Erillistotuuden voi jo unohtaa

"Meille sota merkitsi erillistä sotaa Neuvostoliittoa vastaan", sanoi Tasavallan presidentti Tarja Halonen jatkosodasta vuonna 2005.

Vähän myöhemmin poliittisen historian dosentti ja ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi, että hänellä ei ole moitittavaa Halosen puheisiin.

Siinä puhui virallinen Suomi virallista totuutta, jota historian tutkimus ei juuri liikuta.

Kyse oli myös historiapolitiikasta: Totuuden jatkamisesta isänmaallisuuden tarpeilla. Eräänlaista erillistotuutta siis.

Tehdessämme kyselyn 37:lle Suomen ja yleisen historian professorille tarkoituksemme on kysyä tutkijoiden nykykäsityksiä sitkeistä kiistoista.

Suomen sota, sisällissota tai erillissota eivät ole tutkimuskohteina uutta. Ne ovat kuitenkin yhä kiisteltyjä aiheita.

Kohdennetulla kyselyllä voi saada selville ainakin sen, mikä on parhaimpien asiantuntijoiden yleinen käsitys aiheesta.

Totuus ei selviä äänestämällä, mutta ammattilaisten mielipide on painavampi kuin mikä tahansa huuto torilla.

Historia ei valmistu koskaan, mutta silti on hyvä vetää välillä yhteen, mitä juuri nyt ajatellaan.

On tutkimustuloksilla käytännön merkitystäkin: kuka saa apurahoja, kenen mukaan nimetään katuja ja mitä kirjoitetaan koulukirjoihin.

Jokainen historianopettaja joutuu ottamaan kantaa ainakin sisällissotaan ja erillissotaan. Sitten voidaan luokassa miettiä yhdessä, onko niin sanotusti hyvä läppä panna natsilippu roikkumaan parvekkeelle, kuten Helsingissä tapahtui äskettäin.

Edelleen: ulkoministeri Alexander Stubbin palkkaama Suomi-kuvaa kiillottava miehekäs brändiryhmä voisi miettiä, onko virallisen totuuden ja professorien käsitysten välillä jo liiankin iso kuilu.

Kas maamme slogan kun voisi olla: Kansakunta, jonka johto ei vieläkään halua myöntää maansa olleen natsien liittolainen.

Juuri se sama porukka, joka mielellään patistaa Baltiaa selvittämään omat neuvostohämäryytensä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi