Häpeä hävisi länsimaista

Video: Toimittaja Leena Pallari altistaa itsensä häpeälle

Häpeämättömyys on nykyään yhä trendikkäämpää.

"Häpeä on kadonnut", tiivistää kulttuuriantropologian emeritusprofessori Matti Sarmela. Nykyään ei ole enää mitään, minkä edessä hävetä, sillä yhteisöä ei enää ole, Sarmela sanoo.

Sarmelan mukaan häpeä kuului suku- ja kyläkulttuurien aikaan. Jos joku töppäili, koko suku tai kylä sai hävetä.

"Muiden kulttuurien näkökulmasta on outoa, että länsimaissa ei ole enää moraalia. Voi tehdä kaiken, minkä vain onnistuu tekemään. Omaatuntoa ei enää ole, ja syntikin puuttuu."

Kontrollin on nykyään korvannut menestymisen pakko.

"Menestyjä ei voi ottaa muita huomioon, muut on lyötävä alas", Sarmela tiivistää.

Häpeä painaa kuitenkin ihmisiä yhä. Erityisen riskiryhmän muodostavat taiteilijat ja urheilijat. Urheilupsykologi Juri Haninin mukaan suorituskeskeisillä aloilla toimivat ihmiset, kuten huippu-urheilijat, ovat erityisen alttiita häpeälle, sillä he ovat erityisen vastuuntuntoisia, menestyminen on heille erittäin tärkeää, mutta virheiden ja epäonnistumisen vaara on aina olemassa.

Häpeä on tänä syksynä pinnassa myös taiteessa. Koreografi Sanna Kekäläinen on tutkinut aihetta jo pitkään, mutta tästä syksystä asti kokopäivätoimisesti. Häpeä – Shame -niminen teos tulee ensi-iltaan 16. tammikuuta.

Kekäläinen määrittelee häpeän varhaiseksi, kokonaisvaltaiseksi ja syväksi tunteeksi. "Häpeä syntyy varhaislapsuuden aikana torjutuksi tulemisen takia. Jos vastavuoroisuutta ei ole, häpeä jää ja alkaa elää omaa elämäänsä. Siitä tulee jatkuva seuralainen, kauhea jokapäiväinen kaveri, joka ei anna periksi."

Häpeästä lisää sunnuntain Helsingin Sanomien kulttuurisivulla

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi