Valikko
Kulttuuri    |   HS-haastattelu

Ohjaaja Aki Kaurismäki kertoo, mikä kaikki ”pakolaisia kyykyttävässä” Suomessa on pielessä

Aki Kaurismäki oli hiljaa kuusi vuotta, mutta pakolaiskriisi herätti elokuvantekoon ja aktivismiin. Valmistui elokuva Toivon tuolla puolen. HS:n haastattelussa Kaurismäki kertoo elokuvan teosta ja ruotii maata, jossa naapurin uusi autokin voi ärsyttää rasistia.

Tilaajille
Elokuvantekijä vaikuttaa pottuuntuneelta. Aki Kaurismäki lähettää Helsingin Sanomille vihaisen sähköpostin, jossa lukee:

”Terveiseni tämän väestökadosta kärsivän, vanhenevan ja autioituvan maan hallitukselle on se, että on idioottimaista sokeasti estää koulutettua ja yritteliästä nuorehkoa väkeä asettumasta Suomeen.”

Toimittajaa Kaurismäki kieltäytyy tapaamasta kasvotusten.

”Olen vähän väsynyt”, kuuluu selitys.

Kaurismäki on saanut elokuvansa valmiiksi ja työaikataulu on ohjaaja-käsikirjoittajan mukaan ollut ”melko tappava”. Lisäksi hän epäilee että ”ikä painaa tahi menneet synnit”.

Intän ja intän, sillä kiinnostaa kuulla, mitä Suomen paras elokuvantekijä miettii.

Seuraavassa vastausviestissä Kaurismäen kieltäytyminen on kipakampaa: hän ei halua tavata yhtään ketään. Edes puhelimessa hän ei halua puhua.

Vetäytyminen on hänen asemassaan tietysti mahdollista. Kaurismäki tunnetaan jo, hän on voittanut palkinnon Cannesin elokuvajuhlilta ja ollut elokuvineen Oscar-ehdokkaana. Pelkästään Jussi-palkintoja akateemikolla on 17 kappaletta.

Päädymme siis lähettelemään meilejä tätä artikkelia varten.

HS:lle Aki Kaurismäki kirjoittaa sähköpostissaan näin:

”En näe ekologisesti kestäväksi, että kukaan lentelee mihinkään suuntaan yhden elokuvan yhtä haastattelua varten.”

Viestiä selittää se, että Kaurismäki viettää talvia Portugalissa.

Kaurismäen uusi elokuva Toivon tuolla puolen on kertomus kahdesta miehestä elämän tienhaarassa.

Kauppamatkustaja Wikström jättää vaimonsa ja työnsä paitakauppiaana, voittaa pokerissa ja ryhtyy ravintoloitsijaksi. Samaan aikaan toisaalla syyrialaismies Khaled tulee salamatkustajana Suomeen etsien turvaa ja uuden elämän alkua Helsingistä.


Olennaista Kaurismäen elokuvassa on tällä kertaa juuri elokuvan teema. Siitä lisää kohta.

Kaurismäen edellisen elokuvan Le Havren ensi-illasta on kulunut jo lähes kuusi vuotta. Luulisi, että pitkä toimettomuus tekisi taiteilijan levottomaksi.

Kaurismäki, 59, väittää olleensa aina levoton. Hän aloitti elokuvissa yli 30 vuotta sitten.

Maailma on siitä muuttunut.

Kaurismäki kirjoittaa:

”Kaikki on muuttunut, koska lintukoto ympäriltämme on kadonnut, digitaalinen teknologia kaapannut lapsemme ja vanhempamme, veljemme ja sisaremme, keskustelu siirtynyt barrikadeilta pilveen ja toivoa yleisesti ottaen ei enää ole. Kotimaiset elokuvat ovat tosin saattaneet parantua, mutta en ole juurikaan seurannut asiaa.”

Ihan kaikki ei selvästikään ole muuttunut.

Ainakin Kaurismäki sanailee meileissä kuten on ennenkin tehnyt. Mukana on myös yhteiskunnallista paasaamista, josta Kaurismäki mediassa tunnetaan. Ennallaan maailma on myös siinä, että Kaurismäen elokuva­uutuus on samanoloinen kuin hänen aiemmat työnsä.

Näyttelijät, värimaailma, valaistus, kuvakulmat, musiikki­valinnat ja jopa hahmojen nimet ovat monin tavoin tuttuja hänen aiemmista töistään. Pakolaista autetaan kuin Le Havressa ja ravintolaa avataan kuin elokuvassa Kauas pilvet karkaavat vuonna 1996.

Kaurismäki saa selittää:

”Kaikki (edes keskinkertaiset) ohjaajat toistavat itseään, koska se kertoo, että heillä on joitakin keskeisiä teemoja ja ylipäänsä yhtenäinen näkemys (hyvä tai huono). En myöskään näe minkäänlaista syytä vaihtaa työryhmää tai näyttelijöitä jos he kerran osaavat asiansa ja ovat muutenkin vähän kuin osa perhettä.”

Kaurismäki kertoo, minne elokuvan ravintola on rakennettu.

”Kultainen Tuoppi lavastettiin Kasarminkadulle Kaartin maneesin kylkeen aikoinaan kyhättyyn entiseen poliisin varikkohalliin.”

Hänen mielestään ero uuden ja 1990-luvun baariyrittäjätarinan välillä on selvä.

Kauas pilvet karkaavat kertoi 1990-luvun lamasta, uusi taas nykyisestä lamasta. Siinä niiden ero.”


Kaurismäki kertoo, että käsikirjoitus Toivon tuolla puolen -elokuvaan valmistui hyvin ripeästi – ei kuitenkaan parissa päivässä kuten joskus aiemmin.

”Olen vanhemmiten hidastunut, joten kirjoittaminen vei parisen viikkoa, jota toki edelsi parin kuukauden vapaa assosiaatio. Olin vuosia hautonut elokuvan toista tarinaa, eräänlaista ’kauppamatkustajan kuolemaa’, mutta se ei olisi yksinään kantanut pitkää elokuvaa.”

Kertomus elokuvan synnystä jatkuu:

”Kun ’pakolaiskriisi’ (mikä vitsi kun Libanon ja Jordania ottavat yksinään vastaan enemmän pakolaisia kuin Eurooppa yhteensä) rantautui Suomeen ja suurin osa suomalaisista paljastui humanisteiksi, rasistit huutelivat samaa mölinää kuin aina ja hallitus oli yhtä pihalla kuin ne keskimäärin ovat, tarina alkoi hahmottua.”

Kaurismäki perehtyi aiheeseen perusteellisesti:

”Ennen käsikirjoittamista luin kaiken mahdollisen aiheesta, katselin dokumentteja ja uutisia, kävin vastaanottokeskuksissa, kahdella sanalla sanoen seurasin peliä. Fiktio ei sinänsä olisi vaatinut niin tarkkaa perehtymistä, mutta olen muutenkin kiinnostunut ’eurooppalaisten arvojen’ maailmanlaajuisesta romahduksesta.”

Mainitsinko jo Kaurismäelle ominaisen sanailun ja paasaamisen?

Elokuvan teema on pakolaisuus ja se, miten hädänalaista autetaan. Kaurismäki arvelee, että ei olisi aiemmin tehnyt elokuvaa näin läheltä nykyaikaa.

Toivon tuolla puolen -elokuvassa meidät suomalaiset nähdään ainakin kahdenlaisina: toiset auttavat ja toiset lyövät uusia tulijoita. Kaurismäen mukaan rasisti on pelokas ihminen.

”Rasistit ovat aina ja kaikkialla pelkuriraukkoja, jotka mölisevät ja hakkaavat porukalla pienempiään. Heille myös naapurin ­uusi Nissan on henkilökohtainen loukkaus, joka syventää omaa epäonnistumisen tunnetta.”

Kaurismäki jatkaa:

”Toisen maailmansodan jälkeen on hämmästyttävää, että (puoli)fasististen porukoiden annetaan järjestäytyä ’sananvapauden’ nimissä. Vihapuheella ja sananvapaudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Se, että joku vähä-älyinen skini saa kurkustaan jotakin äänteitä muistuttavaa, ei myöskään välttämättä ole puhetta.”

Kaurismäki ei piilottele asennettaan. Hän on ajamassa asiaa:

”Koska kyseessä on eräänlainen tendenssielokuva (en tosin tiedä mitä tuo sanahirviö tarkoittaa) haluan sen teattereihin mahdollisimman nopeasti, kun vielä yksikin pakolainen on hengissä.”

Rasistien ja auttajien välissä elokuvassa toimii virallinen valta, joka täyttää lomakkeita ja käännyttää pakolaisia. Kun oikeudessa luetaan käännytyspäätöstä, Kaurismäki on laitattanut kuvaan esille varmemmaksi vakuudeksi Suomen ja EU:n liput.


Kaurismäki väittää, että ”Suomen hallitus on antanut Migrille prosenttiluvut, joiden mukaan eri maalaisia pakolaisia karkotetaan”.

Kaurismäki kirjoittaa:

”Irakilaisten kohdalla se (palautusprosentti) lähentelee tällä hetkellä kahdeksaakymmentä. Kaikki turvapaikanhakijat ’tutkitaan yksilöllisesti’, mutta yhtä kaikki sovittu prosentti käännytetään. Elokuvassa esiintyvä ­oikeuden karkotuspäätös perustuu sanasta sanaan toteutuneeseen karkotuspäätökseen (vain kaupunki on vaihdettu).”

Elokuvassa Suomi haluaa palauttaa Alepposta kotoisin olevan Khaledin takaisin Syyriaan.

Elokuva tulee Suomessa ensi-iltaan 3. helmikuuta. Reilu viikko siitä, ja elokuva esitellään kansainväliselle yleisölle Berliinissä.

Elokuva tulee saamaan Berliinissä suurta huomiota. Se on tietysti tarkoituskin. Kaurismäki perustelee, miksi hän esittelee työnsä Saksassa eikä esimerkiksi Ranskan Cannesissa:

”En lainkaan salaile sitä, että tämä elokuva pyrkii vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ainakin tunnetasolla. Berliini on kevään ensimmäinen festivaali ja siksi luonteva paikka.”

Liittokansleri Angela Merkelistä Kaurismäki kirjoittaa:

”Merkel on ainoita eurooppalaisia poliitikkoja, joka on osoittanut pakolaiskysymyksessä edes jonkinlaista yritystä kohti humanismia ja saanee luultavasti maksaa siitä nykyisten tuulten puhaltaessa.”

Usein Kaurismäen elokuva-ajattelussa on korostunut köyhien välinen solidaarisuus. Tätä ­ideaalia on arvosteltu joskus myös katteettomaksi satuiluksi.

Kysyn, miten realistisena hän itse ihannetta pitää?

”Solidaarisuus ei noudata luokkarajoja, mutta yleisempää se ilman muuta on vähäosaisten joukossa”, Kaurismäki vastaa.

”Rikkaammat kaivannevat vastineeksi verohelpotuksia, jotta touhu kannattaisi.”


Pakolaisten auttamisen kohdalla Kaurismäki hämmästelee sitä, miten Suomi vaikeuttaa kotoutumista:

”Typerää estää heidän kotoutumisensa sillä, etteivät ulkomaiset ammattitutkinnot päde täällä ja naurettavuuden huippu on se, että juhlapuheiden ’kotouttaminen’ estetään lopullisesti asettamalla perheiden yhdistämiselle kempeleläisen toimitusjohtajan tasoiset ansiotulovaatimukset.”

Elokuvan tarinasta ja sen toiveikkuudesta hän kirjoittaa:

”En tiedä onko elokuvassa toivoa, mutta en taaskaan raskinut tappaa päähenkilöä ja mitäpä se olisi pyhittänyt Välimeren 5 000 uhrin jälkeen (v. 2016).”

”Elämme muutenkin lopun aikoja. Sinänsä pelottavaa oli heittää sekaan silkkaa komediaa lähinnä Ernst Lubitschin tyyliin.”

Saksalaissyntyinen Lubitsch on yksi Kaurismäen elokuvasuosikeista samoin kuin japanilainen Yasujirō Ozu, jonka vaikutus elokuvassa myös tuntuu.

Kaurismäki kirjoittaa:

”Ozun elokuvia voi vain ihailla. Ne ovat saavuttaneet harmonian, mutta vielä kukaan ei ole onnistunut sitä toistamaan.”

Kaurismäkeläisyyttä on myös se, että koirakin näyttelee.

Kolmivuotias Varpu – kadulta Portugalissa kuukauden ikäisenä pelastettu koira – esittää Koistinen-nimistä koiraa. Elokuvan lopputeksteissä kerrotaan, että koirasta on huolehtinut Kaurismäen puoliso Paula Oinonen.

Elokuvassa myös tupakoidaan. Tupruttelu on sekin aina kuulunut Aki-maailmaan. Nyt tupakkia palaa kuitenkin todella paljon. Kaurismäki kirjoittaa:

”Savuton elokuva nyt vain näyttää luonnottomalta. Sinänsä vastustan tupakointia kaikissa sen muodoissa (joskaan en usko, että se yksinään aiheuttaa lähestyvän maailmanlopun, kuten Hyvinvointilaitos on antanut ymmärtää). Terveyssyistä tarjosimme näyttelijöille teatterisavukkeita (savuavat, mutta eivät tapa eivätkä maistu). Mitä elokuvan ’jätettyyn vaimoon’ tulee, mies lähti koska vaimo poltti ja joi.”

Aiemmin Kaurismäki on kertonut tavoitteekseen tehdä 20 pitkää elokuvaa. Toivon tuolla puolen on elokuvista numero 19.

Suunnitelma on yhä voimassa:

”19 on sietämätön luku ja koska trilogiasta on vasta keskimmäinen osa valmis oletan, että viimeinenkin osa kertoo pakolaisista jossain muodossa jossakin satamakaupungissa.”

Jos Kaurismäki tunnetaan verbaalisena sanailijana, niin myös vanhaksi jääräksi hänet voi luokitella. Ainakin siinä mielessä, että hän arvostaa perinteistä filmiä, jolle myös Toivon tuolle puolen on kuvattu. Moni muu on jo siirtynyt digiin. ”En ole vieläkään nähnyt digitaalista elokuvakameraa”, Kaurismäki kirjoittaa.


Harvemmin Kaurismäki on kertonut siitä, miten henkilökohtaisia elokuvien tarinat ovat. Kysyn, minkä verran Toivon tuolla puolen -elokuvan toisessa päähenkilössä eli kauppamatkustaja Wikströmissä on Kaurismäkeä.

Kaurismäki kun on itsekin toiminut kauppamiehenä elokuvapuolella, ollut ravintolabisneksessä kuten Wikström, joka rakastaa vanhoja autoja kuten Kaurismäkikin. Lisäksi Wikströmiä esittää Kaurismäen sukupolveen ­luettava Sakari Kuosmanen. Vastaus on lyhyt.

”Päähenkilöissä on aina osa minua ja päinvastoin.”

Uuden elokuvan Kaurismäki on joka tapauksessa omistanut ystävälleen Peter von Baghille, jonka kanssa Kaurismäki ”puhui loputtomasti elokuvista”.

Usein Kaurismäki on esitellyt ja tallentanut elokuviinsa katoavaa tai jo mennyttä Suomea.

Kysyn vielä, mitä hän haluaisi pelastaa Suomesta vuonna 2017.

Sanailijan vastaus on tämä:

”Kansan ja pakolaiset.”

”Itsenäisyydestäkään en tinkisi.”

”Nato-kiimaiset voisivat siirtyä pakolaisiksi veroparatiiseihin.”

Toivon tuolla puolen -elokuvan ensi-ilta on 3. helmikuuta.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – Edes välikaton eristeet eivät säästyneet

    2. 2

      Mies löytyi tapettuna kotoaan Helsingissä – Poliisi epäilee erityisen raakaa murhaa

    3. 3

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    4. 4

      Tällaisen merkin voit pian nähdä vessoissa ja pukuhuoneissa – Nyt puhuu suomalaisen unisex-logon suunnittelija: ”Halusin turvallisia tiloja kaikille”

    5. 5

      Viinaralli kallistuu, Viro nostaa oluen verotusta tällä viikolla peräti 70 prosenttia – sataman alkoholimarket hamstrasi varastot täyteen

    6. 6

      Poliisi keskeytti uuden Suomi ensin -mielenosoituksen Rautatientorilla – neljä ihmistä otettiin kiinni

    7. 7

      Euroopan maihin kohdistunut laaja kyberhyökkäysten sarja levisi nyt myös Yhdysvaltoihin – Häiriötilanteita jo kolmella mantereella noin kymmenessä maassa

    8. 8

      Suomi ja Ruskeat tytöt mainittu! Isolla jenkkisivustolla julkaistiin pitkä juttu siitä, millaista on olla ei-valkoinen nainen Suomessa

    9. 9

      Venäläismiehen yhdeksänmetrinen matkailuvene upposi Kotkassa laituriin, sitten omistaja katosi

    10. 10

      CNN veti pois Venäjä-jutun, kolme toimittajaa erosi – Trump: Vau!

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – Edes välikaton eristeet eivät säästyneet

    2. 2

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    3. 3

      Helsingin alueiden eriytyminen näkyy nuorten arjessa – ”Alepan kulmalta saa helpommin kannabista kuin kaljaa”

    4. 4

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – poliisi jatkaa tänään tiivistä partiointia paikalla

    5. 5

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    6. 6

      Liian lapsikeskeisessä liitossa kaikki häviävät – Lapsi voi olla tekosyy vältellä omia ongelmia

    7. 7

      Helsingin pormestari Jan Vapaavuori palkkasi avukseen stand up -koomikon – Kaikki pormestarien erityisavustajat ansaitsevat yli 5 000 euroa kuussa

    8. 8

      Rautatientorille on ilmoitettu jo uusia mielenosoituksia – Poliisi Suomi ensin -aktivisteille: ”Tällä porukalla ei enää Helsingissä osoiteta mieltä”

    9. 9

      Ruotsalaismeteorologin suomenkielisestä ennusteesta tuli somehitti – Pererikin upeasti lausumaa juhannussäätä katsottiin satojatuhansia kertoja

    10. 10

      CNN veti pois Venäjä-jutun, kolme toimittajaa erosi – Trump: Vau!

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    2. 2

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    3. 3

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    4. 4

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    5. 5

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    6. 6

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – poliisi jatkaa tänään tiivistä partiointia paikalla

    7. 7

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    8. 8

      HS:n epätieteellinen kysely paljastaa, miten Suomessa saa elitistin leiman – jopa kahvin väri vaikuttaa

    9. 9

      Haluatko elämääsi lisää seksiä? Kolme seksuaali­terapeuttia kertoo tärkeimmät vinkkinsä

    10. 10

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    11. Näytä lisää