Valikko
Kulttuuri

Performanssitaiteen supertähden Marina Abramovićin hurja The Cleaner -näyttely Moderna museetissa lupaa puhdistaa sielut

Miten performanssitaiteilijan urasta tehdään retrospektiivinen näyttely, varsinkin jos teokset ovat niin hurjia, ettei niistä montaa voi enää toistaa? Tukholman Moderna Museet ottaa haasteen vastaan.

Ruotsalaisia ei ainakaan voi syyttää kulttuuritahdon puutteesta. Kun Marina Abramovićin performanssi alkaa klo 14 vanhassa kirkossa Moderna museetin vieressä, jono kiemurtelee museon pihalta pensasaitojen taakse näkymättömiin: kuin Kiasmaan jonotettaisiin Stockmannin kulmalta asti.

Ensimmäiset ovat kärvistelleet kylmässä ja kosteassa säässä jo kolme tuntia. Iltapäivällä jonotusaika voi kasvaa viiteenkin tuntiin.

Marina Abramovićin laaja retrospektiivinen näyttely avautui Moderna museetissa helmikuussa, ja maaliskuun alussa viikon ajan Eric Ericsonhallessa esitetty performanssi The Cleaner oli ainoa mahdollisuus nähdä taiteilija itse, livenä.

Marina Abramović (s. 1943) on supertähti, jonka performansseihin jonotetaan myös muualla maailmassa. New Yorkin MoMAssa nähty The Artist Is Present -performanssi teki Abramovićista kuuluisan. Hän istui museossa 736 tunnin ajan ja katsoi silmiin 1 675 kävijää.

Jonotus kuuluu kuulemma asiaan.


Museon puolella pääsee helpommalla: näyttelyyn voi kävellä suoraan sisään.

Mutta performanssinäyttely on haastava näyttelylaji. Performanssi on elävää taidetta, jossa tärkeää on esiintyjän ja yleisön välille muodostuva suhde. Mutta Abramović ei voi itse esittää kaikkia esityksiään, joka päivä, kuukausien ajan. Varsinkaan, jos esitykset ovat yhtä rajuja kuin Abramovićin.

Modernassa ongelma ratkaistaan pääosin dokumentaarisen materiaalin ja installaatioiden avulla.

Museoon on esimerkiksi luotu uudelleen Rhythm 0 -performanssin asetelma, joka nähtiin alun perin napolilaisgalleriassa 1974. Pöydälle on koottu 72 esinettä huulipunasta ja kakusta veitsiin ja ladattuun aseeseen. Alkuperäisessä esityksessä yleisö kutsuttiin käyttämään niitä ja tekemään hänelle mitä tahansa. Valokuvissa nuori Abramović valuu verta ja näyttää itkuiselta mutta uhmakkaalta.


Myöhempiä teoksia on taltioitu myös videolle. Relation in Space -teoksessa (1976) Abramović ja hänen kumppaninsa Ulay juoksevat kerta toisensa jälkeen huoneen eri puolilta toisiaan päin, läiskähtäen keskellä yhteen. On vaikea olla kuvittelematta, kuinka kivuliasta se on kymmenen, kahdenkymmenen, viidenkymmenen toiston jälkeen.

Modernassa kuulokkeista voi kuunnella myös Rhythm 10 -teosta, jossa Abramović leikki venäläistä puukkoleikkiä. Siinä puukolla isketään sormien väleihin yhä nopeammin ja nopeammin. Abramović jatkoi kunnes puukko oli livennyt 10 kertaa. Hän nauhoitti puukon osumien ääneet ja omat kivunäännähdyksensä. Sitten hän soitti nauhan ja toisti ensimmäisen osan performanssia, osumineen päivineen.

”Ymmärsin, ettei mikään maalaus tai esine jonka voisin tehdä ikinä antaisi minulle sellaista tunnetta”, hän kirjoittaa tuoreessa muistelmateoksessaan Walk Through Walls. Kirja-arvostelun ja lisää Abramovićin tarinasta voi lukea täältä.

Performanssi myös haisee: Vuonna 1997 Venetsian biennaalissa Abramovićin hinkkasi teoksessaan Balkan Baroque puhtaaksi luita neljän ja puolen päivän ajan, kuin Jugoslavian sotahistoriaa sovittaen. Modernassa luiden haju on niin äitelä, että moni katsoja pitää paitaa nenän ja suun peittona.

Näyttely vaatii katsojaltaan mielikuvitusta: millaista on ollut olla performansseissa läsnä? Miltä olisi tuntunut nähdä esiintyjän satuttavan itseään? Miten muu yleisö reagoi?

Modernassa kävijää autetaan hahmottamaan Abramovićin tuotantoa myös uudelleenesityksin: Ammattiesiintyjät esittävät muutamaa valikoitua teosta fyysisesti kevyemmästä päästä.

Cleaning the mirror -teoksessa (1995) puhdistetaan huolellisesti ihmisen luurankoa joka päivä näyttelyn ajan. Art must be beautiful, artist must be beautiful (1975) nähdään vain kaksi kertaa kuussa. Siinä esiintyjä harjaa hiuksiaan väkivaltaisesti kaksin käsin niin, että kasvot ovat naarmuilla. Freeing-sarjan teoksissa huudetaan niin kauan että ääni menee ja tanssitaan niin kauan että jalat eivät enää kanna. Alun perin esitykset symboloivat Abramovićin irtaantumista Belgradista.


Ketään ei Modernassa panna kuitenkaan viiltelemään itseään (Lips of Thomas, 1975), ottamaan erilaisia psyykenlääkkeitä (Rhythm 2, 1974) tai asettumaan yleisön mielitekojen johteeksi (Rhythm 0, 1974).

”Ei se varmaan olisi laillistakaan, ainakaan Ruotsissa”, arvelee näyttelyn performanssiosuudet tuottanut intendentti Catrin Lundqvist.

Taidehistoria tuntee monta performanssia, joita tuskin näemme enää koskaan muuten kuin valokuvina ja videoina. Ketään ei voi vaatia esittämään Chris Burdenin klassikkoteosta Shoot (1971), jossa taiteilijaa ammutaan käsivarteen.

Silti näyttelyn performanssit vaativat esiintyjiltään valtavasti. Aikoinaan Abramović itse lopetti Art must be beautiful, artist must be beautiful -performanssin alta tunnin, mutta Tukholmassa esiintyjät tekevät sitä pidempään, Lundqvist kertoo. Päänahka saa parantua kuukauden ennen seuraavaa esitystä.


Suomalais-ranskalainen Elias Girod esittää maaliskuun lopulla Freeing-sarjan teoksia. Hän kertoo, että esiintyjille on annettu tilaa tulkita performansseja omalla tavallaan. Silti tositilanne jännittää, erityisesti Freeing the voice, jossa huudetaan. ”Miten ääni kestää? Osaanko lopettaa oikeaan aikaan? Minkälainen kipu on ok ja minkälainen ei?” Girod kuvailee.

Girod ja muut koe-esiintymisistä poimitut esiintyjät ovat kaikki valmistautuneet koitokseen Cleaning the house -nimisessä workshopissa. Se on eräänlainen alokasleiri, jota suorittamatta Abramovićin performansseja ei saa esittää. Workshopissa paastotaan, ollaan puhumatta ja tehdään fyysisesti raskaita ja keskittymistä vaativia harjoituksia viiden päivän ajan.

Abramovićin workshopissa Girod ja muut esiintyjät muun muassa laskivat riisinjyviä seitsemän tunnin ajan. Sen on määrä parantaa keskittymiskykyä, itsekuria ja hetkessä elämistä: eräänlainen mindfulness-harjoitus, siis.

Laskemista pääsee kokeilemaan myös Moderna museetin aulassa. Halukkaille on tarjolla kasa riisiä ja mustia linssejä, paperi, teroitettu lyijykynä ja kuulosuojaimet. Museotyöntekijä kertoo, että taiteilijan mukaan oikeaan mielentilaan pääsee jo noin 45 minuutissa. Ihmisillä on eri metodeja: tukkimiehen kirjanpito on suosittu, vaikka jotkut laskevat urheasti yksi kerrallaan. Jo kymmenen minuutin päästä lapaluun takana kiristää. Puolessa tunnissa ei ehdi valaistumaan, mutta on pakko lopettaa, sillä kohta alkaa Abramovićin performanssi.


Mitä siis tapahtuu Abramovićin omassa performanssissa, kun jono vihdoin alkaa purkautua kellon lyötyä kaksi?

Ovella tulijoilta otetaan ovella pois kännykät, kellot, kengät ja takit. Sisällä tulijan ottaa vastaan mustiin pukeutunut, hitaasti kävelevä avustaja. Hän katsoo silmiin, ottaa tulijaa hellästi kädestä, ja pienessä sanattomassa kohtaamisessa on jotain taianomaista. Avustajat johdattavat kunkin osallistujan paikalleen tyhjennettyyn kirkkoon, hyvin hitaasti ja tietoisesti kävellen: osan seisomaan pienissä ryhmissä, osan istumaan tuoleille, osan makaamaan lattialle. Sitten suljetaan silmät.

Teos on kuin versio teoksesta 512 Hours, jonka Abramović teki Lontoon Serpentine Galleryssa 2014. Pitkään Abramovićin esitykset ovat perustuneet hänen omalle karismalleen ja sietokyvylleen, mutta 512 Hours siirsi fokusta kohti katsojia ja heidän kokemustaan. Toisin kuin Lontoossa, jossa kävijöille jaettiin kuulosuojaimet, Tukholmassa kuunnellaan.

On a cappella -ryhmä, joka laulaa Paolo Sorrentinon Youth-elokuvan soundtrackilta tuttua Just-kappaletta, jossa yhdistyvät Owen Pallett -henkinen minimalismi ja etäisesti uskonnollinen kuoropaatos. Kontrastia tarjoaa iso eläkeläiskuoro, joka laulaa haitarin säestyksellä iloisia ruotsalaislauluja joissa kalat polskivat ja nuori lempi kukkii, ja jatkaa niistä David Bowien Life on Marsiin.

Abramovićia itseään ei näy. Eikä mitään muuta tapahdu.

Käy selväksi, että tarkoituksena on vain olla ja kuunnella; tunnustella, millaisia ajatuksia kokemus herättää. Se voi olla satunnaiselle kävijälle puhdistavaa. Itse epäonnistun: olen töissä, ja tehtäväni on kertoa performanssista. On vaikea kohdata itsensä samalla, kun hienovaraisesti kuikuilee mitä teoksessa tapahtuu ja miten muut reagoivat siihen, ja yrittää painaa mieleensä yksityiskohtia, kun kännykkäkameraa ei voi käyttää apuna. Moni muukin kurkistelee ympärilleen ja yrittää bongata itsensä taiteilijan.

Silti menetän pian ajantajun ja kellun lauluharmonioiden ja liikkumattomuuden aiheuttamassa meditatiivisessa – joskin hieman selkäsärkyisessä – tilassa. Kun lopulta lähden ja saan puhelimeni takaisin, selviää, että olen ollut kirkossa tunnin ja 45 minuuttia.

Performanssi on kiehtova kokemus ilman Abramovićin läsnäoloakin, mutta toki myös hienoinen pettymys: kaikki haluavat nähdä juuri hänet. Sellainen on kulttuurimme: julkkikset kiinnostavat. Erityisesti silloin, kun on nähnyt museon puolella kaikki ne hurjat, yli-inhimillistä itsehillintää vaativat performanssit, jotka Abramović on kehittänyt.

Catrin Lundqvist kertoo, että Abramović kyllä esiintyy teoksessa, yhtenä mustapukuisista avustajista, mutta hän pitää pidempiä taukoja kuin muut. Esitys on fyysisesti raskas. ”Kaikkien esiintyjien selkää särki jo yhden esityksen jälkeen, ja Marina on 70-vuotias”, hän sanoo.

Lisäksi taiteilijan julkkisstatus on rasite.

”Hän kokee saavansa liikaa huomiota esiintyessään itse osallistuvissa teoksissa. Yleisö katselee häntä itseensä keskittymisen sijaan. Teoksessa ei ole kyse hänestä vaan meistä kaikista.”

Se pitää varmasti paikkansa.

Tukholman jälkeen näyttely jatkaa Kööpenhaminan Louisianaan ja Bonnin Bundeskunsthalleen. Oli Abramović yleisön reaktiosta mitä mieltä tahansa, on kuitenkin varmaa, että myös siellä yleisö toivoo näkevänsä oikean, autenttisen Abramovićin.

Marina Abramović Tukholman Moderna museetissa 21.5. saakka.

Kuka?

Performanssitaiteilija Marina Abramović


 Syntynyt 1943 Belgradissa.

 Opiskeli maalausta Belgradin taideakatemiassa 1965–1970 ja valmistui Zagrebin taideakatemiasta vuonna 1972.

 Aloitti performanssien tekemisen 1970-luvun alussa.

 Muutti Amsterdamiin vuonna 1976 ja työskenteli saksalaistaiteilija Ulayn eli Frank Uwe Laysiepenin kanssa vuonna 1976–1988.

 On voittanut lukuisia taidepalkintoja, kuten Venetsian biennaalin Kultaisen leijonan.

 Abramovićista tehty dokumentti ”Marina Abramović: The Artist Is Present” on niinikään voittanut useita elokuvapalkintoja.

 On 2000-luvulla pyrkinyt kehittämään tapoja säilöä ja uudelleen esittää performansseja.

 Yritti perustaa vuonna 2013 New Yorkiin pysyvän Marina Abramović -instituutin, mutta talousongelmien vuoksi instituutti toimii vailla seiniä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Näyttelyt
  • Performanssitaide
  • Taide

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Perussuomalaiset toivottaa taas yhden paluumuuttajan takaisin – Arja Juvonen palaa puolueen eduskuntaryhmään

    2. 2

      Helsingin pormestari Jan Vapaavuori palkkasi avukseen stand up -koomikon – Kaikki pormestarien erityisavustajat ansaitsevat yli 5 000 euroa kuussa

    3. 3

      Rautatientorille on ilmoitettu jo uusia mielenosoituksia – Poliisi Suomi ensin -aktivisteille: ”Tällä porukalla ei enää Helsingissä osoiteta mieltä”

    4. 4

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    5. 5

      Helsingin alueiden eriytyminen näkyy nuorten arjessa – ”Alepan kulmalta saa helpommin kannabista kuin kaljaa”

    6. 6

      Teinipojat tuhosivat päiväkodin käyttökelvottomaksi Nurmijärvellä – ”Minkään älyllisen toiminnan kanssa tällä ei ole yhteyttä”

    7. 7

      Liian lapsikeskeisessä liitossa kaikki häviävät – Lapsi voi olla tekosyy vältellä omia ongelmia

    8. 8

      Helsingin ”uusi ilme” haukuttiin tuoreeltaan Elloksen vuoden 1987 postimyyntiluetteloksi – mitä parjatun logon suunnittelijat ajattelevat nyt?

    9. 9

      Obama tiesi Venäjän operaatiosta USA:n vaaleissa, mutta salli sen tapahtua – oliko Trump salajuonen peluri vai pelinappula?

    10. 10

      Murhatutkimuksen yllättävä käänne: keskeltä hämäläistä metsää löytyi sisällissodan aikaiseksi epäilty hauta – keitä nuorukaiset olivat?

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – poliisi jatkaa tänään tiivistä partiointia paikalla

    2. 2

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    3. 3

      Ministeri Lindström: Tiesin erityisavustajan toiminnasta, hän ei toiminut omavaltaisesti – avustaja yritti pyyhkiä somalijärjestöiltä tuet

    4. 4

      Liika hygienia lisää suolistosairauksia, ja yhä useampi elää avanteen kanssa – Sauli Suomiselle avanne toi neljä lisätuntia päivään: ”Haaveilen edelleen normaalista elämästä”

    5. 5

      Helsingin alueiden eriytyminen näkyy nuorten arjessa – ”Alepan kulmalta saa helpommin kannabista kuin kaljaa”

    6. 6

      Miten tämä on edes tapahtunut? Hautakiven pala päätyi katukiveksi Espoossa

    7. 7

      Mitä tehdä, kun lapsi ei halua mökille? Suositusten mukaan alle 12-vuotiasta ei saisi jättää yksin – asiantuntija kertoo, onko siinä mitään järkeä

    8. 8

      Ruotsalaismeteorologin suomenkielisestä ennusteesta tuli somehitti – Pererikin upeasti lausumaa juhannussäätä katsottiin satojatuhansia kertoja

    9. 9

      Liian lapsikeskeisessä liitossa kaikki häviävät – Lapsi voi olla tekosyy vältellä omia ongelmia

    10. 10

      Oletko grillannut aina väärin? Kemisti kertoo, miten paistat täydellisen pihvin

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    2. 2

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    3. 3

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    4. 4

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    5. 5

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    6. 6

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – poliisi jatkaa tänään tiivistä partiointia paikalla

    7. 7

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    8. 8

      HS:n epätieteellinen kysely paljastaa, miten Suomessa saa elitistin leiman – jopa kahvin väri vaikuttaa

    9. 9

      Haluatko elämääsi lisää seksiä? Kolme seksuaali­terapeuttia kertoo tärkeimmät vinkkinsä

    10. 10

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    11. Näytä lisää