Valikko

Helsinki ei ole mikään sivistyksen huippu, vaikka kulttuurikupla niin ajattelee – Leea Klemola kertoo, miksi tekee mieluummin taidetta maalla

Leea Klemolan uusinta näytelmää esitetään paraikaa Kuopiossa. Se on hyvä juttu, sillä Helsingissä asuva ohjaaja viihtyy katveessa. Ja katveessa maakuntateatterit ovat.

Kuopio / Helsinki

”Kuopio on katveessa, siis suhteessa Helsinkiin. Kun kirjoitan tänne, kirjoitan rauhaan.”

Leea Klemolan uusin näytelmä Vaimoni, Casanova sai ensi-iltansa syyskuussa Kuopion kaupunginteatterissa.

Viidelle näyttelijälle ja kahdelle näyttämömiehelle kirjoitettu Vaimoni, Casanova on viimeisen päälle teatteria teatterissa, aina rampin etureunaan asetettua kahvikuppia myöten.

Näytelmä on hauska, hyvä ja kiinnostava.

Ja väkisinkin katveessa – koska sitä ei esitetä Helsingissä.

Asiaa voi kierrellä ja kaarrella mutta niin se on.

Maakuntateatteri on leima, jolla tarkoitetaan tietynlaista, ei niin taidokasta teatteria.

Klemola tietää sen. ”Se on se käsitys maakuntateatterista.”

Eikä sillä: ”Tehdäänhän niissä paljon paskaakin. Niin kuin Helsingissäkin. Helsingissä se paska on usein vain paketoitu nätimmin.”

Maakuntateattereissa on paljon myös hyvää. Helsinki-keskeisyys vain peittää sen helposti näkyvistä.

Suhteessa Helsinkiin maakunnat myös typistetään yhdeksi.

”Se häiritsee. Ihan kuin kaikki muut olisivat jotain ja sitten olisi Helsinki. Suomi on laaja maa, esimerkiksi Kuopio, Kokkola, Lappeenranta, Tampere: kaikki ne ovat keskenään ihan erilaisia. Ainoa yhteinen piirre on se, etteivät ne sijaitse Helsingissä.”

Tapaan Klemolan ensimmäisen kerran Kuopiossa, jonne hän on tullut valvomaan Casanovaa. Hän tapaa valvoa melkein kaikki esityksensä.

Ensi-ilta on esitykselle yksi päätepiste, Klemola sanoo. ”Sen jälkeen teos jatkaa kehittymistä vuorovaikutuksessa yleisön kanssa.”

Nyt, kymmenennen esityksen jälkeen ohjaaja pitää paussin. ”Tässä vaiheessa on yleensä tullut tutuksi kaikki ne kuopat, joihin esitys voi vajota.”

Reissaaminen Kuopion ja Helsingin väliä ei harmita Klemolaa – kuten ei harmita katveessa olokaan. Se on oikeastaan pelkkää plussaa. Hän viihtyy Helsingin ulkopuolella.

”Tämä on kaukana. Siis suhteessa Helsinkiin. Täällä on harjoittelurauha.”

Kuopiossa on oikeastaan myös esitysrauha. ”Tarjontaa ei ole täällä niin paljon. Ihmiset tulevat teatteriin ja toivovat oikeasti saavansa siitä jotakin.”

Helsingissä asia ei ihan aina ole niin. On varaa käydä tsekkailemassa esityksiä. On myös enemmän ”ammattiyleisöjä”: katsomo puolillaan teatterin ammattilaisia. Erilaiset odotukset, erilainen tunnelma. ”Täällä tunnelma on jotenkin vähemmän kyyninen.”

Muutenkin, Helsingissä on enemmän häiriötä.

”Helsingissä on aina sellainen olo, että astuu median keskelle. Enkä nyt tarkoita mitään sellaista, että hei olen myös tunnettu näyttelijä. Vaan että on niin paljon informaatiota, että elämä on reagoimista. Sen sijaan, että valitsisin itse mihin huomioni suuntaan. Muistan jo nuorempana, miten Riihimäen kohdalla alkoi tulla vähän niin kuin paniikki. Taiteen kannalta Helsinki on minulle mahdollisimman huono synnytyshuone.”

Klemola on asunut Helsingissä kolmekymmentä vuotta, eikä halua sinänsä moittia paikkaa. ”Olen sinne jäänyt, siellä valinnut elää. Mutta ihan ihmisiä sitä asuu muuallakin.”

Klemolasta on ihmeellistä se, kuinka tavattoman tietämättömiä muusta Suomesta helsinkiläiset voivat olla.

”On hämmästyttävää, että Helsingissä usein ajatellaan, että miksi kukaan haluaisi asua muualla kuin siellä. Tai että koko muu Suomi on persujen maata. Oma kokemukseni ei nimittäin ole, että Helsinki olisi sivistyksen huippu. Ei ole. Sivistyneitä ihmisiä on ihan joka paikassa.”

”Mä olen myös varmaan väärä ihminen vastaamaan siihen, millainen ohjaaja olen. Mulla ei välttämättä ole pienintäkään käsitystä siitä.”

Vaimoni, Casanovan päähenkilö on Kyllikki Lalla, 60-vuotias näyttelijä, joka palaa pitkältä sairauslomalta töihin oltuaan syytettynä seksuaalisesta häirinnästä. Teatterilla odottaa kesken jäänyt kahden hengen näytelmä, jossa Lalla esittää Casanova-mummoa. Ohjaaja ja toinen pääosan esittäjä tunnetaan parhaiten teatterin narikkamiehenä.

Osansa teoksessa on myös commedia dell’arte -naamioilla; naamioperinne vain on ruotsalainen ja nimeltään person av granne. On myös alastomuutta, roisia huumoria ja kirosanoja.

Se on kaikki varsin hulvatonta ja ihanaa. Taattua Klemolaa, voisi sanoa.

Sellaisenahan Leea Klemola tunnetaan. Klemolalla on mainetta ja nimeä. Hänestä ollaan mieltä.

Paha vain, että Klemolan tavattuaan tuohon mielikuvaan on vaikea enää uskoa. Klemolan iloinen, vähän käheä nauru esimerkiksi on vahvassa ristiriidassa sen mielikuvan kanssa, joka 51-vuotiaasta ohjaajasta on julkisuudessa vallalla.

Ihmisten kanssa puhuessa esiin nousevat vaikutelmat ovat vahvoja ja yleensä jotenkin vähän negatiivisia. Outo. Pelottava. Erikoinen. Raivokas.

Mistä moinen? Kun yrittää jäljittää maineen alkuperää, törmää oikeastaan vain Klemolan kommentteihin maineestaan: ei sellaisiin sanomisiin, joista maine olisi voinut syntyä.

Yhdeksi selityslinjaksi on kai otettava Klemolan vuonna 1997 näyttelemä rooli Neitoperho-elokuvassa. Klemola näytteli Eeviä, kiihkeää ja aggressiivista naista.

Ehkä on vain niin, että pelottava rooli leimaa naisen – siinä missä miehet voivat näytellä millaisia hirviöitä vain, mutta säilyä julkiselta kuvaltaan edelleen täysin normaaleina?

Klemolan näytelmät, kaikkine absurdeine hahmoineen ja tapahtumineen, eivät nekään ole varmasti olleet omiaan tekemään ohjaajasta ”normaalimpaa”. Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 2014 esitetty Maaseudun tulevaisuus aiheutti pienoisen kohunkin, kun media raportoi väliajalla pöyristyneinä poistuneista katsojista.

Yhtä kaikki: Klemolan tapaamisen jälkeen maine tuntuu ­liioitellulta.

Klemola itse ei maineista piittaa. ”Niin, en oikein tiedä tästä maineasiasta. Törmään siihen oikeastaan vain toimittajien kanssa puhuessa. Puhun mieluummin siitä mitä teen kuin millainen olen.”

Klemolan uudet näytelmät ovat tavanneet syntyä jatkumona edellisille näytelmille. Linjoja on kaksi: toisaalla ovat veli Klaus Klemolan kanssa tehdyt spektaakkelimaisemmat näytelmät, kuten Kokkolalla alkanut Arktinen trilogia sekä Maaseudun tulevaisuus; toisaalla intiimimmät, jotka Klemola on usein tehnyt Kuopioon.

Kuopioon Klemolaa on vetänyt rauhan ja vapauden lisäksi lavastaja Erkki Saarainen, joka on lavastanut lähes kaikki Klemolan näytelmät.

Kuopiossa on myös käsikirjoittaja ja freelancenäyttelijä Miko Kivinen – sekä Tanssiteatteri Minimi, jonka kanssa yhteistyössä Casanova on tehty.

Klemola pitää myös Kuopion kaupunginteatterin näyttelijöistä, erityisesti Seija Pitkäsestä ja Annukka Blombergista. Pitkänen esittää Casanovassa Kyllikki Lallaa ja Blomberg hänen puolisoaan Jukka Merenmiestä.

”Kuolevaiset ihmiset katsoo kuolevaisia ihmisiä. Sitä mä ajattelen.”

Ohjaaminen on yleisön silmiin varsin mystistä hommaa. Näyttelijät ovat näkyvissä näyttämöllä, ohjaaja näkyy heidän kauttaan.

Ja kun ohjaaja valvoo ensi-illan jälkeen esityksiään, mitä hän oikein näyttelijöille sanoo? Miten ohjeistaa?

Karjuuko?

Ei ainakaan Klemola, ei ainakaan Casanovan esitysten jälkeen.

Tai no.”Taisin olla aika kiihkeä tässä taannoin, kun esitys meni ihan päin helvettiä. Mutta aina meneekin kerran päin helvettiä. En usko, että olen kauhean tiukka ohjaaja.”

Mutta muuten se menee jotenkin näin: ”Kannustan käyttämään tarpeeksi aikaa ja toisaalta otan löysiä pois. Kannustan myös jatkamaan sellaisiin uusiin hyviin suuntiin, joihin näyttelijät ovat menossa. Korjaan asioita, jotka liittyy huumoriin ja kipuun, keskinäiseen läsnäoloon, kuolemaan ja erotiikkaan. Viimeksi säädettiin tietoisuuden tasoa omasta kuolevaisuudesta.”

Ohjaamisen päämäärä on Klemolalla se, että katsoja voisi uskoa.

”Näytelmä lähtee liikkeelle jostakin, kulkee aikansa ja päätyy aika absurdeihinkin asetelmiin. Toivon, että katsoja voisi kulkea sen matkan ja uskoa, että tuonne on päädytty. Että tuolla se nyt seisoo cowboyasu päällä.”

Kuolema on isossa osassa Vaimoni, Casanovassa. Kuusikymppinen päähenkilö Kyllikki Lalla palaa sairauslomalta viettelijän rooliin ja huomaa, että haluaisi myös omassa elämässään vielä kerran ”astua niinku elämänvirtaan. Sanoa elämälle että kyllä!”. Pitää kuoleman loitolla.

Paha vain, että samalla loitolle jää puoliso Jukka Merenmies, jonka on pakko kysyä: ”Minkä takia se elämänvirta ei Kyllikki ikinä voi olla kotona?” Syntyy ristiriita seikkailun ja turvan, vapauden ja läheisyyden välille.

Kuolema kurkkii taustalla.

Se ei ole ihme. Kuolema on asia, jota Klemola sanoo ajattelevansa vähän väliä.

”Se on ollut aina, ihan lapsesta asti tossa jossain. Se tieto, että aika loppuu. Niin kuin varmaan kaikilla ihmisillä. Se tekee kehykset koko elämälle.”

Oikeastaan on niin, että kaiken Klemolan taiteessa voi johtaa kuolemasta.

Huumorin. Alastomuuden. Näyttelijäntyön keskeisyyden.

”Mulle näyttelijän ruumis on kaikkein tärkein työkalu. Se haavoittuva, kömpelö, epätäydellinen, virheellinen, kuolevainen ruumis.”

Tuon ruumiin Klemola haluaa saada esittämään ne tunteet, jotka hän pyrkii ensin kirjoittamaan ja sitten ohjaamaan näyttämölle.

”Taidehan on sitä, että tekijä yrittää välittää subjektiivisen kokemuksensa toisille. Se ei tietenkään tarkoita, että asiat olisivat tapahtuneet sellaisina. Mutta taiteessa ei tarvitse toistaa kliseitä siitä, miltä esimerkiksi rakastuminen muka näyttää”, Klemola tekee makean onnellisen ilmeen ja jatkaa:

”Vaan sitä voi näyttää semmoiselta saatana, että tuijottaa pöytään.”

Kuolevaisen ruumiin kömpelyys ja haavoittuvuus johtavat käytännössä usein alastomuuteen.

”Mulla on aina joku alasti näyttämöllä. Varmaan sen takia, että se kuolevainen ruumis on kaiken lähtökohta.”

Nuoret näyttelijät ovatkin sitten vaikeampia, Klemola nauraa. ”Kun ne on niin kestäviä ja kimmoisia vielä.”

Haavoittuvuuden, ja kivun, kautta päästään sitten huumoriin.

”Koko huumori on sitä, ettei kuollutkaan. Muuten se on tyhjännauramista. Huumori on yhteistä helpotusta siitä, ettei kuollutkaan, ettei käynytkään niin hullusti, selvisi. Jos se kipu ja kuolema sieltä takaa häipyy, tulee huumorista tyhjännauramista, höhöttämistä.”

”Ei voi olla niin, että jonkun toisen ihmisyys on jotakin niin käsittämätöntä, että siihen ei pysty itse millään eläytymään.”

Toisen kerran Klemolaa haastatellessani tapasimme Itäkeskuksessa. Klemola ehdotti paikkaa, koska viihtyy siellä, lukuisien maahanmuuttajien joukossa, paikassa, jossa he ovat Klemolan mielestä ihan toisella tavalla kotonaan kuin Helsingin keskustassa.

Kuilut ja kuplat, ne ovat olleet puheenaiheina jo verraten pitkään eikä keskustelulle valitettavasti näy loppua. Ihmiset eriytyvät omiin porukoihinsa, ymmärtämättömyys ja itsekkyys kasvavat ja voivat hyvin.

Osaisiko Klemola sanoa, mikä avuksi?

Klemola miettii. Sanoo sitten, ettei ole perehtynyt tähän. Mutta, jotakin.

”Se tavallaan että... Kun saksalaiset olivat kaasuttaneet juutalaisensa, se mitä saksalaiset oppivat oli, että paha ei ole meidän ulkopuolellamme. Paha on meissä jokaisessa, meissä jokaisessa on pahan potentiaali.”

Klemola lisää olevansa itse idealisti, ”ja humanisti varmaan”.

”Se on kuitenkin vaikea paikka, kun joku suuntaa vihansa heikompia kohtaan, vielä oikein porukalla. Se on vähän niin kuin dialogin loppu. Sitten ollaan eri puolilla aitaa, että siinä sitten koettaa ymmärtää. Että minä voisin olla hän, että... Niin. Se on haastavaa.”

Klemola miettii.

”Paras ratkaisu on yhteinen peruskoulu. Että kaikki käy saatana samaa koulua. Se on ratkaisu, että mitä vähemmän kansakuntaa jaetaan luokkiin. Sehän on ainoa mahdollisuus pysyä dialogissa.”

Koivuhaan lähiössä Kokkolassa kasvanut Klemola sanoo havahtuneensa luokkaeroihin vasta aikuisena.

”Elin nuoruuteni 1980-luvulla enkä tiennyt luokkaeroista mitään. Nyt luokkia halutaan tahallaan rakentaa. Koivuhaka oli silloin tilastollisesti maan levottomin lähiö. Minusta se oli paratiisi, jossa pankinjohtaja ja hitsari temmelsivät samoissa bileissä. Ihmisen ammatin perusteella ei pystynyt päättelemään sivistystasoa. Portsari saattoi olla hyvinkin lukenut mies.”

Vaimoni, Casanova Kuopion kaupunginteatterissa maaliskuuhun 2017 asti. Esitys vierailee keväällä Riihimäen teatterissa ja Espoon kaupunginteatterissa.

Leea Klemola

  Ohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä. Syntynyt 1965.

  Asuu Helsingissä puolisonsa, ohjaaja-käsi-kirjoittaja Juha Mustanojan kanssa. Kolme parikymppistä lasta.

  Teoksia: Kokkola-näytelmästä alkanut Arktinen trilogia (2004–2011), Maaseudun tulevaisuus (2014) (käsikirjoitukset yhdessä Klaus Klemolan kanssa), Jessikan Pentu ja Miehen kuolema (käsikirjoitus Miko Kivinen).

  Näytellyt muun muassa elokuvissa Kätilö, Kerron sinulle kaiken, Skavabölen pojat, Pelon maantiede ja Neitoperho.

  Näyttelee keväällä Q-teatterissa Prinsessa Hamletissa.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Merkelin mitta täyttyi Trumpin öykkäröinnistä

    2. 2

      Päätoimittaja Atte Jääskeläinen lähtee Ylestä – ”Edellytyksiä tehtävän menestykselliseen hoitamiseen ei enää ollut”

    3. 3

      Vakava kiusaamisepäily Helsingissä: korkea virkamies polkee jalkaa, karjuu, paiskoo esineitä ja nöyryyttää julkisesti

    4. 4

      Poliisilla tarkastusoperaatio Helsinkiin saapuneella Tallink Megastarilla

    5. 5

      Kun työtuttava kertoi kahdesta kumppanistaan, tajusin nuorten arvomaailman muuttuneen

    6. 6

      Pohjois-Korean vakavin uhka ei ole ydinase – maailma ei mahda diktatuurille mitään, koska sen tykistö muuttaisi Etelä-Korean pääkaupungin tulimereksi sekunneissa

    7. 7

      S-kauppoihin tulee brittiläisen Tescon tuotteita – erityisesti gluteenittomien elintarvikkeiden määrä kasvaa

    8. 8

      Menestyksen salaisuus on taidossa rentoutua – Professori listasi olennaisimmat mielen taidot, joilla voi lisätä psyykkistä vahvuuttaan

    9. 9

      Vastuuntunto pilasi Niinistön leppoisat eläkepäivät – liiallinen vallan sementoituminen ei silti ole terveellistä demokratialle

    10. 10

      Niinistö lähtee presidentinvaaleihin ylivoimaisena suosikkina – kahdeksan syytä, joiden takia häntä on vaikea voittaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Vakava kiusaamisepäily Helsingissä: korkea virkamies polkee jalkaa, karjuu, paiskoo esineitä ja nöyryyttää julkisesti

    2. 2

      Kun työtuttava kertoi kahdesta kumppanistaan, tajusin nuorten arvomaailman muuttuneen

    3. 3

      Trump sätti Pohjois-Koreaa ohjuksen ampumisesta: ”Osoittaa suurta epäkunnioitusta Kiinaa kohtaan”

    4. 4

      Miehet puukottivat toisensa sairaalakuntoon Helsingin Hakaniemessä – lapsiperheet kauhistelivat tapahtumia aivan vierestä

    5. 5

      Joukko suomalaisia perusti 46 vuotta sitten Israeliin kylän, jossa palkat menivät yhteiseen pottiin ja yhteisö tarjosi vaatteet ja asunnon – Mitä kuuluu Jad Hashmonaan nyt?

    6. 6

      F1-sarjakin irvailee Räikkösen olemukselle – yksi kuva palkintopallilta kiteyttää Räikkösen tunnelmat: ”Tämä oli yksi niistä päivistä”

    7. 7

      Pohjois-Korean vakavin uhka ei ole ydinase – maailma ei mahda diktatuurille mitään, koska sen tykistö muuttaisi Etelä-Korean pääkaupungin tulimereksi sekunneissa

    8. 8

      ”Se oli totuuden hetki” – Ranskan Macron kertoi, miksi hän kätteli niin pitkään Trumpia

    9. 9

      Jos presidentti Mauno Koivisto olisi kuollut lauantaina 13.5., olisiko seuraavana päivänä liputettu äideille vai noudatettu suru­liputusta?

    10. 10

      Päätoimittaja Atte Jääskeläinen lähtee Ylestä – ”Edellytyksiä tehtävän menestykselliseen hoitamiseen ei enää ollut”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Britannia ei usko Manchesterin pommittajan toimineen yksin, poliisi otti kiinni lisää ihmisiä

    2. 2

      Pariskunta osti ”aidot italialaiset nahkatakit” 1 200 eurolla Kannelmäen Prisman parkkipaikalta – Poliisi varoittaa vanhaa kikkaa käyttävistä huijareista Helsingissä

    3. 3

      Suomalaisen tunnistaa ulkomailla jo kaukaa

    4. 4

      Paljonko rahaa on sopiva lahja? Tapakouluttaja kannustaa kohtuuteen ja ihmettelee työikäisten matkakassoja

    5. 5

      Älä varaa lentoja liian aikaisin, aseta verkkoselain ”salattuun” tilaan – näin löydät halvat lentoliput verkosta

    6. 6

      Junaan jääneillä löytötavaroilla tehdään armotonta bisnestä

    7. 7

      Joukko suomalaisia perusti 46 vuotta sitten Israeliin kylän, jossa palkat menivät yhteiseen pottiin ja yhteisö tarjosi vaatteet ja asunnon – Mitä kuuluu Jad Hashmonaan nyt?

    8. 8

      Kiky-sopimus teki monien helatorstaista tavallisen työpäivän, eikä se miellytä kaikkia – ”Toki tämä päähän ottaa”

    9. 9

      Vakava kiusaamisepäily Helsingissä: korkea virkamies polkee jalkaa, karjuu, paiskoo esineitä ja nöyryyttää julkisesti

    10. 10

      Tellervo Koivisto jätti jäähyväiset aviomiehelleen Mauno Koivistolle

    11. Näytä lisää