Valikko
Kulttuuri    |   HS-haastattelu

Päivi Karttunen ostaa taidetta miljoonilla euroilla – mistä hän tietää mitä kannattaa ostaa?

Saastamoisen säätiön taidehankinnasta vastaava Päivi Karttunen on käyttänyt viimeisen viiden vuoden aikana yli neljä miljoonaa euroa taiteeseen. HS kysyi häneltä, mistä kannattavan ostoksen tunnistaa.

Madridissa oli alkamassa ­ARCO-taidemessut. Päivi Karttunen lensi kaupunkiin, koska messujen ennakkonäytössä voisi tehdä löytöjä. Hän näki sattumoisin portugalilaisen gallerian messuosastolla parimetrisen Julian Opien maalauksen, joka kiinnitti hänen huomionsa.

”En ollut suunnitellut hankkivani juuri tätä taiteilijaa, mutta teos tuntui ajankohtaiselta, sen liike, selkeys ja pinkki väri valloittivat heti”, Karttunen paljastaa nyt vuosia myöhemmin.

Hän teki minimaalisesta tyylistään tunnetun brittitaiteilijan Julian Opien (s. 1958) Huivipäinen nainen sateessa -maalauksesta mitä pikimmin varauksen. Kun hän palasi takaisin osastolle tunnin kuluttua, teokseen oli tehty jo neljä muutakin varausta.

”Joskus tässä työssä pitää olla nopea. Toisaalta joskus on hyvä nukkua yön yli ennen kuin tekee lopullisia päätöksiä.”

Päivi Karttunen kuuluu Suomen keskeisiin taidevaikuttajiin. Hän vastaa Saastamoisen säätiön taide­kokoelman hankinnoista.

Tuhannen taalan kysymys luonnollisesti kuuluu: Mistä Karttunen tietää, että juuri joku tietty teos kannattaa ostaa?

Se taito ei synny yhdessä yössä. Päivi Karttunen on seurannut työkseen taidekenttää mahdollisimman laajasti jo vuosikymmeniä. Hän kiertää näyttelyitä säännöllisesti sekä Suomessa että ulkomailla – ja ostaa taidetta.

Esimerkiksi viimeisen viiden vuoden aikana Saastamoisen säätiö käytti taidehankintoihin yhteensä 4,1 miljoonaa euroa. Karttunen tähdentää, että näyttelyissä kiertäminen vaatii aina tietynlaista herkkyyttä.

”Siinä pitää olla auki ja valmis vastaanottamaan taidetta, uskaltaa katsoa uusia asioita, vaikka ne menisivät mukavuusalueen ylikin.”

Voisiko olla parempaa työnkuvaa? Karttunen kuitenkin muistuttaa, että tähänkin työhön kuuluu runsaasti rutiineja: sähköpostia ja kokouksia.

”Jos matkustat viikonlopuksi Lontooseen ja yrität nähdä mahdollisimman paljon, siinä juoksee lähinnä metron rappusia. Viikonlopun jälkeen tuntee fyysisesti tehneensä työtä”, hän sanoo.

Säätiön kokoelmaan kuuluu noin 2 600 teosta. Esimerkiksi viime vuonna Karttunen kartutti kokoelmaa 51 teoksella, joista kahdeksan oli ulkomaisilta taiteilijoilta, muun muassa Olafur Eliassonilta, Chantal Joffelta ja Jean-Michel Alberolalta.

Viime syksynä Päivi Karttunen hankki Frieze London -taidetapahtumasta kaksi Joffen maalausta. Teokset ovat vastikään tulleet Suomeen. Parhaillaan ne ovat Emma-museon tulotarkastuksessa, jonka yhteydessä ne dokumentoidaan. Kolmas Joffen maalaus on taas ostettu Suomesta.

Kierrämme taidemuseo Emmassa, jossa osa Saastamoisen kokoel­masta on pysyvästi esillä. Katsomme turkulaisen taiteilijakaksikon IC-98:n animaatioteosta, joka kuvaa lintuyhdyskuntien reviiritaistelua.

”Tämä on sekä meditatiivinen että dramaattinen teos, joka pakottaa kokemisen ohella ajattelemaan. Hankinnoissa teoksen visuaalisuus on yksi tärkeä valintakriteeri.”

Päivi Karttunen huomauttaa, että taidehistorian tunteminen on välttämätön apu taidehankintoja tehtäessä. Uuden teoksen nähdessään hän suhteuttaa sen tiedostamattaankin aina johonkin vanhaan: taidehistoriaan, taiteilijan aiempaan tuotantoon tai kokoelman muihin teoksiin. Hän korostaa, että kokoelman kehittäminen muistuttaakin joskus isoa palapeliä.

”Se, mitä oikean teoksen kohdalla sitten tapahtuu, onkin hankalampi sanallistaa. Se ei ole vain taiteilijan ammattitaitoa, sillä ei riitä, että on mallioppilas. Tarvitaan myös jotain muuta, jokin yllättävä vinksahdus. Hyvä taideteos vie jalat alta, se ylittää odotukset, se on vastaansanomaton.”

Karttunen pysähtyy Pauliina Turakka Purhosen tekstiiliveistoksen luo. Teoksen nimi on Mörkö itse kolmantena. ”Katso miten taitavasti nämä kaikki on tehty”, hän sanoo ja osoittaa ompelujälkeä.

”Mutta tässä on paljon muutakin. Teos viittaa samaan taidehistoriasta tunnettuun aihelmaan Pyhä Anna kolmantena kuin esimerkiksi Tyko Sallisen maalaus Isoäiti vuodelta 1916.”

Karttunen päätyi nykyiseen työhönsä taustansa tähden. Hänen vanhempansa perustivat Saastamoisen säätiön vuonna 1968. Äiti oli kuopiolaista Saastamoisen teollisuussukua, johon kuului taiteenkeräilijöitä.

Vanhempien kuoltua perheen lapset joutuivat miettimään, mitä säätiölle tehdään. Syntyi ajatus nykytaiteen hankkimisesta.


Taidekokoelman kehittäminen lankesi Päivi Karttuselle, perheen humanistille, joka oli opiskellut kotimaista kirjallisuutta ja työskennellyt taiteiden tutkimuksen laitoksella Helsingin yliopistossa.

”Tämä huone on viittaus sää­tiön vanhan kokoelman linjaan, joka keskittyy Tyko Salliseen ja varhaiseen suomalaiseen ekspressionismiin”, Karttunen sanoo ja osoittaa ympärillä olevia Jukka Korkeilan, Janne Räisäsen ja Emma Helteen teoksia.

Niissä Karttusta miellyttää ammattitaito, irrottelu ja vahvat tunteet. ”Helteen teoksissa on myös huumoria, jota aina välillä kaipaa nykytaiteessa.”

Karttusen omiin suosikkeihin kuuluu joukko vahvoja suomalaisia naistaiteilijoita, kuten Leena Luostarinen, Mari Sunna, Ulla Jokisalo ja Elina Merenmies. Vaikka hän tekee taideostokset itse, yhteistyö Emman kanssa ohjaa hankintaa.

”Vaikka olemme yksityinen kokoelma, olemme julkisesti esillä. En toteuta vain omia mieltymyksiäni, vaan mietin teosta hankkiessa myös erilaisia yleisöjä ja museotilan fyysisiä realiteetteja”, hän muistuttaa.

Yksi hyvän taideteoksen merkki on, että teos kestää aikaa. Joskus Karttunen huomaa myöhemmin, että jotain jääkin uupumaan. ”Olen monen ammattilaisen kanssa jutellut tästä. Jokainen heistä on sanonut, että joskus on tullut hankittua työ, joka ei ehkä ole ollut mikään nappihankinta”, hän sanoo.

”Joskus ajankohta voi sokaista. Jotkut teokset jäävät enemmän aikansa vangiksi kuin toiset. Aika näyttää, mitkä teokset kestävät ja mitkä taas eivät.”

Säätiön kansainvälisillä teoshankinnoilla on ollut suuri merkitys siihen, että Emmaan on saatu tunnettujen nykytaiteilijoiden näyttelyitä.

Uusiin hankintoihin kuuluu Olafur Eliassonin installaatio Pentagonal mirror tunnel. ”Se oli tilaustyö ja kiinnostava projekti. Vaikka kuinka paljon oli keskustellut teoksesta ja nähnyt suunnitelmia etukäteen, jännitti nähdä lopputulos tilassa.”


Oikaisu 19.3.2017 klo 13.23: Juttuun on vaihdettu Olafur Eliassonin teoskuva. Jutussa oli aiemmin kuva The Lost Compass -teoksesta, joka oli nimetty virheellisesti Pentagonal mirror tunnel -teokseksi.

Fakta

Mistä tunnistaa hyvän teoksen?


 Taina Myllyharju, Tampereen taidemuseon johtaja: ”Se, mikä on kiinnostavaa ja hyvää, ei ole meillä yhden ihmisen varassa. Museon hankintatyöryhmään kuuluu viisi ihmistä, joista vähintään kolmen pitää kannattaa valintaa. Teoksen hyvyys on monen asian summa.”

 Pekka Kauhanen, taiteilija, Wihurin taidekokoelman hankkija: ”Hankimme teokset Wihurille yhdessä eduskuntatalon intendentin Liisa Lindgrenin kanssa. Meidän pitää olla yksimielisiä ostoksesta.

Varttuneemman taiteilijan teokset suhteutetaan usein aiempaan tuotantoon ja kokoelmassa jo oleviin teoksiin. Kuvanveistäjä Heikki Häiväoja on sanonut, että hyvän taideteoksen pystyy haistamaan jo nurkan takaa.”

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuvataide
  • Taidekokoelmat
  • Säätiöt
  • Näyttelyt

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tällainen on Helsingin kallein vuokrakämppä: huoneita 11, neliöitä 500, vuokra 25 000 euroa kuussa

    2. 2

      Tanska siivoaa kerjäläisensä vankilaan – kahden viikon ehdottomia tuomioita jaetaan nyt ilman varoitusta

    3. 3

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    4. 4

      Löyhkäävä ”koiranlihakuja” on maanpäällinen helvetti, jossa päättömät koirat odottavat vierailijoita – osa korealaisista ajattelee yhä lihan maistuvan parhaalta, kun eläintä on piesty ennen teurastusta

    5. 5

      Kartta näyttää, mille alueille maahanmuutto keskittyy Suomessa – professorin mielestä hajasijoittaminen on ”periaatteessa kiva”, mutta ongelmallinen ajatus

    6. 6

      Mistä Helsingistä saa hyvännäköistä miestenmuotia? Tässä 16 erilaista kivaa kauppaa

    7. 7

      Äänestäjät saivat tahtonsa läpi: Tukholman ja Göteborgin väliä kulkeva juna nimettiin Trainy McTrainfaceksi

    8. 8

      Pullollinen olutta maksaa 30 senttiä, jos sen panee kotona – kaksiossaan ipaa tehtaileva Otto Hannikainen on osa kotiolutbuumia

    9. 9

      Torille! Monty Python -mies Michael Palin onnittelee 100-vuotiasta Suomea mahtavalla videoviestillä ja laulaa legendaarisen Finland, Finland, Finland -laulun

    10. 10

      Virolaistaiteilija aikoo seilata Helsingistä Tallinnaan veneellä, joka on tehty suomalaisten Virosta rahtaamista kaljatölkeistä – ”Ihmiset juovat ihan liikaa”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    2. 2

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    3. 3

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    4. 4

      Suomalaiset saivat häpeällisen huonon tuloksen, kun eurooppalaisten hiilijalanjäljet pantiin kartalle – Miksi hiilijalanjälki paisuu Suomessa?

    5. 5

      Lifestyle­bloggaajan elämä on liian ihanaa ollakseen totta – Onko jatkuva ”täydellisen minän” esittely narsistista, nykyaikaa vai osa ihmisyyttä?

    6. 6

      Löyhkäävä ”koiranlihakuja” on maanpäällinen helvetti, jossa päättömät koirat odottavat vierailijoita – osa korealaisista ajattelee yhä lihan maistuvan parhaalta, kun eläintä on piesty ennen teurastusta

    7. 7

      16-vuotias Linda kiinnostui Isisistä ja karkasi kotoaan Saksasta, nyt hänet on ehkä löydetty Mosulin tunneleista – mallioppilaasta tuli radikaali muutamassa kuukaudessa

    8. 8

      Näin stand up -koomikon brändiä suojellaan: Pikkufestivaalin ei annettu käyttää Sami Hedbergin nimeä vitsikilpailun nimessä

    9. 9

      Kartta näyttää, mille alueille maahanmuutto keskittyy Suomessa – professorin mielestä hajasijoittaminen on ”periaatteessa kiva”, mutta ongelmallinen ajatus

    10. 10

      Linkin Parkin laulaja Chester Bennington on kuollut

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Elävien kuolleiden kaupungilta näyttävän Daytonin ruumishuoneelta on tila loppu – Yhdysvaltoja riivaa historian pahin huume-epidemia, ja yliannostuksia ottavat niin eläkeläiset kuin lapsetkin

    2. 2

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    3. 3

      Asuntopula ajaa nuoria aikuisia Inarin metsiin – Kaisa Tikka peseytyy purossa ja käyttää jääkaappinaan kivenkoloa

    4. 4

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    5. 5

      11-vuotiaan Taijatuuli Louhivuoren isä joutui taposta vankilaan, ja vapauduttuaan isä tappoi uudestaan – ”Tuo mies on hulluin murhaaja, josta olen kuullut, ja mä rakastan sitä”

    6. 6

      Australialaisnainen soitti hätänumeroon Yhdysvalloissa, paikalle tullut poliisi ampui hänet – omaiset vaativat vastauksia surmasta

    7. 7

      Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään

    8. 8

      Ruokolahden leijona oli isojen poikien pila – viranomaiset ovat tienneet totuuden 25 vuotta

    9. 9

      Lipunmyynti lähijunissa loppui aikoja sitten, mutta 22 asemaa on edelleen ilman automaattia – Mitä tekee konduktööri, joka ei saa enää myydä lippuja?

    10. 10

      Game of Thrones alkaa – Tällä jutulla pääset kartalle, mistä sarja ja päähenkilöt uudella kaudella jatkavat

    11. Näytä lisää