Esa-Pekka Salosen pianokonsertto on ällistyttävää pintaliitoa

Esa-Pekka Salosen säveltäjänuran kannalta oli varmasti hyvä, että hän lähti pois viihdeteollisuuden metropolista Los Angelesista ja muutti Lontooseen. Salosen 2007 valmistunut pianokonsertto on niin viihteellistä pintaliitoa, että oikein ällistyttää.

Konsertti kuultiin Finlandia-talossa osana Helsingin juhlaviikkoja. Philharmonia Orchestran esityksessä kuultiin myös Debussya ja Stravinskya.

Kun Salonen sävelsi 1996 LA Variations -teoksensa, monikulttuurinen Los Angeles antoi hänen luovalle fantasialleen energiaruiskeen. Salonen keskittää lujaan rakenteeseen kiihkeästi sykkivä etnisiä rytmejä ja suurkaupungin tunnelmia ja synnyttää jännittävän, räjähdysalttiin ilmapiirin.

Pianokonsertossa ei ole mitään jännittävää. Sen pääasiallinen tarkoitus tuntuu olevan miellyttää yleisöä ja tempaista se värikkäänä kuohuvaan, hedonistiseen taiturivirtaan. Konsertto sijoittuu "yleisöystävällisen", helposti lähestyttävän nykymusiikin kategoriaan, ja siitä voi tulla suosittukin.

Pianon ja orkesterin suhde vaihtelee jatkuvasti, ja kamarimusiikilliset tuokiot ovat hauskoja ja henkeviä pieniä yllätyksiä. Kaikki sujuu harmonisessa, hyvin voidellussa yhteisymmärryksessä.

Konfliktit puuttuvat, kriisejä ja eksistentiaalisia ongelmia ei ilmene. Ei ole särmikästä oppositiomieltä – nuoren Salosen älyllisestä provokaatiohalusta puhumattakaan. Ei mitään, mikä havahduttaisi tai hätkähdyttäisi kuulijaa. Uutta tietä ei etsitä, vaan tallataan tuttuja polkuja.

Kieltämättä konserttoa kuuntelee lystikseen, eikä voi olla ihailematta sitä sävellysteknistä taitoa, jolla Salonen yhdistää kapellimestariurallaan keräämiään loputtomia kirjavia vaikutteita.

Lue Hannu-Ilari Lampilan arvio kokonaisuudessaan sunnuntain kulttuurisivuilta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi