Kulttuuri

Suomessa tuntemattoman Sirkka-Liisa Konttisen valokuvia on esillä maailman metropoleissa

Viimeksi Lontoon Tate Modern hankki kokoelmiinsa Konttisen Byker-sarjan – ”Parinkymmenen vuoden ajan dokumenttivalokuva on ollut täällä paitsiossa, mutta nyt se on löydetty uudestaan”

Varsinainen yllätys paljastuu uutuuttaan hohtavan tornin neljännestä kerroksesta.

Yksi näyttelysaleista on omistettu mustavalkoisille dokumenttikuville, joissa palataan vuosikymmenien takaiseen Bykeriin, pohjoisenglantilaiseen teollisuusyhteisöön, jota ei ole enää edes olemassa. Kuvat on ottanut suomalainen Sirkka-Liisa Konttinen.

Paljon parempaa paikkaa kuville on vaikea ajatella, sillä ne ovat esillä Tate Modernin uuden tornin, Switch Housen, avajaisnäyttelyssä. Lontoolainen nykytaiteen museo tunnetaan ympäri maailman, ja kesällä avattu uudisrakennus on kasvattanut kävijämäärää entisestään.

Yllätystä lisää tietysti se, että kotimaassaan Konttinen on suurelle yleisölle tuntematon nimi. Kaksi vuotta sitten hänen töitään oli esillä Helsingin DocPointissa, mutta muuten hänen kuviaan­ on nähty Suomessa harvoin.

Sen sijaan maailmalla Konttisella tuntuu riittävän vientiä enemmän kuin koskaan. Pari viikkoa sitten hän vieraili Urban Photo -festivaalin avajaispuhujana Lontoossa, ja seuraavalla viikolla hän matkasi Pariisiin. Parhaillaan hänen kuvasarjansa kiertää Kiinassa, ja ensi helmikuussa avautuu jo kolmatta kertaa näyttely New Yorkissa.

Tate Modern on hankkinut Byker-sarjan kokoelmiinsa, ja kuvat ovat esillä kokonaisen vuoden. Konttinen itse näkee, että hänen saamansa huomio on osa dokumenttikuvauksen uutta arvonnousua Britanniassa.

”Parinkymmenen vuoden ajan dokumenttivalokuva on ollut täällä paitsiossa, mutta nyt se on löydetty uudestaan. Siitä on esimerkkinä Taten päätös alkaa kasvattaa omaa dokumenttivalokuvien kokoelmaansa. Minä onnistuin pääsemään juuri siihen rakoon”, Konttinen kertoo vieraillessaan Lontoossa.

Suomessa on ollut hiljaisempaa, mutta sille on selitys. Sirkka-Liisa Konttinen, 68, on asunut lähes koko aikuisikänsä Britanniassa. Siellä hän on luonut työuransa.

Konttinen varttui Myllykoskella haaveillen valokuvaajan tai ohjaajan työstä, mutta sopivaa opiskelupaikkaa ei Suomesta tuntunut löytyvän. Valokuvataiteen opintoja ei vielä ollut, ja elokuvakoulu ”tuntui kundien jutulta”. Lopulta hän yritti päästä Yleisradion kurssille.

”Siellä mulle sanottiin, että sä olet niin hitsin nuori, että mene ensin maailmalle ja tule sitten takaisin. Niin mä sitten tein. Mutta en sitten tullutkaan takaisin!”

Kaksikymppisenä, vuonna 1968, Konttinen kipusi matkalaukkuineen venäläiseen laivaan ja matkusti Helsingistä Lontooseen. Sillä matkalla hän on edelleen.

Konttinen aloitti opinnot Lontoossa ja tutustui vanhempiin opiskelijoihin, jotka olivat perustamassa valokuvaan ja elokuvaan keskittyvää Amber-kollektiivia. Heidän kanssaan matka jatkui pohjoiseen Newcastleen, jonka lähellä, rantakaupunki Tynemouthissa, Konttinen asuu yhä.

”Ei mulla koskaan ollut ajatusta, että tänne mä jään loppuelämäkseni. Elämä vain jatkui mielekkäänä, ja projekteihin omistautuminen vei vuosia”, hän kertoo.

Sitten tuli perhe. Konttisella ja hänen aviomiehellään Peter Robertsilla on yksi tytär, jolla on puolestaan kolmivuotiaat kaksoset. Elämä on nyt Britanniassa.

”Olen asunut täällä yli kaksi kertaa pidempään kuin Suomessa, mutta silti koen olevani edelleen suomalainen, joka asuu Englannissa”, Konttinen näkee. ”Tosin täytyy sanoa, että vuonna 1991 mulle tuli keski-iän kriisi. Aloin kokea, että mun oma identiteetti on katoamassa ja jopa suomen kieli alkoi kangistella. Sitä mä kauhistuin todella.”

Konttinen muutti perheineen vuodeksi Suomeen, ja kokemuksista syntyi elokuva Kirjeitä Katjalle.

”Mä lähdin niin nuorena, että en koskaan ehtinyt olla aikuisena Suomen työelämässä. Halusin kokea sen, ja se oli hyvin tärkeä vuosi. Toinen jalka palasi takaisin Suomeen.”

Myös Amber-kollektiivi toimii edelleen ja ylläpitää Side Photographic -galleriaa Newcastlessa, vaikka Konttinen on viimeinen jäljellä oleva perustajajäsen. Kollektiivin yhtenä tehtävänä on ollut rahoituksen hankkiminen etukäteen, jolloin taidetta ei ole tarvinnut tehdä kaupallisista lähtökohdista.

”Se on luonut ekonomisen pohjan meidän työskentelylle”, Konttinen kertoo. ”En ole koskaan varsinaisesti luonut uraa, enkä ole ollut kaupallinen valokuvaaja. Olen vain keskittynyt tekemään omia töitäni.”

Tämä muuttui viitisen vuotta sitten, kun newyorkilainen galleristi löysi Konttisen työt kollektiivin nettisivuilta. Sen jälkeen hän on edustanut Konttista maailmalla.

”Sillä on varmasti osansa nykyisessä huomiossa. Taidemaailma toimii niin, että välissä on oltava agentuuri. Sen ansiosta työni ovat päässeet myös mu­seoihin.”

Amber-kollektiivi asettui Newcastleen tallentaakseen työväenluokan arkea. He sattuivat keskelle suurta murrosta, jälkiteollisen ajan kynnykselle, kun vanhat työpaikat tehtaissa, kaivoksissa ja telakoilla katosivat.

Konttinen löysi kodin Bykeristä, jonka elämää hän kuvasi seitsemän vuoden ajan. Vanha teollisuusyhteisö eli viimeisiä aikojaan, sillä talot oltiin purkamassa uusien tieltä. Ulkomaalaisia ei kaupunginosassa juuri ollut, mutta nuori suomalaistyttö ei kokenut itseään ulkopuoliseksi.

”Päin vastoin, minut otettiin siellä reippaasti mukaan kaikkeen. Kyllähän mua pidettiin eksoottisena, varsinkin kun olin lapsekkaan näköinen ja lähtenyt yksin kotoa, mutta kadun matriarkat ottivat mut vähän niin kuin siipiensä suojaan ja pitivät silmällä. Katsoivat, kuka tulee ja menee mun ovesta”, Konttinen nauraa.

Konttinen uskoo, että muualta tulleena hän näki arjessa sen, mikä on ainutlaatuista juuri siinä ympäristössä ja kulttuurissa. Ulkopuolisena hän sai myös ”uteliaisuutensa helpommin anteeksi”.

Yhtä tärkeää hänelle oli päästä yhteisöön sisälle.

”Ihmisiä voisi kuvata kaikkialla maailmassa, mutta mun on vaikea vain kulkea ja napsia kuvia. Esimerkiksi turistina en ikinä kuvaa ihmisiä, se tuntuu varastamiselta.”

”Bykerissa asuin seitsemän vuotta, ja opin tuntemaan ihmiset henkilökohtaisesti. Se avasi minulle ovia. Kuvaaminen tuntui oikealta, kun se oli molemminpuolista kanssakäymistä.”

Konttisella on takanaan useita pitkiä kuvausprojekteja, mutta Byker on niistä keskeisin. Hän palasi kaupunginosaan tällä vuosituhannella, ja kuvasi kuuden vuoden aikana uuden sarjan Byker Revisited.

Lähiö rakennettiin uudelleen 1970-luvulla, mutta se oli taas päässyt osittain ränsistymään. Näkymää hallitsee yli kilometrin pituinen asuinkompleksi ”muuri”, jonka asunnoista osa oli jäänyt tyhjiksi.

Myös tällä kertaa Konttinen pääsi todistamaan muutosta, sillä kahden vuoden aikana kaupunkiin saapui turvapaikanhakijoita 31 maasta. Jos Konttinen oli vuosikymmeniä sitten ollut kaupunginosan ainoita maahanmuuttajia, nyt hän oli vastaanottamassa uusia tulokkaita.

”Se muutos oli hämmästyttävä ihan katutasolla, hyvin lyhyessä ajassa kaupunkiin tuli värikkäitä asuja ja vieraita kieliä”, hän sanoo. ”Tulijat otettiin melko hyvin vastaan, mutta toki oli myös ikäviä tapauksia. Samoihin taloihin oli sijoitettu maahanmuuttajien lisäksi myös työttömiä, onnettomia ihmisiä, jotka purkivat pahaa oloaan maahanmuuttajiin.”

”Mutta vähiten kitkaa on ollut siellä, missä he oikeasti asuvat. Bykerin naapurikaupungissa ei ole oikeastaan yhtään maahanmuuttajia, mutta siellä on suurin pelko heistä.”

Konttisen riemuksi Bykerin historiaa esiteltiin uusille tulokkaille hänen vanhan kuvasarjansa avulla, ja myös hän itse hakeutui maahanmuuttajien tukitoimintaan. Sitä oli osaltaan Byker Revisitedin kuvaaminen.

Konttinen pyysi Bykerin nykyisiltä asukkailta, että he esittelisivät kuvissa elämänsä tärkeimmät asiat. Osa esitteli kulttuu­riaan, osa identiteettiään. Yksi sota-alueelta saapunut nainen ei halunnut kuvaan mitään muuta kuin tyttärensä. Kaiken muun, miehensä ja muut lapsensa, hän oli menettänyt.

”Kuvat saivat heidät miettimään elämäntilannettaan, mutta se oli myös tilaisuus esittäytyä uusille naapureille. Siinä vaiheessa he olivat vielä vieraita toisilleen, ja epäluulot syntyvät juuri silloin, kun et tiedä toisen elämästä mitään.”

Yhteiskunnallisuus tuntuu leimaavan suurta osaa Amber-kollektiivin tekemisiä. Kuvilla ja elokuvilla on pyritty myös vaikuttamaan ympärillä olevaan yhteisöön.

”Mielestäni valokuvalla pitää olla tarkoitus juuri nyt”, Konttinen sanoo. ”Kun kuvaan, teen sen siksi, että osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun. Se on minun panokseni osana tätä maailmaa, ja poliittisuuteni tulee esille kuvien kautta.”

”Pohjimmiltaan kyse on siitä, että haluan olla kuvaamieni ihmisten puolella ja tukena.”

Sirkka-Liisa Konttisen Byker on esillä Lontoon Tate Modernissa kesäkuuhun 2017 saakka.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Valokuvaus
  • Lontoo

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Luteiden saastuttamat tavarat päätyivät epäonnisten dyykkarien matkaan Espoossa – ”Ettehän missään tapauksessa koske lavan sisältöön”, asukkaille ohjeistettiin

    2. 2

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    3. 3

      Päivähoidon maksut alenevat – keskituloisen kahden lapsen perheen maksut laskevat yli 1 200 euroa vuodessa

    4. 4

      Liika istuminen pidentää selän lihaskalvoja, ja siksi asentomme painuu kasaan – Uusi treenimuoto voi auttaa selkävaivoihin

    5. 5

      Tuomittu lapsenraiskaaja iski jälleen Keravalla – tuomittiin 12-vuotiaan tytön hyväksikäytöstä

    6. 6

      Venäjä-tutkinta etenee yhä lähemmäs Trumpin lähipiiriä – FBI-agentit tiirikoivat sisään entisen kampanjapäällikön asuntoon ja kuvasivat miehen puvut

    7. 7

      Keinokuituvaatteet tuhoavat meriä ja voivat vaarantaa ihmisten terveyden, mutta moni ei tiedä sitä – ”Fleece on erityisen haitallista”

    8. 8

      Valtiovarain­ministeriön arvio: Hallituksen budjetti leikkaa pienituloisimmilta 37 euroa vuodessa, antaa rikkaimmille lisää noin 400 euroa

    9. 9

      Suora lähetys HSTV:ssä juuri nyt: Eduskunta keskustelee viinasta – kaupassa myytävien juomien vahvuus on alkoholilain suurin kiistakysymys

    10. 10

      Trafi laski erilaisten autojen verot: Dieselautoilija maksaa kymmenessä vuodessa veroja 17 000 euroa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Jari Sillanpään huumedraama etenee pikavauhtia alkusysäyksestä kliimaksiin – tarinan huippukohta nähdään jo puolentoista viikon päästä Oulussa

    3. 3

      Nainen kuoli synnytyksessä Helsingin Kätilopistolla – kätilöt olivat syyttömiä, katsoi hovioikeus

    4. 4

      Keinokuituvaatteet tuhoavat meriä ja voivat vaarantaa ihmisten terveyden, mutta moni ei tiedä sitä – ”Fleece on erityisen haitallista”

    5. 5

      Ammattikouluissa ei tarvitse osata mitään saadakseen tutkinnon, arvioi tutkija – HS:n kyselyn mukaan opettajilla on paine päästää kaikki läpi kursseista

    6. 6

      Juristeille riemuvoitto oikeudessa: Elokuvan verkossa jakanut mies joutui maksamaan 33 000 euron oikeudenkäyntikulut sadan euron hyvityksen päälle

    7. 7

      Tässä kokonaisuudessaan listaus Suomessa käytettävistä virallisista virkanimikkeistä, joissa esiintyy ”-nainen”

    8. 8

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    9. 9

      Suomeen perustetaan uusi taloustieteen huippuyksikkö, johon tulee 15 uutta virkaa – Sipilä: ”Olen huomannut, miten tärkeää tutkimukseen perustuva tieto on”

    10. 10

      Luteiden saastuttamat tavarat päätyivät epäonnisten dyykkarien matkaan Espoossa – ”Ettehän missään tapauksessa koske lavan sisältöön”, asukkaille ohjeistettiin

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    2. 2

      Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

    3. 3

      Kymmeniä Suomi iskee -mielenosoittajia saapui Kolmen sepän patsaalle vastustamaan turvapaikanhakijoita – sitten tapahtui jotain ennennäkemätöntä

    4. 4

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    5. 5

      Mittaatko onnea väärillä mittareilla? Hyvään elämään on olemassa vain yksi lääke

    6. 6

      ”Meidän on nyt mentävä”, sanoi poika ja joi myrkyn siskojensa kanssa – Kiinan ”hylättyjen lasten kaupunki” on täynnä lohduttomia tarinoita

    7. 7

      Meitä on pissattu silmään – pelätty kemikaali on varsin harmiton

    8. 8

      Ani Kellomäki sai 17-vuotiaana syöpädiagnoosin – mutta hänen suurin tragediansa väijyi äidin huoneen oven takana

    9. 9

      ”Hirvittäviä kuvia” huippupoliitikoista ottanut kuvaaja sai viime vuonna valtioneuvoston kanslian kimppuunsa – Nyt hän kutsui näyttelyyn kaikki ministerit, mutta yksikään ei tullut

    10. 10

      Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

    11. Näytä lisää