HS listasi kuluneen vuoden kiitellyimmät levyt

 Sam Amidon: All Is Well. Bedroom Community. Folkmuusikko Sam Amidon on "onnistunut puhaltamaan ikivanhoihin amerikkalaisiin lauluihin nykyaikaisen hengen mutta myös säilyttämään niiden ajattoman magian". Ilkka Mattila, Nyt-liite 25. 4.

 Erykah Badu: New Amerykah, Part One. Motown. "Useamman underground-tuottajan säätämän ja Badun sanoittaman kunnianhimoisen funkadelisen teoksen teemoja ovat rasismi, köyhyys ja vallan väärinkäyttö, vähän samaan tapaan kuin albumin osittaisina esikuvina kummittelevilla 1970-luvun soul-mestareilla." Harri Uusitorppa, HS 13. 3.

 Buika: Niña de fuego. Dro Atlantic. Tuottaja Javier Limón ja laulaja Concha Buika "yhdistävät flamencoa, coplaa, jazzia ja soulia hienostuneeksi tyyliksi, jota voisi kutsua vaikka "uudeksi flamencoksi" – sen suhde vanhaan flamencoon on samanlainen kuin nu-jazzin jazziin tai nu-soulin souliin". Harri Uusitorppa, HS 9. 7.

 Children of Bodom: Blooddrunk. Spinefarm. "Orkesteri vie metalliin kuuluvan teknisen briljeerauksen paljon keskivertobändejä pidemmälle. Tämä ei silti kiusaannuta, koska materiaali on sävellyksellisesti niin vahvaa." Tero Valkonen, Nyt-liite 4. 4.

 Coldplay: Viva La Vida or Death and All His Friends. Parlophone. "Coldplay on noussut niin korkealle kuin popissa voi, eikä se ole tapahtunut tekemällä levyjä sinne päin. Nyt Brian Enon ja Markus Dravsin tuotanto on onnistunut antamaan kappaleille viileän kokeilullisen terän, vaikka ne ovat edelleen äärimmäisen kuuntelijaystävällisiä." Otto Talvio, Nyt-liite 4. 7.

 Cut Copy: In Ghost Colours. Modular. "Levyltä paljastuu häikäisevä latinki upeita popsinglejä. Erikoismaininta menee kappaleelle So Haunted, joka alkaa räimeänä The Strokes -kopiona, mutta päätyy utuisaan syntikkadiskoiluun. Levyn sanoituksissa ei tosin ole järjen häivää." Aleksi Kinnunen, Nyt-liite 18. 7.

 Dans les arbres: Dans les arbres. ECM. Norjalaisranskalaisen kvartetin "vähäisten eleiden melodiattomassa ja rytmittömässä minimalismissa on paljon varautunutta voimaa, mutta sen kokeminen edellyttää oman vastaanottimen säätöä toiselle taajuudelle". Harri Uusitorppa, HS 16. 8.

 Toumani Diabaté: The Mandé Variations. World Circuit. Diabatén soololevy "on mietiskelevän, runollisen musisoinnin suurta juhlaa yli kymmenminuuttisesta avausherkuttelusta viimeiseen pisaraan. Musiikki virtaa pakottomana liki tunnin ja kuulija voi asettua rentoutuneeseen nautinnon tilaan". Pirkko Kotirinta, HS 4. 5.

 Dido: Safe Trip Home. RCA. "Hyvän popmusiikin nimenomaan ei pitäisi olla liian turvallista. Mutta kun joku kykenee luomaan turvan tunnun kyllin taitavasti ja luontevasti, on pakko nostaa kädet pystyyn ja ihastella." Tero Valkonen, Nyt-liite, 28. 11.

 Duffy: Rockferry. A&M. "Ensialbumi jatkaa yhden hitin ihmettä vaikuttavaksi debyytiksi. Mercyn soulsykkeen lisäksi Duffy on kotonaan brittiläisesti soivissa bluesballadeissa, joiden kaihoisa tunnelma rakentuu ohuen sähkökitaran ja kaikuvien jousien varaan." Ilkka Mattila, Nyt-liite 10. 4.

 Eleanoora Rosenholm: Älä kysy kuolleilta, he sanoivat. Fonal. "Eleanoora Rosenholm on kuin Leevi And The Leavingsiä vainoharhoja tihkuvilla sanoituksilla, sekoitus Charles Baudelairea, Olavi Virtaa, Nancy Sinatraa, Portisheadia, Edgar Allan Poeta ja Chuck Palahniukia. Yhtä aikaa kevyttä ja inhaa." Tero Salonen, Nyt-liite 3. 10.

 Fleet Foxes: Fleet Foxes. Bella Union. "Puoliakustinen levy etenee kaihoisan vähäeleisesti, rakentuen yhtyeen neliosaisille lauluharmonioille. Haikeat melodiat, välähdyksenomaiset lyriikat ja barokkiset sovitukset lisäävät kappaleiden ilmavaa kauneutta." Otto Talvio, Nyt-liite 25. 7.

 Glasvegas: Glasvegas. Columbia. Glasvegas "soittaa isosti soivaa ja mahtipontista rockia, vähän kuin Oasis kahdella ensimmäisellä levyllään. Gallagherin veljesten ylimielisyyden ja viinalta ja huumeilta maistuvan hedonismin sijasta Glasvegasin musiikissa on pakahduttavaa elinvoimaa ja jopa lempeyttä". Ilkka Mattila, Nyt-liite 31. 10.

 Hercules and Love Affair: Hercules and Love Affair. DFA. "Kappaleissa surumielisyys yhdistyy hikiseen funk-poljentoon, jota tuottaja maustaa ilottelevalla rytmiikalla sekä elokuvamusiikista ja diskosta lainatuilla, hurjasti kieppuvilla jousi-, puhallin- ja syntesoijaosuuksilla." Aleksi Kinnunen, Nyt-liite 1. 5.

 Herra Ylppö & Ihmiset: Sata vuotta. Sony BMG. "Sata vuotta palauttaa uskon siihen, että suurellakin levy-yhtiöllä voi vielä olla suomeksi laulava bändi, joka soittaa haisevaa rokkia setien ja tätien kauhistukseksi." Tero Salonen, Nyt-liite 1. 2.

 Frida Hyvönen: Silence Is Wild. Licking Fingers. "Silence is Wild kuulostaa Hyvösen synkähköä ensialbumia onnellisemmalta ja musiikillisesti rikkaammalta. Pianon rinnalla kuullaan jousiryhmää, lapsikuoroa ja syntikoita." Tiina Keränen, Nyt-liite 31. 10.

 Johanna Iivanainen & 1N: Outoja maita. Texicalli. "Levyltä  ei paista kyynisyys tai yleiskriittisyys. Pikemminkin se on avoimen rakkaudellinen: hienoimpina hetkinä  bändi karistaa hartioiltaan koko musiikkiteollisuuden painon ja muistuttaa, miten hieno taiteenlaji pop onkaan." Tero Valkonen, Nyt-liite 25. 4.

 Iiwanajulma: Tuhottu tila. Uho. "Musiikki ylettyy herkän kauniista tunnelmista progressiivisiin massoihin, ja tietysti metallin vimmaan ja voimaan. Ja se metalli pitää nyt ymmärtää nimenomaan Toolin tavoin – orgaanisena ja monitasoisena voimanpurkauksena." Jussi Ahlroth, Nyt-liite 18. 4.

 Mikko Innanen: F60.8. Ilma Records. / Verneri Pohjola & Joonas Riippa: Michelin Star. Ilma Records. "F60.8 ja Michelin Star ovat muuta maata tekijöittensä edellisten levyjen rinnalla – ja ylipäätään Suomessa julkaistavan "jazzin". Innasen kirjaimellisesti kokeellinen saksofonialbumi on näistä äärimmäisin – kasettinauhurilla, sanelukoneella ja minidiscillä tehdyistä kotiäänityksistä koottu audiofiilin painajainen." Harri Uusitorppa, HS 21. 4.

 Ismo Alanko Teholla: Blanco Spirituals. Fullsteam. Säätiöstä Teholle siirtyneen Alangon "musiikissa on välähdys iskelmää siellä ja konevitsaa täällä, pala punkia ja tuntumaa virteen, ei väliä: Alangon laiskanoloinen mutta läsnä oleva ääni liimaa kaiken sujuvasti yhteen". Pirkko Kotirinta, HS 15. 3.

 Bon Iver: For Emma, Forever Ago. 4AD. "Bon Iver eli Justin Vernon äänitti soolodebyyttinsä yksin isänsä mökissä Wisconsinissa. On lohdullista tietää, että Amerikka vielä tuottaa musiikkia, joka on syntynyt tienraivaajaolosuhteissa." Otto Talvio, Nyt-liite 13. 6.

 Kiki Pau: Let's Rock. Pyramid. "Kiki Paun debyyttialbumi on hämmentävän hieno kokoelma tarttuvia, rockabillyn ja klassisen popin sävyttämiä kappaleita. Yhtyeen ei tarvitse turvautua ironiseen mauttomuuteen tai 1980-lukulaiseen nostalgiatemppuiluun, vaan sen kappaleissa riittää oikeita koukkuja ja herkkyyttä." Otto Talvio, Nyt-liite 26. 9.

 Kuusumun Profeetta: Lyhtykuja. Ektro. "Kuusumun Profeetan erottaa muusta progesta ja koko muusta maailmasta Mika Rätön laulu. Rätön tulkinta hakeekin väkevyydessään vertaistaan, ja hänen äänensä kuulostaa nuhaiselta Juice Leskiseltä imitoimassa kärsivää kamelia." Jaakko Kilpeläinen, Nyt-liite 1. 8.

 M83: Saturdays = Youth. Virgin. "Yhtye on erikoistunut esittämään söpön utuista mutta galaktisiin mittoihin paisuteltua syntetisaattorimäiskettä, joka on sanoituksia myöten kuin tehty Sofia Coppolan eteeristen elokuvien ääniraidaksi. Myös tuore albumi hekumoi nuoruuden herkällä ja tunnepitoisella kuvastolla." Aleksi Kinnunen, Nyt-liite 25. 7.

 Mariza: Terra. World Connection. "Mariza onnistuu neljännelläkin studioalbumillaan astumaan taas askelen eteenpäin ja painamaan portugalilaisen fadon pintaan lisää omia sormenjälkiään. Hänen näkemyksensä on selvänäköisen varma ja ääni kerta kaikkiaan loistokas, ihokarvat nostattava." Pirkko Kotirinta, HS 30. 8.

 MGMT: Oracular Spectacular. Columbia. "Pannukakuiksi litistetyt rummut tai loputtomasti kaikuvat äänivallit eivät vie päähuomiota, eivätkä liioin toimi tyhjänpäiväisen nysväyksen päälle heitettyinä naamiointiverkkoina. MGMT tekee svengaavaa ja viettelevää rockia, jossa on vahvoja popkoukkuja." Ilkka Mattila, Nyt-liite 7. 3.

 Melingo: Maldito Tango. Mañana. "Argentiinalaisen Melingon tango-otetta voi verrata Tom Waitsin likaisenrähjäiseen tyyliin. Eikä Melingon käheäksi marinoitunut puhelaulukaan ole kaukana Waitsin raakunnasta – puhumattakaan alamaailman tarinoista, joissa pörräävät baarikärpäset, kulkurit ja verekseltään napatut taskuvarkaat." Harri Uusitorppa, HS 26. 4.

 Opeth: Watershed. Roadrunner. "Opethin albumien ytimeen pääseminen vie aikaa. Tiellä on isoja hidasteita: vaikeasti omaksuttavia melodioita, valtavia äänimaisemia, koukeroisia rakenteita. Haasteellista on myös laulujen syvän ja kroonisen alakulon kääntäminen jonkinlaiseksi nautinnoksi." Jaakko Kilpeläinen, Nyt-liite 13. 6."

 Portishead: Third. Island. "Portishead varjelee kultaista sääntöä: pidä asiat yksinkertaisina. Trio luo Thirdilla kertakaikkisen kauniin äänimaailman kuljettamalla lomittain akustisia soittimia, elektronista musiikkia, teollisuusrokkia ja värisyttävän laulajansa ääntä." Tero Salonen, Nyt-liite 1. 5.

 The Raconteurs: Consolers of the Lonely. XL. "Raconteurs ei keksi rockia uudestaan, mutta saa sen kuulostamaan hyvältä ja jopa tuoreelta. Jack White voi toteuttaa täysillä visioitaan Led Zeppelinin psykedeelisestä rockista, The Whon elämää suuremmista kitarasooloista ja syvän etelän bluesista." Tiina Keränen, Nyt-liite 18. 4.

 R.E.M.: Accelerate. Warner. R.E.M. "kuulostaa rockbändiltä, ja musiikissa on uhmaa ja soittamisen iloa. Michael Stipen yleensä selkäpiitä riipivä äänikin pysyy kontrollissa ja kuulostaa lähes miehekkäältä". Tiina Keränen, Nyt-liite 11. 4.

 Ruudolf: Born in the U.S.A. Monsp. "Ruudolf tekee sanataiteessa kaiken paremmin kuin kukaan muu aktiivisesti toimiva suomiräppäri. Tarinat soljuvat notkeana sanojen virtana. Riimit ovat oivaltavia ja omintakeisia." Jaakko Kilpeläinen, Nyt-liite 11. 7.

 Kauko Röyhkä & Riku Mattila. Ranka. "Jälki on hiottua, sovitukset mietittyjä, materiaali verevää ja kokonaisajatuskin kohdallaan. Eikä ihme, sillä kaksikko aloitti keikkailun jo neljä vuotta sitten." Tero Valkonen, Nyt-liite 8. 2.

 Sigur Rós: Með suð í eyrum við spilum endalaust. XL. "Mikäli Jeesusta kiinnostaisi palata maan päälle jonkin musiikin houkuttelemana, niin todennäköisesti hän vaikuttuisi enemmän Sigur Rósin pakahduttavan ylitsevuotavista äänimaalauksista kuin oman firmansa virallisista ja kovin apaattisista gospellaulajista." Ilkka Mattila, Nyt-liite 4. 7.

 The Soundtrack of Our Lives: Communion. Akashik. "Musiikin määrä on mykistävä, mutta tällä kertaa järkälemäisen levyn tekijöitä ei voi syyttää suuruudenhulluudesta. Communion on hieno ja intensiivinen rocklevy ja sen kappaleet vahvoja ja tarttuvia." Ilkka Mattila, Nyt-liite 28. 11.

 Bobo Stenson: Cantando. ECM. "Sanoituksista riisutuista lauluista puolittain koottu Cantando on loistava lisä Stensonin levytysten joukkoon – ja myös esimerkillinen muistutus pianotrion liikkumavarasta. Hänen koeteltu yhtyeensä kuulostaa samalla sekä perinteiseltä, nykyaikaiselta että perinteitä uudistavalta." Harri Uusitorppa, HS 21. 9.

 Stepa: MC. Joku Roti. "Sodankyläläinen Stepa tekee vakuuttavaa jälkeä debyyttillään, jonka nimi on yksinkertaisesti MC. Parikymppisen räppärin riimitkään eivät turhaan rönsyile. Stepa kirjoittaa lyriikkansa tiiviisti hiphopin runomittaan, joten välillä hän joutuu tinkimään sisällöstä kikkaillessaan sanoilla." Panu Hietaneva, Nyt-liite, 7. 3.

 Sväng: Jarruta. AitoRecords. "Musiikissaan Sväng ei kuitenkaan hirveästi jarruttele, vaan puhaltaa ja imee posket lommoilla erimallisia ja -kokoisia huuliharppujaan pikemminkin kuin viimeistä päivää. Taitavien soittajien otteessa huuliharppu kasvaa ohi ja yli simppelin maineensa." Pirkko Kotirinta, HS 5. 3.

 Rokia Traoré: Tchamantché. Universal. "Paljon matkustaneen Traorén sävellysten pohjalla kaikuvat Malin rikkaat etniset perinteet. Enemmän kuin naislaulajien kirkasäänisestä jelimusulu-traditiosta Traoré ammentaa koran ja balafonin rikkaista soinneista, pehmeän sensuellisti laulaen." Pirkko Kotirinta, HS 5. 7.

 Vampire Weekend: Vampire Weekend. XL. "Vampire Weekendin yhdistelmä poplauluja, länsi- ja eteläafrikkalaista poppia sekä länsimaista klassista musiikkia on oudolla tavalla viehättävä." Otto Talvio, Nyt-liite 15. 2.

 Maija Vilkkumaa: Superpallo. Warner. "Maija Vilkkumaan ylivertaisuus tunnelmien kuvaajana on tunnustettava viimeistään nyt. Edelliset kaksi levyä sisälsivät vahvoja tekstejä kivusta ja vaikeuksista, mutta Superpallolta löytyy myös paljon onnea ja tyytyväisyyttä." Tero Valkonen, Nyt-liite 3. 10.

 Hank Williams III: Damn Right, Rebel Proud. Sidewalk. "Nashville voisi kohauttaa tälle kaikelle olkiaan, jos Damn Right, Rebel Proud ei olisi niin pitelemättömän rosoista mutta samalla kurinalaista kantria. Nyt tälle ei löydy haastajaa kaupungin "virallisista" kantripiireistä." Jarkko Jokelainen, HS 1. 11.

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi