästi pakettiauton alta Barcelonassa – ”Tuntui epätodelliselta”

    6. 6

      Tutkija tyrmää Pentti Linkolan ”todellisuuspakoiset” ajatukset: ”Niitä ovat viljelleet äärioikeistolaiset tai uskonnolliset fundamentalistit”

    7. 7

      Otto-automaatit häädetään ABC-asemilta, Prismoista ja Alepoista, S-ryhmä tuo tilalle Nosto-automaatit – katso kartalta katoavat Otot

    8. 8

      Trumpin väkivalta­lausunnot ajoivat hänet nurkkaan – yritysjohtajat pakenevat presidentin ympäriltä, republikaanit moittivat ja hallintoa kuvataan ”halvaantuneeksi”

    9. 9

      Keksittiinkö Malminkartanossa ikiliikkuja? Jätemäen portaat maalattiin tällä kertaa mustiksi ja sitten matemaattisen kaavan mukaan

    10. 10

      Olen törmännyt sovinismiin 68-vuotiaan elämäni jokaisessa vaiheessa – naisten pilkkaamisessa ei ole mitään hauskaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kuvakooste pääkaupunkiseutua riepotelleen myrskyn tuhoista

    2. 2

      Tutkija jakoi parisuhteet viiteen eri tyyppiin eroamisen todennäköisyyden mukaan – ”Lapset ovat hyvä syy laittaa hyvä suhde kuntoon”

    3. 3

      Lauantaina salamoi yli 6 000 kertaa, Kiira-myrskyn tuhoja raivataan koko sunnuntai – ”Ihme, ettei mitään vakavampaa sattunut”

    4. 4

      Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Kuolleiden määrä nousi 14:ään – poliisi etsii 17-vuotiasta pääepäiltyä

    5. 5

      Pentti Linkola: Rajat pitäisi sulkea ja kehitysapu lakkauttaa

    6. 6

      Järjestyksen­valvojat heittivät kaksi naisesiintyjää ulos alueelta Flow’ssa – festivaali hakee esiintyjille korvauksia

    7. 7

      Espoolainen Eva ei pelkää mitään muuta niin paljon kuin naapurissa asuvaa ex-miestään – ”Minun kulttuurissani ajatellaan, että miehellä on oikeus lyödä naistaan”

    8. 8

      ”Näin säästin kymppitonnin vuodessa” – Bloggari Julia Thurén puhuu avoimesti rahasta ja kannustaa muita tekemään samoin

    9. 9

      Ministeriö vaatii korkeakouluja luopumaan työläistä pääsykokeista jo ensi keväänä – näin muutos vaikuttaa korkeakouluun pyrkiviin lukiolaisiin ja välivuotta viettäviin

    10. 10

      On yksinkertaisesti väärin olla rikas

    11. Näytä lisää