Valikko
Kulttuuri

”Sanon aina, että olkaa äitejä itsellenne” – Muotokuvaaja Leena Louhivaara opettaa suomalaisia katsomaan itseään rakastavasti

Leena Louhivaara kuvaa vanhuksia projektissa, jonka kautta nämä tulevat näkyväksi itselleen ja jälkipolville. Hän haluaa opettaa suomalaiset katsomaan kuvaansa äidin silmin.

Vaaleatukkainen tyttö katselee suoraan kameraan keskeltä revenneessä valokuvassa. Ilme on totinen, vaalean paidan rintamuksessa suuri medaljonki.

Viereisessä kuvassa on harmaahiuksinen vanhus. Yllä on tumma mekko, medaljonki on vaihtunut koruun.

Molemmissa kuvissa on Anna-Maria Haikonen, ensimmäisessä viisi-, toisessa 89-vuotiaana.

Ihminen on sama, mutta muuttunut.


”Minusta näissä kuvissa näkyy hienosti se ihmisen kulkema matka”, valokuvaaja Leena Louhivaara sanoo ja katselee Laterna Magica -gallerian seinillä riippuvia kuvia hellän näköisenä.

Haikosen ympärillä on vastaavanlaisia kuvapareja muistakin lapsista ja vanhuksista. Kaikkiaan projektiin osallistui 17 ikäihmistä, vanhin heistä 101-vuotias.

Ja pitkän matkan kuvan pikkutyttö on todellakin kulkenut. Pohjois-Inkerissä lapsuutensa viettänyt tyttö joutui 14-vuotiaana äitinsä kanssa Siperiaan.

He pääsivät pois leiriltä viisi vuotta myöhemmin. Sen jälkeen Haikonen asui Neuvostoliitossa, kunnes äitinsä kuoltua muutti Suomeen.

Nyt hän on asunut 20 vuotta Kotikallion palvelutalossa Helsingissä.

”Hän on ollut yksin. Ei ole mennyt naimisiin eikä hänellä ole täällä Suomessa ollut sukulaisiakaan”, Louhivaara kertoo. ”Siksi olen onnellinen, että hän on nyt tullut näkyväksi meille kaikille.”

Kädessä Louhivaaralla on toinen pienen tytön kuva. Se on kuva hänestä itsestään yksivuotiaana.

Aion kysyä taiteilijalta, mitä hän itse omassa lapsuuskuvassaan näkee.

Katsellaan kuitenkin ensin näyttelyä.

Siis kuvapareja. Vakavia lapsia. Hymyileviä vanhuksia.

Näkyväksi tehtyjä ihmisiä.

Kuvat ovat peräisin Louhivaaran viime syksyn aikana vetämistä työpajoista, jossa Kotikallion palvelukodin viidessä kerrostalossa asuvat vanhukset kertoivat elämäntarinaansa valitsemiensa valokuvien kautta.

Valot sammuivat, kuvat heijastuivat seinälle ja ihminen kertoi matkastaan lapsuudesta nykyhetkeen saakka.

Osallistujilla oli myös yhteisiä kokemuksia evakkomatkoilta ja jotkut huomasivat yllätyksekseen olevansa samasta kylästä kotoisin. Joukosta löytyi muun muassa professori, toimittaja ja veturinkuljettaja.

Ennestään toisilleen tuntemattomat kurssilaiset loivat myös ystävyyssuhteita keskenään.

”Yksi kurssin tärkeimpiä tavoitteita oli tuoda saman yhteisön jäsenet lähemmäksi toisiaan”, Louhivaara sanoo. ”Toisen ihmisen tarina voi olla meidän omakin tarinamme, mutta saamme tietää siitä vasta jakamisen kautta.”

Yksi kertoo lapsuudestaan sotalapsena Ruotsissa.

Toinen kohtaamisestaan presidentin kanssa.

Kolmas vammautumisestaan putoamisturmassa.

Neljäs ensimmäisistä suutarin tekemistä kengistään.

Tarinoita kerrattiin haastatteluissa ja kurssilaiset myös valitsivat itselleen tärkeän paikan tai esineen.

Projektin viimeisessä vaiheessa Louhivuori otti jokaisesta kurssilaisesta muotokuvan.

”Kaiken tarkoituksena on lopultakin, että ihminen tulee näkyväksi itselleen”, valokuvaaja sanoo, ”Ja siinä oman henkilökuvan työstäminen auttaa.”

Louhivaara on pitänyt omakuvatyöpajoja kuutisen vuotta eri-ikäisille ja kertoo havainneensa, kuinka ihmisten lukot aukeavat oman tarinan kertomisen kautta. Joillakin kurssilaisilla se näkyy jopa kehon kielen vapautumisena.

”Usein ihminen katselee omaa kuvaansa ankarasti ja arvostellen. Tässä tehdään toisin. Tarkoitus on löytää niin rehellinen kuva itsestä, että sen pystyy hyväksymään. Tärkeää on tunne, ei se, miltä näyttää.”

Louhivaaran mielestä hänen kurssilla ottamansa oma kuva on vastakohta selfielle, joka on maailmaa kohti käännetty kuva ja jonka tarkoituksena on vain esitellä kuvan ottajaa itseään.

”Minusta ne ovat aika järkyttäviä. Siinä omaa minää rakennetaan sen kautta, että tältä minä haluan näyttää, ei sen kautta, että kuka minä todella olen. Sen sijaan omakuvassa ollaan ilman roolia.”

”Mielestäni ihmisen on välttämätöntä itse hyväksyä kuvansa, sillä kuka häntä maailmassa puolustaa, jos ei hän itse. On myös vaikea hyväksyä muita ihmisiä, jos ei hyväksy itseäänkään.”

”Sanonkin aina kurssilaisille, että olkaa äitejä itsellenne. Katselkaa kuvaanne rakastavan ja hyväksyvän äidin silmin.”

Ainakin haastattelujen perusteella kotikalliolaiset ovat hyvin sinut itsensä kanssa.

Näin 66-vuotias Liisa Erähalme kuvaa kokemuksiaan:

”Elämä on opettanut. Parkinsonin taudin myötä olen oppinut hiljaa kävelemään, olemaan kiitollinen ja iloinen. Ei pidä miettiä mitä on menettänyt, vaan mitä on tallella. Vaikka on vinossa, voi silti olla hyödyllinen.”

Ja näin Gun-Lis Soininen, 64:

”Otin kuvan kelohongasta, koska puu on vahva, vanha ja itsenäinen ja pystyssä edelleen. Pitää ottaa vastaan kaikki mitä tulee, ilot ja murheet, ja olla oma itsensä yrittämättä enempää kuin on. Elää elämänsä hymyillen, läpi kyynelten.”

Näyttelykuvat on katsottu, mutta yksi tarina on vielä purkamatta. Louhivuori pitelee yhä kädessään valokuvaa, jossa pieni tyttö, melkein vauva, katsoo kameraa vaativan näköisenä.

Millä mielellä 56-vuotias taiteilija nyt yksivuotiasta itseään katsoo?

”Kyllä minun tekee mieli suojella tätä tyttöä”, Louhivaara huokaa, ”vahvasti sellainen olo tulee. Jotenkin tunnistan hänen katseessaan itseni, oman sielunmaisemani.”

Louhivaara kertoo, että kuvan on ottanut hänen äitinsä, muotokuvaaja Kyllikki Louhivaara, jolla oli studio Hämeenlinnassa vuosikymmeniä. Studio oli perheen kodin viereisessä liiketilassa, ja Louhivaara kasvoi lamppujen katveessa.

Äidin työ synnytti kunnioituksen muotokuvaamista kohtaan.

”Siihen aikaan muotokuvaus oli juhlallinen tapahtuma”, hän kertoo. ”Siihen valmistauduttiin. Pantiin paras puku päälle.”

Louhivaara muistelee, kuinka hauskaa pikkutyttönä oli tanssia studion lattialla. Myöhemmin hän pääsi myös avustamaan kuvauksissa, vaihtamaan taustoja ja pitelemään ruusuja ylioppilaskuvia varten.

Kaikessa toiminnassa oli jotain vakavaa.

”Olen aina pitänyt itseäni vähän vanhanaikaisena valokuvaajana, ja halunnut kuvata ihmiset heitä arvostavasti. Paljon hurjempiakin kuvia heistä saisi, mutta nämä ovat sellaisia, joiden takana minä seison.”

Palataan vielä siihen pieneen tyttöön. Millaisen katseen hän on elämässään kokenut?

Louhivaara vakavoituu. Hän kertoo olevansa adoptoitu ja joutuneensa pohtimaan elämässä äidin katsetta paljonkin.

Joskus se on piiloutunut kameran taakse.

Toisinaan se on löytynytkin.

”Kun sanotaan, että taiteilija tekee koko elämänsä yhtä teosta, niin kyllä minä olen opetellut koko elämäni lausetta: ’kenen silmin sinä itseäsi katsot?’”

Sanat tulevat hitaasti ja harkiten.

”Sen voin sanoa, että joinain toisina aikoina minun on ollut vaikea katsoa omia kuviani hyväksyvästi, mutta nykyään se jo onnistuukin.”

”Varsinkin nyt kun olen kahden pienen, suloisen tytön mummi ja kohtaan heidän viattomuutensa, rakastava katse saa mahdollisuuden kasvaa.”

Louhivaara huokaa. Sitten hän viittaa ympärilleen.

”Sen takia nämä muotokuvat ovat minulle niin merkityksellisiä. Tiedän, miten tärkeää olisi, että tulisi näkyväksi itselleen.”

”Ja siksi haluan auttaa myös muita löytämään sen.”

Illalla näyttelyavajaisiin saapuu iloisesti hälisevä joukko Kotikalliosta. Rollaattorit ja rullatuolit kolhivat ovenpieliä, mutta tunnelma on korkealla.

Paikalla on myös Anna-Maria Haikonen, se inkeriläistyttö revenneessä valokuvassa.

Haikonen hymyilee.

Hänellä on kuusitoista uutta ystävää.

Kuka?

Leena Louhivaara



 Leena Louhivaara (s. 1960) on muotokuvaukseen erikoistunut valo­kuvaaja.

 Hänen näyttelynsä Saa katsoa (2008) nosti poikkeuksellisella tavalla esiin rintasyöpään sairastuneiden naisten kauneuden.

 Katseen takana -näyttelyn (2011) Louhivaara teki yhdessä ­näkönsä menettäneen kuvataiteilija Maarit Hedmanin kanssa.

 Louhivaara järjestää myös kursseja, joissa valokuvausta käytetään hyväksi työhönohjauksessa.

 Hän on toiminut myös lehtikuvaajana.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Valokuva
  • vanheneminen
  • Identiteetti
  • Lapsuus

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Ilmavaivoja ruisleivästä, ummetusta mustikoista – Katso, missä ruoka-aineissa saattaa piillä vatsavaivojen syy

    2. 2

      Oikeustieteilijät pöyristyivät: Suomessa ei ole kahdeksaan kuukauteen hallitusta ja presidenttiä valvovaa oikeuskansleria – ”Täysin kestämätöntä perustuslain kannalta”

    3. 3

      Kun veli sairastui skitsofreniaan, Tiina Tuomisen elämässä alkoi vuosien salailu: ”Kun kerroin työkavereille, tajusin, miten paljon salaisuus oli syönyt minua”

    4. 4

      Kiky-sopimus teki monien helatorstaista tavallisen työpäivän, eikä se miellytä kaikkia – ”Toki tämä päähän ottaa”

    5. 5

      ”Töihin on kiva tulla, kun on pientä vipinää” – Tutkimusten mukaan työpaikkasuhteet voivat lisätä työmotivaatiota

    6. 6

      Tutkimus: Noin puolet suomalais­nuorista ei koe mitään puoluetta omakseen – nuorten kielteisyys romaneja kohtaan yllätti tutkijat

    7. 7

      Kesätorstaisin Mauno Koivistolle ei saanut puhua politiikkaa, muuten seuraukset olivat tylyt – lentopallokaverit muistelevat peli-iltoja Kultarannassa

    8. 8

      New York Times: Venäläiset keskustelivat, miten Trumpiin voisi vaikuttaa

    9. 9

      Soinin jälkeen perussuomalaisiin tulee sukupolvenvaihdos

    10. 10

      Ariana Grande keskeytti kiertueensa – järkyttyi pahoin konsertissaan tapahtuneesta pommi-iskusta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Rohkeinta on olla intiimi – Aikuisten seksipuhe on usein teinien tasolla

    2. 2

      Täytyykö kolmekymppisistä repiä kaikki irti, pohtii 34-vuotias isä ja luokanopettaja – Nyt hän hoitaa kotona lapsia, jotta ei tarvitse myöhemmin katua

    3. 3

      Kiky-sopimus teki monien helatorstaista tavallisen työpäivän, eikä se miellytä kaikkia – ”Toki tämä päähän ottaa”

    4. 4

      Oikeustieteilijät pöyristyivät: Suomessa ei ole kahdeksaan kuukauteen hallitusta ja presidenttiä valvovaa oikeuskansleria – ”Täysin kestämätöntä perustuslain kannalta”

    5. 5

      Kaupunkipyörien palautuksissa ongelmia, käyttäjät saaneet lähes sadan euron mätkyjä – ”Kyllä tällaisesta väärinymmärryksestä johtuvat tilanteet on lähtökohtaisesti hyvitetty”

    6. 6

      Leonardo da Vincin äidin arvoitus ratkesi viimein: Keksijä-taiteilija oli 15-vuotiaan orpotytön lapsi, josta varttui aikamme ylistetyin nero

    7. 7

      Video näyttää golfkentällä löntystelevän karhun – poliisi varoittaa Espoossa liikkuvasta yksilöstä

    8. 8

      Alkoholi­lain uudistus voi kaatua kokonaan – keskusta vastustaa vahvojen juomien tuloa kauppoihin

    9. 9

      Heikki Aittokosken essee: Kauna on aikamme avainsana, ja toistuvat terrori-iskut voivat panna Euroopan vielä kovalle koetteelle

    10. 10

      Tytöt ja nuoret naiset tinkivät ehkäisystä rahanpuutteen takia – ”Asun yksin ja mietin, ostanko ruokaa vai e-pillereitä”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      200 tonnia kemikaaleja muutti rehevöityneen suomalais­järven turkoosin­kirkkaaksi kuin Välimeri – ”Muutos on aivan uskomaton”

    2. 2

      Britannia ei usko Manchesterin pommittajan toimineen yksin, poliisi otti kiinni lisää ihmisiä

    3. 3

      Luokkahyppy voi myös kaduttaa – yliopistoon päätynyt duunarin lapsi ikävöi takaisin työväenluokkaan

    4. 4

      Keskustelutilaisuus päättyi riitaan: Taloustieteen huippuprofessori kyllästyi Suomeen, irtisanoutui ja palaa takaisin Ruotsiin – ”Tutkimustiedolla ei ole täällä juuri mitään merkitystä”

    5. 5

      Luokkajako lentokoneessa näkyy ilmaraivona

    6. 6

      Suomalaisen tunnistaa ulkomailla jo kaukaa

    7. 7

      Kemikaalein puhdistettu järvi nousi supersuosituksi, video veden alta todistaa häkellyttävän hyvän näkyvyyden: ”Norjan meret jäävät toiseksi”

    8. 8

      Paljonko rahaa on sopiva lahja? Tapakouluttaja kannustaa kohtuuteen ja ihmettelee työikäisten matkakassoja

    9. 9

      Kauppatieteiden opiskelija havahtui turhanpäiväiseen kulutukseensa ja alkoi vältellä kaikkea muoviin pakattua – nyt hän tekee jopa deodoranttinsa itse

    10. 10

      Onko tämä kaikkien aikojen seuramatka? 800 suomalaista lähtee Afrikkaan testaamaan ripulirokotetta, joka voi pelastaa miljoonia lapsia – sinä voit hakea mukaan matkalle

    11. Näytä lisää