HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko Piraattipuolue hyvällä asialla?

Suomeen aiotaan perustaa Ruotsin esikuvan mukainen Piraattipuolue. Se pyrkii saamaan vähintään yhden eduskuntapaikan vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

Piraattipuolue on kiinnostunut ennen kaikkea immateriaalioikeuksista. Niihin kuuluvat muun muassa tekijänoikeudet sekä patentti-, malli-, tavaramerkki- ja toiminimioikeus.

Piraattipuolueen puuhamies, 22-vuotias opiskelija Matti Hiltunen on hahmotellut puolueelle ohjelmarungon, joka mukailee Ruotsin Piratpartietin periaatejulistusta. Hiltusen mukaan Piraattipuolueen keskeisiin tavoitteisiin kuuluvat ei-kaupallisen kopioinnin vapauttaminen, kaupallisen kopioinnin suojan rajoittaminen viiteen vuoteen, erilaisten kopiosuojausten kieltäminen ja patenttijärjestelmän hylkääminen.

Hiltusen mukaan Piraattipuolue edustaa uudenlaista 2000-luvun aatetta, joka liberalismin tavoin painottaa yksilön oikeuksia omaan elämäänsä. Piraattipuolue painottaa kuitenkin talouden sijaan tiedonvälityksen ja kulttuurin näkökulmaa.

Ruotsissa vuonna 2006 perustettu Piratpartiet, jota johtaa entinen Microsoftin projektipäällikkö Rickard Falkvinge, osallistuu aktiivisesti ruotsalaiseen poliittiseen keskusteluun tietoyhteiskuntaa ja tekijänoikeuksia koskevissa kysymyksissä. Vuoden 2006 parlamenttivaaleissa Piratpartiet jäi ilman edustajapaikkoja saatuaan 0,63 prosenttia ääniä. Vaalituloksen perusteella Piratpartiet oli kymmenenneksi suurin puolue.

Ruotsalaisessa keskustelussa Piratpartiet edustaa näkökantaa, jonka mukaan tekijänoikeuslakien valvominen sähköisissä tietoverkoissa uhkaa ihmisten perusoikeuksia, kuten kirjesalaisuutta, lähdesuojaa sekä lakimiesten ja lääkärien luottamuksellisuutta. Se vaatii, että vapaan tiedonvälityksen periaatteita sovelletaan myös tiedostojen vapaaseen jakamiseen.

Ruotsissa vastakkaista näkemystä edustaa muun muassa tv- ja elokuva-alan tekijänoikeuksia suojeleva Antipiratbyrå, jonka mielestä tiedostojen jakaminen on varastamista, joka pienentää taiteilijoiden ja firmojen tuloja.

Musiikki- ja elokuvatuottajat ovat ympäri Eurooppaa vaatineet internet-yhteyksien tarjoajilta piratismin vastaisia toimia, kuten verkkoliikenteen valvomista, tekijänoikeuksien suojaamaan materiaalien välittämisen estämistä ja palvelusopimusten irtisanomista sellaisilta käyttäjiltä, jotka levittävät laitonta materiaalia. Myös Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajien järjestö ÄKT haluaa, että operaattorit puuttuvat piratismiin nykyistä tiukemmin.

Viikon kysymys:

Onko Piraattipuolue hyvällä asialla?

KYLLÄ

Martti Koskenniemi:

Piraattipuolueen näkökantaan sisältyy tervetullut kaupallistuneen viihde- ja kulttuurituotannon kritiikki. Sen ohjelman toteuttaminen epäilemättä sekoittaisi taiteen tekemisen ja rahoituksen perinteiset mallit – ja taitelijat siitä lyhyellä tähtäyksellä kärsivät (minkä vuoksi en sitä itse kannata).

Mutta tätä peruskeskustelua tarvitaan.

Paula Tuovinen:

Kyllä sikäli, että tekijänoikeuskysymyksiä ja immateriaalioikeuksia on ajateltava laajemmalta pohjalta kuin pelkästään yksityisoikeudellisesta näkökulmasta. Myös kuluttajien näkökulman ja luovuuden edellytysten huomioonottaminen ovat tärkeitä.

Heikki Patomäki:

Tekijänoikeus ja sen lähioikeudet ovat nykyään aivan liian poissulkevia ja niiden pääasiallinen vaikutus on suuryhtiöiden omaisuuden suojan vahvistaminen ja monopolitulojen mahdollistaminen. Esimerkiksi WTO:n TRIPS-sopimus on ollut selvä huononnus erityisesti teollisten oikeuksien osalta mutta myös tekijänoikeuksien näkökulmasta.

Tekijänoikeuksien suoja on aivan liian pitkä ja kattava; ja oikeuskäytännön pitäisi puuttua vain laajamittaiseen hyödyn tavoitteluun, ei yksityisten ihmisten tekoihin. Ongelmana on myös se, että tekijänoikeuden valvonta mahdollistaa moninaisen tarkkailun, valvonnan ja kirjesalaisuuden rikkomisen sekä monien verkostotilojen yksityistämisen.

Vaikka ei kannattaisikaan tekijänoikeuksien täydellistä purkamista niin on siis hyvä, että nykykehitystä problematisoidaan. Voi myös kysyä, onko yksityinen omistusoikeus nykymuodossa ylipäänsä yhteensopiva uusien teknologioiden ja globalisaation kanssa?

Jani Leinonen:

Kaikki immateriaalioikeuksia koskevat lait pitäisi ruotia perusteitaan myöten läpi. Immateriaalioikeuksista käydyssä keskustelussa on unohdettu, että ideat eivät synnyt tyhjästä. Mikään teksti tai kuva ei tarjoa kaikkien ymmärtämää ja välttämätöntä merkitystä. Ne toimivat vuorovaikutuksessa aiempiin ideoihin ja ovat yhteydessä todelliseen elämään, yksilöiden erilaisiin maailmankuviin ja tulkintatapoihin. Lain avulla pystytään yksityistämään idea yhdelle omistajalla ja vetämään tulkinnalle tiukat rajat riippumatta siitä, kuinka tuttu ja yleispätevä kuva on aikaisemmin ollut, kunhan sitä ei ole aikaisemmin rekisteröity.

Tekijänoikeuslaki on täynnä järjettömiä käytäntöjä. Esimerkiksi ns. kasettimaksujärjestelmän idea on maksaa korvauksia tallentavilla digibokseilla tai MP3-soittimillamahdollisesti harjoitetusta laittomasta tallentamisesta. Saman logiikan mukaan jokaisen puukon ja kirveen hinnassa pitäisi olla vastaava hyvitysmaksu, koska niitä on mahdollista käyttää ja usein käytetään laittomasti, esimerkiksi tappoon.

Toisaalta tekijänoikeuslait ovat epätasa-arvoisia eri alojen kesken. Musiikkiteollisuuden aktiivisuuden ansiosta radiojuontajaystäväni maksaa yhdestä Metallican musiikkikappaleesta erilliset maksut ostamassaan tyhjässä CD:ssä (hyvitysmaksu) ja tallentaessaan CD:lle musiikkia MP3-soittimellaan (hyvitysmaksu), radiokanava maksaa kappaleen soittamisesta rojalteja ja parturi maksaa radion kuuntelemisesta. Samaan aikaan esimerkiksi arkkitehtikaverini taloja käytetään yhdestä kertaluontoisesta suunnittelupalkkiosta.

Eri aikoina asiat nähdään eri tavalla. Ennen valistusaikaa plagiointi oli hyödyllinen keino välittää tietoa. Englantilainen runoilija omaksui ja käänsi ranskalaisen sonetin ja kutsui sitä omakseen. Tapa oli hyväksyttävä, koska se sopi klassisen estetiikan ajatukseen imitaatiosta. Plagiointi ei ollut vain keino vahvistaa klassisen estetiikan arvoja vaan myös tapa välittää taidetta, kuvia ja ideoita alueille, joille se muuten ei löytänyt.

Kulttuurin kehitys edellyttää olemassa olevien ideoiden uudelleenkäyttöä ja kehittelyä. Esimerkiksi Leonardo da Vincin nerokkuus piili hänen kyvyssään yhdistää erillään olleet biologian, matematiikan, tekniikan ja taiteen keksinnöt. Hän ei niinkään ollut asioiden alkuunpanija kuin niiden yhdistelijä.

Eero-Tapio Vuori:

Piraattipuolue on parasta mitä Suomessa on tapahtunut pitkään aikaan. Se on ajalle tyypillisesti melko kapeasti orientoitunut yhden asian liike, mutta erittäin tärkeän asian liike. Jos ja kun sen ajamat tavoitteet saavutetaan, uskoisin että puolue ilomielin lopettaa itsensä tarpeettomana.

Piraattipuolue edustaa aidosti tämän päivän nuorisoa ja sitä mikä heille on tärkeää. Tietokoneiden kanssa kasvaneelle uudelle sukupolvelle on tärkeintä internet, vapaa tiedonvälitys ja sananvapaus. He ovat oppineet toimimaan tässä ympäristössä ja pitävät luonnollisena mm. tiedostojen jakamista keskenään. Eivätkä he näe siinä mitään moraalisia ongelmia että bitit liikkuvat verkossa.

Ongelmia on lähinnä tekijänoikeusteollisuudella ja heidän lobbareillaan, jotka yrittävät tukahduttaa tätä vapaata tiedon- ja kulttuurivälitystä uusilla, entistä tiukemmilla laella, rangaistuksilla ja valvontakeinoilla.

Siinä Richard Falkvinge on aivan oikeassa. Meidän pitää valita kumpi on tärkeämpää; sananvapaus, vapaa tiedonvälitys, kirjesalaisuus ja lähdesuoja – vai suuryrityksen taloudelliset intressit. Usein myös vedotaan siihen, että taiteilijat ovat vaarassa jäädä ilman toimeentuloa jos vapaa teosten kopiointi (ei-kaupallisessa) merkityksessä sallitaan, mutta tämä käsitys perustuu väärinkäsitykseen ja tekijänoikeusteollisuuden vailla tieteellisestä näyttöä oleviin 'tutkimustuloksiin'.

Oikeasti ei ole missään pystytty osoittamaan, että musiikin jakaminen verkossa mitenkään vähentäisi musiikin ostamista tai elokuvien jakaminen elokuvien katsomista teattereissa. Päinvastoin, on olemassa monta luotettavaa tutkimusta siitä, että yhtälö toimii juuri toisinpäin.

Verkko on oiva foorumi omien teostensa mainostamiseen ja sitä kautta uusien maksavien asiakkaiden saamiseen. Tämän on oivaltanut mm. Radiohead, joka jakoi albumiaan ilmaiseksi netissä, kuitenkin vain myydäkseen sitä myöhemmin tavallisia kanavia pitkin (kokeilu onnistui hyvin).

Ja miksi amerikkalaiset tv-kanavat, ABC ja Showtime, jakavat ilmaisiksi tv-sarjoja netissä jos siitä on taloudellista haittaa? Entä Star Wreck, jota on ladattu yli neljä miljoona kertaa ja josta tuli eniten katsojia saanut suomalainen elokuva?

Koko alan vain pitää miettiä tämä teosten jakaminen ja tekijänoikeuskuvio uudestaan. Ratkaisu ei ole todellakaan ole lainsäädännön koventaminen ja lisääntyvä valvonta.

Meillä on Suomessa tällä hetkellä satoja tuhansia, ellei jo miljoona tiedostonjakajaa, eli piraattia. Eurooppalaisessa mittakaavassa puhutaan yli sadasta miljoonasta piraatista. Vaikka tekijänoikeusteollisuus nostaa jatkuvasti oikeusjuttuja, mahdollisuus tulla syytetyksi on pienempi kuin joutua salaman iskemäksi.

Ja vaikka kaikkia syytettäisiin, niin mihin vankilaan me laitamme täällä Suomessa noin 500 000 piraattia?

Yhtälö on ihan mahdoton. Juuri tähän kohtaan piraattipuolue on oikea veto. Se ajaa kulttuurin vapaata jakamista ihmisten välillä. Se on aidosti edistyksellisellä asialla. Sille ehkä naureskellaan vielä tässä vaiheessa. Mutta joka vuosi uusia piraattisukupolvia tulee äänestysikään.

Sofi Oksanen:

Internet ja digitaalinen jakelu on kulttuurille merkittävin tekninen mullistus sitten Gutenbergin. Se tulee väistämättä muuttamaan taiteilijan, julkaisijan ja yleisön välistä tasapainoa. Siihen liittyy ilmiönä myös piratismi, johon suhtaudun kriittisesti.

Kaikki taiteilijat eivät koe sitä kuitenkaan vain negatiivisena ilmiönä. Piratismiin liittyy kulttuuria tuottavan taiteilijan kannalta positiivisia ja negatiivisia puolia. Suurinta huolta aiheuttaa epävarmuus sen vaikutuksista omiin tuloihin. Piraattipuolueella ei ole selviä näkemyksiä, kuinka taiteilija hankkii elantonsa heidän visioimassaan tulevaisuudessa.

Toisaalta piratismi on ilmiö, joka ei poistu kieltämällä tai sulkemalla silmät. Internetin tuoma muutos on tapahtunut tosiasia ja takertuminen menneisyyden malleihin tietää varmaa häviötä taiteilijoille.

Ruotsissa Piraattipuolue on nostanut poliittiseen keskusteluun tärkeitä asioita, joita on myös voimakkaasti puitu paikallisessa lehdistössä. Mikäli Piraattipuolue onnistuu nostamaan samat teemat myös suomalaiseen keskusteluun, on se silloin paikkansa ansainnut.

Vaikka en kaikkia heidän teesejään allekirjoita, siitä olemme kuitenkin samaa mieltä, että kulttuuri on tärkeintä. Lähetän terveisiä Piraattipuolueelle, että miettisivät asioita myös taiteilijoiden kannalta – ilman taiteilijoita ei ole kulttuuriakaan!

Ilman tuloja taiteilija ei voi taidettaan tehdä, esimerkiksi kirjailijat eivät voi saada elantoaan live-keikoista, kuten muusikot.

Katariina Numminen:

Piraattipuolue tuntuu (tämän vähäisen tiedon varassa) olevan hyvällä asialla sikäli että se herättää keskustelua tekijänoikeuksista, piratismista ja verkosta.

Olen taiteilijana tekijänoikeuksien kannalla – taiteellisella työllä tulisi pystyä elämään – mutta toisaalta nykymuodossaan systeemi ei toimi. Kuinka suuri osa tekijänoikeusmaksuista edes menee tekijöille, vaan sen sijaan kartuttaa suuryritysten kassaa?

En tiedä onko liberalistinen yksilönvapaus – yksilön oikeus sada kuulla mitä van musiikkia ilmaiseksi – kestävä perusta tekijänoikeuksien ym. uudelleenajattelemiseksi, mutta on hyvä että asiasta keskustellaan.

Matti Kalliokoski:

Jos on eri mieltä lain sisällöstä, oikeampi tapa toimia on ryhtyä ajamaan sen muuttamista, ei lain rikkominen. Yhden asian ympärille perustetut puolueet ovat terveempiä ilmiöitä kuin yhden ihmisen ympärille perustetut puolueet. Suomen vaalijärjestelmä on riittävän ankara miniatyyripuolueille. Puolueen kannatus tuskin nousee suureksi, mutta on hyvä, jos tämänkin vuosituhannen kysymyksistä käydään periaatteellista keskustelua julkisuudessa.

Heikki Hiilamo:

Puolue saanee liikkeelle ennen muuta nuoria äänestäjiä. Tekijänoikeudet ovat heille keskeinen poliittinen kysymys. Monet nuoret pitävät hyvistä syistä ei-kaupallisen kopioinnin kieltämistä kohtuuttomana. Piraattipuolue voi vetää politiikkaan mukaan sellaisia nuoria, jotka ovat muutoin passiivisia. Toivon puolueelle menestystä!

Raoul Grünstein:

Piraattipuolueen kannanotot ovat yksioikoisia, enkä kannata niitä sellaisenaan.

Digitaalinen vallankumous mahdollistaa kuitenkin perustavan kysymyksen, tulisiko ihmisen tuottaman tiedon ja kulttuuripääoman oltava yleisemmin ja vapaammin ihmiskunnan käytössä. Myönteinen vastaus kysymykseen ajaisi "edistyksen" asiaa.

Laura Kolbe:

Länsimaissa luovan työn tekijän ja vastaanottajan välille on muodostunut vahva rintama, joka koostuu erilaisista ammatillista tekijänoikeus- ja edunvalvojista. Tämä rintama ohjailee, raamittaa, valvoo ja kontrolloi kulttuuria tavalla, joka on muuttunut kahlitsevaksi, suorastaan lamaannuttavaksi. Alkuperäinen hyvä aate, luovan työn tekijöiden taloudellisen vakauden varmistaminen, on muuttunut jämähtäneeksi puolustustaisteluksi, jonka yllä lepää ummehtunut ay-henki.

On hyvä, että asia nostetaan pöydälle ja otetaan puheeksi. En silti ole vakuuttunut, että Piraattipuolue on oikea vaikuttamisen muoto.

Uuden puolueen perustaminen ei ole helppoa, puhumattakaan että se saisi nopeasti politiikan muutosta aikaan – eivät siinä ole onnistuneet nuorsuomalaiset tai eläke- ja naispuolueetkaan. Pikemminkin pitäisi saada Hiltusen kaltaisia uus- ja yhdenasianajattelijoita joka puolueeseen, ravistelemaan luutuneita järjestelmiä, muuttamaan käytänteitä sekä vaikuttamaan julkiseen keskusteluun.

Joka tapauksessa prosessit ovat hitaita (nimim. "historia opettaa"..): kun tänään keskustellaan, muutokset näkyvät aikaisintaan 10 vuoden kuluttua!

Tarvitaan kipin kapin muita vaikuttamisen muotoja kuin puolueen perustamista.

Antti Nylén:

Tekijänoikeuksien perustan pitäisi olla hyvien käytöstapojen vaalimisessa, ei taloudellisen edun turvaamisessa.

Itsestäni olisi täysin naurettavaa puolustaa oikeuksiani suomennoksiini tai muihin kirjoituksiini sillä perusteella, että menettäisin rahaa, jos joku painaisi niitä ilman minun lupaani. Jos joku niin toimisi, hän olisi moukka, eikä asiassa olisi muuta mainittavaa.

Vastustettavana pidän kyllä nettipiratismiin liittyvää hourailua korkeista arvoista, kuten "vapaudesta". Moisilla iskusanoillahan perustellaan

elokuvien, ohjelmien ja musiikin aivotonta rohmuamista pelkästään siitä ilosta, että kallista on ja ilmaiseksi saa.

Kaarina Kaikkonen:

Vastaan kyllä, mutta vain osittain.

Taiteilijana olen itse usein vienyt taidetta kaduille jotta kaikenlaisilla ihmisillä olisi mahdollisuus ilmaiseen elämykseen arkensa keskellä. Siellä kuka tahansa voi katsoa tai kuvata teosta vapaasti ja levittää kuviaan minne haluaa. Teoskuvat leviävät netissä villisti blogista toiseen muuttuen yhteiseksi omaisuudeksi enkä minä saa penniäkään. Mutta mikäs siinä, mukavaa jos teokset kiinnostavat. Tieteen ja taiteen vapaa saatavuus netin kautta sivistää ja muuttaa maailmaa nopeasti, ja taloudelliset voitot ovat sen rinnalla toisarvoisia.

Mutta toisaalta esim. musiikkibisneksessä tilanne voi olla aivan toinen.

Toivottavasti ne tahot, joita tämä uusi villi vapaus ahdistaa, löytävät siilipuolustuksen sijaan keinoja hyödyntää netin uutta avaruutta. Tai ehkä he löytävät tuotteilleen uuden teknologian joka estää netin kautta levittämisen.

Teknologian luulisi taipuvan moneen. Olen usein ihmetellyt tekijänoikeuslakeja, jotka mahdollistavat ennen kaikkea lakimiesten mutta myös lastenlastenlastenlasten rikastumisen ilman omaa ansiota.

Elämme yhteisessä kulttuurin virrassa jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja on hiukan kyseenalaista julistaa yhä omistavansa jonkun esi-isän keksimän sävelen, värin, muodon, lauseen tai ajatuksen ja rahastaa sillä vuosikymmeniä. Olemme aikamme lapsia, emme pelkästään vanhempiemme.

EI

Juha Vakkuri:

Tekijänoikeudet syntyvät tehdystä työstä, ja työstä – tästä niin kuin kaikesta muustakin työstä, vapaaehtoistyötä lukuun ottamatta – tulee maksaa asiallinen korvaus.

Anu Kantola:

Pidän immateriaalioikeuksien suojaamista hyvänä asiana enkä näe, miksi ne pitäisi netin myötä poistaa.

Liberalismi on tunnetusti aate, joka taipuu moneen lähtöön. Yksilön oikeudet voi ajatella niinkin, että yksilöllä on oikeus määrätä oman työnsä tuloksista. Siltä kannalta yksilön immateriaalioikeuksien suojaaminen on tärkeä yksilön oikeuksia kannattavan liberaalin politiikan tavoite.

Juha Seppälä:

Teoksella on tekijänsä, joka tarvitsee työstään korvauksen. Poliitikot eivät pystyisi sitä turvaamaan, elleivät he olisi kaikessa ison bisneksen asialla.

Paradoksaalista kyllä, piraattipuoleen kaltaisten toimijoiden pyrkimykset uhkaavat enemmän taiteilijoiden toimeentuloa kuin niin sanottu markkinoiden vapaus, suuryritysten vapaus levittää monopolivaltaansa.

Jaakko Hämeen-Anttila:

Tekijänoikeuslainsäädäntöä on kehitetty liikaa suurten talousyritysten ehdoilla ja siinä on paljon korjaamista: tiedon- ja taiteenvälittymisen vapaus on arvo siinä missä myös tekijän oikeus saada teoksestaan kohtuullinen korvaus.

Oikea tapa purkaa vääristymä ei kuitenkaan ole erillisen puolueen muodossa vaan harkitsemalla tekijänoikeuslainsäädäntöä uudelleen ja uudistamalla sitä yksittäisen taiteilijan ehdoilla, ei suurten levy-yhtiöitten ehdoilla.

Osmo Soininvaara:

Jos puolueen ohjelma tuollaisena toteutettaisiin, sisältötuotanto loppuisi.

Se ei tarkoita sitä, että tekijänoikeuslainsäädännössä olisi nyt kaikki kunnossa. Ne suosivat liikaa voittaja vie kaiken -periaatetta.

Keskustella asiasta pitäisi, mutta tuota ohjelmaa ei voi toteuttaa. Yhtä hyvin pitäisi vaatia, että valintamyymälöissä käyvällä on oikeus olla avaamatta pulleaa kassiaan kassalla.

Ajatus kaikkien patenttien kumoamisesta on myös paitsi ongelmallinen, myös haastava. Joskus patentti voi olla pitkään kehityksen este. Siksi patenttiin tulisi aina liittää maksimaalinen rojalti, jolla patentti on aina luovutettava.

Lääkepatenttien osalta tulisi luoda käytäntö, jossa maailman valtiot voisivat jotain kohtuullista menettelyä noudattaen lunastaa patentin vapaaksi.

Aikanaan HIV-lääkkeiden patentit muodostivat merkittävän esteen hoitaa Afrikan HIV-ongelmaa. Tämä ratkaistiin sillä, että lääketehtaat pakotettiin käytännössä luopumaan patenteista Afrikan osalta.

Harri Haanpää:

Yksilöllä on oikeus omaan elämäänsä, myös – ja tässä tapauksessa ennen kaikkea – artistilla.

Antti Alanen:

Tekijänoikeudet ovat kallisarvoisia. Omaisuuden suoja on perusoikeus.

Tekijänoikeudet ovat korvaamattominta omaisuutta. Taiteilijoiden ja muiden tekijöiden elämäntyö kiteytyy teoksiin. Niiden käytöstä kuuluu saada korvaus, ja se on muutenkin yleensä liian pieni.

Oikeuksia valvovien tuottajien ja levittäjien kuuluu myös saada korvaus, kun he ylläpitävät katalogejaan, joista tavallisesti suurin osa on tappiollista.

Globaalisti elämme piratismin kulta-aikaa, mutta uskon, että maailman piraattikeitaat tulevat hyvän tavan piiriin lähitulevaisuudessa.

Muuten olen sitä mieltä, että elokuvatuottajien kannattaa varustautua hyvin ammattimaiseen verkkomyyntiin. Suojaukset ja lukot ovat ikäviä mutta ilmeisesti välttämättömiä.

Alas piratismi, hyvästä on ilo maksaa!

Verkkomonitorointi voi sisältää riskin. Yksityisyyden suoja on turvattava.

Vaula Norrena:

Taide, tiede ja patenttien keksiminen on tarpeeksi kannattamatonta tekijöilleen jo nykyisellään. Ei ole syytä entisestään tyrehdyttää heidän mahdollisuuksiaan elättää itsensä.

Toisten ideoiden varastamisella tienaamista on liikkeellä tarpeeksi jo nykyisellään. Immateriaalioikeuksien poisto käytännössä määräisi tällaisen kulttuurin köyhdyttämisen säännöksi, eikä poikkeukseksi.

Jokainen taiteilija, tieteilijä ja keksijä voi itse antaa tuotoksensa vapaaseen jakeluun, mikäli haluaa. Näin ovat jotkut joidenkin teostensa kohdalla tehneetkin.

Taru Mäkelä:

Ei ole, ehdottomasti ei. Tämä ajattelu perustuu siihen, että taiteilijanretkuilla ei saisi olla oikeutta omaisuuteensa. Miksi?

Charles Dickens oli suuri tekijänoikeusasioiden esitaistelija. Kirjassaan Nicholas Nickelby Dickens on sivulla 233 luonnehtinut näiden piraattipuoluelaisten ajattelun parlamenttiedustaja Gregsburyn suulla: "... en missään tapauksessa voi suostua sellaiseen, että ruvetaan asettamaan ylipääsemättömiä esteitä kirjallisuuden levittämiseen KANSAN keskuuteen – ymmärrättekö – taskujen sisältö voi kuulua yhdelle ihmiselle tahi perheelle, sillä taskut ovat ihmisen tekoa, mutta aivojen sisältö kuuluu kaikelle kansalle, koska aivot ovat Jumalan tekoa... Tällaisissa tapauksissa, jotka eivät kosketa omia etujamme, on aina muistettava puhua painokkaasti kansasta." sanoi herra Gregsbury, "koska vaalien aikaan sellainen on hyödyksi..." (Dickens: Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut, WSOY 1992, suom. Kersti Juva.)

Ville Ranta:

Aika suuri ongelma Piraattipuolueen ideologiassa on se, että se ei tunnusta kulttuurituotteiden tekijöiden oikeutta saada korvausta työstään.

Kyllähän maailman voisi järjestää uudestaan. Taiteilijana olisin ehdottomasti halukas irrottamaan taiteen tekemisen ja elannon hankkimisen toisistaan.

Ehkäpä hallitukseen päästyään Piraattipuolue alkaisi maksaa taiteilijoille, tuottajille ja levittäjille palkkaa valtion pussista.

Minna Lindgren:

Ongelma on kiistatta melkoinen. Taiteilijoiden on saatava korvaus työstään. Uudet julkaisukanavat eivät voi poistaa tekijänoikeutta, ja siitä huolimatta internetin vapautta ei pidä rajoittaa.

Kustantajien ja tuottajien tulonmenetystä en jaksa surra: jos tallenteen valmistaminen, tuottaminen ja julkaiseminen muuttuvat radikaalisti niin, että moguleita ei enää tarvita – so fucking what, kuten meidän modernien keski-ikäisten nettifanien on tapana sanoa.

On yhtä tyhmää vaatia immateriaalien oikeuksien poistamista kuin vastustaa uusia jakelukanavia. Luulisi olevan kaikkien etu löytää ratkaisu, joka ei romuta nettiä eikä taiteilijan elinkeinoa. Pitäisikö kääntää katse operaattoreihin?

Vapaan netin ja toimivien tekijänoikeuksien mahdollistaminen edellyttää muutoksia lainsäädäntöön, joten siinä mielessä Piraattipuolue toimii oikein yrittäessään tuoda omaa kapeata asiaansa eduskuntaan. En vain pidä mielekkäinä fanaattisia yhden asian puolueita, olipa niiden asia joogalentäminen tai vapaa netti.

Silja Rantanen:

Piraattipuolueen ideologia on liian kapealla pohjalla. Rajaton informaatio ei riitä maailmankatsomukseksi. En haluaisi elää yhteiskunnassa, jossa eduskunnan toimivalta ja työskentely rajoittuisivat tekijänoikeuskysymyksiin.

Parlamentarismin idean mukaisesti puolueiden edustajat eduskunnassa päättävät lainsäädännöstä kaikilla aloilla, ei vain tietyissä erityiskysymyksissä. Kun erikoistuneet kansanedustajat kaikesta huolimatta osallistuvat muuhunkin päätöksentekoon, seuraukset voivat olla odottamattomia.

Tekijänoikeudet saattavat yksittäisissä tapauksissa olla ristiriidassa yhteiskunnan edun kanssa. Kolmannen asteen yhtälön ratkaisumalli tuli aikoinaan yleiseen tietoon tekijänoikeusloukkauksen kautta pitkällisen riidan tuloksena.

Kuvataiteen todelliset tekijänoikeusloukkaukset ilmenevät taidehistorian kirjoituksessa. Taidehistorian perustaja Giorgio Vasari syyllistyi tekijänoikeusloukkauksiin. Taiteellisten innovaatioiden esittely väärissä nimissä paljastuu aniharvoin.

Tekijänoikeuslainsäädäntö ja korvaukset keskittyvät kuvataiteen sisällöllisiin arvoihin nähden marginaalisiin ilmiöihin.

Juha Sihvola:

Tekijänoikeuksien loukkaaminen ja taiteilijoilta varastaminen ei ole eettisesti ansiokasta.

Toisaalta immateriaalioikeuksia koskevaa kriittistä keskustelua on syytä käydä jo siksikin, että teknologinen kehitys muuttaa toimintaympäristöä kaiken aikaa. Sitä paitsi myös musiikin tuottajien ja esittäjien on syytä miettiä verkon kautta tapahtuvaan levitykseen ja kopiointia koskevia kysymyksiä monelta kantilta.

Kiinnostava esimerkki on Radiohead-yhtyeen In Rainbows -levy, jonka tavanomaista myyntiä luultavasti jyrkästi lisäsi se, että yhtye itse levitti levyä etukäteen verkossa ilman pakollista maksua. Vastaavasti piraattikulttuuri ei ehkä aina, yksiselitteisesti ja pelkästään syö taiteilijoiden niukkaa leipää, vaan voi joissakin olosuhteissa sitä lisätäkin.

Antti Tuuri:

Varastamisen vastustamista ei kai tarvitse erityisesti perustella.

Iivi Anna Masso:

Tekijänoikeudet tarjoavat "immateriaalista" työtä tekeville edes jonkunlaisen mahdollisuuden ansaita omalla työllään. Kaupallisen kopioinnin suojan vapauttaminen jo viiden vuoden jälkeen, jota "Piraattipuolue" tavoittelee, tarkoittaisi luovan työn tekijöiden asettamista lähes täysin oikeudettomaan asemaan suhteessa heidän oman työnsä tuloksiin.

En rinnastaisi liikkeen ajamaa tekijänoikeuksien purkamista liberalismin yksilönoikeuksien puolustamiseen. Oikeus tiedon riittävään saantiin kuuluu sananvapauden piiriin, mutta oikeus toisten työn tulosten rajattomaan käyttöön ei todellakaan ole sama asia kuin "yksilön oikeus omaan elämäänsä".

En vastusta liikkeen toimintaa sinänsä, vaikken hyväksy kaikkia sen tavoitteita. On hyvä, jos he pystyvät herättämään keskustelua erilaisten brändi- ja patenttioikeuksien rajoista ja merkityksistä.

Internetin aikakaudella, tietoliikenteen valtavan kasvun olosuhteissa perinteisten tekijänoikeuksien soveltamiseen ja tulkitsemiseen tarvitaan joka tapauksessa uusia näkökulmia. Myös tietojen saatavuuden ja ei-kaupallisen kopiointioikeuden laajentamisesta on aidosti syytä keskustella; ja patenttioikeuksia tulisi tarkistaa niiden maailmankaupassa aiheuttamien ongelmien vuoksi.

En kuitenkaan usko liikkeen tulevaisuuteen poliittisena puolueena. "Piraattipuolue" on selvästi yhden asian liike, ja se vaikuttaa myös eräänlaiselta anarkistijärjestöltä, joka ei itsekään ole kovin hyvin selvillä siitä, minkä väestönosan etuja se edustaa. Toiminimi- ja tekijänoikeudet suojaavat markkinoilla pieniä toimijoita vähintään yhtä hyvin kuin isojakin.

Mirkka Lappalainen:

Asiat ovat sinänsä tärkeitä. Digiyhteiskunta hakee muotoaan, ja näistä teemoista kamppaillaan vielä pitkään ja katkerasti.

En kuitenkaan ymmärrä, mitä järkeä on perustaa PUOLUE asiaa ajamaan. Puolueilla on oltava valmius vaikuttaa yhteiskunnan joka osa-alueella, yhden asian liike ei siihen pysty.

Jos Piraattipuolue jonkin ihmeen kautta saisi eduskuntapaikan, yksi kansanedustaja ei ikinä saisi sen ideoita läpi yksin.

Piraattipuolueen asiaa palveleekin enemmän sen saama julkisuus ja julkisuuden herättämä keskustelu kuin puolueen mahdollinen poliittinen menestyminen.

Kaari Utrio:

Miksi pitäisi tuottaa taidetta ilmaiseksi ihmisille, joilla on varaa maksaa elämyksistään? Millä taiteilijat eläisivät, jos heidän pitäisi luovuttaa ilmaiseksi työnsä yleiseen käyttöön?

Pitääkö muittenkin tehdä henkistä työtä ilmaiseksi? Opettajien? Ohjelmistosuunnittelijoiden? Projektipäälliköiden?

Atso Almila:

Yksilönvapaus tuntuu nykypäivänä kuuluvan kovin ahneelta käsitteeltä: mulle heti kaikki. Olen ehdottanut tekijäpiireissä lakkoa, jonka aikana ei tulisi uusia sävellyksiä, levyjä yms. vaikkapa vuoteen. Hollywoodissa tuntui käsikirjoittajalakko purevan.

Piraattipuolue joutuu tietysti julkisuudessa sanomaan, etteivät he ole tekijöitä, vaan teollisuutta vastaan, mutta kyllä tämänpäiväisessä tilanteessa joutuu nimenomaan tekijä puolustautumaan sekä piraatteja että kovaa teollisuutta vastaan...

Anna-Leena Siikala:

Mikäli Piraattipuolue pääsee valtaan, menevät kulttuurin tekijöiden viimeisetkin mahdollisuudet saada korvaus työstään. Tulevaisuudessa tulemme julkaisemaan yhä enemmän internetissä ym. Tällöin on tärkeätä suojata tekijöiden oikeudet.

Samat kysymykset ovat koskeneet mm. eurooppalaisten arkistojen kokoelmia. Jossain vaiheessa 1990-luvun alussa ajateltiin esim. UNESCOn työryhmissä, että pannaan kaikki Euroopan kulttuuri- ja perinneaineistot yhteisesti käytettäväksi verkkoon. Tällöin ei ajateltu ollenkaan sitä, arkistojen luominen vaatii rahoitusta ja pystyvää työvoimaa.

Nykyään käytänteet ovat eri kokoelmien kohdalla erilaisia ja ne valitaan huolellisen harkinnan jälkeen.

Maija Vilkkumaa:

Tämä aihe saa minut aina kiukustumaan, mutta yritän lähestyä teemaa rauhallisesti. Minun näkökulmani piratismiin on muusikon, ja puhunkin aiheesta suhteessa musiikkiin – toki sama voidaan varmaan soveltaa myös muihin tekijänoikeudenalaisiin tuotteisiin.

Ensinnäkin myönnän, ettei minulla ole minkäänlaista vastausta siihen ongelmaan joka syntyy kun samoja tuotteita, eli vaikkapa musiikkikappaleita, on samaan aikaan tarjolla internetissä sekä ilmaiseksi että maksua vastaan. Tämä on luonnollisesti hölmö tilanne, ja on selvää, että moni mieluummin jättää maksamatta kuin maksaa.

Toiseksi olen tietoinen siitä, että laiton nettilataaminen on saattanut jouduttaa esim. iTunesin syntyä ja vaikuttanut siten positiivisesti myös meihin, jotka haluamme maksaa musiikista. Kappaleiden ostaminen netistä on vaivatonta ja mukavaa, ja tuntuu käsittämättömältä, että ennen piti rämpiä tuntitolkulla levykaupoissa etsimässä yksittäisiä biisejä.

Nämä kaksi asiaa todettuani haluan kuitenkin ilmaista valtavan ärtymykseni piratismin puolestapuhumista kohtaan. Sille, että musiikkia pitäisi saada ilmaiseksi, näyttää löytyvän mitä ihmeellisempiä perusteluita.

Internetissä tapahtuvien rikosten ja väärinkäytösten valvonta on toki hankalaa – mutta miksi vain tekijänoikeusrikkomusten tarkkaileminen rikkoisi "ihmisten perusoikeuksia"? Vai vaatiiko Piraattipuolue kaikkien säädösten poistamista Internetistä? Ja tekeekö lain valvonnan hankaluus automaattisesti laista väärän ja huonon?

Vapaan tiedonvälityksen periaatteen soveltaminen musiikkiin ja musiikkikappaleiden kohteleminen "jaettavina tiedostoina" on naurettavaa. Musiikki on taidetta ja biisit – riippumatta siitä, ovatko ne taiteellisesti korkeatasoisia vai eivät – ovat teoksia, eivät yleisluontoista informaatiota.

Joskus kuulee myös sanottavan, että "yhteiskunnan vähäosaisten" tulisi saada nauttia musiikista, ja siksi biisien pitäisi olla ilmaisia. Ymmärtäisin tämän perustelun paremmin, jos olisi kyse jostain elämiselle välttämättömästä asiasta – vaadittaisiin esimerkiksi, että ruuan pitäisi olla ilmaista.

Musiikkia sitä paitsi kuulee ilmaiseksi monessa paikassa, vaikkapa YouTubessa: sieltä sen kun kuuntelee mitä biisejä ikinä haluaa! Mutta kuunteleminen ei näköjään riitä, vaan biisit pitää saada imuroitua omalle kovalevylle – ilmaiseksi.

Suurin osa laittomista nettilataajista käyttää hyvällä omallatunnolla kaksikymmeneuroisia viihteeseen sen minkä kerkiää, mutta musiikin pitäisi olla ilmaista. Tätä en voi ymmärtää millään muulla tavalla kuin niin, etteivät he näe muusikoiden ja laulunkirjoittajien työllä olevan juuri mitään arvoa. Se on työtä, jonka hedelmistä voi hyvin nauttia, mutta josta ei ole syytä maksaa.

Piratismin puolestapuhujat muistuttavat vanhan Dire Straits -biisin junttisankaria, joka panee muusikot ojennukseen: That ain't workin', that's the way you do it, money for nothing and chicks for free.

Harri Hautajärvi:

Jos tekijänoikeudet poistettaisiin, olisi yksi ikävimpiä seurauksia muun muassa käsikirjoittajien, kirjailijoiden, musiikintekijöiden, valokuvaajien ym. tekijänpalkkioiden putoaminen. Eli edellytykset taiteen ja kulttuurin tekemiselle heikentyisivät oleellisesti.

Näin kapeaan ajatteluun perustuva, pääosin itsekkäisiin tavoitteisiin suuntautunut yhden asian liike voi tuskin koskaan nousta puolueeksi Ruotsin piraattipuolueelta löytyy kuitenkin yksi hyvänsuuntainen tavoite: lääketeollisuuden patenttien purkaminen, jotta päästäisiin paremmin toteuttamaan koko maailman väestön terveydenhuoltoa.

Yrjö Sotamaa:

Tekijänoikeudet ja niiden hallinta ovat keskeinen osa luovien toimialojen ja luovan yhteiskunnan kehitystä. Luovien toimialojen neuvottelukunta on korostanut tekijänoikeusjärjestelmän uudistamisen tarvetta. Uudistaminen ei saa tarkoittaa tekijöiden oikeuksien heikentämistä.

A.W.Yrjänä:

Miksei saman tien varkaiden puolue?

Lyhytnäköiset ja visioltaan kapeat ihmiset tahtovat sitkeästi hyödyntää toisten työtä ilmaiseksi. Perusteluina käytetään usein suurten viihdekonsernien valta-aseman suuressa yleisössä aiheuttamaa epämääräistä närää.

Pohjoismaissa moinen ääriliberalistinen puuhailu kuitenkin syö ensi sijassa kansallisen kulttuurin monimuotoisuutta ja yksittäisten tekijöitten mahdollisuuksia elää työstään.

Pirjo Hiidenmaa:

On täysin luvallista perustaa puolue, laatia sille ohjelma ja mittauttaa kannatus vaaleissa. On myös luvallista pyrkiä avoimilla vaaleilla parlamenttiin vaikuttamaan lainsäädäntöön.

Piraattipuolue on siis oikealla asialla, kun se käyttää demokratian suomia keinoja ilmaista mielipiteitä ja asettaa ehdokkaita vaaleihin.

En kylläkään ole puolueen ajamista asioista samaa mieltä. Tekijänoikeuslainsäädäntöä on tarpeen kehittää, erityisesti silloin, kun kyse on digitaalisista julkaisuista ja niiden jakelusta.

On varmasti tarpeen tarkastella uudelleen tekijöiden, kuluttajien ja kustantajien roolia sekä yhä mutkistuvaa jakelun ja uudelleenjakelun verkkoa. Mutta olisi väärä signaali alkaa ajaa tekijänoikeuslainsäädäntöä alas.

Jos kyse on siitä, että kuluttajat eivät saa käsiinsä tekijöiden tuotoksia, kehitettäköön julkisen palvelun verkkoja, kirjastoja ja Yleisradiota.

On hienoa, että tuotto ja toimeliaisuus siirtyy aineettomiin tuotteisiin, musiikkiin, kertomuksiin, kuviin, viesteihin. Olisi aivan väärä signaali ruveta heikentämään tekijöiltä lain tuomaa suojaa nyt, kun tuotanto siirtyy sähköön ja verkkoon.

Mielestäni Piraattipuolue ei aja oikeita asioita.

Jyrki Kiiskinen:

Piraattipuolue ei ole uskollinen julistuksilleen. Sen ohjelma ei painota yksilön oikeuksia omaan elämäänsä vaan toisten elämään, toisten oikeuksiin. Ei ole perusteltua vaatia, että jonkin ihmisryhmän pitäisi luopua oikeuksista työnsä tuloksiin, koska nykytekniikalla niitä on vaivatonta polkea.

Piraattipuolue ajaa tiedon kommunismia maailmassa joka perustuu yksityisomistukseen. Johdonmukaisuuden nimissä sen pitäisi ehdottaa kaikesta yksityisomistuksesta luopumista. En silti ole kuullut Piraattipuolueen vaativan Giganttia jakamaan kaikille tietokoneita ilmaiseksi. Päin vastoin: Piraattipuolue ajaa suurkapitalismin ja tietokonebisneksen asiaa, koska tietokoneisiin tarvitaan valmistajienkin mielestä ilmaista sisältöä.

Siksi puolueen nimi voitaisiin lyhentää vieläkin osuvammaksi: merirosvopuolueesta Rosvopuolueeksi. Sen ruotsalainen sisarpuolue vaatii hurskaasti, että tietoverkoissa pitää kunnioittaa ihmisten perusoikeuksia, kuten kirjesalaisuutta, lähdesuojaa sekä lakimiesten ja lääkärien luottamuksellisuutta.

Mutta jos Rosvopuolue on aidosti perusoikeuksien asialla, sen pitää johdonmukaisuuden tähden puolustaa myös tekijänoikeuksia, jotka muodostavat länsimaisen yksilönkäsityksen ytimen.

Fiikka Forsman:

En näe yhden asian puoluetta ratkaisuna äärimmäisen monimutkaisessa asiassa. Tiedon vapaa liikkuvuus ja myös se läpinäkyvyys, sekä toisaalta yksityisyydensuoja ovat tärkeitä perusarvoja.

Puolueen ajaman ohjelman kylkiäisenä olisi helppo ajautua tilanteeseen, jossa tavaralla olisi enemmän oikeuksia ja arvoa kuin ajatuksella tai idealla. Jos ei niin jo ole.

Sanna Kekäläinen:

Minulla on näistä asioista kokemusta vain taiteiden alueilta. Nekin ristiriitaisia: toisaalta teokset ovat tekijän henkistä omaisuutta, toisaalta tekijänoikeuskäytäntö on vanhentunut. Taideteosten elementit koostuvat yhä enemmän viitteistä muihin representaatioihin.

Tähän liittyvät taiteelliset ja teoreettiset menetelmät ovat niin moninaisia, että ristiriita on suuri siihen perustaan, jolta tekijänoikeuksia hahmotetaan.

Tosin jos immateriaalioikeuksia vapautetaan, seurausten joukossa taiteet ovat marginaalinen alue. Seuraukset painottunevat talouselämään.

Tommi Liimatta:

Suhtaudun henkilökohtaisesti, musiikintekijänä jolle tekijänoikeuskorvaukset muodostavat suurimman osan musiikkiin liittyvistä kalenterivuotuisansioista. Mainittakoon, että kokonaissummalla ei kalenterivuotta elä.

Lainsäädäntö ei tunnu pysyvän kehityksen perässä – siinä on parantamista, että musiikinverkkomyynnistä tulisi tekijöille rahaa, eikä se hupenisi välikäsille, kuten jakelijalle tai operaattorille.

Kun joku ostaa kännykkänsä soittoääneksi biisin, säveltäjälle ropisee seuraavana kesänä kaksi senttiä.

Kun radiossa kuultava musiikki kattaa vain äärimmäisen kapean kaistan koko kentästä, on oltava sivustoja, joissa biiseihin voi tutustua ilmaiseksi.

Selvää on, ettei nuori väestö enää opi ostamaan fyysisiä levyjä. Oppikoon ostamaan sitten tiedostoja.

Musiikin tekeminen vaatii tekijältä paljon. Vetoamalla käsittämättömiin "yksilön oikeuksiin" Piraattipuolue ei ole mukana luomassa kohtuullisia työolosuhteita alalla toimijoille.

Jaakko Heinimäki:

Piraattipuolue on, kuten nimikin ilmaisee, rosvojen asialla.

Varastamisen kieltäminen epäilemättä rajoittaa rosvojen oikeuksia, mutta en oikein osaa pitää sitä epäkohtana.

Pikkuisen huvittaa se aatteen palo, joka effi-poikien tiedostonlevitysvapaustaistelussa roihuaa. Me sentään yritimme siinä iässä saada Mandelaa vapaaksi.

Risto Ruohonen:

Immateriaalisen oikeuden pitää olla kuten materiaalisen. Tekijän pitää voida hyötyä tekemästään työstä.

Ullamaija Kivikuru:

Niin kauan kun ei ole hoidettu kuntoon sitä, että tekijöillä on sekä moraaliset että taloudelliset oikeudet tuotteisiinsa, piraattipuolueen ideologia on ei toimisi oikeudenmukaisesti.

Epäilemättä pitkän päälle joudutaan nykyisiä järjestelmiä muuttamaan ja uusimaan.

Leena Lehtolainen:

Piraattipuolueen tavoitteissa on joitakin kannatettavia kohtia, mutta taiteilijoiden tekijänoikeuskysymyksissä puolue on pahasti hakoteillä.

Vapaan sisällön jakamisen tulee aina perustua sisällön luoneiden tekijöiden vapaaehtoisuuteen, mutta esimerkiksi musiikin, kirjallisuuden tai elokuvien vapaa jakelu netissä vähentäisi ainakin suomalaista alkuperää olevien teoksien tekijöiden elinmahdollisuuksia ratkaisevasti.

Näissä kysymyksissä rinnastetaan usein täysin yhteismitattomia asioita.

On täysin käsittämätöntä, että tekijänoikeus on jonkinlainen kirosana. Samalla logiikalla voidaan vaatia ruokaa tai vaatteita ilmaiseksi kaupasta.

Sirpa Kähkönen:

Tekijänoikeussuojan rajoittaminen viiteen vuoteen ei ole mielestäni kohtuullinen tavoite. Vapaasta tiedonvälityksestä ja kansalaisten oikeudesta yksityiselämään on erittäin tärkeää keskustella, mutta ainakin internet-sivuillaan Piraattipuolue ja ruotsalainen Piratpartiet harrastavat lähinnä epäanalyyttistä uhkaretoriikkaa.

Nykymuotoiset immateriaalioikeudet tuskin voivat olla "merkittävin kansalaisten vapauksia vastustava, kulttuurille haitallinen voima".

Helena Hiilivirta:

Onpa tosi älytön ajatus! Tuommoiset hankkeet pitäisi vaieta kuulumattomiin, ihmettelen että HS viitsii edes kysyä kannanottoa moisesta hankkeesta.

Jos Ruotsissa jostakin keskustellaan, ei se tarkoita että täälläkin täytyy.

Lotta Backlund:

Kaikki eivät tuota fyysisiä tuotteita, vaan toisten lahjakkuus on henkisellä tasolla. Myös heillä on oikeus suojata tuotoksiaan, ja saada niistä korvaus tai ainakin suojella niitä jäljittelemiseltä. Artistit, innovaattorit, luojat etc. eivät elä von Luft und Liebe.

Luominen loppuu nopeasti yhteiskunnassa, ellei suojaa tarjota heille, joilla luomiskykyä on.

Sikäli puolue on tervetullut, että se herättää keskustelua, ja toivottavasti se onnistuu siinä. Tietoyhteiskunnasta ja uusista piirteistä, joita kulttuurimme sen myötä saa, pitää keskustella.

Yleisesti noin kapean alan yhden asian puolueet ovat mielestäni aika hanurista. Äänestäjän kuluttajansuoja on aika susi, ellei ehdokas kerro kantojaan muistakin asioista, eduskunnassa kun käsitellään myös niitä.

Tuomas Kyrö:

Matti Hiltunen saa täysin vapaasti, liberalismin tavoin, painottaa yksilön oikeuksia omaan elämäänsä. Minä painotan tekijän oikeuksia omiin teoksiini.

Tyhjänlupaajat ovat edustuksellisen demokratian väistämätön sivutuote ja heille on jatkuva tilaus, koska ihmisen on helpompi uskoa kuin tietää.

En epäile lainkaan etteikö lätinä jostain ilmaisesta keräisi kannattajia. Me menemme minne tahansa missä luvataan ilmainen grillimakkara, kahvikuppi tai hammastikun päähän painettu alatoopinpala. Pois tullaan uuden auton, kulmasohvan tai vatsalihaslaitteen kanssa.

Kiba Lumberg:

Koska se kaventaa taiteilijoiden elinmahdollisuuksia ja kaupallisen kopioinnin rajoittamista 5v ja sen jälkeen se olisi kaikkien rämmittävissä. En todellakaan näe tuollaisen piratismipuolueen mitenkään tukevan taiteilijoiden ja luovuuden kenttää.

Minun puolestani huitsin nevadaan tuollainen liberalistinen puoluenäkökulma. Taiteen osaajien oikeuksia ei tuollainen puolue aja. Koska taidetta on kuitenkin tehtävä ja tehdään vuosisadoista riippumatta. Ja se on kehitystä, että pyritään parantamaan taiteen osaajien olosuhteita. Niihin kuuluu myös taloudellinen tulo.

Maria Antas:

Toki netti on vapaan tiedonsiirron väline, joka on vaikuttanut kokonaisvaltaisesti ihmisten mahdollisuuksiin muodostaa omia mielipiteitä.

Mutta kun kyseessä on taiteilijoiden mahdollisuuksista ansaita rahaa omilla töillään, niin puhutaan jo jostain aivan muusta asiasta.

Kivaahan olisi, jos kuluttajat saisivat "kuluttaa" ja nauttia ilmaiseksi, mutta kun elämä tunnetusti maksaa sekä rahaa että vaivaa, niin maksakaamme iloisesti muusikoille, kirjailijoille, elokuvantekijöille korvauksen omaperäisistä teoksistaan!

Antti Arjava:

Kulttuurin tuotteiden vaatiminen yksioikoisesti ilmaisiksi ei ole kovin perusteltua ainakaan perusoikeuksien näkökulmasta, koska vastakkain ovat erilaiset oikeudet. Kun kulttuurin kulutus tilastojen mukaan kasvaa tulotason noustessa, voisi pitää jopa ristiriitaisena, että ruuasta täytyy maksaa mutta kulttuurituotteet olisivat ilmainen perusoikeus.

On kuitenkin ymmärrettävää, että kysymys on tullut polttavammaksi, kun verkko on tehnyt monistamisen helpoksi ja tekijänoikeuksien valvonnan vaikeaksi. Vapaan kopioinnin kannattajien olisi hyvä esittää selkeä malli siitä, miten kulttuurin tekeminen rahoitettaisiin tekijänoikeudettomassa maailmassa, jossa kaikki henkisen työn tulokset olisivat ilmaisia.

Ilmeisesti vaikutusvaltaa siirtyisi kuluttajilta rahanjakajille (valtiolle, säätiöille, rikkaille yksityisille, mainostajille). Ennen modernia aikaa tekijänoikeudet olivat olemattomat ja kulttuurin rahoitus riippuvainen rikkaista mesenaateista. Se on toki mahdollinen malli, mutta asetelman hyviä ja huonoja seurauksia on syytä pohtia.

Seuraukset eivät välttämättä ole samat massajakeluun tarkoitetussa viihteessä ja pienilevikkisemmässä tuotannossa, ja eri taiteenaloillakin monistaminen toimii eri tavoin. Jos teokseen uhrattuja resursseja ei voi saada rahallisesti takaisin markkinoilta, onko tekijöillä tarpeeksi motiivia kilpailla muulla kuin halvalla tuotannolla?

Kulttuuria välittävät kaupalliset yritykset kai joka tapauksessa kuihtuisivat. Vertailukohtaa voisi hakea tieteen puolella leviävästä Open Access -ajattelusta, joka yrittää muuttaa samalla tavalla julkaisemisen kustannusrakennetta, niin että käyttäjän sijasta tekijä maksaa.

Risto Volanen:

Tekijänoikeusjärjestelmä on kyllä yksi aikamme mafioista, mutta tietyissä rajoissa ja täysin läpinäkyvillä pelisäännöillä sitä tarvitaan luovan työn ja luovaan työhön panostamisen turvaksi.

EN OTA KANTAA

Matti Wiberg:

En osta sikaa säkissä.

Pitäisi ensin nähdä puolueen ohjelma ja puolueen esittämät konkreettiset vaihtoehdot nykymenolle.

Pelkkä laittomuuksien ylistys ei riitä vaalivoittoon. Sinänsä on hyvä, että seisovia vesiä pistetään liikkeelle. Keskustelun katalysaattorina piraattipuolueesta voi olla hyötyäkin.

Tekijöiden oikeuksia ei kuitenkaan saa sortaa. Monopolien eduista en kanna huolta.

Kari Enqvist:

Puolueen perustaminen pelkästään tekijänoikeuksien ja internetpiratismin varaan tuntuu liioitellulta. Toisaalta myös vaatimukset verkkoliikenteen valvonnasta eivät ole tästä päivästä.

Vaikea sanoa, missä raja vapaan tiedonvälityksen ja tekijän oikeuksien kunnioittamisen välillä kulkee, mutta mikään absoluutti se ei varmastikaan ole vaan muuttuu ajan mukana nopeasti.

Riitta Nikula:

Kyyninen selitys: Kun nyt materiaalistenkin oikeuksien valvonta tuntuu amerikkalaisen mallin mukaan yhä useammin hyödyttävän eniten oikeusjuttuja junailevia juristeja, on vaikea uskoa, että immateriaalioikeuksien valvonta yhä vallattomammassa sähköisessä mediassa tuottaisi ropoja ns. luovaa työtä tekeville millään alalla.

Puoluepolitiikan keinoin asiaan on mahdollista kohdistaa näkyvää huomiota, mutta entä sitten? Tekijänoikeusjärjestelmä vaatii remonttia, joka lähtee kokonaan uudelta pohjalta, nykymarkkinoiden järkevästä analyysista.

Vanhan järjestelmän kehittäminen johtaa vain yhä suurempaan valvontakoneistoon ja yksityiskohtaisempaan säännöstöön, jotka kummatkaan eivät varsinkaan pienillä kulttuurialueilla ole alkuunkaan järkevässä suhteessa valvottavien oikeuksien ns. taloudellisiin arvoihin.

Mikko Lehtonen:

Puolue nostaa esiin aitoja kysymyksiä, mutta sen näkemykset tekijänoikeuksista vaikuttavat jäsentymättömiltä. Olen samaa mieltä Richard Stallmanin (Free Software Foundation) kanssa siitä, että tekijänoikeuksia ei voi käsitellä yhtenä kokonaisuutena.

On yksi asia suojata taiteelliset tekijänoikeudet (tekijän oikeus omaan työhönsä), toinen asia taas se, että tiedon tulee olla vapaasti saatavilla ja kaikilla tulee olla tietojärjestelmiin esteetön pääsy.

Esimerkiksi tietokoneiden käyttöjärjestelmien tai tutkimuksessa käytettävien tilastollisten ja muiden apuohjelmien tulisi olla vapaita.

Atro Kahiluoto:

Jos se olisi mahdollista, vastaisin sekä kyllä että ei.

Tekijän oikeudet ja patenttisuojat ovat saaneet jossain määrin mahdottomia mittasuhteita. Kun jokin yritys voi saada patenttisuojan esim. jonkun henkilön geeneihin, ollaan jo aika hämärällä alueella.

Tekijänoikeuksien ja patenttien valvonnasta ja niiden rikkomisia koskevista oikeustoimista uhkaa tulla kafkamainen viidakko. Samalla normaaliin elämään kuuluva vapaa vaikutteiden ja kulttuuristen ilmiöiden lainaaminen voi vaikeutua tai jopa kriminalisoitua.

Nämä ilmiöt koskevat kuitenkin lähinnä yrityksiä ja suuren volyymin talouselämää, jossa on intressiä ja voimavaroja pitkälle menevään valvontaan ja monimutkaisiin oikeustoimiin. Yksittäisen ihmisen selkeät ja järkevät tekijänoikeudet ja patenttisuojat pitää – ja helposti myös voidaan – säilyttää.

Markku Ruotsila:

Tekijänoikeuksien puolesta toimiminen on toki tärkeä ja kannatettava asia, mutta tämä vaikuttaa kansalais- ja painostusjärjestön eikä puolueen työltä.

Vai onko joku sitä mieltä, että tekijänoikeuksien suojelu on kaikkein tärkein asia maailmassa, jonka takia tarvitaan nyt jopa oma puolue?

Soila Lehtonen:

Ehdoton ehkä... Ensin pitäisi osata päättää, olisiko näissä tapauksissa lakia muutettava, jos käytänteet osoittavat, että sitä ei noudateta eikä sen noudattamista voida valvoa. Piraattiliikkeen päätavoitteita nyt arvioidessani törmään vain omiin kysymyksiini, toisaalta–toisaalta-pähkäilyyn.

Teosten ei-kaupallinen kopiointi verkossa lienee asia jota ei voida valvoa eikä estää. Jos sen valvonnan yrittäminen merkitsee yltiökallista, kansalaisen yksityissuojaa loukkaavaa sensuurijärjestelmää, joudutaan yhä kauemmas avoimen yhteiskunnan periaatteista: kuka sellaista haluaa?

Internet on kieltämättä luonteeltaan kaikille avoin kirjasto – onhan se nyt mullistanut valtavasti käytänteitä yhteiskunnassa, ei vain perinteisen "kirjaston" käsitteen.

Mutta se ei kuitenkaan ole sellainen kuin yhteiskunnan ylläpitämä kirjastolaitos, jonka kautta esimerkiksi kirjailija voi hakea kirjastokorvauksia. Kuuluuko yksityinen kopiointi yksityiselämään vai sopimusoikeuteen?

Ja sitten toisaalta: "tekeekö" internet tekijänoikeudesta merkityksetöntä, kuten väitetään? Internet on "me": me teemme tai emme tee. Taiteilijan tekijänoikeuksien kaventamiseen pyrkivien periaatetason perustelut eivät lopultakaan vakuuta. Miksi tekijänoikeussuoja pitäisi kaventaa viiteen vuoteen?

Eikö taiteilijalla pitäisi olla elinaikainen oikeus saada rahaa työnsä käytöstä – siitäkin huolimatta, että hän on myynyt sen valvonnan kaupalliselle yhtiölle, ja oli se ahne tai ei?

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi