Grace Jones häikäisee edelleen

Lauantai oli Flown järjestäjille jännityksentäytteinen päivä. Saapuisiko pääesiintyjä, maailman tunnetuin diiva Grace Jones, 61, ajallaan? Kelpaisiko backstagen varustelutaso hänelle? Toimisivatko suuren shown valot, nousevat lavat ja pukujen vaihdot?

Lopulta Jones ei esittänyt kuin yhden lisävaatimuksen: hän tarvitsi bandoneon-haitarin soittajan Libertango-kappaleeseen, joka ilmeisesti oli lisätty settiin aivan viime tinkaan. Lyhyellä varotusajalla paikalle saatiin Henrik Sandås.

Kun Jones illan pimetessä saapui lavalle, hän oli paitsi aikataulussa, myös paljon mainettaan maanläheisempi, jos ilmaisua voi käyttää parimetrisestä, veistoksellisiin asuihin, hattuihin ja naamioihin pukeutuvasta diskodiivasta.

Toisin kuin aiemmin päivällä päälavalla esiintyneet yhtyeet kuten Seun Kuti tai White Lies, Jones ei luottanut vain yhteen soundiin tai tyylilajiin.

Hänen tutuimmat kappaleensa ovat eklektinen joukko: Astor Piazzollan Libertango on modernia tangoa, Iggy Popin Nightclubbing jälkipunkia, Pull Up To The Bumper funkia, Edith Piafin La Vie En Rose chansonia ja Roxy Musicin Love Is The Drug menee rockin puolelle. Jonesin käsittelyssä jokainen kappaleista muuttuu täysin hänen itsensä näköiseksi.

Esiintyjänä Jones olisi häikäisevä ilmankin jatkuvasti, ja täysin huomaamatta, vaihtuvia asuja. Hänellä ei ollut kiertueella kaikista mahtipontisimpia luomuksiaan mukana, mutta visuaalista loistoa riitti silti.

Se melkein peitti sen, että Jones on upea äänenkäyttäjä ja jos hän ei näytä vanhentuneen päivääkään, niin myöskään hänen kohtalokas matala äänensä ei ole menettänyt syvyyttään.

Keikan painopiste oli vanhoissa kappaleissa, joiden välissä Jones nostatti yleisön tunnelmaa teatraalisilla välispiikeillä, joista puuttui vain se, että hän olisi puhunut itsestään kolmannessa persoonassa. Festivaalin suuri ja värikäs camp-yleisö osasi ainakin arvostaa show¹n lähes kuninkaallista diivamaisuutta.

Toiseksi viimeisenä kappaleena kuullussa Slave To The Rhythmissä Jones näytti kuinka iäkkäämpikin artisti voi halutessaan pyörittää hulavannetta lähes 10 minuuttia putkeen. Jonesille tyypilliseen ylivoimaiseen suoritukseen yhdistyi aika paljon huumoria. Ja jotta koko keikka ei olisi ollut vain vanhan kertaamista, kuultiin viimeisenä uusimman levyn nimikappale Hurricane (2008).

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi