Kulttuuri

Onko Guggenheim kaikkien aikojen vedätys vai Helsingin tuleva vetonaula? Näillä väitteillä museota puolustetaan ja vastustetaan

Ensi keskiviikkona Helsingin kaupunginvaltuusto ratkaisee, miten kiihkeänä jatkunut vuosien vääntö päättyy: rakennetaanko Guggenheimin taidemuseota Helsinkiin vai ei.

Ensi keskiviikkona Helsingin kaupunginvaltuusto ratkaisee, miten kiihkeänä jatkunut vuosien vääntö päättyy: rakennetaanko Guggenheimin taidemuseota Helsinkiin vai ei.

Kyseessä on jo kolmas ehdotus malliksi, jolla museo rakennettaisiin Helsinkiin. Kaksi aiempaa on kaatunut, ja nyt käsittelyssä oleva malli esiteltiin julkisuudessa 3. marraskuuta.

Museohanketta ajaa Guggenheim Helsingin tukisäätiö, jonka puheenjohtaja on pankkiiri Ari Lahti. Säätiön hallituksessa on muun muassa liike-elämän vaikuttajia ja taiteenkerääjiä. Yksityisen pääoman lahjoittajat ovat varakkaita taiteenystäviä ja yrityksiä, jotka pitävät hanketta hyödyllisenä.

Guggenheim: kyllä vai ei -keskustelu on jatkunut jo vuosia, ja poliitikot, taideväki ja tavallinen kansa perustavat mielipiteensä eri näkökulmiin ja mielikuviin, joita ehdotettuun museoon liittyy. HS kävi läpi väitteitä Guggenheimin museon puolesta ja sitä vastaan.

Museohankkeessa monia epäilyttää museon puuhaväen toimintatavat. Ensimmäisessä vaiheessa Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen (kok) katsottiin nielaissen Guggenheimin tarjouksen liian kritiikittömästi ja pyrkineen edistämään sitä kaupunginvaltuutettujen selän takana. Viime vaiheessa osaa päättäjistä ja kansalaisista närästää viestintäkonsulttien mukanaolo hankkeessa.

”Jokin tässä haisee.”

”Miksi tätä runnotaan läpi niin voimalla?”

Tällaisiin epäileviin tunteisiin Guggenheim-keskustelussa törmää, kun hankkeen vastustajia kuuntelee.

Guggenheimin säätiö on palkannut ajamaan asiaansa Suomessa viestintätoimisto Milttonin. Miltton on menestyvä viestintälobbarien firma, jonka osuus hankkeessa on ollut näkyvä. Se ei toisaalta ole ihme, että New Yorkissa toimiva Guggenheimin säätiö käyttää Suomessa paikallisia edusmiehiä hankkeensa edistämisessä – säätiöllä ei ole omasta takaa riittävää tuntemusta suomalaisesta järjestelmästä.

Ensimmäisellä yrityskerralla Guggenheim kaatui juuri hätäiseen valmisteluun. Viestintäkonsulttien käyttämisessä ei sinänsä ole mitään poikkeavaa – konsultteja käytetään liike-elämässä mutta myös julkisella sektorilla erilaisten hankkeiden valmistelussa.

Joitakin kaupunginvaltuutettuja ihmetyttää konsulttien vahva rooli.

Sdp:n valtuustoryhmän puheenjohtajan Osku Pajamäen mukaan Miltton Networksin toimitusjohtaja Jussi Kekkonen näyttää olevan museohankkeen yksityiskohdista paremmin perillä kuin yksikään kaupungin virkamies, mikä on tietysti enemmän virkamiesten ongelma.

Kekkonen osallistuu kaupunginvaltuutettujen keskusteluihin sosiaalisessa mediassa erittäin aktiivisesti. Guggenheimin tukisäätiön nimissä toimitetaan julkisuuteen myös Milttonin laatimia tiedotteita, joissa oiotaan sosiaalisen median väärinymmärryksiä. ”Keskustelussa ovat vastakkain Kekkonen ja vastustajat”, Pajamäki pelkistää.

Milttonista ei heru mitään kommentteja Milttonin ja Guggenheimin säätiön sopimuksesta, ja tämäkin on konsulttibisneksessä normaali käytäntö. Vain asiakas eli Guggenheimin säätiö voisi halutessaan kertoa, paljonko se maksaa Milttonille lobbauksesta, ja mitkä sopimuksen ehdot ovat.

Lobbaukseen liittyy myös huhuja, jotka osoittautuvat tarkistettaessa vähemmän dramaattisiksi.

Sdp:n valtuutettu ja kaupunginmuseo HAMin johtokunnan puheenjohtaja Thomas Wallgren kertoo kuulleensa salaisesta illallisesta, jonka Miltton on tarjonnut valtuustoryhmien puheenjohtajille, ja josta ei ole ollut lupaa kertoa ulkopuolisille. Tämä on Wallgrenin mukaan yksi esimerkki lobbarien hämmentävän suuresta osuudesta hankkeessa.

Hänen oman ryhmänsä puheenjohtaja Pajamäki kertookin saaneensa kutsun illalliselle, jossa oli mukana Guggenheim-säätiön edustajia New Yorkista. Pajamäki ei pidä illallista dramaattisena kähmintänä ja kertoo jättäneensä itse sen väliin, koska ei ollut kiinnostunut keskustelemaan Guggenheimin säätiön edustajien kanssa museohankkeesta vaan katsoi olevansa siitä muutenkin riittävän hyvin perillä.

Guggenheim olisi taidemuseo, mutta sitä ei kannateta vain taiteen vuoksi, vaan myös sen takia, että sitä pidetään matkailun kannalta hyvänä hankkeena. Tämä on toisaalta monelle myös ongelma. Osa taideväestä pitää hanketta liian kaupallisena. Osa vastustajista taas arvioi hanketta vain kaupallisesta näkökulmasta ja on epäileväinen sen kannattavuudesta.

Guggenheimin tukisäätiön mukaan Guggenheimin taidemuseo olisi maailmanluokan kulttuurikohde, jolla olisi ”huomattavat epäsuorat ja välilliset vaikutukset matkailun kehitykseen”. Tukisäätiö arvioi markkinatutkimuksen, museovertailujen ja muiden Guggenheim-museoiden kokemuksien pohjalta, että Helsingin museossa kävisi vuosittain 550 000 ihmistä.

Toisiko museo sitten Suomeen todella niin paljon matkailijoita kuin Guggenheimin tukisäätiö arvioi? Mahdotonta tietää, sillä mikä tahansa tulevaisuuteen viittaava väite on pelkkä arvio, niin siis tämäkin.

Ateneumin museonjohtaja Susanna Pettersson pitää kävijäarviota realistisena. Museoiden kävijämäärät ovat yleisesti nousussa, ja hänen mukaansa Guggenheimilta on lupa odottaa tasokkaita näyttelyitä.

”Museon kävijämäärät ovat aina suhteessa siihen, mitä museossa esitetään”, Pettersson sanoo.

Helsingin kaupungin marraskuussa julkaiseman selvityksen mukaan Suomeen saapuisi Guggenheim-museon ansiosta ulkomailta vuosittain 25 000 uutta yöpyvää matkailijaa ja 20 000 uutta päiväkävijää, ja noin 20 000 ulkomaista matkailijaa pidentäisi oleskeluaan Suomessa museon vuoksi. Lisäksi laskelmissa kotimaan matkailu lisääntyisi pääkaupunkiseudulla noin 11 000 uudella yöpyvällä, 11 000 päiväkävijällä ja 11 000 kotimaanmatkailijaa pidentäisi vierailuaan. Vuosittain matkailijoiden on arvioitu tuovan mukanaan 16,1 miljoonaa euroa. Luvut perustuvat paitsi Boston Consulting Groupin vuonna 2011 tekemään matkailijatutkimukseen, myös asiantuntija-arvioihin.

Kaupungin selvityksessä arvioidaan myös, että Guggenheim Helsinki lisäisi Helsingin kansainvälistä tunnettuutta ja piristäisi koko maan matkailua.

Selvityksessä myönnetään kuitenkin, että matkailuvaikutusten arviointi on vaikeaa ja luvut suuntaa-antavia. Esimerkiksi kyselytutkimuksilla saatavat tulokset ovat riippuvaisia tutkimustavasta, tutkimuksessa esitettävistä kysymyksistä sekä otoksesta. Kaupungin selvitys vetoaa siihen, että Alankomaissa kahdeksan prosenttia ja Ruotsissa viisi prosenttia ulkomaisista matkailijoista tulee maahan pääasiallisena matkakohteenaan juuri museot.

Taloustutkimuksen tammikuussa 2016 julkistaman kyselytutkimuksen mukaan 40 prosenttia kyselyyn vastanneista eurooppalaisista ja aasialaisista matkailijoista arvioi Guggenheim Helsinki -museon lisäävän Helsingin houkuttelevuutta matkakohteena. Jos matkailu lisääntyisi vastaajien aikomusten mukaisesti, pääkaupunkiseudun matkailutulot voisivat kasvaa 36–45 miljoonaa euroa vuodessa.

Guggenheim-hanketta tukevat muun muassa matkailu- ja ravintola-alan järjestö MaRa, lukuisat hotelli- ja ravintolayritykset sekä Finnairin, Tallink Siljan ja Taksi Helsingin kaltaiset kuljetusalan yritykset.

Guggenheim-museohankkeen vastustajia arviot matkustajamääristä eivät vakuuta, mutta toisaalta tarjolla ei ole myöskään niitä kumoavia laskelmia.

”Minun on kovin hankala pitää sitä [arviota Guggenheimin Helsinkiin tuomista matkailijoista] uskottavana”, sanoo kaupunginvaltuutettu Wille Rydman (kok). ”Guggenheim-brändillä on tietysti ehkä jotain houkuttelevuutta, mutta tuskin niin suurta kuin jotkut olettavat.”

”Bilbaon tapauksessa yksi vetotekijöistä on wau-arkkitehtuuri, mutta tällaisesta ei arkkitehtuurikilpailun voittaneessa ehdotuksessa ole Helsingissä kyse. Täytyy myös muistaa, että tällaiset konseptitkin inflatoituvat. Jos Guggenheim-museoita löytyy joka puolelta maailmaa, ei se sitten enää ole ainutkertainen.”

Rydmanin mielestä on vaikea kuvitella matkaa Bilbaoon käymättä Guggenheimin museossa, mutta Helsingin kulttuuritarjonta kiinnostaisi ilman Guggenheimiakin.

”Tässä rahoitusmallissa matkailu- ja ravitsemusalanyrittäjien oma panos on verrattain pieni ja veronmaksajan panos ja riskit varsin suuret. [Matkailu- ja ravintola-alan yrittäjien] näkökulmasta riittää, jos hanke lisää turismia edes sen verran, että oma investointi tulee kuitatuksi. Ymmärrän heidän näkökulmansa, mutta minun näkökulmani ei ole etujärjestöjen vaan veronmaksajan kukkaron vahtiminen, ja veronmaksaja ottaisi tässä rahoitusmallissa kyllä kohtuuttoman riskin.”

Millainen rahoitusmalli sitten olisi?

Museon rakennusinvestointi olisi 130 miljoonaa euroa, josta Helsingin kaupunki sijoittaisi rakennukseen 80 miljoonaa euroa. Loput 50 miljoonaa euroa kustannettaisiin yksityisellä rahoituksella ja museon omilla tuloilla. 35 miljoonaa euroa rakentamiskuluista olisi perustettavan kiinteistöyhtiön ottamaa lainaa, jonka Helsingin kaupunki takaisi.

Kuvataiteilija ja tutkija Merja Puustinen pitää rahoitusmallia liian riskialttiina ja ehdotti vastikään HS:n mielipidesivulla, että ”Guggenheim Helsinki -sopimusesitys kirjattaisiin sellaiseen muotoon, että säätiö ja sen henkilö- ja yhteisöjäsenet vastaavat omilla takauksillaan ja toiminnallaan käyttötalouden alijäämistä tai kustannusten ylityksistä – kuten säätiön edustajat ovat julkisuudessa vakuuttaneet”.

”Säätiö vastaa museotoiminnan riskeistä ja siitä, että museon tulot ja menot kohtaavat”, apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen vastasi samalla palstalla Puustiselle. ”Näin on missä tahansa organisaatiossa. Viime kädessä säätiön toimintaa ohjaa säätiölaki.”

Lainan kaatuminen veronmaksajien syliin on Guggenheimin epäilijöiden esiin tuoma riski. Tukisäätiön mukaan Helsingin kaupungin takaus on suunnitelmassa mukana sen takia, että pankki antaisi lainalle mahdollisimman pienen koron. ”Todennäköisyys sille, ettei Guggenheim Helsingin tukisäätiö pystyisi kattamaan lainan kuluja pääsylipuista tehtävillä varauksilla (ensisijainen tapa) tai museon muilla tuloilla, muulla varainhankinnallaan tai muita kuluja karsimalla, on erittäin pieni”, säätiö vakuuttaa.

Museon aloitettua toimintansa Helsingin kaupunki maksaisi suunnitelman mukaan museon tilakustannukset, joiden arvioidaan olevan 6,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Museo voisi saada nykyisen opetus- ja kulttuuriministerin Sanni Grahn-Laasosen (kok) mukaan tukea myös valtionosuusjärjestelmästä. Se olisi vuodessa enintään 1,3 miljoonaa euroa. Muut menot katettaisiin tukisäätiön keräämällä yksityisellä rahoituksella ja museon omilla tuloilla.

Guggenheimia kannatetaan ja vastustetaan tietenkin myös taiteen vuoksi. Mitä Guggenheim toisi Suomen taide-elämään? Jotta saa käsityksen Guggenheimin mahdollisesta annista Suomen taiteelle, on syytä tutustua Guggenheimin museon ideaan.

Kyseessä on kansainvälinen taidemuseoverkosto, jota ylläpitää voittoa tavoittelematon ja yleishyödyllinen taidekeräilijä Solomon R. Guggenheimin vuonna 1937 perustama säätiö.

Säätiön tehtävä on lisätä taiteen, arkkitehtuurin ja visuaalisen kulttuurin tuntemusta ja arvostusta, ja siihen se käyttää varallisuuttaan suhteellisen tehokkaasti, sillä sen budjetti on pienempi kuin vaikkapa New Yorkin Metropolitan Museum of Artilla tai MoMalla. Guggenheimin tunnustettuja vahvuusalueita omissa kokoelmissa ja näyttelyissä ovat 1900-luvun modernismi ja nykytaide.

Säätiö järjestää näyttelyitä ja taidekasvatusta, laatii tutkimuksia ja julkaisuja sekä kartuttaa kokoelmiaan näyttelytoimintansa uudistamiseksi. Jos voittoa kertyy, säätiön tulee sääntöjensä mukaan käyttää rahat tuodakseen lisää modernismia ja nykytaidetta esille. Toki raha tuo parhaimmillaan mahdollisuuden myös palkata tavoitelluimpia johtajia ja kuraattoreita, joiden verkostoa säätiö on laajentanut esimerkiksi nykytaidepiireissä kuumaan Aasiaan.

Helsingin museoon saapuisivat New Yorkissa, Bilbaossa ja tulevaisuudessa ehkä myös Abu Dhabissa kiertävät suuret näyttelyt, jos Guggenheim-museo Abu Dhabissa toteutuu.

Juuri näyttelyiden kierrätys paikasta toiseen on monille Guggenheimin vastustajille yksi kritiikin perusta.

Guggenheim-verkostoa on syytetty franchising-ketjuksi, joka kierrättää kaikille samaa. ”Että meidän [Helsingin] majakka olisi jokin franchising, mä en halua sitä, vaikka se olisi ilmainen”, sanoi Osku Pajamäki 2. marraskuuta. Lue koko haastattelu tästä linkistä.

Myös Helsingin kaupungin Guggenheim-raportti muistuttaa kulttuurivaikuttajien esittämästä ”mahdollisesta ristiriidasta liittyen ’franchising’-periaatteella toimivan kulttuuri-instituution sekä Helsingissä viime aikoina korostuneen ruohonjuuritason kulttuuritoiminnan ja eksoottisuuden yhteensovittamiseen”. Taloudellisesti raportti pitää Taloustutkimuksen aikaisemman tutkimuksen tavoin museota veronmaksajille kannattavana hankkeena. Koko raportin voi lukea tästä linkistä.

Vielä voimakkaammin hanketta arvostelee kuvataidetoimittaja Lee Rosenbaum Arts Journalissa. Hän kutsuu satelliittimuseoiden perustamista toisiin maihin kolonialismiksi ja katsoo, että museoiden pitää syntyä paikalliselta pohjalta. Artikkelin voi lukea tästä linkistä.

Ari Lahti huomauttaa, että museon toiminnasta Helsingissä vastaisi itsenäisen suomalaisen museosäätiön palkkalistoilla oleva henkilökunta. ”Väite kolonialismista on siksi paikkansa pitämätön.”

Guggenheim-verkoston nimittämistä kaikille samaa sisältöä kierrättäväksi franchising-ketjuksi on hänestä harhaanjohtavaa. ”Bilbaossa on ollut koko museon toiminnan ajan hyvin itsenäinen ohjelma, jossa on ollut esillä myös paljon paikallista taidetta. Samoin Venetsian museolla on museon itsensä rakentama ohjelmaprofiili.”

Kaikki verkoston museot tekevät yhteistyötä, ja jokaisen museon tuottamalla sisällöllä on mahdollisuus kiertää muissakin Guggenheim-museoissa.

”Esimerkiksi Helsingin Guggenheim-museon ohjelma rakentuisi siten, että noin kolmannes näyttelyistä suunniteltaisiin Helsingissä paikallisen henkilökunnan voimin, kolmannes näyttelyistä kiertäisi Helsinkiin muista Guggenheim-museoista ja noin kolmannes näyttelyistä tehtäisiin yhteistyönä muiden maailman museoiden kanssa.”

Mutta mitä se Helsingissä suunniteltava kolmannes Guggenheim Helsingin tarjonnasta sitten olisi? Keskeistä siinä olisi design ja arkkitehtuuri, jossa Suomella onkin painokasta tarjottavaa.

”Muut Guggenheim-museot eivät näitä teemoja tällä hetkellä strategisesti käsittele. Näin myös suomalainen ja pohjoismainen design ja arkkitehtuuri pääsisi kiertonäyttelyiden kautta esille muihin Guggenheim-museoihin”, Lahti sanoo.

Siinä, että kansainvälisesti merkittävät taidenäyttelylt kiertävät kaupungista toiseen, ei ole mitään poikkeuksellista. Nytkin kansainvälistä mielenkiintoa herättävät näyttelyt kiertävät Suomeen joka tapauksessa usein muualta.

Ateneumin Modigliani-näyttely kiersi aikaisemmin Budapestissa ja Lillessä. HAMin eli Helsingin taidemuseon Yayoi Kusaman näyttely sai alkunsa Lousianan taidemuseossa ja kiersi Oslon ja Tukholman kautta Tennispalatsiin.

Syykin on selvä: yhteistyöllä säästetään kuluja. Silti näyttelyitä voidaan täydentää ja muokata paikallisesti. Esimerkiksi ranskalaisen kuvanveistäjän Auguste Rodinin töitä esittelevä näyttely tuli alkuvuodesta Ateneumiin Tukholman kautta, ja Ateneumissa siihen lisättiin Rodinin suomalaisoppilaiden teoksia.

Helsingin taidemuseon johtajan Maija Tanninen-Mattilan mukaan franchising-sana sekoittaa asioita – ”kuten tässä keskustelussa käy niin usein”.

”Guggenheiminkin jokainen näyttely on omanlaisensa, vaikka ne järjestetään yhden brändin alla”, hän sanoo.

”Yhteistyötä tehdään aina museoiden välillä, ja Guggenheim tuo siihen vahvan museobrändinsä, mistä on myös etua. Vahvat museobrändit tuovat uskottavuutta ja mahdollistavat riskien oton: yleisöä riittää, vaikka tuodaan esiin suurelle yleisölle myös vähemmänkin tunnettuja nimiä. Ja niinhän Guggenheim tekeekin.”

Tanninen-Mattila arvelee, että Guggenheim voi Helsingin museon markkinoinnillaan hyödyttää myös muita pääkaupunkiseudun museoita.

”Se kasvattaisi kansainvälisesti Helsingin mainetta nimenomaan museokaupunkina.”

Tanninen-Mattilan tavoin monet muutkin Helsingin museonjohtajat kannattavat Guggenheim-hanketta, kuten Kansallisgallerian pääjohtaja Risto Ruohonen ja Ateneumin johtaja Susanna Pettersson.

Guggenheim-hankkeen näkyvimpiä vastustajia julkisuudessa on ollut toimittaja ja taidekriitikko Otso Kantokorpi. Hän lyttäsi hankkeen heti, kun se tuli julkisuuteen. Nyt Otso Kantokorpi ilmoittaa, että on lopen kyllästynyt aiheeseen. ”Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että olisi monia tätä Guggenheimin hanketta järkevämpiä ja toimivampia keinoja tuoda nykytaidetta ihmisten katsottavaksi. Emme tarvitse institutionaalisia palatseja vaan ihmisen kokoista taidetta.”

Guggenheim-keskustelun aiemmassa vaiheessa Guggenheimin vastapainoksi syntyi Checkpoint Helsinki -niminen taiteilijaryhmä, jonka tavoitteena oli tarjota omaehtoinen vaihtoehto amerikkalaiselle taidemuseokonseptille. Checkpoint Helsinki ei kuitenkaan ole onnistunut murtautumaan tai ehkä pyrkinytkään suuren yleisön projektiksi.

Checkpoint Helsinki -työryhmään kuuluivat muun muassa kuvataiteilijat Markus Kåhre, Terike Haapoja, Tellervo Kalleinen, Jussi Kivi ja Vesa-Pekka Rannikko. Sen laatiman ehdotuksen hankkeesta luopumisesta allekirjoitti yli 140 taiteilijaa ja taidealan toimijaa Tuula Arkiosta Anssi Kasitonniin.

”Guggenheim on taiteelle eräänlainen päätepysäkki”, Markus Kåhre totesi nelisen vuotta sitten, ”Helsinki kaipaa pikemminkin lähtöpysäkkiä, paikkaa, josta asiat lähtevät liikkeelle.”

Checkpoint Helsinki -työryhmään kuuluneet taiteilijat eivät uskoneet, että Guggenheimin museo toisi Helsingissä kiinnostavinta uutta taidetta, vaan he pelkäsivät, että museon näyttelyissä olisi esillä sellaista taidetta, jota voi nähdä kaikkialla muualla.

Checkpoint Helsinki sai vuosina 2013–2015 Helsingin kaupungin rahoitusta 800 000 euroa, mutta se loppui viime vuoden lopussa. Sen jälkeen Checkpoint Helsinki on toiminut ainakin Koneen säätiön apurahan turvin ja tuottanut joitakin tapahtumia.

Kriittiset äänet eivät edusta kaikkia taiteilijoita. Hanke herättää kiinnostusta. Pitkään myös New Yorkissa työskennelleen Osmo Rauhalan mukaan Helsinkiin kaavailtu museo olisi erinomainen mahdollisuus suomalaisille taiteilijoille ja suomalaisen taiteen viennille. Se antaisi oikotien kansainvälistymiseen. Samalla Guggenheim toisi Suomeen sellaista taidetta, jota täällä ei muuten nähtäisi. ”Se tuo myös kuraattoreita, kriitikoita, keräilijöitä ja museojohtajia, jotka katsovat muuta taidetta. Sitä kautta se auttaa taiteen viennissä.”

”En usko, että Helsingin Guggenheim-museo millään tavoin rikkoisi suomalaista taidekenttää”, kuvataiteilija ja akateemikko Eija-Liisa Ahtila sanoo.

Hän uskoo, että museo voisi omalta osaltaan toimia uutena avauksena lisääntyvälle kansainvälistymiselle. ”Museolla ei liioin ole merkitystä apurahajärjestelmään. Jos se Helsinkiin saadaan, panostus ei ole pois apurahoista. Jos sitä ei taas Helsinkiin saada, apurahoja ei ole tulossa lisää.”

Susanna Pettersson muistutti vastikään blogissaan, että vastustus ja epäily leimasivat aikanaan myös Ateneumin rakentamista, kuten monia muitakin vakiintuneita kulttuurilaitoksia sen jälkeenkin.

”Rakennushankkeet aiheuttavat lähtökohtaisesti neliraajavastustusta, oli kyseessä sitten Ooppera, Musiikkitalo, Kiasma tai Guggenheim. Pienemmässä mittakaavassa niin ikään julkiset teokset kuten Mika Waltarin, J.K. Paasikiven tai Risto Rytin muistomerkit riittävät nostamaan sykettä. Rakennettuun ympäristöömme kajoaminen aiheuttaa tunnereaktioita suunnitelmasta ja rahoitusmallista riippumatta. Mutta kyllä täällä riittää parkkipaikkoja. Tilaa on”, Pettersson kirjoittaa.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Helsinki
  • Guggenheimin museo
  • Museot
  • Taidemuseot

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Yksi Suomen teollisuuden suurimpia julkisia salaisuuksia: Sakon asetehdas osui napakymppiin, kun sen kivääreistä tuli hitti Yhdysvalloissa

    2. 2

      Tajuttomana 15 vuotta maannut mies virkosi, kun tutkijat osuivat oikeaan hermoon – löydös voi parantaa koomapotilaiden hoitoa

    3. 3

      Länsimetroon vedettiin kenenkään tilaamatta liki 2,5 kilometriä salaojaa – Destia yritti laskuttaa työstä 30-kertaisen hinnan

    4. 4

      Verkko pursuaa lentoja ja majoituksia vertailevia hakukoneita, mutta moni niistä jekuttaa kuluttajaa – Näillä ammattilaisten vinkeillä löydät varmasti halvimmat liput ja majoitukset

    5. 5

      Helsingin hinnat karkaavat ensiasunnon ostajien käsistä, huonokuntoinen pikkukaksio voi maksaa jo 250 000 euroa – katso laskurista, kuinka suureen asuntolainaan sinulla olisi varaa

    6. 6

      Asutko Mersu-seudulla vai Toyota-kulmilla? HS selvitti koko Suomen postinumeroalueiden suosituimmat automerkit

    7. 7

      Tässä on Suomen vaarallisin kortteli – koko maan riskialtteimmista risteyksistä kolme ympäröi pientä aluetta Taka-Töölössä

    8. 8

      Suomalaistutkijat aikovat selvittää laittoman päihteen vaikutusta masentuneen aivoihin – eettinen lautakunta puoltaa, ja psykedeelikin on jo valmiina

    9. 9

      Masennuslääke mahdollisti minulle koulutuksen ja ammatin – aamuisin otan pienen tabletin ja elän hyvää elämää

    10. 10

      Näin sinkkuja sorretaan yhteiskunnassa – yksinasuvia syrjitään niin verotuksessa kuin ruokaostoksillakin

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Länsimetroon vedettiin kenenkään tilaamatta liki 2,5 kilometriä salaojaa – Destia yritti laskuttaa työstä 30-kertaisen hinnan

    2. 2

      Asutko Mersu-seudulla vai Toyota-kulmilla? HS selvitti koko Suomen postinumeroalueiden suosituimmat automerkit

    3. 3

      Voiko oikeista päihteistä löytyä apu masennukseen? Kyllä, sanovat tutkimukset, ja hyöty voi olla salamannopea

    4. 4

      Tajuttomana 15 vuotta maannut mies virkosi, kun tutkijat osuivat oikeaan hermoon – löydös voi parantaa koomapotilaiden hoitoa

    5. 5

      Ikäviä uutisia veronmaksajalle: Koululounaan jättää syömättä joka kolmas teini – Miksi inhokkiruokia tarjotaan niin sinnikkäästi?

    6. 6

      Surkeaa eroseksiä, suhteen pilannut Pate Mustajärvi: Näin suomalaiset haluavat erota ja tulla jätetyksi

    7. 7

      Millaista palkkaa nuorten unelma-ammateista todellisuudessa maksetaan? HS:n testi paljastaa niin muusikon kuin koodarinkin ansiot

    8. 8

      Nopeasti hyvää lautaselle – Tässä 7 ruokaa, joiden tekemiseen menee 15 minuuttia tai vähemmän

    9. 9

      Pohjois-Korea uhkasi ampua alas Yhdysvaltojen pommikoneet – Valkoinen talo pitää puheita Trumpin julistamasta sodasta ”absurdeina”

    10. 10

      Lestadiolaisten joukossa elää niitäkin, jotka eivät suostu ehkäisy­kieltoon – ”Naisen ruumiin taakka kaatuu myös miehille”, sanoo tutkija

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

    2. 2

      Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

    3. 3

      Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

    4. 4

      Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

    5. 5

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    6. 6

      ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

    7. 7

      Länsimetroon vedettiin kenenkään tilaamatta liki 2,5 kilometriä salaojaa – Destia yritti laskuttaa työstä 30-kertaisen hinnan

    8. 8

      Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

    9. 9

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    10. 10

      Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

    11. Näytä lisää