Valikko
Kulttuuri    |   Taide-elämykset 2016

HS:n kulttuuritoimitus kokosi vuoden kohokohdat ja listasi mieleenpainuvimmat teokset ja tapahtumat

The Crown -sarja oli päättyvän vuoden tapauksia. HS:n kulttuuritoimittajia sykähdyttivät myös Linn Ullman, Yari, Johanna Rusanen ja Kielletty hedelmä.

Hanna Mahlamäki:

Lilibetin vaiheet lumosivat

Tänä vuonna 90 vuotta täyttänyt Britannian kuningatar Elisabet II joutui nuorena naisena rapistuvan imperiumin johtajaksi, jonka vallan uskottiin tulevan suoraan Jumalalta. Umpikonservatiivisen järjestelmän tuotteena hän halusi vihkivalassaan vannoa tottelevansa aviomiestään, eikä saanut edes peruskoulutason yleissivistävää koulutusta. Silti hänen odotettiin seurustelevan sujuvasti maailman mahtavimpien kanssa ja pitävän henkisesti koossa kansakuntaa no­peasti muuttuvassa maailmassa.

Kuninkaallisista on tehty onnistuneita ja vähemmän onnistuneita draamoja. Netflixin The Crown -sarjan ensimmäinen kausi on aivan omaa luokkaansa erään aikakauden ja kuningasperheen kuvauksena. Monarkian ihannoinnista ei ole kyse. Sarja näyttää, miten yksinäistä, epävarmaa, sekavaa ja satunnaistakin vallankäyttö on. Upea Claire Foy ”Lilibetina” tekee kuningattaresta suorastaan samaistuttavan hahmon, vaikka kyse on yhdestä maailman erikoislaatuisimmista ihmiskohtaloista.

Suvi Ahola:

Albaniaan on pakko palata


Vietin kesällä viisi viikkoa Kiinassa, mutta vielä enemmän olemustani järkytti viikko Albaniassa. Vaelsimme hevosilla polkuja pitkin kylästä kylään. Yövyimme kodeissa, pöydissä emäntien tekemää ruokaa ja isäntien polttamaa viinaa. Taloissa ympäröi ystävällisyys ja ylpeys, ulkopuolella köyhyys ja historiattomuus. Paljon vanhaa ei reitiltä löytynyt.

Ihmiset kertoivat tarinoita kulttuurista, joka kärsi vuosi­satoja miehitystä, sitten kommunismia ja lopulta riistokapitalismiakin. Kuvankauniita maisemia rikkoivat ränsistyneet bunkkerit ja roskameri, ja ojassa koira järsi kuollutta aasia. Onko tämä Eurooppaa, ihmettelin.

Jo kotimatkalla tartuin alba­nialaisiin romaaneihin, Ismail Kadareen ja Elvira Donesiin, ja yöpöydällä odottaa lisää. Paluutakin suunnittelen, yrmeiden vuorten ja hämmentyneen kansan pariin.

Aino Frilander:

Liv ja minä, peiton alla

Olen huumori­mielessä rajoittunut ihminen, ja yleensä hauskaksi tarkoitettu kirjallisuus saa minut lähinnä kiemur­telemaan. Mutta Liv Strömquistin Kielletty hedelmä -sarjakuva-albumia sängyssä lukiessani nauroin ääneen. Ruotsalainen Strömquist avaa riemukkaasti naisen sukuelimien kulttuurihistoriaa, ja ainahan valtaapitävät ovat olleet hameenalusista kiinnostuneita.

Harva asia on tragikoomisempi kuin Strömquistin kertomus siitä, mitä kaikkea hirveää tapahtuu, kun miehet pohtivat keskenään naisia ja seksiä. Olisitte hankkineet muita harrastuksia, Aristoteles, keisari Augustinus, noitavainoajat, paroni ­Georges Cuvier, viktoriaaniset lääkärit, murokeisari John Harvey Kellogg, Jean-Paul Sartre, Freud ja kuningatar Kristiinan haudan avaajat!

Ja antiikin kirjallisuudesta tuttuja, seesaminsiemenistä ja hunajasta valmistettuja vulvanmuotoista kakkusia kaikille.

Sanna Kangasniemi:

Tavallisuuden aave tallentui kuviksi


”Haluaisin olla tavallinen, siis ihan normaali ihminen.” Niin sanoo Q-teatterin Tavallisuuden aave -näytelmässä Elina Knihtilän esittämä perheenäiti. Repliikkiin puristuu olennaisin Saara Turusen kirjoittamasta ja ohjaamasta näytelmästä.

Mutta mitä on tavallisuus?

Pomarfinnit jaloissa, hiljaisuudessa Pirtti-kupeista juodut kahvit, tasapäisyys koululuokan rivissä – kuten näytelmän laaja-alaisissa kuvissa? Näkökulmaharha, tietenkin.

Sillä bussipysäkin eksoottinen papukaija on ihan yhtä tavallinen. Kun vain vaihtaa kulmaa.

Tavallisuuden aave oli ennennäkemättömän hieno. Sen kuvat iskostuivat syvälle mieleen, näyttivät asioita, jotka ovat olemassa tässä meidän niin tavallisessa Suomessamme. Vinksallaan olevia asioita, pahoja asioita. Mutta myös rakkaita. Asioita, joille ei aina oikein löydy sanoja, mutta jotka tunnistaa, kun ne näkee. Jotka tuntee.

Riitta Koivuranta:

Reuben poistaa ankeuden!

Mikään ei valaise pimeää, an­keaa ja lumetonta marraskuun iltaa paremmin kuin austra­lialainen Reuben Kaye. Täydessä maskissaan ja rooli­asuissaan tämä kabareetähti osaa ottaa lavan ja yleisön hyppysiinsä niin hulvattomasti, että kaikki mahdollinen ankeus katoaa täydellisesti ja jättää huulille pelkän hymyn.

Kaye vieraili marraskuussa Helsingin Savoy-teatterissa uuden shown’sa seremoniamestarina ja oli juuri niin räävitön, hillitön ja itseironinen kuin ennakkoon lupasi.

Jos ei ole aiemmin nähnyt yhtään kabaree-esitystä, en tiedä parempaa tapaa aloittaa kuin hurmaavan herra Kayen seurassa.

Mari Koppinen:

Piilopullolla pitkospuilla

Helsingin Lammassaaren pitkospuilla ja Kuusiluodon kallioilla tapahtui erään elokuun alun pimenevässä illassa kummia. Taideopiskelijoiden Eloa-festivaalin Polkukonsertti marssitti yleisöä jonossa elämyksestä toiseen.

Matkan varrelle osui koivikossa tangoja soitellut tuubisti, polulla makoillut melodikansoittaja, outoa performanssia, alastomuutta, vastaan kirmailleita viehkeitä tanssijoita, Lampaanpolskaa letkan kärjessä soitellut klarinetisti, tuhmaa kansan­runouttakin. Lammassaaressa letka pysäytettiin ja pitkos­puiden alta kaivettiin esiin piilopulloja. Tuntoaistiakin vaalittiin: kaikki ne hyttyset, auts.

Koko kokonaiselämys päättyi Kuusiluodon kallioille, jossa kuultiin auringon laskiessa hyytäviä murhaballadeja. Esityksille luotiin tausta vastarannalta, jossa harjoiteltiin Weekend-festivaalin valoshow’ta.

Turha kai sanoakaan: ikimuistoinen elämys.

Pirkko Kotirinta:

Hieronymuksen oudot näyt

Vaellan pimeissä saleissa ja käytävissä ja nauliudun toinen toistaan uskomattomampien näkyjen ääreen. Olen Hieronymus Boschin (alk. Jeroen van Aken, n. 1450–1516) kotikaupungissa ­’s-Hertogenboschissa, Noordbrabantsin museossa Hollannissa.

Tänne on kerätty taiteilijan kuoleman 500-vuotisvuoden kunniaksi kattava määrä töitä. Tosin arvokkain puuttuu: Maallisten ilojen puutarha ei hievahda Madridin Pradosta minnekään. Ei haittaa, pyörryttää muutenkin.

Myöhäiskeskiajalla eläneen mestarin näyissä sekoittuu elämä ja kuolema, realismi ja aivan käsittämätön mielikuvitus näkyineen joilla ei ole äärtä ei rajaa.

Eikä siinä kaikki: tuorein tutkimus paljastaa, että maalikerrosten alla piilee vielä lisää outoja yllätyksiä.

Jussi Lehmusvesi:

Jari Tervon lohdullinen lause

Monia merkittäviä lauseita olen vuoden aikana lukenut, mutta yksi on ylitse muiden. Se on Jari Tervon Matriarkka-­romaanin lause ”Surraan taas sitten, kun kaikki on hyvin”, jonka HS:n kirjallisuustoimittaja Antti Majanderkin arviossaan nosti esiin.

Koko kappale kuuluu näin:

Viekää terveisiä äidillenne, Rusko sanoi./ Tuo kuoli hetki sitten, nuorukainen sanoi./ Rusko nyökkäsi nuorukaiselle eikä tuo enempää odottanutkaan./ Ei eletty sellaisia aikoja. Surraan taas sitten, kun kaikki on hyvin.

Nykyään muistutan itseäni lauseesta joka kerta, kun räntäinen arkipäivä painaa kasaan. Siitä pienestä lauseesta muistan, että niin kauan kun minulla mahdollisuus ja oikeus valittaa, elämä on hyvää.

Ja siksi sitä oikeuttaan ei ole ihan aina pakko edes käyttää.

Veli-Pekka Lehtonen:

Uusi kyky

Kirjailija Alice Munron löytäminen vuonna 2016 on vähän kuin kertoisi filmihullulle uudesta kyvystä: Charlie Chaplinista.

Tulee mieleen toinen pohjois­amerikkalainen kirjailija Annie Proulx. Heistä Munro on hurjempi, monisyisempi ja yllättävämpi. Kai taitavampikin.

Siinä missä romantikko-Proulxin novellien väki nääntyy wyominglaisessa risteyksessä epäonnisten liiketoimien, sukupolvien painolastin ja karun ilmaston seurauksena, voivat Munron naiset ja miehet elää hienostuneemmin, vaikka salaa sisimmässään surkeita murhaajia ja petkuttavia kuolevaisia olisivatkin. Munro kuvaa ihmisiä sellaisella tarkkuudella, että hänen yhtä tarkka tapansa kertoa vaatteiden kuoseista ja tapeteista jo ärsyttää. (Vaikka tärkeitä havaintoja nekin ovat, tiedetään.)

Munron novelleihin perustui yksi vuoden elokuvista, Julieta.

En sitä osannut surra, etten tunnistanut elokuvasta Munron maailmaa enkä lausetta. Julietan maailma kuului toiselle taiteilijalle, Pedro Almodóvarille.

Ilkka Mattila:

Ääni, päälaki ja hiha

Sideways-­festivaalilla Helsingin Tukkutorilla piti olla ihanaa. Alkukesän valoa, kaupunkifestivaalin kuhinaa ja väriä.

No, sää oli kammottava, myrsky puhalsi vettä vaakasuoraan, ja paleleva yleisö sulloutui sisätiloihin. Sitten märältä haisevien ihmisten takaa kuului tuttu ääni, joka lauloi yhden nuotin melo­dialla ”on kesä taas, voin odottaa, että aurinko paistaa siniseltä taivaalta”.

Se-yhtyeen Yari ja Voin odottaa vuodelta 1980! Perään tuli lisää lempeitä ja julmia kappaleita, joita ei ole soitettu puhki nostalgiaradioissa. Keski-ikäiset ja nuoret ihmiset nauroivat ja vähän itkivätkin. Yarista näin välillä päälaen, välillä toisen hihan.

Myöhemmin näin lavan edestä otetusta valokuvasta, että Yari on vähän harmaantunut. Ei sitä kyllä kuullut.

Antti Majander:

Höhlien rutiinien tärkeys

Kun Linn Ullman syntyy, hänen isänsä Ingmar Bergman on 48-vuotias. Minä en – pari viikkoa sitten sattuneesta syystä – osaa pitää tuota ikäeroa vielä juuri minään. Mutta Rauhattomuus-romaanin tapahtuma-aikaan Linn oli itse liki nelikymppinen, ja Ingmar ”kuolee päivä päivältä enemmän”.

Ja se kyllä... kirpaisee.

Keskinäisen kiintymyksen lisäksi riemullisinta romaanissa on pinttyneiden tapojen ylistys. Niin kauan kuin isä toistaa päivittäisiä höhliä tai hupaisia pikku rutiinejaan hän on oma itsensä ja tiukasti elämässä kiinni. Niinpä kirja suorastaan kehottaa minua jo nyt varmasti ilmeneviin jääräpäisiin omituisuuksiini ja pitämään niistä kiinni viimeiseen asti.

Leena Ojala:

Catherine Cawood, sankarini

Tv-draaman vuosi 2016 oli hyvä ja Happy Valleyn kakkoskausi yksi kovimmista. Brittiläinen rikossarja ylikonstaapeli Catherine Cawoodista oli yhä liki sietämättömän jännittävä ja samalla koskettavan inhimillinen. Cawood oli vahva ja heikko yhtä aikaa. Happy Valleyn etevä käsikirjoittaja Sally Wainwright tietää, millainen rikossarja on parhaimmillaan: tarkkanäköinen tutkielma ihmisluonnosta. Sarjassa kukaan ei päässyt helpolla, ei itsensä eikä muiden kanssa.

Catherine Cawoodia ja pääpahis Tommy Lee Roycea näytelleet Sarah Lancashire ja James Norton muodostivat tehokkaan vastaparin. Ällistyttävän hyvä taitavien aikuisnäyttelijöiden joukossa oli myös Cawoodin tyttärenpoikaa Ryania esittänyt 11-vuotias Rhys Connah.

Leena Pallari:

Nyt tehdään historiaa

Tristan ja Isolde -oopperassa kaikki oleellinen tiivistyy Isolden ensimmäiseen, kiukun täyttämään repliikkiin: ”Kuka rohkenee pilkata minua?”

Hannu Linnun johtama Kansallisoopperan orkesteri oli alkusoiton aikana vaivuttanut katsomon keveään transsiin ja herättänyt aistit. Sitten Johanna Rusanen-Kartano päästi äänensä valloilleen ja riemastus valtasi kuulijan mielen.

Ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, jaksaako Rusanen-Kartano vetää läpi pitkän ja raskaan roolin, joka huipentuu vasta viimeisissä tahdeissa. Kyllä jaksaa. Nyt tehdään samalla Suomen esittävän säveltaiteen historiaa. Vuosikymmenten jälkeen meillä on taas oma Isolde. Ja millainen!

Orkesteri pauhaa kuin meri, ja sopraanon loistava ääni leijuu kaiken yllä kuin kirkas valon­säde.

Jukka Petäjä:

Eichmannin oikeudenkäynti

Juutalaisten kuljetuksista keskitysleireille vastanneen SS-everstiluutnantti Adolf Eichmannin joulukuussa 1961 päättynyt oikeudenkäynti Jerusalemissa synnytti joukkomurhan byrokraattisia mekanismeja kuvaavan käsitteen pahuuden arkipäiväisyys. Tämä Hannah Arendtin väkivallan turhasta mystifioinnista riisunut näkemys aiheutti monissa aikalaisissa suuttumusta ja vihaa.

Eichmannin persoona hämmensi Hannah Arendtia, koska paatuneen natsirikollisen absoluuttinen pahuus ei näkynyt päälle päin lainkaan. Nyt tähän kansanmurhan kansliapäällikön henkiseen ruumiinavaukseen voi vihdoin perehtyä myös suomeksi, kun klassikkoteos Eichmann Jerusalemissa. Raportti pahuuden arkipäiväisyydessä on kääntynyt nyt suomeksi – 53 vuotta alku­teoksen ilmestymisen jälkeen. Ajankohtainen teos yhä edelleen.

Miska Rantanen:

Kaukainen ei ole syrjässä

Neljän tunnin laivamatkan jälkeen olin perillä. Elokuinen Utö oli karu ja idyllinen. Auringonlaskun aikaan tein sitä, josta olin haaveillut pitkään: tuijotin horisonttiin ja hengitin.

Taru ja todellisuus menivät sekaisin, kun ystäväni kertoi Facebookissa lukevansa juuri Juha Laaksosen romaania Murha lintusaarella, joka sijoittuu Utölle. Pääsin heti tarkistamaan, kuinka hyvin kirjailija oli tehnyt taustatyönsä. Kyllä, lounas maksoi 12 euroa kuten kirjassa. Myös saaressa usein vieraileva tuttuni vahvisti, että hän on kirjassa se ”uiguurin näköinen levykaup­pias”.

Seuraavana päivänä kuulin, että saaren kohdalta vedettiin maahan ensimmäinen valokuitukaapeli vuonna 2001.

Iltakävelyllä ohitin helikopterikentän, jolle tuotiin ensimmäiset Estonian uhrit 28. syyskuuta 1994. Kaukainen saari onkin ollut monta kertaa tapahtumien keskipisteessä.

Vesa Sirén:

Punkhimmeli tyrmäsi

Olisiko se David Bowien testamentti Blackstar, joka sai tutustumaan myös levyn saksofonistiin Donny McCasliniin sekä Maria Schneider Orchestraan?

John Zornin kantaesitykset kuvataiteilija Agnes Martinin kunniaksi Guggenheimin museossa? Tai Susanna Mälkin upea debyytti Metropolitan Operassa Kaija Saariahon L’amour de loin -oopperan menestys­produktiossa?

Nostetaan ykköseksi sittenkin Teosto-palkitun säveltäjän Antti Auvisen Himmel Punkin kanta­esitys Tampere Biennalessa. Auvinen sai sinfoniaorkesterin soimaan tykistökeskityksen melskettä, eläintarhasta irti päässeiden gorillojen karjuntaa ja mielisairaalasta paenneiden potilaiden mölinää.

Mutta esikuviensa Igor Stravinskyn Kevätuhrin ja Magnus Lindbergin Kraftin tavoin myös Auvinen osaa tasapainottaa ääritehot taitavasti rakennetuilla suvannoilla.

Mihin Auvinen vielä ehtiikään!

Samuli Tiikkaja:

Kaivos pääsi syntysijoilleen

Heinäkuussa kuollut säveltäjä Einojuhani Rautavaara (1928–2016) ei ehtinyt nähdä oopperalavalla ensimmäistä oopperaansa Kaivos. Sen ensimmäinen näyttämöesitys järjestettiin Budapestissä lokakuun lopulla, osana vuoden 1956 kansannousun 60-vuotisjuhlallisuuksia. Sielussa kieltämättä sykähti, kun istuin ensi-illassa Unkarin valtionoopperassa ja teoksen uhkaavat alkutahdit syttyivät soimaan.

Rautavaara alkoi kirjoittaa Kaivosta vuonna 1957, kuultuaan unkarilaisten pakolaisten kertomuksia edellisvuoden koettelemuksista. Budapestissä teos oli siis hyvin lähellä alkupistettään.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Vuosi 2016
  • Kulttuurielämä
  • Taide

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Microsoft lakkautti viimein puhelinyksikkönsä – kaikki Nokiasta siirtyneet menettivät työpaikkansa Suomessa

    2. 2

      Suomi ja Ruskeat tytöt mainittu! Isolla jenkkisivustolla julkaistiin pitkä juttu siitä, millaista on olla ei-valkoinen nainen Suomessa

    3. 3

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – Edes välikaton eristeet eivät säästyneet

    4. 4

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    5. 5

      Ruotsalaismedia: Näyttelijä Michael Nyqvist on kuollut

    6. 6

      Britannian kaavailema ulkomaalaisten rekisteröinti arveluttaa suomalaisia: ”Ajatus pomppasi ikävästi natsi-Saksaan”

    7. 7

      Aija Särkijärvi, 90, nukkuu joskus samoissa lakanoissa neljä viikkoa – iäkkäistä huolehtivien kotihoitajien työ on muuttunut raskaammaksi ja heistä on jatkuva pula

    8. 8

      Vielä ei tiedetä, ketä Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksessa lopulta hoidetaan – Helsinki odottaa tietoa soten kohtalosta kuin kuuta nousevaa

    9. 9

      Oravat ryhtyivät letkajenkkaan parvekkeella Vuosaaressa – ”Ovat käyneet aiemminkin mylläämässä kukkapenkin”

    10. 10

      Saimme hädin tuskin pelastettua naisen Hietalahden satama-altaasta – tikkaista olisi ollut apua

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – Edes välikaton eristeet eivät säästyneet

    2. 2

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    3. 3

      Helsingin alueiden eriytyminen näkyy nuorten arjessa – ”Alepan kulmalta saa helpommin kannabista kuin kaljaa”

    4. 4

      Liian lapsikeskeisessä liitossa kaikki häviävät – Lapsi voi olla tekosyy vältellä omia ongelmia

    5. 5

      Helsingin pormestari Jan Vapaavuori palkkasi avukseen stand up -koomikon – Kaikki pormestarien erityisavustajat ansaitsevat yli 5 000 euroa kuussa

    6. 6

      Maailmanlaajuinen verkkohyökkäys levisi myös Suomeen – Haittaohjelmat iskeneet jo kolmella mantereella yli kymmenessä maassa

    7. 7

      Rautatientorille on ilmoitettu jo uusia mielenosoituksia – Poliisi Suomi ensin -aktivisteille: ”Tällä porukalla ei enää Helsingissä osoiteta mieltä”

    8. 8

      Mies löytyi tapettuna kotoaan Helsingissä – Poliisi epäilee erityisen raakaa murhaa

    9. 9

      Aija Särkijärvi, 90, nukkuu joskus samoissa lakanoissa neljä viikkoa – iäkkäistä huolehtivien kotihoitajien työ on muuttunut raskaammaksi ja heistä on jatkuva pula

    10. 10

      CNN veti pois Venäjä-jutun, kolme toimittajaa erosi – Trump: Vau!

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    2. 2

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    3. 3

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    4. 4

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    5. 5

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    6. 6

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – poliisi jatkaa tänään tiivistä partiointia paikalla

    7. 7

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – Edes välikaton eristeet eivät säästyneet

    8. 8

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    9. 9

      HS:n epätieteellinen kysely paljastaa, miten Suomessa saa elitistin leiman – jopa kahvin väri vaikuttaa

    10. 10

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    11. Näytä lisää