HS-raadin vastaukset kysymykseen: Mikä on tämän kesän paras kulttuuritapahtuma Suomessa?

Suomi täyttyy kesällä erilaisista kulttuuritapahtumista Savonlinnan oopperajuhlista rockfestivaaleihin, Helsingin historiaan suuntautuvista eväsretkistä eukonkannon MM-kisoihin, taidenäyttelyistä etnisiin festivaaleihin, kirjallisuus- ja elokuvapäivistä perinteiseen puskateatteriin ja pienten paikkakuntien kotiseutupäivistä isoihin konserttitapahtumiin. Joidenkin mielestä kulttuurikesä huipentuu Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistoon, toisten mielestä Madonnan massakonserttiin.

Tarjonta on runsas ja tasoltaan vaihteleva – myös yksittäisillä kulttuuritapahtumilla on omat laadulliset nousu- ja laskukautensa. Toisaalta kesän kulttuuritapahtumat houkuttelevat yleisökseen myös lomalaisia, jotka eivät yhtä innokkaasti tarttuisi kulttuuritarjontaan talvikaudella, arkena.

Kulttuuritoimitus hakee kesätapahtumaa, joka HS-raadin mielestä on ohittamaton.

Kauden viimeinen kysymys:

Mikä on tämän kesän paras kulttuuritapahtuma Suomessa?

Timo Harakka:

1980-luvulla tuntui todennäköisemmältä, että Äänekoskelta laukaistaan Suomen ensimmäinen avaruusraketti kuin että sinne syntyisi mielenkiintoisimman jazz-festivaalin perinne. Näin on kuitenkin päässyt käymään – ja sivutuotteeksi keskisuomalaiselle teollisuuspaikkakunnalle on sukeutunut mukava pieni rock-festarikin. Kannattaa siis suunnata Keitelejazziin heinäkuun 24.–25. päivinä. Sitä ennen, juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna, menen tietysti Haapavesi Folkiin.

Atso Almila:

Ei voi valita. En halua nostaa yhtä yli muiden, kuten en osaa sanoa lempikappalettani enkä lempiruokaani. Suomalainen kesäjuhlien kirjo kärsii kasvavasta määrästä ja suureellisuudesta, jonka takia ei yhteiskunnallista tahi sponsoreiden tarjoamaa rahoitusta ole keskitetysti koko kentälle saatavana. En kiellä, etteikö joka kylä ja kaupunki saisi omaan historiaansa perustuvia, ihan virkistäviäkin juhlia järjestää, joissa tehdään "ooppera" oman seudun siitä sun tästä, mutta kokoluokan pitää olla realistisesti suunniteltu. Isoa rahaa ei harrastetapahtumiin riitä, pientä tukea ja talkootyötä varmastikin, ja hauskaahan voi olla, kun ei liikoja odota. Perinteiset, Kuhmon, Savonlinnan ja Helsingin tapaiset juhlat joutuvat puolestaan joka vuosi lunastamaan olemassaolon oikeutensa laadulla ja uudistumiskyvyllä (budjetti hanskassa) – toimivia rakenteita toki vaalien; Turku teki musiikkijuhlillaan juuri hyvin mielenkiintoisen johtajanvaihdoksen, katsotaanpa, mitä siitä seuraa. Viihteen ja rokin puolella nähdään, että vanha kunnon formaatti hyvin hoidettuna vetää, kuten vaikkapa Provinssirock, Tangomarkkinat taas on kärsinyt paljon alkuperäisen, iloisen, "orkestraalisen" ilmeensä rapauttamisesta; eipä taida TV-yhtiön vaihtuminenkaan kilpasovitusten laatua vanhalle tasolle nostaa...

Riina Katajavuori:

Aura Cup kesäkuun vikana viikonloppuna Turuus. Iloiset pikkupojat pelaavat jalkapalloa. Kansainvälistä tunnelmaa,Virokin mukana. Vanhemmat ovat vakavampia ilmeiltään kuin pikkupojat, jotka solmivat uusia kaverisuhteita, juovat limppaa ja saavat valvoa myöhään hienhajuisissa luokkahuoneissa retkipatjoilla. Hyvä meininki.Kimmo Rentola:

Vanhan kirjallisuuden päivät.

Antti Ahlava:

Suopotkupallon MM-kisat Hyrynsalmella & Vuorisuolla. Perustelut: omintakeiset mestaruustaistot paikkaavat huvenneita toiveitamme päästä jalkapallon MM-kisoihin Etelä-Afrikkaan.

Maria Antas:

Hangö Teaterträff. Suurella sydämellä ja taiteellisesti rohkealla tavalla toteutettu läpileikkaus vuoden parhaista ruotsiksi tuotetuista näytelmistä kaikenikäisille. Sen lisäksi ulkomailta tuotuja näytelmiä, jotka aina täydentävät temaattista kokonaisuutta. Ja tämä kaikki karussa merellisessä pikkukaupungissa – lyömätön yhdistelmä!

Anja Snellman:

Kesäni ehdottomasti paras kulttuuritapahtuma on kiireetön hetki kahden omenapuun väliin viritetyssä riippukeinussa, kirja kädessä.

Harri Hautajärvi:

Sodankylän elokuvajuhlat.

Silja Rantanen:

Vapaa-aika tulisi käyttää moraalisesti arvokkaaseen toimintaan. Kesän paras kulttuuritapahtuma on toisaalta mikä hyvänsä, mikä osuu kohdallemme otollisella hetkellä ja mihin uhraamme vähän tavallista enemmän aikaa. Nämä kaksi kriteeriä eivät sulje toisiaan pois. Mustilan arboretum Elimäellä on moraalisesti kohottava käyntikohde. Arboretumissa voi nähdä satavuotiaita lännenhemlokkeja ja purppurapihtoja. On jännittävää kävellä pitkin metsäpolkuja pohjoisrinteeltä etelärinteen kautta länsirinteelle ja nähdä puuston vähitellen muuttuvan. Kesän parasta suomalaista kulttuuritapahtumaa ei valitettavasti vielä järjestetä. Siinä suomalaisten talotehtaiden johto lukittaisiin professori Riitta Nikulan kanssa viikoksi Niemelän torppaan Helsingin Seurasaaressa.Torpan rakennusryhmän muotokieli on vaatimaton ja tarkoituksenmukainen.

Pauli Aalto-Setälä:

Parasta kulttuuripaikka kesällä on ränsistynyt laituri ja teos: luonnon arvostelematon ihme.

Katja Tukiainen:

Tämän kesän paras kulttuuritapahtuma Suomessa on kesäsunnuntainen kakkupiknik Tähtitorninmäellä. Yksi on jo pidetty, lisää leivotaan. Niinä aamuina ei syödä kotona aamupalaa, vaarana on herttainen sokerihumala.

Krista Mikkola:

Billnäs sommar.

Nanna Susi:

Paras kulttuuritapahtuma on ehdottomasti Lawatanssit Puumalassa elokuun puolessa välissä! Siellä yhdistyy vanha suomalainen lavatanssiperinne uuteen suomalaiseen rytmimusiikkiin. Kansainvälisesti ajatellen kovatasoisinta suomalaista musiikkia saattaa hevin sijaan olla kuitenkin niin sanottu tanssimusiikki.

Taru Mäkelä:

Kesän ehdottomasti paras kulttuuritapahtuma on kasa kirjoja ja aurinkotuoli laiturin nokassa.

Erkki Tuomioja:

Rajoitan vastaukseni omaan kesäkalenteriini merkittyyn parin tapahtumanvalikoimaan,joka jo kertoo sen, etten henkilökohtaisesti koe muita tapahtumiasellaisiksi, joihin haluaisin osallistua. Tällöin tasaveroisiksi kärjiksi nousevat Vieantiejoen VIII historiasymposiumi ent. Pömiön koululla Simossa 1.8 sekä Kustaan kymppi-juoksutapahtuma Janakkalan niskavuorelaisissa maalaismaisemissa 15.8.

Jarmo Papinniemi:

Itäsuomalainen järviluonto ja kulttuuri-ihmisiä vilisevä kaupunkikeskus ovat vastustamaton yhdistelmä, etenkin kun siihen lisätään tasokkaat oopepraesitykset. Intomielisen Puccini-fanin valinta on Savonlinnan oopperajuhlat.

Annamari Vänskä:

Ehdottomasti kuvataiteilija Heidi Lunabban ja Jenny Öhrmanin yhdessä 16-vuotiaiden tyttöjen kanssa suureksi osaksi kierrätysmateriaaleista rakentama "Tyttöjen linna" Tammisaaren Ramsholmenissa. Linna on väliaikainen kokonaistaideteos tai installaatio, joka toimii myös kesäkahvilana ja tapahtumapaikkana. Linnan avajaisjuhlat ovat juhannuksen jälkeen la 27.6. klo 19. Tarjolla on kuulemma livemusiikkia, tulishow ja kaupungin parhaat muffinssit. Ajo-ohjeet linnalle ja tapahtumakalenteri löytyvät parhaiten täältä: http://www.flickornasslott.info. Hyvää kesää kaikille!

Leena Lehtolainen:

En ole ennustaja, joten en osaa sanoa mikä tulee olemaan tämän kesän paras kesätapahtuma. Aiempina vuosina olen viihtynyt sekä Topmostin kesäkonsertissa kotikylälläni Degerbyssä että Ramopunk-piknikillä, joka tänä vuonna siirtyy Juvalta Haukivuorelle. Oivaa kesätapahtumaa on myös se, että saa kaikessa rauhassa syventyä kirjoihin, ihan ilman hötkyilyä. Jo se riittää minulle.

Ville Ranta:

Suomi on täynnä kulttuuritapahtumia. Kukaan ei varmasti käy läheskään kaikissa. Olemme siis onnellisesti tilanteessa, jossa edes Helsingin Sanomat ei voi väittää tietävänsä, mikä on kesän paras kulttuuritapahtuma. Juuri alkavat Sodankylän filmifestivaalit on parhaita, originelleimpia ja syväluotaavimpia kulttuuritapahtumia, joilla olen koskaan käynyt. Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleissa on jotain samaa. Näihin verrattuna Madonnan keikka on täysin triviaali ja merkityksetön tapahtuma. Kesäisin Suomessa parhaat tapahtumat ovat maaseudulla. Hyvä niin. Talvi on pitkä ja maaseutu melkein kuollut. Hyvää kesää!

Leena-Maija Rossi:

Etukäteen on tietenkin mahdotonta sanoa, mikä on kesän "paras" kulttuuritapahtuma. Muutenkaan tuollaisia absoluutteja ei ole mielekästä yleisesti viljellä. Itse olen kiinnostunut Mäntän kuvataideviikkojen teemasta Tunteiden ekologia. Kuraattori Tuula Karjalainen on kutsunut Mänttään monipuoliselta vaikuttavan joukon suomalaisia nykytaiteilijoita, jotka ovat monessa mielessä ajan hermolla - tunteita käsitellään nyt paljon myös kulttuurin tutkimuksen kentällä. Jollekulle paras kulttuuritapahtuma voi olla se, että saa rauhassa lukea varjossa kirjaa, jota ei ole ennättänyt tai jaksanut talven aikana töiltään lukea. Levollista kesää!

Helena Hiilivirta:

Toivottavasti paras kulttuuritapahtuma musiikin alalla on yksi tärkeimmistä: Savonlinnan oopperajuhlat. Sillä on pitkä historia vuodesta 1912 alkaen, ja edelleen se on ainoa instituutio, joka Suomessa voi kilpailla ja haastaa ainoan vakinaisen oopperanäyttämömme Suomen Kansallisoopperan. Ilman tätä "kahden kamppailua" oopperataiteemme olisi huomattavasti köyhempi ja itseriittoisempi. Eikä tarvitse olla talouselämän asiantuntija huomatakseen kesällä Savonlinnassa kuinka tärkeä juhlakausi on muuten uinuvan pikkukaupungin talouselämälle.

Kari Uusikylä:

Ei kulttuurissa pitäisi langeta yksipuolisten paremmuuslistojen laatimiseen edes leikillään. Vartailkaapa nyt: Onko kuvataide, ooppera,jazz, kirjallisuus vai elokuva parasta? Maalaisten puskateatteriesitys voi olla arvokas kulttuurikokemus, vaikka katsomossa ei olekaan parempien ihmisten VIP -osastoa. Parasta on se, että Suomi on tulvillaan kulttuuritapahtumia joka makuun. Se kertoo, että Suomi on vielä toistaiseksi sivistynyt kansakunta, josta ahneus ja omahyväinen itsekkyys eivät ole tappaneet ihmisyyttä, tunteita ja ihmisten yhteisiä iloja.

Kaari Utrio:

Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa (ent. Vammalla, o.s. Tyrvää) keräävät vuosittain kymmenisen tuhatta todellista kirjallisuuden ystävää kuuntelemaan uuvuttavia seminaareja, jossa ei ei anneta pätkääkään periksi pilipalille. Kirjoja rakastetaan silminnähden ja myös kukkarolla. Yleisö on kaikenikäistä, tunnelma lämmin vaikka sataisi. Oluttelttaa ei tarvita, eikä missään hoilaa humalaisia. Jos haluaa tosisuomalaisen kulttuurikokemuksen, joka on samalla sekä kodikas että laadukas, paras suunnata Sastamalaan.

Paola Suhonen:

Provinssirock! En ole tämän kesän line-uppia edes tsekannut, enkä valitettavasti pääse Suomeen festaritunnelmoimaan, mutta niin monet kerrat olen sinne liftannut, teltassa yöpynyt ja pölyisillä ja kuraisilla jokitannerpoluilla talsinut, että vieläkin sinne ikävöin.

Laura Kolbe:

Pakko vasrata, että kaksi on ylitse muiden Helsingin juhlaviikot ja Sysmän Suvisoitto. Edellinen on laajalevikkinen kaupunkitaphtuma jakulttuurin monitoimisarvi. Seon kasvanut nykyiseen asuunsa vuosikymmenten aikan, taitavien ja oivaltavien, joskus yli varojensa eläneiden taiteellisten johtajiensa vetämänä. Kaikille on jotain, usein kansainvälistä ja korkeatasoista, kokeilevaa ja klassista. Alkuperäinen idea Sibelius-viikosta voisi tulla paremmin esiin. Sysmän Suvisoitto on Juhlaviikkojen vastakohta. Se kehittyi noin 25-vuotta sittenmahtavan talkoohengen elähdyttämänä tähän Järvi-Suomen historialliseen pitäjään. Sysmän Suvisoitto on mallikas esimerkki siitä, miten osaavat ja innostuneet taiteelliset johtajat (nyt viulisti Minna Pensola) osaavat hienosti hyödyntää paikallista maaseutukulttuuria. Konsertteja, jameja, jazztapahtumia ja iltamia on järjestetty ladoissa ja pihatoissa, kartanoissa ja tanssilavoilla, metsässä ja järvellä – rajana on ollut vain mielikuvitus! Hyvää kesää!

Timo Valjakka:

Kuvataiteen ehdoton gourmet-kohde on pitkään ollut pieni ja pippurinen Hovi-Art Anttolassa. Sitä se on myös tänä vuonna.

Harri Haanpää:

Kesän paras kulttuuritapahtuma on kiertää niistä jokainen: jokainen kusesta lainehtiva Bajamaja-kylä, jokainen muovi-, pahvi- ja ihmistörppöjen kaatopaikka, jokainen Savonlinna vaikka, josta lähtevä melu muistuttaa kiviseinään tunkeutuvan poranterän ääntä. Jos aikaa on ja jos jalat kantavat, kannattaa mennä ja katsoa vettä, miten sen pinta tapahtuu, ui, ja miten ruoho vielä kasvaa. Pitää mennä, koska tapahtuminen on tehdyksi tulemista. Ohittamatonta kesässä on sen ohimenevyys.

Yrjö Juhani Renvall:

Parasta on elokuun alun Tampereen Teatterikesä, sen on usein valinnut myös väsymätön katsoja Tarja Halonen. Nyt järjestyksessä 41. kattaus on alusta loppuun kansainvälistä kansanjuhlaa. Kiinnostavaa sinänsä, että monet kesäfestarit ovat "nelikymppisiä". Olisiko niin, että keskioluen vapauttaminen vapautti samalla suuret massat kulkemaan kulttuurinjanonsa perässä. Nykyään jopa selvin päin!

Juha Herkman:

Perhojamboree Kymijoella.

Kristiina Rikman:

Kesälaitumelle päästyäni en tavallisesti lotkauta korvaankaan kesätapahtumille, mutta paikkakunnalla jo perinteeksi muuttunutSysmän Suvisoitto saattaa houkutella konserteillaan! Ja Kirjakylän kirjapäivät heinäkuun alussa on katsastettava. Muuten yritän vain nauttia Suomen suvesta kesämökin laiturilla hyvin vähän kulturellisti kellien.

Minna Tawast:

Aivan oiva kulttuuritapahtuma on Täydenkuun tanssit –nykytanssifestivaali Pyhäjärvellä heinäkuun loppupuolella. Keskellä muutaman tuhannen asukkaan pohjoispohjalaista kuntaa pyörii viiden kesäisen päivän ajan suomalaisen ja kansainvälisen nykytanssin kärkinimiä, opiskelijoita, opettajia ja harrastajia. Kaivoon on kannettu ihan hyvää vettä ja on mukavaa, että kaivo on kaivettu.Festivaalin tunnelma on tiivis, kotikutoinen ja hauska. Paikka on luonnonkaunis ja keskusta tylsä. Ravintolaruoasta ei kannata sanoa mitään, mutta K-kauppa Rönkkö on onneksi auki. Voi siis keskittyä olennaiseen. Yhden päivän aikana on mahdollista nähdä ainakin kaksi näyttämöesitystä ja yleensä useita off-esityksiä ja tanssikurssilaisten töitäkin. Festivaalin ohjelmisto antaa aina jonkinlaisen kuvan siitä, mikä suomalaisia tällä hetkellä nykytanssissa puhuttaa: Tänä vuonna varmat nakit ovat Tommi Kitti, Jyrki Karttunen ja Kenneth Kvarnström, jotka kaikki pohtivat esitettävissä teoksissaan yksilön ja yhteisön suhdetta – juuri Pyhäjärvellä. Luvassa on myös kolme hauskaa naista: Johanna Tuukkanen, Liisa Pentti ja Elina Pirinen. Mukana on tietysti paljon puhetta tanssista.

Jukka Mallinen:

Ohittamaton kesätapahtuma on tietysti tekopitäjäni Nastolan Rautalankafestarit 27.6 - siellä tungeksivat kuusikymppiset nilkkasukkamissit ja lättähatut, 1960-luvun amerikkalaiset avodollarihymyt pysäköidään suoraan lavan viereen... Musiikki on tarkasti soitettua, ankaran tyylitietoista, klassista rautalankaa, muun muassa Suave Twisters, The Cadillacs, Mantshuria!

Juha Seppälä:

Suomalainen kulttuurikesä huipentuisi Roy Orbisonin konserttiin Kirjurinluodon lauhkeassa illassa, mutta koska Orbison ei pääse tulemaan, on tyydyttävä Michel Houellebecqiin.

Tuomas Kyrö:

Mallusjoen Takinkääntöviikko. Pitääkö tätä edes perustella? Sinne Madonnakin olisi halunnut, mutta ei raukkamammamahdu ohjelmaan. Suomen parhaassa kylässä Suomen päräyttävin torvisoittokunta, edukas ja sopivasti hapokasolut, bratwursti ja hapankaali, Kaj Chydenius. Jos et ole siellä, ikävöit sinne.

Juha Kuisma:

Paras on Pirkanmaan luonnonsuojelurahaston 10-vuotisjuhla Maisemakahvilassa 20.8. Hämeenkyrössä. Mukana juhlapuhujana Osmo Rauhala, katsotaan ennennäkemättömiä luontofilmejä, kuullaan lauluja kesästä ja luonnosta sekä järjestävän yhteisön historiikki. Tämä on paras kulttuuritapahtuma, koska toteutuu talkoilla, taso on huippua ja asia tekemisen arvoinen. Hämäläisyyden tunnuslausetta seuraten: kaikki hyödyllinen on kaunista – ja kaikki kaunis hyödyllistä! Muita sopivia kesätapahtumia ovat tyttären rippijuhlat, oman ja vaimon sukuseuran kokoontumiset sekä Kustavin Volter Kilpi -viikko.

Minna Lindgren:

Kesän 2009 paras tapahtuma on ehdottomasti Tuusulanjärven kamarimusiikki. Pekka Kuusisto luo festivaalilla itsensä näköistä profiilia, joka raikkaasti ja viisaasti poikkeaa kaikesta muusta: monenlaista eturivin marginaalimusiikkia yhdistettynä haastavaan auttamisen teemaan. Festivaali on saanut mukaansa keskeiset humanitääriset järjestöt (WWF, Nuorten kriisipiste, Amnestyn Suomen osasto, Suomen Unicef, SPR, Suomen Pen, Kirkon Ulkomaanapu) ja konserttien teemoina on Maan, nuorten, uhattujen, lasten, sodan uhrien, sananvapauden ja näkymättömien auttaminen. Onkin jo aika, että musiikki, erityisesti klassinen, osoittaa olevansa osa ympäröivää yhteiskuntaa ja maailmaa. Festivaali osoittaa, että vakavan teeman voi tehdä monella tavalla puhuttelevaksi.

Max Arhippainen:

Järjestettyjä suuria ja pieniä kulttuuritapahtumia on vaikka kuinka paljon ympäri Suomea. Hyvää näin. Mutta kaiken paras kulttuurikokemus tänä kesänä tulee mitä todennäköisimmin olemaan, kun vihdoin omassa rauhassa voi istua kirja kädessä lepotuolissa katsomassa auringonlaskua omalla mökillä. Hyvää kesää!

Pirjo Hiidenmaa:

Vammalan vanhan kirjallisuuden päivät on yleensä hirmuisen hyvä, ellei paras. Siellä voi oleilla omaan tahtiinsa, kuunnella hienoja esitelmiä ja puheenvuoroja, osallistua keskusteluihin. Saa ostaa kirjoja tai vain katsella, jos pystyy välttämään ostamisen.

Jan Zapasnik:

Helsingin Suvilahdessa järjestettävä Flow Festivaali on nuoren suomalaisen sukupolven taidonnäyte ja uuden kaupunkikulttuurin elävä esimerkki.

Mirkka Lappalainen:

En osallistu kesäisiin kulttuuritapahtumiin. Luen kirjoja mökillä.

Antti Alanen:

Sodankylän elokuvajuhlat.

Osmo Soininvaara:

Jos johonkin noista lähtisin, lähtisin Porin Jazziin, mutta sekään ei valitettavasti sovi perheen aikatauluun.

Soila Lehtonen:

Jos kulttuurina eli hengenviljelynä pidetään kaikkea julkista puuhastelua urheilusta oopperaan (ehkä tosin vain klisee asettaa ne määritelmän ääripäihin), kesän "parhainta" kulttuuritapahtumaa itsekullekin määrittelevät oma mielentila ja osallistumisinnokkuus, olosuhteet, sattuma, yllätyksellisyys. Tapahtumahan voi olla millainen tahansa: kylämarkkinat lörtsyillä ja haitarinsoitolla tai Haydnia kirkossa, harrastajateatterin hyttysten riivaama ensi-ilta, kiireetön iltapäivä taidenäyttelyssä, rokkia rannassa. Etukäteen ei "parhainta" tietenkään voi määritellä, millään kriteereillä. Suomen kesässä on omista kulttuuriennakkoluuloista luopumiselle loistomahdollisuudet, joten pois sohvilta!

Janne Gallen-Kallela-Sirén:

Olen tietysti jäävi sanomaan tätä mutta Helsingin kaupungin taidemuseon Suuntana surrealismi -näyttely Tennispalatsissa on poikkeuksellinen kuvataidetapahtuma vuodenajasta riippumatta. Esillä 250 teosta dadasta nykytaiteeseen ja mukana monet 1900-luvun merkittävimmistä taiteilijoista. Tällaista teoskavalkadia ei kovin usein Suomessa nähdä. No, ei kyllä nähdä Madonnaakaan. Näyttely avataan yleisölle juhannuksen jälkeisellä viikolla. Myös Mäntän kuvataideviikot ovat merkittävä tapahtuma; hieman rauhallisempaa on katsella taidetta siellä sisä-Suomessa kuin Venetsiassa tai Baselissa.

Teivo Teivainen:

Pax-festari Helsingin Alppipuistossa kesäkuun viimeisenä viikonloppuna (27-28.6) on paras kesätapahtuma, koska sillä on paras pääsymaksu (ilmainen), koska Suomen paras Pelle Miljoona Unabomber esiintyy siellä ilman fanirähinöitä Venäjän parhaan Televizorin kanssa ja koska Alppipuisto on Pohjois-Euroopan paras pussikaljakeidas.

Antti Nylén:

Hellepäivä vietettynä sisätiloissa, seurana jonkun vähintään 150 vuotta kuolleena olleen ihmisen kirjoittama kirja. Ja mielellään Madonnan niin sanotun konsertin aikana.

Juha Sihvola:

Kesätapahtumien osalta taitaa olla vaisu kesä, mutta en juuri kesällä tapahtumia kaipaakaan vaan rauhaa istua kotiterassilla Vuosaaressa, juoda kahvia ja lukea hyviä romaaneja. Harrastuksien puolelta kesän parhaimmistoa ovat ilman muuta junnufutiksen Ålandia Cup ja HeSa Cup, niin ja New York Dollsin keikka Virgin Oilissa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi