Berliiniläinen museo kerää kirjaimia

berliini. Entisen Itä-Berliinin puolella sijaitseva entinen liikehuoneisto on lähes täynnä kirjaimia. Paikassa toimii graafisen suunnittelijan Barbara Dechantin ja Anja Schultzen vuonna 2005 perustama kirjainmuseo.

Runsaan 300 valokirjaimen ja kirjainyhdistelmän kokoelma koostuu muun muassa liikelaitosten julkisivussaan käyttämistä valokirjaimista.

Joukossa on paljon kirjaimia ajalta ennen Saksojen yhdistymistä, muun muassa DDR:n yleisradion katolla olleet kirjaimet sekä Alexanderplatzin kauppahallin M-kirjain.

Wienistä kotoisin oleva, kymmenisen vuotta Berliinissä asunut Dechant kertoo olleensa kiinnostunut kirjaimista siitä saakka, kun oppi lukemaan.

Ammatiltaan hän on – tietysti – graafinen suunnittelija.

Aluksi Dechant keräsi kirjaimia niiden kauniiden muotojen takia.

"Minulla oli ajatus kirjaimesta itsessään symbolina ja merkkinä. Meidän aivomme tulkitsevat b-kirjaimen b:ksi, mutta jos menet Aasiaan, et välttämättä tiedä mitä merkit tarkoittavat."

Sitten Dechant huomasi, että kirjaimiin liittyy kiehtovia tarinoita. "Ne ovat kuin ihmiselämä. Jotkut kirjaimet ovat 60-vuotiaita."

Kokoelman vanhimmaksi Dechant arvioi kenkäkauppaa mainostaneen "Schuhe"-kyltin, jossa neonvalokirjaimet kaartuilevat kauniisti. Se lienee peräisin 1950–60-luvulta.

Uusimpia hankintoja on ikkunalaudalla makaava, rikkinäiseksi nyrjähtänyt i-kirjain.

Yhtenä päivänä Dechantin luo tuli hänen elokuva-alalla työskentelevä ystävänsä, jolla oli kainalossaan paperimassasta tehty i.

"Hän kertoi, että se oli rekvisiittana [Saksassa kuvatussa] Quentin Tarantinon elokuvassa Inglorious Basterds. Kirjain oli teatterin päällä, joka räjähtää elokuvassa todella näyttävästi, ja hän otti sen talteen."

Tulevaisuudessa kaksikon tavoitteena on saada jostakinpäin Berliiniä tila, jossa kirjaimia voitaisiin esitellä kunnolla.

Näyttelytilassa vierailevat nimittäin haluaisivat nähdä myös pinojen alimmaisia ja takimmaisia kirjaimia. Se ei onnistu helposti, sillä suurimmat niistä painavat satoja kiloja.

Uusia kirjaimia Dechant ja Schultze saavat ystäviensä kautta sekä soittamalla esimerkiksi suljettujen kauppojen omistajille. Myös museon maine on kiirinyt Berliinissä niin, että heille soitetaan ja pyydetään pelastamaan harvinaisia valokirjaimia.

Suomessa vastaavanlaista museota ei ole. Designmuseon kokoelmissa on hyvin vähän mainoskylttejä. Sen sijaan Helsingin kaupunginmuseoon on talletettu muun muassa vuonna 1978 tupakan mainoskiellon myötä hävinnyt Klubi-tupakkamainos.

Buchstabenmuseum sijaitsee Berliinissä osoitteessa Leipziger Strasse 49. Se on avoinna yleisölle kerran kuussa.

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi