Valikko
Kulttuuri

Albiino kuolemansellissä ja internetissä huijattu afrikkalaisdiplomaatti – Petina Gappah kirjoittaa rajuja tarinoita Zimbabwen todellisuudesta

Helsinki Lit -tapahtumaan saapuva kirjailija on myös kauppalakeihin erikoistunut juristi, joka ei lakkaa ihmettelemästä Geneven kansainvälisissä järjestöissä työskentelevien etuoikeutettua kuplaa.

Kun nuori juristi ja aloitteleva kirjailija Petina Gappah muutti Geneveen, hän ällistyi. Hän oli kotoisin Itä-Afrikan Zimbabwesta, jota diktaattori Robert Mugaben hallinnon aiheuttama talouslama, kuivuus ja aids olivat runnelleet vuosikymmeniä.

”Geneve oli täydellinen, ja silti täynnä ongelmia ja huonosti voivia ihmisiä”, Gappah sanoo.

Siitä on nyt yhdeksäntoista vuotta. Tuolloin Gappah työskenteli kansainvälisessä lakitoimistossa – ja kirjoitti aamuisin, ennen töihin menoa.

”Opin jo varhain kurinalaiseksi. Ja ovathan monet kirjoittaneet muun työnsä ohessa. Franz Kafka, esimerkiksi, samoin yksi esikuvani, brittiläinen dekkari­kirjailija P. D. James, joka teki vuosikymmenten virkamiesuran.”

Sitä paitsi kansainvälisten järjestöjen, diplomaattien ja rahan Geneve viritti luovuutta. Sveitsiläinen tunnekylmyys ja kansainvälisen asujaimiston etuoikeutettu kupla eivät lakanneet hämmästyttämästä Gappahia.

”Järjestöissä ollaan pelastavinaan maailmaa, mutta eletään epätodellista elämää: ei makseta veroja, ei äänestetä, irtaannutaan vähitellen omastakin kotimaasta”, hän kuvailee.

”Toisaalta arkea on myös se, että vaikka juoksee bussi­pysäkille ja heiluttaa kättä, sveitsiläinen kuljettaja ei odota.”

Kolmetoistavuotiaan pojan äitinä Gappah havahtui muutama vuosi siihen, että lapsen identiteetti karisi kovaa vauhtia. Kansainvälisessä koulussa oli oppilaita monesta maasta, mutta kaikkien puhe kuulosti samalta.

”Muutimme pariksi vuodeksi takaisin Afrikkaan. Siellä poikani tutustui paremmin sukulaisiinsa, ymmärsi, mistä oli kotoisin ja kiinnostui myös kriketistä. Nyt hän käy sisäoppilaitosta Skotlannissa ja tähtää Zimbabwen maajoukkueeseen.”

Miten zimbabwelaisesta tytöstä oikein tulee kirjailija?

Jos Petina Gappahin vanhemmilta kysytään, vastaus on, että kouluttamalla hyvin. Kun Petina pääsi koulusta, toive toimittajan ammatista sivuutettiin, ja tyttö patistettiin opiskelemaan lakia ensin kotimaassa, sitten Euroopassa.

”Olen luultavasti yksi kotimaani parhaiten koulutettuja naisia”, Gappah arvelee.

Hän teki 27-vuotiaana väitöstutkimuksen kansainvälisistä kauppalaeista Itävallassa ja hankki vielä maisterintutkinnon Cambridgessa.

Toiset sukulaiset pitävät kuitenkin selvänä, että tytöstä tuli kirjailija, koska hänessä asuu isoisän henki.

Tämä oli tarinankertoja, aina äänessä kahden vaimon ja parinkymmenen lapsen suurperheessä. Vaari kuoli, kun Gappah oli pieni.

”Tätini sanoo, että kun täytin neljätoista, näkyi selvästi, miten isoisän henki alkoi pyrkiä esiin”, Gappah sanoo ja nauraa päälle.

Oli syy mikä tahansa, kirjailija hänestä tuli, kansain­välisesti ­luettu ja palkittu.

Vaikka teoksia on vasta kaksi novellikokoelmaa ja yksi romaani (nyt suomennettu Muistojen kirja), niitä on ehditty kääntää kahdelletoista kielelle.

Kirjoissaan Gappah kuljettaa Zimbabwen historiaa ja uskomuksia koko ajan rinnan ja limittäin globaalin kulttuurin kanssa.

Esimerkiksi Tanssimestari-kokoelman (2009) avausnovellissa valtiollisesti haudattavan merkkimiehen leski ehtii seremonian aikana miettiä mielessään kotimaansa muuttumista, vapaustaistelusta uuteen diktatuuriin ja korruptioon.

Muissa tarinoissa jyrätään puskutraktoreilla köyhien asuin­alue, odotetaan lentokentällä Lontoossa opiskelurahat hassanneen nuorukaisen ruumista ja surraan Rosieta, jonka sulhasesta häävieraatkin näkevät, että tämä sairastaa aidsia.

Gappah kuvaa tilanteiden epätoivoa tarkasti, absurdia koomisuutta korostaen.

”Minähän kirjoitan englanniksi enkä äidinkielelläni shonalla. Siksi huumori on teksteissä se kaikkein zimbabwelaisin asia.”

Hän nauraa surumielisesti Hararen hienostorouville, jotka käyttävät kiinalaisia Gucchin tai Praderin kopiolaukkuja, puu­sepälle, jolta hallitus huiputtaa eläkkeen, ja Eurooppaan lähetetylle diplomaatille, jonka rahat häviävät nettihuijaukseen.

”Elämä on iso pila ihmiskunnan kustannuksella”, toteaa maalaiskoulun opettaja miettiessään elintarvikkeiden hintoja, jotka hujahtivat vuodessa 97-kertaisiksi.

Zimbabwen historiaa leimaavat siirtomaavalta ja rotuerottelu, sitten vapaustaistelu ja epäonninen maareformi, jossa valkoisista maanomistajista tulikin sorron ja väkivallan kohteita.

Gappahin mukaan enimpien ongelmien taustalla on se, että apartheid-valtion totalitaarinen kontrolli kopioitui mustaan val­tioon oikeastaan sellaisenaan, ilman läntisten, vakiintuneiden demokratioiden itseään korjaavia elementtejä.

Siksi hän ei epäröi verrata Zimbabwea sekä vanhaan Neuvostoliittoon että nykyiseen kapitalisti-Venäjään.

”Neuvostoliiton tapaan kaikesta on puutetta, vain järjettömiä lakeja riittää. Jokainen kansalainen on mahdollinen rikollinen – ja mahdollinen ilmiantaja. Uudesta Venäjästä muistuttavat kiiltävät valtiolliset kulissit, joiden takana on oligarkiaa ja räikeää korruptiota.”

Ulkomailla asuva ja siellä menestynyt kirjailija saa puhua tästä vapaasti, myös kotona käydessään. ”Jos olisin mukana politiikassa, tilanne olisi toinen”, Gappah arvioi.

Hän haluaa mukaan hallintoon, kun valta maassa joskus vaihtuu.

Siihen ei mene enää kauan – vaikka liki neljäkymmentä vuotta hallinnut 93-vuotias Robert Mugabe onkin ilmoittanut osallistuvansa presidentinvaaleihin myös ensi vuonna.

Mugabeen henkilöityy Zimbabwen surkeuden toinen pääsyy, Gappah sanoo.

”Jos valtion perustajasta tulee sen johtaja, vallasta tuntuu olevan mahdotonta luopua. Kun Mugabe kuolee, järjestelmäkin muuttuu.”

Muistojen kirjan päähenkilö (valkoisen kasvatti-isänsä murhasta kuolemaan tuomittu nainen) on Gappahin tavoin kahteen kulttuuriin, afrikkalaiseen ja eurooppalaiseen, kasvanut.

Päähenkilö on myös albiino – eli sekä mustien että valkoisten keskellä väärän värinen.

”Minua ovat aina kiinnostaneet tyypit, jotka poikkeavat joukosta eivätkä sopeudu”, Gappah sanoo.

Hän on itsekin sellainen.

Vanhoillisessa Zimbabwessa lakitieteen tohtori on naiseksi aivan liian oppinut, ja onhan Gappah myös yksinhuoltajaäiti!

Maassa, jossa luotetaan yhteiskuntaa tai valistusta enemmän rukouksen ja ihmeiden voimin toimiviin uskontoihin, hän kävi nuorena läpi kristillisen ja buddhalaisen vaiheen ja päätyi lopulta ateistiksi.

Vaikka on musta, Gappah katsoo kuuluvansa maansa pitkään kirjalliseen perinteeseen, jota ovat kartuttaneet monen rodun ja kielen kirjailijat.

Ensin eri heimojen tarinankertojat ja heidän perinnettään keränneet siirtomaa-ajan valkoiset, sitten apartheid-Rhodesian ja lopulta itsenäisen Zimbabwen mustat ja valkoiset kirjailijat.

Samaan jatkumoon kuuluvat lapsuutensa Rhodesiassa viettänyt nobel-kirjailija Doris Lessing (1919–2013), itsenäistymisen levottomuuksia valkoisen lapsen näkökulmasta kuvannut Alexandra Fuller (s. 1969) sekä Britanniassa ja Yhdysvalloissa opiskelleet Tsitsi Dangarembga (s. 1959) ja NoViolet Bulawayo (s. 1981) – joiden kaikkien teoksia on suomennettu.

Mustaksi kirjailijaksi Gappah on lisäksi harvinaisen vähän kiinnostunut siitä, omiiko joku valkoihoinen hänen rotuaan tai kulttuuriaan teksteihinsä.

”Koko kulttuurisen omimisen käsite on minulle punainen vaate”, Gappah sanoo. Häntä ihmetyttää, miten kirjaimellisesti samastumisen käsite määritellään.

”Kun luin lapsena Enid Blytonin Viisikoita, en tietenkään samastunut valkoihoisiin lapsiin. Se ei kuitenkaan estänyt minua lukemasta kirjoja innoissani, koska halusin mukaan niiden seikkailuihin.”

Samasta asiasta puhui Doris Lessing, kun hän piti Nobel-palkintoonsa liittyvän esitelmän Tukholmassa vuonna 2007.

Lessing kertoi tarinan afrikkalaisesta kyläkaupasta, jossa asiakkaat jonottavat juomavettä. Tiskin äärellä nuori musta nainen lukee odottaessaan Leo Tolstoin Anna Kareninasta revittyä kirjansivua. Janoiset lapset roikkuvat helmassa.

Vaikka irtolehdellä puhutaan 1800-luvun Venäjästä, afrikkalainenkin lukija tietää, mistä tarinassa on kyse, Lessing vakuutti. Yhteisiä kokemuksia, tunteita ja ajatuksia riittää.

Gappah, jolle Lessing on suuri esikuva, uskoo samoin.

”Jos kirjoitamme ja luemme vain meille tutuista asioista, kirjallisuus näivettyy muistelemiseksi ja antropologiaksi”, hän sanoo. ”Siksi haluan kirjoittaa – ja kirjoitan – ihan mistä vain!”

Esimerkiksi Muistojen kirjassa sukelletaan valkoisen zimbabwelaisen, homoseksuaalin miehen maailmaan. Paraikaa Gappah kirjoittaa novelleja, jotka sijoittuvat Geneveen ja kertovat sekä sveitsiläisistä että kansainvälisten järjestöjen monen maalaisista työntekijöistä.

Hänestä kirjailijan on pakko käsitellä erilaisia, eri tavoin eläviä, uskovia ja ajattelevia ihmisiä.

”Kirjallisuus rakentaa siltoja ihmisten välille paremmin kuin mikään muu maailmassa.”

Vasta tänä keväänä, Saksan valtion kirjailijaresidenssissä Berliinissä, Gappah on voinut keskittyä kirjoittamiseen kokopäiväisesti.

Viimeistelyn alla on nyt romaani, jota hän kutsuu pää­teoksekseen.

”Olen kerännyt materiaalia koulutytöstä asti, kirjoittanut melkein kaksikymmentä vuotta, pelastanut tekstiä vanhanaikaiselta tietokonelevykkeeltä.”

Tämäkin romaani kurottaa tekijänsä ulkopuolelle – tutkimusmatkailija David Livingstoneen.

Tämä vaelsi matkoillaan pitkin eteläistä Afrikkaa, pääsi 1855 ensimmäisenä eurooppalaisena Sambesi-joen valtaville vesi­putouksille (jotka sijaitsevat Zimbabwen ja Sambian rajalla) ja nimesi ne kuningatar Vikto­rian mukaan. Tutkimusmatkailija kuoli samoilla seuduilla malariaan ja punatautiin 1873, Niilin lähteitä etsiessään.

Zimbabwessa Livingstone on ollut aina läsnä. Sankaritarinaan kuuluu se, miten hänen sydämensä haudattiin Afrikkaan ja ruumis kuljetettiin Britanniaan.

”Yleensä mainitaan vain Livingstonen uskolliset kantajat Chuma ja Susi, mutta itse asiassa mukana oli yli seitsemän­kymmentä ihmistä”, Gappah kertoo. ”Matkasta on säilynyt valokuviakin, kuten seurueen kokista, joka oli nainen.”

Tuleva romaani kertoo Livingstonen ruumiin pitkästä kotimatkasta.

Miksi sitä kuljetettiin puolitoistatuhatta kilometriä? Miten se onnistui?

”Ei sitä voinutkaan sellaisenaan kantaa, se olisi ollut liian vaarallista”, Gappah selittää. ”Monet heimothan suhtautuvat taikauskoisesti kuolleisiin. Siksi Livingstonen sisäelimet irrotettiin ja haudattiin. Muu ruumis kuivattiin suolassa, käärittiin rullalle ja naamioitiin paketiksi.”

Tuleva romaani ei olisi taattua Gappahia, ellei tarinassa olisi huumoria.

Tai ainakin suurta ironiaa.

”Entä jos uskollinen retkikunta ei olisikaan kantanut Livingstonen ruumista ja tavaroita mantereen keskeltä rannikolle, Eurooppaan kuljetettaviksi? Hänen muistiinpanonsa, etenkin tarkat kartat, olivat loppujen lopuksi yksi pääsyy siihen, että alueesta tuli brittien siirtomaa.”

Petina Gappah esiintyy Helsinki Lit -kirjallisuustapahtumassa (Savoy-teatteri, Kasarmikatu 46­–48) perjantaina 12. toukokuuta klo 20. Keskustelussa mukana kirjailijat Aris Fioretos ja Sirpa Kähkönen.

Kuka?

Petina Gappah


 Zimbabwelainen kirjailija ja juristi, syntynyt 1971.

 Kirjoittanut kaksi novellikokoelmaa ja yhden romaanin, joista suomennettu Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (2009) ja Muistojen kirja (2017).

 On asunut ja työskennellyt pitkään Sveitsissä, tällä hetkellä asuu ja viimeistelee uutta romaania Berliinissä.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kirjallisuus
  • Zimbabwe

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Suomalaisen tunnistaa ulkomailla jo kaukaa

    2. 2

      Maailmankuulun tubettajan lennokki­video Lapista saattaa päätyä poliisi­tutkintaan – ”Villi tapaus, jossa ihminen roikkui dronesta”

    3. 3

      Sähköautojen 400 kilometrin toimintasäde on tuhlausta, sanoo VTT:n johtava tutkija – syynä suomalaisten ajotavat ja autojen hinnat

    4. 4

      Laaja tutkimus: Suomen sairaaloissa saa maailman seitsemänneksi parasta hoitoa

    5. 5

      ”Käypäs tyttö keittämässä kahvit” – Meillä keski-ikäisillä miehillä on valta ja vastuu muuttaa asenteemme

    6. 6

      Konepajan Bruno ei saa avata terassia tänä kesänä – VR:n mukaan yksi syy viime vuotiset meluvalitukset: ”Terassia ei tule”

    7. 7

      Millaista on lähteä vanhempien synnyinmaahan ”ojentautumaan”? Suomessa kasvanut Kawsar pakotettiin lapsena Somaliaan ”länsimaistumisen estämiseksi”, paluulippu irtosi näyttelemällä kilttiä

    8. 8

      Helsinkiläismies kuoli, mutta kotihoitaja ei ilmoittanut kuolemasta läheisille – sitten ruumistakaan ei löytynyt

    9. 9

      Molemmat mielenosoitukset jatkavat sittenkin Rautatientorilla – leirit joutuvat kuitenkin siirtymään pois Maailma kylässä -festivaalin alueelta

    10. 10

      Näin kehut lastasi oikein: Taitava kannustus motivoi, mutta huono kehu saa lapsen häpeämään

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Näin opetat lapsen syömään terveellä tavalla – Psykologi: Jos isä tavoittelee kesäkuntoa ja äiti syö vain salaattia, lapsen suhde ruokaan voi vinoutua

    2. 2

      Kiipeilijän kuva todistaa: Osa Mount Everestin huipusta romahti – ”Se oli mahtava kiviseinämä, jonka tilalla on nyt löysää kivimurskaa ja muuta maaperää”

    3. 3

      Suomalaisen tunnistaa ulkomailla jo kaukaa

    4. 4

      ”Käypäs tyttö keittämässä kahvit” – Meillä keski-ikäisillä miehillä on valta ja vastuu muuttaa asenteemme

    5. 5

      Millaista on lähteä vanhempien synnyinmaahan ”ojentautumaan”? Suomessa kasvanut Kawsar pakotettiin lapsena Somaliaan ”länsimaistumisen estämiseksi”, paluulippu irtosi näyttelemällä kilttiä

    6. 6

      Helsinkiläismies kuoli, mutta kotihoitaja ei ilmoittanut kuolemasta läheisille – sitten ruumistakaan ei löytynyt

    7. 7

      Luokkahyppy voi myös kaduttaa – yliopistoon päätynyt duunarin lapsi ikävöi takaisin työväenluokkaan

    8. 8

      Painoni ei kuulu sinulle, ohikulkija

    9. 9

      Näin kehut lastasi oikein: Taitava kannustus motivoi, mutta huono kehu saa lapsen häpeämään

    10. 10

      Mitä ihmettä Lauri Tähkälle tapahtui loppuunmyydyllä areenakeikalla? – Alku oli kauheaa sekoilua, loppu ihmeellisen komea työvoitto

    11. Näytä lisää
    1. 1

      200 tonnia kemikaaleja muutti rehevöityneen suomalais­järven turkoosin­kirkkaaksi kuin Välimeri – ”Muutos on aivan uskomaton”

    2. 2

      Tutkimus: Uusi tapa synnyttää vähentää selvästi repeämiä – tekniikka olisi myös vauvan kannalta parempi ja parantaisi seksielämää synnytyksen jälkeen, sanoo asiantuntija

    3. 3

      Vaihdoin poikatukan polkkatukkaan ja ihmisten suhtautuminen muuttui hetkessä: Ulkonäkö panee ihmiset naurettavan ahtaisiin rooleihin

    4. 4

      Vanhempien on vaikea tunnistaa lapsen erityis­lahjakkuutta – Nyt asian­tuntijat kertovat, mitkä ovat lahjakkuuden merkkejä

    5. 5

      Keskustelutilaisuus päättyi riitaan: Taloustieteen huippuprofessori kyllästyi Suomeen, irtisanoutui ja palaa takaisin Ruotsiin – ”Tutkimustiedolla ei ole täällä juuri mitään merkitystä”

    6. 6

      Luokkahyppy voi myös kaduttaa – yliopistoon päätynyt duunarin lapsi ikävöi takaisin työväenluokkaan

    7. 7

      Luokkajako lentokoneessa näkyy ilmaraivona

    8. 8

      Sinkku elättää sinunkin lapsesi – kuka kyseenalaistaisi äärimmäisyyksiin viedyn lapsi- ja perhekeskeisen politiikan?

    9. 9

      Netissä on kiertänyt vuosia salaliittoteoria, jonka mukaan laulaja Avril Lavigne on kuollut ja häntä esittää näyttelijä – Nyt huhut lähtivät taas leviämään vauhdilla, tästä on kyse

    10. 10

      Ihon kunto kertoo koko elimistön vanhenemisesta – Runsas sokerinkäyttö voi veltostuttaa ihoa, sanoo professori

    11. Näytä lisää
    Uusimmat
    1. Juuri nyt
    2. Pohjois-Korean ohjus kohosi syvälle avaruuteen peräti yli 2 000 kilometrin korkeuteen – Kansainvälinen avaruus­asema kiertää Maata ”vain” 400 kilo­metrissä
    3. Sampo Terho HS:n ehdokastentissä: Pitäisin nykyisen salkkuni ja ottaisin pääministerin sijaisuuden
    4. ”Terroristit ovat sieppauksen takana” – Afganistanin sisä­ministeriö kommentoi HS:lle suomalais­naisen sieppausta
    5. Pakistanilainen Oscar-ohjaaja on näyttänyt, että dokumentilla voidaan vaikuttaa: kunniamurhasyytteen kumoaminen vaikeutuu
    6. Orpo: ”Kreikka täyttää vaatimukset” uuteen miljardien lainapakettiin – tänään ei riitele Kreikka vaan IMF ja euromaat
    7. Tunti sitten
    8. Millaista on lähteä vanhempien synnyinmaahan ”ojentautumaan”? Suomessa kasvanut Kawsar pakotettiin lapsena Somaliaan ”länsimaistumisen estämiseksi”, paluulippu irtosi näyttelemällä kilttiä
    9. Soini kertoi yksityiskohtia presidentti Koiviston hautajaisista: Kunnia­laukauksia ei ammuta, yleisöllä mahdollisuus osallistua siunaus­tilaisuuteen
    10. Molemmat mielenosoitukset jatkavat sittenkin Rautatientorilla – leirit joutuvat kuitenkin siirtymään pois Maailma kylässä -festivaalin alueelta
    11. Sienet kannattaa grillata tai mikrottaa – niin ravintoarvot säilyvät parhaiten
    12. Maailmankuulun tubettajan lennokki­video Lapista saattaa päätyä poliisi­tutkintaan – ”Villi tapaus, jossa ihminen roikkui dronesta”
    13. Näytä lisää