Valikko
Kulttuuri    |   Essee

Taiteen valtiontuesta pidetään kiinni kynsin hampain, vaikka se vaarantaa taiteen vapauden

Taiteen ja kulttuurin mahdollisuus tarjota vallanpitäjistä riippumattomia merkityksiä on ehdottoman tärkeää avoimelle yhteiskunnalle, kirjoittaa Libera-säätiön toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen.

Julkinen sektori tukee kulttuuria Suomessa ainakin miljardilla eurolla vuodessa.

Tarkka tuen määrä riippuu määritel­mistä, eikä sen selvittä­minen ole helppoa johtuen rahoituslähteiden suuresta määrästä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön osuus tuista on vähän alle puoli miljardia, josta noin puolet on rahapelivaroja. Tukia jakavat myös muut ministeriöt ja kunnat.

Kulttuuri ja taide nähdään poikkeuksellisina asioina, joita mitkään tavanomaiset säännöt eivät koske – taiteella on itseis­arvo.

Kulttuurin julkisia tukia pitäisi kuitenkin arvioida aivan samoin perustein kuin muitakin julkisia tukia.

Kulttuurin tukeminen julkisilla varoilla on perusteltua vain, jos kaksi edellytystä täyttyy. Ensiksi: tuen avulla täytyy syntyä sellaista kulttuurituotantoa, jota muuten ei syntyisi. Toiseksi: tuen synnyttämän tuotannon pitää olla riittävän monen kuluttajan mielestä arvokasta.

Käytän tässä ilmaisuja kulttuurin kuluttaja ja tuottaja neutraalissa taloustieteen merkityksessä. Tarkoitus ei ole esimerkiksi sanoa, että taide on vain kulutustavaraa.

Esittämäni julkisen tuen edellytykset kuulostavat aika itsestään selviltä, mutta niistä seuraisi yllättävän isoja muutoksia.

Yksi seuraus olisi, että mitään sellaista, mikä syntyisi markkinaehtoisesti tai muuten yksityisesti rahoitettuna ei pitäisi tukea. Tällaisen tuen vaikutus on täsmälleen sama kuin muilla hyödyttömillä elinkeinotuilla. Se on pelkkä tulonsiirto veronmaksajilta tuottajille.

Ei ole tietenkään aivan suoraviivaista, mikä osa kulttuurituotannosta on sellaista, joka toteutuisi myös ilman tukiaisia.

Kaupallisesti kannattava populaarikulttuuri pärjäisi varmasti ilmankin. Joskus väitetään, että tuki on syntyvaiheessa välttämätöntä myös kassamagneeteiksi muodostuville kansansuosikeille.

Luokkakokous-tyyppisiä elokuvia ja television päivittäissarjoja saataisiin yleisön nähtäväksi aivan riittävästi ilman julkisen sektorin apua. Tukiaisia tai Yleä ei tarvita suomalaisten kansankomedia- ja saippuaoopperatarpeiden tyydyttämiseksi. Ensimmäistä Luokkakokous-elokuvaa tuettiin julkisin varoin 450 000 eurolla ja jatko-osaa 740 000 eurolla.

Vain sellaista kulttuuria on järkevää tukea, jota ei syntyisi ilman tukea. Mutta tietenkään mitään kulttuurihanketta ei pidä tukea vain siksi, että se jäisi muuten toteuttamatta. Tuet ovat aina yleisöä varten.

Tuet vaativat siksi aina tarkan perustelun. Tuetulle kulttuurille on oltava riittävän suuri sitä arvostava yleisö, mutta on oltava myös jokin syy, jonka vuoksi markkinat eivät kykene yleisöä palvelemaan. Tällaisia perusteluja toki on, sekä yleisiä että pienen kielialueen erityispiirteisiin liittyviä. Mutta niillä ei voida perustella mitä tahansa.

Kulttuurilaitoksiakaan ei pidä tukea vain siksi, että niitä nyt pitää olla olemassa. Kannattaako valtion ylläpitää pienen yleisön kalliita kulttuuriharrastuksia? Kansallisooppera saa julkista rahoitusta 50 miljoonaa euroa vuodessa. Summa on yli 150 euroa noin 300 000:a käyntikertaa kohti.

Samalla rahalla voitaisiin viedä jokainen Suomen puolesta miljoonasta peruskoululaisesta katsomaan kotimaista elokuvaa kymmenkunta kertaa tai ostaa koululaisille viisi romaania vuodessa.

Oopperaa voidaan toki tukea julkisesti, mutta sen pitäisi tapahtua samoilla perusteilla kuin muunkin kulttuurin tukemisen. Lippupisteen selvityksen mukaan korkeakulttuurin ystävistä selvästi suurin osa on ylempiä toimihenkilöitä. Koska ooppera koskettaa siis lähinnä pientä ja hyvin toimeentulevaa kuluttajaryhmää, kuluttajien pitäisi maksaa lystistä merkittävä osa itse.

Kulttuurin tukien tarkoituksena on edistää kuluttajien, ei tuottajien hyvinvointia. Siksi tuottajien, kuten taiteilijoiden elintasolla on kulttuuria tuettaessa pelkkä välinearvo. Tuet eivät ole olemassa taiteilijoita elättääkseen. Kenelläkään ei ole kansalaisoikeutta saada valtiolta elantoa vain siksi, että on päättänyt ryhtyä taiteilijaksi.

Suomalaisten mahdollisuus nauttia rikkaasta ja monipuolisesta kulttuuritarjonnasta on itseisarvo. Sen sijaan kulttuurin suomalainen tuotanto ei ole.

Suomalaiset eivät itse tuota kaikkia muitakaan elintärkeitä asioita, vaan hankkivat osan ulkomailta. Kansainvälinen työnjako on järkevää myös kulttuurin tuotannossa. Suomalaisten kannattaa tuottaa vain osa kulttuuripalveluista itse. Toki kulttuurituilla tuetaan myös ulkomaalaisen taiteen saamista Suomeen. Merkittävin osa tuesta kohdistuu kuitenkin suomalaiseen tuotantoon.

Nykyisin suomalaisten käytössä on laaja valikoima laadukasta kansainvälistä kulttuuritarjontaa markkinaehtoisesti kohtuulliseen hintaan.

Suomenkielisen kulttuurin ylläpitäminen on julkisten tukien keskeisiä tavoitteita. Mutta suomenkielisyys ei ole ainoa arvo. Monipuolisuus ja moniarvoisuus ovat yhtä tärkeitä. Suomenkielinen kulttuuri on parhaimmillaankin aika ahdas ikkuna maailmaan.

Suomenkielisen kulttuurin tukeminen ei saa tarkoittaa sitä, että ihmisten näkökulmaa kavennetaan. Esimerkiksi kirjastojen hankinnoissa kotimainen materiaali korostuu voimakkaasti. Tämä johtaa siihen, että kirjastopalvelujen varassa olevan sivistyneenkin kansalaisen näkökulma on usein yllättävän rajoittunut.

On syytä kysyä, voitaisiinko osa kulttuurituista suunnata vaikka parantamaan ihmisten mahdollisuuksia omaksua muunkielistä kulttuuria.

Usein kuulee väitteen, että ilman nykyisen laajuista ja muotoista julkisen sektorin mukanaoloa, kulttuuri kuihtuisi. ”Jos täällä ei olisi valtiovaroin tuettua korkeakulttuuria, niin ei täällä olisi mitään”, sanoi kapellimestari Esa-Pekka Salonen Ylen haastattelussa viime vuonna.

Mainitsin jo populaarikulttuurin esimerkkinä tarjonnasta, joka ei tukea tarvitse. Mutta yleisemmin pitäisi pohtia, voitaisiinko vauraassa Suomessa nojautua enemmän markkinatalouteen ja ihmisten omiin valintoihin myös kulttuurituotannossa. En tietenkään vaadi tukien lakkauttamista, vaan vähentämistä ja suuntaamista uudelleen.

Siitä, että niin suuri osa kulttuurista elää nykyisin tuen varassa, ei voida päätellä, että tuki on välttämätöntä. Kukaan ei tietenkään jätä hakematta tukea, jos sellaista on tarjolla. Kaupallisia toimijoita ei myöskään synny, koska ilmainen julkinen rahoitus syrjäyttää tuottoa vaativan yksityisen rahoituksen. Samoin julkinen tuki syrjäyttää yksityiset lahjoitusvarat.

Harvemmin keskustellaan siitä, että tuki synnyttää taiteen ja julkisen sektorin välille väistämättä riippuvuussuhteen. Taiteen olemukseen kuuluu ajatus siitä, että se on yksi poliittisen vallan tärkeistä vastapainoista ja vahtikoirista. Taiteen ja kulttuurin mahdollisuus tarjota vallanpitäjistä riippumattomia merkityksiä on ehdottoman tärkeää avoimelle yhteiskunnalle. Riippuvuus julkisesta sektorista vaarantaa tämän tehtävän.

Ennen kapitalismin voittokulkua taiteilijat olivat ruhtinaiden tai kirkon palveluskuntaa. Esimerkiksi säveltäjä Joseph ­Haydn käytti palvelijoiden livreepukua. Kapitalismi vapautti taiteilijat palvelus­väen asemasta. Nyky-Suomessa taiteilijat on palautettu kyökin puolelle, jos he sieltä edes koskaan poistuivat.

Perussuomalaisen Sampo Terhon valinta kulttuuriministeriksi säpsähdytti kulttuuriväkeä ainakin hetkeksi. Yksi valtioriippuvaisen kulttuurin ongelmista on juuri se, että kulttuuriministerillä on niin suuri merkitys. Valtiosta riippumattoman kulttuurialan ei tarvitsisi välittää kulttuuriministeristä tuon taivaallista.

Taiteen pitäisi noudattaa omaa etiikkaansa ja omia sääntöjään. Nämä saattavat hyvinkin olla joskus ristiriidassa lakien tai ainakin vallanpitäjien moraalikäsitysten kanssa. Valtioriippuvuus vähentää taiteen kykyä toimia itsenäisesti suhteessa vallanpitäjiin.

Monet ovat huomanneet vastaavan ongelman Yleisradion yhteydessä. Ylen rahoituksen vaikutuksesta sen riippumattomuuteen on aiheellisesti esitetty huolta. Sama huoli pitää kohdistaa yhtä lailla taiteeseen ja kulttuuriin.

Riippumattomuuden katoamista on vaikea huomata. Kukaan ei tietenkään sano ääneen rahoituksen vaikuttavan toimintaansa. Mutta jokainen rahoitushakemuksen joskus täyttänyt ymmärtää, että rahoituksen lähteellä on vaikutusta sisältöön.

Kun Ateneum laittoi seinälleen turvapaikanhakijoiden oikeuksia korostavan banderollin, moni maahanmuuttokriitikoksi itseään kutsuva oli sitä mieltä, ettei julkisesti rahoitetun taidelaitoksen pitäisi ottaa poliittista kantaa. Ateneum olikin huolellisesti kerännyt rahat teokseen yksityisiltä tahoilta. Mutta on suorastaan naurettavaa, että taidemuseon täytyy pyydellä anteeksi sitä, millaista taidetta se esittää.

Ongelma johtuu siitä, että julkisrahoitteisten laitosten on oltava poliittisesti puolueettomia. Mutta puolueettomuuden vaatimushan on täysin ristiriidassa taiteen vapauden kanssa.

Suomalainen yhteiskunta kaipaa aidosti yksityisiä toimijoita, jotka voivat ottaa vapaasti kantaa riippumatta siitä, millaiset poliittiset tuulet täällä puhaltavat.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Rahapelimonopoliin perustuva kulttuurin rahoitusjärjestelmä pitäisi purkaa. On käsittämätöntä, että rahapelejä pelaavat mummot ja työttömät rahoittavat eliitin kulttuuriharrastukset. Lisäksi järjestelmä on johtanut siihen, että samaan aikaan kun hyvinvointipalveluista ja yliopistoista on leikattu, kulttuurituet ovat olleet paljolti suojassa korvamerkittyjen rahapelivarojen ansiosta.

Kulttuurin riippuvuutta valtiosta voitaisiin vähentää myös niin, että jatkuvan ­tuen sijasta valtio lahjoittaisi kulttuurilaitoksille säätiöpääomia. Näitä pääomia hallinnoitaisiin sitten jatkossa valtiosta täysin riippumattomasti.

Merkittävää julkista tukea saavien laitosten pitäisi toimia hallinnon julkisuusperiaatteen piirissä. On käsittämätöntä, että esimerkiksi ooppera salaa taiteilijoiden palkat, vaikka ne maksetaan lähes kokonaan julkisista varoista.

Yksityistä varainkeruuta pitää edistää. Lahjoitusten verovähennyskelpoisuuden laajentamista pitäisi harkita.

Julkisen tuen ei pitäisi koskaan muodostaa kuin rajattu osa minkä tahansa kulttuuri-instituution rahoituksesta. Julkista tukea pitäisi myöntää useimmin esimerkiksi matching funds -periaatteella. Julkinen sektori sitoutuisi siis antamaan rahaa tietyssä suhteessa hankittuun yksityiseen rahoitukseen.

Tukia voitaisiin suunnata suoraan kuluttajille. Taloustutkija Pasi Holm ehdotti hiljattain, että kulttuuria tuettaisiin kulttuuriseteleiden avulla. Kaikille jaettava kulttuuriseteli oikeuttaisi kansalaisen tietyn suuruiseen alennukseen hankkimistaan kulttuuripalveluista.

Näin kulttuurin ystävä vaikuttaisi itse suoraan siihen, mitä kulttuuria tuetaan. Sen sijaan tarjontapuolella kulttuurilaitokset toimisivat markkinatalouden ja yksityisen rahoituksen varassa.

Kirjoittaja on liberalismia edistävän Libera-säätiön toiminnanjohtaja.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kulttuurin tuet
  • Kulttuuripolitiikka

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Ruotsalaismeteorologin suomenkielisestä ennusteesta tuli somehitti – Pererikin upeasti lausumaa juhannussäätä katsottiin satoja tuhansia kertoja

    2. 2

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – Poliisin mukaan tilanne alkaa olla ohi

    3. 3

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    4. 4

      Halla-ahon mielestä Lindströmin erityisavustaja toimi oikein yrittäessään leikata somalijärjestöjen tuet – ”Kotoutumiselle pitäisi asettaa selkeät mittarit”

    5. 5

      Oletko grillannut aina väärin? Kemisti kertoo, miten paistat täydellisen pihvin

    6. 6

      Ministeri Lindströmin erityisavustaja olisi leikannut kotoutumisjärjestöjen tuista lähes puolet – katso lista hankkeista, joilta haluttiin vetää rahoitus

    7. 7

      Britannia kertoi viimein brexit-tarjouksestaan – näillä ehdoin EU-kansalaiset saisivat jäädä

    8. 8

      Mitä tehdä, kun lapsi ei halua mökille? Suositusten mukaan alle 12-vuotiasta ei saisi jättää yksin – asiantuntija kertoo, onko siinä mitään järkeä

    9. 9

      Ministeri Lindström: Tiesin erityisavustajan toiminnasta, hän ei toiminut omavaltaisesti – avustaja yritti pyyhkiä somalijärjestöiltä tuet

    10. 10

      Miten tämä on edes tapahtunut? Hautakiven pala päätyi katukiveksi Espoossa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    2. 2

      Ministeri Lindström: Tiesin erityisavustajan toiminnasta, hän ei toiminut omavaltaisesti – avustaja yritti pyyhkiä somalijärjestöiltä tuet

    3. 3

      Suomi ensin -mielenosoitusleiri purettiin Rautatientorilla – Poliisin mukaan tilanne alkaa olla ohi

    4. 4

      ”Tuntui kuin koko talo räjähtäisi” – Pitseriaan tehtiin omistajan mukaan polttopulloisku Espoossa, poliisi ottanut useita kiinni

    5. 5

      Pyörällä mereen ajanut Aleksander Lauraéus, 43, oli kuolla Hietalahden satama-altaaseen – nyt hän vaatii lisää tikapuita rantamuureille

    6. 6

      Yhä useampi suomalainen harrastaa suuseksiä, mutta harva ymmärtää suojautua taudeilta – ”Ihmiset hämmästelevät, että tarttuuko näinkin”

    7. 7

      Oletko grillannut aina väärin? Kemisti kertoo, miten paistat täydellisen pihvin

    8. 8

      Kaupunkiympäristön tuhoaminen pyöräilyn varjolla on lopetettava – Jos ei voi ajaa nykyisiä pyöräteitä pitkin, niin ei ole pakko ajaa ollenkaan

    9. 9

      Mitä tehdä, kun lapsi ei halua mökille? Suositusten mukaan alle 12-vuotiasta ei saisi jättää yksin – asiantuntija kertoo, onko siinä mitään järkeä

    10. 10

      Miten tämä on edes tapahtunut? Hautakiven pala päätyi katukiveksi Espoossa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Moni mies kärsii tietämättään testosteronin puutteesta, mutta saa vääriä lääkkeitä – Tunnista nämä oireet

    2. 2

      Mitä synnytyksissä todella tapahtuu? Lue sinulle räätälöity juttu siitä, miten lapsesi tulisi maailmaan

    3. 3

      Ole oma juhannusheilasi: Näin masturboit jos sinulla on klitoris ja vagina

    4. 4

      Japanilaissotilaat häpesivät niin, että jatkoivat toista maailmansotaa viidakoissa melkein 30 vuotta

    5. 5

      Britti Joel Willans muutti Suomeen ja hämmästyi uskollista sääntöjen tottelemista – ”Ehkä suomalaiset juovat itsensä niin humalaan juuri sääntöjen takia”

    6. 6

      Pankkiiriliikkeen entinen johtaja paljastaa, miten sijoituksia myytiin: ”Asiakkaiden eduista ei kukaan halunnut huolehtia”

    7. 7

      HS:n epätieteellinen kysely paljastaa, miten Suomessa saa elitistin leiman – jopa kahvin väri vaikuttaa

    8. 8

      Haluatko elämääsi lisää seksiä? Kolme seksuaali­terapeuttia kertoo tärkeimmät vinkkinsä

    9. 9

      Oikeusasiamies ihmettelee: Miksi poliisi pakottaa musliminaiset riisumaan huivin valokuvassa?

    10. 10

      Krp: Temppeliaukion kirkon suuroperaatio johtui terrori-iskuun varautumisesta – poliisin mukaan välitöntä uhkaa ei ole

    11. Näytä lisää