HS-raati: Ay-liikkeen on muututtava

Usko nykyisen kaltaisen ammattiyhdistysliikkeen säilymiseen jakaa HS-raadin kahtia: 46 prosenttia uskoo nykytilanteen voivan jatkua, 44 prosenttia on päinvastaista mieltä.

Nykymuotoinen ay-liike on iltaruskon instituutio, joka ajaa lähinnä hyvin toimeentulevien, usein vakinaisessa työsuhteessa olevien ihmisten etuja, pahoittelee kirjailija Juha Seppälä – ja viittaa SAK:n taannoiseen vaalimainokseen.

"Olisin halunnut Oiva Lohtanderin sijasta nähdä Jouko Ahosen mässäilevän pöydässä ja muutaman nälistyneen prekaarin vieressä nieleskelemässä tyhjää – siitä huolimatta, että prekaarius on monelle myös mieluisa valinta, ei tyly kohtalo."

Muusikko A. W. Yrjänän mielestä ay-liike näyttäytyy "hyvin toimeentulevien keski-ikäisten elintasonkohotusautomaattina."

Ay-liike on unohtanut työttömät, naiset ja pätkätyöläiset, suomii semiootikko Vaula Norrena.

"Kun valtaosa työntekijöistä kuuluu johonkin näistä kolmesta 'vähemmistöstä', on selvää, ettei heitä kiinnosta maksaa jäsenmaksua ammattijärjestölle, joka ei edes yritä pitää heidän puoliaan."

Tuotannon ympäristövaikutukset, globaali solidaarisuus ja työhyvinvointi eivät näy tarpeeksi ay-liikkeen asialistalla, kritisoi professori Mikko Lehtonen.

Säveltäjä Lotta Wennäkoski pitää ongelman ytimenä sitä, että ay-liike on linnoittautunut puolustamaan ansiosidonnaista sosiaaliturvaa.

"Mikäli nykyisen kaltainen 'demokraattinen hyvinvointivaltio' aikoo säilyä, on sosiaaliturva ratkaistava ilman työsuhdekytkyä. Tällöin ay-liike menettää ainakin terävimmän merkityksensä."

"Mitä nopeammin ay-liike näivettyy pois, sitä paremmin voi suomalainen demokratia, talous ja jokainen omaa vapauttaan ja päätäntävaltaansa arvostava yksilö", lataa historiantutkija Markku Ruotsila.

Six Degrees -lehden päätoimittaja Alexis Kouros esittää, että tulevaisuudessa ammattiliitot voisivat solmia jäsentensä kanssa työsuhteita ja myydä tai vuokrata niiden työvoimaa joustavasti työnantajille.

Jos tulopoliittisten kokonaisratkaisujen aika on ohi, keskusjärjestöjen merkitys heikkenee ja liittojen kasvaa, arvioi toimittaja Max Arhippainen. Se voi heikentää työntekijäryhmien välistä solidaarisuutta.

"Työväen jakautuminen porvaristotyöläisiin ja köyhälistötyöläisiin on vain työnantajan edun mukaista, jos senkään", sanoo kirjailija Kaari Utrio.

Toimittaja Timo Harakka hautaisi koko tupojuntan, johon hän laskee myös työnantajaliikkeen.

"Hakaniemen bunkkerit voidaan räjäyttää vain samalla, kun Eteläranta vapautetaan kokonaan virkistyskäyttöön."

Jumalanomaiset markkinavoimat tarvitsevat vastavoimia, toteaa Tanssi-lehden päätoimittaja Minna Tawast.

"Pelkkä työelämän vaativuuden ja työntekijöiden pompottamisen paheksunta ei näytä tuottavan mitään tulosta."

"Yksilön kauneus, viisaus ja erinomaisuus ei ole missään päin maailmaa riittänyt neuvotteluaseeksi työoloista", lausuu joukkovoimaan uskova kirjailija Jyrki Kiiskinen.

Joukkovoimalla on merkitystä, mutta työntekijöiden edustustehtävän kilpailuttaminen voisi tuoda parempiakin vaihtoehtoja, arvelee kulttuuriyrittäjä Raoul Grünstein.

Järjestäytyminen on erityisen tärkeää pienipalkkaisilla aloilla, tähdentää johtaja Heikki Hiilamo.

"Yhdysvaltojen esimerkki osoittaa, että työväenluokan ja keskiluokan palkkataso voi jäädä jopa vuosikymmeniksi polkemaan paikallaan saamaan aikaan, kun paremmissa asemissa olevien tulot moninkertaistuvat."

Kansakunnan etu on, että ay-liike estää työläisten kyykyttämisen, toteaa professori Matti Wiberg. Se ehkäisee sosiaalisia levottomuuksia.

"Paljonko esimerkiksi Björn Wahlroos, yksi etevimmistä kapitalisteistamme, on valmis maksamaan siitä, että hänkin voi rauhassa ja häiriöttä kävellä Baltic Jazzissa Taalintehtaalla?"

HS-raati on toimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi