Armeija ostaa ja myy kuolemaa

Vladimir Makanin sai romaanistaan Venäjän suurimman palkinnon

Lahjontakin luo erityisen kulttuurinsa. Ja eikö korruptio ole parempi kuin kaaos?

Näin järkeilee majuri Žilin, Vladimir Makaninin romaanin Asan päähenkilö. Romaani palkittiin äskettäin Venäjän suurimmalla kirjallisella palkinnolla, Bolšaja knigalla, joka on suuruudeltaan kokonaista kolme miljoonaa ruplaa eli noin 65 000 euroa.

"Vain hyvin rohkea ihminen uskaltaa näinä vaikeina aikoina tarttua Tšetšenian tapahtumiin", palkintolautakunnan puheenjohtaja Andrei Bitov sanoi. "Tämä on ensimmäinen rehellinen kirja sodasta, josta valehdellaan nyt ja valehdellaan vastaisuudessakin."

Majuri Žilin ei itse valehtele, ei itselleen eikä toisille. Hän varustaa pääasiassa armeijan, mutta myös tšetšeenit sodan tärkeimmällä aseella: bensiinillä. Jokaisesta kymmenennestä tynnyristä hän ottaa henkilökohtaisen palkkion, jonka hän lähettää vaimolle kotiin jonnekin Venäjälle. On luotava lämmin tulevaisuus.

Žilin on käytännöllinen ihminen, ei ole hyvä eikä paha, ja häntä arvostavat sekä venäläiset että tšetšeenit. Koska markkinavoimat ohjaavat armeijaa kurin sijaan, myös hän toimii niitten ehdoilla. Hän vaatii maksun auttaessaan sotilaiden äitejä löytämään poikansa.

Kun venäläiset kolonnat törmäävät tšetšeenikapinallisiin vuoristosolissa, Žilin yrittää saada aikaan taloudellisen sopimuksen verenvuodatuksen välttämiseksi. Ihan kaikessa ei kuitenkaan ole kyse rahasta: kapinallisille hän ei myy aseita.

Romaanissa sota kuvataan kuin luonnonvoimien mittelöksi, jossa tšetšeenit ovat merkillisesti tasavahvoja venäläisten kanssa. Siinä on toki viittauksia venäläisten suoranaisiin sotarikoksiin, mutta pahimmat julmuudet pannaan tšetšeenien piikkiin.

Varsin epämiellyttävässä kohtauksessa esiintyy nuori nainen, venäläinen toimittaja, joka on kirjoittanut sympaattisesti tšetšeeneistä ja arvostellut armeijaa. Siitä huolimatta tšetšeeniryhmä ottaa hänet vangiksi, piilottaa löyhkäävään maakuoppaan ja vaatii suuria lunnaita.

Koska nainen on hyvin tunnettu ulkomaita myöten, tapaus herättää valtavaa kansainvälistä huomiota ja summa nousee päivittäin.

Siksi myös monet yrittävät ostaa toimittajan vapaaksi myydäkseen hänet edelleen armeijalle ja ansaitakseen liiketoimella. Myös majuri Žilin on mukana kaupankäynnissä, mutta hänen on luovuttava leikistä, kun summa nousee kahteen miljoonaan dollariin.

Vastenmielistä rinnastusta Anna Politkovskajaan ei viedä loppuun – romaanissa toimittaja säilyy hengissä, mutta hänet raiskataan ja hänen mielensä järkkyy.

Väitetään, että Venäjän suurin kirjallinen tunnustus tuli Vladimir Makaninille (s. 1937) koko tuotannosta, ei ainoastaan Asanista. Hieman kuivalla, mutta psykologisesti syvälle menevällä, täsmällisellä proosallaan hän on yksi harvoista neuvostoajan kirjailijoista, joita edelleen kuullaan uudessa Venäjänmaassa.

Kuitenkin nuoret kirjailijat, joilla on konkreettisia kokemuksia Tšetšeniasta, ovat arvostelleet terävästi tätä "elävää klassikkoa".

Kansainvälisestikin tunnettu Arkadi Babtšenko sanoo, että Makanin ei tiedä mitään Tšetšeniasta tai sodasta ylipäätään. Babtšenko löytää jo Asanin ensimmäiseltä sivulta karmeita virheitä, mutta "on vaikea luetella kaikkia mielettömiä virheitä, koska kirja kokonaisuudessaan muodostuu niistä".

Makanin itse sanoo, että hän ei ole halunnut kirjoittaa yhdestä erityisestä sodasta vaan yksittäisestä ihmisestä sodan tragedian keskellä. Samalla hän ilmeisesti haluaa korostaa omaa paikkaansa venäläisen kirjallisuuden perinteessä viittaamalla Lermontovin, Puškinin ja Tolstoin kaltaisiin edelläkävijöihin.

Tässä Makanin tekee kuitenkin itselleen karhunpalveluksen. Hänen lähes 500-sivuista romaaniaan ei voi mitenkään verrata klassikoihin, ei edes hänen omaan, hienoon novelliinsa Kaukasuksen vanki (1994). Asan on monessa suhteessa tietokonetuote, jossa kertomus katoaa toistoihin ja löysään tekstimassaan.

Palkittiinko siis nyt ainoastaan Makaninin aiemmat ansiot? Uskoisin, että palkintolautakunta on vakuuttunut romaanin – kaikesta huolimatta –välittämästä kuvauksesta armeijakunnan hajoamisesta julkeaan, omaatuntoa vailla olevaan kaupallisuuteen.

Vladimir Makanin: Asan. 478 s. Eksmo. Moskova 2008.

Kirjoituksen on suomentanut Timo Hämäläinen.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi