HS-raadin vastaukset kysymykseen: Syrjäyttääkö sähkökirja lopulta paperikirjat?

Helsingin kirjamessuilla esitellään uusia sähkökirjoja ja niiden lukemiseen tarkoitettuja laitteita. Murroskautta elävällä kirja- ja kustannusalalla sähkökirjaa pidetään tulevaisuuden julkaisumuotona, joka avaa kustantamoiden liiketoiminnalle ja kirjojen jakelulle suuria mahdollisuuksia.

Suomalaiset kustantajat julkaisevat tänä syksynä satoja nimikkeitä sähköisinä versioina. WSOY:n julkaisulistalla on jopa 200 teosta, ja myös Tammi, Gummerus, Otava ja Siltala julkaisevat muutamasta pariinkymmeneen sähkökirjaa.

Sähkökirja kiinnostaa myös kirjakauppaketjuja. Akateeminen kirjakauppa on jo avannut sähkökirjakaupan verkkosivuillaan. Suomalainen kirjakauppa seuraa marraskuussa perässä, ja oman sähkökirjakaupan aikovat avata ainakin Elisa, Kirjavälitys ja Anttila.

Sähkökirjojen lukulaitteet ovat vähitellen yleistymässä, mutta valmistajilla ja sähkökirjan jakelijoilla on monenlaisia sähkökirjan standardeja ja kopiointisuojausjärjestelmiä. Alan tekniikassa ja käyttöliittymissä on vielä kehittämisen varaa, eikä ole vielä varmaa, mitkä tekniset ratkaisut nousevat tulevaisuudessa hallitsevaan asemaan. Lukulaitteiden sähkömustenäytöt on kuitenkin jo kehitetty sellaisiksi, että tekstin lukeminen ruudulta on miellyttävää eikä se rasita silmiä.

Sähkökirjan lukemiseen soveltuvat laitteet maksavat tällä hetkellä 130–600 euroa. Varsinaisten sähkökirjojen hinnat ovat tällä hetkellä lähellä painettujen teosten hintoja. Paino- ja kuljetuskustannusten poistuminen ei ainakaan toistaiseksi näy sähkökirjojen hinnoissa, sillä sähkökirjat maksavat suurin piirtein yhtä paljon kuin tavalliset kirjat. Kustantajat haluavat pitää hintoja verraten korkeina, sillä ne haluavat vielä varjella perinteistä kirjanmyyntiään. Sähkökirjasta maksetaan myös 23 prosentin arvonlisävero, kun painettu kirja selviää 9 prosentilla.

Sähkökirjabisnestä varjostaa myös laittoman kopioinnin pelko. Kirja-alallakin uhkana nähdään laaja verkkopiratismi, jota vastaan musiikki- ja elokuvateollisuus ovat taistelleet.

Sähkökirjaa pidetään yleensä ympäristöystävällisenä vaihtoehtona eri vaiheissaan paljon energiaa ja luonnonvaroja vaativalle perinteiselle kirjanvalmistukselle. Sähkökirjaa varten ei tarvitse kaataa metsää, valmistaa paperia, käyttää painovärejä tai kuluttaa polttoainetta eri valmistus- ja jakeluvaiheiden välisiin kuljetuksiin. Toki myös lukulaitteiden valmistukseen käytetään luonnonvaroja, ja lukulaitteet tarvitsevat virtaa toimiakseen.

Sähkökirja on helpompi hävittää kuin perinteinen kirja, mutta se voi myös tahattomasti hävitä käsin kosketeltavaa painotuotetta herkemmin. Sähkökirjaa voi lukea vain mikäli tekniikka toimii ja virtaa riittää, mutta sähkökirjassa sivut eivät kulu, rypisty tai kellastu niin kuin painetussa kirjoissa. Yhdet pitävät sähkökirjaa ja kirjallisuuden digitalisointia hyvänä suojana ajan hammasta vastaan, toiset taas pelkäävät, että sähkökirja asettaa kirjallisuuden liian alttiiksi alati muuttuvalle tekniikalle ja sen mahdollisesti kohtaamille häiriöille.

Viikon kysymys:

Syrjäyttääkö sähkökirja lopulta paperikirjat?

KYLLÄ

Kirsi Virtanen:

Sähkökirja on vielä kallis, mutta se on mielettömän kätevä. Tekstien lataaminen on helppoa, nopeaa ja nykyaikaista. Englanniksi löytyy jo melkein mitä tahansa.

Ja kyllä, laiton lataaminen rehottaa. Miten nettipiratismin saisi tälläkin alalla kuriin, ken tietää – minä en ainakaan.

Sampo Terho:

Todennäköisesti kirjalle vuosien varrella käy samoin kuin musiikille ja elokuville; normaali kuluttaja ei enää osta levyjä hyllyjensä täytteeksi, vaan jakelu tapahtuu pääosin netin kautta.

Tekniikan menestyminen edellyttää kuitenkin toimivaa standardisointia ja hintojen laskua.

Toisaalta aina jää myös niitä, jotka haluavat perinteisen fyysisen tuotteen, joka jo sisustuselementtinä kertoo jotain omistajastaan. Ovathan jopa lp-levyt tehneet viime vuosina paluun.

Paula Tuovinen:

Kyllä, mutta painettu säilyy myös pitkään.

Kiba Lumberg:

Ainakin niissä maissa, joissa elintaso on korkea ja lukutaito noin sadan prosentin luokkaa. Sähkökirjat kehittyvät ja yleistyvät ja tulevat ainakin niiden ulottuville, joilla on pääomaa sekä teknologian, viestinnän ynnä muille yrityksille. Mutta paperiin kirjoitettu teksti vielä pitää pintansa.

Sähkökirjoissa voi näyttää jopa kuvasettejä ja liikkuvaa kuvaa, joka toimii kuin minivideo, jota voi katsella ja kelata. Ehkä sähkökirjojen sisältöä voi pian jopa heijastaa luettavaksi johonkin pintaan, vaikkapa seinään muidenkin luettavaksi.

Sähkökirja on vasta alkuvaiheissaan ja kömpelökin, mutta kehittyy vauhdilla. Se, millaiseksi sähkökirja muodostuu ajan saatossa, on mielenkiintoinen arvoitus.

Juha-Pekka Hotinen:

Aikaa myöten. Lähitulevaisuudessa eli ehkä 200 vuoden ajan paperikirja ja sähkökirja elävät rinnakkain.

Toisaalta, jos ekofundamentalistit saavat vallan, paperikirjoille käy niin kuin rasvalle, viinalle, lihalle, suolalle, tupakalle, turkiksille ja bensiinille: niiden valmistus ja käyttö kielletään ankarasti. Kirjoja kuitenkin valmistetaan pimeästi maanalaisissa kirjapainoissa ja niistä tulee salaisia ja kalliita luksusesineitä, vielä arvokkaampia kuin käsin kopioiduista kirjoista aikoinaan.

Pitemmällä tulevaisuudessa paperikirja katoaa, mutta ajan hampaat lyödään sisään silloin kun myös sähkökirja osoittautuu välivaiheeksi sanoilla ilmaisemisen historiassa. Sähkökirja näyttää tuolloin käsin kopioidun tai painetun kirjan matkimiselta. Sanoilla ilmaiseminen ja lajityypit muuttuvat, jolloin myös sanataiteen ja -tiedon jakelutavat muuttuvat.

Kirja on vain vanha, vaikkakin meille rakas tapa koota sanoja ja lauseita yhteen.

Kari Enqvist:

Miten ne eivät voisi olla syrjäyttämättä? Tunteilu kirjasta esineenä, puhe paperin hyvää tekevästä rapinasta tai pitkästä perinteestä, joilla kaikilla yritetään valaa uskoa paperikirjan säilymiseen, ovat tuleville sukupolville merkityksettömiä.

Sähkökirja ei ole vielä edes teini-iässä; miten voisi kuvitella, ettei se aikuistuttuaan valtaisi kaiken sen tilan, minkä se voi ottaa? Aivan kuten sähkölamppu syrjäytti päreen ja kynttilän, vaikka nekin tuoksuivat mukavalta, olivat esineinä kauniita ja liittivät meidät historian jatkumoon.

Loppupelissä näillä arvoilla ei ollut mitään merkitystä, kun tunnoton maailma hylkäsi steariinin ja valitsi kylmän sähkön.

Seppo Lampela:

Valitettavasti. Se on helpompaa.

Miksi kantaa kassillista levyjä, kirjoja, tv:tä, leffoja ja työpapereita, kun mukana on laptop?

Itse pidän paperikirjoista ja valitsen sellaisen aina ennen e-bookia. Mutta nykyskidit eivät ajattele samoin, eikä pitäisikään.

Janne Gallen-Kallela-Sirén:

Perinteinen kirja jää, mutta sähkökirja nousee sen rinnalla, ja jossain vaiheessa seuraavan 10–20 vuoden aikana sähkökirjan lukijavolyymi ylittää perinteisen painetun kirjan lukijavolyymin.

Henkilökohtaisesti en olisi ajatellut näin puoli vuotta sitten, mutta kun sain iPadin lahjaksi ja luettuani kuluneen kuukauden aikana 3 kirjaa sillä olen vakuuttunut sähkökirjan menestyksestä.

Suomen kannattaa ole tämän kehityksen kärjessä mukana. Meillä on nyt mahdollisuus ensimmäistä kertaa kilpailla kirja-alalla globaalilla kentällä. Sähkökirja yhdistettynä visuaaliseen lukutaitoon ja sen kehittämiseen on yksi Suomen tulevaisuuden voimavaroista.

Riikka Ala-Harja:

Muotoutuu useita rinnakkaisia tapoja lukea.

Sähkökirjasta tulee arkisempi, käyttökelpoisempi tapa lukea.

Paperikirjaa voi nauttia pieninä erityisannoksina.

Jaakko Aspara:

On melko varmaa, että sähkökirja syrjäyttää paperikirjat – lopulta. Kuinka nopeasti, on tietenkin vielä avoin kysymys. Se riippuu siitä, kuinka nopeasti kuluttajat oppivat uusille tavoille ja rutiineille ostamaan ja lukemaan sähkökirjalaitteita ja sähkökirjoja. Ja vastaavasti "poisoppivat" paperiversioiden hankkimisesta ja lukemisesta.

Perusteena paperikirjojen (ja myös muun muassa paperisanomalehtien) syrjäytymiselle on etenkin niiden melkoisen huono hyöty-kustannussuhde – sekä rahallisen kustannustehokkuuden että ekotehokkuuden osalla. On itse asiassa vaikeaa keksiä muita tuotteita, joissa tämä suhde olisi yhtä huono: paperikirja ostetaan ja siitä saadaan iloa lähinnä lukemisen ajan (muutama viikko), jonka jälkeen se pannaan kirjahyllyyn useiksi vuosikymmeniksi. Sitoutuu siis melko suuri määrä resursseja (puuta, energiaa, painomustetta, työvoimaa, kuljetusresursseja) vuosikymmeniksi, kun itse arvo tai hyöty tuotteesta syntyy (ja kuluu loppuun) muutamassa viikossa.

Vaikka yhden kirjan lukisi keskimäärin kaksi tai kolme henkilöä (toisiltaan lainaten), niin tämä ei juuri hyötysuhdetta paranna.

Eli suoraan sanottuna: paperikirjat ovat hyöty-kustannussuhteeltaan melkoisen mielettömiä (kirjaimellisesti) – ainakin nyt, kun on saatu luotua yhä parempia ja miellyttävämpiä sähköisiä kirjoja, joiden monistaminen ei juuri kuluta resursseja (tai luonnonvaroja) mutta joista saa juuri täysin saman hyödyn kuin paperikirjoista (so. lukeminen).

Antti Ahlava:

Paperikirja jää eliitin puuhasteluksi. Myös maalaukset ja piirustuksetkin menettivät kuvallisen valta-asemansa massojen omaksuttua valokuvauksen.

Atro Kahiluoto:

Uskon, että paperikirja jää vähitellen historiaan samalla tavalla kuin savitaulut tai papyruskääröt.

Kun sähkökirja saadaan kunnolla toimimaan, sen mahdollisuudet ovat nykykirjaan verrattuna valtavat.

Jokainen voi kuljettaa mukanaan kokonaista kirjastoa, itse asiassa koko maailmankirjallisuus on tavallaan yksissä kansissa. Tekstiin voi yhdistää vaikka ääntä ja elävää kuvaa. Muistiinpanoja ja reunahuomautuksia on helppo tehdä ja niistä voi luoda omia tiedostoja. Hakusanan avulla voi helposti löytää minkä tahansa haluamansa teoksen tai siitä haluamansa kohdan jne.

Muutos ei kuitenkaan välttämättä ole kauhean nopea. Itse tulen varmaan lukemaan paperikirjaa hautaan asti, kun olen siihen lapsesta saakka tottunut.

Tuomas Enbuske:

Toivottavasti syrjäyttää, sillä sähkökirja on paljon nykyistä kätevämpi tapa lukea kirjoja. Mutta se vekotin, jolla luetaan parinkymmenen vuoden päästä, on ihan toisenlainen kuin nykyiset.

Kirja jää varmasti elämään sähkökirjan rinnalle. Kirja ja kirjahyllyt jäävät ainakin sisustuselementeiksi, samalla tavalla kuin ihmisillä on kotonaan takkoja, vaikkei niitä enää lämmitykseen tarvita.

Vakavannäköisiä dosentteja haastatellaan tulevaisuudessakin fiksuuden korostamiseksi kirjahyllyn edessä.

Kaarina Kaikkonen:

Pienikin sähkökirjojen lukumäärä syrjäyttää tietenkin oman osuutensa verran perinteisiä kirjoja, joten vastaukseni on periaatteellinen kyllä.

Mutta tuskin syrjäyttää kokonaan ja maailman jokaisessa kolkassa, eihän sähköinen viestintäkään ole kokonaan syrjäyttänyt perinteisen paperikirjeen lähettämistä.

Saatan poiketa sivupolulle, mutta en malta olla ihmettelemättä sitä alati kasvavaa palstamäärää, jolla HS pönkittää kirjallisuuden ylivoimaista asemaa. Eilinen printtilehti oli tähänastinen ennätys ja aikamoinen pläjäys. Kas kun ei taloussivuillakin haastateltu vaikka Jari Tervoa isojen naamakuvien kera, onhan kirjoittaminen ja televisiossa pelleily kustannustoiminnan osana myös talouselämää.

Kuvataiteen kenttä kaipaa vanhoja hyviä aikoja, jolloin gallerianäyttelyitäkin säännöllisesti arvioitiin monissa lehdissä. Kunpa sanomalehtiä olisi useampia!

Tässä mielessä sähköisen viestinnän kasvu on tervetullut rikkaus. Toivoisin että freelance-kriitikot, taidejärjestöt tai muut taiteen ystävät perustaisivat pian runsaasti erilaisia näkökulmia painottavia kuvataideblogeja nettiin ja välittäisivät viikoittain tietoa siitä jatkuvasti vaihtuvasta ja rikkaasta kuvataidetarjonnasta, joka nykyisin jää täysin pimentoon. Olisin valmis maksamaan siitä.

Seppo Zetterberg:

Kyllä sähkökirja lopulta, mutta ei vielä pitkään aikaan, syrjäyttää paperikirjan. Paperikirja jää harvinaisemmaksi luksustuotteeksi.

Kirjoittaja voi aikanaan olla ylpeä siitä, jos hänen kirjansa ilmestyy oikein painettuna. Se on sentään jotakin verrattuna vain sähköisenä ilmestyneeseen "toisen luokan" kirjaan.

Vaula Norrena:

Sähkökirja tulee pelastamaan uudetkin sukupolvet vielä kirjanlukijoiksi. Jo nykyiset kaksikymppiset karsastavat painettua materiaalia ja lukevat, sen mitä lukevat, mieluiten netistä.

Sähkökirjasta tulee enemmistön lukulaite 20–30 vuoden kuluessa.

Perinteinen kirja säilyy rinnalla, koska aina on ihmisiä jotka rakastavat materiaalisen esineen aistillisuutta. Ja sitä, että kirjaa voi selailla livenä, voi rakentaa kirjahyllystä oman elämysten ja tiedon arkistonsa, voi nuuhkia painomusteen tuoksua.

Perinteinen kirja on myös säilyvyydeltään luotettavampi, siksi se ei häviä markkinoilta.

Sähkökirjaan tulee simuloida perinteisen kirjan ominaisuudet. Esimerkiksi luetun määrän osoitin (olenko puolivälissä kirjaa vai missä), mahdollisuus tehdä merkintöjä marginaaliin, ja mahdollisuus nähdä koko oma kirjastonsa yhdellä silmäyksellä.

Jukka Relander:

Kyllä, mutta hyvin hitaasti.

Kirjojen ystävälle kirja on esineenä niin rakas, että siitä ei hevin luovuta. Sitä haluaa hypistellä, selailla, katsella ja pitää seinällä. Sähkökirjasta puuttuu hämyisten iltojen tuoksu.

Osmo Soininvaara:

Kyllä, mutta vain osittain.

Paperinen kirja ja sähkökirja tulevat elämään pitkään rinnakkain. Lukulaitteet oivat jo nyt aika hyviä, mutta kymmenen vuoden kuluttua ylivoimaisia. Jos lähtee pitkälle matkalle, on helpompi ottaa mukaan sähkökirja kuin kymmenen romaania. Sähkökirja on myös paperista parempi siinä, että siihen voi yhdistää sanahaun. Jos keskellä romaania ilmestyy henkilö, josta ei muista, onko tämä kokonaan uusi vai onko tämä esiintynyt aiemmin, voi kysyä. Paperikirja ei vastaa, sähköinen vastaa.

Piratismille sähkökirja toki avaa ovet, mutta ne avautuvat, vaikka kirjaa ei julkaistaisi sähkökirjana, koska on olemassa myös skannereita.

Muusikot voivat paikata levymyyntiä konserteilla, mutta kaikki kirjailijat eivät voi paikata tuloja esiintymisellä. Ei myöskään ole hyvä, jos kirjailijoiden tulot riippuvat pelkistä apurahoista. Palattaisiin neuvostoaikaan, jolloin valtio päätti, kuka saa kirjoittaa ja kuka ei.

On törkeä virhe, että sähkökirjan arvonlisävero on 23 prosenttia ja paperisen yhdeksän. Suuret kustantamot eivät ole elämöineet tällä, koska ne omistavat myös kirjapainoja.

EI

Johannes Koroma:

Ei minun elinaikanani.

Koti ilman kirjahyllyä olisi kauhistus, se olisi kuin amputoitu asunto. En halua tihrustaa vuoteessa tai junassa sähköistä ruutua, kyllä kahisevan paperiset sivut ovat tunteikkaampia käännellä.

Sähköinen kirja tulee rinnalle hyväksi, mielenkiintoiseksi vaihtoehdoksi. Pienillä markkinasegmenteillä se saattaa kyllä olla merkittävä kilpaileva vaihtoehto, joka syrjäyttää pienipainoksisia kirjoja, esimerkiksi runokirjoja. Myös opetuskirjat saattavat jatkuvan päivittämistarpeen vuoksi siirtyä sähköiseen muotoon.

Paperisen kirjan tulevaisuus on yhtä hyvä kuin paperisen lehden ja melkeinpä samoista syistä. Vuosikymmeniä sitten kansainvälisessä sanomalehtien kustantajien kokouksessa esiteltiin sähköinen lehti, joka pian syrjäyttää painetun. Eipä ole syrjäyttänyt, mutta käyttökelpoinen täydentäjä se on.

Osmo Pekonen:

Uusi tekniikka täydentää entisen mahdollisuuksia.

Mutta miten käy kotikirjastoille? Nyt ei kenenkään pidä hätiköiden ruveta hävittämään kotikirjaston paperikirjoja tai kuskaamaan niitä antikvariaattiin.

Paperikirjojen arvo nousee, mikäli sähkökirja yleistyy. Vrt. vinyylilevy.

Kari Uusikylä:

Sähkökirja yleistyy, koska nuori polvi on tottunut sähköiseen viestintään. Se voi myös olla bisneksen mieleen. Toivottavasti paperikirjakin säilyy, vaikka kirjasta on tullut usein ongelmajäte. Vuosikymmeniä sitten kirjat olivat lähes aarteita.

Virpi Suutari:

Paperi- ja sähkökirja tulevat elämään rinnakkain vielä hyvin pitkään.

Astmaatikkona iloitsen sähkökirjan tulosta, mutta omalle ja vanhemmalle sukupolville kirjan lukeminen sähköisesti tuntuu omituiselta ja vieraalta.

Nuoremmat omaksunevat sähkökirjojen lukemisen notkeasti.

Juha Herkman:

Ei se kokonaan syrjäytä. Painettu kirja on yksi parhaista ja perinteikkäimmistä käyttöliittymistä.

Mediahistoria opettaa, että vakiintunut viestin kuolee harvoin, jos koskaan, kokonaan. Täydellinen unohdus vaatii todella pitkän ajanjakson. Esimerkiksi lp-levyn suosio on jälleen kasvussa.

Sähkökirja on sähköjänis, jonka perässä kustantajat juoksevat pelon- ja toivonsekaisin tuntein.

Kersti Juva:

Sähkökirja tulee painetun kirjan rinnalle. Mutta painetun kirjan osuus vähenee huomattavasti.

Sähkökirja on halpa ja näppärä, ei vie tilaa eikä syö luonnonvaroja, mutta paperikirjat säilyvät ehkä paremmin. Kunhan lukulaitteet vielä huomattavasti paranevat, me kaikki luemme sekä digikirjoja että paperikirjoja.

Pienen lukulaitteen sujauttaminen taskuun on huomattavasti näppärämpää kuin ison kirjakassin raahaaminen kirjastosta kotiin tai lomalle. Ne, jotka rakastavat kirjoja, tietävät myös, että kodista kuin kodista loppuvat nopeasti kirjahyllyt.

Monet näyttävät uskovan että teksti ei toimi ilman paperia, että lukuelämys jotenkin köyhtyy. Minulla ei sellaista kokemusta ole. Teksti koostuu lauseista, lauseet sanoista, sanat kirjaimista, ja kaikki nämä ovat läsnä digikirjassa.

Kun pyöräilin vuonna 2009 Etelä-Ranskan ja Pohjois-Espanjan halki Santiago de Compostellaan, minulla oli iltalukemisena kännykässä Seitsemän veljestä, Kuolleet omenapuut, Lapsia ja Lastuja. Mestarien suomen kielen kaunis poljento ei ollut kadonnut mihinkään.

Minna Lindgren:

Perinteistä kirjaa ei mikään koskaan syrjäytä. Se on monisatavuotinen, kuluttajien hyväksi toteama käyttöliittymä, sellaisena ylivertainen.

Televisio ei syrjäyttänyt radiota, äänilevy ei korvannut elävää musiikkia eikä taivas ole vieläkään pudonnut niskaamme.

Aki-Mauri Huhtinen:

Tuskin 10 vuoden sisällä.

Jos sähkökirjassa aletaan julkaista aikakauslehtiä värikuvineen, laitteen hinta kasvaa mahdottomaksi. Lisäksi laitteisiin ladattavat tekstit ovat vielä vuosia suppeita ja kapealta alueelta.

Mirkka Lappalainen:

Suuri osa kirjoista ostetaan lahjaksi. En usko, että ihmiset haluavat antaa joululahjoiksi tiedostoja.

Eiköhän kannattaisi intoilla sähkökirjoista vasta sitten, kun saatavilla on parempia ja halvempia lukulaitteita? Nykyisiä vekottimia hankkivat enimmäkseen kustannusalan ihmiset ja teknoräplääjät, joihin kirjojen lukijoiden laaja enemmistö ei kuulu.

Johanna Sinisalo:

Vastaan "ei", vaikka sana "lopulta" luokin turhan pitkän aikaperspektiivin.

Uskon, että paperikirja ja sähkökirja tulevat toimimaan tehokkaasti rinnakkain. Paperikirjan säilymisen syyt eivät perustu pelkästään nostalgisiin arvoihin, vaan esimerkiksi siihen, että sitä voi lukea ilman voimanlähdettä.

Teknisten uudistusten ja uusien taidemuotojen vallatessa alaa on aina ennustettu jonkin perinteisemmän muodon häviämistä: elokuvan piti tappaa teatteri ja videoelokuvien piti tappaa elokuvissa käynti, television piti tuhota radio ja varmaan lukutaitokin siinä sivussa.

Paperikirja sinnittelee uskoakseni vielä pitkään, vaikka sähkökirja tuleekin rajusti yleistymään.

Timo Valjakka:

Sähkökirja ei korvaa painettua kirjaa. Se on eri media ja varustettu eri ominaisuuksilla kuin paperikirja.

Pian näemme, mitkä tieto- ja kaunokirjallisuuden lajit löytävät omimman julkaisukanavansa sähköisestä kirjasta.

Onko kertakäyttöinen lomadekkari paras lukea ruudulta, kannattaako "Kuka kukin on" painaa yhä uudelleen paksuna paperikirjana ja niin edelleen?

Mitä tapahtuu taidekirjalle: videotaide pyörii sähköisessä taidekirjassa sujuvammin kuin paperissa ja niin edelleen.

Juha Kuisma:

Käyttöliittymänä ja kestävyydeltään paperikirjaa ei voita. Kirja on paitsi teksti, myös fyysinen esine, ja hyvä niin.

Kaikesta, mikä on teknisesti mahdollista, ei tule kulttuurituotetta.

Max Arhippainen:

Vaikka sähkökirjat varmasti vievät jopa huomattavia markkinaosuuksia paperikirjoista, en jaksa uskoa, että paperikirjat katoaisivat minnekään. Painettu kirja on samalla esine, jota voit tuntea käsissäsi, selailla ja ihailla.

Kalle Haatanen:

Sähkökirja tulee vahvana paperikirjan rinnalle

A.W. Yrjänä.

Olen hankkinut muutaman sähkökirjan, mutta se ei tunnu kirjan "omistamiselta". Soveltuu väliaikaiseksi matkakirjastoksi, kuten mp3-soitin sopii lenkille tai junamatkaan.

Katja Tukiainen:

Sähkökirja ei koskaan syrjäytä paperista kirjaa siinä lumossa ja olemuksessa, joka hiirenkorvilla olevassa ja reunahuomautuksin töhrityssä paperikirjassa on!

Ami Hasan:

Toivottavasti ei. Kirjahan on hieno esine ja sitä paitsi nerokas käyttöliittymä joka on kelvannut meille vasta parituhatta vuotta.

Kaikki maailman kirjat voidaan siirtää digitaaliseen muotoon ja tallentaa pakkilaatikon kokoiselle kovalevylle, mutta kyllä Rikhardinkadun kirjasto on hieno elämys jonka soisi lapsilleen muunakin kuin museokäyntinä. Ja saisi siellä silloin olla muutakin kuin se pakkilaatikon kokoinen kovalevy.

Ironista muuten, että samanaikaisesti kun digitaalisuuden on uhottu poistavan maailmasta paperin, niin maailman menestyneimmän nettikaupan, Amazon.comin, eniten myymä tuote on paperinen kirja.

Akuliina Saarikoski:

Sähkökirja on brutaalin yksinkertainen massakulutustuote, jolla ei ole mitään tekemistä kirjojen tai kirjallisuuden kanssa.

Kirja on filosofinen esine, joka kokoaa yhteen kosketeltavissa olevaan pisteeseen kommentin todellisuudesta. Kirja on fyysisesti olemassa oleva esine. Sen pinnan tuntu, sivut, kannet ja painetut kirjaimet eivät ole korvattavissa sähköisellä tiedostolla.

Risto Ruohonen:

Uskon, että on muitakin, jotka jatkossakin haluavat pitää kirjaa kädessään sitä lukiessaan. Näin käy myös, kun palaa uudestaan jo kerran lukemaansa.

Anu Kantola:

Nykyisillä tekniikoilla ei pystytä siihen, mitä paperi tarjoaa. Ruudulta on vaikea lukea romaania.

Tämä voi tietysti muuttua, kun lukulaitteet kehittyvät, mutta vastaan, että paperi säilyy tulevaisuudessakin paksuissa kirjoissa, jotka luetaan kannesta kanteen. Kirjoissa, joita käytetään selaillen ja silmäillen sähköinen versio tulee syrjäyttämään paperia, koska sähköisissä versioissa on helppo selata kirjaa ja hakea sieltä asioita hakusanojen avulla.

Matti Kalliokoski:

Kirjan sähköinen olomuoto valtaa asemia aluksi luetteloissa, hakuteoksissa ja matkalle mukaan otettavassa lukemisessa. Painettu kirja säilyttää asemansa esineenä kuvateoksissa ja opuksissa, joihin on vahva tunneside. Kirjallisuuden kannalta olomuoto ei ole olennaisin kysymys. Tärkeämpää olisi, että halu kirjoittaa ja lukea yli kahden liuskan mittaisia punnittuja ajatuksia säilyisi.

Mikko Lehtonen:

Sähkökirja parantaa huomattavasti yksittäisten teosten tavoitettavuutta sitä mukaa kuin teoksia digitoidaan. Käytettävyydeltään paperikirja on kuitenkin ylivoimainen sähkökirjaan verraten. Sähkökirja tulee paperisen rinnalle, ei sen tilalle.

Ylipäätäänkin sähkökirjaa koskevassa keskustelussa häiritsee iänikuinen joko–tai -asetelma. Yksikään uusi mediamuoto ei ole "syrjäyttänyt" muita muotoja, vaan on järjestänyt monimediaista kenttää joiltakin osin uudelleen. Painettu sana ei "syrjäyttänyt" puhetta, televisio ei "syrjäyttänyt" printtimediaa eikä digitaalinen media passittanut mitään näistä viestinnän muodoista historiaan.

Kun mediakentän muutos kiihtyy kiihtymistään, olisi korkea aika saada pyhän joko–tai-yksinkertaisuuden tilalle älyllisesti hieman kehittyneempää sekä– että-näkökulmaa! Näin voitaisiin estää myös turhia mediapaniikkeja ja alan toimijoiden tarpeetonta halvaantumista.

Matti Apunen:

Sähkökirja täydentää ja vie painetulta kirjalta osan markkinoista.

Einekset ovat valtavan nopeita ja käteviä, mutta ne eivät tuhonneet ranskalaista keittiötä.

Painetun kirjan parasta ominaisuutta ei mainitse kukaan. Pokkari on niin halpa, että sen voi huoleti hukata. Sähköinen lukulaite ja siihen ladatut tuhannet mestariteokset saattavat jo kiukuttaa. Siksi sitä ei viitsi kantaa joka reissuun.

Atso Almila:

Paperikirjojen painosmäärät saattavat pienentyä, mutta kirja on kulttuuria oikeasti harrastaville sellainen esine, että sen täytyy kansineen ja selkämyksineen olla hyllyssä.

Kirjahyllyä ilman näen oikeastaan vain väärältä pohjalta stilisoidut, ultramodernit asuntomarkkinoiden esittelykodit, joista on unohtunut jotakin hyvin oleellista.

Minna Tawast:

Ei syrjäytä, mutta yleistyy varmasti. Kuten lehdistönkin kohdalla, kirja-alalla varmasti tullaan julkaisemaan rinnan sekä painettuja että sähköisiä kirjoja.

Vaikka käyttöliittymät kehittyisivät kuinka, niistä puuttuu mahdollisuus hiplailuun sekä ystävällisen esineen ja ajattomuuden tuntu.

Kone on aina kone ja jollakin tapaa epäystävällinen: sitä pitää osata käyttää, se konstailee eikä sitä osaa itse korjata. Repeytyneen kirjan sivun voi teipata eikä aikakauslehteen tarvita käyttöohjeita.

Painettu kirja on valmis, sähkökirja on vaihe.

Odotan silti kiinnostuksella, kuinka lähelle lukijaa sähköisen kirjan kehittäjät pääsevät. Varmasti löytyy kirjallisuutta, johon sähköinen kirja nimenomaan sopii.

Kiinnostava on myös kysymys siitä, miten sähköinen ulkoasu pitemmän päälle vaikuttaa kirjallisuuden kieleen, rakenteisiin, kuvan ja sanan yhteiskäyttöön vaikkapa satukirjoissa, joihin voidaan lisätä liikkuvat kuvat.

Eero-Tapio Vuori:

Ei vielä pitkään aikaan.

Ensin käydään pitkä formaattisota erilaisten laitteiden ja käyttöjärjestelmien välillä, se kestää ainakin vuosikymmenen. Moni ehtii ostaa laitteen, jonka valmistus ja tuki lopetetaan ja hankittu sähkökirjakirjasto häviää bittiavaruuteen. Näin käy taatusti kaikille suomalaisille viritelmille (en suosittele niiden ostamista).

Vain isoimmat tekijät selviävät. Lopulta vain se isoin.

Käydään myös pitkä, vuosia kestävä loputon neuvottelukierros tekijänoikeuksista eri maiden kirjailijoiden ja sähkökirjojen kustantajien kesken, joka ei kuitenkaan koskaan tuota mitään tulosta. Sen jälkeen tietenkin kokeillaan DRM:ää (piratismin pelossa) sen eri muodoissa parikymmentä vuotta. Sama tarina: taas ihmiset pakotetaan ostamaan sama tuote uudestaan, ja kun tuotteen valmistanut taho vetäytyy markkinoilta, tuki hankituille kirjoille katoaa eikä niitä voi enää lukea.

Viimein ehkä joskus 2050 DRM hylätään viimein kuluttajia kiusaavana käytäntönä. Kuluttaja joutuu tosin ostamaan kirjansa vielä kerran uudestaan, mutta tällä kertaa vapaassa formaatissa joka toimii millä tahansa laitteella, ja siitä saa vapaasti ottaa varmuuskopioita.

Sitten vasta sähkökirja (ja sähkökirjabisnes) alkaa toimia. Ehkä joskus vähän myöhemmin päästään siihen, ettei mitään kirjoja tarvitse edes hankkia, vaan kaikki maailman kirjallisuus on isossa kirjapilvessä, johon kaikilla maailman kansalaisilla on vapaa pääsy 24/7.

Juha Sihvola:

Vallankumous voi olla kova ja nopea, kun sähkökirja lyö itsensä läpi, mutta se vain täydentää paperikirjaa eikä syrjäytä sitä.

Paperikirjafriikkejä riittää pitkään, ihan samalla tavalla kuin me vanhat rokkarit haluamme plarata cd-levyjen tai vielä mieluummin vinyylilevyjen kansia emmekä innostu mp3-tiedostoista vaan käytämme iPodia vain olosuhteiden pakosta.

Samoin minäkin otan mieluusti sähkökirjan mukaan matkoille, mutta kysymys on vain toimintasäteen laajentamisesta, ei paperikirjan häviöstä.

Ville Ranta:

Lopulta perinteinen kirja syrjäyttää sähkökirjat, kun vempeleet ei toimi enää ja yhteydet katkeaa. Ja sitten tulee aika, jolloin munkit kopioivat Sofi Oksasen Puhdistusta käsin kammioissaan, ja niin on painotuotettu kirjakin syrjäytetty. Vien juuri valmistuneen sarjakuvaromaanini alkuperäiskappaleen sulttaanille, joka antaa sijoittaa sen kirjastoonsa.

Risto Volanen:

Codex -muotoisen kirjan käsittely on muokannut ihmisen koko habituksen viimeisen 1 500 vuoden aikana.

Erkki Tuomioja:

Mikä on lopulta? Sitä loppua ei taida kukaan meistä olla näkemässä. Jos sanon "ei syrjäytä", ei se siis voi olla lopullinen vastaus.

Vuonna 2010 pätevän vastaukseni perustan siihen että gutenbergilaisen kirjansyrjäytymistä on ennusteltu niin monta kertaa, että tuskin se tähänkään vielä kuolee.

Risto Pelkonen:

Tottahan sähkökirjasta tulee paperikirjan vakava kilpailija. Mutta ei paperikirja mihinkään katoa – niin kauan on lukutaitoisia ihmisiä.

Paperikirjalla on niin vahva perinne – ja se on niin keskeinen osa kaikkien yhteistä kulttuuripääomaa. Jos huonosti käy, paperikirjasta tulee varakkaiden ihmisten ylellisyystuote. Silloin kääntyvät haudoissaan kirjapainon keksijä ja koko kansalle tarkoitetun Raamatun suomentaja. En voi kuvitellakaan virrenveisuuta ilman painettua virsikirjaa.

Pauli Aalto-Setälä:

Kaikki uudet teknologiat yliarvioidaan lyhyellä ja aliarvioidaan pitkällä aikavälillä.

Kun muutos ei sitten hypetyksestä huolimatta tapahdukaan yhdessä yössä, tuskastutaan ja työnnetään pää takaisin piiloon. Sosiaaliselle medialle on käymässä samalla tavalla.

Jarmo Papinniemi:

Sähköisestä kirjasta tulee kuitenkin erittäin merkittävä vaihtoehto paperikirjalle, vähän niin kuin dvd on merkittävä vaihtoehto elokuvateatterille tai mp3 merkittävä vaihtoehto konsertille. Jakelun helppous ja halpuus puoltaa sähkökirjan leviämistä, ja lukemismukavuus tulee varmasti lisääntymään suuresti nykyisestä.

Mutta suuri kysymys on tämä: onko sähkökirjan lukeminen samaa lukemista kuin paperikirjan lukeminen?

On esitetty vakavia väitteitä, että linkeillä ja muilla ylimääräisillä ärsykkeillä ryyditetty teksti otetaan vastaan pelkällä otsalohkolla, sillä lukijan on oltava koko ajan valppaana uusien ärsykkeiden tähden; perinteisestä kirjaa lukiessa on käytössä pitkäkestoinen muisti, ja lukuelämyksestä tulee huomattavan toisenlainen. Tämä on erittäin merkittävä kysymys.

Lotta Backlund:

Ääääh, nämä kysymykset on aina niin hullusti muotoiltu! Ikinä ei voi vastata yksioikoisesti.

Siis kyllä, olen sitä mieltä, että pian tietty ihmisryhmä ostaa kaikki kirjansa sähköisenä, ja kantavat mukanaan ainoastaan Kindleä tai iPadia tai vaikka iPhoneaan.

Mutta että "syrjäyttääkö"? No ei. Ei tavallista old school -kirjaa voi syrjäyttää kokonaan, vaikka rinnalle tulisikin yhtä vahvaksi sähköinen versio. Eikä sähköistä versiota voi lainata kaverille yhtä helposti kuin fyysistä pokkaria.

Marita Liulia:

Aina kun jokin uusi keksintö yleistyy, herää kysymys miten käy edellisten.

Valokuva ei korvannut maalausta, eikä televisio teatteria.

Kirja elää ja voi hyvin sekä nidottuna paperikasana että näyttöruutuna.

Ullamaija Kivikuru:

Mediatutkijoilla on taipumus kuvitella, että aina uuden välineen tullessa markkinoille ainakin vanhimmat entisistä poistuvat. Mutta niin ei käy, mediamaisema vain asemoituu uudelleen. Väitän, että näin käy sähkökirjankin osalta – mutta hyvin hitaasti.

Käyttäjät ovat konservatiivisia, kirjan lukutapaperinne on vahva eikä saavutettava hyöty ole sähkökirjassa kummoinenkaan; toki kyse on toistaiseksi vasta ensi versioista. Voi olla että sähkökirja syrjäytyy tyystin, käy kuin digiradiolle ja monille muille vempeleille, jotka ovat kadonneet historian hämäriin.

Jaakko Heinimäki:

Tuskinpa syrjäyttää, ei siltä ainakaan näyttänyt Frankfurtin kirjamessuilla, jossa oli esillä kolme miljoonaa paperille painettua kirjaa. Aika paljon ollakseen katoava käyttöliittymä.

Mutta rinnalle sähkökirja nousee, ja se mullistaa kustannustoiminnan sekä sopimuskäytännöt. Sähköisesti julkaiseva kirjailija voi palkata itse kustannustoimittajan, ostaa visuaaliset, tekniset ja logistiset palvelut niihin erikoistuneilta pieniltä yrityksiltä — ja saada sillä keinoin aika paljon paremman tilin kuin sen printtipuolelta tutun 15–20 prosenttia kirjan liikevaihdosta, mitä kustantajat myös sähkökirjasopimuksissa toistaiseksi tarjoavat.

Kaunokirjallisuudessa paperi ja painomuste pitävät pintansa, mutta oppi- ja tietokirjoissa sähkökirjasta tulee valtavirtaa, vaikka se ei painettua kirjaa kokonaan syrjäytäkään. Ja sitä kautta sähköstä tulee koko kirjallisuuden valtavirtaa: jo nyt tietokirjojen osuus kaikesta kustannetusta kirjallisuudesta on 80 prosenttia.

Pirjo Hiidenmaa:

Hienoa, että kirjallisuutta voidaan saattaa lukijoille monin tavoin. Uusissa jakelualustoissa ja -kanavissa ei ole mitään ihmeellistä.

Onkin hämmästyttävää, että keskustelu on niin pitkään pyörinyt tekniikan ympärillä. Olisi kiva, jos väillä päästäisiin puhumaan kirjallisuudesta ja lukemisesta.

Sähkökirja tuo uusia osapuolia bisnekseen. Laitteiden valmistajat haluavat osansa kakusta ja pelkään, että tulevaisuudessa tiedostoja pitää alkaa päivittää uusien ja toimivampien laitteiden mukaan. Tämä olisi tosi tylsä tulevaisuudenkuva, mutta tätä kilpajuoksuahan me juoksemme nyt tietokoneiden ja puhelimien kanssa: uudet ohjelmat ja käyttötavat vaativat vähän väliä uudet laitteet.

Kirjallisuutta tarvitaan tiedon ja ymmärryksen lisäämiseen, maailman tarkasteluun ja muuttamiseen ja moneen muuhun. On siis hyvä pitää sitä kaikilla alustoilla saatavilla.

Piraattien pelko on hidastanut sähkökirjaa. Jotenkin tuntuu hienolta, että kirjallisuuteen on niin suuri hinku, että sitä varastettaisiin. Ei kirjalle voi muuta tehdä kuin lukea. Kuuntelin taas tällä viikolla oppineita esitelmiä median tulevaisuudesta. Yllättävintä ja kiehtovinta on, että vanhat aineistot tulevat uuteen arvoon uusien tekniikoiden ansiosta.

Eikä kyse ole vain siitä, että vanhat ovat vapaata ainesta vaan se, että ihmiskunta on jo ennättänyt tuottaa uskomattoman paljon sellaista, jonka lukeminen uudessa yhteydessä on edelleen kiinnostavaa.

Arno Kotro:

Varmasti sähkökirja valtaa alaa perinteiseltä kirjalta ja sillä on omat etunsa, mutta ei se kokonaan syrjäytä paperikirjaa. Niin paljon on meitä, jotka pitävät kirjasta myös esineenä ja joille koti ilman kirjahyllyä on sieluton. Ja jos ihmiset työssään tuijottavat päivät pitkät erilaisia näyttöruutuja, eikö vapaa-aikana mieluummin ota käteensä oikean kirjan?

Perinteinen kirja on sitä paitsi formaatti, joka toimii aina ja joka paikassa.

Oikea kirja tuntuu kädessä aivan toiselta kuin sähkökirja, ja paperikirjoissa niiden kannet, muoto, paksuus, paperin laatu ja niin edelleen ovat osa kirjan olemusta. Kirjoissa on myös oma tuoksunsa. Tai ehkä joku kehittelee jo sähkökirjaa, jossa on oikean kirjan tuoksu?

En voi sille mitään, mutta sähkökirjassa on minulle jotain samaa kuin muovisessa joulukuusessa tai videossa, joka näyttää takkatulta.

Pilvi Torsti:

Suosittu sähkökirjasta tulee, mutta paperikirjan syrjäyttäminen ei ole vielä näköpiirissä.

Kirjaa ei voi ostaa biisi kerrallaan kuten musiikkia tai lukea uutinen kerrallaan kuten sanomalehteä. Siksi muutos ei ole niin raju tai nopea.

Itse olen aika innostunut tutkijana monista sähköisen lukemisen mahdollisuuksista.

Antti Alanen:

Mutta tervetuloa joukkoon, sähkökirja!

Painettu kirja on hyvä käyttöliittymä. Sen voi panna taskuun, sitä voi lukea puussa Lönnrotin tapaan, sitä on nopea selata, siihen on helppo tehdä merkintöjä, sen voi pudottaa, ja se säilyy sukupolvelta toiselle.

Painettuun kirjaan pätee "store and forget". Laita kirja hyllyyn, ja se on siellä vuosisatojen päästä. Mikään digitaalinen tiedosto ei säily itsestään vaan vaatii aktiivista siirryttämistä 5–10 vuoden välein. Se tulee kalliiksi.

Sähkökirja sopii lyhytaikaiskäyttöön ja tilanteeseen, jossa tarvitaan paljon kirjoja pieneen tilaan, vaikka Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä tai Balzacin Inhimillisen komedian taskuunsa, kuten kertoo blogissaan tehneensä Jukka Kemppinen!

Anja Snellman:

Ei sähkökirja paperikirjaa tapa, eikä digiaika tuhoa kaunokirjallisuutta, vaan kolho tuotteistaminen ja siihen liittyvä, myös kulttuurijournalismiin hiipinyt pörssiajattelu, jossa sanataiteestakin uutisoidaan yhä enenevästi numeroiden kautta: määrinä, sijoituksina ja vedonlyöntikohteina.

Kaari Utrio:

Tuskin kukaan kuvittelee, että tänään ladattu sähkökirja on luettavissa viidensadan vuoden kuluttua kuten painettu, tai jopa käsin kirjoitettu kirja?

Sähkökirja vaatii laitteen, energian ja lataamisen jaon altis kaikenlaisille häiriöille ja tekniikan muutoksille, joten se tuskin kokonaan korvaa perinteisen paperikirjan, joka pakkauksena on kätevä kuin kananmuna, mutta lähes tuhoutumaton.

Sähkökirjasta tulee lisäväylä kirjallisuuden levittämiseen, ja hyvä niin.

Kirjailijan osuudesta ei ole vielä keskusteltu. Kustantajat esittävät sähkökirjan julkaisemisesta kirjailijalle merkittävästi huonompaa sopimusta kuin painetun kirjan. Sopimukseen ei kuulu esimeriksi ennakkoa, mikä muuttaa täysin alanrahalliset käytännöt. Sähkökirjan koko riski työnnetään taloudellisesti heikoimman lenkin eli kirjailijan kannettavaksi.

Sirpa Kähkönen:

Uskon että perinteinen kirja säilyy ainakin suppeammassa tuotannossa, joka suunnataan viinien tapaan connaisseureille.

Kirjataiteelliseen muotoiluun kiinnitetään tulevaisuudessa yhä enemmän huomiota. Painetusta kirjasta tulee himoittu ja palvottu keräilyesine ja se palaa siten juurilleen.

Matti Wiberg:

Lukulaitteiden pitää parantua vielä oleellisesti ennen kuin niillä on edellytyksiä syrjäyttää paperikirja.

Nykyhärvelit eivät syrjäytä kuollutpuulaitosta (engl. dead tree edition).

Lopulta?

In the long run we are all dead, sanoi Keynes.

Lukijana olen merkillisen epäjohdonmukainen. Kirjan koko tai paino ei ole samalla tavalla olennainen asia paperi- ja sähkökirjassa. Omituisesti esimerkiksi Tony Judtin Postwar-teoksen lukeminen Italiassa hiekkarannalla ei ollut lainkaan hankalaa, vaikka kirja on kooltaan 23*15*4,5 senttimetriä ja painaa kilon. Oxford English Dictionary puolestaan on kooltaan 27*22*7 senttimetriä ja painaa 2,9 kiloa – ja on sujuvasti liki päivittäisessä käytössä. En ole koskaan pitänyt sitä kokonsa tai painonsa puolesta tai muutenkaan hankalana.

Kaikki kokeilemani lukulaitteet ovat epämiellyttäviä ja luotaantyöntäviä.

Testaamani noin tusina sähkökirjan lukulaitetta olen jättänyt ostamatta niiden epämukavuuden takia. Ne ovat kömpelöitä, liian painavia, vaikka painavat vain satoja grammoja, hankalia käteen, epäintuitiivisia ja sivun kääntämiseen menee niissä liikaa aikaa.

Kokeilemani laitteet soveltuvat lähinnä kevyehkön kirjallisuuden lukemiseen puiden siimeksessä. Ammattikirjallisuutta en mielelläni laitteella lue, vaikka hakutoiminnot sähkökirjassa ovatkin käteviä.

Sähkökirja on tilansäästäjä. Tämä on olennainen arvo. Minullakin on noin 200 metriä kirjoja ja tila on käynyt vähiin jo aikoja sitten.

En ole havainnut kiinnitettävän huomiota sähkökirjan ilmeiseen kielteiseen ominaisuuteen: sähkökirjasta jää liikaa jälkiä: omistajan lisäksi myyjäkin tietää, kuka kirjan osti. Paperikirjan voi ostaa anonyymisti jälkiä jättämättä, mutta sähkökirjasta jää luoja ties mihin kaupalliseen tai muuhun käyttöön jälkiä, joita ostaja ei mitenkään voi kontrolloida. Tunne on epämiellyttävä.

Paperi ei ole ikuista, mutta ei ole sähkökään. Sähkökirjan ostajalla ei ole keinoa varmistaa tekstin säilyvyys, sillä kirjan myyjä voi tuhota sisällön oston jälkeen, mielivaltaisesti.

Helppo tapa tutustua sähkökirjoihin on paikallisen kirjaston kautta, jonne sähkökirjoja toimittaa ainakin suomalainen Ellibs Oy. Se myy varsinkin Euroopan vanhimpia tietokirjoja sähkökirjoina, mutta myös uusia.

Anna Kontula:

Eihän sähköinen uutisointikaan ole syrjäyttänyt sanomalehtiä, vaan monipuolistanut ihmisten mediaseurantaa.

Alexis Kouros:

Ihminen voi lukea vain yhden kirjaa kerrallaan ja painetun kirjan voi antaa vielä eteenpäin.

Referenssikirjat, kuten tietosanakirjat, sanakirjat, keittokirjat ynnä muut ovat toisaalta parempia sähköisinä, ja ne ovat jo pääosin siirtyneekin sähköisiksi.

Yrjö Juhani Renvall:

Olennaista on, mitä uusi formaatti vaikuttaa lukutapoihin ja samalla sisältöihin. Jos on muodikasta heilua sähkökirja näkyvillä, se houkuttelee myös uusia lukijoita. Syntyykö uutta ajattelua, estetiikkaa ja uusia muotoja, jotka saavat inspiraationsa itse teknisistä mahdollisuuksista ja jakeluprosesseista? Toivottavasti sähkökirja ei kuitenkaan kavenna valinnan mahdollisuuksia.

Sähkökirja tuntuu kuitenkin itse tuotteena jotenkin kömpelöltä. Siinä on paketoitu kaksi vanhaa asiaa yhteen. Ehkä se sittenkin on pelkkä välivaihe.

Tommi Uschanov:

Myöskään esimerkiksi lyijykynä – painettua kirjaa vain noin sata vuotta nuorempi ja teknisesti vielä suunnattoman paljon alkeellisempi keksintö – ei ole kadonnut mihinkään tietokoneiden tieltä. Ei edes niiden muuttuessa kannettaviksi.

Syyt ovat pitkälti samat: tuote ei esimerkiksi tarvitse sähköä, se toimii 20 asteen pakkasessakin eikä mene tilttiin joutuessaan tekemisiin pölyn, kissan tai leivänmurujen kanssa.

Musiikki ja elokuvat ovat myös ehtineet dramaattisesti osoittaa, että vaikka ihmisillä on maksuhalukkuutta myös aineettomasta hyödykkeestä eikä vain aineellisesta, ei aineettomasta olla valmiita maksamaan yhtä paljon.

Jo nyt ollaan tilanteessa, jossa käytännössä kaikki vähänkään isompaa ihmisjoukkoa kiinnostava audiovisuaalinen aineisto on netistä ladattavissa ilmaiseksi, jos vain tietää mistä hakea – eikä joka sadannentuhannen laittoman lataajan vetäminen satunnaisiin näytösoikeudenkäynteihin kykene pelottelemaan ketään.

Sähkökirja varmasti yleistyy nykyisestä, mutta sen ympärillä pyörivä liiketoimintakonsepti on harkittava todella huolellisesti ja yksityiskohtaisesti, jos se aiotaan saada taloudellisesti kannattavaksi.

Esimerkiksi kuukausi- tai vuosimaksu, jolla saa rajattoman pääsyn tuhansiin tai jopa miljooniin kirjoihin, johonkin Google Booksin kaltaiseen palveluun, saattaa osoittautua järkevämmäksi ja myyvämmäksi ratkaisuksi kuin yksittäisten kirjojen myyminen sähköisinä erikseen.

Helena Hiilivirta:

Vaikka joskus uusien paperikirjojen painaminen loppuisikin, eivät kaikki tähän mennessä painetut kirjat koskaan kokonaan katoa, kyllä sivistynyt maailma siitä huolen pitää.

Koko ihmiskunnan valtavaa kirjallisuusaarteistoa ei tulla koskaan digitalisoimaan. Maailman vanhin kirja on noin 2600 vuotta vanha.

Janne Saarikivi:

Yksikään media ei ole vielä kokonaan korvannut toista. Internet ei ole korvannut sanomalehteä, eikä Skype ole korvannut puhelinta. Spotify ei ole korvannut cd-levyä, eikä cd-levy koskaan lopullisesti korvannut lp-levyä. Vanhoista medioista ovat kokonaan poistumassa ainoastaan arkkiveisu ja c-kasetti, ja niilläkin on vielä hieman aikaa jäljellä.

Myös tulevaisuudessa tulee olemaan rinnakkaisia medioita, kirjojakin.

Paperisia kirjoja tarvitaan esimerkiksi näyttävien kirjarovioiden sytyttämiseen epookkien vaihtuessa. Tähän ei sähkökirja toistaiseksi taivu.

Antti Nylén:

Kysymys on lähtökohdiltaan harhainen. Koko "keskustelu" sähkökirjasta on täynnä avuttomia, onttoja hokemia: "perinteinen kirja on sentään hyvä käyttöliittymä", "sähkökirjan mahdollisuuksia ei vielä osata edes kuvitella", "e-kirja säästää luontoa" ja niin edelleen.

Katsokaamme historian todistusta. Valokuva ei "syrjäyttänyt" maalaustaidetta. Televisio ei "syrjäyttänyt" radiota. Cd-levy ei "syrjäyttänyt" vinyyliä. Digikuva ei "syrjäyttänyt" filmiä.

Syy kaikissa näissä tapauksissa on hyvin ilmeinen: uusi keksintö ei ole sama kuin vanha. Ne ovat eri asioita. Ne eivät kilpaile huomiosta. Vanha on edelleen olemassa ja käytössä eikä vain loju "historian roskakorissa" hylättynä.

Toisaalta ihmiset yleensäkin haluavat olla "normaaleja" ja muita tarkkailemalla he päättelevät, mikä normaalia on. Teknokraattisessa kulttuurissamme on normaalia ottaa käyttöön uusi tekniikka, jonka olemassaolollekaan ei ole mitään muuta perustelua tai selitystä kuin se, että se oli mahdollista toteuttaa.

Kaikki mikä on mahdollista, tehdään. Tämä on nykykulttuurin idea. Koskee yhtä hyvin sähkökirjoja kuin kouluampumisia.

Teknokratian ja ihmisten alhaisen matkimistaipumuksen takia sähkökirjasta tulee mahtava menestys.

Mutta tietenkin harvalukuinen eliitti jatkaa kirjojen painamista ja lukemista niin kuin ei mitään.

Saila-Mari Kohtala:

Ei mikään uusi innovaatio ole ihan tuosta vain syrjäyttänyt niitä vanhoja. Mediakentällä rinnakkaiselo on etenkin usein varsin pitkäaikaista, mietitään nyt vaikkapa radiota, televisiota, sanomalehtiä, elokuvaa ja aikkareita.

Tässä sähkökirjakohkauksessa on vähän tätä samaa hassua ylireagointia. Ihan kuin ne perinteiset kirjat nyt yhdessä yössä katoaisivat.

No ei! Sähkökirja on erinomainen ratkaisu/käyttöliittymä joissakin tilanteissa, vanha kunnon kirja taas toisissa.

Tietysti tuossa kysymyksessä on tuo sana "lopulta", joten jos se määritellään tarkemmin, esimerkiksi sadan vuoden päästä, niin ehkä joo, perinteinen kirja on silloin sitten todellakin tullut tiensä päähän.

Kuten myös varmaan sanomalehti, radio, televisio ja niin edelleen, kuten me ne nyt tunnemme. Maailma muuttuu, muistaakseni.

Ben Zyskowicz:

Ei syrjäytä, tulee rinnalle.

EN OTA KANTAA

Jukka Mallinen:

Kyse on kuitenkin vain uudesta tavasta toimittaa teksti lukijalle, ei edes markkinoinnista, vaan pelkästään myynnistä ja logistiikasta.

Missä on keskustelu sisällöstä, ainoasta syystä, miksi lukija hankkii kirjan tai jättää hankkimatta?

Kirjan substanssista ei ole nyt kohuttu yhtään, vaikka se ei ole käsittääkseni muuttunut. Ei maidonkaan substanssi ole muuttunut, vaikka tinkimaidosta ja hinkillä kivijalkakaupasta joka aamu haetusta tuotteesta on siirrytty marketin pastöroituun, joskus maitopulverista takaisin vedellä maidoksi jatkettuun purkkituotteeseen, joka menee jääkaappiin.

Näin kulttuurikeskustelu on muuttunut markkinoinnin ja logistiikan miettimiseksi.

Mitä tapahtuu lukemiselle? Netissä puhutaan surffaamisesta ja navigoinnista. Surffaaminen tuo mieleen hedonistisen, viihteellisen ja aivottoman selailun, navigointi taas Odysseuksen, Vasco da Gaman ja Kolumbuksen retket. Jälkimmäistä tosin on turha etsiä netistä.

Musiikin kuuntelulle on yhdentekevää, onko se imuroitu netistä, raavittu vinyyliltä tai soitettu cd-levyltä. Mutta lukemisen refleksille ei näköjään ole – muuttaako sähköinen kirja tapamme lukea? Monet valittavat, että siinä onnistuu vain pinnallinen lepsu selailu, ei syventyvä, kriittinen, ajatteluttava lukeminen. Tyhmentääkö sähkökirja siinä kuin nettikin?

Leena Lehtolainen:

On kovin vaikea ottaa kantaa kysymykseen, jossa on ajanmääre lopulta. Mitä se tarkoittaa? Vuoteen 2050 mennessä? Vai 2100? Vai 2500? En ole ennustakaan, joten esitän vain muutaman valistuneen arvauksen:

Sähkökirjasta tulee pikku hiljaa yksi kirjan muodoista, joka tuskin kovin pian syrjäyttää paperikirjaa. Osa ihmisistä kun haluaa edelleen kirjansa konkreettisina fyysisinä esineinä. Moni himolukija käyttää rinnan molempia muotoja, onhan sähkökirja kätevä vaikkapa matkoilla.

Jatkuva koneen jatkeena oleminen on osalle ihmisistä vastenmielistä, ja voi olla että sekä sähkön että paperin hinnan ja saatavuus vaikuttaa myös kehitykseen.

Osmo Rauhala:

Valtaosa suomalaisista lukee vielä pitkään paperikirjoja, mutta nuorissa suuri joukko jaksaa katsoa sähköisiä näyttöjä pitkään. Kai se on mahdollista, mutta vaikea ennustaa, kehittyvätkö näytöt sellaisiksi että niitä voi terveydenkin puolesta katsella kellon ympäri.

Katariina Numminen:

Riippuu tarkasteluvälistä. Nyt heti ei syrjäytä, vähitellen ehkä kyllä. Mutta lopulta taas ehkä tulee jokin muu tekniikka.

Tuskin tuntemamme esine kirja mitenkään ikuinen on. Sitä ovat edeltäneet suulliset kertomukset, papyrukset, luolanseinät ja niin edelleen, ja aikanaan sen korvaavat muut välineet.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi