Valikko
Kulttuuri

”Tilanne voi olla vaarallinen”, sanoo rasismista elokuvan tehnyt Elina Hirvonen: Suomi on jakaantunut leireihin, jotka eivät yritäkään ymmärtää toisiaan

Rajat kiinni -mielenosoituksia ja Suomen Sisun jäsenten baarikeskusteluja kuvanneen dokumenttiohjaajan mukaan elämme ”poikkeuksellisen jakautunutta aikaa”. Silti Hirvonen kannustaa suomalaisia kiihkottomaan keskusteluun ja vastapuolen ymmärtämiseen.

Hauskinta ihmislajissa on, että aina se yllättää.

Niin kuin nyt Elina Hirvonen, helsinkiläinen kirjailija ja elokuvaohjaaja. Istumme kahvilassa Helsingin Taka-Töölössä, ja kesken haastattelun Hirvonen yltyy puolustamaan pääministeri Juha Sipilää.

Luit oikein: Tunnettu punavihreä feministi. Puolustaa. Traktorikansan päällysmiestä.

Pitäähän moinen kuunnella.

”Minua kiusaa ja häiritsee se, että yhtäkkiä fiksut ihmiset ovat lähteneet sellaiseen oletukseen, että pääministeri suhmuroi ja kuiskuttelee jossain Intiassa, jotta hänen lapsensa saisivat etua. Sehän on ihan pöllö ajatus. Siihen nähden, mitä tiedetään tuollaisten diilien syntymisestä”, Hirvonen sanoo.

”Sipilää voi kritisoida monesta, mutta jos halutaan puolustaa keskustelukulttuuria, jossa ei keulita populismilla, ei kannata lietsoa sellaista, että Sipilä vain kahmii etuja.”

Sen pituinen se.

Ja ehkei sittenkään niin kau­hean yllättävää. Keskusteleminen, ja myös vastapuolen ymmärtäminen, kuuluvat Hirvosen intohimoihin.

Ja nyt hän on tehnyt niistä ensimmäisen pitkän dokumenttielokuvansa.


Elokuvan nimi on Kiehumispiste, ja se saa ensi-iltansa huomenna maanantaina DocPoint-dokumenttielokuvafestivaaleilla Helsingissä.

Teos on hyvin ajankohtainen. Kiehumispiste kertoo maahanmuuttajien ravistelemasta Suomesta vuonna 2016. Tapahtumat ulottuvat tammikuusta itsenäisyyspäivään, siis viime kuuhun. Elokuvaa kuvattiin, leikattiin ja rahoitettiin samaan aikaan.

Hirvonen on vienyt kameransa mielenosoituksiin ja haastattelut maahanmuuttajia sekä heidän kannattajiaan ja vastustajiaan pitkin Suomea. Hän kertoo halunneensa tehdä elokuvan, koska elämme ”poikkeuksellisen jakautunutta aikaa”.

”Ihmiset ovat jakautuneet leireihin, jotka eivät ymmärrä eivätkä haluakaan ymmärtää toi­siaan. Kehitys on pahimmassa tapauksessa vaarallista”, Hirvonen sanoo.

Elokuva näyttää leirit konkreettisesti. Kun Suomi ensin -joukko heiluttaa banderollejaan kadulla, on vastamielenosoittajat eristetty parinkymmenen metrin päähän omaan karsinaansa.

Maahanmuuttoa vastustava keski-ikäinen nainen nousee mikrofonin taakse, tuijottaa vihollisleiriin ja huutaa: ”Saatanan petturit!”

Jännite vaikuttaa siltä, että joukkotappelun estävät vain sivustalla vahtivat poliisit.

Nämä kohtaukset ovat Kiehumispisteen mieleenpainuvinta antia. Harva vaivautuu yleisöksi Suomi ensin- tai Rajat kiinni -tilaisuuksiin, vaikka Suomi on vajonnut tilaan, jossa piipahdus rasismin etulinjassa kuuluisi yleissivistykseen – riippumatta vastustaako vai puolustaako maahanmuuttoa. (Elokuvan trailerin voit katsoa tästä.)

Kamera tallentaa tunnekuohua joukon ytimessä. Tiesivätkö kohteet, että valmisteilla on elokuva? Kyllä vain. Hirvonen kertoo tiedottaneensa jokaisessa tilaisuudessa etukäteen tekevänsä dokumenttia Suomen mielipide­ilmapiiristä.

Katsoja pääsee todistamaan myös Suomen Sisun jäsenten baarikeskustelua. Kun Hirvonen kysyi kuvauslupaa Facebook-viestissä, oli vastaanottajana Suomen Sisun Lapin piirin päällikkö Tuukka Kuru.

Miten esitit asiasi, Hirvonen?

”Kerroin, että olen dokumenttielokuvan tekijä ja varmaankin kaikesta eri mieltä kanssasi, mutta olisi silti kiva jutella.”

Puheisiin päästiin, elokuvaa syntyi, mutta kumpikaan osapuoli ei joustanut mielipiteistään. Siitä huolimatta kanssakäyminen kävi Hirvosen mukaan sivistyneesti.

”Toiseen ihmiseen ei tarvitse suhtautua vihamielisesti, vaikka olisikin eri mieltä”, hän sanoo.

Tämä on myös Hirvosen elokuvan iso sanoma. Hän ei syytä tai kehu ketään, antaa vain ihmisten puhua. Silloinkin, kun he laukovat läpiä päähänsä.


Toive ihmismäisestä keskustelusta nykyisessä ilmapiirissä on joko haihattelua tai ihailtavaa idealismia, mutta uskoa täytyy, että Hirvonen esittää toiveen vakavissaan.

Hän kun on harjoitellut vastapuolelle puhumista teini-ikäisestä saakka. Silloin Hirvonen oli punkkari, ja eräs hänen läheisistään skinhead. Ymmärrystä vaadittiin epäilemättä kumpaiseltakin.

Eri maailmoista tulevien ihmisten kohtaamiseen Hirvonen sai oppia lapsuudenkotinsa olohuoneen sohvalla. Kun hän oli yläasteikäinen, sohvalle istui huumeidenkäyttäjiä, vankilasta vapautuneita, pikkurikollisia...

He olivat Hirvosten tuttavia, ja aina tervetulleita. Hirvosen vanhemmilla oli vieraita varten selkeä työnjako: äiti valmisti ruokaa, ja isä jutteli.

Isällä Markulla oli muutakin osaa siihen, että tytöstä kasvoi maailmanparantaja. Hän oli hiljainen hyväntekijä: ei paasannut, mutta nousi sängystä vaikka keskellä yötä lähteäkseen luovuttamaan verta, jos kutsu kävi.

Isä myös tilasi Amnesty-ihmisoikeusjärjestön lehteä. Siitä Elinakin imi vaikutteita.

Lukioikäisenä Hirvosen yhteiskunnallinen omatunto soimasi jo sen verran, että hän osallistui ahkerasti mielenosoituksiin. Hän vastusti muun muassa Neuvostoliiton Baltian-politiikkaa, turkistarhausta, eläinkokeita ja Persianlahden sotaa.

Feministi Hirvosessa heräsi, kun hän tajusi, millaisen seksuaalisen häirinnän kohteeksi nuori nainen joutuu pelkästään siksi, että hän on nuori nainen.

Elina Hirvonen on opiskellut kirjallisuustiedettä ja dokumenttielokuvan ohjaamista sekä työskennellyt toimittajana.

Kirjailijanuralleen hän sai lentävän lähdön, kun hänen esikoisromaaninsa Että hän muistaisi saman (Avain, 2005) ylsi Finlandia-ehdokkaaksi ja myöhemmin The New York Time Book Review’n kanteen.

Hirvosen kolmesta romaanista huomaa, että ne on kirjoittanut henkilö, joka on huolissaan ihmiskunnan tulevaisuudesta. Sivuilla toistuvat sekä iäiset että ajankohtaiset uhat: heikkojen sortaminen, kommunikaation mahdottomuus, ilmastonmuutos, äärioikeiston nousu.

Eikä helppoja ratkaisuja ole. Viimeisimmän romaaninsa Kun aika loppuu (2017) kansiliepeessä kirjailija tuskailee itsekin: Miten voimme säilyttää uskon siihen, että maailmaa voi muuttaa?

Siinäpä kysymys. Mikä on Hirvosen vastaus?

”Ihan vain katsomalla ympärilleen ja näkemällä, miten monin tavoin ja miten äärimmäisen haastavissa olosuhteissa ihmiset koko ajan muuttaa maailmaa”, hän sanoo.

Esimerkin Hirvonen hakee Afrikasta, jonka hän tuntee hyvin. Vuonna 2009 hän ajoi maastoautolla Kapkaupungista Helsinkiin miehensä, Suomen punaisen ristin viestintäjohtajan Ilpo Kiiskisen kanssa. (Hirvonen navigoi, eikä kertaakaan eksytty.)

Tuona vuonna Sudanissa viranomaiset pidättivät ryhmän naisia, koska heillä oli julkisella paikalla yllään housut eikä perinteinen musliminaisen asu. Eräs heistä, Lubna Hussein, joutui oikeuteen. Islamilaisen lain nojalla häntä uhkasi ruoskinta.

Tapaus herätti kansainvälistä huomiota, ja sudanilaiset naiset nousivat osoittamaan mieltä Husseinin puolesta. Sitten tuomari muutti rangaistuksen sakoksi. Hirvosen mukaan aktivismi auttoi Husseinia, ja siten muitakin Sudanin naisia.

Näin vastaa ainoastaan paatunut idealisti.

Kun Hirvosen seurassa väläyttää kyynisyyttä, hän muistuttaa hitaasta kehityksestä.

”Tapahtuu hyvää, jota ei nähdä. Kukaan ei uskonut, että esimerkiksi YK:n vuosituhattavoitteita toteutuisi.”

”Nyt moni niistä on. Monessa Afrikan maassa on tapahtunut mieletöntä kehitystä”, Hirvonen sanoo.

Myös elokuvassaan Hirvonen kannustaa katsomaan ennakkoluulojen yli. Kiehumispisteessä nähdään Helsingin asunnottomien yöhön sijoittuva kohtaus, jossa roolit todella heittävät häränpyllyä:

Ulkoilmatapahtuman osallistujien joukkoon saapuu muutama katupartioliike Soldier of Odinin jäsen, tunnukset selässään.

He seisoskelevat keskenään, kun aivan iholle ilmestyy nuorimies mielipidekentän toiselta laidalta. Hän ryhtyy tylyttämään odineita tiehensä.

Katupartiolaiset toteavat rauhallisesti olevansa paikalla ainoastaan osoittaakseen tukensa asunnottomille. Mutta häirikkö ei hiljene.

Ainakin allekirjoittanutta hätkäytti katsoa, kuinka järkähtämättä odinit sivuuttivat huomionkipeän hörhön.

Ja lisää yllätyksiä!

Elina Hirvonen haluaa lausua sanasen – isänmaallisuudesta. Kuten tiedetään, isänmaallisuus nousee helsinkiläisen kulttuuriväen keskusteluihin yhtä usein kuin Utsjoelle avataan vegaaniravintoloita.

Seuraa tarina, joka tyypillisen Hirvos-kertomuksen tavoin sijoittuu Afrikkaan ja Suomeen.

Elettiin vuotta 2009, ja mantereen läpiajo maastoautolla oli edennyt päätepisteeseensä. Hirvonen astui kulahtaneesta Land Roverista Kairon hienostoasuinalueelle ja tervehti egyptiläistä ystäväänsä, joka oli kutsunut Hirvosen vieraaksi isänsä kotiin.

Hirvonen käveli sisään kerrostalon käytävällä ja tiedusteli, että missäs isäsi kämppä sijaitsee. Ystävä korjasi kohteliaasti, että olet jo saapunut siihen. Koko rakennus kuului ystävän isälle. Kerrostalo olikin valtava omakotitalo.

Hirvosen ystävä, kolmikymppinen nainen, työskenteli aids-asiantuntijana kansalaisjärjestössä, ja hänen isänsä oli yksi Egyptin rikkaimmista liikemiehistä.

Kantamuksena Hirvosella oli pölyinen rinkka. Hän ehti raahata sitä hetken, kunnes yksi liikemiehen palvelijoista poimi sen harteilta.

Myöhemmin Hirvonen mainitsi ystävälleen vähän sivumennen, että hänen isoäitinsäkin työskenteli palvelijana.

Mummo oli syntynyt torppaan vuonna 1909, kasvanut 12-lapsisessa perheessä, menettänyt miehensä talvisodassa ja palvellut Heinolan kartanon herrasväkeä.

Ystävä hämmästyi täydellisesti. Eliittinainen ei ollut uskoa, että kahdessa sukupolvessa voi tapahtua sosiaalinen nousu pohjalta huipulle. Miten se muka oli mahdollista?

No, Hirvonen vastasi, kun meillä Suomessa on niin sanottu hyvinvointiyhteiskunta.

Kahvilan pöydässä Hirvosen ääni kiristyy hieman.

”Nyt minä vaahtoan, koska tämä on niin tärkeää. Hyvinvointiyhteiskunta on osittain jo menetetty”, hän sanoo.

Hirvonen mainitsee opettajaystävänsä, jota hirvittää, kun monet oppilaista kokevat jo lapsena, ettei edessä ole mitään. Toiset taas saapuvat kouluun sadan tonnin hintaisella autolla.

Tutkimusten mukaan eriarvoisuus lasten välillä on Suomessa syventynyt, ja huono-osaisen on aiempaa vaikeampi hypätä hyväosaiseksi.

”Hyvinvointiyhteiskunta on mielettömän arvokas. Jos suomalaisilla on jotakin omaa tässä maailmassa, niin se, että olemme tosi vaikeissa olosuhteissa rakentaneet yhteiskunnan, jossa tausta ei määritä, mitä ihmisestä voi tulla”, Hirvonen sanoo.

Ja sen hyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen, ei maahanmuuttajien solvaaminen, on Hirvosen mielestä isänmaallista.

Kiehumispiste-dokumentti esitetään Helsingin DocPoint-elokuvajuhlilla ma 23. 1. klo 19 Savoyssa (loppuunmyyty) ja ke 25. 1. klo 17 Kinopalatsi 1:ssä. Elokuvan voi tilata esitettäväksi ilmaiseksi osoitteesta www.boilingpoint.fi

Kuka?

Elina Hirvonen


  Kirjailija ja dokumenttielokuvaohjaaja.

  Syntynyt 1975 Helsingissä, jossa asuu yhä.

  Kaksi lasta, aviopuoliso.

  Kirjoittanut romaanit Että hän muistaisi saman (2005), Kauimpana kuolemasta (2010) ja Kun aika loppuu (2015). Teoksia on käännetty useille kielille.

  Hirvosen lyhytdokumentti Paratiisi – kolme matkaa tässä maailmassa (2007) voitti palkinnon muun ­muassa Amsterdamin kansainvälisillä dokumenttijuhlilla.

  Kirjoittaa parhaillaan poliittista tv-draamasarjaa ja romaania.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Dokumenttielokuvat
  • Elina Hirvonen
  • Maahanmuutto
  • Rasismi

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Hampurilaistesti: maistoimme juustohampurilaisia kuudesta helsinkiläisravintolasta – selkeä voittaja ja häviäjä löytyivät

    2. 2

      Vantaan Koivuhaassa on Jehovan todistajien päämaja, jossa valikoitu joukko odottaa pääsyä paratiisiin – lapset on kielletty ja raamatuntulkinta ainoaa oikeaa

    3. 3

      Turvapaikanhakijat eivät työllisty – etenkin Irakista ja Somaliasta tulevien työllisyys on hyvin heikko

    4. 4

      Happohyökkääjä vaanii nuoria naisia Berliinissä – uhreja ainakin kuusi

    5. 5

      Tuhansia suomalaisia ryöstettiin orjiksi, mutta sitä hädin tuskin muistetaan – moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä

    6. 6

      Poliisi tutkii, yritettiinkö turvapaikanhakijoiden mielenosoitusteltta polttaa – teko oli ”ilmeisen tahallinen”

    7. 7

      Trump on rakennellut itselleen ansoja – voiko niistä seurata jotain todella dramaattista?

    8. 8

      Alkoholiin, huumeisiin ja itsemurhiin liittyvät ”epätoivon kuolemat” tappavat USA:n valkoisia ennätystahtiin

    9. 9

      Lauri Markkasen kausi ja kenties koko yliopistoura päättyi – Golden Globe -voittaja Bill Murray tuuletti

    10. 10

      Patrik Laine laukoi todellisen tuurimaalin – supertähti Sidney Crosby löi vastustajan sormen tohjoksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tuhansia suomalaisia ryöstettiin orjiksi, mutta sitä hädin tuskin muistetaan – moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä

    2. 2

      Toni Kitin kova flunssa olikin aids – Nyt hän toivoo, että muut eivät uskoisi netin valesivuja

    3. 3

      Aikuiset ihmiset ovat unohtaneet, ettei töykeyttä voi perustella millään

    4. 4

      Tohtori Tuulan ja tehdastyöntekijä Ritvan rakkaus oli monelle yllätys – ”Alemmassa sosiaaliluokassa ajatellaan, että herrat eivät pidä maailmaa käynnissä”

    5. 5

      Telia luopuu roaming-maksuista – kuluttajille kotimaan hinnat kaikissa EU-maissa

    6. 6

      Jopa puolet liikunnan harrastajista treenaa liian lujaa, sanoo asiantuntija – Iltakävely voi usein olla hikilenkkiä parempi

    7. 7

      En halua olla sukupuoli­neutraali, haluan olla nainen – kotona pesen mielelläni mieheni pyykit

    8. 8

      Yle sai JSN:ltä langettavan päätöksen poliittiseen painostukseen taipumisesta

    9. 9

      Hampurilaistesti: maistoimme juustohampurilaisia kuudesta helsinkiläisravintolasta – selkeä voittaja ja häviäjä löytyivät

    10. 10

      Isis ilmoittautui Lontoon terrori-iskun tekijäksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tuhansia suomalaisia ryöstettiin orjiksi, mutta sitä hädin tuskin muistetaan – moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä

    2. 2

      Vanha hinnasto saattaa olla arvokkaampi kuin romaani eivätkä Myrna-kupit kiinnosta ketään – asiantuntijat kertovat, mitkä käytetyt tavarat nyt käyvät kaupaksi

    3. 3

      Lenkille lähtenyt helsinkiläisnainen huomasi itkevän autoilijan tien poskessa – kuljetti satamaan ja juoksi takaisin

    4. 4

      Jopa puolet liikunnan harrastajista treenaa liian lujaa, sanoo asiantuntija – Iltakävely voi usein olla hikilenkkiä parempi

    5. 5

      En halua olla sukupuoli­neutraali, haluan olla nainen – kotona pesen mielelläni mieheni pyykit

    6. 6

      Toni Kitin kova flunssa olikin aids – Nyt hän toivoo, että muut eivät uskoisi netin valesivuja

    7. 7

      Ottelun parhaaksi pelaajaksi valitun hyökkääjän tunteellinen emämoka: kiitti haastattelussa vaimoaan – ja tyttöystäväänsä

    8. 8

      Kela vaatii, että 6-vuotiaalle lapsenlapselle säästämäni rahat käytetään perheen elättämiseen

    9. 9

      Finnair perui koko kesän Miamin-lennot – mitä lentoyhtiössä oikein tapahtuu?

    10. 10

      Vanhuksia on jäänyt ilman ruokaa Helsingissä, eikä edes kaupunki tavoita uutta lähettiyritystä – lopulta kotihoito tilasi ruokaa Helvi Ukkola-Saariselle, 91

    11. Näytä lisää