Akateemikko Kaurismäen julkikuva on tarkasti luotu

'Sinä päivänä, kun saan kutsun presidentin linnaan, teen välittömästi itsemurhan", sanoi nuori ohjaaja Aki Kaurismäki Seurassa vuonna 1984.

"Tarkoitan, että en halua tehdä yhteiskunnan kanssa sellaista sopimusta, että minut kutsuttaisiin sinne."

Sellainen sopimus on syntymässä perjantaina, kun presidentti Tarja Halonen nimittää Kaurismäen taiteen akateemikoksi.

Kyseessä on arvonimi vailla palkkaa, valtiovallan tunnustus siitä, että elokuvaajana Kaurismäki on nero ennen kuolemaansa.

Kaurismäen itsestään julkisuudessa luomaan kuvaan sopii hyvin itsemurhalla uhittelu.

Kolmikymmenvuotisen uransa aikana hän on antanut satoja haastatteluita Finnairin asiakaslehdestä kommunistien Tiedonantajaan. Tästä huolimatta ihmisten mielikuvissa hän välttelee julkisuutta.

Vuodesta toiseen Kaurismäki kuvataan kovana tupakkamiehenä, joka nauttii alkoholia epätavallisen paljon. Ennen kaikkea hän yrittää olla vasemmistolainen intellektuelli, jolla on harvinaisen rehellisiä totuuksia Suomen surkeista vallanpitäjistä.

"Jos alkaa katsoa muita ylhäältä päin, niin voisi saman tien ampua kuulan kalloonsa. Johtavalla tasolla ei ole kuin halveksittavia ihmisiä", hän sanoi Ylioppilaslehdessä 1983.

Sama jatkui esimerkiksi Aamulehdessä 1994:

"Suomalaiset eivät ole vuosikymmeneen ajatelleet muuta kuin rahaa."

Julkisuudessa Kaurismäki on luonut kuvaa itsestään köyhien ystävänä ja varakkaiden vihollisena.

Oikeasti Kaurismäki on rikas – tai ainakin voisi olla. Hänen vaimonsa nimissä olevalla elokuvayhtiö Sputnikilla oli 2005 tilillään 1,1 miljoonaa euroa. Samoin kuin lääkärit ja juristit ovat viime aikoina haalineet yrityksistään verottomia tuloja, myös Kaurismäen tuotantoyhtiö on maksanut verottomasti 90 000 euroa omistajalleen.

Kaikki elokuvat eivät ole olleet hittejä, mutta esimerkiksi Mies vailla menneisyyttä on kerännyt kolme miljoonaa katsojaa maailmalla.

Kaurismäki myös omistaa kaikenlaista: osan Corona- ja Kiasma-ravintoloista, talon Karkkilassa. Hän viettää talviaan viinitilalla Portugalissa ja on ilmoittanut harrastuksekseen vanhojen Cadillacien keräilyn. Autoja on vain yksi.

Olisihan se outoa, jos nykyrahassa yli viiden miljoonan euron elokuvatuilla ja parin vuosikymmenen lähes yhtäjaksoisella taiteilija-apurahalla olisi jäänyt aivan tyhjätaskuksi.

Mutta minkälainen Kaurismäki on julkisen kuvansa alla?

Kaurismäen tuntevilta kuulee vain hyviä luonnehdintoja: sydämellinen, kiinnostunut, lämmin.

"Jatkoilla kun muut tulivat ovesta sisälle, niin aina ei tiennyt tuleeko Aki ikkunasta", sanoo entinen kämppäkaveri 1970-luvulta, paperiliiton ex-puheenjohtaja Jarmo Lähteenmäki.

Kaurismäen pitkään tuntenut Oho-lehden toimittaja Vesa Häkli käyttää sanoja rehti ja suorapuheinen.

"Oikein omimmillaan ollessaan se on aika melankolinen ja surumielinenkin. Kaiketi herkän taiteilijan sielu kokee angstia siitä, kun maailma on niin paska", Häkli sanoo.

Lisää aiheesta perjantain Helsingin Sanomissa

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi