Kulttuuri

Ajoiko aika ilkeyden ohi? Nykyään rakastetaan positiivisuutta, mutta Jyrki Lehtola pilkkaa satavuotisjuhlan kunniaksi koko Suomen

”Keski-ikäinen vihainen mies on säälittävä”, sanoo lehtikolumneistaan tunnettu Lehtola.

Suomen ilkeintä ihmistä naurattaa, melkein koko ajan. Ehkä hän ei olekaan ihan paha.

Uudessa kirjassaan hän pilkkaa Suomea ja erinäistä määrää tunnettuja suomalaisia, vaikka on Suomen juhlavuosi ja hänen kirjansakin nimestä päätellen peräti juhlakirja: Suomi 100.

Eikö Suomea olekaan syytä juhlia?

”Elämänasennekysymys”, Jyrki Lehtola, 53, vastaa. ”Aina on syytä juhlia.”
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Tuhansien lehtikolumnien ja esimerkiksi Presidentin kanslia -televisiosatiirin tähden on syytä otaksua, että yksi jos toinenkin yhteiskunnallinen vaikuttaja tekee asiaa kirjakauppaan, kun myymälät avaavat ovensa maanantaina, hakee käsiinsä Lehtolan kirjan, etsii siitä henkilöhakemistoa ja pettyy.

Sitä ei ole. Joten ihan äkkiä kukaan ei saa selville, onko päässyt tai joutunut Lehtolan kohteeksi. Saati sitä, miten hänen hirmuisuutensa murjoo liki kolmenkymmenen vuoden käytössä kovettuneella moukarillaan.

Vaikka haukkuahan tietysti osaa kuka tahansa toope. Kehuminen on paljon vaikeampaa.

Oletko älyllisesti laiska, Jyrki Lehtola, kun et kehu ketään?

”Onhan kirjassani kehuja!”

Ainakaan ne eivät varsinaisesti törrötä silmään.

Koivisto kehutaan”, Lehtola jatkaa. ”Kekkonen kehutaan. Ja, voi luoja sentään...”, kirjailijan pokka pettää, ”Mannerheim.”

Turvallisia kohteita, eivät tule kiittelemään.

”Samoin Saku Tuominen, Bassoradion Tuke ja Jusa sekä Kalevala-korut.”

Hmmm...

Ehkä Lehtola on sittenkin aika hyvä, jos ei nyt ihmiseksi, niin ainakin Lehtolaksi.

Yksityiselämässään hän sanoo olevansa jopa äärimmäisen positiivinen.

Kirjoittajana hänen on joka tapauksessa pysyttävä tylyssä roolissa. Muuten ei klikkaa kukaan.

”Kolumnistina joudun aina ­valitsemaan viikon suurimman kuplan, oli se sitten Yleisradio, Saara Aalto tai jotain muuta. Ketään ei kiinnosta näkemykseni Kiasman nykytilasta tai Jonathan Franzenin noloudesta.”

”Sama juttu kehumisen kanssa.”

Maine kantaa Suomi 100 -teokseen saakka, vaikka mukana on myös mietiskeleviä tekstejä, jotka eivät hyökkää ketään vastaan.

”Se on lyhyt tie, jos alan ­kirjoittaa kulttuurimme saavutuksista”, Lehtola muotoilee. ”Tai käyttää liikaa toisaalta-sanoja.”

Ajatus kirjasta tuli kustantajalta. Omien vanhojen kolumnien pöyhintä ei ihmeemmin innostanut Lehtolaa, joten noin 90 prosenttia teksteistä on kokonaan uusia.

Suomalaisuutta haarukoivan teoksen hakusanoja ovat esimerkiksi ankeuttaja, anteeksi ja asiantuntijuus. Lopusta löytyvät yksinäisyys, yliopisto, yrittäjä ja yya-sopimus.

Välipuheenvuorot kuullaan muun muassa Timo Soinilta, Björn Wahlroosilta, Maaret Kalliolta, Cheekiltä ja Juha Sipilältä – siis sellaisina kuin Lehtola heidät näkee.

”Koko ikäpolveni yrittää päästä elämässä eteenpäin muistelemalla menneisyyttä, jota sillä ei ole”, Lehtola muotoilee. ”Minun kirjani ei ole sellainen.”

Osuvin luonnehdinta kirjasta taitaa kuitenkin olla se, että Lehtola kirjoittaa mistä huvittaa. Esimerkiksi lamasta ja Sauli Niinistöstä ei sattunut huvittamaan.

”Eikä tuhannesta muustakaan asiasta.”

Kuka tahansa ei kelpaa ammuttavaksi. Näkyvässä asemassa pitää olla. Vaikkapa siten, että ”pääsee vaikuttamaan muiden sisimpään” (viittaus Jari Sarasvuohon) tai ”luulee yllättävässä vaiheessa elämäänsä olevansa presidentti” (Jari Tervo).

Näin Lehtola laskettelee Sofi Oksasesta:

Minä olen maaorja, minä olen evakko, minä olen Karjalan hampaaton mummo, minä olen kaikkien naisten klitoris, ojaan viskattu maatuskanukke, minä olen vankileirien saaristo, sinä olet minun yleisöni, ole hiljaa, kun kerron sinulle, miten olet kärsinyt.

Eikös tuo lipsahda jo aggressiivisuuden puolelle?

”Eiiiii”, Lehtola toppuuttelee. ”Sofi Oksanenhan on aggressiivinen hahmo, ja minä koetan tuossa jäljitellä hänen aggressiivisuuttaan.”

”Mutta olen epäonnistunut, jos tekstistä saa käsityksen, että minulla on jotain hampaankolossa häntä vastaan ja haluan kostaa. Siitä ei ole kyse. Siitä on, että kyseessä on totisuudessaan koominen tyyppi.”

Ilkeyden sijaan Lehtola puhuu vahvasta brittiläisen satiirin tasosta. Itse hän pitää sitä kevytmielisyytenä, jota ei ole syytä ottaa vakavasti.

Suomessa satiirin taitajat ovat aina olleet vähissä. Nyt se kukkii lähinnä netissä.

Sipilää ja Soinia voi pilkata mistä tahansa, mutta se on sellaista jankkaavaa argumentointia. Mitään johtajien kanssa hauskan pitämisen historiaa meillä ei ole.”

Esimerkiksi Ylen Noin viikon uutiset ja HSTV:n Uutisraportti ovat tosin hiljan vieneet viihdettä siihen suuntaan.

”Meillä on rillipääajattelun perinne, jossa totisina kerrotaan, miten asiat ovat. Sellaisesta tykätään, koska se on selkeää.”

Lehtola puolestaan yrittää välttää selkeitä mielipiteitä – ainakin sellaisia, jotka on jo käytetty jossakin – ja luistella tyylillisesti väitelauseiden välistä.

Vajaa vuosikymmen sitten hän käsikirjoitti television ajankohtaissatiiria Presidentin kanslia.

”Sen jälkeen me kaikki television tilaajista sen tekijöihin olemme menneet alaspäin. Nyt ruutuun tuupataan halpoja paneeleita, joissa on kolme tuttua kirjailijaa tosi hauskoina. Minä itsekin teen melkein mitä vain tarjotaan.”

Lehtolan kokemuksen mukaan kärjekkyyttä ei enää haluta. Myönteinen ja mukava pitää olla.

”Positiivisuus nähdään tapana selvitä ikävistä asioista. Vaikka ihan niinhän se ei ole, tietenkään.”

Suomessa hehkutetaan Porin henkeä. Tasa-arvo toteutuu, kun kaikki tajuavat hankkia kaulaansa laminoidun vip-passin MTV3:n organisoimalle Suomi-areenalle.

Vihaisille nuorille miehille on aina tilausta. Sellaiseksi Lehtola tarjoutui lyömällä yhdessä Markku Eskelisen kanssa luun kurkkuun koko suomalaiselle kirjallisuusporukalle pamfletilla Sianhoito-opas (1987).

Televisiossa Timo Hämäläisen Lukulamppu-ohjelmassa Eskelinen antoi palaa, Lehtola vaikeni vieressä.

”Sitten aloin huokailla”, Lehtola hihittelee nolona. ”Viimeistään Eskelinen pilasi minulta vihaisuuden. En yksinkertaisesti pystynyt samaan kuin hän.”

Jos nuorena joskus johonkin lorahtikin himpun verran kiukkua, nyt kirjoittamista ajaa huvittuneisuus. Tai silkka ihmettely. Miten on mahdollista esimerkiksi se, että työnimike asiantuntija on noussut arvostetuksi, vaikka kuka tahansa voi ihan itse päättää olevansa asiantuntija.

”Keski-ikäinen vihainen mies on säälittävä.”

Ironia on hänen aseensa. Eikä sekään ole nyt muodissa.

”Sen sijaan vanha vihainen mies herättää jo kunnioitusta. On hienoa, että Jörn Donner jaksaa aina vaan.”

Takavuosina Lehtolan lempikohteita olivat muun muassa Paavo Lipponen ja Erno Paasilinna – koska hän tunsi heidän maailmansa.

”Kävin Lipposen perässä rautatieasemalla ostamassa brittiläisiä sanomalehtiä sunnuntaisin. Monesti pilkassa on kyse siitä, että se voisin olla minä!”

”Jos vaikuttaa siltä, että lyön kovalla kädellä, se johtuu siitä, että pilkkaan samalla itseäni.”

Hmmm... Kuulostaa hurskastelulta. Vaan annas olla. Kun hän syötti itsensä omaan höykytys­apparaattiinsa, syntyi tällaista jälkeä:

Lehtola puhuu kovaan ääneen, nauraa omille vitseilleen ja yrittää vähätellä tekemisiään niin kuin ihminen, joka ei näe tekemisissään mitään vähäteltävää, mutta pelkää muiden näkevän.

Kun Lehtolalta kysyy suoraan, eikö häntä yhtään hävetä olla julkinen naistenlehtikriitikko, Lehtola punastuu, sytyttää taas yhden tupakan ja änkyttää ääni vavahdellen, kuinka hän pyrkii kirjoittamaan media-ajan vaihtoehtoa, toisen näkökulman viihdettä. Voi sentään, ja onko edes olemassa sellaista sivistyssanaa, joka tarkoittaisi moninkertaista persoonallisuushäiriötä yhdistettynä itseään koskeviin massiivisiin harhaluuloihin?

Lehtolan kirjoitus itsestään ilmestyi City-lehdessä jo vuonna 2001, mutta löytyy edelleen netistä parilla painalluksella.

Jos hänen toiminnallaan jonkinlainen etiikka on, se saattaa olla tietoisuus siitä, että jossain on aina se pieni ihminen, johon asiantuntijaviisaus kolahtaa, eikä se asiantuntija ole yhtään Lehtolaa viisaampi.

”Olen tyytyväinen, jos keksin jonkin mauttomuuden, rajalla olevan vitsin”, Jyrki Lehtola sanoo.

”Suomalaisesta mediakentästä ja julkisuudesta voi puhua mitä tahansa pahaa, mutta mä en ole ikinä saanut tekstejäni julkaisevista toimituksista mitään nyt sä olet Jyrki aika lailla rajoilla -palautetta.”

”Mikä voi tietysti johtua siitä, että mä en ole edes päässyt lähellekään mitään rajaa.”

Jyrki Lehtola: Suomi 100. S & S. 252 s.

Kuka?

Jyrki Lehtola


 Tampereella vuonna 1963 syntynyt Jyrki Lehtola on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja.


 Hän on kirjoittanut kolumneja muun muassa Aamulehteen, Iltalehteen, ­Imageen ja Tietoviikkoon. Nykyisin Lehtolan kolumni ilmestyy säännöllisesti Ilta-Sanomissa.

 Lehtola julkaisi 1990-luvun alussa kolme jokseenkin postmodernistista kaunokirjaa. Nyt hän haluaisi kirjoittaa sellaisen paksun romaanin, jonka voisi itsekin lukea, mutta juonen rakentaminen tökkii.

 Muhkea lehtitekstien valikoima ilmestyi vuonna 2001 nimellä Teokset 1.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kirjallisuus
  • Satiiri

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

    2. 2

      Nobinan lakko voi sekoittaa pääkaupunkiseudun bussiliikenteen torstaina – kaikki nämä linjat uhkaavat pysähtyä

    3. 3

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    4. 4

      Merika Kallionpää oli uskonnollisen yhteisönsä tähti, kun häntä varoitettiin toisesta uskovasta naisesta – suhde ja kaapista tuleminen syöksivät Kallionpään sivuraiteelle

    5. 5

      ”On perusteltua, että se, joka nousee aamukuudelta ja menee Alepan kassalle, tienaa enemmän kuin se, joka ei nouse eikä mene” – Eduskunta jatkaa väittelyä budjetista

    6. 6

      Vapaa-ajan tissuttelu aiheuttaa töissä virheitä enemmän kuin moni ajattelee – Viinin lipittelijät pitäisi lähettää lenkille

    7. 7

      Kyllä, nämä asiat aiheuttivat kauhua eilen eduskunnan viinakeskustelussa – alkoholijäätelöt, värikkäät etiketit, kadunkulmien pitseriat...

    8. 8

      Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

    9. 9

      Yhdysvaltojen keskuspankki irtautuu historiallisesta elvytysoperaatiosta

    10. 10

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    2. 2

      Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

    3. 3

      24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

    4. 4

      Nobinan lakko voi sekoittaa pääkaupunkiseudun bussiliikenteen torstaina – kaikki nämä linjat uhkaavat pysähtyä

    5. 5

      ”Ehtivät he sen sanoa, että olen mätäpaise” – Tom-Kristian Heinäaho kasvoi Jehovan todistajaksi ja nousi liikkeen vanhimmistoon, mutta sitten runokilpailu paljasti hänen salaisuutensa

    6. 6

      ”On perusteltua, että se, joka nousee aamukuudelta ja menee Alepan kassalle, tienaa enemmän kuin se, joka ei nouse eikä mene” – Eduskunta jatkaa väittelyä budjetista

    7. 7

      Huono palkka ja raskas arki – moni lastentarhan­opettaja harkitsee alan vaihtamista: ”Tuli kiky ja lomarahat meni”

    8. 8

      Merika Kallionpää oli uskonnollisen yhteisönsä tähti, kun häntä varoitettiin toisesta uskovasta naisesta – suhde ja kaapista tuleminen syöksivät Kallionpään sivuraiteelle

    9. 9

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    10. 10

      ”Älä nyt pelästy, isäsi tulee kuolemaan”, outo ääni varoitti – Tutkija päätyi sattumalta tekemään väitöskirjan suomalaisten yliluonnollisista kokemuksista

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

    2. 2

      Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

    3. 3

      ”Meidän on nyt mentävä”, sanoi poika ja joi myrkyn siskojensa kanssa – Kiinan ”hylättyjen lasten kaupunki” on täynnä lohduttomia tarinoita

    4. 4

      Ani Kellomäki sai 17-vuotiaana syöpädiagnoosin – mutta hänen suurin tragediansa väijyi äidin huoneen oven takana

    5. 5

      Meitä on pissattu silmään – pelätty kemikaali on varsin harmiton

    6. 6

      Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

    7. 7

      Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

    8. 8

      ”Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain” – Suomalaisnainen sai musertavan syöpäuutisen postitse kotiin ja luki sattumalta potilastiedoistaan, ettei voi parantua

    9. 9

      Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

    10. 10

      Luteiden saastuttamat tavarat päätyivät epäonnisten dyykkarien matkaan Espoossa – ”Ettehän missään tapauksessa koske lavan sisältöön”, asukkaille ohjeistettiin

    11. Näytä lisää