Valikko
Kulttuuri

Suomalaiset jättivät kotinsa ja kartanonsa, jolloin venäläisille tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus – tuore kirja kertoo, mitä puna-armeijan sotasaaliille on myöhemmin tapahtunut

Talvisodan päättyessä luovutettuun Karjalaan jäi valtaosa evakkoon lähteneiden suomalaisten omaisuudesta. Tuore kirja kertoo, mitä puna-armeijan sotasaaliille löytymisensä jälkeen tapahtui.

Pakollinen mukaan ja matkaan!

Kun talvisota päättyi, Neuvostoliitolle menetetyt alueet Karjassa piti tyhjentää nopeasti. Arvokkain omaisuus puna-armeijaa odotti eri puolilla Karjalaa sijainneissa kartanoissa, mutta yhtä lailla tavaransa joutuivat jättämään maatalojen asukkaat kuin Viipurissa asuvat kaupunkilaisetkin.

Jälkeensä sodan aikana tai heti sen jälkeen paenneet evakot jättivät omaisuuden, johon kuului niin tyylihuonekaluja, koriste-esineitä, kotitaloustavaroita, työkaluja, kirjoja kuin kuvataidettakin.

Ehkä jonkin tuvan pöydälle jäi grammarikin rahisemaan.


Nyt tuosta suomalaisten jälkeensä jättämästä omaisuudesta on ilmestynyt kirja Puna-armeijan sotasaalis (SKS 2017), jossa Lahden museoiden tutkimuspäällikkö ja Turun yliopiston arkeologian dosentti Hannu Takala selvittävät esineiden kohtaloa.

Kyseessä lienee samalla tähän mennessä kattavin tutkimus aiheesta.

Kuinka siis tapahtui Karjalan kansan kulttuuriomaisuuden ryöstö, kuten kirjassa tapahtumia kutsutaan.

Aloitetaan ensimmäisenä mieleen tulevasta vaihtoehdosta. Kaikki armeijat syyllistyivät viime sodissa ryöstelyihin, eivätkä partiolaispoikia olleet neuvostosotilaatkaan.

Oman käden oikeuden houkuttelevuutta lisäsi se, että sodalta säilyneissä suomalais­rakennuksissa irtaimisto oli pääasiassa paikoillaan puna-armeijan saapuessa.

Eräs Viipuriin saapunut aliupseeri kuvasi näkemäänsä näin:

”Päätin vapaa-aikanani käydä Viipurin kaupungissa. En nähnyt kaupungissa tuhon jälkiä. Menin erääseen kerrostaloon. Asunnossa oli kaikki tavarat vielä paikoillaan, koti-irtaimisto, keittiökalut ja vaatteet. Näki, että asukkaille oli tullut äkkilähtö.”

Luonnolliselta tuntuisikin, että viholliskodeista löydetyt esineet olisivat nopeasti päätyneet helpottamaan neuvostosotilaiden arkielämää.

Osittain niinkin.

Hannu Takala toteaa, että ryöstelyä hylätyissä taloissa tapahtui yleisesti, ja että erityisesti sotilaita kiinnostivat käyttöesineet sekä elintarvikkeet.


Välillä esimerkkiä näyttivät upseeritkin.

Kaikkiaan puna-armeijan suhtautuminen ryöstelyyn oli kuitenkin selvän kielteinen, ja siitä kiinnijääneille sotilaille määrättiin pakkotyötä, joillekin jopa kuolemantuomioita.

Myös siviilien tekemät ryöstöretket haluttiin kuriin.

Esimerkiksi Viipurissa julkaistiin vuoden 1940 lokakuussa ilmoitus, jonka mukaan asukkaiden tuli luovuttaa suomalaisilta jäänyt irtaimisto viranomaisille. Lunastamatta jääneet tavarat kerättiin erillisiin sotasaaliskauppoihin, joista niitä myytiin halvalla. Valtaosa suomalaisomaisuudesta päätyi kuitenkin sotasaalisvarastoihin.

Sotasaalisvarastot olivat nimensä mukaisesti suomalaisilta jääneen omaisuuden kokoamispaikkoja, joita venäläiset sotilaat ja hallintoviranomaiset perustivat Viipuriin, Sortavalaan, Käkisalmeen ja Terijoelle sekä pienemmille paikkakunnille Kannaksella ja Laatokan Karjalassa.

Käyttöesineistä arvokkaimpia olivat radiot, pöytähopeat, pianot, ompelukoneet ja polkupyörät.

Varastot tulivat kuitenkin nopeasti tutuksi myös eri puolilla Venäjää sijaitsevien museoiden tutkijoille, jotka saapuivat tekemään löytöjä kokoelmiinsa.

Esimerkiksi Leningradin Etnografisen museon tutkijat kuvasivat erästä viipurilaisvarastoa seuraavasti:

”Sotasaalisvarasto on valtava rakennus, jonka kaikki kolme kerrosta on täynnä tavaraa ja esimerkiksi liinavaate- ja alusvaateosasto oli lattiasta kattoon täynnä likapyykkikasoja. Kaik­kiaan varastossa on satoja tuhansia esineitä.”

Erillisiin varastoihin vietiin suomalaiskirjoja.

”Pyöreäksi torniksi” kutsutussa varastossa niitä oli kirjan mukaan niin paljon, että suomalaisten vallatessa kaupunkia jatkosodan alussa takaisin venäläiset käyttivät opuksia ampumasuojien rakentamiseen.


Monia museotutkijoita kiinnosti kuitenkin kirjoja enemmän maalaustaide, jota varastoon oli tuotu kaupunkikotien ja kartanoiden lisäksi myös museoista.

Heillä vaikuttaakin olleen hyvä käsitys, millaista taidetta sotasaalisvarastoista kannattaa etsiä.

Takalan laskelmien mukaan Eremitaasin kokoelmiin saapui talvisodan jälkeen yhteensä 164 taideteosta. Joukossa oli muun muassa Ilja Repinin, Gainsborough’n, Gallenin, Halosen ja Edelfeltin töitä.

Vaan oli sotasaalisvarastoilla muitakin tarkoituksia. Takalan mukaan niiden taustalla oli ensinnäkin kansainvälinen sääntö, jonka mukaan kukaan ei saanut ottaa sotasaalista luvatta itselleen.

Varastojen avulla esineiden haltuun ottamisesta tehtiin luvanvaraista ja virallista.

Toinen syy oli propagandistinen. Varastoista kerättyä suomalaisomaisuutta koottiin näyttelyiksi, joita kierrätettiin eri puolilla Neuvostoliittoa.

Erityisen tärkeässä roolissa olivat aseet, ja esineistön avulla haluttiinkin osoittaa tavalliselle kansalle oman armeijan voimaa vihollisen varustetasoon verrattuna.

Minkä arvoista puna-armeijan sotasaalis sitten oli?

Viime vuosina natsien viemien taideaarteiden palautusoperaatioita seuranneelle saattaa tulla monenlaisia summia mieleen. Onhan esimerkiksi taidekeräilijä Hildebrand Gurlittin jäljiltä löytynyt taideaarre arvioitu satojen miljoonien arvoiseksi.

Vaan ei kuitenkaan.

Takalan mukaan sotasaalis­esineiden taloudellisen arvon arvioiminen on melko lailla mahdotonta, eikä hän pidä sitä mielekkäänä edes arvotaulujen tapauksessa.


Selvää kuitenkin on, että summat olisivat kansainvälisesti ajatellen vaatimattomia.

Myös hyvityksen hakeminen tai esineiden palauttaminen vaikuttaa epätodennäköiseltä. Neuvostoliitto, toisin kuin Saksa, ei ole katsonut syyllistyneensä mihinkään väärään kerätessään sotasaalista ja katsoo olevansa oikeutettu pitämään esineet itsellään.

Kuten moni muukin toiseen maailmansotaan osallistunut maa.

Venäjällä asia on vahvistettu lailla viimeksi vuonna 1998.

Takala ei kuitenkaan malta olla muistuttamatta, että välirauhansopimuksessa Neuvostoliitto vaati Suomea palauttamaan miehitysalueilta pois viedyt esineet, joista suurin osa onkin palautettu.

”Suomi tai yksityiset kansalaiset eivät koskaan ole esittäneet vastaavanlaista vaadetta koskien Karjalaan 1940 jäänyttä irtainta esineistöä”, hän muistuttaa.

Nykyään monet esineistä ovat tietysti kirjaimellisesti museotavaraa.

Alkuperäisille omistajilleen, kodeistaan pakeneville ihmisille, ne olivat kuitenkin uskomattoman arvokkaita. Toisin kuin nykyään, talvisodan aikoihin tarpeetonta tavaraa ei kodeissa yksinkertaisesti ollut, ja rekeen nousevan ainoa omaisuus oli usein hänen sylissään.

Kaikki muu oli hankittava sieltä, mihin elämä ikinä kuljettikaan. Raskaalla evakkomatkalla tuttu grammari olisi hyvinkin saattanut antaa perheelle toivoa tulevasta.

Vielä enemmän sitä olisivat antaneet sotasaalisvaraston hyllyllä lojuvat villasukat.

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Sotahistoria
  • Karjala
  • Tietokirjat

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Taiteilija Miina Äkkijyrkkä syytti norjalaistaiteilijaa kopioinnista ja vaati 118 000 euron korvauksia – Tekijänoikeusneuvosto katsoi teokset parodioiksi

    2. 2

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    3. 3

      Neljä saksalaista Isis-tukijoiksi epäiltyä naista on pidätettyinä Irakissa – yksi heistä on todennäköisesti 16-vuotias Linda, joka herätti suuren mediahuomion

    4. 4

      Erin Dillon menetti kaksi lastaan huumeiden takia, mutta haaveilee silti yhä huumeista – HS:n reportaasi valkoisten kerjäläisten kaupungista, jossa huumepussit toimitetaan kotioven eteen

    5. 5

      Aurinkovoide ei suojaa ihoa, jos sitä käyttää väärin: ”Riskeihin ei suhtauduta tarpeeksi vakavasti” – Testaa, suojaudutko auringolta oikein

    6. 6

      Rintasyövästä kertaalleen parantuneen Astrid Swanin syöpä on uusiutunut

    7. 7

      Elokuussa uudistuva opintotuki saa yhä kritiikkiä, tukiin voi vaikuttaa sopimuskikkailulla – kokosimme yhteen, mikä kaikki opintotuessa muuttuu ja mikä siinä hiertää

    8. 8

      Yhdysvaltain kongressi valmistee uusia pakotelakeja – esitys rajoittaisi presidentti Trumpin mahdollisuuksia lieventää Venäjä-sanktioita

    9. 9

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    10. 10

      Olen pian taloudellisesti riippuvainen poikaystävästäni opintotuki­uudistuksen takia – ja se tuntuu nöyryyttävältä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    2. 2

      Erin Dillon menetti kaksi lastaan huumeiden takia, mutta haaveilee silti yhä huumeista – HS:n reportaasi valkoisten kerjäläisten kaupungista, jossa huumepussit toimitetaan kotioven eteen

    3. 3

      Olen pian taloudellisesti riippuvainen poikaystävästäni opintotuki­uudistuksen takia – ja se tuntuu nöyryyttävältä

    4. 4

      Taiteilija Miina Äkkijyrkkä syytti norjalaistaiteilijaa kopioinnista ja vaati 118 000 euron korvauksia – Tekijänoikeusneuvosto katsoi teokset parodioiksi

    5. 5

      CNN listasi maailman 50 upeinta luonnonihmettä – Suomesta mukaan mahtui yksi kohde

    6. 6

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    7. 7

      Aurinkovoide ei suojaa ihoa, jos sitä käyttää väärin: ”Riskeihin ei suhtauduta tarpeeksi vakavasti” – Testaa, suojaudutko auringolta oikein

    8. 8

      Rintasyövästä kertaalleen parantuneen Astrid Swanin syöpä on uusiutunut

    9. 9

      ”Ne nipistää lapsilisistä / kiristää tilistä budjettii” – Paleface tunnetaan kantaa ottavista sanoituksista, mutta ovatko ne totta? Tarkistimme faktat

    10. 10

      Poliisi ampui yöpukuisen naisen Minneapolisissa hämärissä olosuhteissa – Nyt poliisipäällikkö joutui jättämään tehtävänsä australialaisnaisen ampumisen vuoksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Elävien kuolleiden kaupungilta näyttävän Daytonin ruumishuoneelta on tila loppu – Yhdysvaltoja riivaa historian pahin huume-epidemia, ja yliannostuksia ottavat niin eläkeläiset kuin lapsetkin

    2. 2

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    3. 3

      Asuntopula ajaa nuoria aikuisia Inarin metsiin – Kaisa Tikka peseytyy purossa ja käyttää jääkaappinaan kivenkoloa

    4. 4

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    5. 5

      Australialaisnainen soitti hätänumeroon Yhdysvalloissa, paikalle tullut poliisi ampui hänet – omaiset vaativat vastauksia surmasta

    6. 6

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    7. 7

      Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään

    8. 8

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    9. 9

      Tällainen on Helsingin kallein vuokrakämppä: huoneita 11, neliöitä 500, vuokra 25 000 euroa kuussa

    10. 10

      Lipunmyynti lähijunissa loppui aikoja sitten, mutta 22 asemaa on edelleen ilman automaattia – Mitä tekee konduktööri, joka ei saa enää myydä lippuja?

    11. Näytä lisää