Valikko
Kulttuuri

Jos silmäluomet teipataan auki, kuinka nopeasti näkö tuhoutuu – outojen faktojen kaivuu on osa kirjailijan työtä

Romaani ei synny vain mielikuvituksesta. Raija Oranen on nuuskinut Aino Acktén kotikulmia, Taavi Soininvaara selvittänyt ydinaseiden sijoituspaikkaa ja Pajtim Statovci pohtinut, mikä on totuus Jugoslaviasta.

Kirjailija Raija Oranen kurkistaa asumattoman puuhuvilan ikkunasta Helsingin Tullisaaren puistossa. Oranen ei ole tämän keltaruskean, kakluuneilla varustetun talon nurkilla ensi kertaa. Huvila kuului aikoinaan Aino Acktélle, 1900-luvun alun oopperadiivalle ja Orasen tänä syksynä ilmestyneen Ackté!-romaanin päähenkilölle.

”Kirjailijan oma elämä riittää yhteen tai korkeintaan kahteen kirjaan. Sen jälkeen pitää ryhtyä ammattilaiseksi ja alkaa kirjoittaa toisten elämästä”, Oranen sanoo.

Raija Oranen, 68, on tunnettu historiallisista romaaneistaan, ja juuri tällaista taustatyötä, päähenkilöille tärkeiden paikkojen nuuskimista, hän tekee aina kun mahdollista. Ackté!-kirjaa tehdessään hän matkusti Pariisiin ja kaupungin vanhaan oopperaan, Théâtre National de l’Opéraan. Siellä hän kuvitteli Acktén lavalle vuonna 1897. Taputuksista ei meinannut tulla loppua, kun Ackté päätti debyyttiesityksensä Faustin Margaretana. Silloin Acktén tähti syttyi, ja Oranen halusi nähdä, missä se tapahtui.

”Menin hakemaan elämystä: katsomaan, miten valo lankeaa yleisön kasvoille ja millaista plyysiä, kultausta ja kruusausta siellä on.”

Matkalla syntyi kirjaan muutama lause siitä, mitä Ackté ajatteli ollessaan oopperan lavalla ensimmäistä kertaa. Oranen kirjoittaa: Minut valtasi pelko kuin iskuna palleaan, niin että pystyin tuskin pitämään suuni hymyssä. Lyhyt kohtaus ei tuntunut päättyvän milloinkaan. – – Ääneni soi punaisen sametin ja pröystäilevien kultakoristeiden ja himmeiden lamppujen koristamassa suuressa salissa pehmeänä ja heleänä, pianissimot olivat kuulaita, fortet täyteläisiä.

Oranen tutustuu tapahtumapaikkoihin niin tarkkaan, että lakkaa ajattelemasta niitä kirjoittaessaan. Silti kuvaillessaan esimerkiksi Acktén kotikulmia Pariisin 17. kaupunginosassa Oranen mainitsee kirjassaan vain pari yksityiskohtaa: talojen koristeelliset takorautaparvekkeet, leveät puistokadut ja alueen uudet talot.

”Romaanikirjailija ei ole matkaoppaan kirjoittaja”, Oranen selittää.

Yksityiskohtien esittelemisen sijaan hänelle on tärkeää antaa mahdollisimman tosi kuva ajasta ja aidoista historiallisista tapahtumista.

Oranen on 45 vuotta kestäneen uransa aikana keskittynyt kuvaamaan Suomen tarinaa ja kirjoittanut tapahtumista ja henkilöistä, jotka hänen mielestään ”kaikkien suomalaisten tulisi tuntea”.

”Harvat jaksavat lukea Paasikiven päiväkirjat tai Kekkosen elämäkerran, mutta minä olen kirjoittanut heistä helposti omaksuttavassa muodossa”, Oranen sanoo.

Jotta hän pääsee päähenkilöidensä nahkoihin, hän lukee paljon: väitöskirjoja, tutkimusartikkeleita, omaelämäkertoja, päiväkirjoja, kirjeenvaihtoa. Erityisen kiitollinen Oranen on Kansallisbiografiasta, joka on kuudentuhannen pienoiselämäkerran kokoelma Suomen histo­rian vaikuttajista. Useasti hän on soittanut myös historioitsijoille ja pyytänyt apua oikean lähdekirjallisuuden pariin.

Acktésta kertovan romaanin pääasiallisena lähteenä olivat Pentti Savolaisen toimittamat ja julkaisemat Acktén kirjeet, joista Oranen löysi oopperadiivan oman äänen.

”Aino oli jääräpäisyyteen asti päättäväinen. Hän oli myös omanarvontuntoinen ja hyvin älykäs nainen, joka osasi hurmata ja flirtata”, Oranen luonnehtii.

Orasen romaanin kohtauksista suurin osa on fiktiota, mutta monessa on siemenenä todellinen tapahtuma. Oranen kuljettaa Acktéta Pariisin seurapiireissä diplomaattien, poliitikkojen ja taiteilijoiden pöydissä ja näyttää, kuinka sivistynyt kosmopoliitti toimi vain 24-vuotiaana Suomen epävirallisena kulttuuri­lähettiläänä. Oranen kuvaa Acktén myös ostoksilla aikansa trendikkäimmissä muotihuoneissa, istumassa hevosvaunuissa viilettämässä Pariisin mukulakivikaduilla – ja kiihkeissä tunnelmissa taidemaalari Albert Edelfeltin kanssa.

Edelfeltin ja Acktén romanssista juoruttiin jo kaksikon eläessä. Aikalaiset huhusivat Acktén ja hänen miehensä Heikki Renvallin tyttären Gloryn olevan Edelfeltin lapsi. Siihen päätyi romaanissaan myös Oranen – siitä huolimatta, ettei saanut pitävää näyttöä huhuille. ”Fiktio, jonka lisään kirjoi­hini, on aina niin toden­näköistä kuin mahdollista. Edelfeltin ja Acktén suhteesta löysin monta aihetodistetta. En rupea keksimään täysin outoja juttuja.”

Suhteen puolesta puhuvat Orasen mielestä esimerkiksi se, että kaksikon kirjeenvaihtoa on kadonnut vuodelta 1901 eli ajalta, jolloin Ackté oli raskaana. Edelfelt ei myöskään tullut Acktén häihin, vaikka oli niiden aikaan Helsingissä. ”Viimeinen pisara oli, kun huomasin Edelfeltin kiinnittävän aivan liian paljon huomiota Gloryyn kirjeissään Acktélle. Kukaan mies ei ole samalla tavalla kiinnostunut toisen miehen lapsesta”, Oranen väittää ja muistuttaa, että Ackté ei kieltänyt suhdetta koskaan.

Moni tutkija on tulkinnasta eri mieltä, mutta romaanikirjailijana Orasella on mielestään valta kuvitella, mitä tahtoo. ”Oikeudessa en pärjäisi näillä näytöillä mutta romaanissa pärjään”, hän sanoo ja nauraa.

Tärkeä vaihe Oraselle on tiedonmurusten yhdisteleminen ja kirjoittaminen kronologiseen järjestykseen. Vasta silloin palaset loksahtavat paikalleen.

Niin kävi myös vuonna 2012, jolloin hän kirjoitti romaaniaan Kaiken takana Kekkonen. Oranen kävi läpi Kekkosen muistikirjoja ja huomasi presidentin tekemän yhden lauseen merkinnän vuodelta 1975: 27.6. on alku, jolloin Jumala loi taivaan ja maan.

”Merkintä kuvasi euforista onnentunnetta, ja halusin selvittää, mistä se johtui”, hän sanoo.

Oranen sai selville, että Kekkonen oli merkinnän aikoihin käymässä ystäviensä luona ja mukana oli myös toimittaja Maarit Tyrkkö. Hän pani merkille, että tuon jälkeen Kekkosen muistikirjoissa alkoi esiintyä Tyrköstä ”hyvin lämminhenkisiä ja huolehtivia” merkintöjä.

Kirjailija soitti Tyrkölle, ja he tapasivat Ekbergin kahvilassa. ”Sanoin Maaritille, että en edes kysy, oliko sinulla suhde Kekkosen kanssa, koska tiedän, että oli. Hän kysyi, että miten niin. Selitettyäni Maarit oli hetken hiljaa. Sitten hän sanoi, että ’niin, mehän olimme molemmat vapaita ihmisiä’. Tyrkön toteamus riitti minulle, ja päädyin kuvaamaan heidän suhdettaan romaanissani”, Oranen sanoo.

Tyrkkö vahvistaa tapaamisen. Minkäänlaista lupaa kirjoittamiseen Oranen ei kuitenkaan Tyrköltä kysynyt, sillä romaanikirjailijat eivät Orasen mielestä sellaista tarvitse.

”Olen nyhtänyt perheestänikin kaiken”, Oranen sanoo. Enää hän ei kuitenkaan kirjoittaisi romaania tuttunsa elämäntarinan pohjalta, kuten nuorena teki. Orasen luoma hahmo johti välirikkoon. ”Silloin tein päätöksen, etten enää kirjoita elävistä ihmisistä.”

Poikkeuksen Oranen tekee julkisuuden henkilöiden kohdalla, joiksi hän myös Tyrkön lukee. Hän on käyttänyt hahmojensa luomisessa esimerkiksi Paavo Väyrysen uraa poliitikkona.

Myös rikoskirjailija Taavi Soininvaara, 50, myöntää käyttävänsä trillereidensä hahmojen rakentamisessa todellisten ihmisten henkilöhistoriaa.

Soininvaaran uudessa Venäläinen vieras -romaanissa teemana ovat Suomen ja Venäjän suhteet sekä Baltian ja Itämeren tilanne. Kirjassa Suomen pääministeri kuolee ajettuaan päin rekkaa, mutta tutkimuksissa selviää, että onnettomuuden jäljet johtavat Venäjälle.

Yksi päähenkilöistä on venäläinen oligarkki, jonka luomiseen Soininvaara käytti useiden venäläisten suurliikemiesten taustoja. ”Yksi parhaista lähteistäni oli sanomalehti Novaja Gazeta, joka penkoo oligarkkien talousasioita syvältä.” Lisäksi hän hankki tietoa Putinin Venäjästä muun muassa toimittaja Masha Gessenin, toimittaja Anna Politkovskajan sekä liikemies Mihail Hodorkovskin kirjoittamista kirjoista.

Soininvaaralle tausta­materiaalia ovat maailmanpolitiikan ja rikollisuuden ilmiöt. Hän tarttuu tapetilla oleviin konflikteihin ja poliittisiin skenaarioihin ja muuttaa uhat todellisuudeksi. ”Arviolta kaksi viidesosaa työstäni on faktojen kanssa pelaamista. Minulla on jatkuvasti auki toistakymmentä sanomalehden rss-syötettä Financial Timesista New York Timesiin ja Guardianista BBC:hen, joista seuraan maailman poliittisia kriisejä, konflikteja ja terrorismia.”

Venäläisen vieraan teeman hän valitsi kesällä 2014, jolloin Ukrainan kriisi laajentui sodaksi ja Suomessa käytiin kiivasta Nato-keskustelua. ”Siihen alkoi kasautua koko ajan lisää tavaraa. Lehdissä kerrottiin, että Venäjään sidonnaiset yhtiöt ostivat saaria merenkulkuväyliltä ja Fingridin sähkönjakeluverkoston varrelta. Uskoin, että kyseessä ei ole ohimenevä jännite ja että kirja olisi ilmestyessäänkin ajankohtainen.”

Teoksessaan hän kirjoittaa: ”Sain hankittua pyytämäsi tiedot”, Reini aloitti, kun ministeri istuutui ja käänsi katseensa häneen. ”Airismaan Helmi Oy on hankkinut järjestelmällisesti merenranta- ja saarikiinteistöjä Turun saaristosta ­vajaan kymmenen vuoden ajan. Se pystyy nyt valvomaan sekä Turun että Naantalin satamiin johtavia syväväyliä, yhteensä viittä Suomen puolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta keskeistä Saaristomeren väylää.”

Soininvaara hyödyntää kirjoissaan myös kokemuksiaan yritysjuristina. Varsinkin telakkateollisuudessa vietetyt vuodet 1990-luvulla ovat ehtymätön lähde. Soininvaara oli tuolloin neuvottelemassa Suomen historian siihen mennessä suurinta sopimusta luksusristeilijöiden rakentamisesta Royal Caribbean -yhtiölle. Soininvaara hankki miljardisopimukselle myös rahoitusta ja ravasi neuvotteluissa Frankfurtissa ja Lontoossa. ”Päätin tehdä tarinoistani kansainvälisiä, sillä reissasin jatkuvasti ja pystyin sijoittamaan tilanteet näkemiini paikkoihin.”

”Joka kirjassani on jokin tarina ajoiltani yritysjuristina. Viime kirjassani kerroin siitä, miten bisneksessä piilotetaan rahaa. Olen käyttänyt myös kokemuksiani esimerkiksi käynnistäni miljardöörin kotona Miamin superrikkaiden saarella, Fisher Islandilla. Siellä oli korkeat metalliaidat, paljon vartijoita, talo uima-altaineen ja rannassa luksusveneitä.”

Soininvaaran kirjoissa on faktoja, jotka lukija voi helposti tarkastaa. Hän sekoittaa tietoisesti faktan ja fiktion rajaa ja haluaa saada lukijan miettimään, voisiko teksti olla sittenkin totta. Esimerkiksi Sudanin pääkaupunkiin Khartumiin sijoittuvaa tarinaa varten Soininvaara ei löytänyt kaupungin tiekarttaa Google Mapsista mutta käytti kadunnimiä, joita löysi paikallisten hotellien nettisivuilta. Aalto-yliopiston kylmälaboratorioon hän sijoitti murhan kirjassaan Punainen jättiläinen ja kävi kohtausta kirjoittaessaan paikan päällä tutkimassa, miltä laboratoriossa näyttää.

”Joka kirjassa on kahdesta neljään aihetta, joista olen asiantuntijaan yhteydessä. Jopa Sellafieldin ydinvoimalasta vastattiin sähköpostiini, jossa kysyin, missä siellä on tuhottavan plutoniumin varasto. Kerran kysyin erikoissilmälääkäriltä tietoa kohtaukseen, jossa päähenkilöä kidutetaan pitämällä hänen silmäluomiaan auki. Sain kuulla, että ellei silmiä kostuteta, näkö menee nopeasti.”

Kirjailija Pajtim Statovci, 26, on kirjailijanurallaan alkuvaiheessa, mutta hänellä on selvä käsitys siitä, mihin hän taustatutkimusta tarvitsee: ennen kaikkea uskottavan maailman luomiseen sekä kulloisiinkin teemoihin liittyvän yleisen asenneilmapiirin hahmottamiseen.

Statovci on kirjoittanut kaksi romaania, Kissani Jugoslavian sekä tänä syksynä julkaistun Tiranan sydämen. Kirjallisuutta Helsingin yliopistossa opiskeleva Statovci kertoo yllättyneensä, miten haasteellista taustamateriaalin hyödyntäminen fiktiossa lopulta on.

”Nykyäänhän tietoa löytyy kyllä verraten helposti, minkä voisi kuvitella helpottavan kirjailijan työtä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä tiedon laaja saatavuus kasvattaa sen eettisen käytön vastuuta”, Statovci pohtii.

Statovci sivuaa romaaneissaan entisen Jugos­lavian aluetta ja Albaniaa. Tehdessään romaaneitaan varten taustatyötä hän huomasi netistä löytyvän paljon vahvasti asenteellista, värittynyttä tai valheellista tietoa alueen historiasta. ”Olen joutunut miettimään, missä määrin minun on otettava todelliset tapahtumat huo­mioon ja ­miten paljon voin jättää kertomatta aikakaudesta”, hän sanoo.

Statovci on huomanut, että monet vähättelevät Balkanin lähihistorian tapahtumia ja kertovat eri versiota siitä, mitä todella tapahtui. Esikoisromaaninsa julkaisemisen jälkeen Statovcin lukija tuli eräässä tilaisuudessa kysymään, miksi hän kirjoitti Kosovolle niin synkän historian. Miksei hän voinut kirjoittaa siitä, miten onnellisia ihmiset Titon aikana olivat?

”Ymmärrän tämän hyvin, sillä maa on paljon enemmän kuin sen historia ja ihminen enemmän kuin käymänsä taistelut. Mutta vaikka kirjoittaisin vaikeasta aikakaudesta, se ei tarkoita, ettei sitä olisi edeltänyt parempia ­aikoja.”

Uudessa Tiranan sydämessä Statovci halusi tutkia ulkopuolisuuden muotoja sekä sitä, mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään saadakseen muiden hyväksynnän. Romaani kertoo tarinan kahdesta kaveruksesta, jotka pakenevat Albaniasta kommunistisen diktatuurin romahduksen jälkeen Eurooppaan.

Toinen henkilöistä on transsukupuolinen, ja tämän hahmoa rakentaessaan Statovci hankki transsukupuolisuudesta tietoa kirjoista, netin keskustelupalstoilta ja tietokannoista ja kävi läpi julkaisuja lääketieteen alalta. Statovci selvitti esimerkiksi sen, millä tavoin lääkäri yrittää diagnosoida asiakkaansa sukupuoliristiriitaa, ja otti selvää genitaalikirurgiasta. Hän seurasi myös aktiivisesti keskustelua translaista ja siirsi sen herättämiä ajatuksia romaaniinsa.

Hän kirjoittaa: Täällä ei voi vaihtaa edes nimeään, jos uusi nimi on toiseen sukupuoleen syntyneen nimi. – – Sitä ei saa muuttaa itse vaan pitää täyttää helvetisti papereita ja hankkia lääkärintodistuksia, mutta sen sijaan ihminen saa hankkiutua raskaaksi ja päättää, ettei haluakaan sisällään kasvattamaansa elämää.

”Transsukupuolisuutta kuvatessani olin huolissani siitä, käsittelenkö aihetta riittävän monipuolisesti ja ovatko hahmoni liian yksiulotteisia. Sen, ettei ole olemassa yksiselitteistä tapaa kuulua johonkin vähemmistöön, luulisi vapauttavan kirjailijan tällaisista paineista. Silti huoli siitä, kenen suulla voi puhua ja mistä, on todellinen, koska myös kirjallisuudesta kertovissa tai kirjallisuutta arvioivissa julkaisuissa usein nostetaan esiin vaikkapa se, millaisen naiskuvan tai kuvan seksuaalisuudesta teoksen henkilöhahmot antavat. Se on minusta kohtuutonta, koska silloin fiktiivisiltä yksilöiltä viedään oikeus yksilölliseen olemassaoloon.”

Statovci kertoo, että hänen on ylipäänsä vaikea hypätä henkilöidensä nahkoihin ja löytää näille oma ääni. ”Se on varmaan haastavinta fiktion kirjoittamisessa, sillä koko tarinan voima riippuu kirjoittajansa kuvittelukyvystä ja taidosta puhua toisten suulla.”

Omaa elämäänsä Statovci ei käytä ainakaan tietoisesti fiktion polttoaineena. ”Kirjoitan siitä, mikä minua kiinnostaa, ja yritän luottaa siihen, että sanat tulevat luokseni silloin, kun olen kehitellyt jotakin sanottavaa.”

Artikkeli on ilmestynyt alun perin HS Teema -lehden numerossa 5/2016, jonka teemana on kirjallisuus. Lisätietoja Teema-lehdestä osoitteessa HS.fi/teema.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    2. 2

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    3. 3

      Perussuomalaisten Laura Huhtasaari kertoo nyt, miltä tuntuu kun puolue hajoaa – ”Haava kyllä arpeutuu”

    4. 4

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? – Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    5. 5

      Sitä Timo Soinia, jonka olemme tunteneet, ei enää ole

    6. 6

      Liikenteen suuri muutos on vasta edessä, mutta isoja ongelmia on yhä ratkaisematta

    7. 7

      Punavangit odottivat teloituksia Suomenlinnan kuolemanselleissä kesällä 1918, mutta moni kuoli jo ennen tuomiota – ”Pala Suomen synkintä historiaa”

    8. 8

      Mökin lettujauhoista ja hellevaatekasoista voi löytyä yllätys – testaa, tunnistatko mökin yleisimmät tuholaiset

    9. 9

      NHL:n varaustilaisuus oli suomalaisjuhlaa – Peräti kuusi pelaajaa varattiin ensimmäisellä kierroksella, Heiskanen sai seuransa kolmantena

    10. 10

      Parasta lomalukemista – HS kokosi alkuvuoden 30 kiinnostavinta kirjaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? – Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    2. 2

      Sitä Timo Soinia, jonka olemme tunteneet, ei enää ole

    3. 3

      Miksi amerikkalaiset pelkäävät alastomuutta, mutta suomalaiset eivät? ”Tässä suhteessa emme ole kauhean kaukana muslimimaista”

    4. 4

      Lauri Markkasen suuri ilta kääntyi draamaksi – Minnesota Timberwolves varasi, kaupattiin kuitenkin heti Chicago Bullsiin

    5. 5

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    6. 6

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    7. 7

      Presidentinvaalit hävinnyt Mannerheim pakeni kahvilayrittäjäksi Hankoon – Tällainen pikkutarkan omistajan kahvila oli ja on

    8. 8

      Suomi on alkoholipolitiikaltaan jo nyt ”varoittava esimerkki” Pohjoismaissa – ruotsalaisasiantuntijan on mahdoton ymmärtää hallituksen lakiuudistus­kaavailua

    9. 9

      Viisi kuoli sähköiskuun uima-altaassa vesipuistossa Turkissa – kolme kuolleista lapsia

    10. 10

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Moni mies kärsii tietämättään testosteronin puutteesta, mutta saa vääriä lääkkeitä – Tunnista nämä oireet

    2. 2

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    3. 3

      Kullervo Hynysen keksintö saattaa mullistaa syövän, Alzheimerin ja Parkinsonin taudin hoidon – fyysikon löytöjä on verrattu penisilliinin ja röntgenkuvauksen keksimiseen

    4. 4

      Joonas Tolvanen opiskeli Shaolin-soturimunkkien koulussa – nyt hän on lääkäri Kuopiossa, eikä suosittele Kiinan kung-fu-opintoja kenellekään

    5. 5

      Kerrostalotyömaan tulipalo työllisti palokuntaa myöhään yöhön Pohjois-Helsingissä – poliisi teki kaasupulloja vaarattomiksi ampumalla

    6. 6

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? – Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    7. 7

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    8. 8

      Haluatko elämääsi lisää seksiä? Kolme seksuaali­terapeuttia kertoo tärkeimmät vinkkinsä

    9. 9

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    10. 10

      Krp: Temppeliaukion kirkon suuroperaatio johtui terrori-iskuun varautumisesta – poliisin mukaan välitöntä uhkaa ei ole

    11. Näytä lisää