Valikko
Kulttuuri    |   Kirja-arvostelu

”Eikä minun tarvitse toivoa paljon enempää” – kirjailija ja veteraanitoimittaja pohtivat kirjoissaan elämän tarkoitusta

Tasan samanikäiset suomenruotsalaiset Merete Mazzarella ja Yrsa Stenius laativat tahoillaan välitilinpäätöksen siitä, mikä on tehnyt heidän elämästään mielekästä.

Tietokirjat

Merete Mazzarella: Elämän tarkoitus (Om livets mening). Suom. Raija Rintamäki. S&S, Tammi. 255 s.

Yrsa Stenius: Sanojen valtias (Orden i min makt). Suom. Laura Jänisniemi. Förlaget, Teos. 304 s.

Kun kirjailija Merete Mazzarella luki 2012 uutista vanhempien murhaamasta Vilja Eerikasta, hänestä tuntui ”lähes sietämättömältä”. Vaikeaa oli palauttaa mieleen myös holokausti, Utøyan joukkoampuminen ja My Lain verilöyly Vietnamissa.

Silti hän pohtii niitä seikkaperäisesti uudessa kirjassaan Elämän tarkoitus, kauhistellen pohdinnan tuloksia: ”Ihminen lajina on yksinkertaisesti kokenut arvonalennuksen.”

Pitkän linjan toimittaja Yrsa Stenius puolestaan käsittelee Sanojen valtias -muistelmateoksessaan muun muassa pääministeri Olof Palmen murhaa, Estonian uppoamista ja tsunamia tapaninpäivänä 2004.

Jos katastrofien, pahuuden ja murheen pohtiminen yhdistää kahta suomenruotsalaista, samana vuonna (1945) syntynyttä älykkönaista, niin tekee moni muukin asia.

Kirjojen voi jopa sanoa kertovan samasta aiheesta, vain eri näkökulmista.

Mazzarella pyrkii etsimään ihmisen elämälle tarkoitusta yleisesti, toivoa ja mielekkyyttä eri ikäkausiin. Stenius antaa havaintomateriaaliksi omat vaiheensa, niiden käänteet ja valinnat.

Sekä Mazzarella että Stenius ovat tehneet elämäntyönsä kirjoittamalla, liikkuneet luontevasti Pohjanlahden yli, luoneet itselleen laajan yleisön Suomessa ja Ruotsissa. Kummastakin on myös kehittynyt kiistelty persoona.

Vaikka Mazzarella alkoi jo 1970-luvulla kokeilla muistelevalla (ja myös fiktiivisellä) proosalla, identiteetti on ollut enimmäkseen kirjallisuudentutkijan. Hän on kirjoittanut uraa uurtavasti suomenruotsalaisista naiskirjailijoista, Zacharias Topeliuksesta ja Mary Shelleysta.

Äidin kuoleman kuvaus Juhlista kotiin (1992) leväytti auki omaelämäkerrallisen tekstin kaikki mahdollisuudet.

Sen jälkeen tekstien rupattelevuus väheni, ja ne lähenivät yhteiskunnallisia ja sosiologisia pamfletteja. Kritiikkiä ovat saaneet vanhustenhoito, sairaalat, ystävyys ja lastenkasvatus.

Mazzarella lanseerasi käsitteen tätienergia ja toi päivänvaloon ristiriidat miniänsä kanssa. Hän jätti vanhenevan aviomiehensä uuden ja nuoremman takia. Seksi on kuulemma 71-vuotiaana parempaa kuin ikinä, hän kertoi hiljattain lehtihaastattelussa.

Avomielisyys on herättänyt kritiikkiä, mutta ei mitään siihen verrattuna, mitä Yrsa Stenius on kokenut toimittajana Ruotsissa.

Hän aloitti Suomessa ruotsinkielisessä työväenlehdessä, mutta lähti 1979 sijaistamaan Aftonbladet-iltapäivälehden kulttuuriosaston päällikköä. Pestistä tuli vakituinen, ja koko lehden poliittiseksi päätoimittajaksi hän siirtyi 1982.

Omaelämäkerrallisessa kirjassaan Valta ja naiseus (1994) Stenius kertoi syrjäytymisestään 1987. Samaan aikaan osuivat äidin kuolema ja pitkän suhteen kariutuminen, ja seurauksena olivat sairaalahoitoa vaatinut masennus ja viiden vuoden psykoanalyysi.

”Enhän minä ollut juuri muuta elämässäni saavuttanutkaan kuin titteleitä”, hän arvioi uudessa kirjassaan, ”koska olin kohdellut pehmeämpiä haaveitani yhteiselämästä, perheestä ja lapsista aika kovakouraisesti.”



Toivuttuaan Stenius jatkoi onneksi toimittajantyötään, kirjoitti parikymmentä vuotta kolumneja (myös suomalaislehtiin) ja kirjoja. Hän teki elämäkerran oopperalaulaja Jussi Björlingistä ja palasi myös 1980-luvun alussa käsittelemäänsä natsiarkkitehti Albert Speeriin.

Vielä 2000-luvulla hän työskenteli neljä vuotta Ruotsin lehdistöasiamiehenä.

Sanojen valtiaassa Stenius käsittelee urallaan käymiään kiistoja ja saamaansa arvostelua.

Häntä on kutsuttu vallan miehiä himoitsevaksi nartuksi, sosialidemokraattisen vallan turmelemaksi lesboksi ja suomenruotsalaisen umpimielisyyden graniittilohkareeksi.

Silti hän kirjoittaa: ”Olen saanut luoda uran, josta voin olla ylpeä, eikä minun tarvitse toivoa kovin paljon enempää.”

Onko hän siis tavoittanut Merete Mazzarellan kirjan otsikon? Tietääkö hän, mikä on elämän tarkoitus?

Mazzarella määrittelee terminsä heti kirjansa alussa: kyse on yksilön elämän tarkoituksesta. Hän myös arvelee olleensa saman asian kimpussa oikeastaan läpi koko tuotantonsa.

Totta. Hahmottaessaan asioita, joiden perusteella ihminen voi elämänsä mielekkyyttä arvioida, Mazzarella etenee aiheesta toiseen samalla kaavalla kuin aina. Toiset tekstit, kuten luku surusta ja rituaalien merkityksestä, tuntuvat jopa toistolta.

Pohdintoja maailmankuvasta, sattumasta, myötätunnosta ja hyvästä elämästä ryydittävät kirjallisuussitaatit ja tositapaukset. Tunnelma on usein myhäilevä. Välillä tosin otetaan reippaasti kantaa, kuten vaadittaessa EU:n päättäjiä tilille tänne pyrkivien pakolaisten kohtelusta.

Mazzarella ei lumoudu individualismista, globalisaatiosta tai biologisesta ihmiskuvasta. Maailman pahuus – jota hän käsittelee monin esimerkein – on hänestä vyyhti, jossa joskus ratkaisee sattuma, joskus valinta tai jopa kohtalo. Sitä on siedettävä, niin kuin suruakin.

Maailmaa ei jaksa jatkuvasti parantaa. Aika ajoin on silti pysähdyttävä miettimään, miten sitä voisi tehdä, paitsi ideatasolla, myös henkilökohtaisesti.

Siihen elämän tarkoituksen pohtiminenkin tähtää.

Muistelmissaan Yrsa Stenius tekee juuri niin: miettii elä­mänarvojensa syntyä ja kehittymistä ja sitä, toteutuivatko ne.

Pitää aina muistaa, etteivät jälkeenpäin elämästä rakennetut tarinat ole dokumentteja. Silti, kuten Steniuksella, julkisen ja yksityisen historian limittyminen voi olla kiinnostavaa, samastuttavaa ja ajatuksia herättävää.

Oman tarinansa rinnalla hän kuljettaa tarinoita politiikasta, hyvinvointivaltiosta ja mediasta, 1970-luvulta nykypäiviin. Suomessa ja Ruotsissa tarinat ovat vähän erilaiset, mikä johtuu paljolti historiasta, etenkin sota-ajasta.

Meillä yhteiskuntaa on rakennettu enemmän puoluerajat ylittävässä yhteistyössä, eivätkä poliitikkojen ja toimittajien suhteet ole olleet niin riitaisat kuin Ruotsissa. Poliittisen kulttuurin peruja on myös suurempi varovaisuus sananvapausasioissa.

Siinä missä Suomessa on aina opittu pelkäämään pahinta, Ruotsissa monta sukupolvea ehti tottua ajatukseen, ettei kansankotia uhkaa mitään. Sitten tapettiin pääministeri, Estonia upposi ja tsunamikin surmasi 543 ruotsalaista.

Kaikista näistä tapahtumista Stenius kertoo. Hänestä ne osoittavat, miten huonosti Ruotsi yhä kykenee vastaanottamaan kollektiivisia tragedioita. Tuloksena on aina ollut salaliittoteorioita ja ajojahteja.

Historia on muovannut sekä Steniuksen että Mazzarellan tilinpäätöstä elämästään.

Monien 60-lukulaisten tavoin hekin alkoivat jo varhain uskoa, ettei kukaan luo kohtaloaan yksin vaan lähimmäistensä kanssa. Se lienee elämän tarkoituksen kivijalka, oli konteksti sitten kirjallisuudessa tai politiikassa.

Entä muut elämänarvot, joita Mazzarella luettelee kirjansa päätösluvussa? Jakaako Stenius nekin?

Avoimena pysyttely ainakin toteutui, kun hän lähti kylmiltään 35-vuotiaana Ruotsiin töihin ja ryhtyi vielä eläkeiässä lehdistö­asiamieheksi. Ystävyyden merkityksestä kertovat monet henkilömaininnat.

Myös keskusteluun Stenius sanoo uskovansa, vaikkei se aina näytä onnistuneen kovin hyvin, ei suomalaiselta Ruotsissa eikä muutenkaan.

Tähän viittaavat kirjan useat jälkiselitykset ja jopa anteeksipyynnöt.

Mazzarella puhuu myös oikeudesta suuttua, kun siihen on aihetta. Sitä Stenius kertoo opetelleensa vähitellen ja jääneensä monesti alakynteen, etenkin ihmissuhteissa.

Toivoa hän ei silti heittänyt masentuneenakaan.



Viimeisinä elämän mielekkyyden osina Merete Mazzarella mainitsee arjen arvostuksen ja kyvyn ihmetellä, eli havaita ja kokea olemassaolonsa mahdollisimman intensiivisesti.

Yrsa Steniuskin kuvailee monin paikoin rakkaita asuinpaikkoja, maisemia ja työhuoneita. Kyvystä ihmetellä todistavat kirjoitustyön jatkuminen ja mäyräkoirat – kun kaikki punnitaan, ne ovat hänelle elämän pääasiat.

Stenius ei peittele pelkoaan populismista tai mielipiteitään sosiaalisesta mediasta, mutta ei haikaile menneeseen. Se onkin kirjoittavan ihmisen perusedellytys: kirjoittaminen vaatii jatkuvaa ja valpasta ympäristön havainnointia ja pohtimista.

Sama pätee koiriin, joita hän on kasvattanut vuosikymmeniä. Niitähän ei voi muuta kuin ihmetellä.

Oikaisu 26.1. kello 10.25: Lisätty Yrsa Steniuksen kirjan suomentajan nimi. Kirjan on kääntänyt Laura Jänisniemi.

Poiminta

Mazzarellan ja Steniuksen neuvoja


1 Pysy avoimena

2 Vaali ystävyyttä

3 Keskustele

4 Saat suuttua

5 Toivo parempaa

6 Arvosta arkea

7 Ihmettele vain

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Muistelmat
  • Kirjallisuus
  • Tietokirjat
  • Journalismi
  • Kirja-arvostelut

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      7 vuotta sitten Alex kuuli olevansa oikeasti Alexander, venäläisten vakoilijoiden poika – oikeus päätti nyt antaa hänelle Kanadan kansalaisuuden takaisin

    2. 2

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    3. 3

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    4. 4

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    5. 5

      Suomen lippu herättää suuria tunteita – ja siksi kaikki huoltomiehet eivät uskalla kertoa omalla nimellään miten lippua käsittelevät

    6. 6

      Islamilaisen yhdyskunnan moskeijan seinät töhrittiin Helsingissä – pesutalkoot yhdistävät eri uskontoryhmät sunnuntaina

    7. 7

      Jännitteet Itämerellä kasvavat: Venäläishävittäjä lensi melkein kiinni USA:n koneeseen – Venäjä saattaa jopa ylittää maiden rajoja provokaationa, varoittaa Yhdysvaltain armeijan kenraali

    8. 8

      Washington Post: Obama sai viisi kuukautta aikaa taistella Venäjän vaalihakkerointia vastaan – aika loppui kesken, Trump valittiin, totuuden selvittely jatkuu yhä

    9. 9

      Punavangit odottivat teloituksia Suomenlinnan kuolemanselleissä kesällä 1918, mutta moni kuoli jo ennen tuomiota – ”Pala Suomen synkintä historiaa”

    10. 10

      ”Mä olen niin kikseissä” – Pikku G:n paluukeikka sai yleisön sekaisin onnesta Himoksella

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    2. 2

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    3. 3

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    4. 4

      Perus­suomalaisten Laura Huhtasaari kertoo nyt, miltä tuntuu kun puolue hajoaa – ”Haava kyllä arpeutuu”

    5. 5

      Sitä Timo Soinia, jonka olemme tunteneet, ei enää ole

    6. 6

      Punavangit odottivat teloituksia Suomenlinnan kuolemanselleissä kesällä 1918, mutta moni kuoli jo ennen tuomiota – ”Pala Suomen synkintä historiaa”

    7. 7

      Kaljaa läikkyy ja hyttyset syövät, mutta kun Ukkometso jyrähtää soimaan, ei märkiä housuja muista enää kukaan – Tältä näyttää juhannushurmos Himoksella

    8. 8

      Viisi kuoli sähköiskuun uima-altaassa vesipuistossa Turkissa – kolme kuolleista lapsia

    9. 9

      Suomen lippu herättää suuria tunteita – ja siksi kaikki huoltomiehet eivät uskalla kertoa omalla nimellään miten lippua käsittelevät

    10. 10

      Presidentinvaalit hävinnyt Mannerheim pakeni kahvilayrittäjäksi Hankoon – Tällainen pikkutarkan omistajan kahvila oli ja on

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Moni mies kärsii tietämättään testosteronin puutteesta, mutta saa vääriä lääkkeitä – Tunnista nämä oireet

    2. 2

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    3. 3

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    4. 4

      Kullervo Hynysen keksintö saattaa mullistaa syövän, Alzheimerin ja Parkinsonin taudin hoidon – fyysikon löytöjä on verrattu penisilliinin ja röntgenkuvauksen keksimiseen

    5. 5

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    6. 6

      Joonas Tolvanen opiskeli Shaolin-soturimunkkien koulussa – nyt hän on lääkäri Kuopiossa, eikä suosittele Kiinan kung-fu-opintoja kenellekään

    7. 7

      Kerrostalotyömaan tulipalo työllisti palokuntaa myöhään yöhön Pohjois-Helsingissä – poliisi teki kaasupulloja vaarattomiksi ampumalla

    8. 8

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    9. 9

      Haluatko elämääsi lisää seksiä? Kolme seksuaali­terapeuttia kertoo tärkeimmät vinkkinsä

    10. 10

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    11. Näytä lisää