Valikko
Kulttuuri

Ei tehrä tästä ny numeroo – Sinikka Nopola tietää, miten kauhealta länsisuomalaisesta tuntuu, jos omat lakanat jäävät kotiin

Entisestä toimittajasta Sinikka Nopolasta tuli kirjailija, jonka teksteissä yökylälakanat ja loppuhalauskompleksit naurattavat – ja paljastavat maailmasta paljon olennaista.

Epäonnistuvatko muutkin vieraiden kutsumisessa, uskovat olevansa pidettyjä ihmisiä, katsovat kaupunkien päänähtävyydet? Asuvatko muutkin pääkaupungissa snobistisista syistä?

Kuulostaa ihan... Sinikka Nopolalta.

Nopolan tekstit tunnetaan juuri tuonkaltaisten pienten, mitättömänoloisten asioiden pohtimisesta. Asioiden, jotka ihmisen omassa päässä kasvavat valtavan monimutkaisiin mittoihin.

Ja teksteiksi muutettuina naurattavat.

Nopolan uusi kirja ei ole poikkeus. Alussa mainittujen lisäksi jo sen nimi kysyy: Onko teillä tämmöistä?

Väittääkö kumppaninne teidän kyselevän liikaa?

Onko Bob Dylanilla perhettä?

Noustessaan hissillä ylös ravintola Savoyhin Sinikka Nopola jäi jumiin. Tavalla, jonka voisi hyvin kuvitella löytyvän Nopolan kirjoista.

”Luulin, että hissi on rikki. Yleensähän ovi avautuu itsestään. Yritin painaa sellaista avataan-nappia. Odotin tovin, mutta ovihan piti vain työntää auki. Olin varma, että olin jollakin tavalla mokannut.”

Haastattelupaikaksi valitulla Savoylla, vuonna 1937 avautuneella klassisen hienostuneella ravintolalla on selvästi päästy tavoitteeseen.

Alleviivaamaan sitä, että Nopola on lähtöjään tamperelainen, varttunut tuossa Pohjoismaiden suurimmassa sisämaakaupungissa, jossa on ikuisesti jotain ihanan maalaista.

Hissiin ”juuttumisen” kaltaiset maailman ja itsen törmäyskohdat yksinkertaisesti ovat Sinikka Nopolan juttu.

Teksteissään Nopola näkee ja sanoo ääneen asioita, joita ei yleensä nähdä – tai ainakaan missään tapauksessa sanota ääneen.

Tällaisia asioita, kuten:

Länsisuomalaisen omat yökylälakanat: ”Jos länsisuomalainen joutuu olosuhteiden pakottamana yökylään, hän minimoi aiheuttamansa vaivan. Hän huutaa jo ovelta: ’Minulla on omat lakanat’.” (Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla, 2001)

Joulukorttien lähettämisen mutkikkuus: ”EILA: Niiltä tulee aina niin ihana englantilainen kortti, ne ostaa niitä varmaan ulkomailta. Lähetä toi kullanväri­nen Unisef-kortti niille. Siinon Neitsyt Maariakin.” (Ei tehrä tästä ny numeroo, 2003)

Porstuaidentiteetti: ”Viimeiseksi [juhliin] tulleeseen liimautuu nopeasti porstuan pojan identiteetti. Hän tähystelee sinne, missä uskoo varsinaisia juhlia vietettävän, mutta hän ei pääse oikein koskaan selville siitä, mitä juhlissa tapahtuu.” (Kolumni Kuukausiliitteessä, 2000)

Loppuhalauskompleksi: ”Etelä-Suomen taajamissa elävät kärsivät halauspakon takia kohtuuttoman paljon sen viimeisen kymmenen minuutin ajan, kun he ovat kyläilemässä tai ylipäänsä ystävänsä tai tuttavansa seurassa.” (Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia, 2012)

Uudessa kirjassa Nopola paitsi kyselee, myös esittelee uudet tuttavuudet Anskun ja Peran, joiden keskustelut päätyvät aina samalla tavalla Anskun eronjulistukseen.

Kuten tekstissä Ansku, Pera ja kinkunpala:

”PERA: Juustolainen. Kakkulainen. Kurkkulainen.

ANSKU: Nyt tää on loppu. Sä oot kaamee sanojenvääntelijä! Mä otan eron.

PERA: Asia selvä.”

Savoyn pöydässä istuva kirjailija Nopola ei ole yhtä kuin tekstinsä, mutta toki tosielämällä on tarjota inspiraationsa.

”Kun työkseen pistää sanoja peräkkäin, tulee aika närkkinokkaiseksi. Esimerkiksi sanonnat rouhea sisustus, hyvää pöhinää, otatko smörgarin ovat kamalia. Kirjailijalla tunnelma on parista sanasta kiinni.”

Nopolaa naurattaa.


Sinikka Nopolan vuonna 1995 kuollut isä oli mainosmies, ad ja copywriter, joka perusti 1968 Tampereelle oman mainostoimiston, Mainoskentän.

Jotain nokkelasanaisuudesta lie siis periytynyt.

”Meidän isä usein rikkoi jonkin pyhän tilanteen lohkaisemalla jotain hauskaa, taittoi ylevän koomisella. Kerran jouduttiin odottamaan pitkään ruokaa hautajaisissa. Isä ehdotti, että eiköhän lauleta Nälkämaan laulu.”

Juuri kuolemasta, sen pyhyyden rikkomisesta syntyvästä komiikasta Nopola on aina kirjoittanut paljon.

”Komiikka ja satiirihan syntyvät ristiriidasta, siitä, että ottaa elämän aika vakavasti. Kuolemakin on niin vakava aihe, että vapautuakseen hieman pitää nauraa. Ei kuolemalle, mutta lieveilmiöille.”

Niin kuin siinä uuden kirjan tekstissä Solidaarisuus, jossa kertoja pohtii onko hautajaisissa oikeutta korostaa omaa ”elävyyttään” coolilla tyylivalinnalla ja ottaa aurinkolasit laukusta.

Vai onko se epäsolidaarista vainajaa kohtaan?

”Kuolema on hyvä aihe. Siihen liittyy paljon tabuja, sääntöjä; sitä että pitäisi tuntea tyyneyttä ja pyhyyttä.”

Eikä esimerkiksi vääntää ra­diosta rokki täysille ja käydä jammailemaan, kun lähiomaisensa kuolemaa sureva ystävä lähtee käymään kaupassa – kuten tekee kertoja tekstissä Hypähtely surutalossa.

Nopolan isä oli mainosmiehenä tekstiammattilainen, mutta vasta hiljattain Nopolalle selvisi, että vanhemmista äiti olikin varsinainen tekstitaituri. Se kävi ilmi kirjeistä, joita vanhemmat lähettivät Nopolalle tämän ollessa au pairina Pariisissa 1972.

”Äidistä tuli sen vuoden aikana briljantti kirjoittaja, hän oikein pääsi vauhtiin. Hän analysoi kulttuurielämää, oli selvillä kaikista mun ystävistä, mitä heille kuului ja mihin he olivat päässeet opiskelemaan. Isä oli ammattikynäilijä, mutta äidin kirjeet olivat lennokkaampia. Hän oli kotiäiti, paneutui perheen elämään ja hyvinvointiin. Eikä hän koskaan tiennyt, että oli hyvä kirjoittaja. Se on aika järkyttävä havainto tehdä nyt, kun hän on 96. Sanoinkin sen hänelle.”

Pariisin-vuoden kirjeenvaihtoa lukiessaan Nopola myös havahtui huomaamaan, miten väärä kuva hänellä oli ollut vanhemmistaan ja perheestään.

”Olin tosi hämmästynyt siitä valtavasta huolenpidosta, vanhempani omistautuivat kahdelle tyttärelleen.”

Itse Nopola kuvailee olleensa ”nipokulturelli 18-vuotias, hirvittävän kriittinen ja äärimmäisen lapsellinen – sekä tietenkin äärimmäisen koominen”.

Nyt kun vanhempien omistautuminen nousi uudessa valossa esiin, on Nopola myös ymmärtänyt, että ulkopuolisen silmin lapsuudenperheessä oli varmasti tiettyä idylliä.

”Kaksi kilttiä lettipäistä tyttöä, joiden vanhemmat katseli Marian­kadun asunnon ikkunasta, kun he luistelivat Pyynikin urheilukentällä päällään siniset tikatut luistelupuvut, joissa oli pompuloita helmassa.”

Tuota kuvaa vasten Nopola katsookin omaa nykyistä menestystään. Nopolan nimi nähdään vuosittain parhaiten pärjäävien kirjailijoiden verotietolistoilla.

”Jotenkin tuntuu, että tuollaiset asiat eivät vaikuta kovin paljon. Ja että Nopolan ydinperhe voi kuitenkin paremmin kuin minä yksinhuoltajavuosinani. Ja ihminen muuten jämähtää kulutustottumuksiin, jotka sillä on 35-vuo­tiaana.”


Yleistä kirjallisuustiedettä Tampereella opiskellut Nopola oli ennen kirjailijanuraansa Helsingin Sanomien toimittaja. Kun häneltä kysyy, millainen toimittaja hän oli, havahtuu hän kysymään:

”Pitääkö tässä jutussa olla joku uutinen?”

Haastattelun kuluessa Nopola myös ehdottelee otsikoita:

”Laita otsikoksi: ’tuokio sieltä, tuokio täältä’.”

”Älä pane otsikkoon sitä että ’hän tuomitsi itsensä kotiin’.”

Jälkimmäinen juontaa siitä, miten Nopola kertoo havahtuneensa elämäänsä pohtiessaan siihen, miten hän 31-vuotiaana Helsingin Sanomista irtisanoutuessaan tuomitsi itsensä kotiin, ”pölypallojen sekaan”.

”Jätin hauskan työpaikan. Sen jälkeen ei ole ollut sellaista työyhteisöä – vaikka onhan meillä Tiinan kanssa elokuvien, näytelmien ja kustantamon kautta monia pieniä työyhteisöjä. Se ajatus tuntuu välillä kauhistuttavalta, että elän leikkimökissä, kummallista fiktioelämää.”

Vuodet 1979–1985 Hesarin toimituksessa olivat Nopolan mukaan valtavan hauskoja. Media eli kulta-aikaansa, lehdet olivat paksuja. Vaurautta ja väljyyttä oli niin, että toimittajan oli mahdollista vaikka vetäytyä viikoksi paastokurssille.

Se sopi Nopolalle, jolla ei ”ollut lainkaan uutisnenää”.

Jännittävimpänä juttukeikkana hän muistaa rikostoimittaja Harri Nykäsen kanssa tehdyn tiedusteluretken töölöläiseen kultasepänliikkeeseen, jota epäiltiin peliluolaksi.

”Naamioiduimme kihlapariksi, menimme muka ostamaan sormuksia. Laitoin äitini turkin ja muistan, että mulla oli turkoosi pipo ja samanvärinen angorahuivi. Mutta ei se ollutkaan peliluola, vihje oli väärä.”

Uutisnenän puutteesta huolimatta ei Nopolalta puuttunut pontevuutta.

”Olen saanut sellaisen kasvatuksen. Että ei saa olla heikko. Sitä on aina korostettu, että pitää miettiä, miten selviytyä. Ennemmin kuin jäisin päivittelemään, mietin keinoja, että miten päästä hankalasta tilanteesta.”

Asenteesta on ollut iloa kirjailijantyössäkin.

”Toivun aika nopeasti vastoinkäymisistä. Sain kerran huonon arvostelun jostain tekeleestäni. Luin arvostelun aamulla kuudelta – mutta olin yhdeksältä jo toipunut. Taas iskussa.”

Yhtä luonteenpiirrettään Nopola on miettinyt muita enemmän.

”Tutkimusten mukaan ihmisen luonteenpiirteet muuttuvat iän karttuessa, mutta yksi pysyy: tunnollisuus. Se on alkanut vaivata, että mitä haittaa siitä on. Voi jäädä elämä elämättä. Kun katselin Sohvaperunat-ohjelmaa ensimmäisen kerran, ihmettelin, miten ihmiset ovat hirveän rennosti kotisohvillaan. Syövät sipsejä ja löhöilevät. Itse istun sohvallakin selkä suorassa, kuin olisin koko ajan partiossa, suorittaisin merkkejä. Olen ikuinen partiolainen, taitomerkkien kerääjä.”

Tavan lukea aamun lehti seisaaltaan Nopola kertoo omaksuneensa 1980-luvulla kuultuaan edesmenneiden Göran Schildtin ja Georg Henrik von Wrightin sopimuksesta lukea lehti niin.

”Sekin on kunnollisuutta. Pelkään, että jos istun lukemaan, päivä leviää siihen, hajoaa. Kello onkin jo ties kuinka paljon.”

Olemme edenneet Savoy-lounaassa jälkiruokaan. Nopola pohtii:

”On erikoinen tunne, kun henkilökunta käyttäytyy näin äärimmäisen kunnioittavasti. Siitä tulee mieleen, että olenko tämän arvoinen. Että miksikä ne mua luulee?”

Kerran hän tuli Savoyhin erääseen karonkkaan ennen junamatkaa.

”En tiedä miksi mulla oli Pirkka-muovikassissa matkatavarat, lätkäytin pussin narikan tyylikkäälle pöydälle. Muilla naisilla oli pienet olkalaukut.”

Siinä se taas on, ristiriita maailman ja itsen välillä. Kontrasti, jollaisten havainnointia kirjailija Nopolalta on totuttu odottamaan.

Että onko se nyt sitten kovin väärin, jos esimerkiksi uuden kirjan tekstiä Ulkoilmaihminen lukiessa oikea Nopola ja kertoja menevät ihan vähän sekaisin?

Ulkoilmaihmisessä kertojaa epäillään Unkarissa maalaiseksi, jolloin hän huudahtaa ystävälleen:

”Olen kokenut saman vain kerran, Interraililla, kun ranskalainen poika sanoi, että minä olen jollain tavalla olemukseltani ’paysan’ eli maalainen. Minähän olen Tampereelta!”

Kuka?

Sinikka Nopola


  Syntynyt Helsingissä 1953. Varttunut Tampereella.

  Kirjoittaa sekä aikuisille että lapsille. Tunnetaan erityisesti Tampereen murteella kirjoitetuista Eila ja Rampe -teoksista.

  Yhdessä sisar Tiina Nopolan kanssa kirjoitettuja Heinähattu ja Vilttitossu- sekä Risto Räppääjä -kirjoja ilmestynyt yhteensä noin 50.

  Asuu Helsingissä. Aikuisen pojan äiti.

 

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kirjallisuus
  • Sinikka Nopola
  • Tampere

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Lappiin matkalla oleva kaupunkifillari hämmensi Hämeenlinnassa – ”Mies otti valokuvia ja uhkasi lähettää ne poliisille”

    2. 2

      Mies tyydytti itseään sekasaunassa, toinen kommentoi naisten vartaloita – seksuaalinen häirintä varjostaa Sompasaunaa

    3. 3

      Trump Twitterissä: Transsukupuoliset eivät voi palvella Yhdysvaltain armeijassa

    4. 4

      Suomalaiset parit muuttavat yhteen yllättävän nopeasti – Yhteen muuttaminen on aina kriisi suhteelle, mutta näin siitä selviää

    5. 5

      Shanghaissa mitattiin korkein lämpötila 145 vuoteen – Kiinassa on niin kuuma, että ihmiset ovat alkaneet tapella ja panda vaipui transsiin

    6. 6

      Salanuotiot sytyttävät maastopaloja – nykyretkeilijöiden tietämättömyys on aiheuttanut ”vaarallisen ilmiön”

    7. 7

      Kaikki hiestä ja hikoilusta: Helteiden pitäisi viimein tulla – miksi toiset hikoilevat enemmän, miksi kaikkien hiki ei haise, voiko deodoranttien kemikaaleista olla haittaa?

    8. 8

      Espresso Housen kahviloita nousee Helsingin ydinkeskustaan kuin sieniä sateella, ja loppuvuoden aikana uusia paikkoja avautuu vielä viisi – Näin ketjukahvilat hallitsevat nyt Helsinkiä

    9. 9

      Vanhempiensa Malesiaan hylkäämästä Evon Söderlundista kasvoi Suomessa menestyvä yrittäjä – ”Suomessa ei ole korruptiota vaan kilpailu on reilua”

    10. 10

      Suomen EU-politiikkaa vetää arvostettu, karu ja pelättykin mies – Hän on palvellut viittä pääministeriä, mutta silti hänestä ei löydy edes Wikipedia-artikkelia

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies tyydytti itseään sekasaunassa, toinen kommentoi naisten vartaloita – seksuaalinen häirintä varjostaa Sompasaunaa

    2. 2

      Shanghaissa mitattiin korkein lämpötila 145 vuoteen – Kiinassa on niin kuuma, että ihmiset ovat alkaneet tapella ja panda vaipui transsiin

    3. 3

      Leipäjono kiemurteli Helsingissä yli kilometrin matkan Myllypurosta Kurkimäkeen

    4. 4

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    5. 5

      Lappiin matkalla oleva kaupunkifillari hämmensi Hämeenlinnassa – ”Mies otti valokuvia ja uhkasi lähettää ne poliisille”

    6. 6

      Suomen EU-politiikkaa vetää arvostettu, karu ja pelättykin mies – Hän on palvellut viittä pääministeriä, mutta silti hänestä ei löydy edes Wikipedia-artikkelia

    7. 7

      Kallion ydinbaareihin kuuluva Cafe Mascot suljettu toistaiseksi, asiasta ilmoitettiin maanantai-iltana Facebookissa: ”Sata tapahtumaa peruuntuu”

    8. 8

      Lahokaviosammal uhkaa panna Helsingin rakentamis­suunnitelmat uusiksi yli 10 000 asukkaan uudessa kaupunginosassa

    9. 9

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    10. 10

      200 miljoonan euron tieteisseikkailu on kaunis katastrofi – kakkivia kärsäotuksia, Google Translaten läpi ajettua dialogia ja juoni, josta ei tajua mitään

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    2. 2

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    3. 3

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    4. 4

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    5. 5

      Ruokatoimittaja ja viestintäyrittäjä Elina Jyväs kuoli 40-vuotiaana

    6. 6

      Sompasaunassa on ahdasta, alastonta ja aitoa – ”Helsinki on paljon siistimpi kuin Tukholma”

    7. 7

      ”Naamat” on kuin tuhannen ihmisen kotibileet – Tältä näyttää festivaalilla, joka suututti Sami Hedbergin managerin ja jonka liput myytiin loppuun ennen kuin esiintyjiä oli edes julkistettu

    8. 8

      Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään

    9. 9

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    10. 10

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    11. Näytä lisää