Valikko
Kulttuuri

”Tilanne voi olla vaarallinen”, sanoo rasismista elokuvan tehnyt Elina Hirvonen: Suomi on jakaantunut leireihin, jotka eivät yritäkään ymmärtää toisiaan

Rajat kiinni -mielenosoituksia ja Suomen Sisun jäsenten baarikeskusteluja kuvanneen dokumenttiohjaajan mukaan elämme ”poikkeuksellisen jakautunutta aikaa”. Silti Hirvonen kannustaa suomalaisia kiihkottomaan keskusteluun ja vastapuolen ymmärtämiseen.

Hauskinta ihmislajissa on, että aina se yllättää.

Niin kuin nyt Elina Hirvonen, helsinkiläinen kirjailija ja elokuvaohjaaja. Istumme kahvilassa Helsingin Taka-Töölössä, ja kesken haastattelun Hirvonen yltyy puolustamaan pääministeri Juha Sipilää.

Luit oikein: Tunnettu punavihreä feministi. Puolustaa. Traktorikansan päällysmiestä.

Pitäähän moinen kuunnella.

”Minua kiusaa ja häiritsee se, että yhtäkkiä fiksut ihmiset ovat lähteneet sellaiseen oletukseen, että pääministeri suhmuroi ja kuiskuttelee jossain Intiassa, jotta hänen lapsensa saisivat etua. Sehän on ihan pöllö ajatus. Siihen nähden, mitä tiedetään tuollaisten diilien syntymisestä”, Hirvonen sanoo.

”Sipilää voi kritisoida monesta, mutta jos halutaan puolustaa keskustelukulttuuria, jossa ei keulita populismilla, ei kannata lietsoa sellaista, että Sipilä vain kahmii etuja.”

Sen pituinen se.

Ja ehkei sittenkään niin kau­hean yllättävää. Keskusteleminen, ja myös vastapuolen ymmärtäminen, kuuluvat Hirvosen intohimoihin.

Ja nyt hän on tehnyt niistä ensimmäisen pitkän dokumenttielokuvansa.


Elokuvan nimi on Kiehumispiste, ja se saa ensi-iltansa huomenna maanantaina DocPoint-dokumenttielokuvafestivaaleilla Helsingissä.

Teos on hyvin ajankohtainen. Kiehumispiste kertoo maahanmuuttajien ravistelemasta Suomesta vuonna 2016. Tapahtumat ulottuvat tammikuusta itsenäisyyspäivään, siis viime kuuhun. Elokuvaa kuvattiin, leikattiin ja rahoitettiin samaan aikaan.

Hirvonen on vienyt kameransa mielenosoituksiin ja haastattelut maahanmuuttajia sekä heidän kannattajiaan ja vastustajiaan pitkin Suomea. Hän kertoo halunneensa tehdä elokuvan, koska elämme ”poikkeuksellisen jakautunutta aikaa”.

”Ihmiset ovat jakautuneet leireihin, jotka eivät ymmärrä eivätkä haluakaan ymmärtää toi­siaan. Kehitys on pahimmassa tapauksessa vaarallista”, Hirvonen sanoo.

Elokuva näyttää leirit konkreettisesti. Kun Suomi ensin -joukko heiluttaa banderollejaan kadulla, on vastamielenosoittajat eristetty parinkymmenen metrin päähän omaan karsinaansa.

Maahanmuuttoa vastustava keski-ikäinen nainen nousee mikrofonin taakse, tuijottaa vihollisleiriin ja huutaa: ”Saatanan petturit!”

Jännite vaikuttaa siltä, että joukkotappelun estävät vain sivustalla vahtivat poliisit.

Nämä kohtaukset ovat Kiehumispisteen mieleenpainuvinta antia. Harva vaivautuu yleisöksi Suomi ensin- tai Rajat kiinni -tilaisuuksiin, vaikka Suomi on vajonnut tilaan, jossa piipahdus rasismin etulinjassa kuuluisi yleissivistykseen – riippumatta vastustaako vai puolustaako maahanmuuttoa. (Elokuvan trailerin voit katsoa tästä.)

Kamera tallentaa tunnekuohua joukon ytimessä. Tiesivätkö kohteet, että valmisteilla on elokuva? Kyllä vain. Hirvonen kertoo tiedottaneensa jokaisessa tilaisuudessa etukäteen tekevänsä dokumenttia Suomen mielipide­ilmapiiristä.

Katsoja pääsee todistamaan myös Suomen Sisun jäsenten baarikeskustelua. Kun Hirvonen kysyi kuvauslupaa Facebook-viestissä, oli vastaanottajana Suomen Sisun Lapin piirin päällikkö Tuukka Kuru.

Miten esitit asiasi, Hirvonen?

”Kerroin, että olen dokumenttielokuvan tekijä ja varmaankin kaikesta eri mieltä kanssasi, mutta olisi silti kiva jutella.”

Puheisiin päästiin, elokuvaa syntyi, mutta kumpikaan osapuoli ei joustanut mielipiteistään. Siitä huolimatta kanssakäyminen kävi Hirvosen mukaan sivistyneesti.

”Toiseen ihmiseen ei tarvitse suhtautua vihamielisesti, vaikka olisikin eri mieltä”, hän sanoo.

Tämä on myös Hirvosen elokuvan iso sanoma. Hän ei syytä tai kehu ketään, antaa vain ihmisten puhua. Silloinkin, kun he laukovat läpiä päähänsä.


Toive ihmismäisestä keskustelusta nykyisessä ilmapiirissä on joko haihattelua tai ihailtavaa idealismia, mutta uskoa täytyy, että Hirvonen esittää toiveen vakavissaan.

Hän kun on harjoitellut vastapuolelle puhumista teini-ikäisestä saakka. Silloin Hirvonen oli punkkari, ja eräs hänen läheisistään skinhead. Ymmärrystä vaadittiin epäilemättä kumpaiseltakin.

Eri maailmoista tulevien ihmisten kohtaamiseen Hirvonen sai oppia lapsuudenkotinsa olohuoneen sohvalla. Kun hän oli yläasteikäinen, sohvalle istui huumeidenkäyttäjiä, vankilasta vapautuneita, pikkurikollisia...

He olivat Hirvosten tuttavia, ja aina tervetulleita. Hirvosen vanhemmilla oli vieraita varten selkeä työnjako: äiti valmisti ruokaa, ja isä jutteli.

Isällä Markulla oli muutakin osaa siihen, että tytöstä kasvoi maailmanparantaja. Hän oli hiljainen hyväntekijä: ei paasannut, mutta nousi sängystä vaikka keskellä yötä lähteäkseen luovuttamaan verta, jos kutsu kävi.

Isä myös tilasi Amnesty-ihmisoikeusjärjestön lehteä. Siitä Elinakin imi vaikutteita.

Lukioikäisenä Hirvosen yhteiskunnallinen omatunto soimasi jo sen verran, että hän osallistui ahkerasti mielenosoituksiin. Hän vastusti muun muassa Neuvostoliiton Baltian-politiikkaa, turkistarhausta, eläinkokeita ja Persianlahden sotaa.

Feministi Hirvosessa heräsi, kun hän tajusi, millaisen seksuaalisen häirinnän kohteeksi nuori nainen joutuu pelkästään siksi, että hän on nuori nainen.

Elina Hirvonen on opiskellut kirjallisuustiedettä ja dokumenttielokuvan ohjaamista sekä työskennellyt toimittajana.

Kirjailijanuralleen hän sai lentävän lähdön, kun hänen esikoisromaaninsa Että hän muistaisi saman (Avain, 2005) ylsi Finlandia-ehdokkaaksi ja myöhemmin The New York Time Book Review’n kanteen.

Hirvosen kolmesta romaanista huomaa, että ne on kirjoittanut henkilö, joka on huolissaan ihmiskunnan tulevaisuudesta. Sivuilla toistuvat sekä iäiset että ajankohtaiset uhat: heikkojen sortaminen, kommunikaation mahdottomuus, ilmastonmuutos, äärioikeiston nousu.

Eikä helppoja ratkaisuja ole. Viimeisimmän romaaninsa Kun aika loppuu (2017) kansiliepeessä kirjailija tuskailee itsekin: Miten voimme säilyttää uskon siihen, että maailmaa voi muuttaa?

Siinäpä kysymys. Mikä on Hirvosen vastaus?

”Ihan vain katsomalla ympärilleen ja näkemällä, miten monin tavoin ja miten äärimmäisen haastavissa olosuhteissa ihmiset koko ajan muuttaa maailmaa”, hän sanoo.

Esimerkin Hirvonen hakee Afrikasta, jonka hän tuntee hyvin. Vuonna 2009 hän ajoi maastoautolla Kapkaupungista Helsinkiin miehensä, Suomen punaisen ristin viestintäjohtajan Ilpo Kiiskisen kanssa. (Hirvonen navigoi, eikä kertaakaan eksytty.)

Tuona vuonna Sudanissa viranomaiset pidättivät ryhmän naisia, koska heillä oli julkisella paikalla yllään housut eikä perinteinen musliminaisen asu. Eräs heistä, Lubna Hussein, joutui oikeuteen. Islamilaisen lain nojalla häntä uhkasi ruoskinta.

Tapaus herätti kansainvälistä huomiota, ja sudanilaiset naiset nousivat osoittamaan mieltä Husseinin puolesta. Sitten tuomari muutti rangaistuksen sakoksi. Hirvosen mukaan aktivismi auttoi Husseinia, ja siten muitakin Sudanin naisia.

Näin vastaa ainoastaan paatunut idealisti.

Kun Hirvosen seurassa väläyttää kyynisyyttä, hän muistuttaa hitaasta kehityksestä.

”Tapahtuu hyvää, jota ei nähdä. Kukaan ei uskonut, että esimerkiksi YK:n vuosituhattavoitteita toteutuisi.”

”Nyt moni niistä on. Monessa Afrikan maassa on tapahtunut mieletöntä kehitystä”, Hirvonen sanoo.

Myös elokuvassaan Hirvonen kannustaa katsomaan ennakkoluulojen yli. Kiehumispisteessä nähdään Helsingin asunnottomien yöhön sijoittuva kohtaus, jossa roolit todella heittävät häränpyllyä:

Ulkoilmatapahtuman osallistujien joukkoon saapuu muutama katupartioliike Soldier of Odinin jäsen, tunnukset selässään.

He seisoskelevat keskenään, kun aivan iholle ilmestyy nuorimies mielipidekentän toiselta laidalta. Hän ryhtyy tylyttämään odineita tiehensä.

Katupartiolaiset toteavat rauhallisesti olevansa paikalla ainoastaan osoittaakseen tukensa asunnottomille. Mutta häirikkö ei hiljene.

Ainakin allekirjoittanutta hätkäytti katsoa, kuinka järkähtämättä odinit sivuuttivat huomionkipeän hörhön.

Ja lisää yllätyksiä!

Elina Hirvonen haluaa lausua sanasen – isänmaallisuudesta. Kuten tiedetään, isänmaallisuus nousee helsinkiläisen kulttuuriväen keskusteluihin yhtä usein kuin Utsjoelle avataan vegaaniravintoloita.

Seuraa tarina, joka tyypillisen Hirvos-kertomuksen tavoin sijoittuu Afrikkaan ja Suomeen.

Elettiin vuotta 2009, ja mantereen läpiajo maastoautolla oli edennyt päätepisteeseensä. Hirvonen astui kulahtaneesta Land Roverista Kairon hienostoasuinalueelle ja tervehti egyptiläistä ystäväänsä, joka oli kutsunut Hirvosen vieraaksi isänsä kotiin.

Hirvonen käveli sisään kerrostalon käytävällä ja tiedusteli, että missäs isäsi kämppä sijaitsee. Ystävä korjasi kohteliaasti, että olet jo saapunut siihen. Koko rakennus kuului ystävän isälle. Kerrostalo olikin valtava omakotitalo.

Hirvosen ystävä, kolmikymppinen nainen, työskenteli aids-asiantuntijana kansalaisjärjestössä, ja hänen isänsä oli yksi Egyptin rikkaimmista liikemiehistä.

Kantamuksena Hirvosella oli pölyinen rinkka. Hän ehti raahata sitä hetken, kunnes yksi liikemiehen palvelijoista poimi sen harteilta.

Myöhemmin Hirvonen mainitsi ystävälleen vähän sivumennen, että hänen isoäitinsäkin työskenteli palvelijana.

Mummo oli syntynyt torppaan vuonna 1909, kasvanut 12-lapsisessa perheessä, menettänyt miehensä talvisodassa ja palvellut Heinolan kartanon herrasväkeä.

Ystävä hämmästyi täydellisesti. Eliittinainen ei ollut uskoa, että kahdessa sukupolvessa voi tapahtua sosiaalinen nousu pohjalta huipulle. Miten se muka oli mahdollista?

No, Hirvonen vastasi, kun meillä Suomessa on niin sanottu hyvinvointiyhteiskunta.

Kahvilan pöydässä Hirvosen ääni kiristyy hieman.

”Nyt minä vaahtoan, koska tämä on niin tärkeää. Hyvinvointiyhteiskunta on osittain jo menetetty”, hän sanoo.

Hirvonen mainitsee opettajaystävänsä, jota hirvittää, kun monet oppilaista kokevat jo lapsena, ettei edessä ole mitään. Toiset taas saapuvat kouluun sadan tonnin hintaisella autolla.

Tutkimusten mukaan eriarvoisuus lasten välillä on Suomessa syventynyt, ja huono-osaisen on aiempaa vaikeampi hypätä hyväosaiseksi.

”Hyvinvointiyhteiskunta on mielettömän arvokas. Jos suomalaisilla on jotakin omaa tässä maailmassa, niin se, että olemme tosi vaikeissa olosuhteissa rakentaneet yhteiskunnan, jossa tausta ei määritä, mitä ihmisestä voi tulla”, Hirvonen sanoo.

Ja sen hyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen, ei maahanmuuttajien solvaaminen, on Hirvosen mielestä isänmaallista.

Kiehumispiste-dokumentti esitetään Helsingin DocPoint-elokuvajuhlilla ma 23. 1. klo 19 Savoyssa (loppuunmyyty) ja ke 25. 1. klo 17 Kinopalatsi 1:ssä. Elokuvan voi tilata esitettäväksi ilmaiseksi osoitteesta www.boilingpoint.fi

Kuka?

Elina Hirvonen


  Kirjailija ja dokumenttielokuvaohjaaja.

  Syntynyt 1975 Helsingissä, jossa asuu yhä.

  Kaksi lasta, aviopuoliso.

  Kirjoittanut romaanit Että hän muistaisi saman (2005), Kauimpana kuolemasta (2010) ja Kun aika loppuu (2015). Teoksia on käännetty useille kielille.

  Hirvosen lyhytdokumentti Paratiisi – kolme matkaa tässä maailmassa (2007) voitti palkinnon muun ­muassa Amsterdamin kansainvälisillä dokumenttijuhlilla.

  Kirjoittaa parhaillaan poliittista tv-draamasarjaa ja romaania.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Dokumenttielokuvat
  • Elina Hirvonen
  • Maahanmuutto
  • Rasismi

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Lääkärit ovat kalliita osastonsihteereitä

    2. 2

      Näin paljon autosi arvo alenee, kun ajat sen ulos autokaupasta – data-analyytikon gradutyöstä syntyi laskuri, joka paljastaa autokaupan todellisuuden

    3. 3

      Tutkimusprofessori: Yksi kysymys paljastaa parisuhteen tilan – ”Jos suhteessa ei ole suutelua, harvoin siinä on onnellisuutta”

    4. 4

      Östersundomin metrolinja vedettiin jälleen kerran uusiksi – kalliiksi tullut unelma uudesta jätti­kaupunginosasta on ajautumassa vuosikymmeniksi pöytälaatikkoon

    5. 5

      Maa on litteä – Voiko se olla totta? Skepsis-yhdistyksen juhlakirja esittelee epäilijöille nykyajan huuhaata ja rajatietoa

    6. 6

      Valtio myi 128-vuotiaan arvorakennuksen Punavuoresta 14 miljoonalla – taloon aiotaan rakentaa taas asuntoja

    7. 7

      Saimme hädin tuskin pelastettua naisen Hietalahden satama-altaasta – tikkaista olisi ollut apua

    8. 8

      Syyte: Sarjakuristaja valmisteli alaikäisen tytön kuristamista Helsingissä – syyttäjä vaatii neljän vuoden enimmäistuomiota, syytetty pysyy vangittuna

    9. 9

      Suomea uhkaavat yhä rajummat verkkohyökkäykset – ”Olemme kokeneet vain pieniä laineita”

    10. 10

      Seppo Ojala on pappi, mutta hän ei tiedä, onko Jumalaa olemassa – ”Haluan pysyä mieluummin kriittisenä epäilijänä”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Parisuhde tuntuu puuduttavalta nykymaailman helppouden keskellä – Pitkästä liitosta on rakastuminen kaukana

    2. 2

      Tiina luuli saaneensa pojan, mutta lapsi sanoo olevansa tyttö ja pukeutuu pinkkiin – Alaikäisten transsukupuoli­suuden selvitykset lisääntyvät räjähdysmäisesti

    3. 3

      Näin paljon autosi arvo alenee, kun ajat sen ulos autokaupasta – data-analyytikon gradutyöstä syntyi laskuri, joka paljastaa autokaupan todellisuuden

    4. 4

      Tutkimusprofessori: Yksi kysymys paljastaa parisuhteen tilan – ”Jos suhteessa ei ole suutelua, harvoin siinä on onnellisuutta”

    5. 5

      Maailmanlaajuista verkkohyökkäystä ei ole saatu pysäytettyä – Asiantuntija: Moni tekijä viittaa venäläisrikollisiin

    6. 6

      Netflix peruu sarjojaan, ja se on hyvä uutinen

    7. 7

      Suomalainen unisex-symboli ei ollutkaan uusi: Merkin suunnittelija vastaa plagiointisyytöksiin

    8. 8

      Microsoft lakkautti viimein puhelinyksikkönsä – kaikki Nokiasta siirtyneet menettivät työpaikkansa Suomessa

    9. 9

      Syyte: Sarjakuristaja valmisteli alaikäisen tytön kuristamista Helsingissä – syyttäjä vaatii neljän vuoden enimmäistuomiota, syytetty pysyy vangittuna

    10. 10

      Käräjäoikeus määräsi Uberin maajohtajan Joel Järvisen omaisuutta takavarikkoon 250 000 euron edestä – Uber aikoo valittaa päätöksestä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    2. 2

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    3. 3

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    4. 4

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    5. 5

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    6. 6

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – Edes välikaton eristeet eivät säästyneet

    7. 7

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – poliisi jatkaa tänään tiivistä partiointia paikalla

    8. 8

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    9. 9

      HS:n epätieteellinen kysely paljastaa, miten Suomessa saa elitistin leiman – jopa kahvin väri vaikuttaa

    10. 10

      Yhä useampi suomalainen harrastaa suuseksiä, mutta harva ymmärtää suojautua taudeilta – ”Ihmiset hämmästelevät, että tarttuuko näinkin”

    11. Näytä lisää