HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko nainen yhä toinen sukupuoli?

Ranskalainen filosofi Simone de Beauvoir (1908–1986) julkaisi vuonna 1949 kirjan Toinen sukupuoli (Le deuxième sexe). Feministisen filosofian klassikoksi nousseesta teoksesta on nyt sen 60-vuotisjuhlavuonna julkaistu uusi suomennos: teoksen ensimmäinen osa Tosiasiat ja myytit ilmestyi maanantaina ensimmäistä kertaa lyhentämättömänä suomennoksena. Teoksen jälkimmäisen osan, jonka nimi on Eletty kokemus, uusi suomennos on valmisteilla.

Iina Koskisen, Hanna Lukkarin ja Erika Ruonakosken tekemään uuteen suomennokseen on kirjoittanut esipuheen Simone de Beauvoir -tutkija Sara Heinämaa, jonka tulkintoihin ja kiteytyksiin myös tämä kysymysjohdanto tukeutuu.

De Beauvoirin mukaan jyrkästi kaksijakoinen sukupuolijärjestelmä on vääristynyt ja epäsuhtainen, kuten se on ollut esihistoriallisista ajoista lähtien. Nainen määritellään aina sukupuolensa kautta, ja hänen olemisensa merkitsee aina seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta. Mies taas voi oman valintansa mukaisesti määritellä itsensä joko sukupuolesta riippumattoman ihmisyyden edustajaksi tai miehisyytensä kautta.

De Beauvoir väittää, että nainen on ollut aina ollut miehen orja tai ainakin vasalli. Vaikka naisen tilanne on parantunut, nainen on yhä monin tavoin toimintakyvytön.

"Naisen laillinen asema on vain hyvin harvoissa maissa sama kuin miehen, ja usein se rajoittaa naista huomattavasti. Mutta silloinkin kun lait tunnustavat naisen oikeudet, pitkät perinteet estävät niiden toteutumisen käytännössä", de Beauvoir kirjoittaa 60 vuoden takaisessa teoksessaan.

Naisten alistaminen on kuitenkin aiempaa hienovaraisempaa kuin aiempina vuosisatoina: se muistuttaa enemmän kasvin typistämistä kuin villieläimen valjastamista kuormajuhdaksi. De Beauvoirin mukaan moderni nainen elää kuin akvaariokala tai bonsaipuu keinotekoisesti rajatussa ympäristössä, jossa hänen kykynsä jäävät kehittymättä, toiveensa raukeavat ja pyrkimyksensä kilpistyvät.

De Beauvoir tarkastelee sukupuolien välisten valtasuhteiden historiaa ja hierarkiaan liittyviä myyttejä, mutta käy läpi myös sukupuolten eriarvoisuuden taustalla nähtyjä fysiologisia, psykologisia ja taloudellisia syitä. Hän torjuu väitteet, joiden mukaan naisten kohtalo olisi ennalta määrätty. Vaikka nainen voi valita erilaisia tehtäviä ja rooleja, yksikään mahdollisuuksista ei avaudu – toisin kuin miehellä – sukupuolesta vapaan ihmisyyden alueella.

"Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan", de Beauvoir toteaa tunnetussa teesissään. Hän uskoo, että miehen ja naisen välillä tulee aina olemaan eroavaisuuksia, mutta hän hahmottaa niitä oman eksistentialistisen filosofiansa avulla.

"Naisen eroottisella elämällä, ja hänen seksuaalisella maailmallaan on oma erityinen muotonsa ja niinpä se synnyttää erityisen aistimellisuuden ja aistillisuuden. Naisen suhde omaan ruumiiseen, miehen ruumiiseen ja lapseen ei ole koskaan sama kuin se suhde, joka miehellä on omaan ruumiiseensa, naisen ruumiiseen ja lapseen", de Beauvoir kirjoittaa Toisen sukupuolen jälkimmäisen osan loppuyhteenvedossa (suomennos vuodelta 1980).

Viikon kysymys:

Onko nainen yhä toinen sukupuoli?

KYLLÄ

Seppo Lampela:

Miksi muuten naisen euro olisi 80 senttiä?

Jaakko Hämeen-Anttila:

Sukupuolten täysi tasa-arvoisuus ei toteudu nykyisissäkään yhteiskunnissa.

Beauvoirin teorioissa ja tulkinnoissa on toki paljon heikkouksia ja turhaa teoretisointia mutta perusasia on selvä: naisten asema ainakin joillain yhteiskunnan sektoreilla on rajoittuneempi.

Anna Kontula:

Nainen on "toinen sukupuoli" siinä mielessä, siis että nainen edelleen määrittyy sukupuolensa kautta, ei ihmisenä, kuten miesten tapauksessa on tavallista – meillä on esimerkiksi erikseen "johtajia" ja "naisjohtajia".

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nainen olisi aina alistettu sukupuoli. Joissakin tilanteissa naiseus alistaa (esim. miehiä raskaampi hoivavelvoite), toisissa se taas tuo etuoikeuksia (esim. isiä vahvempi oikeus aikaan lasten kanssa).

Kummassakin tapauksessa kyse on tasa-arvo-ongelmasta. Naisten mahdollisuuksissa on myös huomattavaa vaihtelua riippuen luokasta, etnisestä taustasta tai yksilöllisistä

Ami Hasan:

Mies ja nainen ovat kovasti erilaisia. Ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan.

Valehtelisin jos väittäisin, että pystyn itse suhtautumaan naiseen aivan samoin kuin mieheen. En kuitenkaan ole lainkaan varma siitä kumpi modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa on enemmän alistettu ja hyväksikäytetty, nainen vai mies.

Anna Rotkirch:

Uusi suomennos on erinomainen asia. Olen opettanut de Beauvoirin klassikkoa yliopistolla ja oli liikuttavaa huomata, miten opiskelijat innostuivat pohtimaan asioita ja huomasivat yhtäläisyyksiä omaan elämäänsä, vaikka kirja olikin ilmestynyt heidän mielestään jo hyvin, hyvin kauan sitten.

Moni naisen asemaan liittyvä asia on tietenkin muuttunut Ranskassa, Euroopassa ja koko maailmassa. Kulttuurinen oletus siitä, että ihminen on mies, tulee kuitenkin vastaan vielä tänäkin päivänä ja hämmästyttävän usein. Tyttöjen ja naisten intressit on puolustettava aina uudelleen kaikilla politiikan eri alueilla. Toki on myös alueita, kuten koulumaailma, jossa pojat ja miehet ovat "toisia".

Naisen toiseus ei rajoitu meidän lajiimme: Piirroselokuvissakin päähenkilöiden oletetaan olevan miehiä (ensin tulee Siili, sitten Siilin vaimo, jne.), jolloin naiseus merkitään laittamalla samankaltaisella otukselle ripset ja huulipunaa. Aivan järjettömäksi touhu menee kun kyse on muurahaisista, joista valtaosa itse asiassa on naaraita...

Simone de Beauvoir oli myös hyvin kiinnostunut aikansa evoluutiobiologiasta. Valitettavasti hän ei ollut tietoinen naaraiden seksuaalivalintaa painottavasta teoriasta. Päinvastoin hän olettaa että naaras on enimmäkseen urosten seksuaalisten halujen ja mielivaltaan kohteena läpi koko eläinkunnan.

Beauvoirin näkemystä naisten ruumiista on usein kritisoitu turhaan synkäksi, koska useimmat naiserityiset toiminnot (kuukautiset, raskaus, äitiys) nähdään vain kielteisessä valossa. Olisi mielenkiintoista tietää miten tämä mahdollisesti olisi muuttunut, jos hän olisi voinut tutustua naisten ja naaraiden toimijuutta ja omaa valintaa koskevaan biologiseen ajatteluun?

Ullamaija Kivikuru:

Toki. Valtasuhteiden historiaan liittyviä myyttejä pitävät yllä rakenteelliset tekivät, mutta yksilöinä myös niin miehet kuin naisetkin.

Tuomas Kyrö:

Ja mies se toinen. Havaintoni perustuu empiiriseen kenttätyöhön pankkiautomaattijonoissa ja synnytyslaitoksilla.

Kimmo Rentola:

On yhä, joskin tilanne on vuodesta 1949 paljon ja joissakin suhteissa ratkaisevasti muuttunut.

Johanna Sinisalo:

Vaikka naisen asema näyttääkin länsimaissa jossain määrin tasa-arvoistuneen, globaalisti kirveellä on vielä runsaasti töitä. Erityisesti naisen seksuaalisessa ja taloudellisessa itsemääräämisoikeudessa on niin paljon eriarvoisuutta, että kysymyksenasettelu tuntuu melkein huvittavalta.

Ehkä enemmän keskustelua ja pohdintaa olisi synnyttänyt kysymys, onko nainen yhä toinen sukupuoli Suomessa tai (yleisemmin) länsimaisissa yhteiskunnissa. Tällöinkin vastaukseni olisi ollut myöntävä: naista kohdellaan edelleen Suomessakin ensisijaisesti sukupuolensa edustajana, vasta toissijaisesti ihmisyksilönä.

On selvää, että miehetkin kohtaavat sukupuoleen perustuva tyypittelyä ja yleistämistä, mutta se ei millään lailla poista tai edes erityisesti vähennä naisten toiseusongelmaa.

Jokapäiväisiä esimerkkejä – kuluneita mutta tosia – ovat vaikkapa seksuaalisesti aktiivisen naisen näyttäytyminen arveluttavana, kun miehelle samanlainen käytös on meriitti, tai julkisuudessa esiintyviin naisiin liitetty ulkonäön ja pukeutumisen arviointi, joka useimmiten on täysin irrelevanttia.

Janne Saarikivi:

Naiset ovat monin tavoin alistettuja suhteessa miehiin ympäri maailmaa. Eri asia sitten on, miten alistettuja naiset ovat Suomessa.

Joka tapauksessa paljon vähemmän kuin useimmissa muissa paikoissa.

Toisia sukupuolia piisaa silti naisista riippumatta: homot, transihmiset, sm- ja fetisisti-väki, aseksuaalit ynnä muut.

Sama arvojärjestelmä, joka luo naisten toiseuden luo myös miesten pahoinvoinnin. Kyseessä on essentialismi, jonka luulotellut perusteet ovat milloin uskonnossa, milloin biologiassa, milloin "arvoissa".

Lopputuloksena on aina järjestelmä, jossa joku (esimerkiksi isä, äiti, koulu tai feministi) määrittelee millainen on kunnon nainen tai mies.

De Beauvoir näki naista alistavat yhteiskuntarakenteet tarkasti. Hän ei kuitenkaan osannut ennustaa, että kyökkifeminismin määrittämä poliittinen korrektius kehittyisi osaksi näitä rakenteita.

Ilkka Kanerva ja Audi-mies saivat mennä sukupuoliasenteidensa takia, vaikka eivät olleet tehneet virkavirheitä. "Tiedostavat" tahot katsovat korkokenkiä ja korsettia käyttävää naista nenänvartta pitkin, koska arvioivat pukeutumisen ja räikeän meikin paljastavan älyn puutetta.

Poliittisesti korrektin feminismin oheen tarvittaisiinkin poliittisesti epäkorrektia feminismiä: räikeää meikkiä, mustaa nahkaa, kumia ja ruoskaa.

Vaula Norrena:

Nainen on yhteiskunnassa toinen niin kauan kuin hän on fyysisesti heikompi miestä, niin kauan kuin hän on se joka voi saada lapsia, niin kauan kuin hänen sukupuolielämäänsä liittyy oman kehonluovuttaminen toisen käyttöön. Eli ikuisesti.

Mies tietää olevansa fyysisesti vahvempi kuin nainen, hän tietää että nainen sietää vaikka mitä jos lasten etu vaatii sitä, hän tietää että halutessaan hän voi "ottaa naisen" seksuaalisessa kanssakäymisessä.

Tämä perustava fyysinen tieto tekee miehestä ensimmäisen yhteiskunnassa–sen joka voi surutta alistaa, kiusata, asettua ylemmäksi, vallata parhaat paikat, irtisanoa, maksaa pienempää palkkaa, teettää raskaampaa työtä ja niin edelleen.

Mitä tasa-arvoisemmaksi yhteiskunta näennäisesti tai näkyvästikin käy, sitä kiusallisemmin pistää silmään miessukupuolen kaikenkattava ensimmäisyys.

Yli 60 prosenttia ylioppilaista, yliopisto-opiskelijoista ja loppututkinnon suorittaneista on naisia. Silti yli 80 prosenttia merkittävistä johtotehtävistä ja päällikönpaikoista menee miehille.

Naiset tekevät tilastojenkin mukaan enemmän työtä, vaan saavat yhä edelleen vähemmän palkkaa.

Ja yhtä naismielipidevaikuttajaa kohti mediassa esitellään aina sata stripparia, aikuísviihdeammattilaista tai muuten vaan alastomaksi riisuttua naista.

Nainen on edelleen toinen, objektivoitu, miehen tarpeiden mukaan määritelty, modernissa pohjoismaisessakin yhteiskunnassa. Valitettavasti.

Juha Herkman:

Sukupuolten välinen vallanjako näyttäytyy eri maissa ja kulttuureissa eri tavoin. Mitä tulee poliittisen, taloudellisen ja asiantuntijuuden keskeisiin vallankäyttäjiin, nainen on edelleen Suomessa toinen – huolimatta siitä, että meillä on naispresidentti, naisministereitä ja kohtuullinen määrä naisia kansanedustajina. Huippuvirat ja kova päätöksenteon ydin – vallan makrotaso – on kuitenkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta miesten hallussa. Näillä alueilla myös keskiarvot ovat miesten eduksi.

Myös huippu-urheilun maailma on edelleen hyvin maskuliininen.

Naisilla voi olla tosin suuri valta mikrotasolla – kodissa, kulutuspäätöksissä, perhe-elämässä – mikä säteilee myös vallan makrotasolle. Naisilla on myös merkittävä valta-asema kulttuurielämässä.

Atso Almila:

Vain harvoissa maissa maailmassa, harvan erikoisosaamisen alalla toteutuu tilanne, jossa sukupuolet ovat kyllä omat itsensä, mutta työtilanteessa sillä ei ole merkitystä, eikä siitä tehdä numeroa. Niin yllättävää kuin se onkin, yksi aloista, joilla tähän ollaan pääsemässä, on klassinen konserttimusiikki, nimenomaan Pohjoismaissa. Muutaman muun ohella.

Matti Kalliokoski:

Maailmanlaajuisesti naisen asema on kiistatta miehelle alistettu.

Suomessa lainsäädännöllä vahvistettua syrjintää ei enää juuri ole, mutta monet käytännöt ja rakenteet toistavat yhä vanhaa maailmaa. Ei tarvitse katsoa kuin taloudellisen vallan käyttäjiä tai naisten asemaa työmarkkinoilla.

Sirkku Peltola:

Perusteluiksi riittänee tieto siitä, että naisen euro on Suomessakin edelleen 80 senttiä.

Risto Ruohonen:

Nainen on eri sukupuoli, ja hyvä niin – yhtä arvokas kuin mies.

Matkaa tasavertaisuuteen kuitenkin vielä varmasti on. Sukupuolten erot rikastuttava elämää ja ovat voimavara. Yhteisöjen ja yhteiskunnan kehitys tarvitsee yhtä paljon molempien sukupuolten ominaisuuksia ja kokemuksia.

Antti Nylén:

Binäärinen sukupuoliero on pelkkä ajatus, ihanne, jonka muotoon todellisuutta yritetään taivuttaa. Idiootinraivolla.

Sukupuoliero ei ole totta, eivätkä valheen seuraukset koskaan ole kauniit.

Annamari Vänskä:

Muutin syksyllä Tukholmaan. Uudessa paikassa kaikkea katsoo aina uusin silmin, täällä huomioni ovat kiinnittäneet erityisesti trendikkäästi pukeutuneet nuoret miehet, jotka työntelevät vähintään yhtä trendikkäästi puettuja lapsiaan viimeistä huutoa olevissa lastenvaunuissa. Usein mukana ei ole naista ollenkaan ja jos onkin, näyttää hän olevan enemmän taustalla. Hän antaa miehen huolehtia jälkikasvusta.

Ruotsalaisessa mediassa ilmiölle on keksitty tietysti jo nimikin: betauros. Kun median silmät osuivat vielä vuosituhannen alussa itseään hoitavaan, kosmetiikkaa käyttävään, vaatteista ja sisustuksesta kiinnostuneeseen metroseksuaaliin, puhutaan nyt pehmeitä arvoja vaalivista betauroksista.

Betauros on toki siisti ja tyylikäs, mutta hänen erityisyytensä ei jää vain pintaan. Betauros on kiinnostunut henkisistä asioista: koulutuksesta, ruuanlaitosta ja, mikä tärkeintä, lasten kasvatuksesta ja kodinhoidosta. Betauros antaa alfanaaraansa tehdä uraa, itse hän viihtyy mieluummin kotilieden äärellä ja ryhtyy koti-isäksi.

Onko siis tulkittava, että tasa-arvo on toteutunut kun miehen normi on tällä tavalla laajentunut? Ehkä, mutta tätä mieltä eivät ole kaikki. Joidenkin mielestä betaurosten saama huomio on saanut jo naisvihamielisiä piirteitä. Kritiikin ytimessä on väite sitä, että taas pojat ja miehet saavat enemmän huomiota ja kiitosta kuin tytöt ja naiset: pojasta nimittäin kasvaa mies ympäristössä, jossa kiinnitetään huomiota nimenomaan hänen hyvinvointiinsa.

Kun tyttöjä sopeutetaan, pohditaan tarhoissa ja kouluissa poikien viihtyisyyttä ja sitä, onko pojille tarpeeksi virikkeitä. Kun poika kasvaa nuoreksi mieheksi, kannetaan huolta hänen mahdollisesta syrjäytymisestään. Kun nuori mies kasvaa aikuiseksi, kiitää hän välittömästi naisen edelle uraputkeen. Mies nostaa enemmän palkkaa, hän ei törmää lasikattoon eikä hänen työntekijyyttään epäillä, vaikka hänellä olisi lapsia.

Betauroksiin liittyvä kritiikki kiinnittää siis huomiota siihen, että nyt miehiä kiitetään myös siitä työstä, joka katsotaan naisen kohdalla itsestäänselvyydeksi: lasten hoitamisesta.

Olipa mies siis alfa tai beta, on hän joka tapauksessa aina omega.

Mikko Lehtonen:

Naisliike on toki ehtinyt vaikuttaa Suomessa jo hyvät sata vuotta ja modernit feministiset liikkeetkin kolmisenkymmentä vuotta, ja patriarkaatti on horjunut monilla elämän alueilla.

Emme voi kuitenkaan puhua millään vakavuudella jälkipatriarkaalisesta ajasta. Naisten euro on edelleen 80 senttiä eivätkä miehet ja naiset osallistu samanveroisesti hoivatyöhön heteroperheissä. Myös julkisuus käsittelee naisia ja miehiä keskenään eriarvoisesti.

Olisiko esimerkiksi kuviteltavissa, että ketään miespoliitikkoa olisi käsitelty tv-fiktiossa siten kuin Anneli Jäätteenmäki esitettiin äskettäisessä Pääministeri-draamassa? Saattaa hyvinkin olla, että yksi keskeinen patriarkaatin ylläpitomuoto on hokema, jonka mukaan tasa-arvo olisi "jo" toteutunut.

Paula Tuovinen:

Kyllä on vieläkin, kun katsotaan rakenteellista kokonaiskuvaa. Palkoissa naiset jäävät yhä alakynteen, ja vaikka tilanne on monelta osin kehittynyt, parannettavaa on.

Lisäksi – etenkin globaalissa katsannossa – nainen on vielä toinen sukupuoli.

Riikka Ala-Harja:

Nelivuotias tyttäreni on oppinut sukupuolensa toiseuden jo nyt – yhtä lailla Ranskassa asuessa kuin Suomessa käydessä. Tytär siirsi sujuvasti ranskan kielestä sanan "homme" suomen kieleen niin, että ihminen ja mies oli sama.

Mutsi haraa vastaan, yrittää välttää kahtiajakoa, yrittää kaikesta huolimatta toitottaa että tässä ollaan yksilöllistä ja yhtäläistä.

Kiba Lumberg:

Koska edelleen tilanne on sama, koko yhteiskuntajärjestelmä ja koko maailmankuva rakentuvat miesten arvomaailmojen mukaisesti.

Mutta idealistina uskon, että tämä tilanne tulee korjautumaan, kun alamme tajuta, että maailma luhistuu, ellei naisten asema parane ja talous rakenteiden miesmahdin järjestelmä murene.

Myös älyn käsite määritellään miesmaailman mukaisesti, ja tähänkin naiset alistuvat tai alistetaan

Maapallon ja ihmisten tulevaisuus on haaste. Se alkaa siitä, että naisten ja tyttölapsien ihmisoikeuksia pitäisi noudattaa kaikkialla maailmassa.

Miehet ovat hallinneet maailmaa niin kauan, että naisten pitäisi tarttua ohjaksiin ja rakentaa rauhan keinoin ihmiskuntaa eteenpäin, ja siinä tietysti mukana miehiä, joilla on sydän tallella.

Leena-Maija Rossi:

Vaikka naisten mahdollisuudet sitten Beauvoirin päivien ovat paljonkin muuttuneet. Naisten välillä on suuria keskinäisiä eroja, joita tuottaa sukupuolen kietoutuminen moniin muihin seikkoihin, kuten seksuaalisuuteen, etnisyyteen, ikään, yhteiskuntaluokkaan, uskontoon ja uskonnottomuuteen.

Meidänkin yhteiskunnassamme on yhä asemia, joissa nainen on harvinainen poikkeus. Niin ikään sukupuolineutraaliksi oletettua suomen kieltä käytetään mediassa jatkuvasti tavalla, joka vahvistaa miestoimijuutta ja tekee miessukupuolta naisia näkyvämmäksi.

Myös Helsingin Sanomissa "mies"-sanaa näkee käytettävän hän-pronominin tai henkilön nimen tilalla sellaisissakin yhteyksissä, jossa sukupuolen korostamisen ei luulisi olevan mitenkään tarpeellista.

Martti Koskenniemi:

Naisellinen toiseus ehkä jäsentyy – ainakin osassa Länsi-Eurooppaa – toisin kuin vielä sotavuosien jälkeen. Tämä ei kuitenkaan saisi johtaa kuvittelemaan, että jonkinlainen tasa-arvo tai edes siedettävä eriarvoisuus on saavutettu.

Vaikka naisia voi nykyisin olla valta-asemissa, vallankäyttö maailmassa on miesten sanelemaa.

Tämä näkyy niin taloudellisen vallan ensisijaisuutena muuhun yhteiskunnalliseen elämään nähden kuin talouden sisäisessä arvo- ja virkahierarkiassa - niin kuin tällä viikolla julkaistut verotustiedot osoittavat.

Ville Ranta:

Totta kai naisten sukupuoliroolit ovat hellittäneet länsimaissa. Hitaasti ja kivuliaasti.

Eräs merkki siitä, että naisten sukupuoliroolit ovat helpottaneet, on se, että miesten sukupuoliroolit ovat tulleet näkyviin. Nyt näemme, että myös miehiä määritellään sukupuolen perusteella, ja että tämä voi olla vaikeaa miehelle.

Nainen on koko tunnetun historian ajan ollut alempi olento, ja hänet on aina määritelty miesten valta-asemasta käsin toiseksi. Tämän historian jäljet yltävät yhä kaikkialle, ei vähiten ihmisten mieliin. Nainen mielletään yhä toiseksi.

Sirpa Kähkönen:

Siellä, missä pukumiehet kokoontuvat, nainen on yhä toinen sukupuoli.

Antti Arjava:

Globaalisti vastaus on tietysti kyllä. Suomessakin niin voi sanoa, mutta silloin väitteen tarkka sisältö pitää määritellä huomattavasti tarkemmin kuin ranskalaisten filosofien abstrakteja kärjistyksiä rakastavassa puheenparressa on mahdollista.

Nainen ei voi itse päättää, näkevätkö muut hänet sukupuolensa edustajana vai ei, mutta ei kyllä todellisuudessa kukaan mieskään. "Vaikka nainen voi valita erilaisia tehtäviä ja rooleja, yksikään mahdollisuuksista ei avaudu – toisin kuin miehellä – sukupuolesta vapaan ihmisyyden alueella."

Mitähän tämä tarkoittaa, jos nainen on valittu presidentiksi, pääministeriksi, Suomen Pankin, Kansallisteatterin tai Kansallisoopperan pääjohtajaksi? Poistuivatko nämä tehtävät sukupuolesta vapaan ihmisyyden alueelta, ja miten? Palaavatko ne sinne, jos niihin valitaan miehiä? Vai tarkoittaako ajatelma, että naiset on sittenkin valittu tehtäviinsä vain sukupuolen eikä yleisen pätevyytensä perusteella?

Toivottavasti kirja tarkentaa tätä. Tai ehkä se on vain vanhentunut. Siitähän sitä ei voi syyttää.

Sanna Kekäläinen:

On täysin tarpeetonta painottaa, että de Beauvoirin teos on 60 vuoden takainen. Sen lisäksi se kestää aikaa erinomaisen hyvin, siksi pinttyneitä ja sitkeässä sen kuvaamat periaatteet ovat.

Sen kuvaamat periaatteet ovat psyykkisessä ja sosiaalisessa mielessä vielä todellisempia kuin kuusi vuosikymmentä sitten. Taloudellisessa mielessä tilanne on länsimaissa toki muuttunut.

Katsokaa mitä pornografia nykyään kertoo: nainen on genitaaleiltaan muokattu karvattomaksi ja häpyhuulettomaksi pikkutytöksi, silikonirinnoiltaan nainen on äiti. Kokonaisuus on näiden kahden yhdistelmä.

Ja yleisemmin: on olemassa talouden, vallan ja tuotannon "maskuliininen", sukupuolivaltainen rakenne, joka vaikuttaa mielipiteisiin, esiintyy "terveenä järkenä" ja tuottaa esimerkiksi sellaisia hölmöläisten uudissanoja kuten "järkivihreä". Kaikessa on periaate, että tämä valtarakenne penetroituu maailmaan ja pitää sitä pystyssä.

Laura Kolbe:

Kyllä on – mutta niin on mieskin se toinen sukupuoli. Kysymyksenasettelu "mies–nainen" on aikansa elänyt. Naiset, kuten eivät miehetkään, toteutua itseään vain sukupuolensa kautta. Sellainen pelkistää ja typistää elämän monimuotoisuutta.

De Beauvoirin filosofinen näkemys on syntynyt oppineessa ja turvallisessa keskiluokkaisessa maailmassa, ja se unohtaa "alistamisen" ja "vallankäytön" muut mekanismit, joissa sukupuoli on viimeisin muuttuja.

Sukupuolta olennaisempaa on ymmärtää ihmisen taustalla vaikuttavia monimutkaisia sosiaalisia tekijöitä (luokka), asuinpaikka, koulutustausta, ammatti, kotiseutuja niin edelleen. "Naiseus" sinänsä ei riitä, jos taustalla on köyhyyttä, kurjuutta, huono-osaisuutta, alkoholismia – muttei "mieheyskään" pelasta, jos sosiaalinen tausta on vaikea...

Janne Gallen-Kallela-Sirén:

Nainen on globaalisti edelleen toinen sukupuoli, vaikkakin tietyissä valtioissa ja kulttuureissa – muun muassa Pohjoismaissa – jyrkästi kaksijakoinen sukupuolijärjestelmä on kuluneen vuosisadan aikana murentunut ja sukupuoli-identiteettien kirjo moninaistunut.

Tasa-arvo asioissa ja tasa-arvopolitiikassa juridiikka on keskeisessä asemassa. Keskeisessä asemassa ovat myös kulttuuriset vaikuttimet, tavat, tottumukset ja ennen kaikkea koulutus.

Pohjoismaissa näillä sektoreilla on edetty verrattain suurin harppauksin, mutta tämä ei vielä tarkoita sitä, että sukupuoliasioissa pohjoismaiset järjestelmämme ja yhteiskuntamme olisivat täydellisiä. Samanarvoisuus, joka kunnioittaa ihmisten yksilöllisyyttä ja yksilön vapautta on päättymätön prosessi.

Antti Alanen:

Vastaukseni perustuu globaaliin näkökulmaan. Kiinassa murhataan tyttövauvoja. Afrikassa "ympärileikataan" naisia. Iranissa naisen asema taantui Khomeinin myötä.

Friedrich Engels sanoi aikoinaan, että naisen asema on yhteiskunnan kehitysasteen mittari.

Siihen nähden Suomessa voidaan ylpeillä, että naiset saivat täydet poliittiset oikeudet ensimmäisinä meillä. Pohjoismaissa edetään kohti tasa-arvoa, mutta matkaa on täälläkin vielä.

Kirjailijoiden merkitys naisen emansipaatiossa on ollut tavaton: Mary Wollstonecraft, Henrik Ibsen, Minna Canth ja Simone de Beauvoir. Luin de Beauvoirin kirjallisuutenakin herkullisen Toisen sukupuolen 30 vuotta sitten koko laajuudessaan, kun kirjoitin ensimmäistä kirjaani Marilyn – alaston naamio, ja de Beauvoirin ajatukset naisen myyteistä olivat silloinkin hedelmällisiä.

Miehenä olen aina ollut feministi, koska haluan naiseni vapaana ja ylpeänä.

Heikki Hiilamo:

Luin kysymyksen puhelimella keskellä asiantuntijaseminaaria ja olin intuitiivisesti vastaamassa "ei". Sitten katsoin ympärilleni. Valtaosa osanottajista oli naisia, mutta kaikki kahdeksan puhujaa olivat miehiä.

Seminaarin alussa järjestelyistä ja taustatöistä kiitettiin kahta henkilöä. Nämä olivat "luonnollisesti" naisia.

Katja Boxberg:

Kyllä, tietenkin. Ei tarvitse kuin katsoa aiemmin viikolla julkaistuja verotietoja, jotka todistavat että nainen ei ole edes toinen vaan pikemminkin kolmas tai neljäs sukupuoli.

Nainen ja raha ja/tai valta on edelleen jotenkin sopimatonta. Naisen pyrkyä kavahdetaan, kun taas miesten pyrkyä tuetaan ja rohkaistaan. Nainen on ympäristön silmissä aina ensisijaisesti nainen ja vasta sen jälkeen esimerkiksi toimittaja.

Jos verotiedot kertovat toiseudesta, niin tekee myös naisjohtajien vähäisyys lähes kaikilla aloilla. Lehdistössä esimerkiksi ei vieläkään ole yhtään naispäätoimittajaa. Sitä ei voi selittää millään järkiperusteilla. Ainoa selitys on, että Suomessa päätoimittajilla täytyy yhä olla munat.

Tässä on omistajilla harkinnan paikka nyt, kun mediataloissa, kuten Sanomissa, on edessä sukupolvenvaihdos.

Turha väittää, että naiset eivät haluaisi johtotehtäviä. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Ystäväpiiriini kuuluu useita päteviä ja sopivia naistoimittajia, jotka mieluusti tarttuisivat johtotehtäviin mediassa.

Maria Antas:

En mahda mitään, mielestäni en saa tällä hetkellä pois seuraavaa: keskiviikkoillan uutisissa kuulin – taas – vaalirahoituksesta/lahjonnasta ja siitä miten Nova Group oli kutsunut "merkittäviä" henkilöitä kalliille matkalle Saariselälle viettämään yhteistä aikaa, kehittääkseen kiinteistönäkymiä Suomessa. Henkilöt olivat tietenkin kaikki miehiä.

Minua kauhistuttaa suomalainen Kekkosen ajan miesten yhteinen verkottumismalli, joka ylläpitää tai mahdollisesti jopa luo erilaisia "toiseuksia", vaikkapa naisen tai maahanmuuttajan muodossa. Tällainen käytäntö ei kerta kaikkiaan sovi demokraattiseen yhteiskuntaan.

Timo Valjakka:

Kehityksen suunta on oikea, mutta vauhti liian hidas ja maaliviiva siksi vielä kaukana.

Minna Tawast:

Nainen on toinen sukupuoli Beauvoirin tarkoittamassa mielessä niin kauan kuin maailmaa jäsennetään voittopuolisesti miehen näkökulmasta. Tässä suhteessa tilanne on erilainen eri kulttuureissa ja maissa, mutta Beauvoirin "ihmisyys-testi" paljastaa edelleen suomalaisenkin epätasa-arvon. Yhteiskunnallisen vallan mittarilla tilanne on päivänselvä.

Tätä havaintoa ei mitätöi se tosiseikka, että miehetkin voivat huonosti esimerkiksi armeijassa.

Vain rakenteisiin vaikuttamalla voidaan saada aikaan tilanne, jossa suhteellisen tasavertaisesti otetaan huomioon sekä miesten että naisten näkökulmat. Yhtä lailla kuin miesten hyvinvointia parantaa naisten tasa-arvoisempi asema, parantaa naisten hyvinvointia miehenä olemiseen liittyvien epäkohtien korjaaminen.

Millä tavoin toisenlaisia yhteiskunnan perustavat rakenteet olisivat naisten luomina, on kysymys, jonka vastausta voi vain arvailla. Nyt on tärkeää se, että naiset voivat ja haluavat vaikuttaa näihin rakenteisiin.

Filosofisessa mielessä uskon, että pysymme aina toisillemme toisina.

Toiseus on vain nähtävä rikkautena.

Helena Hiilivirta:

Onneksi ja hyvä niin, sillä elämä olisi tylsää jos olisimme samaa sukupuolta kaikki.

Mutta on se myös surullista ja valitettavaa, sillä kosto tulee olemaan julma, kun naisesta kuitenkin ajan myötä tulee ensimmäinen sukupuoli. Silloin mies joutuu hyväksymään, että naisen pelko on viisauden alku.

Jaakko Heinimäki:

Ehdottomasti. Ja mies on se toinen toinen sukupuoli.

Katariina Numminen:

Monessa suhteessa naiset ja miehet eivät ole tasa-arvoisia vieläkään.

Johanna Korhonen:

Kyllä, valitettavasti.

Vaikka nainen omasta mielestään olisi ensisijaisesti ihminen ja eläisi sen mukaan, hän ennen pitkää joutuu huomaamaan, että muut eivät ajattelekaan samoin. Rooliton pakotetaan rooliin, jotta muiden olisi helpompi olla.

Mitään hyvää tästä ei seuraa: vanhat sukupuoliroolit ovat loppuun kulutettuja ja aiheuttavat tuskaa kummallekin sukupuolelle. Jostain pitäisi saada tilaa ihmisyyden uudistumiselle.

Tuska näkyy muun muassa nettikirjoituksissa: mistään muusta aiheesta ei synny niin suuria sotia kuin naisten ja miesten asemasta keskusteltaessa.

Soila Lehtonen:

Maailmassa, jossa naisia murhataan miehen ja miehen suvun "kunnian" vuoksi, kysymys on lievästi sanoen outo. Onko nainen edes toinen sukupuoli, jos hän on pelkkä tavara?

Meillä täällä luterilaisessa demokratiassa (nainen vaietkoon seurakunnassa) kysymys on näennäisesti vain hiukan vähemmän outo.

Virpi Suutari:

Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa nainen on toinen sukupuoli – sanan negatiivisessa merkityksessä – vain jos hän tekee itsestään sellaisen.

Voi myös katsoa, että on rikkaus olla toinen sukupuoli: se, joka voi odottaa lasta ja synnyttää elämää. Tätä biologista tosiasiaa ja ihmettä ei voi selittää pois millään filosofialla.

Petri Merenlahti:

Maailmanlaajuisesti naisen asemassa on yhä runsaasti korjattavaa, ja naisen läsnäolo tuntuu edelleen seksualisoivan asioita, jotka miehiin liitettyinä mielletään sukupuolineutraaleiksi. Mies on vain pappi, mutta nainen on naispappi.

Toisaalta muutoksen merkkejäkin on nähtävissä: nykykulttuuri ei enää suojaa miestä naisen seksualisoivalta katseelta yhtä tehokkaasti kuin ennen. Naisen halusta on tulossa vastavuoroisesti miestä määrittävä tekijä. Mitä enemmän naisesta tulee subjekti, sitä enemmän mieskin saa kokea, mitä on olla toinen. Sukupuolten välisestä suhteesta tulee symmetrisempi.

Juha Sihvola:

Kyllä, tai pikemminkin nainen arvioidaan "toisarvoiseksi", kuten de Beauvoirin "deuxième" on usein käännetty. De Beauvoir tosin liioittelee väittäessään, että nainen ei koskaan voisi toimia ja tulla ymmärretyksi sukupuolestaan riippumatta "ihmisenä yleensä". Kun Anne Brunila johtaa metsäteollisuutta tai Angela Merkel Saksaa, kuinka usein heitä juuri naisina ajatellaan?

Naisen tasa-arvon puute johtuu osittain tradition voimasta: yhä uudet Audi-miehet pomppaavat tytöttelemään harva se päivä. Osittain kysymys on kuitenkin laeista ja rakenteista, joiden korjaamiseksi ja romuttamiseksi feministit ja tasa-arvomiehet yrittävät kamppailla.

Lasikatot eivät poistu naisilta Suomenkaan työelämästä, ennen kuin vanhemmuuden kustannukset jaetaan tasan isien ja äitien työnantajien kesken. Vasta sitten poistuu työnantajilta intressi syrjiä naisia.

Vasta sitten poistuu perheen sisäisissä neuvotteluissa tärkeä intressi olla panostamatta yhtä lailla naisen kuin miehenkin uraan. Ehdotin tällaisen lainsäädännön kehittämistä eduskunnan järjestämässä naisten äänioikeuden juhlaseminaarissa (2007). Eipä taida kukaan poliitikko olla tarttunut ehdotukseen.

Marita Liulia:

Niin kauan kuin nainen saa samasta työstä huonompaa palkkaa kuin mies ja on silti usein käytännön vetovastuussa sekä lapsista että ikääntyvistä vanhemmistaan, pysyy sukupuoli toisena. Monissa maissa naisen asema on radikaalisti heikentynyt 60 vuoden aikana. Beauvoirin tekstit ovat pysyneet ajankohtaisina.

Timo Harakka:

Tämän viikon verotilastot todistavat vastaansanomattomasti, että tasa-arvo ei toteudu Suomessa.

Beauvoiria mukaillen yritysjohtaja ei ole ensisijaisesti mies, vaan pätevä johtaja. Nainen yritysjohtajana on naisjohtaja. Rikas mies ei ole ensisijaisesti mies, vaan rikas. Rikas nainen on perijätär.

Mies on ensimmäinen ja kolmas sukupuoli.

Normimies on ykkönen, elämänhallintansa menettänyt kolmonen.

Veera Luoma-aho:

Mies on yhä normi, nainen poikkeama siitä.

Toisaalta yhteiskunnassa on myös tiloja ja tilanteita, joissa nainen on normi. Esimerkiksi neuvolajärjestelmässä mies saa yhä huomata olevansa se toinen sukupuoli – se, jota ei koskaan puhutella ensimmäisenä.

EI

Johannes Koroma:

De Beauvoirin pohdiskelu ja perustelu ei sytytä eikä vastaa tämän päivän todellisuutta, vaikka feministeillä onkin suuri tarve todistella oman ideologiansa merkitystä pyrkimällä osoittamaan, että de Beauvoirin ajatusten olevan yhä todellisuutta.

Juha Kuisma:

De Beauvoirin kirja heijastaa tosiasiallisesti tilannetta ennen toista maailmansotaa. Sen jälkeen nainen on noussut suhteellisen tasavertaiseen asemaan niin sanotussa läntisessä maailmassa. Huumorin taso osoittaa, että myyttinen mies on suorastaan hätää kärsimässä.

Suomessa naisen tasavertaisuus perustuu talonpoikaiskulttuurin tilanteeseen, jossa emäntä ja isäntä hoitivat yhdessä taloa, sanamukaisesti puolisoina. Emansipaation juuret ovat siis syvemmällä kuin Aleksandra Gripenbergin kynässä.

Se, että nainen ja mies kokevat kehollisen tajunsa eri tavoin, ei ole ongelma eikä tasa-arvon edellytys. Kaikista typologisoinneista pitäisi päästä yksilöiden tunnistamiseen. Edelleen puhutaan liikaa yleistysten tasolla eikä naisliike suinkaan ole syytön tässä kysymyksessä.

Iivi Anna Masso:

Maailmassa kyllä, Suomessa ja ainakin pohjoisessa Euroopassa ei enää suoraan. Naisena on täällä täysin mahdollista menestyä, ja edustaa ihmisenä omaa asiantuntijuuttaan eikä vain naiseutta tai seksuaalisuutta.

Moni asia on toki miehille edelleen helpompaa, miehiä otetaan helpommin vakavasti, hyvä veli -järjestöt toimivat edelleen ja naisten pitää edelleen olla vähän parempia tullakseen kohdelluksi yhtä hyvinä. Mutta kyllä naisetkin osaavat käyttää valtaa, myös muita naisia vastaan.

Suomessa sukupuolta huomattavasti enemmän vaikuttava "toiseutta" tuottava ja syrjintää aiheuttava tekijä on ulkomaalainen tausta.

Pauli Aalto-Setälä:

Ei Suomessa. Sukupuolen toiseus tai täyteys testataan enää vain olympialaisissa.

Matti Wiberg:

Sukupuolten tasa-arvo on meillä jo toteutunut, mutta tosin eräät naiset eivät ole huomanneet sitä.

Aika hyviä perusteita olisi väittää, että nainen on nykyään jopa ensimmäinen sukupuoli.

Kari Enqvist:

Naisen asema on edelleen monissa suhteissa alisteinen miehelle, mutta vain abstraktion ritisevän kuivassa avaruudessa elävä filosofi voi kuvitella, että mies voisi vapaasti "määritellä itsensä joko sukupuolesta riippumattoman ihmisyyden edustajaksi tai miehisyytensä kautta".

Jokainen mies tietää, että myös miehen maailma on täynnä rajoituksia, alistamista, ohjailua ja nöyrtymistä. Myös miehen kyvyt voivat jäävät kehittymättä, hänen toiveensa raukeavat ja pyrkimyksensä kilpistyvät. Elämän pettymysten suuri kertomus ei ole sukupuolittunut.

Katja Tukiainen:

Ei, sillä miehuus ei ole ihmisyyden neutraalitila tai normi. Myös mieheksi tullaan.

Voiko ihminen ylipäätään tuudittautua ajatukseen, että sukupuolia on olemassa vain kaksi.

Jukka Mallinen:

Jos puhutaan Suomesta, niin nainen on toinen monella talouden ja tekniikan aloilla – mutta mies on vastaavasti usein "toinen" privaatissa, perhe- ja sosiaalisfäärissä ynnä muissa. Koulutuksessa, politiikassa sukupuolet ovat jo selvästikin vähintään tasoissa. Kirja "Mies vailla tasa-arvoa" osoitti, että mies on monessa sfäärissä työnnetty katveeseen, marginaaliin – kuten yhä on olemassa naisen syrjäyttämisen aloja.

Maailmanlaajuisesti naisen tasa-arvovajetta esiintyy paljonkin, mutta jatkuvaa edistystä ei voi pysäyttää tässäkään asiassa.

Suurimmat tasa-arvon esteet niin miehellä kuin naisellakin ovat kehittyneissä maissa tänään jo sisäisiä. Monenlaiset fundamentalismit vastustavat sitä – mutta myös ideologinen feminismi tuntuu tähtäävän sukupuolten väliseen sotaan ja valtataisteluun, ei niinkään todelliseen emansipaatioon.

Mirkka Lappalainen:

Simpanssitutkimuksen harrastajana voin sanoa, ettei urosten ja naaraiden käytös ole viidessä miljoonassa vuodessa juuri muuttunut eikä varmaan tule muuttumaankaan.

Osmo Rauhala:

Jos ihmisyyden perustaksi asetetaan YK:n ihmisoikeudet, toiseuden määritelmä koskee miljoonia naisia ja miehiä maailmassa.

Kielteisiä ominaisuuksia voidaan projisoida ihmisiin yhtä hyvin rodun, uskonnon ja poliittisen vakaumuksen kuin sukupuolen vuoksi. Siksi ilmiön kytkeminen vain naisia koskevaksi ei ole uskottavaa, ja kuulostaa kovin tarkoitushakuiselta valtapolitiikan työkalulta.

Suomessa naisten ongelmiin etsitään usein rakenteellisia syitä, mutta miesten vaikeuksien kuten alkoholismi, huono terveys tai väkivalta nähdään johtuvan vain heistä itsestään. Tämäkin täyttää toiseuden kriteerit, mutta sukupuolisesti toisinpäin kuin käsitteen luoja määritteli.

Kristiina Rikman:

Totta kai nainen aina fyysisesti ja emotionaalisesti on erilainen kuin mies, mutta uskon että Beauvoirin kirjan kirjoittamisajankohdan jälkeen nainen on tasa-arvoistunut myös Ranskassa.

Suomessahan naiset ovat "aina" pitäneet itseään yhtä hyvinä kuin miehetkin...

Juha Siltanen:

De Beauvoirin ajattelu pitää yhä (miehistä fraasia käyttääkseni:) kutinsa, teos ansaitsee klassikkoasemansa ja kehotus tutkia "Toisen sukupuolen" teesejä nykyperspektiivistä tuottaisi helposti pienen pöytälaatikollisen verran esseetä.

Jotenkin nykyperspektiivi silti kalvettaa tarpeen pohtia sen vastaavuutta modernissa mies/nais -mikroyhteisössä. Sukupuolen ensimmäisyys/toisuus (jälkimmäinen sana = yritys erottaa ilmiö vakiintuneesta käsitteestä "toiseus") hahmottuu minusta tällä hetkellä välttämättä suhteessa ihmiskunnan primaariin tehtävään, joka ei minusta ole ensisijaisesti sukupuolten välisen, privaatissa todentuvan tasa-arvon saavuttaminen, vaan planeetan ja sen biosfäärin suojaaminen fallis-pölkkypäiseltä "kivavektori"-ajattelulta ja sen ainutlaatuisen kammottavilta seurauksilta.

Naissukupuolen röyhkeys – jos sukupuolella voi ajatella olevan luonteenominaisuuksia, kuten minusta voi – tämän tehtävän edessä on koko ajan tarpeettoman lievää, eikä ole hedelmällistä – eikä varsinaisesti syytä – ajatella naisten primaarissa tehtävässämme jääneen dorkiin kanssaihmisiinsä nähden toiseksi. Nainen on samassa määrin epäonnistumassa, ja – epäoikeudenmukaista tai ei – tämän epäonnistumisen äärellä sukupuolet ovat saavuttamassa kauan kaivatun tasa-arvonsa.

Ymmärrän, että näkökulmani kokee sivuuttaa monen yksilö- ja yhteisötasolla tärkeän pointin, mutta minusta mikään "naisliike" ei todellakaan ole kyllin terävästi oivaltanut niitä teemoja ja keinoja, joiden kanssa totaalineuvottomuuden eteen ja katastrofin kanssa flirttaamaan ajautunut miessukupuoli tulee asettaa kasvokkain.

Sukupuolten välinen epätasa-arvo on tosi. Kaikkien trans-, pseudo-, meta-, multi- ja soolosukupuoltemme keskellä yksilön on aina tarpeen tunnistaa joku, jota pelätä ja jolle pelkää/tunnistaa joutuvansa alistumaan. Intiimi on aina dikotomista, ja tällaisen dikotomian purkaminen on kulttuurin moottori. Mainitun suuren epäonnistumisen edessä toivon silti ennen muuta, että naisen (toistainen) biologinen/psykologinen erilaisuus mieheen nähden johtaisi yhä terävämpään kauhuun ja yhä hedelmällisempään protestiin sen määrätietoisen katastrofiskenaarion edessä, jonka mottona yhä on miehen iankaikkinen kannustin: "rojut torveen ja karkuun".

Seppo Zetterberg:

Nainen on yksi sukupuolista, ei toinen sukupuoli.

EN OTA KANTAA

Max Arhippainen:

Maailmanlaajuisesti kyllä varmasti on. Ja vaikka tasa-arvo Suomessa on paljon parempi kuin useimmissa muissa maissa, ja naisilla on periaatteessa samat mahdollisuudet kuin miehillä toteuttaa itseään riippumatta sukupuolesta, niin onhan tälläkin edelleen sellaisia sosioekonomisia eroja, joita ei voi selittää muuten kuin epätasa-arvolla. Tämän viikon alussa julkaistut verotilastot esimerkkinä.

Tilanne voi kuitenkin olla muuttumassa. Naiset ovat niin suuressa enemmistössä korkeamman koulutuksen saaneiden joukossa, että jossain vaiheessa miehillä voi olla ongelmia pärjätä. En kuitenkaan tiedä, miten nopeasti tämä tulee näkymään käytännössä.

Juha Seppälä:

Koko ilmiö ylipäänsä ja erityisesti Simone de Beauvoirin teoksen tiivistyksen kautta tarkasteltuna on kovin komplisoitu ja abstraktioiden tasolla pyöritelty, mikä on tuttua tietysti myös Jean-Paul Sartren teoksista.

Luultavasti pystyisin vastaamaan kysymykseen paremmin, jos olisin nainen.

Konkretian puolella Kurt Vonnegut kirjoitti teoksessaan Kuolemaa tylympiä kohtaloita (1993) lukeneensa Deirdre Bairin kirjasta "Simone de Beauvoirista" (Summit 1990), että chicagolainen kirjailija Nelson Algren "auttoi neiti de Beauvoiria saamaan ensimmäisen orgasminsa" ja että Iowa Cityssä Algren käytti tästä nimitystä "madame Jäkäti-Jäk", koska tämä "oli kohdistanut heidän suhteeseensa niin paljon julkisuutta".

Kari Uusikylä:

En ota kantaa, koska kysymys ei ole yksiselitteinen.

A) Nainen on yhä toinen sukupuoli. Synnyttäneet miehet ovat harvassa.

B) Entä onko nainen Toinen sukupuoli? Ajatteleva ihminen ei voi vastata kyllä/ei kirjan väittämiin. Naisena tai miehenä oleminen on aivan liian monitahoinen asia kyllä/ei vastauksen lähtökohdaksi.

Markku Ruotsila:

Kysymyksen tarkoitus on niin moniselitteinen ja vaikeasti hahmotettavissa, ettei siihen voi antaa suoraa vastausta.

Paitsi näin: ei naista määritellä aina sukupuolensa kautta eikö hänen olemisensa merkitse aina seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta. Ei mies ole ainoa, joka voi oman valintansa mukaisesti määritellä itsensä joko sukupuolesta riippumattoman ihmisyyden edustajaksi tai miehisyytensä kautta.

Toisin sanoen: kunkin identiteetti on mitä kukin itse päättää; ei sitä voi ulkopuolelta määrätä (yrittää voi, mutta ei se pitkän päälle onnistu).

Jari Sarasvuo:

Miten tällaiseen voi vastata?

Tietenkin nainen on erilainen kuin mies. Tietenkin hänen seksuaalisuutensa on esineellistetty ja tietenkin naisten kokemukset minuudestaan kumpuavat toiseudesta. Ajatus siitä, että miehen suhde lapseen etc olisi sama kuin naisen on biologian faktojen vastainen.

Yhteiskunnallisesti nainen on yhä vähemmän (myönnän, kehitys liian hidasta, varsinkin Suomessa) toinen sukupuoli. Biologisesti ja olemuksellisesti nainen ja mies eivät ole sama sukupuoli, eivät henkisesti eivätkä fyysisen itseilmaisun kautta.

Atro Kahiluoto:

Vastaan "en ota kantaa", koska kysymykseen ei mielestäni voi vastata yksioikoisesti "kyllä" tai "ei".

Vaikka Beauvoirin väitteet pitävät aika pitkälle paikkansa, alkavat yksilölliset erot sekä naisten että miesten joukossa olla niin suuria, ettei mielestäni ole enää oikeutettua puhua "naisista" ja "miehistä" yhtenä joukkona tai "luokkana" edes sillä tasolla kuin Beauvoir niistä puhuu.

Arno Kotro:

Sukupuolijärjestelmä on niin monitahoinen, että kyllä/ei-pelkistys on mahdoton. Kulttuurissamme on rakenteita, jotka nostavat miehiä naisia enemmän johtopaikoille; toisaalta on mekanismeja, jotka estävät naisia putoamasta syrjäytyneistöön samassa määrin kuin miehiä. Karkeasti ottaen nainen on yhteiskuntahierarkiassa kapeammin edustettuna kuin mies, lasikaton ja lasilattian välissä.

Niin naiset kuin miehet tulevat liiaksi määritellyiksi sukupuoleen liittyvien kaavamaisten rooliodotusten ja stereotypioiden läpi, mikä rampauttaa kaikkien elämää. Sukupuoli on helppo kategoria ja siksi saanut laiskaan luokitteluun ja asenteelliseen määrittelyyn mieltyneessä ilmapiirissä ylivallan. Myytit putkiaivoisesta mutta johtamistaitoisesta miehestä ja tippaleipäaivoisesta hoiva-aloille sopivasta naisesta elävät vahvana.

Ummehtunut sukupuolijärjestelmä on toistaiseksi selvinnyt voittajana, toiseksi ovat yksilöinä jääneet niin naiset kuin miehetkin.

Simone de Beauvoirin analyysi kuvannee hyvin aikansa ranskalaista yhteiskuntaa. Seuraava rohkea askel olisi laajentaa beauvoirilainen vapauden viesti myös miehiä koskevaksi. Sekä naiset että miehet, ihmiset siis, kaipaisivat vapautusta sukupuoleensa liittyvistä kulttuurisista roolivankiloista, vielä 2000-luvullakin.

Ben Zyskowicz:

Kysymyksen muotoilu on ainakin minulle kovin hankala.

Leena Lehtolainen:

On maita, kulttuureja ja tilanteita, jossa nainen edelleen on toisen sukupuoli. On tilanteita, joissa mies on toinen sukupuoli.

Vaikka koko maailman väestöä ajatellen nainen on edelleen toinen sukupuoli, on tämä kysymys aivan liian monisyinen ja yleisluontoinen, että siihen voisi ottaa yksiselitteisen kannan. Hienoa, että de Beauvoirin klassikkoteos saadaan vihdoin kokonaan suomeksi!

Tommi Uschanov:

Maapallolla elää lähes kolme ja puoli miljardia naispuolista ihmistä, joiden aseman hyvyyden tai huonouden määräävät sadat erilaiset kulttuuriset, ideologiset, taloudelliset, poliittiset, uskonnolliset ja muut muuttujat. Niiden naisten asemaa parantavat ja huonontavat vaikutukset taas vaihtelevat yhdestä ääripäästä toiseen.

Täten "naista" yksikössä koskeva kysymys on abstraktiotasoltaan varsin korkea.

Vain harvoihin kysymyksiin ollaan silti valmiita antamaan yhtä estottomasti täysin absoluuttisia kyllä- ja ei-vastauksia. Tämä voisi olla huvittavaakin, ellei niin suuri osa kummankin vastauksen tukijoista pitäisi vastaustaan itsestäänselvästi oikeana paitsi faktuaalisesti, myös moraalisesti – ja elleivät he olisi sitoneet vastaustaan niin tiukaksi osaksi koko omaa identiteettiään.

Teivo Teivainen:

Jotta voimme kamppailla alistussuhteita vastaan, alistussuhteet on tunnistettava.

Harri Hautajärvi:

Tilanneon riippuvainen täysin siitä, missä maassa tai yhteisössä tätä kysymystä tarkastellaan. Naisten asema on kovin toisenlainen esimerkiksi Saudi-Arabiassa kuin Ruotsissa.

Samalla kun monissa läntisissä maissa naisten asema on viimeisen sadan vuoden aikana jatkuvasti – vaikkakin hitaasti –parantunut, ovat hunnut viime vuosina kiristyneet entistä tiukemmalle useissa islamilaisissa maissa.

Jos tällä kysymyksellä tarkoitetaan vain pienten piirien akateemista keskustelua joidenkin länsimaiden naisten asemasta, unohdetaan tarkoituksella suurin osa maapallon naisista.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi