HS-raadin vastaukset kysymykseen: Pitääkö turkistarhaus kieltää Suomen laissa?

Eläinsuojeluliitto Animalia on käynnistänyt "Turkistarhaton Suomi 2025" -kampanjan julistenäyttelyllä, joka on tämän viikon esillä Lasipalatsin Akkuna-galleriassa Helsingissä. Näyttelyn julisteet ja animaatiot ovat kansainvälisen Design Against Fur -suunnittelukilpailun satoa.

Nimensä mukaisesti Animalian kampanjan tavoitteena on lopettaa turkistarhaus Suomesta vuoteen 2025 mennessä. Järjestö vaatii, että Suomessa on laadittava suunnitelma turkistarhauksen lopettamisesta ja sen aikataulusta. Kampanja pyrkii vaikuttamaan etenkin kansanedustajiin ja poliitikkoihin, jotta lainsäädäntö saataisiin vastaamaan näitä tavoitteita.

Animalian kampanjassa on mukana myös joitain kulttuurielämästä tunnettuja henkilöitä. Vaatimusta turkistarhauksen lopettamisesta tukevat elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki, kirjailija Leena Krohn, kirjailija Risto Isomäki, kuvataiteilija Jani Leinonen ja näyttelijä Pamela Tola.

Suomi kuuluu maailman tärkeimpiin turkistuotantomaihin. Suomessa tuotetaan vuosittain noin neljä miljoonaa ketun, minkin ja suomensupin turkkia, jotka päätyvät kansainvälisen tekstiili- ja vaateteollisuuden raaka-aineeksi. Turkiseläimiä tuotetaan noin 1400 tilalla, joista suurin osa sijaitsee Pohjanmaalla.

Animalian mukaan eläimiä pidetään turkistarhoilla pienissä verkkopohjaisissa häkeissä vailla mahdollisuuksia kullekin lajille ominaiseen käyttäytymiseen. Järjestö arvioi, että asiaa eivät olennaisesti paranna edes uudet tilavaatimukset, jotka tulevat täysimääräisesti voimaan vuoden 2010 loppuun mennessä. Uusien määräysten mukaan ketun häkissä on oltava eläintä kohti liikkumatilaa vähintään 0,8 neliömetriä ja minkin häkissä 0,25 neliömetriä.

Joissain Euroopan maissa, kuten Britanniassa, Sveitsissä ja Itävallassa, turkistarhaus on kielletty. Lajikohtaisista tarhauskielloista on säädetty ainakin Hollannissa ja Tanskassa.

Suomen Turkiseläinten Kasvattajien Liitto (STKL) ja turkishuutokaupoista vastaava Turkistuottajat Oyj korostavat turkiskasvattajien eettistä ja ekologista vastuuntuntoa. Turkiskasvattajat tähdentävät, että alaa ohjaavat yksityiskohtaiset määräykset muun muassa eläinsuojista ja eläinten hoidosta, käsittelystä ja lopetusmenetelmistä. Turkisalan edustajat sanovat myös usein, että turkistarhauksen kieltäminen Suomessa johtaisi alan tuotannon siirtymisen Kiinan kaltaisiin maihin, jossa eläimillä on huonommat olot kuin Suomessa.

Turkisala korostaa myös elinkeinon taloudellista arvoa. Ala laskee työllistävänsä suoraan ja välillisesti 22 000 suomalaista, ja turkisviennin arvoksi lasketaan 200 miljoonaa euroa.

Viime syksynä STKL järjesti yhdessä Turkistuottajat Oyj:n kanssa mainoskampanjan, jossa kyseenalaistettiin vastustajien motiiveja. Kampanjassa väitettiin, että turkisten vastustajien tavoitteena on kieltää kaikki tuotantoeläintoiminta ja eläinperäiset tuotteet, kuten liha, maito, villasukat ja nahkakengät. Turkiskasvattajat ovat syyttäneet turkisten vastustajia myös turkisalaa koskevien tietojen vääristämisestä.

Turkisten vastustajien ja turkiskasvattajien välejä ovat kiristäneet eläinoikeusaktivistien turkistarhoille 1990-luvulta lähtien tehdyt iskut, joiden yhteydessä on päästetty turkiseläimiä vapaiksi, värjätty niiden turkkeja ja hävitetty eläinten jalostustietoja sisältäviä kantakortteja. Eläinaktivistit ovat tehneet ilkivaltaa myös turkiksia myyviä liikkeitä kohtaan. Turkistarhauskiellon puolesta kampanjoiva Animalia ilmoittaa kuitenkin toimivansa vain avoimesti ja lainmukaisin keinoin.

Viikon kysymys:

Pitääkö turkistarhaus kieltää Suomen laissa?

KYLLÄ

Elina Hirvonen:

On aika vaikea keksiä yhtäkään eettisesti kestävää perustetta, miksi eläinten rääkkäystä estetiikan tai elinkeinonharjoittamisen nimissä pitäisi jatkaa.

Samalla olisi vihdoin aika miettiä tuotantoeläinten olojen radikaalia parantamista myös muuten kuin imagokampanjoinnilla.

Juha Herkman:

Bisnes ei riitä turkistarhauksen jatkamisen perusteluksi. Nykyään ei ole mitään todellista tarvetta tai syytä tuottaa turkiksia.

Ravintotuotantoon liittyvä eläintenkasvatus on tässä suhteessa hiukan eri asia, eikä näitä kahta voi suoraan rinnastaa toisiinsa.

Juha Seppälä:

Mihin sitä tarvitaan? Konkreettisen omakohtaista suhdetta minulla ei ole asiaan: kodissani ei ole ainuttakaan asustetta, jossa olisi käytetty turkista.

Tietyllä tavalla sekä turkiskasvattajien ja -tuottajien että eläinaktivistien perustelut asettuvat suhteisiinsa: huomattavasti kaiken kannalta merkittävämpiä teollisuudenaloja ja elinkeinohaaroja on jo siirretty Suomesta maihin, joissa ihmiset voivat vain uneksia meillä vallitsevista eläinten oikeuksista, niiden valvonnasta ja puolustamisesta.

Annamari Vänskä:

Pitääkö tätä vielä perustella? Jos kannattaa eläinten oikeuksia, ei voi kannattaa turkistarhausta. Meat is murder, and so is fur.

Fiksu ihminen ei kulje murhattu eläin hartioillaan vain, koska haluaa näyttää muille kuuluvansa johonkin tiettyyn sosiaaliluokkaan. Sillä sitähän turkin pitäminen on – ei näillä leveysasteilla kukaan turkkia lämpimikseen käytä.

Turkistarhaus tiivistää eläinten oikeuksista piittaamattoman narsistisen maailmankuvan.

Minna Tawast:

Elävän, villin olennon vankeudessa pitäminen ja tappaminen siksi, että jotkut haluavat somistaa itseään, on epäeettistä.

Häkkien koosta keskusteleminenkin on viime kädessä irvokasta, sillä ketut, minkit ja piisamit liikkuvat luonnossa paljon ja kohtuullisen laajoilla alueilla. Ihan arkijärkikin sanoo, että niiden pitäminen häkissä on kidutusta – muista tarhausoloista puhumattakaan.

Mikäli toppavaatteita, goretexiä, fleeceä ja tekoturkiksia ei olisi keksitty, saattaisi hyvin säädelty ja valvottu turkistarhaus puoltaa paikkaansa, mutta nykyoloissa sille ei ole mitään perusteita.

Turkistarhauksen voi lopettaa asteittain ja suunnitellusti, jolloin yksittäisten tarhaajien tilanne ei muutu kohtuuttomaksi.

Leena-Maija Rossi:

Ajatelkaa kettua 0,8 neliön häkissä ja minkkiä 0,25 neliössä, verkkopohjalla. Lämpimiä vaatteita voi valmistaa ilman turkista. Turkis ei ole ravintoa.

Kaikki turkisten vastustajat eivät vastusta kaikkea eloperäisten tuotteiden tuotantoa. Oletettavasti kaikki kuitenkin vastustavat eläimille tuotettavaa kärsimystä, ja suuri osa myös ajaa parannuksia elintarviketuotannossa olevien eläinten olojen huomattavaan parantamiseen.

Mikäli turkisten käyttö maailmanlaajuisesti vähenisi, se ei olisi kannattavaa Kiinallekaan.

Lause "Suomi kuuluu maailman tärkeimpiin turkistuotantomaihin" on sinällään arveluttava, koska siinä oletetaan jo ala tärkeäksi. Kuka tämän tärkeyden määrittelee, turkistuottajat? Ja lehdistö toistaa.

Jyrki Kiiskinen:

Eläinten rääkkääminen ihmisten turhamaisuuden takia ei ole hyväksyttävää. Se osoittaa, ettemme kunnioita elämää. Ilman elämän kunnioitusta taas on vaikea kuvitella, että esimerkiksi ihmisillä olisi jokin erityinen arvo.

Elämän kunnioitus on myös humanismin perusta.

Katja Tukiainen:

Turkiskasvattajien on turha vedota siihen, että turkistuotanto siirtyy Kiinaan. Ei meillä ole kuolemanrangaistuskaan sallittu, vaikka Kiinassa on. Turkiksia haluavat voivat käyttää luonnosta pyydettyjen eläinten turkiksia ja ekologisesti valmistettuja tekoturkiksia, sellaisiakin on!

Paula Tuovinen:

Turkisten käyttö ei ole nykyisin suurimmassa osassa maapalloa välttämätöntä, vaan kulttuurinen jäänne – ja esteettinen valinta. Turkikset voidaan korvata tekoturkiksilla ja muilla materiaaleilla.

En kannata kaikkien eläinperäisten tuotteiden kieltoa, mutta turkisten tuottaminen varta vasten ylellisyystuotteiksi ei ole sopivaa. Meidän tulisi edes yrittää vaikuttaa asenteisiin, ettei myöskään Kiinassa tarhattaisi eläimiä – turhaan.

Maailmassa arvot ja asenteet muuttuvat, vaikkakin hitaasti, niin joka tapauksessa – ja se vaikuttaa elinkeinorakenteisiin väistämättä. Tässäkin olisi ennakoinnin paikka myös turkistarhaajilla.

Erkki Tuomioja:

Voidaan kieltää riittävän pitkän siirtymäkauden jälkeen.

Claes Andersson:

Ihmisen itseotettu luonnon herruus, niin sanottu kartesiolainen harha, on pohjana ihmiskunnan kollektiiviselle itsemurhalle, kaikille sille ryöstöviljelylle ja turhakkeiden ylikulutukselle joka uhkaa tulevaisuuttamme – ilmakehän lämpenemisen, aavikoitumisen, vesien, ilman ja maan myrkyttämisen muodossa.

Tapamme kohdella eläimiä on osa tätä "herruusharhaa", ja (J.M.Coetzeen mukaan) myös yhteydessä tapaamme tuhota toisia ihmisiä laajamittaisesti ja teollisesti (esimerkiksi holokausti).

Elämän kunnioittaminen edellyttää myös eläinten kunnioittamista.

Turkistarhauksessa on kyse tuotteista jotka eivät ole meille välttämättömiä ja jotka ovat helposti korvattavissa muilla vaatemateriaaleilla.

Ajatus siitä, että tietyn ajanjakson puitteissa voisimme luopua turkiseläinten tarhauksesta ja tappamisesta, tuntuu eettisesti oikealta, ja aatteellisesti järkevältä.

Atso Almila:

Kuten Suomen Luonto -lehdessä työskentelevä lankoni sanoo: "On puhuttava niiden puolesta, joilla ei ole omaa ääntä".

Soila Lehtonen:

Joillekin ihmisille on merkityksellistä se, paljonko ja millaista kärsimystä heidän omat välilliset tai välittömät tekonsa aiheuttavat eläville olennoille, toisille ei ole.

Ja tämä "keskustelu" kärjistyy aina siihen, että tarhauksen puolustajat ilmoittavat syvästi halveksivansa turkisteollisuutta vastustavia viherpiipertäjiä (erityisesti koska nämä ovat terroristeja), ja että he itse yleensäkin tekevät mitä lystäävät ja käyttävät mitä tahansa eläinperäisiä tuotteita ilman vähäisintäkään omantunnon soimausta.

Turkistuottajien paranoidin villasukkapropagandan mukaan ihmiskunta siis pakotetaan pian vegaaneiksi, koska viherpiipertäjät kehittävät maailmanlaajuista salaliittoa. No sehän olisikin upeaa. Jos täällä piiperrettäisiin enemmän eli kulutettaisiin vähemmän ja järkevämmin, meidän jälkeläisemme eläisivät paremmin ja ehkä pitempäänkin.

Petoeläinturkistuotanto on ylellisyystuotantoa. Minkkiturkkia pidetään siksi, että se tuntuu ja näyttää ylelliseltä. Turkistarhaus ei ole ekologinen eikä järkevä elinkeino.

Koiraeläimen pitäminen 0,8 neliön häkissä olisi eläinsuojelurikos, jos kyseessä olisi Musti. Tarhaketun tilanne on toinen, enkä ymmärrä miksi, mutta vaikkapa sekä lemmikkikoiria että koiraeläinturkiksia omistavat ilmeisesti ymmärtävät.

Ei ole suomalaistarhauksen puolustus, jos väitetään, että meiltä turkistuotanto siirtyy jonnekin missä eläinten olot ovat vielä kurjemmat! Se että maailmassa on ziljoona muutakin epäjärkevää asiaa, vaikkapa kilpa-autoilu tai härkätaistelu, ei ole mikään syy jatkaa yhtäkään epäjärkevää asiaa.

Paola Suhonen:

Ainoa argumentti, jolla turkistarhausta voidaan muka tukea, on sen elinkeinonharjoittajilleen tuoma hyöty. Tässä maailmassa ja yhteiskunnassa löytyy varmasti vaihtoehtoisia elinkeinoja, joilla vihdoinkin täysin järjetön ja moderniin kulttuuriin kuulumaton julmuus saadaan loppumaan.

Aihe on niin lähellä sydäntäni, että voisin kirjoittaa siitä hyvinkin kärkkäästi ja napakasti – haluaisin ehdottomasti liittyä Aki Kaurismäen, Jani Leinosen ja muiden tukijoiden riveihin!

Ja hienoa on myös tällä kertaa se, että siirtymäaikakin on otettu niin suurella marginaalilla huomioon. Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vihdoinkin siirtyä sivistyneen maailman arvomaisemaan.

Juha-Pekka Hotinen:

Sen voi hyvin lopettaa, koska kukaan ei tarvitse turkiksia mihinkään.

Janne Saarikivi:

Ihmisen ja eläinten suhde on aikamme tärkeimpiä kysymyksiä, ellei kaikkein tärkein. Länsimainen ihminen on vähä vähältä alkamassa ymmärtää, että eläimet ovat tuntevia ja älykkäitä olentoja, kaltaisiamme, joita ei voi ajatella pelkän hyödyn näkökulmasta.

En halua sanoa, että kukaan ei tarvitse turkiksia. Ei kukaan tarvitse myöskään kultasormuksia, loistoautoja, huvijahteja eikä hienoja kastikkeita tai samppanjaa.

Tai kuka tarkkaan ottaen tarvitsee myöskään romaaneja, teatteriesityksiä, tauluja tai lauluja? Kuitenkin kaikki nämä asiat sulostuttavat elämää, joka vastaa saa mielekkyytensä siitä ylimääräisestä, mikä ei täytä välttämättömiä tarpeita.

Eri asia on sitten se, että nykyisenkaltaisen turkistarhauksen tulisi olla kielletty maailman kaikissa maissa, kuten myös häkkikanaloiden tai sikojen tehokasvatuksen.

Hankkikoot ihmiset turkiksensa metsästämällä talvisessa erämaassa. Hankkikoot ihmiset munat naapurilta, jolla on pihalla kirjavia kanoja kotkottamassa ja lihansa ottamalla possun karsinaan pihamaalla.

Pääasia on, että olemme kontaktissa siihen kuolemaan, josta on meidän elämämme, niin tarpeemme kuin turhuutemme.

Ville Ranta:

Entisten koti-, nykyisten tuotantoeläintenkin olot ovat törkeän huonot. Ei tarvitse olla asiantuntija tajutakseen, että turkiseläimet, villieläimet, elävät täysin sietämättömissä, luonnottomissa olosuhteissa.

Ero on valtava esimerkiksi lehmiin, sikoihin ja lampaisiin ja siihen, miten näiden eläimien elämä on mahdollista järjestää.

Turkistarhoilla elää villieläimiä, joilta on viety kaikki elintila ja koko olemassaolo. Tämä on törkeä vääryys.

Turkistarhaus on ilman muuta kiellettävä. Turkikset ovat sitä paitsi ylellisyyksiä, eivät todellisia tarvekaluja.

Silja Rantanen:

Vastatusten ovat eettinen periaate ja tarpeeton hyödyke. Jos vastatusten olisivat eettinen periaate ja välttämätön hyödyke, kysymys olisi mutkikkaampi.

Lainsäädäntöä ei voi korvata turkistarhaajien eettisellä vastuuntunnolla. Tarhaus on sitä kannattavampaa, mitä huonommin eläimiä kohdellaan.

Yksityisyrittäjien eettiseen vastuuntuntoon ei voi luottaa kysymyksessä, josta heidän elinkeinonsa tuottavuus riippuu.

Heikki Hiilamo:

Kyllä turkistarhauksessa on kyse eläinrääkkäyksestä. Emme voi sallia rääkkäystä sillä, että jos lopettaisimme sen, muualla rääkättäisiin vielä pahemmin. Emme salli vankien kiduttamistakaan, vaikka muualla sitä tehdään vaihtelevalla julmuudella.

Turkistarhaus tuo toki Suomelle vientituloja ja tarjoaa monelle – pienituloisellekin – tärkeän elinkeinon. Tarhauksen päättämisessä tarvitaankin pitkä siirtymäaika ja runsaasti tukitoimia.

Leena Lehtolainen:

Eläinten kasvattaminen epälajinomaisissa oloissa pelkästään turkistuotantohyödykkeiksi on julmaa ja tarpeetonta. Animalian esittämä aikataulu on järkevä, sillä se antaa turkistuottajille ja -teollisuudelle runsaasti siirtymäaikaa.

Mikäli turkisvaatteita tarvitaan, käytettäköön niiden eläinten turkkeja, joita ihminen syö: porojen, hirvien, luomulampaiden – ja kyyttöjen. Lisäksi vanhat turkikset kannattaa pitää mahdollisimman loppuun, tuunata ja muodistaa. Tarhaturkiseläintuotanto ei kuulu 2000-luvulle.

Jaana Airaksinen:

Joidenkin eläinlajien järjestelmällistä rääkkäystä ja surmaamista ei mitenkään voi perustella toisen eläinlajin (ihmisen) oikuilla. Ihmisen on helppo pitää itsensä lämpimänä kylmissäkin olosuhteissa ilman tarhaturkiksia.

On mahdotonta keksiä ekologisesti järjettömämpää tapaa tuottaa ihmisille vaatteita kuin turkistarhaus, jossa tarhaeläimiä ruokitaan eläinproteiinilla, sitten eläimet surmataan ja niistä käytetään vain iho. Ei myöskään ole tarpeellista tuottaa tunne-elämältään monimutkaisille eläimille suurta kärsimystä vaatteiden tuottamisen takia, vaatteita voidaan valmistaa erilaisista peltokasveista, puusta ja monista muista raaka-aineista.

Riikka Ala-Harja:

Eläinten olojen parantaminen ei riitä. "Kiinassa olot olisivat vielä huonommat" on jeesustelua.

Katja Boxberg:

Samalla logiikalla myös muun muassa sikojen huonoon kohteluun on puututtava ankarammin. Myös Lounais-Suomen maatilojen vesistöjen likaantumiseen on puututtava lain voimalla.

Elinkeinonvapaus on tärkeä arvo. Eläinten kohtelu, ympäristön arvostaminen ja Itämeren suojelu ovat kuitenkin sivistysvaltion tunnusmerkkejä. Niiden edessä taloudellisesta hyödystä on voitava tinkiä. Tarhaajille ja viljelijöille on tietenkin korvattava elinkeinon menetyksestä aiheutuneet kustannukset.

Osmo Rauhala:

Ainakin nykymuotoinen tarhaus voitaisiin lopettaa. Ala tuottaa maalle nyt enemmän huonoa mainetta kuin todellista hyötyä. Vaihtoehtoisia elinkeinoja maaseudulle on tarjolla useita.

Ehkä voidaan kehittää luonnonmukainen turkistarhausmenetelmä, jossa eläinten olot saadaan paremmaksi. Se vaatinee kunnon tutkimusta.

Siirtymäaikana voisi luontoomme tuodut ja haitalliset vieraslajit, villiminkit ja supit, metsästää pois ja tehdä niistä tuotteita niille, jotka aitoja turkiksia haluavat.

Anja Snellman:

Turkistarhaus on ristiriidassa eläinsuojelulakimme periaatteiden kanssa; tuottavassa tarhausbisneksessä ei voida kunnioittaa eläinten oikeuksia.

Saattaa tietysti olla, että tarhaus keskittyy yhä enemmän Kiinaan ja Venäjälle, jos se Suomessa kielletään, eivätkä siellä tarhattujen eläinten olot yllä edes Suomen tasolle.

Tosiasiassahan turkistarhaus on jo siirtynyt paljolti Kiinaan, kun turkisbisneksestä on tullut globaali ökyvisio, jossa suomalaiset turkistuottajat ovat karvoineen ja nahkoineen mukana.

Paitsi eettisistä syistä, myös ilmaston lämpeneminen yhtenä pontimena turkistarhaus tulisikin lopettaa kaikkialta maailmasta.

Virpi Suutari:

Ihmisen saa nykyään lämpimäksi muillakin kuin turkiksilla. Kaikki elinkeinot eivät voi myöskään jatkua ikuisesti eettisen tietoisuuden kasvaessa.

Alalla olevien ihmisten täytyisi saada valtion tukea työllistyäkseen toisiin ammatteihin.

Antti Nylén:

Turkistarhaus, broilerinkasvatus ja häkkikanalat ovat yksiselitteisesti moraalittominta mitä Suomen laki sallii. Ne on kaikki kiellettävä niin pian kuin suinkin. Aloitettakoon turkistarhauksesta. Animalian ehdottama siirtymäaika on silti liian pitkä. Ehdotan kuukautta.

Entiset tarhaajat saakoot kultaiset kädenpuristukset; tässä hulluudessa heidän syntitaakkansa ei ole suurin. Paljon raskaampi se on turkissomisteisia toppatakkeja ostavilla kuluttajilla, "rohkeasti" turkiksia puolustavilla muotitoimittajilla ja kaikenlaisilla tyhjänpuhujilla, joiden mielestä on hyvä, että turkistarhaus on hyvien suomalaisten eikä pahojen kiinalaisten käsissä.

Itse asiassa Suomen laki kieltää turkistarhauksen jo nyt. Tarhaus, kuten broilerinkasvatuskin, rikkoo päivänselvästi eläinsuojelulain 3 §:ää.

Epämukava ja hankala – eettisesti edes jotakin vaativa – laki kuitenkin mitätöidään asetuksilla, kuten lainsäädännössä on tapana.

On mielenkiintoista nähdä, onko HS-raadissa turkistarhauksen (suomalaisen tai ulkomaalaisen, samantekevää!) puolustajia. Sen tiedän, että poliitikoissa, noissa moraalittomuuden ammattilaisissa, ja niin sanotun kansan mädännäisimmissä riveissä noita ihmishirviöitä on viljalti. Onko heitä myös ammatikseen ajattelevassa kansanosassa?

Arno Kotro:

On vaikea keksiä perusteluja turkistarhauksen puolesta. Taloudelliset argumentit ovat yksinään kestämättömiä: niillä voisi puolustaa myös orjien pitämistä. Jos taloudelliset motiivit ja perustavat moraaliarvot vetävät eri suuntiin, moraalin pitää voittaa, piste.

Kotoista eläinrääkkäystä on paha perustella silläkään, että rääkkäyksen kieltäminen siirtäisi tarhauksen Kiinaan ja muihin sellaisiin maihin, joissa eläimiä kohdellaan vielä julmemmin. Se ei tee kiduttamisesta oikeutettua, että "sitä noi toisetkin tekee ja vähän enemmänkin", vaikka mekaanisen utilitarismin kyyninen tase joskus sattuisikin kääntymään rääkkääjän eduksi. "Jos minä jätän tekemättä väärin, niin joku muu tekee kuitenkin" on moraalisen selittelyperinteen murheellisimpia lauseita.

Se menee juuri päinvastoin. Jos muut sortuvat vääryyksiin, vähintään pitää siivota oma tontti, jotta olisi eettistä selkärankaa vaatia heitä muuttamaan toimintaansa. Ja dominoteoria toiminee tässäkin: jos yhä useammat maat kieltävät tarhauksen, kielto ajan oloon laajenee, ja meidän kuuluu sivistysmaana (?) olla eturintamassa.

Turkistarhauksessa kuten niin monessa muussakin moraalikummajaisessa on kyse tottumuksesta. Olemme kasvaneet ja mukautuneet siihen, että turkiseläinten julmaa kohtelua ihmisen turhamaisuuden vuoksi katsotaan läpi sormien.

Olen kuitenkin optimisti. Sekin aika tulee, kun hihhuleiksi leimattuihin eläinaktivisteihin suhtaudutaan samoin kuin me suhtaudumme niihin, jotka vaikkapa 1800-luvulla havahtuivat aikalaissokeudesta ja alkoivat vastustaa orjuutta.

Veera Luoma-aho:

On selvää, että turkiseläimet eivät voi tarhoilla hyvin. Turkistarhaus on ehkä turhin laillinen eläimille aiheutetun kärsimyksen muoto, jonka soisi kuuluvan menneeseen maailmaan.

On tekopyhää puhua turkiksista lämpiminä, "luonnollisena" vaatekappaleena, sillä nykyisenkaltaisessa turkistuotannossa ei ole mitään luonnollista. Valtaosa valmistetuista ja myydyistä turkiksista on sitä paitsi somisteita, joiden tehtävä on tyydyttää ihmisten turhamaisuutta, eikä lämmittää ketään.

Turkistarhauksen vastustamisen leimaaminen luonnosta vieraantuneiden kaupunkilaisten puuhasteluksi on silkkaa hölynpölyä. Niin luonnosta vieraantunutta on suomalainen eläintuotanto itsessään, ja vain harva maalla asuva on sen kanssa enää läheisesti tekemisissä.

Stereotypia turkisten vastustajasta on pörröiseen eläimeen kiintynyt tyttönen – todellisuudessa naiivia on kritiikitön usko nostalgiseen propagandaan onnellisesta suomalaisesta maatilan Mansikista.

Erityisen köyhä kehäpäätelmä on piiloutua sen taakse, että "turkistarhaus on laillinen elinkeino". On lapsityövoiman hyväksikäyttökin laillista elinkeinonharjoittamista monissa Aasian maissa. En ole myöskään kuullut kenenkään argumentoivan, että lapsityövoima ei saisi olla kiellettyä Suomessa, koska se johtaa sen käyttämiseen Kiinan kaltaisissa maissa, jossa lapsien olot ovat vielä huonommat.

Yhteiskunta muuttuu, lait muuttuvat. Kyse on aina poliittisista päätöksistä.

Timo Harakka:

Kuten on nähty, kotieläintalouden valvonta ei toimi.

Sirkka-Liisa Anttilassa meillä on kaali vartioimassa pukkimaata.

Kiba Lumberg:

Sellainen leipätyö, joka tuottaa kärsimystä eläimille, on hurjaa ja kamalaakin vastakkainasettelua.

Onko näin että meidän hyväksyä kärsimykset jotka kohdistuvat eläimiin ja jatkaa sitä käytäntöä vieläkin. Välillä mietin, onko meidän ihmiskunnan valtikkamme tarkoituksena koko ajan valjastaa luontoa ja eläimiä mielivaltaisesti ja julmasti meidän ihmisten itsekkäiden ja julmien tekojen ikeeseen.

Turkistarhaajienkin olisi hyvä keksiä jotain muuta työtä kuin repiä nahkoja eläinten päältä. Hienot rouvat kantavat toisen ihoa päällään. Miten olisi, jos joku teurastaisi ihmisen ja repisi ihon ihmisen päältä, käsittelisi sitä ja sitten joku hieno rouva tai neiti kantaisi käsiteltyä ihmisnahkaa takkina, hattuna tai muuna sellaisena?

Tietynlaista ihmis- ja eläintarhausta on jo tietyssä mielessä kaikkialla. muuta olemme niin sokaistuneita, ettemme tajua, kuinka vääristynyt arvomaailmamme jo on.

Harri Hautajärvi:

Pukeutuminen on nykyisin enemmän viestien ja koodien välittämistä ja omasta viiteryhmästä kertomista kuin suojautumista kylmää ja katseita vastaan. On huvittavaa, että nuoret ovat lakanneet käyttämästä talvikenkiä ja -vaatteita, käyttäen kovilla pakkasilla ja lumen täyttämillä jalkakäytävillä sisäpallokenkiä, mutta rouvat saapuvat oopperan ja teatterin ensi-iltoihin lämpimän auton kyydissä turkikset yllä, vaikka ulkona olisi lämpötila plussan puolella.

Olisi mielenkiintoista tutkia, ketkä kaikki nykyisin hankkivat tarhaeläinten turkeista tehtyjä vaatteita. Onko mielikuva turkiksiin snobbailumielessä verhoutuneista, eläinten kärsimyksistä piittaamattomista eliittirouvista yhtä todellisuuden kanssa. Onko mahdollisia muita turkisten käyttäjiä?

En vastusta turkiksia sinänsä. Käytin vielä jokunen vuosi sitten pakkaskeleillä isoisän vanhaa 1950-luvun takkia, jonka sisäpuoli oli verhottu lampaan turkiksella ja kaulus oli kultalammasta. Ammateissa joissa tarvitaan kylmän suojaksi turkiksia, voidaan käyttää esimerkiksi lammasturkkeja.

Tarhatuista eläimistä valmistetut turkikset sen sijaan ovat täysin turhia. Kalliit turkit ovat snobbailuun käytettäviä luksusvaatteita, jotka suurimman osan vuodesta roikkuvat kaappien kätköissä. Ilmastonmuutos on koko ajan vähentänyt turkisvaatteiden tarvetta (tämän talven säät ovat poikkeus, mutta turkiksitta selviää aivan hyvin).

Turkistarhaus on eläinten kiduttamista. Vielä pahempaa on kuitenkin monissa turkistarhaiskuissa tehty täysin ajattelematon tarhaminkkien vapauttaminen Suomen luontoon, sillä siitä on seurannut arvaamattomia tuhoja ekosysteemeille.

Jos yhteiskunnallisia uudistuksia jätettäisiin tekemättä sillä perusteella, että ongelmat esiintyvät paljon pahempina Kiinassa, voisimme saman tien pysäyttää kaikki uudistukset.

Turkiseläintarhausta huomattavasti suurempi ongelma on tehoeläintuotanto. Teollisuus on opettanut ihmiset syömään lihaa joka aterialla, ja se on johtanut valtavaan tehoeläintuotantoon, jossa eläimet kärsivät ja ihmiset syövät surkealaatuista, antibiooteilla kyllästettyä stressilihaa.

Eläinten surkeaan kohteluun tuskin tulee Suomessa parannuksia niin kauan kuin maa- ja metsätalousministerinä häärii sikatilan emäntä Sirkka-Liisa Anttila.

Pekka Milonoff:

Turkistarhaus pitää kieltää vuoteen 2025 mennessä. Niin Suomikin ottaisi askeleen kohti kestävää ihmisen ja luonnon välistä tasapainoa.

Teivo Teivainen:

Ketunhännillä koreilu on kelvoton peruste nykymuotoisen turkistarhauksen tuottamalle tuskalle.

Umayya Abu-Hanna:

Tässä muodossa kyllä ja aikaisemmin kuin vuonna 2025.

Osmo Soininvaara:

Riittävällä aikavälillä tosin. Koko alassa ei ole oikein mitään järkeä. Noiden turkisten ekotase on todella huono, koska eläimet syövät paljon proteiinipitoista ruokaa, suuri tarha vastaa kohtalaista taajamaa, mutta se vesienpuhdistusvaatimukset eivät vastaa, minkä lisäksi ihmiseen sopeutumattomien eläinten pitäminen vankeina ahtaissa häkeissä on julmaa.

Eläinsuojeluliike vain on tehnyt kaikkensa estääkseen asiallisen kriittisen suhtautumisen turkistarhaukseen typerillä tempauksillaan. Suoran toiminnan tehtävänä on saada ihmiset puolelleen eikä vastaansa. On turha kuvitella, että pieni aktivistiryhmä voisi pakottaa yhteiskunnan tottelemaan kantaansa, päinvastoin, kiristykseen ei voi koskaan suostua.

Suoran toiminnan pitäisi tässä kohdistua kulutukseen, ei tuotantoon, koska tarhauksen kieltäminen Euroopassa siirtää tuotannon Aasiaan. Eurooppalaiset pitää saada kuluttamaan turkiksia vähemmän. Siksi slogan "minkkiturkki on venäläisen huoran virka-asu" toimisi paljon paremmin.

EI

Kersti Juva:

Pidän tärkeänä että turkiskasvatusta valvotaan huolellisesti, mutta niin kauan kun meillä on navettoja, kanaloita, sikaloita ja lampoloita, en näe miksi turkistarhaus pitäisi kieltää.

En näe oleellista eroa käytännöllisen turkiksen, nahkakenkien ja lihansyönnin välillä.

Taru Mäkelä:

Talvipakkasilla on turkki mitä oivallisin ja käytännöllisin päällysvaate. Ja ekologisempi kuin tekoturkki tai fleece. Turkistarhaus on suomalaiselle kansantaloudelle tärkeätä toimintaa.

Kansainvälisesti turkiskaupassa on perinteisesti ollut paljon juutalaisia toimijoita ja on mielenkiintoista pohtia, kuinka paljon alan vastustamisessa on kyse tiedostamattomasta antisemitismistä.

Terroritekoina purkautuvan "eläintensuojelun" takana on usein urbaanien yksilöiden alitajuinen käsitys eläimestä söpönä animaatiohahmona tai pehmoleluna.

Juha Sihvola:

1990-luvun suomalainen eläinaktivismiin on sisältynyt runsaasti jo menetelmiltään moraalitonta ja rikollista toimintaa. Toimintatavat ovat saaneet monet tuntemaan vastenmielisyyttä myös liikkeen tavoitteita kohtaan. Niissä on paljon hyvääkin.

Turhamaisuus ja tuhlaavaisuus ovat paheita, eläimiä ei saa kiusata, epäekologista tuotantoa on kritisoitava ja korjattava. Näitäkin periaatteita Animalia ajaa, mutta niistä ei seuraa, että kaikki tuotantoeläintoiminta pitäisi lopettaa. Eivät kaikki turkiksetkaan ole turhamaisuutta vaan turkislakki on kovalla pakkasella paras päähine.

Äärilinjan eläinaktivismi on juuri sitä korkean elintason peräkammarin lasten tekopyhää turhamaisuutta kuin mistä se itse turkkidaameja syyttää.

Kaikki kunnia sille, että nykyinen Animalia hehkuttaa avoimuutta ja laillisuutta, mutta minussa järjestö herättää tasan yhtä paljon luottamusta kuin taistolaisperinnettä jatkavat antikapitalistiryhmät.

Luottamusta eivät tosin herätä myöskään Pohjanmaan turkistuottajien kannanotot, joissa vastapuolta mustamaalataan ja demonisoidaan.

Eettisen ja ekologisen vastuun kanto sekä eläinten kohtelua koskevan lainsäädännön kehittäminen on kuitenkin oikea linja.

Juha Kuisma:

On parasta, että turkistarhausta tapahtuu siellä, missä tuotantoa sentään valvotaan jonkinlaisen yhteiskunnallisen etiikan mukaan.

Eri asia on, jos valistus johtaisi siihen, että turkisten kysyntä kerta kaikkiaan loppuisi. Mutta siihen ei Animalian vaikutusvalta taida ulottua.

Uskon kyllä, että ihmiskunnan valveutuva kehitys ennen pitkää johtaa siihen, että turkiksia ei käytetä.

Filosofinen kysymys on, missä määrin 100 sukupolvea tarhassa kasvanut turkiseläin "vapautuu", jos se ajetaan luontoon. Epäilen, että tuollainen suoran toiminnan kautta tapahtuva vapautuminen on eläinrääkkäystä.

Kulttuurin kotiutuneet kotieläimet kuten lehmät ovat sitten ihan eri juttu.

Eettisistä kysymyksistä keskusteltaessa on ongelmana se, jos joku uskoo olevansa oikeassa ja muita tiedostavampi. Silloin keskustelua ei synny.

Kaari Utrio:

Kieltoja meillä on ihan tarpeeksi. Ala on tarkkaan säädelty.

Samoilla argumenteilla pitää loogisesti kieltää myös sikalat, navetat, kanalat ja kalankasvattamot.

Johannes Koroma:

Yhtä perusteltua olisi vaatia kotieläimien pito kiellettäväksi. Siat ja lehmät eivät ainakaan Suomessa talvella voi elää lajityypille luontaisissa oloissa. Tällaisina pakkastalvina olisi mahdollista vaatia myös ihmisille lajityypillisempiä oloja hieman lämpimämmissä maissa.

Markku Ruotsila:

Lailla ja sen sanktioilla pakottaminen sopii huonosti moderniin moniarvoiseen demokratiaan.

Sikäli kun esim. turkistarhaukseen liittyy eettisiä ongelmia – ja näin voi perustellusti sanoa – siitä tulisi pyrkiä eroon muilla kuin valtiovaltaa vahvistavilla, pakottamista lisäävillä ja ihmisten vapautta rajoittavilla toimilla.

Jos uutta lainsäädäntöä välttämättä halutaan, tässäkin asiassa moderniin moniarvoiseen ja vapaaseen yhteiskuntaan paremmin sopiva keino olisi turkistarhauksesta luopumisen verotuksellinen ja muu rohkaisu, kepit ja porkkanat.

Ulkopuolista pakottamista parempaa on suostuttelemalla tapahtuva muutos eettisessä ajattelussa ja siitä ennen pitkää automaattisesti nouseva konkreettinen muutos. Mikään muutos ei pysy, ellei se pohjaa vapaasti ja todellisesti omaksuttuihin arvoihin.

Ilona Anhava:

Turkiksia ei ole syytä vastustaa sen enempää kuin ylellistä nahkakäsilaukkua.

Kuopion ilmastossa turkki on järkevä ratkaisu.

Turkiseläimille kohtuullisen eläimelliset olosuhteet.

Seppo Lampela:

"Turkistarhaton Suomi 2025" tulee saavuttaa tiedotuksen ja asenteiden muuttamisen kautta.

Turkistarhaus on mielestäni hanukasta, mutta yhtä suolesta on julistaa laittomaksi rehellisten ihmisten elinkeino. En näe mitään syytä kenenkään pukeutuvan turkiksiin, mutta ihmisillä tulee olla oikeus pysyä ääliöinä.

Iivi Anna Masso:

Eläinten elinolosuhteisiin täytyy kiinnittää huomiota, mutta täsmäkiellon välttämättömyydestä en ole yhtään vakuuttunut.

Pauli Aalto-Setälä:

Niin elintarvike- kuin turkistuotannon eläimien kohtelun tulee olla kunniallista ja valvottua, mutta en voi kannattaa esitystä, joka lisäisi muutenkin törkeällä tasolla olevaa työttömyyttä.

Timo Valjakka:

En kannata turkiksia, mutta uskon enemmän yleisen asenneilmaston muutokseen.

Kun turkisten käyttö on yhtä noloa kuin julkinen tupakointi ja maasturin omistaminen (niin kuin se melkein jo on), lakia ei erikseen tarvita.

Matti Kalliokoski:

Elinkeinoja ei pidä lakkauttaa mielikuvapohjalta. Vaikka keskustelussa kumpikin osapuoli voi vedota tunteisiin, ratkaisut pitää tehdä näyttöön perustuen.

Nykyinen lainsäädäntö antaisi riittävät valtuudet, jos näyttöä eläinsuojeluongelmista olisi riittävästi.

Max Arhippainen:

Ihminen käyttää muita eläimiä hyväkseen. Ei kovin mukava luonteenpiirre, mutta minulla on vaikea ymmärtää miksi juuri turkistarhaus olisi eettisesti pahempi kuin teollinen kanankasvatus tai suursikalat.

Antti Alanen:

En ole asiantuntija, mutta maallikkona ajattelen, että turkistarhaus on osa laajempaa kokonaisuutta, johon kuuluvat myös karjatalous ja kotieläimien pito. Tarhaeläimet eivät ole villieläimiä, jotka selviytyisivät vapaina luonnossa. Ihmiset varsinkin pohjoisessa ovat aina käyttäneet turkiksia, jotka ovat myös ekologisesti kestävää materiaalia. Tietenkin tarhaeläimiä pitää kohdella hyvin.

Antti Arjava:

Niin kauan kuin lihansyöntiä ei kielletä lailla, ei tunnu loogiselta estää eläinten hyödyntämistä muillakaan tavoilla.

Tuotantoeläinten elinoloissa pitäisi pyrkiä samaan tasoon kaikilla aloilla. Eläinten suojelussa painopiste on lajien säilymisessä, ei yksittäisen eläimen pelastamisessa. Aktivistien motiivien uskottavuutta ovat nakertaneet iskut, jotka tuottavat sekä tarhaeläimille että muulle luonnolle suurta vahinkoa.

Ristiriita on sama kuin abortinvastustajien lääkärimurhissa (joihin tietenkään eivät syyllisty kaikki vastustajat).

Matti Wiberg:

Turkikset pelastavat monta avioliittoa.

Rikostiedusteluun pitää panostaa enemmän. Ilkivallantekijät pääsevät nyt liian helpolla.

Nanna Susi:

Suomessahan pitää kieltää kaikki! Eikö ihmisillä ole tosiaan muuta tekemistä?

Tommi Uschanov:

En käytä turkiksia. Alan teollisuuden puolustuksekseen kehittämä valheellinen mielikuvamainonta inhottaa minuakin.

Mutta mitä enemmän olen asiaa pohtinut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut, että niin kauan kuin maailmassa on monia paikkoja joissa ihmisiin suhtaudutaan yhtä huolettomasti kuin Suomessa turkiseläimiin, näiden ihmisten aseman parantamisen tulisi olla kiireellisyysjärjestyksessä korkeammalla kuin eläinten.

Tuomas Kyrö:

Ei pitäisi, mikäli turkikset saataisiin pääkaupunkiseudun nuorison ylle. Käy nimittäin niin, että pian lakkaa väestönkasvu kokonaan, jos eivät tytöt suojaa paremmin kohdun aluetta ja poikaset nyyttejään.

Vakavaa alipukeutumista nähtävissä.

Risto Pelkonen:

Totta on, etteivät tarhausturkit ole välttämättömiä näilläkään leveysasteilla semminkin kun ilmasto on lämpenemässä. Mutta en ole aivan varma, eroaako turkistarhaus olennaisella tavalla "moraalisesti" hyväksytystä muusta eläinten hyväksikäytöstä.

Tarhauksen laatuvaatimuksia voidaan kiristää nykyisestä, mutta sen kieltäminen lailla ei ehkä ole tarpeen.

Kaarina Kaikkonen:

Muodikkaan Animalian ideologinen perusta ei kestä silmissäni. Eläinten puolustajien tulisi toki olla uskontoa lähestyvässä aatteessaan johdonmukaisia ja kieltää myös rottien ja syöpäläisten myrkyttäminen. Ja henkikulta se on hyttyselläkin, samoin punkeilla, luteilla, päätäillä ja kihomadoilla.

Ja sangen eläviä ovat bakteeritkin, kielletäänkö siis puhdistusaineet ja antibiootit? Myös kasvit ovat eläviä, seuraavaksi tulisi siis kieltää kasvien viljely ja tuholaisten torjunta. Itsemurhapommittajien sankaritekojen kaltaiset terrori-iskut sikalihaa ja turkistarhoja vastaan provosoivat pian lihansyöjiä puolustukseen, perustamaan vastaavanlaisia aggressiivisia järjestöjä.

Koko ihmiskunnan kehityshistorian ajan on ihminen käyttänyt eläimiä hyödykseen. Hän on suojannut alastoman vartalonsa, jalkansa ja päänsä kylmyyttä vastaan eläinten turkiksilla ja nahoilla. Hän on myös syönyt lihaa.

Eläimiä hyväksikäyttäen esi-isämme ovat selvinneet kuolemasta lajina sukupuuttoon luonnonmullistuksissa ja saattaneet jälkeläisensä tämän päivän hyvinvointiin.

Animalia kehottaa ihmisiä käyttämään keinotekoisia kuituja, tekonahkoja ja tekoturkiksia luonnollisten aitojen kotimaisten tuotteiden sijaan. Tekoturkikset ja tekonahat tehdään saastuttavissa tehtaissa monimutkaisen prosessin kautta petrokemiallisesti muoveista, joiden alkuperäinen raaka-aine on kaukomailta tuotu maaperästä kaivettuöljy.

Jotta animalialaisten mieliksi kaikki ihmiset saisivat tekonahkaisia kenkiä ja tekoturkiksia, tulisi maapallomme ennestäänkin niukkoja öljyvaroja riistää yhä enemmän kansainvälisten öljyimperiumien voitoksi. Ja sorto jatkuu, ja kaatopaikat täyttyvät eettisesti arveluttavista hitaasti hajoavista muovituotteista nopeammin ravintoketjuun palautuvien luonnontuotteiden sijaan.

Minä taas inhoan kalaa ja suklaata, joten Animalian esimerkkiä noudattaen voisin vakaasti vedota lainsäätäjiin jotta nämä herkut kielletään kaikilta muiltakin ihmisiltä ja niiden syömisestä laaditaan lakisääteinen rangaistus. Ryhdyn kiihottamaan kansaa terroritekoihin ah niin muodikkaita sushi-ravintoloita vastaan, sillä toki kala kärsii kun sitä kidutetaan, japanissakin kaloja paistetaan elävinä. Suklaalla herkuttelu taas on ylellistä ja tarpeetonta afrikkalaisen köyhälistön lapsityövoiman törkeätä hyväksikäyttöä. Köyhien lukutaidottomien lapsikaupan uhrien on koulun sijasta uurastettava orjien lailla kaakaoviljelmillä, jotta rikkaat ja laiskat suomalaisopiskelijat voivat mässytellä edullista suklaata.

Ilmaston tästä edelleen kylmetessä on syytä viisaiden esi-isiemme ja eskimoiden tapaan kääriytyä aitoihin kotimaisiin turkkeihin. Taitaa muuten jo näilläkin pakkasilla nahkakengät ja villasukat kelvata myös animalialaisille, katsokaapa vain heidän jalkoihinsa.

Jäähtyvällä maapallolla aitojen suomalaisten turkisten kysyntä tulee kasvamaan. Lainsäätäjien on syytä kannustaa nuorisoa perustamaan lisää uudenlaisia pieniä turkistarhoja, joissa eläinten olosuhteita huomattavasti parannetaan.

Antti Ahlava:

Kieltojen sijaan tarvitaan houkuttimia ja kannustimia! Tarhaus voitaisiin muuttaa miellyttäväksi eläinten palveluasumisella ja saattohoidolla ja kestävän kehityksen mukaisilla eettisillä eläinpeitetuotteilla, kuten pudonneilla talviturkeilla ja sulkakadoilla. Eläimillä pitäisi olla tarhassa hauskempaa kuin metsässä!

Laura Kolbe:

Jos Suomen floralta ja faunalta kysyttäisiin, sopii epäillä olisivatko ne innoissaan nykyisistä edusmiehistään ja -naisistaan. Siis näistä kettutytöistä, ilmastofundamentalisteista, eläinoikeustaistelijoista ja Animalia-aktiiveista. Tämä ryhmä on korvannut vanhan maailman moraalitätien paikan oikeassa olemisen ja ehdottomuuden sanansaattajina.

Elämän, eläinten ja luonnon kunnioittaminen kuuluu yleissivistykseen. Nykyisen kaltainen oikeuksien puolustamisen takaa pilkistää kuitenkin jotain muuta. Oikeuspuheeseen kietoutuu liikaa aito moraalinen paheksunta ja oikeassa olemisen eetos. Se kohdistuu pikemminkin siihen, mitä turkikset tänään edustavat käyttäjilleen: kestävää lämpöä, vaurautta ja ylellisyyttä.

Turkisten tuottaminen ja -kauppa kuuluu Pohjois-Euroopan vanhimpiin taloudellisen vaihdannan kerrostumiin. Turkikset ja prostituutio ovat verrannollisia: on turha kuvitella, että ne loppuvat kielloilla, syyllistämisellä tai sormen heristämisellä.

Siksi kannatan tämän laillisen ja perinteisen, perheosaamiseen perustuvan elinkeinon jatkumista Suomessa. Täällä pystymme valvomaan ja kontrolloimaan turkiseläinten kasvatusta. Kielto siirtää tuotannon maihin, jossa eläinparat todella huutavat suomalaisia eläintensuojelijoita apuun. Mutta ovatko he valmiita lähtemään eläinoikeusviesteineen Aasiaan, Intiaan tai muualle kaukomaihin?

Alexis Kouros:

Eläinten oloja on toki parannettava. Ehkä jonain päivänä ihmisen ei tarvitse tappaa eläimiä lihan tai turkiksen takia, mutta tänä päivänä se ei ole välttämättä mahdollista.

Saattaa olla, että keinoturkiksen valmistaminen tuhoaa enemmän luontoa ja sen kautta myös eläimiä kuin vanhanaikainen turkistarhaus.

EN OTA KANTAA

Atro Kahiluoto:

En tunne olevani asiaan riittävän perehtynyt, että voisin ottaa varman kannan. Myönnän kuitenkin, että minun on helpompi ymmärtää turkistuottajien kuin tuotantoa vastustavien kantoja.

En koskaan ole oikein käsittänyt, miksi juuri turkistuotanto on eläinaktivistien hampaissa? Eivätkö esimerkiksi kanojen ja sikojen kasvatuksen epäkohdat koske paljon suurempaa määrää eläimiä?

Ilmastonmuutosta ja saastumista ajatellen tuntuu suomalainen turkistarhaus aika pieneltä ongelmalta ja todella pieneltä tekijältä.

Varmaankin turkistarhaus on eläinaktivisteille jonkin suuremman asian symboli, mutta kannattaako ruutia tosiaan tuhlata symboleihin, vai pitäisikö yrittää tarttua suoraan isompiin ongelmiin?

Kalle Haatanen:

Monta intressiä vastakkain, ja niistä tärkein on eläinten olosuhteet; sitä ei voi ylikorostaa.

Vaula Norrena:

Onpa kinkkinen kysymys! Pitäisikö ydinvoimaloita perustaa Suomeen, koska ne olisivat turvallisempia täällä kuin Venäjällä?

Pitäisikö koirat kieltää lemmikkieläiminä niiden aiheuttamien massiivisten ympäristöpäästöjen vuoksi?

Pitäisikö liharuoka kieltää ympäristövaikutusten ja/ tai eläinten oikeuksien takia?

Varmaan joskus vielä tulee aika, jolloin näistä kysymyksistä säädetään lakeja maailman parlamentissa, ja maailman poliisi vahtii että niitä noudatetaan.

Vielä pitkään elämme kuitenkin hurskasta teeskentelyn aikaa ja teemme vain vähimmän mahdollisen.

Turkistarhauksen suhteen se vähin lienee isompi häkki.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi