Valikko

Helsinki ei ole mikään sivistyksen huippu, vaikka kulttuurikupla niin ajattelee – Leea Klemola kertoo, miksi tekee mieluummin taidetta maalla

Leea Klemolan uusinta näytelmää esitetään paraikaa Kuopiossa. Se on hyvä juttu, sillä Helsingissä asuva ohjaaja viihtyy katveessa. Ja katveessa maakuntateatterit ovat.

Kuopio / Helsinki

”Kuopio on katveessa, siis suhteessa Helsinkiin. Kun kirjoitan tänne, kirjoitan rauhaan.”

Leea Klemolan uusin näytelmä Vaimoni, Casanova sai ensi-iltansa syyskuussa Kuopion kaupunginteatterissa.

Viidelle näyttelijälle ja kahdelle näyttämömiehelle kirjoitettu Vaimoni, Casanova on viimeisen päälle teatteria teatterissa, aina rampin etureunaan asetettua kahvikuppia myöten.

Näytelmä on hauska, hyvä ja kiinnostava.

Ja väkisinkin katveessa – koska sitä ei esitetä Helsingissä.

Asiaa voi kierrellä ja kaarrella mutta niin se on.

Maakuntateatteri on leima, jolla tarkoitetaan tietynlaista, ei niin taidokasta teatteria.

Klemola tietää sen. ”Se on se käsitys maakuntateatterista.”

Eikä sillä: ”Tehdäänhän niissä paljon paskaakin. Niin kuin Helsingissäkin. Helsingissä se paska on usein vain paketoitu nätimmin.”

Maakuntateattereissa on paljon myös hyvää. Helsinki-keskeisyys vain peittää sen helposti näkyvistä.

Suhteessa Helsinkiin maakunnat myös typistetään yhdeksi.

”Se häiritsee. Ihan kuin kaikki muut olisivat jotain ja sitten olisi Helsinki. Suomi on laaja maa, esimerkiksi Kuopio, Kokkola, Lappeenranta, Tampere: kaikki ne ovat keskenään ihan erilaisia. Ainoa yhteinen piirre on se, etteivät ne sijaitse Helsingissä.”

Tapaan Klemolan ensimmäisen kerran Kuopiossa, jonne hän on tullut valvomaan Casanovaa. Hän tapaa valvoa melkein kaikki esityksensä.

Ensi-ilta on esitykselle yksi päätepiste, Klemola sanoo. ”Sen jälkeen teos jatkaa kehittymistä vuorovaikutuksessa yleisön kanssa.”

Nyt, kymmenennen esityksen jälkeen ohjaaja pitää paussin. ”Tässä vaiheessa on yleensä tullut tutuksi kaikki ne kuopat, joihin esitys voi vajota.”

Reissaaminen Kuopion ja Helsingin väliä ei harmita Klemolaa – kuten ei harmita katveessa olokaan. Se on oikeastaan pelkkää plussaa. Hän viihtyy Helsingin ulkopuolella.

”Tämä on kaukana. Siis suhteessa Helsinkiin. Täällä on harjoittelurauha.”

Kuopiossa on oikeastaan myös esitysrauha. ”Tarjontaa ei ole täällä niin paljon. Ihmiset tulevat teatteriin ja toivovat oikeasti saavansa siitä jotakin.”

Helsingissä asia ei ihan aina ole niin. On varaa käydä tsekkailemassa esityksiä. On myös enemmän ”ammattiyleisöjä”: katsomo puolillaan teatterin ammattilaisia. Erilaiset odotukset, erilainen tunnelma. ”Täällä tunnelma on jotenkin vähemmän kyyninen.”

Muutenkin, Helsingissä on enemmän häiriötä.

”Helsingissä on aina sellainen olo, että astuu median keskelle. Enkä nyt tarkoita mitään sellaista, että hei olen myös tunnettu näyttelijä. Vaan että on niin paljon informaatiota, että elämä on reagoimista. Sen sijaan, että valitsisin itse mihin huomioni suuntaan. Muistan jo nuorempana, miten Riihimäen kohdalla alkoi tulla vähän niin kuin paniikki. Taiteen kannalta Helsinki on minulle mahdollisimman huono synnytyshuone.”

Klemola on asunut Helsingissä kolmekymmentä vuotta, eikä halua sinänsä moittia paikkaa. ”Olen sinne jäänyt, siellä valinnut elää. Mutta ihan ihmisiä sitä asuu muuallakin.”

Klemolasta on ihmeellistä se, kuinka tavattoman tietämättömiä muusta Suomesta helsinkiläiset voivat olla.

”On hämmästyttävää, että Helsingissä usein ajatellaan, että miksi kukaan haluaisi asua muualla kuin siellä. Tai että koko muu Suomi on persujen maata. Oma kokemukseni ei nimittäin ole, että Helsinki olisi sivistyksen huippu. Ei ole. Sivistyneitä ihmisiä on ihan joka paikassa.”

”Mä olen myös varmaan väärä ihminen vastaamaan siihen, millainen ohjaaja olen. Mulla ei välttämättä ole pienintäkään käsitystä siitä.”

Vaimoni, Casanovan päähenkilö on Kyllikki Lalla, 60-vuotias näyttelijä, joka palaa pitkältä sairauslomalta töihin oltuaan syytettynä seksuaalisesta häirinnästä. Teatterilla odottaa kesken jäänyt kahden hengen näytelmä, jossa Lalla esittää Casanova-mummoa. Ohjaaja ja toinen pääosan esittäjä tunnetaan parhaiten teatterin narikkamiehenä.

Osansa teoksessa on myös commedia dell’arte -naamioilla; naamioperinne vain on ruotsalainen ja nimeltään person av granne. On myös alastomuutta, roisia huumoria ja kirosanoja.

Se on kaikki varsin hulvatonta ja ihanaa. Taattua Klemolaa, voisi sanoa.

Sellaisenahan Leea Klemola tunnetaan. Klemolalla on mainetta ja nimeä. Hänestä ollaan mieltä.

Paha vain, että Klemolan tavattuaan tuohon mielikuvaan on vaikea enää uskoa. Klemolan iloinen, vähän käheä nauru esimerkiksi on vahvassa ristiriidassa sen mielikuvan kanssa, joka 51-vuotiaasta ohjaajasta on julkisuudessa vallalla.

Ihmisten kanssa puhuessa esiin nousevat vaikutelmat ovat vahvoja ja yleensä jotenkin vähän negatiivisia. Outo. Pelottava. Erikoinen. Raivokas.

Mistä moinen? Kun yrittää jäljittää maineen alkuperää, törmää oikeastaan vain Klemolan kommentteihin maineestaan: ei sellaisiin sanomisiin, joista maine olisi voinut syntyä.

Yhdeksi selityslinjaksi on kai otettava Klemolan vuonna 1997 näyttelemä rooli Neitoperho-elokuvassa. Klemola näytteli Eeviä, kiihkeää ja aggressiivista naista.

Ehkä on vain niin, että pelottava rooli leimaa naisen – siinä missä miehet voivat näytellä millaisia hirviöitä vain, mutta säilyä julkiselta kuvaltaan edelleen täysin normaaleina?

Klemolan näytelmät, kaikkine absurdeine hahmoineen ja tapahtumineen, eivät nekään ole varmasti olleet omiaan tekemään ohjaajasta ”normaalimpaa”. Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 2014 esitetty Maaseudun tulevaisuus aiheutti pienoisen kohunkin, kun media raportoi väliajalla pöyristyneinä poistuneista katsojista.

Yhtä kaikki: Klemolan tapaamisen jälkeen maine tuntuu ­liioitellulta.

Klemola itse ei maineista piittaa. ”Niin, en oikein tiedä tästä maineasiasta. Törmään siihen oikeastaan vain toimittajien kanssa puhuessa. Puhun mieluummin siitä mitä teen kuin millainen olen.”

Klemolan uudet näytelmät ovat tavanneet syntyä jatkumona edellisille näytelmille. Linjoja on kaksi: toisaalla ovat veli Klaus Klemolan kanssa tehdyt spektaakkelimaisemmat näytelmät, kuten Kokkolalla alkanut Arktinen trilogia sekä Maaseudun tulevaisuus; toisaalla intiimimmät, jotka Klemola on usein tehnyt Kuopioon.

Kuopioon Klemolaa on vetänyt rauhan ja vapauden lisäksi lavastaja Erkki Saarainen, joka on lavastanut lähes kaikki Klemolan näytelmät.

Kuopiossa on myös käsikirjoittaja ja freelancenäyttelijä Miko Kivinen – sekä Tanssiteatteri Minimi, jonka kanssa yhteistyössä Casanova on tehty.

Klemola pitää myös Kuopion kaupunginteatterin näyttelijöistä, erityisesti Seija Pitkäsestä ja Annukka Blombergista. Pitkänen esittää Casanovassa Kyllikki Lallaa ja Blomberg hänen puolisoaan Jukka Merenmiestä.

”Kuolevaiset ihmiset katsoo kuolevaisia ihmisiä. Sitä mä ajattelen.”

Ohjaaminen on yleisön silmiin varsin mystistä hommaa. Näyttelijät ovat näkyvissä näyttämöllä, ohjaaja näkyy heidän kauttaan.

Ja kun ohjaaja valvoo ensi-illan jälkeen esityksiään, mitä hän oikein näyttelijöille sanoo? Miten ohjeistaa?

Karjuuko?

Ei ainakaan Klemola, ei ainakaan Casanovan esitysten jälkeen.

Tai no.”Taisin olla aika kiihkeä tässä taannoin, kun esitys meni ihan päin helvettiä. Mutta aina meneekin kerran päin helvettiä. En usko, että olen kauhean tiukka ohjaaja.”

Mutta muuten se menee jotenkin näin: ”Kannustan käyttämään tarpeeksi aikaa ja toisaalta otan löysiä pois. Kannustan myös jatkamaan sellaisiin uusiin hyviin suuntiin, joihin näyttelijät ovat menossa. Korjaan asioita, jotka liittyy huumoriin ja kipuun, keskinäiseen läsnäoloon, kuolemaan ja erotiikkaan. Viimeksi säädettiin tietoisuuden tasoa omasta kuolevaisuudesta.”

Ohjaamisen päämäärä on Klemolalla se, että katsoja voisi uskoa.

”Näytelmä lähtee liikkeelle jostakin, kulkee aikansa ja päätyy aika absurdeihinkin asetelmiin. Toivon, että katsoja voisi kulkea sen matkan ja uskoa, että tuonne on päädytty. Että tuolla se nyt seisoo cowboyasu päällä.”

Kuolema on isossa osassa Vaimoni, Casanovassa. Kuusikymppinen päähenkilö Kyllikki Lalla palaa sairauslomalta viettelijän rooliin ja huomaa, että haluaisi myös omassa elämässään vielä kerran ”astua niinku elämänvirtaan. Sanoa elämälle että kyllä!”. Pitää kuoleman loitolla.

Paha vain, että samalla loitolle jää puoliso Jukka Merenmies, jonka on pakko kysyä: ”Minkä takia se elämänvirta ei Kyllikki ikinä voi olla kotona?” Syntyy ristiriita seikkailun ja turvan, vapauden ja läheisyyden välille.

Kuolema kurkkii taustalla.

Se ei ole ihme. Kuolema on asia, jota Klemola sanoo ajattelevansa vähän väliä.

”Se on ollut aina, ihan lapsesta asti tossa jossain. Se tieto, että aika loppuu. Niin kuin varmaan kaikilla ihmisillä. Se tekee kehykset koko elämälle.”

Oikeastaan on niin, että kaiken Klemolan taiteessa voi johtaa kuolemasta.

Huumorin. Alastomuuden. Näyttelijäntyön keskeisyyden.

”Mulle näyttelijän ruumis on kaikkein tärkein työkalu. Se haavoittuva, kömpelö, epätäydellinen, virheellinen, kuolevainen ruumis.”

Tuon ruumiin Klemola haluaa saada esittämään ne tunteet, jotka hän pyrkii ensin kirjoittamaan ja sitten ohjaamaan näyttämölle.

”Taidehan on sitä, että tekijä yrittää välittää subjektiivisen kokemuksensa toisille. Se ei tietenkään tarkoita, että asiat olisivat tapahtuneet sellaisina. Mutta taiteessa ei tarvitse toistaa kliseitä siitä, miltä esimerkiksi rakastuminen muka näyttää”, Klemola tekee makean onnellisen ilmeen ja jatkaa:

”Vaan sitä voi näyttää semmoiselta saatana, että tuijottaa pöytään.”

Kuolevaisen ruumiin kömpelyys ja haavoittuvuus johtavat käytännössä usein alastomuuteen.

”Mulla on aina joku alasti näyttämöllä. Varmaan sen takia, että se kuolevainen ruumis on kaiken lähtökohta.”

Nuoret näyttelijät ovatkin sitten vaikeampia, Klemola nauraa. ”Kun ne on niin kestäviä ja kimmoisia vielä.”

Haavoittuvuuden, ja kivun, kautta päästään sitten huumoriin.

”Koko huumori on sitä, ettei kuollutkaan. Muuten se on tyhjännauramista. Huumori on yhteistä helpotusta siitä, ettei kuollutkaan, ettei käynytkään niin hullusti, selvisi. Jos se kipu ja kuolema sieltä takaa häipyy, tulee huumorista tyhjännauramista, höhöttämistä.”

”Ei voi olla niin, että jonkun toisen ihmisyys on jotakin niin käsittämätöntä, että siihen ei pysty itse millään eläytymään.”

Toisen kerran Klemolaa haastatellessani tapasimme Itäkeskuksessa. Klemola ehdotti paikkaa, koska viihtyy siellä, lukuisien maahanmuuttajien joukossa, paikassa, jossa he ovat Klemolan mielestä ihan toisella tavalla kotonaan kuin Helsingin keskustassa.

Kuilut ja kuplat, ne ovat olleet puheenaiheina jo verraten pitkään eikä keskustelulle valitettavasti näy loppua. Ihmiset eriytyvät omiin porukoihinsa, ymmärtämättömyys ja itsekkyys kasvavat ja voivat hyvin.

Osaisiko Klemola sanoa, mikä avuksi?

Klemola miettii. Sanoo sitten, ettei ole perehtynyt tähän. Mutta, jotakin.

”Se tavallaan että... Kun saksalaiset olivat kaasuttaneet juutalaisensa, se mitä saksalaiset oppivat oli, että paha ei ole meidän ulkopuolellamme. Paha on meissä jokaisessa, meissä jokaisessa on pahan potentiaali.”

Klemola lisää olevansa itse idealisti, ”ja humanisti varmaan”.

”Se on kuitenkin vaikea paikka, kun joku suuntaa vihansa heikompia kohtaan, vielä oikein porukalla. Se on vähän niin kuin dialogin loppu. Sitten ollaan eri puolilla aitaa, että siinä sitten koettaa ymmärtää. Että minä voisin olla hän, että... Niin. Se on haastavaa.”

Klemola miettii.

”Paras ratkaisu on yhteinen peruskoulu. Että kaikki käy saatana samaa koulua. Se on ratkaisu, että mitä vähemmän kansakuntaa jaetaan luokkiin. Sehän on ainoa mahdollisuus pysyä dialogissa.”

Koivuhaan lähiössä Kokkolassa kasvanut Klemola sanoo havahtuneensa luokkaeroihin vasta aikuisena.

”Elin nuoruuteni 1980-luvulla enkä tiennyt luokkaeroista mitään. Nyt luokkia halutaan tahallaan rakentaa. Koivuhaka oli silloin tilastollisesti maan levottomin lähiö. Minusta se oli paratiisi, jossa pankinjohtaja ja hitsari temmelsivät samoissa bileissä. Ihmisen ammatin perusteella ei pystynyt päättelemään sivistystasoa. Portsari saattoi olla hyvinkin lukenut mies.”

Vaimoni, Casanova Kuopion kaupunginteatterissa maaliskuuhun 2017 asti. Esitys vierailee keväällä Riihimäen teatterissa ja Espoon kaupunginteatterissa.

Leea Klemola

  Ohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä. Syntynyt 1965.

  Asuu Helsingissä puolisonsa, ohjaaja-käsi-kirjoittaja Juha Mustanojan kanssa. Kolme parikymppistä lasta.

  Teoksia: Kokkola-näytelmästä alkanut Arktinen trilogia (2004–2011), Maaseudun tulevaisuus (2014) (käsikirjoitukset yhdessä Klaus Klemolan kanssa), Jessikan Pentu ja Miehen kuolema (käsikirjoitus Miko Kivinen).

  Näytellyt muun muassa elokuvissa Kätilö, Kerron sinulle kaiken, Skavabölen pojat, Pelon maantiede ja Neitoperho.

  Näyttelee keväällä Q-teatterissa Prinsessa Hamletissa.

Kulttuurin uutiskirje

Kerran viikossa saapuva HS:n kulttuuriuutiskirje kokoaa yhteen sähköpostiin parhaat kulttuurijutut viikon varrelta sekä viikonlopun kiinnostavimmat kulttuuritärpit.

Uutiskirje on ilmainen.

Katso esimerkki uutiskirjeestä tästä.


Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      ”Meillä on kaikki niin hyvin”, sanoi Kirsi Karhusen, 46, mies saattohoidossa ennen kuolemaansa – Terhokodissa lapsillekin puhutaan kuolemasta suoraan

    2. 2

      Kaksi eläkeläistä ja suojana 12 poliisia – saksalaispariskunta antoi oikeistopopulismille kasvot, eivätkä kaikki pitäneet siitä

    3. 3

      HS:n lukijat ehdottavat: Nämä suomalaiset tuotteet kuuluisivat bisnesmokien museoon

    4. 4

      Natsitohtori Mengele vihelteli oopperaa valitessaan uhrejaan Auschwitzissa – ihmiskokeiden tulokset olivat tieteellisesti kelvottomia

    5. 5

      Erdoğan, Le Pen ja Trump ovat oire, eivät ongelma – on helpompaa syyllistää muutama ihminen kuin miettiä, miksi heitä kannatetaan

    6. 6

      Syövän on epäilty johtuvan stressistä, ujoudesta, jopa kielteisistä ajatuksista – laaja kartoitus murtaa sairastuneille haitallisia myyttejä

    7. 7

      Neljä kuppia kahvia, ei edes pullollista energiajuomaa – suurselvitys tarkisti kofeiinin terveydelliset riskirajat

    8. 8

      Nukutko huonosti? HS kokosi asiantuntijan vinkit unen apuvälineisiin ja parempiin yöuniin

    9. 9

      Viro on yhä jakautunut rinnakkaismaailmoihin 10 vuotta patsasmellakoiden jälkeen – HS seurasi viron- ja venäjänkielisten nuorukaisten koulupäivää

    10. 10

      Brigitte Macron ”neuvoo ja valmentaa” presidentiksi pyrkivää miestään – lukiolaispojan ja opettajan skandaalisuhteesta syntyi Ranskan seuratuin pari

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Taka-Töölön 80-vuotias klassikkoravintola säästyi perikadolta – Nina Kaukonen osti ravintolan, jossa Matti Pellonpää kävi suihkussa ja Supo vahti Salman Rushdieta

    2. 2

      Neljä kuppia kahvia, ei edes pullollista energiajuomaa – suurselvitys tarkisti kofeiinin terveydelliset riskirajat

    3. 3

      Punkki puri Jussi Kaijalaa ja se muutti hänen elämänsä – ”Vian epäiltiin jo olevan korvien välissä”

    4. 4

      Tieteelliset tosiasiat hylätään humpuukina, jos ne horjuttavat omaa maailmankuvaa – ”Ihmiset kyseenalaistavat tutkijoiden motiivit ja sitoumukset”

    5. 5

      Onko naisen huivi aina alistamisen merkki? 18-vuotias huivinkäyttäjä kertoo, että ei ole – tästä kamppaillaan juuri nyt Euroopan maissa

    6. 6

      Suomi maksaa naapureihin verrattuna asiantuntijoille pientä palkkaa – ”Tukholmassa maksetaan joistain tehtävistä Suomeen verrattuna tuplasti”

    7. 7

      HS:n lukijat ehdottavat: Nämä suomalaiset tuotteet kuuluisivat bisnesmokien museoon

    8. 8

      Syövän on epäilty johtuvan stressistä, ujoudesta, jopa kielteisistä ajatuksista – laaja kartoitus murtaa sairastuneille haitallisia myyttejä

    9. 9

      Joutsenlaulun Vain elämää -versio soi myös radiossa vastoin Jussi Hakulisen tahtoa – ”Sanoin, että laittakaa radio kiinni”

    10. 10

      Tuhkarokko leviää nyt ympäri Eurooppaa – Suomessa valmiuksia on lisätty uudella lailla

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Maailman vaarallisin tulivuori oireilee uhkaavasti – Kun Campi Flegrei taas räjähtää, vaarassa on miljoonia ihmisiä

    2. 2

      Ammattikoulutuksen tila on kelvoton – poikani lukujärjestys on tyhjä ja hän joutuu lorvimaan kotona

    3. 3

      Oudot tuntemukset juoksulenkillä paljastuivat syöväksi – Entinen huippu-urheilija Kirsi Valasti uskoo, että liikunnan tuoma kehotietoisuus pelasti hänet

    4. 4

      Bostonin maratonin voittajan uurteiset reisilihakset hämmästyttävät: ”En ole nähnyt koskaan mitään vastaavaa”

    5. 5

      ”Se on kuin jokin uskonto: usein kun suomalainen lähtee töistä, hän ei enää vastaa puhelimeen” – USA:ssa uraa tehnyt Tero Kuittinen hämmästelee suomalaista keskustelua työuupumuksesta

    6. 6

      Kolmentuhannen euron lasku kuoleman jälkeen yllätti omaiset

    7. 7

      Selvitys: Lähes kolmannes pohjoiskorealaisista käyttää huumeita – metamfetamiini on monille jo arkipäiväistä

    8. 8

      Ravitsemusterapeutti kärsi vuosia kipeästä vatsasta ja ilmavaivoista – Sitten ystävä kertoi ruokavaliosta, joka toi helpotuksen

    9. 9

      Onko tässä Helsingin pienin ja kallein vuokrayksiö? 10 neliömetriä, 1 941 euroa kuukaudessa

    10. 10

      Nyt on hyvä aika päivittää televisio – alle kuukauden päästä kanavasi voivat pimentyä

    11. Näytä lisää