HS-raadin vastaukset kysymykseen: Uskotko tutkijoiden liioittelevan ilmaston lämpenemistä?

Joulukuussa järjestetään Kööpenhaminan ilmastokokous. Sen päämäärä on saada aikaan ilmastosopimus, joka leikkaa kasvihuonekaasupäästöjä koko maailmassa. Kööpenhaminan sopimuksen on tarkoitus olla jatkoa Kioton sopimukselle, jonka voimassaolo päättyy 2012.

Tämänviikkoinen kysymys käsittelee keskustelua liittyen ilmaston lämpenemiseen.

Tärkein ilmaston muutoksesta varoittava taho on hallitusten välinen tutkimusorganisaatio IPCC, Intergovernmental Panel on Climate Change. Sen päätehtävä on valmistella ilmastonmuutosta koskevia tieteellisiä raportteja. Niitä varten tutkijaryhmät keräävät ja arvioivat julkaistua tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta, sen vaikutuksista ja muutosten hillitsemismahdollisuuksista. IPCC:n toimintaan osallistuu noin 2000 tutkijaa ja se on saanut Nobelin rauhanpalkinnon. IPCC:n raporttien mukaan ilmasto on lämmennyt ihmisen toiminnan seurauksena.

Jo pitkän aikaa on esitetty myös kriittisiä puheenvuoroja, joiden mukaan ilmasto ei todellisuudessa lämpenisi.

Yleisradion MOT:n toimittaja Martti Backman esitti marraskuun alussa ohjelmassaan, että "tutkimukset maapallon ennen kokemattomasta lämmön noususta viimeisten vuosikymmenten aikana eivät kestä lähempää tarkastelua. -- Tuoreen MIT:n tutkimuksen mukaan hiilidioksidin kaksinkertaistuminen ilmakehässä riittäisi nostamaan maailman keskilämpöä korkeintaan 0,5, tietokonemallien ennustaman 2,5–6,0 asteen asemasta." (Ohjelman käsikirjoitus osoitteessa http://ohjelmat.yle.fi/mot/arkisto/mot_ilmastokatastrofi_peruutettu)

Viikonvaihteessa ympäri maailmaa keskusteltiin siitä, että maailman johtaviin ilmastomuutoksen tutkimuslaitoksiin kuuluva East Anglia Climatic Research Unit on joutunut vakavan tietomurron kohteeksi. Laitoksen tutkijoiden sähköposteja sisältävä tiedosto ilmestyi verkkoon viime viikon torstaina. Joukossa on keskusteluja useiden maailman johtavien ilmastotutkijoiden kanssa. Ilmastotutkijoiden kriitikoiden mukaan sähköpostit viittaavat, että tutkijat olisivat vääristelleet tuloksiaan. Tutkijoiden mukaan heidän lauseitaan on irrotettu asiayhteyksistä.

Viikon kysymys: Uskotko tutkijoiden liioittelevan ilmaston lämpenemistä?

KYLLÄ

Kaarina Kaikkonen

Minusta on käsittämätöntä, että järkevätkin ihmiset menevät mukaan tähän maailmanloppua ennustavaan hurmosliikkeeseen. Hyttysenkaltainen ihminen luulee nyt yhtäkkiä olevansa niin mahtava, että uskoo puuhastelunsa vaikuttavan auringon ja avaruuden sykleihin tai mannerlaattojen purkauksiin. Huvittavinta oli lukea ministerimme Stubbin julistus, jossa hän henkilökohtaisesti sitoutuu toimimaan siten ettei ilmasto lämpene kahta astetta enempää. Meidän koira voisi yhtä hyvin astua vastuuseen ja haukkua naapurikoiratkin syyllisiksi koska talven jälkeen tulee kesä. Molempien mahtailu luonnonmullistusten edessä yhtä vähäpätöistä, vaikka vähäpäästöistä.

Pitkässä juoksussa sopeutuva luonto kyllä pärjää, vaikka me ihmiset täällä aikamme siirtelemmekin raaka-aineita paikasta ja muodosta toiseen. Luonto jatkaa kiertoaan myös ihmisen jälkeen eikä mikään aine lopu vaan materia hajoaa ja palautuu lopulta takaisin sykliin. Silti ihmisen tulee valvoa ja rajoittaa sopimuksilla kulutustaan, jätteitään ja myrkyllisiä päästöjään, ja esim öljyperäisen muovin käyttöä pakkauksissa kaatopaikkaongelmien vuoksi. Paperista parempi pakkaus!

Hassua että elämälle välttämätön hiilidioksidi on nimetty myrkyksi ja takkatulesta nauttija syylliseksi. Silti puu ilman ihmistäkin vapauttaa ilmaan sama määrän lämpöä ja sitomaansa hiilidioksidia, palaa se sitten itsekseen hajoten koskemattomassa aarniometsässä tai lämmitysuunissa vähän nopeammin. Lisääntynyt hiilidioksidi lienee lämpenemisen seurausta eikä syy. Huolestuttavinta on, että tiedemiehet ovat valjastaneet ilmastopelon ydinvoiman vetojuhdaksi ja poliitikan pelinappulaksi, vaikka säteilylle hyvin herkän lajimme tulevaisuuden vuoksi nimenomaan ydinvoimaa tulisi rajoittaa. Satojatuhansia vuosia hajoavan ydinjätteen tuottaminen on vastuutonta. Tšernobylin seurauksista vaietaan, vaikka syövät lisääntyivät täälläkin saastealueilla runsaasti ja kaikki tietävät säteilyn tuhoisat vaikutukset. Vai liekö juuri siinä eräs näkökulma, sotateollisuuden tarpeet - ydinvoimalahan voi tuottaa myös ydinaseen raaka-ainetta.

Ydinvoimakoneisto jyrää vastustajansa väittäen että sähkönkulutus lisääntyy jatkuvasti eikä mikään riitä. Kenties tarve ei silti loputtomasti kasva, ja kulutusta voi helposti säännöstellä hinnalla. Panostakaamme voimaperäisemmin auringon ja maan sisäisen energian hyödyntämiseen. Ja jospa pilveen kurkottamisen sijaan rakentaisimme pesämme eläinten lailla maakuoppaan ja äitimaan syliin, niin lämmityskustannukset pienenisivät.

Raoul Grünstein

Arvelen, että osa tutkijakunnasta esittää tuloksiaan ristiriidattomammiksi kuin tieteellisen tiedon koeteltavuus edellyttäisi. Kun media, viranomaiset ja politiikot jatkavat tällä tarkoituksenmukaisen pelkistämisen tiellä, yleisölle tarjotaan käsitystä varmuudesta, joka ei periaatteessakaan ole inhimilliselle tiedolle mahdollista. Päinvastoin kuin Ilmatieteen laitoksen viestintäpäällikkö ilmoittaa, ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen ei ole "pitkään tunnettu fysikaalinen ilmiö", vaan eri tieteenaloista johdettu moninkertainen joukko hypoteeseja. Tällaisia olettamuksia ovat, että ilmasto lämpenee, että se lämpenee huomattavasti, että lämpeneminen poikkeaa normaalista luonnonvaihtelusta, että tähän on syynä ihmisen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen kasvu ja että ilmiö johtaa luonnonmullistuksiin. Poliittisen päätöksenteon tulisi lisäksi vastata kysymykseen, tulisiko kaikista ihmiskunnan ongelmista juuri tämän ratkaisuun nyt panostaa. Väittelyssä tulee pärjätä muilla keinoin kuin julistautumalla totuuden auktoriteeteiksi.

Laura Kolbe

Tässä puhutaan niin vaikeasti mitattavissa olevista asioista – yksikköinä ovat sadat, tuhannet vuodet ja niiden aikana syntyneet muutokset. Tässä kuten muussakin tutkimuksessa voidaan tehdä vain tulkintaa. Lopullista totuutta ei ole. Ilmastotietoisuudessa on monella tavalla kyse eräänlaisesta uskonnollisesta herätyksestä, jonka antaa mahdollisuudet kilvoitella kohti parempaa elämää ja samalla uudistua moraalisesti ja henkisesti. Lieveilmiönä on länsimaisen ihmisen syyllistäminen; jos et elä luonnon ehdolla, olet sitä vastaan. Ongelma vain on, kuka asettuu "luonnon" edusmieheksi täällä maan päällä jakamaan tuomiota: ilmastotutkijat, ekoihmiset vai muuten vain ympäristötietoiset?

Tärkeän asian alle piiloutuu kaikenlaista epämäärästä fundamentalismia.

Kalle Haatanen

Lyhyet perustelut: apokalyptisiin, dogmaattisiin ja ihmisen syyllisyyttä (tai syntisyyttä) korostaviin ajatuksiin tulee aina suhtautua kriittisesti. Mihinkään ei ole niin laiskaa ja helppoa uskoa kuin ihmisen aiheuttamaan perikatoon; me lähes haluamme sitä. Kriittisyys ei toki tarkoita silmien ummistamista. Moni varteenotettava tutkimus ja niiden summa todistaa myös ilmaston todellisesta lämpenemisestä. Nyt kyse on ennen kaikkea tieteen avoimuuden ja sisäisen dialogin välttämättömyydestä ja sen julkisuudesta.

Markku Ruotsila

Nykyisin käytössä olevien tietojen pohjalta on selvää, että varsinkin IPCC:n työssä mukana olevat tiedemiehet ja -naiset ovat alistaneet tieteen poliittisille ja ideologisille päämäärille. Heistä moni vääristee omien tutkimustensa tuloksia ja perusteettomasti sivuuttaa toisten, päinvastaista osoittavien tutkimusten selkeät tulokset. Tämä on poliittista ja ideologista peliä, jossa kaikki keinot ovat nähtävästi sallittuja.

Johannes Koroma

Ilmaston lämpeneminen on silti ilmeistä, mutta liian monet seikat viittaavat siihen, ettei tämän vallitsevan tutkimusyhteisön tuloksia arvioivia tieteelliseltä tasoltaan kiistatonta kritiikkiä haluttaisi sallia, kuten tapana on tieteellisissä yhteisöissä. Argumenttina eräät tutkijat ovat esittäneet, että ilmastonmuutos on aivan liian tärkeä ja kiireellinen asia, ja sen vuoksi tutkimusten perusteita ja johtopäätöksiä koskevan kritiikin esittäminen pitäisi torjua. USA:ssa on käyty laajahkoa journalistien sisäistä keskustelua siitäkin, pitäisikö sallia että tutkimustuloksia kyseenalaistavia uutistietoja ja käsityksiä julkaistaan mediassa lainkaan.

Keskeiset kansainvälisen ilmastontutkimuksen yksiköt ovat samalla tavalla taloudelliseen tulokseen tähtäävän rahoituksen varassa kuin kaikki muukin tieteellinen toiminta. Niiden "business" on tämä asiantuntemus ja siihen suunnattava kansainvälinen rahoitus, joka edellyttää "hätkähdyttäviä" tutkimustuloksia.

Epäilyksiä herättää myös se, että liian usein IPCC:n tuottamasta tiedosta tehtävät johtopäätökset ovat innokkaiden "maallikoiden", vihreän liikkeen ja asiasta innostuneiden toimittajien tekemiä ja perustuvat vain valikoituihin osiin tieteellistä tutkimusta. Esim. suomalainen Helsingin Yliopiston ilmastonmuutoksen professori Atte Korhola on kritisoinut juuri yksipuolisia johtopäätöksiä asettamatta itse pääasiaa, ilmaston muuttumista kyseenalaiseksi.

Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta olisi hyväksi sallia tavanomainen tieteellinen kritiikki tehdyistä tutkimuksista ja niiden pohjalta tehdyistä johtopäätöksistä.

Juha Sihvola

Jos tutkitaan mitä tahansa aihetta, johon sisältyy niin paljon epävarmuustekijöitä ja ongelmallisia taustaoletuksia, tutkimustulokset vaihtelevat: osa liioittelee, osa vähättelee ja muut liikkuvat jossakin välimaastossa. Kun aihe on näin poliittisesti herkkä, on todennäköistä sekin, että jotakin voi houkuttaa tutkimuksessa vilppikin. Tutkijoiden luonnollinen taipumus on ainakin vähätellä omiin tuloksiin sisältyviä epävarmuustekijöitä ja vastaavasti liioitella esitetyn tiedon varmuutta.

Oikea johtopäätös tästä tutkimuksen tilasta ei silti ole, että humpuukia koko ilmastotutkimus. Parempi on noudattaa varovaisuusperiaatetta ja varautua pahimpiinkin vaihtoehtoihin. Niin näyttää tapahtuvankin. Suurin osa vastuullisista päätöksentekijöistä vaatii nykyään ottamaan ilmaston kehitykseen sisältyvät riskit vakavasti. Yhdysvalloissa vielä vuoden 2000 presidentinvaaleissa George W. Bush pilkkasi vastustajaansa Al Gorea otsonimieheksi. Nyt ei enää voisi kuvitella, että edes Yhdysvaltojen republikaanit suhtautuisivat ilmastokysymyksiin näin ylimielisesti. Mutta ehkäpä bushilainen asenne on tulossa viipeellä Suomeen.

EI

Harri Hautajärvi

Tässä kuten monessa muussakin asiassa on tahoja, jotka levittävät disinformaatiota ja maksavat väärien tietojen levittämisestä. Osa tutkijoista ja asiantuntijoista on valitettavasti aina naiiveja ja/tai ostettavissa. Väittelyä siitä onko ilmaston lämpeneminen todellinen uhka ihmiskunnalle vai ei voi verrata aiempaan, vuosikymmeniä kestäneeseen, uuvuttavaan "tieteelliseen" väittelyyn siitä, on tupakointi vaarallista terveydelle vai ei. Tupakkateollisuuden palkkaamat "tutkijat" ja "asiantuntijat" rustasivat 1950-luvulta näihin päiviin asti sellaisia tutkimustuloksia ja lausuntoja kuin heidän työnsä rahoittaja, monikansallinen tupakkateollisuus halusi, ja rustaavat edelleen. Samaa maksettua lobbausta ja asiantuntijuuden nimissä suoritettavaa höpötystä ja selvien haittojen vähättelyä on tapahtunut jatkuvasti hyvin monen muun monikansallisen teollisuudenalan toimesta, aina hyvin varjellusti, ja suurinta osaa valheellisesta disinformaatiosta ei ehkä koskaan pystytä paljastamaan. Asialla ovat milloin monikansallinen öljyteollisuus, autoteollisuus, kemianteollisuus, lääketeollisuus jne. Esimerkiksi Yhdysvaltain edellisen presidentin kaudella nämä kaikki pääsivät vaikuttamaan suoraan George W. Bushin ja hänen hallintonsa suulla, ja samat lobbarit häärivät myös Euroopan parlamentissa. Suomalaismepeistä Eija-Riitta Korhola on kunnostautunut olemassa jo vuosikausia teollisuuden lobbari, ja saanut siitä arvonimen lobbareiden sylikoira. Korhola on tunnettu ilmastonmuutoksen vähättelijä, ja mielenkiintoista on, mistä kummasta hän aina saakin sopivia "tutkimustuloksia" käyttöönsä.

Heitän käänteisen kysymyksen: mitä haittaa voisi olla siitä, että ihmiskunta ottaa ilmastonmuutoksen uhan tosissaan ja ryhtyy säästämään energiaa, kehittämään uusiutuvia energialähteitä ja lisäämään energiatehokkuutta kaikilla aloilla? Ihmiskunnalle siitä on pelkästään hyötyä, mutta monikansalliselle öljy-, auto-, paperi-, metalli-, lento-, matkailu- ja kulutustavarateollisuudelle ynnä muille suurille teollisuuden aloille siitä on haittaa, sillä se heikentää bisnestä, ainakin alkuvaiheessa. Siksi edelleenkin esiintyy tahoja, jotka julkisesti epäilevät koko ilmaston lämpenemistä, tai vähättelevät sitä ja sen seurauksia tai puhuvat läpiä päähänsä, että se tuo mukanaan vain hyvää, kun kohta banaanitkin kasvavat pelloillamme. Niinhän höpötettiin vielä muutama vuosi sitten esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johdon suulla, näkyvästi Kauppalehden sivuilla.

Alexis Kouros

Pariisin ja Madridin helleaallot, pysyvien napajäätiköiden sulaminen ja Uuden-Seelannin lähellä ajelehtivat jäävuoret sekä monet muut poikkeukselliset ilmiöt eivät kaikki voi olla tutkijoiden keksimiä.

Janne Saarikivi

En väsy ihmettelemään näitä erilaisia "tiedemiehiä" koskevia salaliittoteorioita.

Todellisuudessa tutkijat työskentelevät kaukana toisistaan, erilaisissa yksiköissä. He eivät ole mitenkään säännöllisesti yhteydessä toisiinsa, ja heidän tutkimusmateriaalinsa ovat toisistaan erillään. Eri puolilla maailmaa tehdään esim. ilmaston lämpenemiseen liittyviä mittauksia aivan toisistaan riippumatta.

Tieteellisen tiedon verifiointiprosessi on siinä määrin mutkikas, että "tutkijat" eivät mitenkään kykene yhteisiin salaliittoihin tai jotenkin systemaattiseen "liioitteluun". Jokaisen tieteellisissä yhteyksissä julkaistun artikkelin tulee läpäistä kriittisten asiantuntijalukijoiden seula. Siksi on aivan selvä, että jos kymmenet ja sadat löydökset viittaavat johonkin ilmiöön, tämän kaiken taustalla on jotakin todellista.

Eri asia sitten on, että ilmastonmuutosta koskevaa tietoa on niin paljon, että sen tulkinta ei ole lainkaan yksiselitteistä, siitä puhumattakaan, että tulkintojen pohjalta voitaisiin luoda jokin poliittinen toimenpideohjelma.

On tärkeä ymmärtää sekin, että tutkimustulosten uutisointi ja niistä raportointi ei ole sama asia kuin tutkimustulos. Harva jaksaa perehtyä siihen, mitä jokin uusi tutkimus todella on osoittanut, mitkä ovat epävarmuustekijät, virhemarginaalit ja tutkimusmateriaalin eri tulkintamahdollisuudet. Useimmille riittää otsikko isoin kirjaimin:

ilmasto lämpenee niin ja niin monta astetta, ilmastonmuutos maksaa niin ja niin monta euroa pekkaa päälle.

Tieteessä on aina muodikkaita teemoja, jotka saavat rahoitusta samalla kuin toiset teemat unohdetaan. Tutkimusrahoitusta ohjaavat mutkikkaiden tieteellisten ongelmien asemesta banaalit

(tiede)poliittiset muotikäsitteet, joihin kuuluvat myös esimerkiksi

ilmastonmuutos ja ilmastopolitiikka. Kun kaikki tutkijat joutuvat jatkuvasti hakemaan lisää rahoitusta, johtaa rahoittajien intressien myötäily helposti eräänlaisen tutkimusraportoinnin korruptoitumiseen:

rahoitushakemuksissa ja tutkimustulosten popularisoinneissa puhutaan siitä, minkä kaikki muutenkin tietävät. Esimerkiksi, että ilmasto lämpenee ja se on kovin kauheaa.

Se, mitä todella ilmaston lämpenemisestä todella tiedetään, jää hyvin pienen asiantuntijajoukon keskustelun aiheeksi, kuten oikea tieteellinen tieto aina jää.

Matti Wiberg

Jotkut tutkijoina esiintyvät riemuidiootit saattavat liioitella, mutta kokonaisuutena ottaen tutkijakunta ei liioittele.

Suuri osa ilmastomuutoskeskustelua on valkoista kohinaa.

Kaikki mallit ovat vääriä, mutta jotkut ovat hyödyllisiä.

Sää on kompleksinen järjestelmä ja sen muutoksen seurantaa vaikeuttaa olennaisesti mm. se, että Atlantissa on liian vähän havaintopisteitä.

MOT-journalismi on skeptisyydessään kiintoisaa, mutta miksi MOT:n toimittajat miltei aina epäonnistuvat popularisoimaan tiedettä ja monistavat yksipuolisuuksia jokseenkin kritiikittömästi?

Nanna Susi

On yhdentekevää onko ilmaston muutoksen lämpeneminen liioiteltua vai ei. Asia on vakava joka tapauksessa. Normaalin ihmisen näkökulmasta järjetöntä on, että ajan päivittäin autolla aamuruuhkassa lapseni kalliosta tarhaan kaupungin toiselle puolelle ja takaisin. Tänään 25 minuuttia yhteen suuntaan. Iltapäiväruuhkassa sama toistuu. Se on hulluutta. Ratikka ja metro ovat melkein oven edessä. Missä viiraa? Lapsi ei opi edes kävelemään.

Tuomas Kyrö

Minä uskon ilmastoa. Kun minä olin pieni, oli pitkien kalsareiden ja luonnonjäiden talvet. Onk enää? Kyä ei o.

Minna Tawast

Jotkut varmasti liioittelevat, jotkut eivät. En kykene arvioimaan tutkimustulosten tai arvioiden oikeellisuutta. On kuitenkin päänsä pensaaseen pistämistä väittää, että kaikki ilmastotutkijat, jotka puhuvat ilmaston lämpenemisestä, liioittelevat. Miksi he niin tekisivät? Voisihan demokraattisen keskustelun nimissä väittää vaikka, että eläinrasvojen vaarallisuudesta varoittavat tutkijat liioittelevat eikä heitä tarvitse kuunnella.Kun tässäkin kysymyksessä mainitaan, että "on esitetty myös kriittisiä puheenvuoroja, joiden mukaan ilmasto ei todellisuudessa lämpenisi", niin haluaisin tietää, kuka on esittänyt. Toiset tutkijat? Helsingissä asuvana voin kyllä sanoa, että mikromaailmassani marraskuu on lämmennyt.

Osmo Rauhala

Mikä olisi kollektiivisen vääristellyn motiivi tässä tapauksessa?

Tieteellisiä tuloksia manipuloidaan milloin vallan milloin rahan vuoksi.

Moni tuotannon ala on muokannut tutkimuksia, joilla todistellaan omien tuotteiden hyödyllisyyttä tai kielletään niiden haitat. Neuvostoliitto ja natsi-Saksa käyttivät tiedettä poliittiseen propagandaan.

Virheitä tiedemiehille sattuu, ja se on mahdollista tässäkin. Mutta on vaikea nähdä syytä miksi sadat tutkijat ja hallitusten asiantuntijat eri puolilla maailmaa muuttaisivat totuutta tahallaan.

Ketä hyödyttäisi pakottaa meidät turhaan luopumaan fossiilisesta energiasta, syömään ja asumaan eri tavalla kuin nyt? Toistaiseksi ainoastaan ydinenergiateollisuuden tilaukset ovat kasvaneet ilmastopelon vuoksi. Hekö ovat vihreän salaliiton takana?

Johanna Korhonen

En usko. Ulkopuolisten voi olla vaikea ymmärtää, että tiedemaailmassa omien käsitysten jatkuva kyseenalaistaminen kuuluu asiaan - että tutkimustulosten epäily ei tarkoita niiden "epäilemistä" samassa merkityksessä kuin arkikielessä.

Mitä itse asiaan tulee, on itse asiassa samantekevää, onko ilmasto lämpenemässä hieman vähemmän kuin tähän asti on arvioitu. Ilmastonmuutoksen torjuntatoimet hyödyttävät ympäristöä ja ihmistä joka tapauksessa - ne tuottavat ainoastaan lyhyen tähtäyksen haittaa joillekin liiketoiminnan aloille. Siksi torjuntatoimiin on järkevää ryhtyä, vaikka ei olisi sataprosenttisen vakuuttunut niiden tarpeellisuudesta.

Teivo Teivainen

Jotkut toki liioittelevat ja toiset todennäköisesti valehtelevatkin.

Vertaisarvioitu tiedeyhteisö tarjoaa kuitenkin uskoakseni kokonaisuudessaan parasta tietoa, mitä nyt on saatavissa ilmastomuutoksesta.

Antti Arjava

Ilmaston nykyistä lämpenemistä tuskin voi liioitella, koska se on faktisesti todettu. Tulevasta lämpenemisestä on eri skenaarioita, joista osa voi olla liioiteltuja. Kun koko mekanismi on niin monimutkainen, on pakko hyväksyä epävarmuus. Kriittiset äänet ovat tieteessä aina tervetulleita, silloinkin kun ne vain pakottavat terästämään argumentteja. Maallikolle koko argumentointi ikävä kyllä jää enimmäkseen uskon asiaksi.

Marita Liulia

Jos tutkijoiden kanta olisi yksimielinen, katastrofi olisi jo tosiasia. Nyt sen estämiseksi voidaan vielä tehdä jotain.

Matti Kalliokoski

Olisin hyvin iloinen, jos ennusteet ilmaston lämpenemisestä osoittautuisivat vääriksi. Tieteessä ei kuitenkaan ole lopullista totuutta, vaan toistaiseksi parhaiten perusteltu näkemys, jota pitää koko ajan kyseenalaistaa, testata ja yrittää korvata paremmalla selityksellä. Tällä hetkellä käsitys ilmaston lämpenemisestä ihmisen toiminnan seurauksena on parhaiten perusteltu näkemys.

Ben Zyskowicz

Riippuu tietysti tutkijoista, mutta en usko, että liioittelu olisi jokin valtavirta.

Katja Boxberg

Tutkimukset osoittavat aukottomasti, että ilmasto lämpenee ja että syy on ihmisen käytöksen. Saivartelu siitä, paljonko, missä ja milloin on ajanhukkaa. Jokainen lukutaitoinen pystyy tutustumaan tutkimuksiin ja vetämään omat johtopäätöksensä. Epäusko on toki sallittua, mutta olisi pelkästään typerää antaa epäilijöiden johtaa keskustelua. On myös syytä muistaa, ettei ilmaston lämpeneminen ole ainoa ihmisen aiheuttama ongelma luonnolle. Ilman laadun heikentyminen, vesistöjen saastuminen, lajien tuhoutuminen ja ahdinko ovat täyttä totta.

Risto Ruohonen

Miksi niin tekisivätkään - eri tutkimuksissa ja arvioissa esitetään melko erilaisia arvioita, mutta suurin osa hyvin saman suuntaisia.

Antti Ahlava

Äärimmäisen monimutkaiseen ilmastoon vihkiytynyt tutkija-armeija lyö vetoa vakiintuneiden olettamusten pohjalta, kuten muukin tiede. Vasta kokemus kuitenkin näyttää, pääsemmekö pelaamaan golfia talvellakin.

Jaana Airaksinen

Pysyvä merijää on lähes hävinnyt Jäämereltä ja satelliittimittauksien mukaan mannerjäätiköiden sulamisvauhti on viime vuosina jälleen kolminkertaistunut. Kun uhka muuttuu todellisemmaksi, päänsä pensaaseen piilottajia löytyy varmaan vielä lisää.

Antti Alanen

En ole asiantuntija, mutta olen voinut keskustella sellaisten kanssa, koska sisareni Aulikki Alanen ja hänen miehensä Erkki Virolainen ovat Metsähallituksessa.

Osa tutkijoista liioittelee, osa vähättelee, mutta enemmistö pitäytyy tosiasioissa, ja ne ovat karuja. Tuhannet esimerkit viittaavat ilmastomuutokseen ainakin lyhyellä (satojen vuosien) aikavälillä.

Ilmastomuutokseen viittaavia esimerkkejä pitkiltä seurantasarjoilta ovat merivesien ja muiden vesien lämpeneminen, korallien vahingoittuminen, kasvukauden aikaistuminen ja piteneminen pohjoisessa, lintujen muuton aikaistuminen, metsänrajan nousu, norpan talvipesinnän heikentyminen, jäätiköiden sulaminen, palsasoiden jääytimen sulaminen, jäänviipymäkasvien ja arktisten lajien ahdinko, perhosten leviäminen pohjoiseen ja vieraslajien ja tautien leviäminen pohjoiseen.

Tieteelliseen tutkimukseen kuuluu kriittisyys, varovaisuus ja erilaisten mallien vertailu. Siksi irralliset kommentit pitäisi arvioida asiayhteyksissään. Jotkin biologiset muutokset ovat hitaita mutta voivat kiihtyä kynnysarvon ylittyessä tai lajien vuorovaikutuksen kautta.

On elintärkeää, että Kööpenhaminan ilmastokokouksessa päästään sopimukseen. Kasvihuonekaasujen määrään tarvitaan pysyvä muutos. Uuden sukupolven talouselämän olisi perustuttava kestävään kehitykseen.

Tähän liittyvistä innovaatioista voisi syntyä Suomen seuraava Nokia.

Tommi Uschanov

Sähköpostivuodosta käyty keskustelu on nopeasti surkastunut sellaiseksi huutokilpailuksi, että on vaikea saada selville, mistä siinä on kysymys.

On täysin mahdollista, että se osoittaa joidenkin yksittäisten tutkijoiden halunneen liioitella ilmastonmuutosta - mikäli yhtä tai kahta valtavasta massasta erilleen poimittua, vuosikymmenen takaista viestiä nyt voidaan aukottomasti tulkita ylipäänsä millään tavalla.

Paikkansapitämättömän argumentin esittäminen jonkin väitteen puolesta ei kuitenkaan kumoa saman väitteen puolesta esitettyjä paikkansapitäviä argumentteja. Jos sanon, että sikainfluenssaan voi kuolla koska kuu on juustoa, tämä ei mitenkään muuta sitä, että sikainfluenssaan voi kuolla.

Että ilmastonmuutoksesta ovat ilmaisseet näkemyksensä niin monet tuhannet eri tutkijat kuin ovat, takaa jo yksistään, että joukkoon mahtuu muutamia sekopäitä, jotka esittävät merenpinnan nousevan metrin vuodessa - tai jotain muuta ilmastonmuutoksen vaikutuksia moninkertaisesti liioittelevaa.

Mutta jos "tutkijoilla" tarkoitetaan akateemisen pätevyyden omaavien luonnontieteen tutkijoiden murskaavan ylivoimaista enemmistöä, vastaus on selvä.

Yksikään kansallinen tiedeakatemia tai meteorologian, merentutkimuksen, geologian, fysiikan, biologian, lääketieteen tai tilastotieteen tutkijoiden kansainvälinen järjestö ei esitä, että ilmastonmuutos etenisi hitaammin kuin sen yleisesti esitetään etenevän - saati että ne kyseenalaistaisivat koko ilmiön.

Ylen MOT-ohjelmat sen sijaan jatkavat Martti Backmanin johdolla samaa ympäristönsuojeluvastaista ristiretkeä, jolla ne ovat olleet taukoamatta jo yli vuosikymmenen ajan. Tieteellistä kritiikkiä ne ovat tuona aikana ehtineet saada niskaansa jo kottikärrykaupalla, mutta se ei näytä vauhtia haittaavan.

Uusinkaan ohjelma ei ole poikkeus. Esimerkiksi toimittaja Pasi Toiviainen

- meritoitunut, useita kansainvälisiä palkintoja saanut pitkän linjan tiedejournalisti - on julkaissut blogissaan Ylen omalla sivustolla yli kaksituhatta sanaa pitkän vastauksen Backmanille. Siinä tämän väitteet osoitetaan kohta kohdalta ja yksityiskohtaisesti perustellen pelkäksi tietoisesti harhauttamaan pyrkiväksi sekavaksi hötöksi. Samalla Toiviainen palauttaa mieleen seitsemän (!) samaa aihetta aiemmin käsitellyttä MOT-ohjelmaa ja niiden vuodesta toiseen kierrätetyt, kansainvälisessä tiedeyhteisössä jo aikapäiviä sitten kumotut argumentit.

Tai kuten toimittaja Jussi Ahlroth kirjoitti tämän lehden tv-sivuilla 9.9.2004 eräästä noita aiempia Backmanin ohjelmia: "Hänen ja MOT:n toistuva selviytyminen Julkisen Sanan Neuvostolle tehdyistä selvityspyynnöistä ei todista MOT:n journalistisesta suoraselkäisyydestä, vaan JSN:n eettisestä hampaattomuudesta. Jotain tällaiselle lieroilulle pitäisi voida tehdä."

Kaikkein väsyneintä koko MOT-ohjelmien ja muun maailmalla kiertävän "ilmastoskeptisismin" ajattelutavassa on se yhä uudestaan toistuva, inttävä ja jankuttava ajatuskuvio, jonka mukaan ilmastonmuutoksesta huolestuminen on peitettä inholle, joka kohdistuu koko moderniin länsimaiseen elämänmuotoon. Taustalta löytyy kuulemma primitiivisyyttä ja kurjuutta sairaalloisesti palvova, tiedettä ja tekniikkaa vihaava linkolalainen totalitarismi.

Olisi hauska nähdä, miten tähän reagoisi vaikkapa Tanskan ilmastoministeri Connie Hedegaard, joka on ollut päävastuussa Kööpenhaminan kokouksen valmisteluista. Tuo EU:n tulevaksi ilmastokomissaariksikin veikattu poliitikko näet on paikallista konservatiivipuoluetta edustava piinkova porvari, joka on argumentoinut, että jos kenenkään, niin juuri nykyisen elämäntavan ystävien tulisi tehdä kaikkensa ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Mikäli se karkaa käsistä, koko elämänmuoto nimittäin katoaa sen siliän tien.

Itse asiassa Suomessakin ilmastonmuutoksen ottavat varsin vakavasti vaikkapa sellaiset lehdet kuin Tekniikka & Talous, Talouselämä ja Taloussanomat. Ilmeisesti nekin ovat siis osa teknologisen edistyksen ja aineellisen hyvinvoinnin vastaista totalitaarista salaliittoa.

Vaikka en itse ole oikeistolainen vaan vasemmistolainen, edustan tässä suhteessa samaa ajattelutapaa kuin Hedegaard. Moderni, mukavuudenhaluinen, teknis-tieteellinen länsimainen elämänmuoto on minulle sen verran rakas ja läheinen, etten ole valmis hyväksymään, että sen ja samalla koko ihmiskunnan tulevaisuus sössitään päästämällä ilmastonmuutos hallitsemattomaksi.

Tommi Liimatta

Lontoolaisen taksikuskin suusta: "Se joka uskoo ilmastonmuutokseen on sosialisti."

Ullamaija Kivikuru

Tutkimuksen luonteeseen kuuluu epäily ja erimielisyys perusfaktoistakin, eikä enemmistö tokikaan aina ole oikeassa. Media on oman luonteensa mukaisesti suhteettomasti kiinnostunut dissidenteistä. Tässä asiassa ei dissidenttien näyttö vakuuttanut, vaikka se on saanut runsaasti tilaa julkisuudessa.

Martti Koskenniemi

Tässähän on maallikon osalta kysymys tietysti uskosta - niin kuin vähän kaikissa asioissa. Mistä "tiedän", että Kiina on olemassa, kun en ole siellä koskaan käynyt? Tai että auto kulkee bensalla, kun en ole tätä koskaan nähnyt? Monimutkaisen teknologian maailmassa riippuvuus asiantuntijauskosta kasvaa. Mistä "tiedän", että pankkikorttimaksu menee perille (eikä Wahlroosin taskuun) tai että atomivoimalassa todella halkeaa uraani (eikä siellä esimerkiksi piiskata orjia polkemaan energiapyöriä?).

Ilmastomuutoksessa ei ole kysymys sen kummemmasta. Jos uskon tähän kaikkeen muuhun, ei ole syytä olla uskomatta ilmastomuutokseenkaan.

Ilmastomuutoksen kieltäminen edellyttäisi niin synkkää skeptisyyttä tämän maailman toiminnasta, ettei aamulla olisi mitään syytä mennä töihin. (Mutta onkohan ilmastomuutoksen epäileminen kuitenkaan muuta kuin kyyninen protesti yleisen maailmanmenon synnyttämälle turhautumisen tai voimattomuuden tunteelle, sukua salaliittoteorioille siis).

Kimmo Rentola

Joku jossain voi toki liioitella ja isossa ilmiössä on aina monia puolia ja vivahteita, mutta itse pääasiasta eli siitä että ilmasto lämpenee vallitsee käsittääkseni tiedeyhteisön hyvin laaja konsensus.

Kari Enqvist

Tässä keskustelussa näyttäytyy tieteen tuloksien yleistajuistamiseen liittyvä perusongelma. Se liittyy suuren yleisön ja erityisesti toimittajien kyvyttömyyteen ymmärtää tieteenteon dynamiikkaa.

Ensinnä, kun kyse on monimutkaisista ilmiöistä, tieteelliset selitykset, havainnot ja ennustukset sisältävät aina jonkin verran keskenään ristiriitaisia elementtejä. Tieteessä on aina epätarkkuutta ja harmaita alueita.

Toiseksi, tiedeyhteisö ei ole samanmielinen monoliitti vaan sen joukosta löytyy aina sekä toisinajattelijoita, kaunaisia kverulantteja että suoranaisia hulluja. Niinpä olen varma, että MOTin puuhakkaat toimittajat pystyisivät kaivamaan esiin jonkun tohtori Tolvanan Harhamalan yliopistosta väittämään, että maapallo on litteä. Tai että salaliittonsa verivalalla vahvistaneet tutkijat vähintään liioittelevat maapallon pallomaisuutta.

Kolmanneksi, tutkijat ovat luultavasti vähiten konsensushakuinen ammattiryhmä tällä pallolla (tai levyllä), sillä jokainen tutkija unelmoi voivansa osoittaa kaikkien muiden olevan väärässä. Kun tuhannet tutkijat kuitenkin ovat ajautuneet samaan loppupäätelmään, se on tapahtunut hammasta purren ja monella vaa'alla punnitun tiedon varassa.

Antti Nylén

Uskon, että tutkijat eivät tiedä näitä asioita aivan pilkulleen ja siis poikkeavat suuntaan tai toiseen Jumalan totuudesta. Tämä on räikeän selvää.

Sen sijaan vain täydellinen kretiini voi kuvitella, että länsimaissa olisi valittu oikea tie joskus 1700-luvulla, kun nykyistä kulutuskapitalismia alettiin suunnitella.

Se tie on aivan liian lavea, eikä tämänkään tylsän tosiseikan toteamiseen tarvita ainuttakaan tutkijaa.

Pauli Aalto-Setälä

En epäile ilmastonmuutoksen todenmukaisuutta vaikka yhteisessä totuudessa aina onkin jotain epäilyttävää. Ymmärtääkseni aina toisilleen kriittiset tieteen tekijät eivät ole juuri mistään muusta olleet niin yksimielisiä kuin meneillään olevasta ympäristökriisistä.

Sitä paitsi uskottavuudessa hallituste välinen tutkimusorganisaatio IPCC, jolla on 2000 tutkijaa ja Nobelin rauhanpalkinto, peittoaa Ylen MOT:n, jolla ei ole kumpaakaan. Vielä.

Annamari Vänskä

M.O.T.:ssa esitetty kritiikki on kuin suoraan Georg W. Bush Juniorin suusta. Vain typerys voi väittää, ettei ihmisen nykytoiminnalla olisi vaikutusta ilmaston lämpenemiseen, lajien katoamiseen, nälänhädän lisääntymiseen tai maiden ja merien saastumiseen. Googlettamalla käy ilmi, että MOT.:ssa haastatelluista "asiantuntijoista" Steve McIntyre on kandidaatin paperit omaava bloggaaja, Richard Lindzen puolestaan muun muassa ExxonMobililta apurahoja vastaanottanut tutkija. Tämä jos mikä kertoo kaiken ohjelmassa käytetyn asiantuntemuksen tasosta ja puolueettomuudesta.

Leena Lehtolainen

Toki luonnontieteetkin ovat relativistisia, erehtyväisiä ja poliittisia. Silti tuntuu siltä, että ilmastonmuutoksen vähättelijöiden poliittinen agenda on tarkoitushakuinen. Luotan ainakin enemmän esimerkiksi Nobel-ryhmään kuuluneen ystäväni, Alaskan yliopiston ympäristötieteen professorin Pia Kohlerin tutkimustietoon kuin skeptikkojen kuulopuheisiin.

Atro Kahiluoto

On vaikea ymmärtää, ketä ilmaston muutoksen liioittelu hyödyttäisi. Sen sijaan on erittäin suuria taloudellisia intressejä vähätellä sitä. Välttämättä tulee mieleen tupakkateollisuuden kaikki tosiasiat ohittanut kampanjointi sen väitteen puolesta, ettei tupakoinnin vaarallisuutta muka ollut tieteellisesti todistettu.

Heikki Hiilamo

En pidä uskottavana, että IPCC ja ilmastotutkijoiden enemmistö olisivat korruptoituneita ja vääristelisivät tuloksia. Kyseessä on sama ilmiö, jossa väitetään syyskuun 2001 terrori-iskuja ja kuulentoja lavastuksiksi, salaliiton murhanneen John F. Kennedyn, Elviksen yhä elävän ja viranomaisten salaavan tietoja ufoista. Ilmastonmuutos on erittäin monimutkainen ilmiö, josta on mahdotonta antaa tarkkaa kuvaa. On selvä, että muutoksen syistä, taustatekijöistä ja voimakkuudesta on erilaisia käsityksiä. Kriittinen keskustelu ilmastonmuutoksesta on välttämätöntä tiedon laadun parantamiseksi. Sen sijaan on vastuutonta leimata -- tutkimustuloksista ja mielipiteistä riippumatta -- tutkijoita salaliittolaisiksi tai fundamentalisteiksi.

Erkki Tuomioja

En usko. Ilmastonmuutokseen liittyvä tieteellinen evidenssi on erittäin laajaa. Toki sitäkin tulee käsitellä tieteellisen tutkimuksen kriittisin arviointimenetelmin, enkä epäile etteikö sen joukkoon mahdu myös spekulatiivista ja epäluotettavaakin tietoa, mutta se jää huomattavaksi vähäisemmäksi kuin ilmastonmuutosta epäilevän tietoteollisuuden tuotannossa. Luottamukseni ilmastonmuutosta analysoivaan tutkimustietoon on samaa luokkaa kuin epäluottamukseni M.O.T.:n ohjelmantekijöihin ja heidän tietona levittämiinsä käsityksiin.

Leena-Maija Rossi

En usko, että asian vakavuutta liioitellaan. Maapallolla tapahtuneista ja tapahtuvista muutoksista on niin paljon näyttöä.

Elina Hirvonen

uskon ehkä sitten kun ilmastotutkijoiden pitkää, laajaa, kritiikkiin loputtomasti reagoinutta työtä haastetaan jollain pikkaisen painavammalla kuin tutkivan journalismin nimeä kantavalla lähdekritiikittömällä propagandaohjelmalla ja muutamalla sähköpostilla, joista ei sittenkään löytynyt salaliittoa. ja sitten, kun ilmastonmuutoksesta pahentuneina kuivuuksina ja tulvina jo nyt kärsivissä maailmankolkissa elävät ihmiset sanovat että hahaa, se olikin leikkiä vaan.

Vaula Norrena

Pelkään, että pikemminkin vähättelevät. Kaikkina aikoina vallan ja rahan mahti on pitänyt huolen, että asiat näyttäytyvät heille mahdollisimman edullisessa valossa, tutkimuksissakin, ainakin heidän itsensä tilaamissa.

Kaikkina aikoina myös rahan ja vallan mahti on pitänyt huolta omista eduistaan ja oikeuksistaan tehdä voittoa luonnolle ja ihmisille tuhoisillakin tavoilla, elinkeinovapauden nimissä. Oikeuksistaan säilyttää omat etunsa ja elämäntapansa, joita kaikille ei kuitenkaan voida suoda.

On siis hyvin huolestuttavaa, että he itse nyt puhuvat 80% päästövähennyksistä v. 2050 mennessä. Se tarkoittaa, että asiat voivat oikeasti olla vielä paljon huonommin.

Soila Lehtonen

On minulla toinenkin uskomus: liioittelu ei tässä asiassa ole pahasta. Ilmaston kohentumiseen ei tällaisena jatkuva ekosysteemin kulutus johda, eikä se ole uskomus.

Sirkku Peltola

Nythän kysytään uskoa. En usko, että tutkijat vääristävät tietoa. Toiseen suuntaan vääristämisellä voisi kuvitella olevan rahakkaita maksajia, näin ollen ei riitä usko.

Claes Andersson

Lyhyet perustelut: Kävin Huippuvuorilla vuosi sitten kuuntelemassa arktisen ilmaston asiantuntijoita. Tulin vakuuttuneeksi, että jo nyt on tapahtunut, ja tapahtuu, nopeita ja peruuttamattomia muutoksia ainakin pohjoisilla alueilla. Jäätiköt sulavat monta kertaa nopeammin kuin aikaisemmin arvioitiin, ja jääreuna on nopeasti vetäytynyt mantereelle, minkä seurauksena luonnon tasapaino on järkkynyt. Esimerkiksi jääkarhut on nyt uhanalainen laji, kun karhut eivät enää löydä tarpeeksi ravintoa. Myös viime vuosikymmenten muutokset ekstreemi-ilmiöiden muodossa - voimakkaat myrskyt, kaatosateet, trooppiset hurrikaanit ja tornadot, ovat varoittavia esimerkkejä tulevista katastrofeista. Varokaamme vääriä profeettoja, jotka vähättelevät ilmastomuutoksen vaaroja!

Riikka Ala-Harja

Uskon tutkijoiden tutkivan paremmin kuin minä. Tutkijat saavat eri tuloksia -- se kertoo heidän tekevän työtään.

Ihmisen on joka tapauksessa, puhutaan ilmastomuutoksesta tai ei, jarrutettava ympäristöä kuluttavaa elämäntapaa.

Juha Kuisma

Tämä on turhauttavaa! IPCC:n kokosi nyt jo edesmennyt ruotsalainen meteorologi Bert Bolin, joka kyllästyi siihen, että media ikään kuin draaman takia pyysi aina jonkun ilmastonmuutos-skeptikon kantaa rinnalle, kun silloiset 1970-luvun johtavat tiedemiehet puhuivat ilmastonmuutoksen uhasta. Epäily esitettiin yhtä vahvana kuin pätevä tiede, jotta saatiin otsikoita.

Jokainen, joka tajuaa termodynamiikan toisen pääsäännön merkityksen, ei voi epäillä ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen olemassaoloa. Fossiilisia polttoaineita 200 v käyttövoimanaan käyttänyt teollisuus on johonkin purkanut luomansa entropian eli epäjärjestyksen. Johtuu ihmisen aisteista, että epäjärjestyksen sijoituspaikka on "sfääreissä".

Yhdysvalloissa TV painaa läpi Goebbels-tyylisiä mainoksia "Hiili on vihreää energiaa". Ähh.

Toivottavasti HS ei lähde tässä asiassa sekoilemaan. Kööpenhaminassa on kysymys ihmiskunnan tulevaisuudesta. Pentinkulman Janne Kivivuorta siteeraten: "Kokouksilla ja papereilla asiat ratkotaan."

Veera Luoma-aho

Jos koko kansainvälinen tiedeyhteisö vääristelisi tutkimustensa tuloksia, oli kyse sitten mistä asiasta tahansa, kyseessä olisi aikamoinen uutispommi. Se romuttaisi uskon koko kansainväliseen yliopisto- ja tutkimusjärjestelmään ja tieteelliseen vertaisarviointiin. Tällaiseen salaliittoteoriaan en sentään ole valmis uskomaan.

IPCC:n raportit kokoavat yhteen alan johtavan tiedeyhteisön viimeisimmän tiedon ilmastonmuutoksen tieteellisestä perustasta. En oikein tiedä, mihin tietoon enää voisin uskoa, jos en voisi uskoa kansainvälisen tiedeyhteisön vertaisarvion läpikäyneitä tutkimustuloksia.

Ilmastonmuutoskeskustelussa on mukana monia hämmentäjiä ja vääristelijöitä, ja medialla olisi todellakin syytä itsekritiikkiin. Esimerkiksi mediassa paljon esillä oleva Atte Korhola ei suinkaan ole ilmastonmuutoksen tutkija, vaan paleolimnologi.

Minna Lindgren

Ilmastonmuutos on niin vakava asia, että sitä tuskin tarvitsee liioitella. Päinvastoin, monista ihmisen aiheuttamista muutoksista seuraa kiihtyvässä vauhdissa uusia muutoksia, jolloin ennusteet vanhenevat nopeasti ollen etupäässä liian varovaisia kuin riittävän realistisia. Tästä vain yksi esimerkki on mannerjäätiköiden sulamisnopeus. Mitä enemmän jäätiköt sulavat, sitä nopeammin sulaminen ja siitä seuraavat muutokset etenevät.

Uskon sinisilmäisesti tieteeseen, koska vain se voi pelastaa maapallon ja ihmisen. Siksi uskon, että suurin osa tutkijoista tekee parhaan kykynsä mukaan työtään, eivätkä tieteen toimintaa säätele talouden ja politiikan näkökulmat. Tämä usko on vielä lapsellisempaa kuin monien usko jumalaan, mutta pidän siitä kiinni.

Ongelma ympäristöasioissa on talouden ja politiikan lyhytnäköisyys. Kun kukaan päättäjistä ei katso seuraavaa kvartaalia tai vaalikautta pitemmälle, on helppo kaataa kaikkein tärkeimmät ongelmat muun sekajätteen joukkoon kaatopaikalle. Niin sanotulla kansalla eri puolilla maapalloa on huomattavasti suurempi valmius muuttaa elintapoja ja hyväksyä rajoitteita ja pakotteita ympäristön nimissä kuin talouden ja politiikan päättäjillä. Se on surullista.

Jukka Mallinen

Ei, en usko tutkijoiden liioittelevan ilmaston lämpenemistä.

Jokainen joka asunut Helsingissä vuosikymmeniä, on kokenut omissa nahoissaan, että ilmasto on lämpenemässä.

Kotitaloni naapurin isäntäkin Nastolassa totesi jo muutama vuosi sitten havainneensa ilmastonmuutoksen siitä, että hänen metsässään esiintyy koko ajan enemmän tuulenkaatoja eli tuulen kaatamia puita.

Ilmastonmuutoksesta on saatu niin paljon heikkoja ja vahvempiakin signaaleja, että sitä on pakko pitää tosiseikkana.

Kyseessä on monimutkainen ilmiö, jossa on valtava määrä erilaisia, usein ristiriitaisia kehityskulkuja, mutta yleinen tendenssi on selvä.

On ymmärrettävää, että ilmaston lämpenemisen haluavat kieltää henkilöt, jotka tuijottavat vain lähitulevaisuuden taloudellisiin intresseihin. Ilmiön valtavan monimutkaisuuden takia se voidaan saivarrella olemattomiin. Mutta olisi tuhoisaa lyhytnäköisyyttä jättää se huomiotta.

Kiba Lumberg

On nähtävissä jo mitä ongelmia ilmasaasteet ovat tuoneet kasvistossa, eläinkunnassa ja vesistöissä. Jopa ruoka, jota syömme, on myrkytettyä kaikilla kemikaaleilla ja saastuneessa maan perässä kasvatetaan keinotekoisesti ruokaa, joissa ei ole mitään vitamiineja. Ja silti kaikilla vaan pitäisi olla auto, joka saastuttaa ilmaa jota hengitämme.

Jyrki Kiiskinen

En näe ilmastotutkijoiden motiiveja vääristellä tutkimustuloksiaan, tuskin maailmanlaajuinen öljyteollisuuden vastainen salaliittokaan on riittävän vauras maksamaan heille jättilahjuksia. Huomiotakin saa poikkeavia käsityksiä rakastavassa mediassa kiistämällä ilmastonmuutoksen. Ainoa seikka, mitä he saavuttaisivat tutkimustuloksiaan liioittelemalla on tieteellisen uskottavuuden menetys. Sitä tiedemies tuskin tavoittelee. Siitä syystä uskon ilmastotutkijoiden olevan aidosti huolissaan ja vakuuttuneita ilmastonmuutoksen vauhdista, etenkin kun se tukee maalaisjärkeäni: jos tuprutamme ilmakehään kaikki ne kasvihuonekaasut jotka siellä olivat dinosaurusten aikana, saamme aikaiseksi dinosauruksille sopivan ilmaston.

Markku Valkonen

Vakavasti otettavat tutkijat tuskin liioittelevat saamiaan tuloksia. Sitä vastoin lisääntyvä tieto saattaa monimutkaistaa käsityksiä ilmastomuutoksen syistä ja seuraamusten vauhdista. Saattaa olla, että olemme tuota pikaa pahemmassa lirissä kuin uskomme, tai sitten korjaavien toimenpiteiden armonaika on oletettua pidempi.

Steen1

Pitkän tähtäimen lämpeneminen lienee tosiasia. Syyt sen takana ovat enemmänkin hämärän peitossa.

Petri Merenlahti

Lainaan Iso-Arskaa, Kalifornian kuvernaattoria, joka on useasti aiemminkin pelastanut maailman – elokuvissa tosin:

"Jos 98 lääkäriä sanoo, että poikani on sairas ja tarvitsee hoitoa, ja kaksi on sitä mieltä, että poika on terve eikä ole syytä tehdä mitään, minä uskon niitä 98:aa. Kysymys on siitä, että käyttää tervettä järkeä. Sama juttu ilmastonmuutoksen kanssa."

Ilmastonmuutosskeptikkojen saama huomio ei ole oikeassa suhteessa heidän mielipiteidensä vähäiseen painoarvoon. Ajan ja energian tuhlaaminen siihen, että vänkää heidän kanssaan, ei ole terveen järjen mukaista.

Sen sijaan nyt tarvitaan nopeasti tehokas ja oikeudenmukainen ilmastosopimus. Tehokas tarkoittaa sitä, että ilmaston lämpeneminen pystytään rajoittamaan alle kahteen asteeseen. Tällöinkin seuraukset ovat vakavia, mutta niihin on vielä mahdollista sopeutua. Oikeudenmukainen tarkoittaa sitä, että lasku ilmastonmuutoksesta ei lankea niiden maksettaviksi, jotka eivät ole synnyttäneet ongelmaa ja joilla on heikoimmat edellytykset selvitä siitä. Kehitysmaat tarvitsevat tukea sopeutuakseen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Juha Herkman

Käsittääkseni ilmaston lämpenemisestä ollaan melko yksimielisiä, vaikka myös kriittisiä näkökantoja esitetään. Se on tieteen luonne. Enemmän keskustelua on kaiketi käyty siitä, mikä osa lämpenemisessä on ihmisen toiminnan aiheuttamaa ja mikä muista syistä (esim. aurinkoenergian

vaihteluista) johtuvaa, maapallon historiassa tyypillistä vaihtelua?

Ihmisen vaikutuksestakin taidetaan nykyään olla melko yksimielisiä. En innostu yleensä, kun jossakin asiassa on saavutettu "absoluuttinen totuus". Liiallinen yksimielisyys on tieteessä usein huono merkki, etenkin jos kyse on niin monimutkaisesta ilmiöstä kuin ilmastonmuutos.

Tästä huolimatta allekirjoitan poliittisen johtopäätöksen, jonka mukaan ihmisen on muutettava toimintatapojaan ja lopetettava maapallon ja sen eliöstön riistokäyttö. Tähän johtopäätökseen ei tarvita edes ilmastonmuutostutkimusta. Riittää kun katsoo ikkunasta ulos tai menee lähimpään metsään.

Virpi Suutari

Liioiteltiin tai ei, yksilönvapaudessaan piehtaroiva ihminen tarvitsee voimakasta herätystä muuttaa kulutuskäyttäytymistään ja legitimitointia kaikkia kansalaisia koskeville rajoituksille. Joskus lääkärissäkin potilaan on liioiteltava vaivojaan, jotta otetaan todesta ja sairaus tulee hoidetuksi.

Kersti Juva

Kaikki muutoksen vähättely kuulostaa minusta kovasti samalta kuin puheet siitä ettei tupakan vaarallisuutta ole todistettu tai että holokausti on propagandaa. Ison rahan isot intressit saavat äkkiä mustan näyttämän valkoiselta jos emme pidä varaamme.

Kristiina Rikman

Ja liioittelivat tai ei, näkeehän sen maallikkokin (ja tuntee) etteivät vuodenajat enää ole ennallaan, säät ovat mitä sattuu. Onhan lämpenemisiä/kylmenemisiä on maailmanhistorian aikana tapahtunut ennenkin tyyliin jääkausi, mutta kun lumettomat talvet osuvat omaan elinaikaan ja kiihtyvällä tahdilla, alkaa kyllä uskoa varoituksiin.

Risto Pelkonen

Ilmaston muutosten ennakoiminen on asiantuntijoillekin hyvin vaikeaa. Siksi arviot ovat keskenään ristiriitaiset. Mihinkään tiedeyhteisön perustamaan salaliittoon en usko. Luotan enemmän tiedeyhteisön arvioon kuin Yleisradion MOT -toimituksen väitteeseen.

Mikko Lehtonen

Vastaan 2, en usko. Ongelmien vähättely on perinteisesti niiden keino, jotka haluavat välttyä panemasta rikkaa ristiin ongelmien poistamiseksi. On itsekästä ja edesvastuutonta panna päänsä pensaaseen tämän mittaluokan ongelman edessä. Ei ikävä kyllä kuitenkaan liene sattumaa, että ilmaston lämpenemisen vähättely tulee säännönmukaisesti maista, jotka vaikuttavat lämpenemiseen eniten. Jos ja kun vähättely johtuu siitä, että "taloudelliset" näkökohdat ymmärretään kapeasti rahatalouden näkökulmasta, olisi "talous" kiireesti määriteltävä uudelleen - sanan "oikonomia" etymologian mukaisesti - "talon pidoksi". Ei tätä Tellus-taloa kukaan muu tulee pitämään hyvin.

Anna Rotkirch

Voi myös katsoa ikkunasta ulos (marraskuu, 8 astetta) ja vaatekaappiin, jossa talvitakit ja -saappaat odottavat lunta.

Jaakko Hämeen-Anttila

En usko, että tutkijat liioittelevat ilmaston lämpenemisilmiötä, vaikkakin kuten aina tutkimuksessa myös tässä kysymyksessä esiintyy erilaisia näkemyksiä: toiset tutkijat tuntuvat pitävät ilmiötä vahvemmin toteennäytettynä ja vaikutuksiltaan merkittävämpänä kuin toiset, mutta peruslinjoista tutkijat kyllä tuntuvat olevan samaa mieltä. Toinen asia on, että julkisessa keskustelussa varmasti esiintyy liioittelua.

Max Arhippainen

Varmasti löytyy yksittäisiä tutkijoita, jotka liioittelevat. Ja ns skeptikot ovat väittäneet, että IPCC:n raporteissa tutkimustuloksia esitetään valikoiden. Se voi hyvin olla. Mutta kaiken kaikkiaan näyttö siitä, että ilmasto lämpenee, vaikuttaa hyvin vakuuttavalta.

Atso Almila

Oma elämänkaareni on nyt vaille 60 vuotta. Neljännen polven stadilaisena ja sittemmin 13 vuotta Kuopiossa asuneena näen kyllä omin silmin merkit, jotka lämpenemisen vaikutuksista kertovat. Näen talven muuttumisen vesisateiseksi harmaudeksi, näen kiusallisten ötököiden nousun pohjoisemmaksi, näen loppumattomiksi muuttuneet syysmyrskyt. Enpä usko helsinkiläisten kovinkaan usein enää pääsevän meren jäille hiihtämään, kuten meillä oli vielä 60-luvulla tapana, lähes joka talvena.

En ole myöskään ymmärtänyt näitä vastustajien ääniä. Etteikö kaikesta huolimatta kannattaisi elää siististi, päästöjä vähentäen? Ovathan myrkyt ja hiukkaset ihmisille ja eläimillä vaarallisia, vaikkei sitten lämpö niin nousisikaan.

EOS

Yrjö Juhani Renvall

Tutkijoiden maailmanlaajuiseen "salaliittoteoriaan" en suostu uskomaan, niin sotaa kuin tässä käydäänkin. Outoa tietenkin olisi, jos näin poliittisessa kysymyksessä, joka on todella tulvillaan taloudellisten etujen ristiriitoja, ei viljeltäisi myös mielikuvitusta ja manipulaatiota. Oman hämmennykseni keskellä minua helpottaa, että ilmastonmuutoksen nimissä tehtävät korjausliikkeet eivät ilmaa pilaa. Siitä en kuitenkaan pidä, jos ydinvoimabuumi saa sen suurimman voiton.

Arno Kotro

Paha sanoa, keskustelu hämmentää. Varmasti on niitäkin tutkijoita, jotka liioittelevat lämpenemistä, mutta pitäisi olla alan asiantuntija voidakseen arvioida, kuinka vahvat todisteet ilmastonmuutokselle tosiasiassa on. Lisää tutkimusta, avointa tiedottamista ja kriittistä argumentointia tarvitaan.

Ilmastotutkijoiden tulisi nyt oikaista yksilöidysti ja julkisesti muun muassa MOT-ohjelmassa hiljattain esitettyjä väitteitä, jos ne ovat virheellisiä. Ja poliitikkojen tehtävä on selvittää meille maallikoille, millaisiin oletuksiin ja tutkimusnäyttöön valittu ilmastopolitiikka perustuu.

Tieteessä ja varsinkin tulevaisuuden skenaarioissa on aina erehtymisen mahdollisuus, mutta ilmastoriskit lienevät joka tapauksessa niin suuret, että olisi vastuutonta jättää reagoimatta tiedeyhteisön enemmistön varoituksiin.

Ja päätöksissä pitää tiedon lisäksi ottaa huomioon se, mitä ei tiedetä.

Jos ilmastonmuutosta pidetään itsestään selvästi jo tapahtuneena tosiasiana, sen merkkejä havaitaan kritiikittömästi. Muistan nähneeni leutona talvipäivänä pääuutiset, joissa toimittaja valisti, että ilmastonmuutoksen voi jokainen todeta katsomalla ikkunasta ulos. Tiedotusvälineiltä kaipaan analyyttisempää ja tiedeyhteisöltä avoimempaa linjaa, jossa toisinajattelijoita ei yritetä vaientaa. On vaaraksi niin tieteen uskottavuudelle kuin järkevälle ympäristöpolitiikalle, jos tietoja pantataan silloin, kun ne eivät tue haluttua politiikkaa.

Valitettavasti ilmastokeskustelu vie huomion ensisijaisesta ongelmasta, liiasta väestönkasvusta. Liian suuri väestö on viime kädessä kaikkien ympäristöongelmien perussyy - myös ilmastonmuutoksen - ja ilmastodirektiivit ja muut sinänsä hyvät pyrinnöt jäävät näpertelyksi, jos meitä on liikaa. On merkillistä, kuinka vähän tästä ihmisen ympäristösuhteen kannalta olennaisimmasta kysymyksestä puhutaan huomion kiinnittyessä seurannaisongelmiin. Väestökysymys lienee poliittisesti arempi kuin ilmasto-ongelma. Kotoista keskustelua hallitsevat liikaa myös Pentti Linkolan provokaatiot ja niiden päivittely.

Riippumatta siitä, miten ilmasto vastaisuudessa muuttuu, on sinänsä hyvä, jos pelko ilmastonmuutoksesta saa meidät muuttamaan toimintaamme. Vaikka ilmaston lämpeneminen ei olisikaan aivan niin vakava uhka kuin nyt pelätään, moni muu ympäristöongelma on, ja oletetun ilmastonmuutoksen torjuminen joka tapauksessa vähentää ympäristön kuormitusta.

Juha Siltanen

Kysymys on merkityksetön - ja näin ollen olisi kannanottokin siihen.

Jos olisin ilmastonmuutostutkimukseen perehtynyt tiedemies ja - minun laillani - vakuuttunut ilmaston lämpenemisestä enkä näkisi ympäröivässä yhteiskunnassa mitään päättäväisiä toimenpiteitä tämän kehityksen jarruttamiseksi/pysäyttämiseksi, en varmasti pystyisi vastustamaan kiusausta esittää tilanne vielä ankarammassa valossa kuin kaikkein puolueettomin tiedemieheneetokseni vaatisi. Yksin se riski, että lämpenemiskehitykseen sisältyvät hirvittävät riskit olisivat todelliset ja välttämättömät, olisi omiaan värittämään johtopäätösteni formulointia.

Jollei kyse olisi niin kertakaikkisen vakavasta ja luonnonhistoriallisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti merkitsevästä asiasta, olisi melkein hupaisaa seurata ilmastosta käytävän keskustelun vaiheita.

Kulttuuri, jonka omana päätoimena on retusointi ja kauppansa tekevien mielikuvien ja markkinastrategioiden luominen, penää äkkiä tavatonta tarkkuutta ja musertavaa todistusaineistoa jokaiselta, joka pyrkii parantamaan sen eloonjäämismahdollisuuksia, varoittamaan ja auttamaan. Mikä hyvänsä liikeyritys, jonka toimintamahdollisuuksia ja tulevaisuutta varjostaisi murto-osakin siitä riskistä, joka lähes yksimielisen tiedemieskunnan mukaan varjostaa koko ihmisyhteisön tulevaisuutta, olisi jo aikaa sitten ryhtynyt valtavaan vastarintaan - olisi pr-sotaa, restrukturointia, toimialanvaihdoksia, leikkauksia ja hätämanöövereitä.

Liioittelun kyttääminen, salaliittoteoriat, ponnekas teknologiaoptimismi jne. ovat viivytystaistelua, rauhoittavaa pokerinpeluuta, lapsellista hyvänyöntoivottelua Sen Varsinaisen globalisoitumisvaatimuksen edessä. Tämä vaatimus on valtava: ihmisen olisi ensimmäisen kerran kirjoitetun historiansa aikana kyettävä aktiivisesti luopumaan saavuttamastaan teknologisesta kehitystasosta ja saatava tämä uskottavasti näyttämään teknologiselta edistykseltä. On vähintäänkin ymmärrettävää, että yhteiskunnan maskulistiset rakenteet - kuten suuri osa ns. elinkeinoelämästä - tekevät kaikkensa, jottei tämän tehtävän eteen jouduttaisi, kunnes katastrofi on sitä luokkaa, ettei syyllisten perään enää ehdi kysellä kukaan.

Eilina Gusatinsky

Uskon siihen, että meidän on muutettava käyttäytymistämme ja vähennettävä kulutusta. Toisaalta viimeaikaiset päätökset,

jotka mukamas perustuivat tutkimuksiin, pakottavat meidät kuluttamaan enemmän. Esimerkiksi hehkulamppujen lähestyvä kielto tulee rasittamaan luontoa ja terveyttämme (sekä kukkaroamme) paljon enemmän kun meille kerrotaan.

Ville Ranta

Ilmastonmuutoksen tutkijoiden eriävillä tuloksilla lämpenemisestä ja ihmisen osuudesta siihen ei lopulta ole suurta merkitystä. Ei tarvitse olla tiedemies tajutakseen, että ihmiskunta tuhoaa ilmaa, vettä ja maata hirvittävällä tavalla, ja että tämä on väärin ja kohtalokasta.

On uskomatonta, miten ihmiset vieläkin tuudittautuvat jonkinlaiseen ylimalkaiseen optimismiin ympäristökysymyksissä. Maailma tarvitsee ilmastosopimuksen ja tuhat muuta sopimusta, joilla sikailu lopetetaan.

Timo Valjakka

Ei kantaa. On yhdentekevää liioittelevatko tiedemiehet tai eivät tai dramatisoivatko he asioita. Ilmaston lämpeneminen on ilmeinen tosiasia ja vakava uhka. Se on ongelma, joka on ja pysyy ja sen kun kasvaa ellemme me tee sille jotain.

Jari Sarasvuo

Havainnot ovat kiistattomat: ilmasto MUUTTUU. "Kuinka paljon?" ja "kuinka paljon siitä on ihmisen tekosia?" ei kriittisesti tarkasteltuna voi olla kuin valistuneita arvauksia. Kukaan ei vielä TIEDÄ eikä voikaan tietää. Silti tämä on mahdollisesti ihmiskunnan historian tärkein tieteellinen tutkimusalue.

Kari Uusikylä

Oikeat tutkijat pyrkivät aina tosissaan etsimään luotettavaa tietoa. Tieteellinen "totuus" perustuu useimmiten todennäköisyyksiin, ei absoluuttiseen varmuuteen. Jos ei ole asiantunteva alan tutkija, on kovin uskallettua ryhtyä julistamaan omia tunnepitoisia luulojaan totuutena.

Anna Kontula

Tässä ei kysytä mielipidettä vaan oikeaa tietoa. Sosiologina minulla on aika heikot mahdollisuudet arvioida ilmastotutkijoiden tuloksia mutu-tuntumalta.

Katja Tukiainen

En ota kantaa, vaikka näytön perusteellahan vaikuttaa nyt siltä että osa tutkijoista on liioitellut tuloksia. Hirvittävänä pidän sitä kuinka ilmastotieteen tutkimusten tuloksista on tullut kansalaiselle nyt nimenomaan uskon asia!

Ilona Anhava

Kannanotto vaatisi asiantuntemusta, jota minulla ei ole. Ilmastonmuutoksesta ja ihmisen tointen vaikutuksesta siihen on nyt puhuttu vuosia, ja syytä onkin, jos kauhukuvat pitävät paikkansa. Toisaalta olen kuullut asiantuntevalta ja luonnonsuojeluun ehdottoman positiivisesti suhtautuvalta henkilöltä, että ihmisen toimien vaikutus ilmastonmuutokseen on marginaalinen.

Sirpa Kähkönen

Kysymyksenasettelu ajaa raadin esittelemään uskomuksiaan. Aivan turhaa ajanvietettä. Ryhtiä kysymyksiin!

Juha Seppälä

Selväksi on käynyt, että asiakokonaisuus ei ole mitenkään yksiselitteisesti niin tai näin. Erilaisilla intressiryhmillä on erilaisia intressejä, amalgaamipaikkahysteerikot sekaisin vakavasti otettavien, pieteettisten tutkijoiden kanssa, ja raha mukana niin kuin kaikessa taloudellisessa sentimentissä, jonka kehityksestä ei ota pirukaan selkoa.

Krista Mikkola

Todennäköisesti tutkijoiden on hyvä tuoda asia esiin varsin voimakkaasti, jotta ihmiset ymmärtäisivät, että kulutustottumusten on PAKKO muuttua.

Esim. Itämeren ympärillä oli aikoinaan Suomessa suurta välinpitämättömyyttä – se päästettiin saastumaan. Ilmastonmuutosasioita on pakko hoitaa pitkällä tähtäimellä – myös horror-skenaario huomioon ottaen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi