HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko Suomeen tarpeen rakentaa lisää ydinvoimaa?

Japanin luonnonkatastrofin aiheuttamat ongelmat Fukushiman ydinvoimalassa ovat saaneet monet maat arvioimaan uudelleen ydinvoimasuunnitelmaansa. Esimerkiksi Saksa ilmoitti sulkevansa seitsemän vanhinta ydinvoimalaansa kolmeksi kuukaudeksi, jonka aikana arvioidaan, jatketaanko näiden ydinlaitosten toiminta-aikaa. Sveitsissä on pistetty jäihin suunnitelma korvata vanhat ydinvoimalat uusilla.

Suomessa on tällä hetkellä neljä toiminnassa olevaa ydinreaktoria, kaksi Olkiluodossa (Teollisuuden Voima) ja kaksi Loviisassa (Fortum). Olkiluotoon on rakennettu vuodesta 2005 alkaen kolmatta ydinreaktoria, jonka rakennustöissä on ollut lukuisia viivästyksiä ja laatupoikkeamia muun muassa hitsaus- ja betonointitöissä.

Näiden reaktoriyksiköiden lisäksi eduskunta teki viime vuonna myönteisen periaatepäätöksen kahden uuden reaktorin rakentamisesta. Teollisuuden Voima haluaa rakentaa Olkiluotoon neljännen ydinreaktorin ja Fennovoima uuden reaktorin Pyhäjoelle tai Simoon.

Yhtiöiden saama periaatepäätös on voimassa kesään 2015 asti. Sitä ennen yhtiöiden pitää hakea rakennuslupaa valtioneuvostolta. Käytännössä rakennuslupaa on vaikea jättää myöntämättä, ellei valtioneuvosto pysty osoittamaan merkittäviä puutteita esimerkiksi tulevien voimaloiden turvallisuusjärjestelyissä.

Fortumin hakemus Loviisaan sijoitettavasta reaktorista hylättiin viime vuonna, mutta yhtiö toivoo siitä myönteistä kirjausta seuraavaan hallitusohjelmaan. Fortumin yhteiskuntasuhteista vastaava Anne Brunila on sanonut, että mikäli poliittista signaalia ei tule ajoissa, yhtiö valmistautuu Loviisan ydinvoimalatuotannon päättymiseen kokonaan.

Viime sunnuntaina valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) ja pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) arvioivat, ettei Japanin onnettomuus vaikuta ydinvoiman lisärakentamiseen Suomessa. Vihreät on esittänyt, ettei seuraavassa hallituksessa tehdä periaatepäätöksiä uudista ydinvoimaloista.

Puolueissa suhtautuminen ydinvoimaan on ristiriitaista. Ydinvoiman vastustajat korostavat energiamuodon ympäristöriskejä, jotka yltävät uraanin louhinnan aiheuttamista ympäristöhaitoista yli 100 000 vuoden ajan vaarallisen radioaktiivisena pysyvän ydinjätteen loppusijoitukseen.

Ydinvoiman puolustajat taas vetoavat siihen, että ydinvoimaa tarvitaan ilmastokatastrofin estämiseksi. Puolustajien mukaan ydinvoiman avulla voidaan vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja siitä aiheutuvia kasvihuonekaasujen määrää.

Viikon kysymys:

Onko Suomeen tarpeen rakentaa lisää ydinvoimaa?

KYLLÄ

Seppo Zetterberg:

Harmi vastata kyllä, mutta mikäpä muu ahneen ihmisen loputtoman energiantarpeen pystyisi tyydyttämään kuin ydinvoima. Idealistisen herttaiset ydinvoiman vaihtoehdot tuntuvat olevan lillukanvarsia, joiden brändiä käytetään vain hurskastelevana mainostemppuna. Mutta eihän niistä riitä tosi tarpeeseen.

Olisi muuten hupaisaa katsoa, miten meidän itse kunkin naamamme kurtistuisi, jos ydinvoimalla tuotettua sähköä ei enää olisikaan käytettävänä. No, onneksi sitä saataisiin Sosnovyi Borista; sen reaktoreitahan Venäjä ei pysäytä.

Vaikka Suomeen ei uutta ydinvoimaa rakennettaisi ja vanhatkin reaktorit pysäytettäisiin, ydinkatastrofin uhka ei siis meiltä väistyisi. Ydinsaasteet kun eivät tarvitse viisumia maiden rajojen ylittämiseen.

Risto Volanen:

Kyllä. Kaksi luvan jo saanutta hanketta.

Kaari Utrio:

Ilmastokriisi on planeetan kannalta suurempi uhka kuin ydinkriisi, joka on paikallinen ja hallittavissa ihmistaidoilla, jos tahtoa riittää. Halpa energia on hyvinvointivaltiomme edellytys. Ydinvoimasta luopuminen merkitsisi taantumista ehkä 60-luvun tilanteeseen.

Jukka Mallinen:

Ei mikään ole ikuista – ei edes ydinvoima. Mutta jos aiomme pysäyttää ilmastokatastrofin ja säilyttää samalla elintasomme, saavutetut etumme, avustuksemme, tukiaisemme, apurahamme, eläkkeemme, verohelpotuksemme jne., ydinvoima on nykyisellään ainoa ratkaisu tämän tulotason vaatimaan energiatuotantoon.

Nykytekniikka pystyy varmistamaan täysin turvallisen ydinvoimaketjun louhinnasta loppusäilytykseen – on vain saatava resurssit ja päätöksenteko kuntoon.

Arno Kotro:

Japanin tapahtumat eivät muuksi muuta sitä, että ydinvoima on välivaiheena ainoa todellinen vaihtoehto vielä haitallisemmille fossiilisille polttoaineille. Japanin katastrofi laajenee maailmanlaajuiseksi onnettomuudeksi, jos se johtaa ydinvoiman korvaamiseen kivihiilellä, öljyllä ja maakaasulla.

Hölmöyden ja tekopyhyyden huippu on, jos Suomi luopuu turvallisuussyistä omista ydinvoimahankkeista mutta ostaa sähköä paljon huterammista venäläisvoimaloista.

Pitemmän päälle energiantuotanto on kuitenkin rakennettava nykyistä selvästi enemmän uusiutuvien ja riskittömien energialähteiden varaan. Samalla energiaa pitää säästää kaikessa missä voidaan. Myös puhtaan fuusiovoiman kehittämiseen pitää kansainvälisesti ohjata riittävästi resursseja: nykyiset fissiovoimalat voivat olla vain ylimenokauden ratkaisu.

Max Arhippainen:

Tarvitsemme lisää energiaa, ja on parempaa, että tuotamme sitä itse. Japanin katastrofi muistuttaa meitä siitä, miten tärkeä turvallisuus on, mutta se ei muuta meidän tilannetta.

Sampo Terho:

Jo myönteisen periaatepäätöksen saaneet voimalat on tarpeen rakentaa. Japanin tapahtumat eivät vaikuta Suomen tekemään ratkaisuun mitenkään, koska Japanin onnettomuuden laittoi liikkeelle luonnonilmiö, jota ei Suomessa esiinny lainkaan.

Ben Zyskowicz:

Loviisan vanhat neuvostovalmisteiset ydinvoimalat on tarpeen korvata modernimmalla ja turvallisemmalla laitoksella.

Jaakko Aspara:

Ajatus, että Japanin onnettomuuden takia Suomen tulevia ydinvoimapäätöksiä pitäisi muuttaa, on melkoisen järjetön ja edesvastuuton.

Jos Suomi nyt kieltää ydinvoiman Japanin onnettomuuden takia, se on sama kuin Suomi kieltäisi kansalaistensa lentomatkustamisen ja lentoyhtiöiden toiminnan yhden kaukomailla tapahtuneen lento-onnettomuuden takia. Tai sama kuin että kieltäisimme pilvenpiirtäjien rakentamisen yhden pilvenpiirtäjään kohdistuneen tulipalon tai terrori-iskun takia. Ajatuksena ydinvoiman kieltäminen tai lopettaminen yhden onnettomuuden takia on aivan yhtä absurdi.

Sekä lentomatkustamiseen että ydinvoimaan liittyy onnettomuusriski, jonka olemassaolon kaikki tietävät etukäteen. Se, että onnettomuus joskus sattuu, ei suurenna eikä pienennä tuota riskiä. Eli riski onnettomuuteen on onnettomuuden jälkeisenä päivänä yhtä suuri (tai pieni) kuin se oli onnettomuutta edeltäneenä päivänä. Toisin sanoen meidän ei järkevinä ihmisinä todellakaan pidä muuttaa ydinvoimakantaamme onnettomuuden jälkeisenä päivänä siitä, mikä se oli onnettomuutta edeltäneenä päivänä.

Jo pelkkä ydinvoiman riskien korostaminen onnettomuutta hyväksikäyttäen on itse asiassa edesvastuutonta – se on hysterian ja pelon lietsontaa kansalaisten keskuuteen, mitä ei voi hyväksyä. Hysterian lietsomisen sijaan viranomaisten ja poliitikkojen pitäisi nyt käyttää energiansa kansalaisten muistuttamiseen siitä, että ydinonnettomuuden riski on edelleen häviävän pieni eikä ole mihinkään muuttunut. Eli aivan samoin kuin viranomaiset korostavat yksittäisten lento-onnettomuuksien sattuessa sitä, että lento-onnettomuuden riski on suunnattoman pieni ja että yksittäisen lento-onnettomuuden takia kenenkään ei pidä yksioikoisesti alkaa välttää lentämistä.

Toki onnettomuudesta pitää oppia ja tutkia miten turvajärjestelmiä parantamalla voidaan estää vastaavia onnettomuustapauksia eskaloitumasta tai aiheuttamasta vakavia turvaongelmia tulevaisuudessa. Aivan kuten harvinaisten lento-onnettomuuksien jälkeen tutkitaan, mikä meni väärin tekniikassa tai ihmisen toiminnassa – ja sitten kehitetään ja parannetaan tekniikkaa ja toimintaa, jotta tulevaisuuden riskejä voidaan entisestään pienentää.

Yhteenvetona olen vahvasti sillä kannalla, että Japanin onnettomuuden ei pidä antaa vaikuttaa ydinvoimakantoihimme tai -päätöksiimme. Katson edelleen, että Suomi tarvitsee ydinvoimaa sen edullisuuden, päästöttömyyden ja loppujen lopuksi pienten riskien vuoksi. Itse asiassa onnettomuuden seurauksena pitäisi pikemminkin korjata aiempi surkuhupaisa poliittinen päätös, jossa valtionyhtiö Fortumille ei annettu lupaa uusia vanhoja reaktoreitaan.

Japanin tapauksessahan näemme, että siinä missä ydinvoimaonnettomuuden riski on pieni, se olisi vielä pienempi, jos vanhoja tekniikoita ja reaktoreita uusittaisiin. Antaisin mieluusti Fortumille luvat reaktoriensa uusimiseen, jotta riippuvaisuutemme Venäjän sähköstä – ja sen vieläkin vanhemmista ydinreaktoreista kuin omamme – vähenisi. Ehkä Fortumin reaktorien uusiminen myös näyttäisi venäläisille ja muillekin naapureillemme esimerkkiä vanhojen riskialttiimpien reaktorien uudistamisen suhteen.

Johannes Koroma:

Sähköä tarvitsevan teollisuuden voimme siirtää pois Suomesta, mutta sähköä haluavaa kansaa emme voi siirtää minnekään. Kun kaikki haluavat töpselistä lisää saasteetonta sähköä, ei ole muuta todellista vaihtoehtoa.

Tuulivoimasta tai turpeesta ei ole sen enempää apua kuin puusähköstä. Sähkön käyttöä on koko ajan suunniteltu lisättäväksi sekä ympäristöystävällisten sähköautojen, sähköjunien ja sähköraitiotievaunujen energianlähteenä että kaiken arkisen toiminnan mukavammaksi tekemisessä.

Mitään todellisia merkkejä olennaisesti vähemmästä sähkön kulutuksesta ei ole. Myös tuulivoimalat tarvitsevat rinnalleen perussähkön tuotantoa, vaikka vielä ei tiedetä, miten niiden edellyttämä varavoima tuotetaan.

Matti Wiberg:

Kuudes ja seitsemäs ydinvoimala on tarpeen rakentaa, ja aikanaan tarpeeseen myös kahdeksas, mutta onko viides? Sen kanssa on tumpeloitu koko ajan.

Kalle Haatanen:

Epäröivä kyllä. Olen aiemmin ollut ydinvoiman puolella, luultavasti vieläkin, mutta mielipiteen muuttaminen näissä olosuhteissa ei liene mikään häpeä.

EI

Heikki Hiilamo:

Fukushima osoitti sen, minkä ydinvoiman vastustajat ovat tienneet: on mahdotonta varautua kaikkiin ydinvoiman riskeihin.

Timo Harakka:

On surullista, että tarvitaan ydinvoimalaonnettomuus vakuuttamaan ydinvoimalaonnettomuuden riskistä, jota ei tarvitsisi ottaa alun pitäenkään. Keinotekoisesti halpa sähkö vääristää taloutta, teollisuutta ja yhteiskuntaa. Ydinvoima on hidastanut Suomen siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin, ja estänyt todella edistyksellisen energiantuotannon kehittämistä.

Nykyinen hallitus on halunnut Suomesta sähkön vientimaan. Se on surullinen taka-askel aikoihin, jolloin Suomi vei raaka-aineita. Nyt raaka-aineena on Suomen kansalaisten lammasmainen halukkuus kantaa ydinvoiman riskit ja ympäristövaikutukset – tosin voitot kertyvät muille kuin raaka-aineen tuottajille.

Olemme ydinvoimabanaanivaltio, vaikka meidän pitäisi tehdä uusiutuvan energian teknologiasta vientivaltti. Mielestäni kaksi myönnettyä ydinvoimalupaa täytyy myös peruuttaa.

Katja Boxberg:

Ei ole. Suomessa on tarpeen ottaa järki käteen, mitä tulee ydinvoiman puolesta kiihkoiluun. Japanin tapaus osoittaa jälleen, että onnettomuudet ovat sittenkin mahdollisia, terrorismista puhumattakaan.

Koko maailma puhuu ydinturvallisuudesta, mutta Suomessa valtiovarainministeri on sitä mieltä, että nyt hypitään haudoilla ja haluaa kieltää keskustelun. Suomi on anomalia eurooppalaisessa kontekstissa. missään muualla ydinvoimalaa ei haluta omalle takapihalle.

Riikka Ala-Harja:

Jäihin.

Johanna Korhonen:

Virheitä on tehty jo riittämiin, joten niitä ei ole tarpeen tehdä lisää.

Järkyttävää kansanvallan väheksyntää oli se, että hallitus nimenomaan halusi ratkaista asian jo viime kesänä, jotta siitä ei tulisi vaalikysymystä. Meiltä ei kysytty, haluammeko noitakaan voimaloita vai emme.

Kaarina Kaikkonen:

Myös Suomessa voi tapahtua luonnonmullistuksia, maankuorihan on jatkuvassa myllerryksessä ja mannerlaatatkin voivat myöhemmin murtua vaikka Suomen kohdalta.

Luonnonmullistuksia suurempi vaara piilee kuitenkin ihmisen omassa mielessä ja moraalissa. Kenties tuhoon tarvittaisiin vain yksi ahdistunut, kostonhimoinen tai lahjottavissa oleva ydinvoimalaitoksen työntekijä, joka voisi tahallaan rikkoa jäähdytysjärjestelmän. Samaan tapaan kuin vaikka terroristin ohjaama kone lentäisi kohti pilvenpiirtäjää, tai kouluampuja ampuisi luokkatoverinsa, tai vaikka eläinaktivisti polttaisi sikalan ja turkistarhan eläimet.

Tai ehkä ei tarvittaisi edes tarkoitusta, kenties pelkkä rakennusmiehen tai valvojan kiire riittäisi. Niin kuin hometalot tai lumen alla sortuneet katot. Rakennuspiirustusten mukaan vahinkoja ei pitänyt syntyä, mutta rakennusurakalla oli kiire ja urakka kusi. Vesieristysmateriaalit loppuivat kesken eikä venäjänkielinen rakennusmies aivan ymmärtänyt käskyjä. Pomo oli ärtynyt, hitsaajalla krapula eikä oikean kokoisia ruuvejakaan löytynyt mistään. Siitä vaan, kukaan ei nähnyt mitä materiaaleja pinnan alle laitettiin. Tärkeintä että rakennuksen vihkitilaisuudessa valmis maalattu pinta näytti hyvältä.

Tiedeuskovaiset johtavat usein poliittisia päättäjiä harhaan tehdessään oikeista havainnoista vääriä johtopäätöksiä. He keksivät että ilmaston tilapäisen lämpenemisen syy löytyy ihmisen tuottamasta hiilidioksidista. Elämälle välttämättömän hiilidioksidin tuottamista rajoitettiin, ja ydinvoimalupia runnottiin väkisin läpi. Kuitenkin ilmasto jäähtyi ihmisen toimista riippumatta.

Muutama vuosi aiemmin tiedeuskovaiset väittivät että otsoniaukkokin on ihmisen syy, ja freonikaasut kiellettiin. Otsoniaukko ei silti edes pienentynyt vaan ilmaantuu säännöllisesti edelleen, maapallon ja auringon suhteesta riippuen.

Kyllä Siperia silti opettaa. Hyttysenkaltainen ihminen oppii hetkeksi nöyräksi suurempien voimien edessä, mutta muisti on lyhyt. Tämänkin onnettomuuden jälkeen maailma hetken ohjautuu miettimään ydinvoimasta luopumista, mutta pahaa pelkään, että ydinvoiman rakentaminen maailmalla pian jatkuu niin kuin Tšernobylin jälkeen.

Mutta silti, kehittäkäämme Suomessa ydinvoiman sijaan turvallisempia energiamuotoja pienemmissä yksiköissä, panostakaamme nopeasti enemmän aurinkoon, maan omaan lämpöön, puuhun, turpeeseen, veteen, tuuleen, aaltoihin ja niin edelleen. Pienemmät aaltovoimalayksiköt voisivat olla oivia vientituotteita nyt vaikka Japaniin ja muihin maailman rannikkovaltioihin, aika on kypsä juuri nyt.

Ville Ranta:

Ydinvoimaa sanotaan Suomessa nykyään ympäristöystävälliseksi energiantuotantomuodoksi, vaikka se on kaikkea muuta. Jäte, joka ydinvoimalasta syntyy, on minusta suurin syy olla rakentamatta sitä.

Ydinvoiman sanotaan olevan myös edullista, mikä on omiaan vain kiihdyttämään energiankulutusta, kun sitä pitäisi vähentää. Lisäksi voimalat aiheuttavat vaaraa ympäristölleen vuosikymmeniä ja -satoja.

Yrjö Juhani Renvall:

"Ei meillä Perämerellä vesi nouse", on huono selitys ydinvoiman lisärakentamiselle ja jopa muualta tuotavan jätteen kätkemiselle suomalaiseen peruskallioon.

"Kataisen mallin" mukaan markkinatalouteen kuuluvat myös riskit. Nyt menettävät sijoituksensa ne, jotka uskoivat ydinvoimaan.

Harri Hautajärvi:

Suomen energiankulutuksen on annettu kasvaa holtittomasti. Maamme energiankulutus on kasvanut jyrkästi, ja nykyisin se on Euroopan huippua. Suomen energiapolitiikkaa pyörittävät yksityiset energiayhtiöt kannustavat kuluttamaan vieläkin enemmän energiaa, sillä siitä ne saavat lisää voittoa.

Suomalaiset on muutamassa vuosikymmenessä totutettu halpaan sähköön. Suomi on maa, jossa ulkoterasseja ja jalkakäytäviäkin lämmitetään, rakennusten julkisivuja valaistaan yöaikaan koristelumielessä, rakennetaan hiihtoputkia, ja Espooseen on suunniteltu sisälasketteluhallia. Uudet omakotitalot ovat entistä suurempia ja lämpiävät usein sähköllä.

Yhä useammassa kesämökissä hurisee lämmitys päällä talvet ympäriinsä – ja Suomessa on asukaslukuun nähden eniten loma-asuntoja maailmassa. Jos loma-asunnossa vietetään vain muutama viikko vuodessa mutta sitä lämmitetään vesi- ja viemäriputkien vuoksi koko talvi, on energiankulutus valtava. On laskettu, että sadantuhannen noin 50 neliön lomamökin pitäminen lämpimänä talvipakkasella vaatii Loviisan ydinvoimalan yhden yksikön tehon! Entä jos kaikki noin puoli miljoonaa kesämökkiä haluttaisiin tulevaisuudessa pitää lämpiminä läpi talvet?

Tämä yksittäinen esimerkki kuvaa sitä, että elämäntapamme ei ole kestävä. Elämäntapaamme on muutettava ja energiatehokkuutta lisättävä sen sijaan, että energiankulutusta vain koko ajan kasvatetaan. Energiankulutusta pitäisi laskea, kuten Ruotsissa. Jo pelkällä energiansäästöllä ja energiatehokkuudella voitaisiin Suomeen suunnitteilla olevatkin ydinvoimalat jättää rakentamatta.

Suomesta ollaan tekemässä ydinsähkön viejämaata. Voitot menevät ulkomaisomisteisille energiayhtiöille. Sopimuksia ja lakeja on laadittu ja laaditaan siten, että mahdollisten ydinonnettomuuksien riskeistä ja kustannuksista eivät vastaa energiayhtiöt vaan me kansalaiset.

Suomessa on koko ajan vähätelty ydinvoiman vaaroja. Vaikka riskit sivuutettaisiin – mitä ei todellakaan pitäisi tehdä – on ydinvoiman rakentaminen silti järjetöntä pitkällä tähtäimellä. Suomi on jäänyt pahasti jälkeen uusiutuvien energiamuotojen kehittämisessä ja käyttöönotossa.

Ydinvoimaa lobanneen Sanoma-konsernin Helsingin Sanomat on nyt uuden tilanteen edessä. Lukijat haluavat realistista tietoa Japanin ydinonnettomuudesta, mutta samalla lehden johdon pitäisi pystyä säilyttämään lukijoidensa usko suomalaiseen ydinvoimaan. Helsingin Sanomissa on muuten kerrottu hyvin vähän siitä, että vuosikausia rakenteilla olleen Olkiluoto 3:n rakennustyöt ovat vuosikausien fiasko. Jo muutama vuosi sitten Olkiluoto 3:n rakennusvirheiden määrä liikkui yli tuhannessa.

Markku Jokisipilä:

Myönnetyt kahden uuden reaktorin luvat riittävät toistaiseksi. Pidemmällä aikavälillä kysymykseen fossiilisten polttoaineiden käytöstä toki on löydettävä jokin vastaus. Onko se ydinvoima, uusiutuvat energiamuodot vai energiankulutuksen radikaali vähentäminen, ratkeaa tulevan poliittisen, taloudellisen, teknologisen ja tieteellisen kehityksen nojalla.

Virpi Suutari:

Meidän on tarpeen rajoittaa yksilönvapauttamme kuluttaa energiaa rajattomasti. Ihminen sopeutuu ja tottuu rajoituksiin, jos päättäjät vain olisivat kyllin rohkeita niitä määräämään.

Minna Tawast:

Ei ole tarpeen rakentaa. Ydinvoiman riskit ovat sellaiset, ettei niitä ole varaa ottaa. Ydinvoima- ja maanjäristysekspertti Japanin tilanne muistuttaa jälleen kerran siitä itsestäänselvyydestä, ettei ihminen ole erehtymätön eikä kaikkitietävä.

Ikävä kyllä ydinvoiman käyttäminen vaatisi, että olisimme erehtymättömiä riskiarvioissamme ja kaikkitietäviä fysiikan ja teknologian alalla. Lisäksi olisi syytä osata ennustaa tulevaisuutta, sillä voimaloiden jätteellekin olisi hyvä löytää sataprosenttisen turvallinen säilytyspaikka.

Ydinvoiman kannattajat sanovat, ettei sille ainakaan tällä hetkellä ole vaihtoehtoja, mikäli haluamme pyrkiä hidastamaan ilmastonmuutosta. Varteenotettavia vaihtoehtoja on heti, kun niitä ryhdytään etsimään ja esimerkiksi tuulivoiman kehittämistä ryhdytään resurssoimaan yhtä vahvasti kuin ydinvoimaa nyt.

Anja Snellman:

Ei. Teknologia-fundamentalismin vuoksi – joka on yhtä vaarallista kuin mikä tahansa muu fundamentalismi. Onnettomuusriskien ja tulevien sukupolvien vuoksi.

Radioaktiivisia päästöjä ja onnettomuuksia on maailmassa tapahtunut ydinvoiman tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa, uraanin louhinnasta ydinjätteen loppusijoittamiseen. On siis täysin mahdollista, että hallitsemattomia onnettomuuksia voisi tulevaisuudessa sattua myös Suomessa.

Jo yksistään ydinjäte on peruste. On moraalisesti enemmän kuin arveluttavaa, että kahmimme itse hyödyn ydinvoimasta, mutta jätämme tulevat sukupolvet vastaamaan vahingoista.

Katja Tukiainen:

Ei, ei ja vielä kerran ei.

Antti Nylén:

Suomeen ei tarvita wattiakaan lisää sähköä.

Mieleeni on jäänyt lukion historiantunti. Puhe oli ydinvoimasta, ja minä kysyin, miksi ylipäätään tarvitaan enemmän sähköä; kivastihan se tuntuu jo riittävän. En saanut selvää vastausta opettajalta enkä luokkatovereiltakaan. Enkä ole saanut sitä vieläkään. Toistaiseksi siis katson, että sitä ei ole. Ei tarvita lisää sähköä.

Järkiperusteet ydinvoimalle – lähinnä siis kaasupäästöttömyys – ovat moraalittomia siksi, että ne ovat vain järkiperusteita. Todellinen kysymys on kosminen: onko meillä oikeus kylvää maapallolle kammottavia myrkkygeneraattoreita, jotka pysyvät tuhovoimaisina iankaikkisesti?

Kenties vain lapsi tai lapsenmielinen todella ymmärtää, että ei missään nimessä ole. Olkaamme siis lapsenmielisiä.

Lisa Sounio:

Ihminen käyttää huomaamattaan järjettömästi energiaa. Kun olin lapsi, huoneesta ei poistuttu ennen kuin valot oli sammutettu. Nyt koneet, laturit ja laitteet hyrräävät päällä päiväkausia. Kaupat ja toimistot ovat usein yölläkin ylivalaistuja.

Ennen lisäydinvoimapäätöksiä olisi aika herättää ihmiset ajattelemaan, miten vähällä sähköllä pärjää, kun käyttää arkista järkeä.

Osmo Soininvaara:

Suhteeni ydinvoimaan ei ole uskonnollinen ja voin hyväksyä sen joissakin oloissa pienempänä pahana. Esitän vanhan vertauksen:

Oletetaan että lähdet moottoriveneellä merelle ja kaukana ulapalla polttoaine loppuu. Löydät kajuutasta vielä jerrykannusta vähän. Se voi pelastaa sinut, jos ymmärrät suunnata kohden rantaa. Jos sen sijaan toteat, nyt sitä taas on ja suuntaat kauemmas ulapalle, olisi ollut parempi, että sitä jerrykannua ei olisi löytynyt.

Jos ydinvoimaa käytetään siihen, että vapaudutaan fossiilisten polttoaineiden, turve mukaan luettuna, käytöstä, se on hyvä. Jos sitä käytetään energian hinnan pitämisenä halpana ja Suomen ajamiseen yhä pidemmälle korkean energiariippuvuuden ansaan, se on huono. Toisteiseksi ydinvoimaa käytetään jälkimmäiseen tarkoitukseen.

Kun päätökset kahdesta uudesta ydinvoimalasta on tehty, eikä lupia ole ihan helppo perua, tämän lisäksi ei taideta vähään aikaan lisää tarvita.

Olin aikoinaan 1980-luvulla voimakkaasti mukana ydinvoiman vastaisessa liikkeessä. Me olimme täysin oikeassa ja myös voitimme kiistan lopulta selvin luvuin. Sellaisia kyhäelmiä, joita silloin rakennettiin, ei enää sallita.

Lukuina tämä menee niin, että sen aikaisten ydinlaitosten laskettiin joutuvan vakavaan onnettomuuteen (sydämen sulaminen) kerran kymmenessätuhannessa vuodessa. Nyt samojen periaatteiden mukaan laskien onnettomuusriski on vähemmän kuin kerran miljoonassa vuodessa, sadasosa senaikaisesta, minkä lisäksi edellytetään, ettei sydämen sulaminenkaan saisi synnyttää laajaa tuhoa. Näiden järjestelmien toimivuutta ei ymmärrettävistä syistä kuitenkaan voi käytännössä kokeilla.

Japanilaisten turvallisuusajattelua ei voi kuin ihmetellä. He eivät kuulemma voi varautua näin suuriin järistyksiin. Sellaisia lasketaan Japanissa sattuvan noin sadan vuoden välein. Tsunami oli iso, mutta vasta toiseksi suurin Tyynellämerellä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Japani on erittäin tsunamiherkkää aluetta.

Kiinassa uudet ydinvoimalat ympäröidään korkealla muurilla – maalla on toki vuosituhantiset perinteet muurien rakentamisessa. Japanilaiset näyttävät hyväksyvän tuhat tai kymmenentuhatta kertaa suurempia riskejä.

Loviisan laitokset lähestyvät elinkaarensa päätä. On mahdollista hehkuttaa paineastiaa ja näin saada jatkoaikaa. Sitä ei pitäisi myöntää. Olisi paljon parempi rakentaa uusi, nykyaikaiset turvallisuusmääräykset täyttävä, jos ydintehoa ei pystytä vähentämään.

Tällaisen kriisin aikana Helsingin Sanomilla on oma vastuunsa tiedotuksesta. On hyvä avata yleisönosasto huolestuneille kansalaisille, mutta kysymyksiin pitäisi antaa vastaus samassa lehdessä. Esimerkiksi öljyonnettomuus voi estää ydinvoimalan höyrygeneraattorin lauhduttamisen, mutta silloin voimalaitos vain pysäytetään. Reaktoria ei jäähdytetä merivedellä.

Toimituksen pitäisi hankkia käyttöönsä tällaisissa tapauksissa teknologian asiantuntemusta eikä vain japanin kielen tulkkeja. Lehti on uutisoinnissaan useaan otteeseen väittänyt, että reaktoria jäähdytetään pudottamalla siihen vettä helikopterista. Asiat olisivat aika huonosti, jos tämä olisi mahdollista. Helikoptereista pudotettiin vettä jätealtaisiin.

Juha Sihvola:

Ydinvoiman tarve ei ole Suomesta kadonnut, mutta Fukushiman pitäisi muuttaa tilanteen koko maailmassa. Vanha argumentti "tätä ei voisi tapahtua meillä" ei enää päde edes Suomessa, mutta meillä on traditio, jossa onnettomuuden jälkeen siirrytään vanhaan päiväjärjestykseen ensimmäisten joukossa. Toivottavasti nyt ei käy niin, vaikka luultavasti käykin.

Juha-Pekka Hotinen:

Uuden eduskunnan tulee kumota tehty periaatepäätös. Kaikki voimayhtiöiden ja yhteiskunnan energiapoliittiset resurssit on ohjattava uusiutuvan energian tehokkaan tuottamisen kehittämiseen. Pohjanlahti, Suomenlahti ja Lappi täyteen tuulipuistoja, tehottomat pellot pakettiin ja aurinkokennoilla peittoon – sitä rataa.

Anne Moilanen:

Suomen ydinvoimapolitiikka on ollut minulle suuri pettymys. Kansan mielipiteellä, muiden maiden onnettomuuksilla, Olkiluodon ongelmilla tai tutkimustiedolla ydinjätteen loppusijoituksen riskeistä ei tunnu olevan poliitikkojen päätöksiin mitään vaikutusta.

Vastustan uusien ydinvoimaloiden rakentamista. Ydinvoimahan on muutenkin vain "välivaihe", jolla on käsittääkseni tarkoitus paikata energiavajetta siihen saakka, kunnes parempia energiamuotoja on kehitetty.

Monissa Euroopan maissa ei enää haluta investoida ydinvoimaan, vaan suunta on ydinvoimasta pois. En ymmärrä, miksi Suomenkaan kannattaisi satsata vanhentumassa olevaan energiamuotoon, joka edustaa menneisyyttä, tuhoa ja kuolemaa.

Erkki Tuomioja:

Ei ole, eikä minun ole tarvinnut tarkistaa kantaani Japanin ydinvoimakatastrofin seurauksena. Ydinvoima ei edusta kestävää energiataloutta ja on hyväksyttävissä vain ylimenokauden ratkaisuna nopeuttamaan fossiilisista polttoaineista luopumista.

Kun tästä ei ole Suomen ydinvoimahankkeista kysymys vaan paremminkin yrityksestä pitää kiinni vaarallisesta ja kestämättömästä halvan ja rajoittamattoman energian unelmasta, olen äänestänyt näitä vastaan.

Jaakko Heinimäki:

Ei ole. Ei edes "väliaikaisena ratkaisuna" (Tarja Halonen). Ydinjätteellä kestää parisataatuhatta vuotta ennen kuin sen säteily on laantunut luonnossa esiintyvän uraanin tasolle. On sekin tietysti väliaikaista, kun on pitkät välit, mutta näin kovia riskejä ottavat vain kaikkein kovanaamaisimmat pelurit.

Martti Koskenniemi:

Riskit ovat liian suuret ja jakaantuvat epäoikeudenmukaisesti. Kun voimalan hyödyt tulevat meille, riskit toteutuessaan iskevät tuleviin sukupolviin. Ydinvoimalakysymys ei ole tekninen, vaan oikeudenmukaisuuskysymys. Uusien rakentaminen perustuu halpamaiselle itsekkyydelle.

Osmo Rauhala:

Ydinvoima on arvaamaton ja tuhoisa isäntä. Ihmiskunta on oppinut virheistään, mutta niiden seuraukset muuttuvat niin vaarallisiksi, ettei meillä ole enää varaa olla viisaita jälkikäteen. Jos japanilainen huippuluokan insinööritaito, tunnollinen ja tarkka kansa eivät pysty ennakoimaan riittäviä turvajärjestelmiä ydinvoimaloille, ei siihen pysty kukaan.

Yritetään ratkaista energian tarve turvallisemmilla menetelmillä, ja hyväksytään sen hinta. Ei myöskään ole oikein jättää tulevien sukupolvien jalkojen alle tuhatvuotista ongelmaa, johon emme tiedä ratkaisua. Toistaiseksi kaikki maailman ydinjäte on tilapäisvarastoissa, sellaisissa, jotka palavat tätä kirjoittaessa Fukushimassa.

Jaakko Hämeen-Anttila:

Ainoa kestävä talouden suunta olisi vähentää energiankäyttöä ja pienentää kansantalouden volyymia (eli kääntää talouskasvu hallitusti miinusmerkkiseksi). Lisäydinvoima on paitsi ekologinen ongelma myös houkutus käyttää yhä enemmän energiaa eli saastuttaa ympäristöä entistä enemmän.

Katriina Järvinen:

Maallikon on mahdotonta ymmärtää kaikkia ydinvoiman puolesta ja vastaan -perusteluja, mutta se on tullut selväksi, ettei voimaloiden turvallisuutta kyetä takaamaan. Luonnonmullistukset, inhimilliset erehdykset ja tahallinen sabotaasi ovat realistisia uhkakuvia, eikä ydinjäteongelmaan ole kyetty esittämään lopullista ratkaisua.

Ainakin minun mielessäni Tšernobylin ja Fukushiman onnettomuudet elävät ilmestyskirjamaisina kauhuskenaarioina. Riskien vuoksi on mahdotonta kannattaa lisäydinvoiman rakentamista.

Pilvi Torsti:

Toivon, että kaikki, mitä nyt näemme ja koemme, johtaa siihen, että tapahtuu läpimurto ja kaiken energiapolitiikan lähtökohdaksi nousee energiatehokkuuden radikaali lisääminen, energiansäästö ja uusiutuvien energiamuotojen massiivinen kehittäminen.

Näiden tavoitteiden täytyy leikata läpi poliittisten ryhmien ja nousta poliittisten lehmänkauppojen yläpuolelle ja kansakuntien ykkössatsauksiksi. Kyse on ilmastonmuutoksesta ja kyse on ihmisten turvallisuudesta.

Helena Hiilivirta:

Ei. Pitää rakentaa nykyistä tehokkaampaa aurinko-, vesi- ja tuulivoimaa.

Marita Liulia:

Fukushima on karmea muistutus Tšernobylin opetuksista. Pienen, turvallisen ja teknologisesti kehittyneen Suomen pitäisi älytä keskittyä vaihtoehtoisten energianlähteiden käyttöön ja kehittämiseen.

Ullamaija Kivikuru:

Eiköhän Japanin kaltaisten "mahdottomien" onnettomuuksien sattuminen riitä perusteluksi. Meillä ei maa järky, mutta mahdottomuuksia riittää meillekin.

Atro Kahiluoto:

Kummallista, ettei mikään näyttö ydinvoiman vaarallisuudesta tunnu vaikuttavan ydinvoimauskovaisiin. Kannattaisi muistaa, että Japanin päättäjät ja viranomaiset olivat aivan yhtä vakuuttuneita heidän ydinvoimaloittensa täydellisestä turvallisuudesta kaikissa kuviteltavissa olosuhteissa kuin suomalaiset ydinvoiman kannattajat ovat suomalaisten ydinvoimaloitten turvallisuudesta. Yhteistä on usko omasta ylivertaisuudesta kaikkiin niihin nähden, joille onnettomuuksia sattuu.

Ydinvoimalla ei voi ratkaista ilmaston lämpenemisen uhkaa, koska ydinvoiman käyttö merkitsee toisen, yhtä suuren tai suuremman ympäristöuhkan luomista. Ja mitä tulee ydinjätteen säilymiseen vaarallisena jopa 100 000 vuotta: se on niin pitkä ajanjakso, ettei siihen liittyvien riskien käsittämiseen riitä mikään mielikuvitus.

Janne Saarikivi:

Ensiksikin. Minä kannatan teknistä edistystä. Arvostan kovasti länsimaista koululääketiedettä. Syön lihaa ja ajan autoa (en kylläkään ole siitä ylpeä). En omista yhtään kukkahattua (pitäisiköhän ostaa?).

Ja toisekseen. Minä vastustan ydinvoimaa.

Koska näkeehän sen nyt. Taas on käynnissä iso ydinvoimaonnettomuus.

Eikä edellisestä ole kuin 25 vuotta. Jokaisen ydinvoimalan käyttökaaren aikana näyttää jossain päin maailmaa tapahtuvan vähintään yksi niin massiivinen ydinvoimalaonnettomuus, että se tappaa epämääräisen määrän (ydinvoiman kannattajat: pari-kolme, vastustajat: pari-kolme miljoonaa) viattomia kansalaisia, jotka eivät tee sentralisoituja energiaratkaisuja, ja panee ihmiset kautta maailman epäilemään koko energiamuodon mielekkyyttä.

Emmekä ole vielä edes nähneet pahinta. Emme ole nähneet terrori-iskua ydinlaitokseen, emme sittenkään, vaikka joku varmasti tälläkin hetkellä suunnittelee sellaista. Emme ole nähneet myöskään sotilaallista iskua toimivaan ydinlaitokseen. Olemme nähneet vasta vahinkoja, "kämmejä". Ja jo nekin panevat ihmiset epäilemään, kannattaako näitä myllyjä rakentaa. Mitä sitten kun tulee ensimmäinen pahantahtoinen, tarkoituksellinen isku tällaiseen tuuttiin? Olen aivan varma, että näemme lähivuosikymmeninä sellaisenkin, eikä ajatus ilahduta minua.

Ja sitten ne jätteet. Demokraattiset laitokset eivät kykene päättämään edes väyläinvestoinneista, joiden kustannukset ja hyödyt jakaantuvat kymmenille seuraaville vuosille. Kuka sitten olettaa, että nämä maakunnista revityt pystyvatsaiset ja viiksekkäät horottajat voisivat tehdä päätöksiä hengenvaarallisen aineen säilyttämisestä seuraavien 100 000 vuoden aikana? Tämä on hulluinta, mitä olen kuullut.

Eduskunta päättäköön marginaali- ja koiraverosta. Oikeat, elämän ja kuoleman asiat päättäköön moraali ja mykkä kunnioitus. Meidän ei pitäisi jättää tuleville polville ydinjätteen kaltaista asiaa yhtään kilogrammaa.

Timo Valjakka:

Ei. Lisäksi olemassa oleva ydinvoima tulee mieltää käytöstä poistuvaksi tekniikaksi ja panostettava uusiutuviin ja turvallisiin energiaratkaisuihin.

Soila Lehtonen:

Kertaan viimekeväistä vastaustani samaan kysymykseen:

Kulutuskasvun ideologia tarvitsee tietenkin aina lisää polttoainetta. Tuontiuraaniin nojaavasta ydinenergiasta on tullut uusi jumala. Kilpailukyky on mantra, jota lyhytnäköiset hallitukset tuskissaan hokevat.

Syvällisenekologinen ideologia ei täällä(kään) lävistä päättäjien ajattelua; sen paikka on virallisissa sivukorulauseissa. Tietenkin investoinnit muuhun energiantuotantoon hupenevat, kun ydinmyllyt alkavat jauhaa.

Miten ydinvoimalla muka tuotettaisiin "verraten halpaa sähköä teollisuuden ja kansalaisten tarpeisiin", kun tilastot osoittavat, että ydinvoiman hinta on noussut huomattavasti muuta sähköntuotantoa nopeammin (Greenpeace)?

Lisään tänään:

Suomessa on kohta viisi reaktoria, tulossa kaksi lisää. Japani on maailman kolmanneksi suurin ydinenergiavaltio: 55 reaktoria ja 127 miljoonaa ihmistä, yksi reaktori per 2,3 miljoonaa. Suomessa vastaava suhdeluku on seitsemällä reaktorilla 760 000 ihmistä.

Miksi pieni Suomi tarvitsee yhä uusia reaktoreita? Ydinenergian myyntiin ulkomaille?

Leena Lehtolainen:

Kaikesta huolimatta ydinvoimaan liittyy edelleen liikaa hallitsemattomia tekijöitä.

Mikko Lehtonen:

Lisävoiman – fossiilisen tai ydinvoiman – tarve perustuu skenaariolle, jonka mukaan talouden on kasvettava joka vuosi tietyn verran. Miksi? Ketä kasvu hyödyttää? Kuinka sen hedelmät jaetaan? Keneltä se on pois? Eikö pakkokasvulle ole vaihtoehtoja?

Seppo Lampela (Steen1):

Minne neropatit aikovat laittaa syntyvän ydinjätteen? Lapsiensa harteille?

Juha Kuisma:

Ydinvoima on pitkällä tähtäimellä ansa, riippuvuuteen johtava investointiansa. Lisäkapasiteettia ei todellisuudessa käytetä fossiilisten korvaamiseen, vaan energian käytön kasvuun (tai vientioptioksi).

Sähkön keskihinta kaksinkertaistuu kohta, kun energiamarkkinat Euroopassa yhdentyvät. Se taas lisää kaiken vanhan sähköntuotannon ansiottomia windfall-voittoja.

Mitä pitempään tarraamme ydinvoimaan, sen vähemmän meillä on panoksia biotalouden edellyttämään kestävään investointipolkuun. Ydinvoima tappaa kehtoonsa uudet bio-alan Nokiat.

Suomessa teollisuus lupasi investoida kotimaahan, kun sai läpi kaksi uutta ydinvoimalaa. Kuinkahan käy?

Akuliina Saarikoski:

Ydinteollisuus on tehnyt maailmasta vaarallisen miinakentän, jossa suurkatastrofit ovat aina mahdollisia. Ydinvoiman sijasta tarvitsisimme energiavallankumouksen, jonka myötä siirtyisimme sataprosenttisesti uusiutuviin energialähteisiin.

Katariina Numminen:

Ei ole. Ja olisi suunniteltava tämän hetkistenkin alasajoa.

Kirsi Virtanen:

Ei. Mutta jos emme rakenna lisää ydinvoimaa, on ehkä pakko miettiä muita keinoja saada energiaa.

Toisaalta: teollisuutta häviää Suomesta koko ajan. Kun tehtaita suljetaan kuin liukuhihnalla, ehkä tulevaisuuden energiatarve ei olekaan niin suuri kuin nyt ajatellaan. Energiantarpeen kasvusta kun ollaan ainakin kahta eri mieltä, riippuu hieman siitä, keneltä asia tiedustelee.

Jukka Relander:

Jos Olkiluoto kolmonen joskus valmistuu, sen tuottama sähkö riittää kattamaan kotimaan tarpeen. Varsinkin kun teollisuuden energiankulutus on laskussa.

Lisäydinvoimalla tuotettu sähkö menee vientiin. Ja siinä ei ole mitään järkeä, että energiavarannoiltaan köyhä maa alkaa viedä ydinvoimalla tuotettua sähköä Venäjän markkinoille.

Japanin traagiset tapahtumat muistuttavat ihmisiä siitä, että pienikin riski on riski. Tämä saattaa todella vaikuttaa myös yleiseen ilmapiiriin ja sitä kautta politiikan suuntaan.

Sirkku Peltola:

Ei ole syytä rakentaa riskialtista vaihtoehtoa perustellen ydinvoimaa ilmastokatastrofin estämisellä. Pitää kehittää parempia vaihtoehtoja kuin ydinvoima.

Claes Andersson:

Ydinvoimaan liittyy aina suuria riskejä, myös Suomessa. Joskaan eivät maanjäristykset ja tsunamit uhkaa meitä, emme ole lainkaan suojassa terrorismille tai laitoksessa tapahtuville inhimillisille erheille (vrt. Harrisburg).

Panostaminen ydinvoimaan vähentää ratkaisevasti resursseja kehittää parempia energialähteitä: aurinko, tuuli, aaltovoima, säästäminen, kulutustapojen radikaali muuttuminen jne.

Suomen ydinvoimamafian puheet tänään on vastuutonta asioiden vääristämistä, kun pokkana väitetään, ettei ydinvoimasta ole vaaraa Suomessa. Sellaisiinko johtajiin meidän pitäisi uskoa ja luottaa!?

Vaula Norrena:

Hallituksen oma selvitys 2009 ei villeimmissä visioissaankaan nähnyt Suomen energiatarpeen kasvua niin kovaksi, että yksikään ydinvoimala olisi välttämätön. Silti kahdelle ydinvoimalalle myönnettiin lupa – tehdä bisnestä, myydä ydinsähköä ulkomaille, ja varastoida ydinjätteet lastenlastemme iloksi.

Kun radioaktiivinen saaste jo leviää Japanissa ja merellä, on irvokasta väittää että ydinvoimalla estettäisiin ilmastokatastrofi.

Saasteetonta ja maksutonta maalämpöä olisi tarjolla, vaan sitä ei hyödynnetä, kun energiayhtiöiden etu on toisaalla. Pöyryn selvitys taas sanoi, että edullisin tapa tuottaa lisäenergiaa on energian säästäminen, energiapihit teknologiat jne. Miksi niitäkään ei Suomessa edistetä, vaan vaihtoehtoiseen energiaan liittyvät suomalaiset yhtiöt joutuvat myymään itsensä amerikkalaisille saadakseen pääomaa toimintansa kehittämiseen? (Esim. The Switchin myynti 15. maaliskuuta 2011.)

Ovatko poliittiset päättäjät meillä järkevän kehityksen pahin jarru?

Annamari Vänskä:

Ei missään tapauksessa. Ydinvoiman puolustajat kuvittelevat, että Suomessa eletään toisella planeetalla kuin muu maailma.

Tämän päivän Dagens Nyheter kertoo, että tsunami voi tapahtua myös Pohjolassa: 65 000 vuotta sitten Jyllannin yli pyyhki tsunami meteoriitin pudottua nykyisen Meksikon paikkeille. Skånessa puolestaan on jälkiä Norjan rannikolle 8 000 vuotta sitten iskeneen tsunamin tuhoista. "Epätodennäköinenkin on mahdollista", lehti muistuttaa.

Juha Herkman:

Lisää ei tarvita. Vanhan korvaaminen uudella on mahdollista, jos mitään muuta ratkaisuja ei keksitä. Nyt myönnetyt ja suunnitellut lisärakentamiset ovat ylimitoitettuja, liike-elämän lobbauksen aikaan saamia hankkeita.

Suomessa tarvitaan aina Japanin onnettomuuden kaltaisia kouriin tuntuvia katastrofeja esimerkeiksi, jotta yritysmaailman liekanarussa juoksevat hallituspuolueet ovat valmiita edes keskustelemaan ympäristöä ja ihmiskuntaa aidosti säästävistä vaihtoehdoista.

Atso Almila:

Jo Olkiluodon työmaapelleily osoittaa, ettei tällaisena tehostamisen ja kilpailuttamisen aikana edes kelvollista toimittajaa löytyisi. Kysymys on tyypillisen paradoksaalinen näinä aikoina, jolloin yhä vähemmän tietoa pystytään hallinnon tasolla ymmärtämään, ja yhä enemmän ristiriitaista "tietoa" on tarjolla.

Koko kasvun lähtökohta on monelle tuumijalle aivan väärä lähtökohta politiikan tekemiselle. Peruutettaisiinko vähän?

Leena-Maija Rossi:

Vaihtoehtoja ydinvoimalle on kehitettävä – ydinvoima ei ole turvallinen energiamuoto.

Matti Kalliokoski:

Ydinvoiman rakentamisen perusteluja olisi helpompi uskoa, jos uusilla voimaloilla korvattaisiin jotain muuta nykyistä tuotantoa. Uusi kapasiteetti käytetään kuitenkin lisäkulutukseen, todennäköisesti myös vientiin.

Fortumin Loviisan-voimaloiden "korvaaminen" on jo käytännössä tehty, koska Fortumin tuleva osuus Olkiluodon kolmannen ja neljännen voimalan tuotannosta vastaa suurin piirtein Loviisan nykyistä kapasiteettia.

Taru Mäkelä:

Onnettomuusriskit ovat liian suuret.

Kari Uusikylä:

Ei. Seuratkaa mediaa ja ajatelkaa aivan itse.

Pirjo Hiidenmaa:

Ei ole tarpeen. Ei tarvittaisi nykyisiäkään lisälupia, jos olisi etsitty uusiutuvien energiamuotojen käyttöä ja säästökohteita.

Jos savupiipputeollisuus vähentää nykyvauhtia ja bisnes muuttuu palveluiksi tai pieniksi älytavaroiksi, niin mihin ihmeeseen sitä energiaa tarvittaisiin miilutolkulla?

Tuntuu aika hurjalta perustella, että ydinvoima on siirtymävaiheen teknologia, kun pitää etsiä keinoja vähentää öljyn ja kivihiilen käyttöä. Aika kallista ihan vain siirtymäratkaisuksi.

Kiba Lumberg:

Nyt olisi Suomessa näytönpaikka. Keksijät esiin, jotka kehittäisivät uutta energiaa. Ydinvoimalat ovat maanpäällisiä pommeja. Nyt olisi syytä herätä ja tajuta, että maapallon ja koko ihmiskunnan sähellykset ovat jo saaneet aikaan ekologisia uhkia ja tuhoja. Nyt jos koskaan järki ja vastuu kehiin.

EN OTA KANTAA

Markku Ruotsila:

Ei Suomeen ole tulossa tsunamia. On siis härskiä alkaa käyttää Japanissa koettua inhimillistä tragediaa ja ihmisten pelkoja hyväksi juuri nyt ideologisessa kampanjassa suomalaista ydinvoimaa vastaan.

Ei tällaisista asioista voi päättää tunteen ja pelon pohjalta. Päätöksien tulee pohjata tietoon – jota minulla ei tästä asiasta ole, joten en ota kysymykseen kantaa. Kaikki ei-asiantuntijan kannanotot olisivat yhtä arvokkaita kuin paperi, jolle ne on kirjoitettu (eli arvottomia, koska lähetän tämän sähköpostitse).

Kari Enqvist:

Tämä on kysymys, johon aivan liian herkästi vastataan pelkästään tunteella varsinkin nyt, kun Japanin ydinturman luoma hysteria on kuumimmillaan.

Hyvää ja oikeaa vastausta ei kuitenkaan ole. Jos fossiilisten polttoaineiden käyttöä halutaan vähentää, ja jos samaan aikaan halutaan ylläpitää nykyinen elintasomme, tällä hetkellä tai seuraavan sukupolven aikana se ei ole mahdollista ilman ydinvoimaa.

Realistisia vaihtoehtoja ei tällä aikaskaalalla nähdäkseni ole. Olemme puun ja kuoren välissä.

Antti Arjava:

Ydinvoima on siirtymäkauden energialähde, joka on maailmassa jo niin laajassa käytössä, että muutama voimala lisää tai vähemmän ei merkitse mitään riskien kannalta – ja loppusijoitusongelma on ratkaistava joka tapauksessa, vaikka kaikki voimalat suljettaisiin tänään.

Japanin maanjäristyksellä ei pitäisi olla mitään tekemistä Euroopan ydinvoimaloiden kanssa. Opetus kai on pikemminkin, että voimalat tulisi sijoittaa seismisesti turvallisille alueille.

Antti Alanen:

Ydinvoiman lähtölaskenta on alkanut kauan sitten, mutta pitäisi olla parempia vaihtoehtoja. Huoli ja pelko Tšernobylin ja Fukushiman perusteella on aiheellista.

Verrattaessa niitä Suomen tilanteeseen voidaan huomata myös perustavanlaatuiset erot. Teknologian kehitys on sellaista, että seuraavilla sukupolvilla voi olla nykyistä onnellisempi valintatilanne. Tähänastisen ydinteknologian seuraukset jäävät kuitenkin vaaraksi niin pitkäksi aikaa, että sitä on vaikea käsittää.

Tänä vuonna on muuten kulunut 50 vuotta Novaja Zemljan Tsar Bombasta ja muista kaikkien aikojen maanpäällisistä ydinkokeista.

Tommi Uschanov:

Ydinvoimalaan, jonka suunnittelussa ja turvallisuudessa oli kaikesta päätellen sössitty todella pahasti laidasta laitaan, iski 9 richterin maanjäristys, pahin tsunami vuosisatoihin ja räjähdys.

Kuinka monta kuolonuhria tuli? Kun kriisi on kestänyt taukoamatta nyt viikon, vastaus on toistaiseksi nolla.

Tietenkään ydinvoima ei ole vaaratonta, koska mikään teknologia koskaan ei ole. Vaikka voimaloiden turvallisuus on viime vuosikymmeninä parantunut huimaavaa vauhtia, ydinvoima on silti jo yli 50 vuotta vanha, ennen pitkää poistuva teknologia, joka ei tee autuaaksi ja johon liittyy monia potentiaalisia ongelmia jätteiden loppusijoituksesta lähtien.

Ydinvoimaan liittyvien riskien paisuttelu on kuitenkin tolkuttomassa epäsuhdassa muiden energiatuotantomuotojen saamaan huomioon. Fossiilisista polttoaineista irtoavien pienhiukkasten aiheuttamiin sairauksiin kuolee Suomessa yksi tai kaksi ihmistä joka ainoa päivä – tänään, huomenna, ylihuomenna, viiden vuoden päästä jouluna. Silti iltapäivälehdet eivät kerro itkettäviä tarinoita uhrien elämästä nimen ja kuvan kanssa.

Uraanikaivos on kuulemma rikos ihmiskuntaa vastaan, mutta Kiinan, Intian tai Indonesian hiilikaivostyöläiset saavat yskiä keuhkonsa pihalle tai musertua tunneleihinsa kaikessa rauhassa. Ja kun vaikkapa kehitysmaassa hajoaa vesivoimalan pato ja satoja tai jopa tuhansia ihmisiä hukkuu, kukaan ei Suomessa järjestä kynttiläkulkuetta ja tapaus ei edes välttämättä ole sen päivän pääuutinen.

On asioita, joita kulttuuri ehdollistaa oudolla tavalla pelkäämään, vaikka ne ovat suhteessa vähemmän eivätkä enemmän vaarallisia kuin toiset asiat, joita ei pelätä.

On todennäköisempää kuolla auton alle kävellessään ydinvoimaa vastustavaan (tai kannattavaan) mielenosoitukseen kuin kuolla ydinvoimalaonnettomuudessa – aivan kuten on todennäköisempää kuolla kolarissa matkalla lentokentälle kuin lento-onnettomuudessa. Silti ydinvoimaa ja lentämistä pelätään, kävelyä ja autoilua ei.

Jos esitetty kysymys otetaan sanasta sanaan kirjaimellisesti – onko Suomeen tarpeen rakentaa lisää ydinvoimaa? – vastaus on yksiselitteinen ei. Jos Suomeen rakennettaisiin vielä lisää ydinvoimaloita, niiden tuottama sähkö nimittäin menisi suoraan vientiin.

Kotimaiseen käyttöön energian tuotantokapasiteettia yksinkertaisesti on jo riittävästi. ja koska ydinvoiman innokkaimmat kannattajat eivät ole valmiita myöntämään tätä avoimesti, se tekee heistä älyllisesti yhtä epärehellisiä kuin vastapuolesta pahimmillaan.

Jos kysymys sen sijaan tulkitaan niin kuin enemmistö ihmisiä sen yleensä tulkitsee julkisessa keskustelussa – vastustatko ydinvoimaa naiivisti ja kiihkoilevasti vai kannatatko sitä yhtä naiivisti ja kiihkoilevasti? – on ainoa älyllisesti kestävä vaihtoehto äänestää tyhjää.

A. W. Yrjänä:

Pitäisi olla johdonmukainen. Jos aiotaan jatkaa nykyistä järjetöntä loputtomaan kasvuun perustuvaa talousmallia, tarvitaan energiaa aina vaan lisää. Mikäli taas energiansaantia ei olla valmiita lisäämään, pitää muuttaa myös talousajattelun perusteet. Siihen ei demokratiassa ehkä kyetä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi