Eläinorkesteri lentää New Yorkiin

Video: Eläinistallaatio soi

Lehmä ammuu ihan sellona ja pikkupossut saavat korahtelevia rytmikohtauksia.

Tilannetta tarkkailee lempeän tyyni Magnus-hevonen, mutta tyyneys on näennäistä. Magnuksellakin on kevättä rinnassa. Sisuksissaan helähtelee piano. Vasikkaa laulattaa.

On maanantaiaamu ja musisoiva eläinlauma poseeraa studiolampun loisteessa Tikkurilassa. Iltapäivällä se pakataan jo laatikoihin ja kohta porukka viilettää ilmojen halki New Yorkiin.

Hintaa lennolle kertyy bisnesluokan malliin, kymmeniä tuhansia euroja, sillä ruumassa laskutetaan kuutioista.

New Yorkissa määränpää on Meatpacking District. Nyt niin trendikkään alueen entinen teurastamo- ja lihapakkaamomenneisyys ei joukkoa jaksa huolettaa. Edustustehtäviin ollaan menossa, joten ei pitäisi olla pelkoa, että kirves ihan heti heilahtaa.

Tulli läpivalaisuineen on haastavampi. Jokaisen otuksen uumenissa kun on tukeva metallimötikkä, joka saattaa vaikuttaa epäilyttävältä. Mutta hei, se on vain kaiutin!

Magnus, Mirkku, Reksi ja muut elukat kultaista vasikkaa myöten osallistuvat 16.–18. toukokuuta Meatpacking District Design Week -tapahtumaan. Niiden muodostama Koskettava-installaatio eli Touching on kutsuttuna osa Design Forum Finlandin Hardcore-tapahtumaa. Koskettava on Pentagon Design -suunnittelutoimiston ja Tikkurila Paintsin yhteistyötä ja sille voinee ennustaa huomiota myös rapakon takana.

Samat eläimet nähtiin ensi kerran jo Helsinki Design Week -tapahtumassa pari vuotta sitten, tuolloin ilman ääntä, selvittää Tikkurilan visuaalinen koordinaattori ja värisuunnittelija Marika Raike.

Viime syksyn Habitaressa ne olivat myös mukana ja silloin niitä säesti Rajaton-lauluyhtyeen musiikki, tilaan sovitettuna. Raiken puheessa vilahtaa termi polysensuaalisuus: installaatiolla maalitehdas halusi kosketella muitakin aisteja kuin näköaistia. Ja kyllä Mirkkua ja Magnusta siliteltiinkin.

Installaation äänisuunnittelusta ja toteutuksesta vastasi muusikko ja säveltäjä Kim Kuusi, joka tunnetaan eritoten mainosmusiikin tekijänä.

Nyt ideaa on jalostettu vielä pykälä eteenpäin.

Kuusi ehdotti Hereä-yhtyeelle sävellystyötä Tikkurilan eläimille. Kansanmusiikkikoulutuksen saaneista muusikoista koostuva bändi otti mielellään haasteen vastaan.

Vesa Norilo ja Milla Viljamaa sävelsivät kymmenisen minuuttia musiikkia, huhtikuun alussa oltiin studiossa ja nyt ollaan Tikkurilassa, ensi kertaa tulosta kuulemassa.

Norilon soittamat sellokulut ja puuhuilu ja Viljamaan levollisen kuulas piano saavat installaatiossa kavereikseen Aili Ikosen sanattomat lauluosuudet sekä Sara Puljulan lyömäsoittimet. Laulu soi pääasiassa vasikoiden tulkintana, lyömäsoitinosuudet kajahtavat moni-ilmeisinä niin koulutaulumaalilla maalatun Reksin kuin karkean betonipinnan ylleen saaneen Lordin uumenista.

Yksi possuissa on luonteeltaan lyyrisempi ja löytää sisäisen viulistinsa (oikeasti Ikonen).

"Tilaus kuulosti välittömästi hauskalta", tuumii Vesa Norilo. Milla Viljamaan mukaan Hereää kiinnostaa kuvan kanssa toimiminen ja bändi tekisi mielellään musiikkia elokuviin tai mainoksiin.

Kaiutinten vaatimat johdot tulevat kavioista tai sorkista suoraan kaksoislattian alle ja jäävät sinne näkymättömiin. Kim Kuuselta ja avustajalta kuluikin tovi eläinten tuunaamiseen uuteen kuosiinsa.

"Loppumetreillä koko hanke meinasi vielä kaatua, koska kuljetuskulut tulevat niin järjettömän kalliiksi", Kuusi toteaa. Hän on selvästi vilpittömän innoissaan installaation mahdollisuuksista ja miettii jo täyttä höyryä, saisiko siitä vieläkin interaktiivisemman. Onhan kaikenlaisia infrapunatunnistimilla toimivia uusia soitinsovelluksia. . .

Seinän takana näkymättömissä on koko homman tekninen sydän, kuten kovalevytallennin, jonka kautta seitsenkanavainen ääni kulkee.

Hereän sävellys soi tilassa uudelleen ja uudelleen kuulostaen aina hiukan erilaiselta sen mukaan missä kuulija liikkuu.

Mitä itse eläimiin tulee, ne eivät ole suomalaista designia, vaan somistusmateriaalia, Made in Philippines.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi