Fagerlund Sebastian: Döbeln

Levyt. Pohjanlahden molemmin puolin toissa kesänä useita esityksiä saanut Sebastian Fagerlundin ooppera Döbeln levytettiin yksin tein. Todellisuutta ja hallusinaatiota sekoittava teos toimii levyllä erityisen hyvin, sillä sen burleskimainen musiikillinen aines on niin vahva absurdin näyttämötoiminnan rinnalla.

Döbeln on kallovamman leikkauksessa ja alkaa oopiuminhuuruisena uneksia tulevista tehtävistään Suomen sodassa 1809. Kun välskäri ja muut lääkärit, houreolennoksi ja jopa mateeksi muuttuva Döbeln, Ruotsin kuningas, vänrikki, Sprengtporten ja muut roolihahmot jakaantuvat viiden laulajan kesken, koko soppa kääntyy groteskiksi, sähäkästi rävähteleväksi musiikiksi, joka saa taidokkaan vastakohdan unimaisesta pysähtyneisyydestä.

Oopperan tyyppitilanteita - monologi, tertsetti, hulluuskohtaus - on pirskotettu vilkkaan tapahtumisen sekaan. Yhä hullummaksi käyvä hurlumhei purkautuu suurisointisesti 7. kohtauksessa, minkä jälkeen palataan staattiselle leikkauspöydälle.

Fagerlund on hyödyntänyt Anu Komsin koloratuuri- ja hulluuspotentiaalia. Monensorttiseen äänitaiteeseen saa taipua myös Sören Lillkungin Döbeln, joka mateena ääntelee kurkkulaulun tavoin. Koko ensemble ja 15-henkinen orkesteri tekevät Sakari Oramon johdolla ihmeen runsassointisen ja tiivistunnelmaisen esityksen, joka saa lisäpotkua monikanavaisesta äänityksestä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi