Valikko
Kulttuuri    |   Kolumni

Rakastuin ikivanhaan Kotikatu-sarjaan – hyrisyttävä tunnelma, 90-luvun Helsinki ja Suomen ykkösnäyttelijät koukuttavat

Kotikadulla on vielä uusintakierroksellakin runsaasti katsojia. Toisille se on nostalgiatrippi vuoteen 1995, mutta toisaalta se on myös kestänyt hyvin aikaa.

Elämme aikaa, jolloin 20 vuoden takaiset takaiset asiat tulevat takaisin.

Bumtsibum on pian täällä, Gladiaatorit ja Kokkisota ovat jo. Musiikin puolella Ultra Bra ja Mikko Kuustonen palaavat, Pandora ja Dr. Alban eivät ole kai koskaan poistuneetkaan.

Äskettäin paluun teki myös kaikkien ysärisarjojen ja itse asiassa ehkäpä kaikkien Suomi-sarjojen äiti, Kotikatu.

Ensimmäisen kauden jaksot tulivat Areenaan tammikuun lopussa, ja lisää pukkaa muutaman kuukauden välein – käsittämättömästi aina vuoteen 2022 asti.


Itse en ajatellut tuhlata sarjaan aikaani, koska se ei ole kuulunut elämääni tähän asti muutenkaan.

Kun Kotikatu alkoi televisiossa elokuussa 1995, olin juuri muuttanut omilleni opiskelijaboksiini, eikä minulla ollut juuri mitään. Ei varsinkaan televisiota.

Siitä vuodesta lähtien sarjaa tehtiin 18 tuotantokautta ja 589 jaksoa. Sarja on Ylen pitkäikäisin draamasarja. On sanottu, että sarja ja sen henkilöt ovat osa yhteistä suomalaista kokemusta. Yhteistä muistoa.

Minulta se kaikki meni vähän ohi.

Kunnes viime lauantaiaamuna klikkasin ensimmäisen jakson auki ihan vain uteliaisuudesta. Aloin katsoa – enkä pystynyt enää lopettamaan.

Jäin täysin koukkuun.

Kotikatuko muka koukuttaa, kummastelee ehkä nyt joku.

Ikuisuuksia jatkuneen hidaskäyntisen perhesarjan katsominen on kai joistakin vähän sama, jos alkaisi katsoa alusta Kauniita ja rohkeita. Tai Salattuja elämiä. Seurata nyt hitaasti etenevää perhesarjaa, jossa ei ole nopeita leikkauksia ja juonenkäänteitä niin kuin nykypäivän parhaissa Netflix- ja HBO-sarjoissa. Älytöntä.

Mutta tiedoksi vain ihmettelijöille: en ole ollut ainoa koukuttuja.

Sarja sai jo ensinäytöllään parhaimmillaan miljoonayleisön. Lopettaessaankin vuonna 2012 katsojia oli yli 600 000.

Ja nyt uusintakierroksella esimerkiksi avausjaksoa on katsottu Areenasta jo yli 50 000 kertaa. Viitosjaksollakin katsojia on ollut yli 20 000.

Jotain tenhoa Kotikadussa selvästi on. Mutta mitä?

Se on kestänyt yllättävän hyvin aikaa.


Perusjuonenkulkujensa puolesta sarja olisi voinut tapahtua nyt tai 50 vuotta sitten.

Kolmen, jopa neljän sukupolven – Helsingin Korkeavuorenkadulla asuvien Mäkimaiden, Luotoloiden ja kumppanien – elämästä kertova sarja on tavallaan hyvin ajaton, sillä eivät ne ihmiselon ilot ja surut mihinkään muutu. Aina synnytään, aina kuollaan. Siinä välissä tahitaan työelämässä ja koulussa, rakastutaan, erotaan, sairastutaan, saadaan kuukautiset, valmistutaan, annetaan ensipusu, alkoholisoidutaan, petetään, harrastetaan, kirjoitetaan kirjaa.

Toimii, nyt ja aina.

Sarja on nostalgiatrippi.

Paljon on 20 vuodessa silti muuttunutkin, oi kyllä. Sarja on kiinnostava ikkuna menneeseen. Esimerkiksi ensimmäisen kauden jaksoissa pääsee tutkimaan, millaista oli vuonna 1995.

Tätä se oli:

Erittäin rumin, kukertavin kankain ja puusomistein sisustettuja helsinkiläisravintoloita, joissa miestarjoilijoilla on valkoiset paidat ja siistit suorat housut. Listalla on katkarapukasaria ja makkaraa.

Suomi on liittynyt EU:hun, mutta markat ovat silti edelleen käytössä. Aladdin-suklaarasia maksaa Korkeavuorenkadun lähikioskilla 40 markkaa. Bensa-aseman Hannes-pulla maksaa 7,90 mk.

Sohvakalustojen, verhojen ja vaatteiden kuoseissa on kukkia ja muuta levotonta ja silmiä särkevää. Työpaikoilla ja nuorten ylioppilasjuhlissa nähdään pastellisävyisiä jakkupukuja ja miesten pukuja. Teinipoikien farkut ja paidat ovat varmastikin 20 numeroa liian suuria.

Musiikki on Aikakonetta, Arto Tammisen Neljän ruuhkaa, R.E.M:ia, Crash Test Dummiesia ja Movetronin Romeota ja Juliaa. Menestyksekkäistä jääkiekon MM-kisoista muistuttavat J. Karjalaisen Sankarit ja Tom Jonesin If I Only Knew.

Kamala lama vetelee viimeisiään, mutta loppukorinoita nähdään yhä. Kasinovuosista ja yltäkylläisestä elämästä nauttinut pankinjohtaja Aarnio on juuri saanut potkut ja yrittää kepulikonstein selvitä takaisin elämään. Korskeasta elämästä muistuttavat arvotaulut ja asunnon lattialle jääneet golfpallot.


Wärtsilän iso telakka toimii Hietalahdessa ja tuntuu olevan yhä vain jättimäinen työnantaja. Mutta ensimmäiset irtisanomiset ovat jo ovella.

Toimistokalusteet ovat punapyökkiä, tietokoneet yksinkertaisia ja isoja möhkäleitä, kännykät isoja NMT-puhelimia.

Tallinnan vanha kaupunki näyttää karulta ja huonokuntoiselta. Raatihuoneentorilla on ehkä yksi valkoisin muovituolein varusteltu terassi.

Laivalla juodaan sinisiä enkeleitä.

Vaari-ikäiset muistelevat sotaa, josta on kulunut vain 50 vuotta.

Draama pitää mukanaan.

Sarjassa ei tapahdu joka sekunti uutta, mutta käänteitä on silti juuri tarpeeksi pitääkseen katsojan kiinnostuksen yllä.

Koko sarja alkaa tapauksesta, jossa telakan juristi Pertti Mäkimaa ajaa vahingossa naapuriin 8-vuotiaan Ninni Luotolan päälle. Tämä seurauksia seurataan jaksosta toiseen, tunteja ja taas tunteja. Mutta koska omia ilojaan ja murheitaan on koko ajan myös kaikilla muilla sarjan lukuisilla hahmoilla, tylsäksi ei meno käy.

Hahmoihin on helppo samaistua.

Sarja kerrotaan sekä lasten, aikuisten että vanhusten näkökulmasta. Jokaiselle löytyy takuulla jotain, kun jopa neljän eri sukupolven elämänkohtaloita käydään läpi.

Hahmojen kirjo on mittava myös yhteiskunnallisesti: mukana on niin pikkurikollisia, duunareita kuin rikasta Etelä-Helsingin eliittiäkin. On bensa-asemanpitäjiä (Luotolan perhe) ja juristiperhe (Mäkimaat). On koululaisia, lukiolaisia, talonmies, kioskinpitäjä, eläkeläisiä, toimittaja, pankinjohtaja, sihteereitä, teinipoikia, poliisi, Turun saariston kalastajia, nyrkkeilijä.

Ihmiskavalkadi on kuin Suomi pienoiskoossa – sillä erotuksella, että aivan sarjan alkuaikoina kavalkadista oli poistettu kaikki vähänkin perus-Virtasista poikkeava. Sinne ei kuulunut homoja, kehitysvammaisia eikä maahanmuuttajia. Ei kettutyttöjä, ei vegaaneja. Ei yhtäkään. Uskonto ja politiikka loistivat täysin poissaolollaan.

Vasta myöhempinä vuosina sarjan tekijät alkoivat kirjoittaa mukaan saippuasarjoista tuttuja elementtejä houkutellakseen lisää katsojia. Esimerkiksi Karin Luotola sytytti oman ravintolansa tuleen ja joutui vankilaan. Ensimmäiseen kauteen tuollainen revittely ei olisi istunut laisinkaan.


Sarjassa on hyvät näyttelijät.

Sarja on todellinen ”kuka kukin on Suomen näyttelijäpiireissä” -kokoelma. Mukana on lukemattomia nimitekijöitä. Rahaa ei ole tekijöiden suhteen säästelty.

Osa heistä antoi sarjalle liki puolet elämästään, esimerkiksi Ville Keskilä (Teemu Luotola), joka oli sarjassa mukana kaikkiaan 17,5 vuotta. Alusta loppuun mukana olivat myös Lena Meriläinen, Tiina Rinne, Anitta Niemi ja Jukka Puotila.

Vanhinta kaartia näyttelijöistä edustaa legendaarinen Kauko Helovirta (Martti Mäkimaa), joka aloitti uransa jo sodan aikana ja kuului sittemmin Edvin Laineen luottonäyttelijöihin. Nuorempaa ryhmää taas edustaa esimerkiksi Inka Kallén (o.s. Kiviharju), joka on sarjan alussa 13-vuotias. Juuri nyt Kallén, tuo Mäkimaiden kipakka teinityttö Mirja, on presidentin kanssa muhinoiva Suomen pääministeri Ylen uudessa draamasarjassa Presidentti.

Ensimmäisen kauden sivurooleissa voi nähdä myös esimerkiksi Ville Virtasen automekaanikko Arttuna, Jari Pehkosen hänen veljenään Jamona, Antti Reinin salskeana talonmies Ristona, Minna Aaltosen kioskinpitäjä Katina, Mari Rantasilan Seija-poliisina, Jarkko Rantasen nyrkkeilyvalmentajana, Seppo Maijalan pankinjohtaja Aarniona, Juha Veijosen roisto-Bymanina. Ja niin edelleen.

Kaikkiaan näyttelijöitä oli sarjassa mukana satakunta, ja lisäksi siinä nähtiin ihan tavallisia ihmisiä.

Tuntuu, että lähes jokainen sen ajan teatteriopiskelijakin sai jonkinlaisen pikkuroolin sarjasta. Monia tuttuja kasvoja voi bongailla sieltä täältä pitkin sarjaa.

Näyttelijöiden menneitä ja nykyisiä vaiheita on melkein pakko käydä kurkistelemassa myös Googlen puolelta. Kuvien perusteella moni on nykyään juurikin sen 20 vuotta vanhempi. Paitsi Lena Meriläinen, joka on 20 vuotta nuorempi.

Sarja tihkuu hyvää tunnelmaa.

Kotikatuun on luotu hyrisyttävää, kotoista tunnelmaa, josta tulee hyvä olo.

Osin se kaikki on saatu aikaan äänimaisemalla. Liisa Akimoffin säveltämää tunnusta varioidaan milloin vitsikkään lennokkaasti, milloin dramaattisesti.

Aamut alkavat usein yleiskuvilla Helsingistä, sen taloista, rannoista, ihmisistä ja tietenkin raitiovaunuista. Taustalla kuuluvat Radio Suomen tutut radioäänet, jotka kertovat päivän säästä tai uutisista.

Tekijöiden tunnelmointikyvystä kertoo vaikkapa ensimmäisen kauden juhannusjakso. Sen aikana seurataan juhannusta niin teillä Esko Riihelän selostaessa, meren saaressa, kaupungin kivikaduilla kuin netissäkin. Eläkeläiset tanssivat Savoyn terassilla Olavi Virran tahtiin, aurinko paistaa, Helsinki antaa parastaan.

Alkuaikoina sarjaa jopa kuvattiin Ullanlinnanmäellä. Vasta myöhemmin kuvaukset siirtyivät Pasilaan. Kuvausten kotoisa tunnelma ja tekijöiden välinen tiivis, perhemäinen yhteys välittyy.


Sarja on täynnä psykologiaa.

Kotikatu ei ehkä vyörytä ennennäkemättömiä juonenkäänteitä, mutta jotain paljon syvempää siellä kyllä piisaa. Sarja on täynnä psykologiaa, tunteita,ihmisten erilaisia käyttäytymismalleja, joita ei aina avata edes sanallisesti.

Esimerkiksi Mäkimaan perheessä Pertti-isä on aina oikeassa oleva juristi, joka on tyystin tunteeton ja kykenemätön kuuntelemaan ja ymmärtämään muita. Äiti Eeva yrittää puhua myös tunteista, tuoda inhimillisyyttä, mutta vaikeata se on. Lapset oirehtivat jo. Isä ei tajua, että lapset eivät kaipaa kuria vaan hyväksyntää.

Luotoloilla taas lapsia kuunnellaan ja näiden kanssa touhutaan. Kommunikaatio toimii. Mutta ongelmitta ei tässäkään perheessä selvitä. Yrittäjäperheessä on jatkuva taloudellinen huoli, ja lisähuolta tuovat vielä terveysongelmat. Miten niistä selvitään Luotoloiden tapaan, sekin on yksi sarjan kantavia teemoja.

Jos nyt suunnittelet alkavasi katsoa katsoa Kotikatua, on syytä tarttua toimeen aika pian.

Ensimmäisen kauden jaksot ovat Areenassa vain puoli vuotta eli heinäkuuhun asti. Jo huhtikuussa katsottavaksi tulevat kakkoskauden jaksot.

Mutta varoituksen sana: muun elämän voi sitten unohtaa.

Kaikkiaan jaksoja on 589. Pelkästään ensimmäisen kauden jaksoissa on katsottavaa noin 29 tuntia.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Televisio
  • Tv-sarjat
  • Kotikatu
  • 1990-luku

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    2. 2

      Jännitteet Itämerellä kasvavat: Venäläishävittäjä lensi melkein kiinni USA:n koneeseen – Venäjä saattaa jopa ylittää maiden rajoja provokaationa, varoittaa Yhdysvaltain armeijan kenraali

    3. 3

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    4. 4

      Islamilaisen yhdyskunnan moskeijan seinät töhrittiin Helsingissä – pesutalkoot yhdistävät eri uskontoryhmät sunnuntaina

    5. 5

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? – Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    6. 6

      Flamingon ja Serenan johtajat: Turkin vesipuistoturman kaltainen onnettomuus ei mahdollinen Suomessa

    7. 7

      Washington Post: Obama sai viisi kuukautta aikaa taistella Venäjän vaalihakkerointia vastaan – aika loppui kesken, Trump valittiin, totuuden selvittely jatkuu yhä

    8. 8

      Punavangit odottivat teloituksia Suomenlinnan kuolemanselleissä kesällä 1918, mutta moni kuoli jo ennen tuomiota – ”Pala Suomen synkintä historiaa”

    9. 9

      Suomen lippu herättää suuria tunteita – ja siksi kaikki huoltomiehet eivät uskalla kertoa omalla nimellään miten lippua käsittelevät

    10. 10

      ”Mä olen niin kikseissä” – Pikku G:n paluukeikka sai yleisön sekaisin onnesta Himoksella

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    2. 2

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    3. 3

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? – Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    4. 4

      Perus­suomalaisten Laura Huhtasaari kertoo nyt, miltä tuntuu kun puolue hajoaa – ”Haava kyllä arpeutuu”

    5. 5

      Sitä Timo Soinia, jonka olemme tunteneet, ei enää ole

    6. 6

      Viisi kuoli sähköiskuun uima-altaassa vesipuistossa Turkissa – kolme kuolleista lapsia

    7. 7

      Viranomaiset selvittävät Suomessa trendilelu fidget spinnerin turvallisuutta – sormihyrriä markkinoidaan aikuisille mutta myydään lapsille

    8. 8

      Miksi amerikkalaiset pelkäävät alastomuutta, mutta suomalaiset eivät? ”Tässä suhteessa emme ole kauhean kaukana muslimimaista”

    9. 9

      Punavangit odottivat teloituksia Suomenlinnan kuolemanselleissä kesällä 1918, mutta moni kuoli jo ennen tuomiota – ”Pala Suomen synkintä historiaa”

    10. 10

      Kaljaa läikkyy ja hyttyset syövät, mutta kun Ukkometso jyrähtää soimaan, ei märkiä housuja muista enää kukaan – Tältä näyttää juhannushurmos Himoksella

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Moni mies kärsii tietämättään testosteronin puutteesta, mutta saa vääriä lääkkeitä – Tunnista nämä oireet

    2. 2

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    3. 3

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? – Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    4. 4

      Kullervo Hynysen keksintö saattaa mullistaa syövän, Alzheimerin ja Parkinsonin taudin hoidon – fyysikon löytöjä on verrattu penisilliinin ja röntgenkuvauksen keksimiseen

    5. 5

      Joonas Tolvanen opiskeli Shaolin-soturimunkkien koulussa – nyt hän on lääkäri Kuopiossa, eikä suosittele Kiinan kung-fu-opintoja kenellekään

    6. 6

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    7. 7

      Kerrostalotyömaan tulipalo työllisti palokuntaa myöhään yöhön Pohjois-Helsingissä – poliisi teki kaasupulloja vaarattomiksi ampumalla

    8. 8

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    9. 9

      Haluatko elämääsi lisää seksiä? Kolme seksuaali­terapeuttia kertoo tärkeimmät vinkkinsä

    10. 10

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    11. Näytä lisää