Valikko
Kulttuuri

Mitä keski­luokkainen saa sanoa köyhän elämästä? Kirjailija Asta Leppä: ”Olisi tärkeää kertoa myös heistä, jotka ovat omaa torveuttaan pudonneet yhteiskunnan pohjalle”

Yhteiskunnallisesta huono-osaisuudesta kirjoitetaan nyt enemmän kuin aikoihin. Kirjailija-toimittaja Asta Lepän mukaan jutuissa esiintyvät ihmiset kuitenkin antavat turhan kapean kuvan suomalaisesta köyhyydestä.

Mitä keskiluokkainen ihminen voi ja saa köyhän ihmisen todellisuudesta sanoa?

Tätä on toimittaja Asta Leppä pohtinut viime vuosina paljonkin.

Ensimmäisen sysäyksen aiheeseen antoi hänen Olivia-lehteen tekemänsä henkilökohtainen juttu, jossa hän kertoi omasta elintason laskustaan avioeron ja puolison kuoleman jälkeen.

Juttu aiheutti lukijoissa runsaasti reaktioita, ja myöhemmin ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen syytti häntä köyhyyden omimisesta.

Leppä myöntää Pursiaisen olleen kritiikissään ainakin osin oikeassa.

”Enhän minä ole lainkaan sillä tavalla köyhä kuin uskottelin pitkään olevani”, hän myöntää. ”Minä olen toimintakykyinen ja minulla on kulttuurinen tie, mahdollisuus muuttaa elämääni.”

Tämän jälkeen Leppä kirjoittanut köyhyydestä kolumneja, esseitä ja artikkeleja. Aina se ei ole ollut helppoa, sillä sanomalehdet ovat perinteisesti kavahtaneet sosiaalipornon leimaa artikkeleissa.

Aikakauslehdissä puolestaan ollaan oltu huolissaan siitä, millaisen mielikuvan köyhä aiheuttaa kosmetiikkamainosten vieressä.

Tai miltä syrjäytyneen siivoton koti näyttää.

Eräästä Lepän tekemästä aikakauslehtijutussa rajattiin pois köyhän perheen rikkinäiset huonekalut, kuluneet keittiökaapit ja pihalla lojuvat romut. Selitys oli, että muuten juttu ”kääntyisi näitä ihmisiä vastaan”.

”Yhä jutuissa korostuu porvarillinen ihanne”, Leppä sanoo. ”Inhorealistiset kuvat, joissa köyhä perhe seisoo pujoa kasvavan kylpyammeen raadon luona viittaisi enemmänkin Alibi-lehteen.”

Lepällä on monenlaista kokemusta journalismista. Kolumnien ja tietokirjojen lisäksi hän on muun muassa juontanut Hyvät, pahat ja rumat -ohjelmaa 1990-luvun alkupuolella yhdessä Jari Sarasvuon ja Simo Rantalaisen kanssa.

Pesti jäi yhden kauden mittaiseksi.

Paradoksaalista kyllä, köyhyyttä tutkivan toimittajan oma taloudellinen tilanne parani, kun Koneen säätiö antoi Kaksi Suomea -ryhmälle apurahan eriarvoisuuden tutkimiseen. Leppä toimi ryhmässä journalistina.

Nyt hän on kirjoittanut suomalaisesta köyhyydestä esseemuotoisen kirjan, jonka nimi on Voittajien varjot – Elämää eriarvoisten tasavallassa (Kirjapaja, 2017).

Siinä kirjailija paljastaa paljon myös itsestään.


Helppoa ihmisten jakaminen sosiaaliluokkiin – tai jonkun nimeäminen köyhäksi – ei tietenkään ole. Esimerkiksi professori Juha Siltala katsoo keskiluokkaan kuulumisen liittyvän paljolti asenteeseen, ja Leppäkin huomauttaa huono-osaisiin kuuluvan paljon eritaustaista väkeä.

Hänen mielestään yhteiskuntaluokkia kuitenkin yhä on, ja ne myös tunnistetaan.

Kirjassa hän esittelee Vauva-lehden nettipalstalta löytämiään lukijoiden listauksia, joista selviää, millaisista merkeistä ”valkoiseen roskaväkeen” kuuluvan white trash -äidin katsotaan tunnistettavan. Merkkeihin kuuluvat kotivärjätty tukka, alaselkätatuointi, ripsien pidennykset, liuta lapsia, crocsit, tupakointi, piraattilaukku, lasten etunimissä kirjain c tai y (kuten Yasmine), suurikokoisen koiran omistaminen, kitkerän tavaratalohajuveden käyttö, laivaristeilyillä käyminen sekä miesten arvostelu peniksen koon perusteella.

Lempiohjelmia ovat Salkkarit tai Hottikset.

Oivallisia lähtökohtia keskiluokan halveksunnalle ja säälille siis.

”Luokkien väliset kulttuuriset erot ymmärretään edelleen pääasiassa erottautumisen kautta. Että tuommoinen minä en ainakaan ole, enkä haluakaan olla”, Leppä toteaa.

Hän kertoo sosiologi ja luokkatutkija Beverly Skeggsin havainnosta, jonka mukaan pienetkin kulttuuriset virheet tunnistetaan. Niiden perusteella erityisesti keskiluokkaa sitten määrittelee, havainnoi, kontrolloi ja ohjaa uusille elämänurille niitä, jotka poikkeavat heistä itsestään.

Kirjailijan Facebook-ystävien päivitykset luovatkin railakkaan vastakohdan köyhyyden pohtimiselle.

Niissä kun ylistetään brunssilla nautittua tabbouleh-salaattia tai kehaistaan kuinka 11-vuotias koulupoika on pitänyt ranskaksi esitelmän Jules Vernestä. Tai päivitellään, ettei lähikaupasta löydy kumkvatteja tai ettei kapris-purkkiin mahdu edes pikkulusikkaa.

Tai sitten joku on erehtynyt katsomaan sen kamalan Luokkakokous-elokuvan.

Facebookissa myös neuvotaan köyhiä. Eräs Lepän tuttu huomautti päivityksessään, miten vähävaraisen perheen äiti näytti lehtijutussa ”aika hyvin syöneeltä” ja miten tämän ”kannattaisi jättää tukan suoraväri ostamatta”.

Itse tuttu jakeli kuvia kynttiläillallisistaan ja soodavalkaistuista hampaistaan.

”Sitä en ymmärrä, että aina kun köyhän elämästä kerrotaan, alkaa neuvominen”, Leppä sanoo. ”Ikään kuin jotkut ihmiset eivät kestäisi sitä, että toisella menee huonosti. He tuntevat olonsa epämukaviksi, ja reagoivat aggressiolla.”

Häntä nyppiikin tunnetun bisnesvalmentajan esiintyminen radiossa. Tämän mukaan köyhien pitäisi kerta kaikkiaan lopettaa ”uhriutuminen”. Mikään politiikka kun ei auta, jos ihminen ”rakastuu omaan kärsimykseensä”.

Lisäksi hämmästyttää, kuinka nopeasti vaatimattomista oloista tulleet ihmiset alkavat pitää kaikkea saavuttamaansa itsestäänselvyytenä.

Käykö Brad Pittin mielessä koskaan aika, jolloin hän tallusteli kananpoika-asussa mainostamassa paikallista kuppilaa?

Kirjailija itse ymmärtää työväenluokkaista elämäntapaa hyvin. Hän tulee ei-akateemisesta kodista ja jäi vanhempien avioeron myötä kolmistaan äidin ja taaperoikäisen pikkuveljensä kanssa.

Äiti toimi puhelinvaihteenhoitajana, rahaa ei ollut ja kulttuuriharrastukset nihkeässä.

”Meillä ei kuuna päivänä puhuttu politiikkaa ruokapöydässä, ei käyty taidenäyttelyissä eikä ulkomailla. Leffassakin kävin ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana katsomassa Sinisen laguunin”, hän muistelee.

Viikonloput menivät niin kuin ne murrosikäisenä helposti menevät. Leppä joi lonkeroa viikonloppuisin ja hengasi Rainbowia kuuntelevien jätkien kanssa.

”Tehtiin myös porukalla kiljua ja päristeltiin kännissä Kustavissa kolme mopon päällä. Osuuskaupan seinään spreijattiin Ime munaa!

Kaiken kohelluksen keskellä Leppä kuitenkin luki kirjoja. Koulukin sujui hyvin.

”En minä siitä huolimatta juurikaan tiennyt sivistyssanoja vielä lukioikäisenäkään”, hän sanoo. ”Kulttuurikotien vesat olivat saaneet helkkarinmoisen etumatkan elämässään.”

Viime kesänä Leppä yrittikin virittää keskustelua työväenluokan lukemattomuudesta Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan esseessä. Siinä hän totesi, että suurin osa kirjallisuudesta käsittelee keskiluokkaista maailmantuskaa, johon muilla ei ole tarttumapintaa.

Kulttuuriväki tietysti pillastui. Nopeasti kaivettiin esiin todisteet kurjalistoromaaneista ja esiteltiin kaikelle kansalle avoimen kirjastolaitoksen toimivuutta.

Leppä itse olisi kaivannut aitoa keskustelua siitä, miksi ammattikoulua käyvät lukevat niin vähän.

Ja miksi suomalaistyttöjen ja -poikien ero lukutaidossa on revähtänyt niin suureksi.

Ja miksi kirjat yleensäkin jäävät kirjakaupan hyllyille keskenään pölisemään ja pölyttymään.

Ehkä jotakin on Lepän ensimmäisen jutun jälkeen kuitenkin tapahtunut. Köyhyydestä tehdään nyt medioihin paljon juttuja, ja niitä myös luetaan. Uutta on sekin, että huono-osaiset esiintyvät jutuissa aktiivisina toimijoina eivätkä pelkkinä uhreina ja luusereina.

Myös kulttuuripuolella tapahtuu. Esimerkiksi Kiiltomato-lehden päätoimittaja Aleksis Salusjärvi kollegoineen on vetänyt kymmenittäin työpajoja, joissa äidinkielentuntien toivottomimmat tapaukset ovat kunnostautuneet räpsanoitusten tulkinnassa.

Salusjärven itsensä mukaan työpajalaiset yltävät ”yliopiston kirjallisuuden fuksitason analyysiin, mitä tulee fiktion rakentumiseen ja puhujapositioihin sekä ironian havaitsemiseen.”

Eli snaijaavat tekstit ihan mahtavasti.

Sitä paitsi ylenkatsottu luokka vaikuttaa itse olevan ylpeä kulttuuristaan. Vauva-lehden palstallakin monet white trashiksi tunnustautuvat jatkoivat itse tuntomerkkiensä listaa.

Yksi asia on silti ennallaan. Köyhästä annetaan Lepän mukaan edelleen puutteellinen kuva.

”Väitän, että köyhyysjutuissa esitellään lähes pelkästään kunniallisia köyhiä, humble poors. He ovat sellaisia akateemisia ja sanavalmiita tyyppejä, jotka haluavat korjata elämäänsä.”

Kirjailija uskoo, että valinnalla toimittajat haluavat viedä aseet pois mahdollisilta kriitikoilta.

”Ankarimmankaan lukijan on vaikea keksiä syytä, miksi toinen on pitkäaikaistyötön, kun sillä on viisi tutkintoa ja etsii silti siivoojan pestiä.”

”Samalla valinnat kuitenkin vääristävät todellisuutta. Kun on myös niitä tyyppejä, jotka ovat ihan omaa torveuttaan tai pahuuttaan pudonneet yhteiskunnan pohjalle. Heitä on vaikea katsoa silmiin ja heitä on vaikeinta auttaa. Ja heistä kerrotaan julkisuudessa kaikkein nihkeimmin. Nettipalstathan suorastaan repeäisivät raivosta, että mitä tämmöisiä saastoja hyysätään.”

”Silti heistäkin olisi tärkeää kertoa. Tuoda esiin sitä ajatusta, että ihmisellä on arvo epäonnistumisista huolimatta. Kun ei me kaikki voida olla niitä, jotka onnistuu jo kolmetoistavuotiaana keräämään marjanpoiminnalla ensimmäiset osakkeet. Haluaisin nähdä lehtien sivuilla tribaalitatuoidut ja kaljabaarissa viihtyvät rähinöitsijätkin.”

Koskaan kun ei voi tietää, miten elämä heittelee.

”Kyllä mä pelkään köyhyyttä. Asuntovelkaa on jäljellä hirveä läjä, freetoimittajan tulot on pienet ja tähän asti me ollaan eletty pääasiassa lasten orvoneläkkeillä. Kyllä minulla tarmoa ja järkeä riittää, mutta mitä sitten, jos sairastun vakavasti.”

Millä silmällä maailma silloin katsoo?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kirjallisuus
  • Köyhyys
  • Köyhyysero
  • Tuloerot

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    2. 2

      Dna-testi voi paljastaa sukusalaisuuksia satojen vuosien takaa – Laurin jälkeläisille selvisi, että he eivät polveudukaan Laurista

    3. 3

      Merkillinen välikohtaus Itämerellä ihmetyttää – se liittynee Venäjän lisääntyneeseen uhoon

    4. 4

      Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle

    5. 5

      Lääkäri Pippa Laukka tyrmää epäilyn: ”Lankutuksella ei saa selän rasitusmurtumaa”

    6. 6

      Kolmen päivän katkaisuhoito ei riitä koko kesän jatkuneen tissuttelun lopettamiseen – tuntuu, että puolisoni on jätetty heitteille

    7. 7

      Turvapaikan­hakijana Suomeen tullut lääkäri joutuu odottamaan vuosia, että saa harjoittaa ammattiaan – Kotouttamiseen sijoitettiin enemmän rahaa kuin koskaan, mutta näkyykö se käytännössä?

    8. 8

      Leena Mörttinen alkaa vartioida rahoitus­markkinoita ja toivoo, ettei euro koskaan hajoa – ”Kriisit vain työntävät meitä oikeaan suuntaan”

    9. 9

      Ilmainen itse jonotettu ämpäri on suomalainen unelma, ja niitä valmistetaan Vanttilassa – ”Me olemme syypäitä tähän hullutukseen”

    10. 10

      Maapallo lämminnyt ennätyskuumaksi – Suomen pitäisi tehdä muutakin kuin kiukutella hiilinielujen laskentatavasta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Taiteilija Miina Äkkijyrkkä syytti norjalaistaiteilijaa kopioinnista ja vaati 118 000 euron korvauksia – Tekijänoikeusneuvosto katsoi teokset parodioiksi

    2. 2

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    3. 3

      Olen pian taloudellisesti riippuvainen poikaystävästäni opintotuki­uudistuksen takia – ja se tuntuu nöyryyttävältä

    4. 4

      Erin Dillon menetti kaksi lastaan huumeiden takia, mutta haaveilee silti yhä huumeista – HS:n reportaasi valkoisten kerjäläisten kaupungista, jossa huumepussit toimitetaan kotioven eteen

    5. 5

      Dna-testi voi paljastaa sukusalaisuuksia satojen vuosien takaa – Laurin jälkeläisille selvisi, että he eivät polveudukaan Laurista

    6. 6

      Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen

    7. 7

      Aurinkovoide ei suojaa ihoa, jos sitä käyttää väärin: ”Riskeihin ei suhtauduta tarpeeksi vakavasti” – Testaa, suojaudutko auringolta oikein

    8. 8

      Merkillinen välikohtaus Itämerellä ihmetyttää – se liittynee Venäjän lisääntyneeseen uhoon

    9. 9

      Rintasyövästä kertaalleen parantuneen Astrid Swanin syöpä on uusiutunut

    10. 10

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Elävien kuolleiden kaupungilta näyttävän Daytonin ruumishuoneelta on tila loppu – Yhdysvaltoja riivaa historian pahin huume-epidemia, ja yliannostuksia ottavat niin eläkeläiset kuin lapsetkin

    2. 2

      Ole oma kesäheilasi: Näin masturboit, jos sinulla on penis

    3. 3

      Asuntopula ajaa nuoria aikuisia Inarin metsiin – Kaisa Tikka peseytyy purossa ja käyttää jääkaappinaan kivenkoloa

    4. 4

      Joka kolmas muistisairaus voitaisiin ehkäistä korjaamalla elintapoja – tutkijat tunnistivat yhdeksän vaaran paikkaa, jotka altistavat dementioille eri elämänvaiheissa

    5. 5

      Australialaisnainen soitti hätänumeroon Yhdysvalloissa, paikalle tullut poliisi ampui hänet – omaiset vaativat vastauksia surmasta

    6. 6

      Lilli Pukka, 28, on ollut ilman parisuhdetta 10 vuotta ja järjestää ”mää-juhlat” juhlistaakseen sitä – tyytyväiset sinkut voidaan kuitenkin kokea itsekkäinä tai jopa uhkana, sanoo asiantuntija

    7. 7

      Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään

    8. 8

      Onko Helsinki kupla, jota muu Suomi ei ymmärrä? ”Osa muualla asuvien Helsinki-kritiikistä voi olla ihmettelyä sen äärellä, mihin ei itsellä ole mahdollisuutta”

    9. 9

      Tällainen on Helsingin kallein vuokrakämppä: huoneita 11, neliöitä 500, vuokra 25 000 euroa kuussa

    10. 10

      Lipunmyynti lähijunissa loppui aikoja sitten, mutta 22 asemaa on edelleen ilman automaattia – Mitä tekee konduktööri, joka ei saa enää myydä lippuja?

    11. Näytä lisää
    Uusimmat
    1. Juuri nyt
    2. Jos alamme tuomita toisiamme kuvottavien mutta yksityisiksi tarkoitettujen sanomisten vuoksi, olemme matkalla takaisin keskiajalle
    3. Dna-testi voi paljastaa sukusalaisuuksia satojen vuosien takaa – Laurin jälkeläisille selvisi, että he eivät polveudukaan Laurista
    4. Leena Mörttinen alkaa vartioida rahoitus­markkinoita ja toivoo, ettei euro koskaan hajoa – ”Kriisit vain työntävät meitä oikeaan suuntaan”
    5. Tunti sitten
    6. Puutavarajuna törmäsi kiskoille jumittuneeseen autoon Pieksämäellä
    7. Lääkäri Pippa Laukka tyrmää epäilyn: ”Lankutuksella ei saa selän rasitusmurtumaa”
    8. 2 tuntia sitten
    9. Ilmainen itse jonotettu ämpäri on suomalainen unelma, ja niitä valmistetaan Vanttilassa – ”Me olemme syypäitä tähän hullutukseen”
    10. Turvapaikan­hakijana Suomeen tullut lääkäri joutuu odottamaan vuosia, että saa harjoittaa ammattiaan – Kotouttamiseen sijoitettiin enemmän rahaa kuin koskaan, mutta näkyykö se käytännössä?
    11. Kolmen päivän katkaisuhoito ei riitä koko kesän jatkuneen tissuttelun lopettamiseen – tuntuu, että puolisoni on jätetty heitteille
    12. Rasvakattilassa posahtanut keitos toi tulipalloja helsinkiläisen pariskunnan asuntoon – Paineisku hajotti ikkunat ja oven
    13. Pikkupojat surmasivat 4-vuotiaan leikkitoverinsa, väitti Ruotsin poliisi vuonna 1998 – ”Tapaus Kevinin” esitutkinta-aineisto tuli vihdoin julki, ja lähes kaikki siinä viittaa veljesten syyttömyyteen
    14. Näytä lisää