Öljydieetti poiki opettavaisen dokumentin

Ilmastonmuutoksesta huolestunut ohjaaja John Webster ryhtyi perheineen vuodeksi öljydieetille. Siitä syntyi dokumentti Katastrofin aineksia, joka saa ensi-iltansa Espoo Ciné -festivaalilla sunnuntaina.

Muovi tehdään öljystä, joten kaikkea muovista piti välttää kuin ruttoa. Yrittäkääpä löytää vaikkapa hammasharja, jota ei ole tehty muovista. Websterit kokevat elokuvassa kovia.

Webstereiden ilmastoherätys ei loppunut dokumentin valmistuttua. Nyt John Webster rakentaa perheelleen uutta ekotaloa Espooseen.

"Talon ympäristöstä tulee osa sen energiaratkaisuja. Ikkunat suunnataan niin, että auringon lämpö hyödynnetään mahdollisimman hyvin. Talon eteen jää koivu, joka varjostaa kesäisin, mutta päästää valon läpi talvella lehdettömänä. Koneellista ilmastointia ei tule", Webster selittää.

Sauna rakennetaan erikseen pihalle. Niin ei tarvitse pitää lämpimänä tilaa, jota käytetään ehkä vain kerran viikossa. Pihaan nousee satavuotias hirsisauna – kierrätysmateriaalia siis.

"Asumisen energiaratkaisut ovat liikenteen jälkeen isoin asia, joilla tavallinen ihminen voi vaikuttaa ilmastokuormitukseensa. Uusi talo kuluttaa vain puolet siitä energiasta, mitä kerrostaloasunnossamme menee."

Webster ei sentään ryhtynyt rakentamaan taloa pelkästään ilmaston vuoksi. Perhe oli suunnitellut hanketta jo pitkään, eikä energiansäästö ole pelkästään aatteellista puuhaa. Websterin mukaan se säästää rahaa.

"Rakentaminen on kalliimpaa kuin tavallisen talon, mutta tämä säilyttää arvonsa paremmin. Kymmenen vuoden päästä on pakko elää paljon vähempipäästöisessä yhteiskunnassa kuin nykyisin ja silloin nämä ratkaisut ovat pakollisia."

Esimerkiksi maalämmön tekeminen on kolme kertaa kalliimpaa kuin suorasähkön, mutta Webster laskee, että se maksaa itsensä takaisin kymmenessä vuodessa pienempinä laskuina.

Myös liikkumistapojaan Websterit ovat muuttaneet. Lapset on laitettu lähikouluun ja auto pysyy enimmäkseen tallissa. Lentokoneeseen John Websteriä ei saa helposti. Lentäminen kun kasvattaa ekologista jalanjälkeä huimasti.

Katastrofin aineksia -näytös sunnuntaina on jo ennakkoon loppuunvarattu. Aika hyvin dokumentilta. Eikä elokuva olekaan vain synkeä tuomio länsimaiselle elämäntavalle – vaikka John Websterin vaimo Anu kutsuukin ohjaajaa ilmastosaarnaajaksi.

Webster, 41, tunnetaan ihmisläheisistä ja hauskoista dokumenteista. Pölynimurikauppiaat vuodelta 1993 on klassikko, jota katsotaan yhä. Tälläkin kertaa oli selvää, että huumoria pitää olla. Webster vain yllättyi, kuinka iso osa siitä lankesi hänen itsensä kontolle.

"Tiesin, etten voi ottaa kaikesta selvää ennen kuin alan tehdä elokuvaa. Teimme sitä suunnittelematta, hetkessä kiinni. Ylilyönnit ovat olennaisia, vaikkei niitä voinut ennustaa. Elokuva näyttää oppimisprosessin."

"En kyllä arvannut, miten monet omista päätöksistä olisivat irrationaalisia. Tieto lisää tuskaa ja minä hurahdin. Oli vaikea nähdä, kuinka idiootti voi olla. Anu on tämän elokuvan sankari, kun kesti minua."

Websterin äärimmäisistä ajatuksista syntyi huumoria katsojille. Esimerkiksi vanhojen muovitavaroiden heittämisessä pois ei ollut mitään järkeä. Muovi jopa sitoo öljyn hiiltä eikä siis juuri vaikuta ilmastonmuutokseen.

"Muoviin tuli keskityttyä liian paljon. On vaara, että vain se jää ihmisille mieleen. Muovikin tosin muistuttaa, kuinka riippuvaisia olemme öljystä. Sitä paitsi muovi pysyy ravintoketjussa sata tuhatta vuotta. Kun koko sivilisaatiomme on kadonnut, muovikääreet ovat yhä jäljellä", Webster huomauttaa.

Eikä Webster ole enää yhtä kiiluvasilmäinen fundamentalisti kuin elokuvansa villeimmissä kohtauksissa. Siinä hänellä onkin kannettavanaan monta roolia: isä, aviomies, ohjaaja, kuvaaja, äänittäjä ja päähenkilö.

Keskustelut on kuvattu yhdellä kameralla, jota John ja Anu vaihtoivat kädestä käteen. Perhe vietti siis vuoden melkein kuin koe-eläiminä laboratoriossa.

Nyt Webster kuulostaa jo maltilliselta. Ääneen tulee kiihkoa vain silloin, kun hän ihmettelee, kuinka kukaan ei tee mitään ilmasto-ongelmalle.

"Jos ilmastonmuutos on tosiaan muodikas asia, niin me suomalaiset olemme siinä yhä tennissukkakansaa", Webster sanoo.

Mutta ei Webster toivo ylettömyyksiä keneltäkään.

"Yksi elokuvani viesti on, että jotain täytyy tehdä, mutta kenenkään ei tarvitse olla täydellinen. Jokaisen pitää löytää omat rajansa, miten voi vähentää omia kasvihuonepäästöjään pilaamatta elämäänsä."

Jos Webster tekisi elokuvansa nyt, hän kiinnittäisi enemmän huomiota ruoan ympäristövaikutuksiin. Mutta esimerkiksi kasvissyönti tuntuu hänestä turhankin ehdottomalta. Paljon saa aikaan, jos edes vähentää lihansyöntiä.

Katastrofin aineksia tarjoaa opetuksensa hauskassa paketissa, vaikka mukana on myös paljon kylmiä tosiasioita. Websterin omakohtainen käänteinen esimerkki painottaa harkintaa ja kohtuullisuutta.

Elokuva lähtee myös maailmalle. Rahoitusta tuli Suomen ohella Ranskasta, Britanniasta, Kanadasta, Espanjasta, Israelista, Tanskasta ja Norjasta, joiden televisioissa Katastrofin aineksia esitetään.

Ranskalaisen Canal+ -yhtiön kautta se näkyy ranskankielisessä Afrikassa. Websteriä mietityttää, miltä espoolaisperheen ilmastoystävällinen elämä mahtaakaan näyttää sikäläisestä näkökulmasta.

Webster ei ole vielä päättänyt seuraavan dokumenttinsa tarkkaa aihetta, mutta ilmastonmuutosta hän ei aio jättää.

Katastrofin aineksia -näytös Espoo Cinéssä su klo 17 on loppuunvarattu. Elokuva tulee kaupallisiin elokuvateattereihin 19. 9.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi