Anna Kortelainen: Kirjallisuuspalkinnon häviäminen tuntuu kuin saisi pakit

Video: HS:n aamukahveilla kirjailijat pohtivat taiteen palkitsemisen mielekkyyttä

"Ajatus on järjetön", kirjailija Mikko Rimminen sanoi taiteen kilpailuttamisesta Helsingin Sanomien viimeisillä aamukahvikeskusteluilla keskiviikkona.

"Lähtökohtaisesti täytyy sanoa, ettei tietenkään voi hyväksyä kilpailutusta, siis laittaa taideteoksia tai taiteilijoita kilpailemaan keskenään. Pidetäköön taide ja ampumahiihto erillään."

Keskustelun aiheena oli tänään julkistettavan HS:n kirjallisuuspalkinnon kunniaksi - tietenkin - kirjallisuus.

Aamun toisen vieraan, kirjailija, tutkija Anna Kortelaisen mukaan kirjailijoiden kilpailuttamiseen liittyy paitsi palkitseminen myös julkinen rankaiseminen.

Palkinnon häviämisestä tulee fiilis kuin pyydettäisiin treffeille, mutta treffiseura ei ilmesty paikalle, Kortelainen sanoi.

Hän on ollut Tieto-Finlandian palkintoehdokkaana kolme kertaa ja voittanut useita muita kirjallisuuspalkintoja.

"Kaikenlainen paijaaminen tuntuu hyvältä", Rimminenkin myönsi.

Myös hän on ollut ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi.

Rimmisen kirjoittamaa, Helsingin Kallioon sijoittuvaa Pussikaljaromaania (Teos 2004) on kehuttu todentuntuiseksi.

Kirjailijan mukaan kotiympäristö inspiroi kirjoitustyötä.

"Olen yrittänyt kirjoittaa lyriikkaa mökillä. Tuloksena on ollut hirveä läjä runoja puista", Rimminen sanoi.

Kantakaupungissa asuvat vieraat yrittivät myös ymmärtää, miksi itähelsinkiläiset ovat niin ylpeitä itähelsinkiläisyydestään.

"Tietynlainen luokkaylpeys siihen varmaan liittyy", sanoi Rimminen, joka on itsekin asunut Vuosaaressa.

"Kun lähti metrolla keskustaan humputtelemaan, tuli vähän sellainen olo, että täältä tullaan."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi