40-vuotias Taiteen keskustoimikunta taistelee päätöksissään jääviyden kanssa

Torstaina 40-vuotisjuhliaan viettävän Taiteen keskustoimikunnan takaa löytyy yli 300 vapaaehtoisen taiteilijan ja taiteen asiantuntijan verkosto, joka on muun muassa Suomen merkittävin taiteilija-apurahojen jakaja. Vuosittain se käsittelee yli 14 000 hakemusta, joista noin 30 prosenttia johtaa apurahan myöntämiseen.

Viime vuonna keskustoimikunnan eri toimi- ja lautakunnat jakoivat taiteelle yli 25 miljoonaa euroa.

Usein lautakuntien jäsenten väitetään jakavan rahaa kavereilleen. Kuppiloiden iltahämärissä kuulee myös väitteitä salamyhkäisestä päätöksenteosta. Todistusaineistoakin epäilijöillä on esitettävänään: aina ne samat taiteilijat saavat rahaa. Ja tunteehan tuo lautakunnan taiteilijajäsen niin hyvin sen ja senkin rahaa saaneen!

Puolustuksen argumentit ovat tiivistettävissä muutamaan lauseeseen.

Avustuksia jaetaan pääasiassa laadullisin – ei siis sosiaalisin – perustein, ja hyvillä taiteilijoilla on tapana olla hyviä vuodesta toiseen. Koska lautakuntiin on valittu suomalaista taidetta tuntevia henkilöitä, on suorastaan mahdotonta, etteivät he myös kaveeraisi niiden kanssa, jotka avustusta saavat. Pienessä maassa on pienet piirit.

Keskustoimikuntajärjestelmän puolustajat muistuttavat, että valtion rahaa toimikunnissa jakavia taiteilijoita koskevat valtion jääviyssäännökset, joiden noudattamista muun muassa kokousten sihteerit vahtivat.

Tänä keväänä valtion säveltaidetoimikunnan festivaalituista päättänyt kokous saatiin nipin napin päätösvaltaiseksi, koska niin monella jäsenellä oli jotain kytköksiä hakijoihin.

"Kun rahaa jaetaan, on enemmän sääntö kuin poikkeus, että joku joutuu jääväämään itsensä päätöksenteosta", musiikkitoimikunnan puheenjohtaja Pekka Vapaavuori sanoo.

Jäsenen pitää jäävätä itsensä hänelle läheisen sukulais- tai työsuhteen omaavan henkilön kohdalla, mutta myös silloin, jos tuntee vahvaa vihaa tai rakkautta jotain hakijaa kohtaan.

Erityisen vaikeaa on kaveruuden asteen määrittely. Toimikuntien puheenjohtajat sanovat, ettei jääviys ole ongelma.

"Yksinkertaisesti ei voi jäävätä itseään joka kerta, kun hakijana on tuttu", sanoo kuvataidetoimikunnan puheenjohtaja Juhani Tuominen.

"On kyllä aika teoreettinen mahdollisuus, että kymmenen henkilön valiokunnassa yksi henkilö pystyisi kieroilemalla manipuloimaan niin, että saisi ohjattua rahaa muiden tahdon vastaisesti haluamalleen taholle", Vapaavuori sanoo.

Lautakunnan kokoonpanoja vaihdetaan aina kolmen vuoden välein eikä kukaan voi olla jäsenenä kahta kertaa peräkkäin.

Jääviyttä tai päätöksentekoprosessia ongelmallisempana lautakuntien puheenjohtajat pitävät sitä, että uudet taidetyypit kuten mediataide ja monialataiteet uhkaavat jäädä väliinputoajiksi.

"Myöskään soveltavaa taidetta ei meillä tunneta kovin hyvin. Vaikea on jakaa rahaa, jos kukaan lautakunnan jäsen ei ole edes nähnyt esitystä", sanoo näyttämötaidetoimikunnan puheenjohtaja Riitta Seppälä. Soveltavaa taidetta esitetään esimerkiksi sairaaloissa.

Taidetoimikuntia tutkinut Pauli Rautiainen sanoo, että arvostelusta huolimatta selvityksissä ei ole tullut erityisen paljon toiveita nykyisen järjestelmän täydellisestä muuttamisesta. Rautiainen epäilee hyvin harvan tosissaan haluavan, että taiteilijoiden sijaan esimerkiksi virkamiehet päättäisivät kenelle tuet myönnetään.

Hänen mukaansa järjestelmälle olisi tärkeää, että niin kielteisten kuin myönteistenkin päätösten perustelut olisivat entistä selkeämpiä ja päätökset avoimempia.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi