"Aina joskus" voi olla kuviinsa tyytyväinen

Ei tämä tosiaankaan ensimmäinen kerta ole, kun Helsingin Sanomien lehtikuvaajana työskentelevä Hannes Heikura työstään palkitaan. Parhaillaan hän esimerkiksi kantaa vuoden lehtikuvaajan titteliä ja vuoden lehtikuvasta hänet on palkittu useita kertoja.

Keskiviikkona hänet palkittiin jälleen, nyt Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla ja 5 000 eurolla.

"Tätä palkintoa arvostan näistä kaikkein eniten. Aiemmat ovat tulleet kilpailuista, joihin olen itse osallistunut. Kuvalehden palkinto on tunnustus, johon minua on joku ehdottanut", Heikura miettii.

Journalistipalkinnon valitsijat painottavat perusteluissaan sitä, miten kuvan merkitys on tiedonvälityksessä korostunut.

Heikura sanoo, ettei hän vieroksu mitään aiheita tai kohteita. Hänet muistetaankin kuvistaan niin Libanonin kriisialueelta kuin hiihtäjä Mika Myllylästä tarpomassa nevalla.

"Ikinähän ei voi tietää, mistä hyvän kuvan löytää", Heikura miettii.

"Jos nyt joku on vähemmän mieluista, niin keikat, joilla joudun puuttumaan tilanteeseen, järjestelemään tai lavastamaan."

Heikura tuli Helsingin Sanomiin ensi kerran kesäkuvaajaksi 1984. Vuodesta 1988 hän ei ole juuri tehnyt töitä muille lehdille tai välineille. Aluksi hän teki töitä freelancerina, kymmenen viime vuotta Helsingin Sanomien kuvatoimituksesta käsin.

"Eiköhän se kerro jotakin työpaikasta, etten ole sitä yrittänyt vaihtaa. Saan olla töissä lehdessä, jossa työtä tehdään riippumattomasti", hän sanoo.

Milloin lehtikuvaaja sitten on työhönsä tyytyväinen?

Heikura naurahtaa. Vähän vain, kuten hänen tyyliinsä kuuluu. "Aina joskus."

Siinäkö se?

"Aina joskus, kyllä."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi