Cerha Friedrich: Spiegel I-VII

Cerha: Spiegel I-VII; Monumentum; Momente. Baden-Badenin SWR-sinfoniaorkesteri, joht. Sylvain Cambreling, Wienin ORF-sinfoniaorkesteri, joht. Dennis Russell Davies ja Friedrich Cerha. Kairos 2 cd/sacd.

30 e.

Orkesteri. 1960-luvun kuuluisat "äänimassasävellykset", Ligetin Atmosphères ja Pendereckin Tren (Valituslaulu Hiroshiman uhrien muistolle), ovat tuutulaulua itävaltalaisen Friedrich Cerhan Spiegel-sarjan rinnalla. Se syntyi 1960-61 graafisena nuotinnuksena, mutta Cerhalta meni vuosikymmen saattaa koko sarja esityskelpoisiksi partituureiksi, joiden peilimäiset nuottiverkostot ovat jo visuaalisesti vaikuttava näky.

Valtaisa esityskoneisto ja muu tekninen äärimmäisyys ovat pitäneet esitykset harvassa ja tiedon jättimäisestä ääniveistoksesta pienissä piireissä. Vaikka perusideana Spiegelissä on äänen värin, korkeuden, paljouden ja karkeuden vähittäinen muuntuminen, kaikilla seitsemällä osalla on yksilöllinen luonteensa.

Minuutteja kestävistä paisumisista ja vaimenemisista ei voi erottaa yksittäisiä soittimia tai ajoittain mukana olevaa ääninauhaa, vaikka äänimassassa on sekä teräviä että loputtoman pitkiä ääniä. Upeassa monikanavaäänityksessä orkesteri on onnistuneesti levitetty myös sivuille. On vaikea uskoa korviaan, kun yhtaikaa monomaaninen ja kompleksinen äänimassa yltyy hurjimmilleen.

Paradoksaalisesti myöhäisemmät teokset Monumentum (1988) ja Momente (2005) tuntuvat melodisine ja tasasointisine elementteineen Spiegelin rinnalla kesyiltä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi