HS-raati ei hyväksy perussuomalaista ideaa kansan identiteetistä

Kansakunta on kuvitteellinen yhteisö, joka keksittiin sata vuotta sitten poliittisiin tarkoituksiin, sanoo kuvataiteilija Jani Leinonen.

"Se on kuvitteellinen, koska siinä kahden yksilön, esimerkiksi minun ja Timo Soinin, joilla ei ole mitään yhteisiä arvoja, tavoitteita tai asuinpaikkaa, ajatellaan kuuluvan samaan yhteisöön nimeltä Suomi."

Suomen kansallinen kulttuuri on pääasiassa tuontitavaraa, jatkaa kirjailija Claes Andersson.

"Ilman virikkeitä ja vaikutteita muualta ei olisi Sibeliusta, Gallen-Kallelaa sen enempää kuin Edelfeltiäkään."

Perussuomalaisten vaaliohjelmassa suomalaiseen kulttuuriin nojaavaa kansallista identiteettiä pidetään onnistuneen monikulttuurisuuden pohjana. HS-raadin vastaajista 67 prosenttia vastustaa ja 15 prosenttia puoltaa ajatusta.

"Yhteinen kansallinen identiteetti on kaunis harha", vastaa toimittaja Johanna Korhonen.

Taiteen tehtävä ei ole vahvistaa olematonta suomalaisten yhteistä identiteettiä, tuumii professori Mikko Lehtonen. Hänen mukaansa jo ajatus "kansallisuuksista" on ylikansallista lainaa.

" 'Suomalaisuus' on kuviteltu kansallisromanttisissa kuvataiteissa koko lailla samalla tavalla kuin vaikkapa 'virolaisuus' tai 'romanialaisuus', kuten mainittujen maiden 'kansallisiin' taidemuseoihin kootut 'kultakausien' teokset hätkähdyttävästi osoittavat."

Tietokirjailija Jaakko Heinimäkeä kummastuttaa, että suomen kielen merkitystä suomalaiselle kulttuurille korostavat perussuomalaiset nostavat esimerkeiksi joukon ruotsinkielisiä taiteilijoita.

Jo perussuomalaisten ihannoimaan Kalevalaan sulautettiin vaikutteita eri ilmansuunnista, toteaa suomentaja Jukka Mallinen.

"Taide on usein sekä paikallista että universaalia. Tässä asiassa vastakkainasettelun aika on ohi", sanoo toimitusjohtaja Irina Krohn.

Perussuomalaisten kulttuurilinjauksissa kaikki uusi on automaattisesti huonoa ja vanha hyvää, arvioi muusikko A. W. Yrjänä.

"Sillä periaatteella ei pyörääkään koskaan olisi otettu käyttöön. Ja sellainen modernistinen episodiromaani kuin Tuntematon sotilas sietäisi tulla poltetuksi."

Tutkija Tommi Uschanovin mieleen perussuomalaisten ohjelma tuo opettaja Rautajärven Täällä Pohjantähden alla -eepoksesta.

"Populismi on pakonomaista yritystä olla kansanomaisempaa kuin edes kansa itse on, jolloin tulos muuttuu aidon kansanomaisuuden omituiseksi parodiaksi."

Isoisä taisteli sodassa juuri siksi, että saan suomalaisena halutessani lukea sarjakuvia, kuunnella rapmusiikkia ja pelata tietokonepelejä, ajattelee professori Alf Rehn.

Ehkä

Jari Litmasen "järkyttävä" näköispatsas on oikeaa perussuomalaiskansallista kulttuuria, epäilee toimittaja Kirsi Virtanen.

"Joku toinen voisi ajatella, että siinä on sairaalloisen ja lapsellisen henkilöpalvonnan piirteitä."

Perussuomalaiset olisivat aikoinaan tuominneet Sibeliuksen, Aleksis Kiven ja Helene Schjerfbeckin rappiotaiteeksi, laukoo ympäristökirjailija Juha Kuisma.

Kirjailija Leena Lehtolainen ehdottaa vaihtoehtoista suomalaisuuden kaanonia.

"Jokaisen pitäisi osata ulkoa ainakin kaksi Eläkeläisten kappaletta, pari Fingerporin klassikkostrippiä, Kaurismäen veljesten elokuvien juonet ja Jukolan Jussin parhaat haukkumasanat."

Heikon itsetunnon vuoksi Suomessa on väheksytty kansallista identiteettiä, pahoittelee kolumnisti Johannes Koroma.

Ilman yhteistä identiteettiä yhteiskunnasta tulee epävakaa, pohdiskelee yliasiamies Antti Arjava – pahimmillaan väkivaltainen, lievimmillään huvittava, kuten Belgiassa.

"Maahanmuuton suuri kysymys on, miten saadaan luotua nopeasti yhteisyyden tunne suurelle joukolle ihmisiä, joilla ei ole vielä yhteisiä suuria kokemuksia."

Yhdysvalloissa yhteinen kansallinen identiteetti on tehnyt mahdolliseksi kulttuurien rikkaan rinnakkaiselon, muistuttaa yritysvalmentaja Jari Sarasvuo.

Kaikilla suomalaisilla on hyvä olla perustietämys historiasta ja kulttuuriperimästä, johon kuuluvat myös Gallen-Kallela, talvisota ja Sibelius, arvelee yritysjohtaja Ami Hasan. Hän ei kuitenkaan kannata "kalevalaisten tupailtojen" järjestämistä maahaanmuuttajille.

Kulttuurin muuttumista "postmoderniksi" mansikkahilloksi voidaan hidastaa, uskoo professori Aki-Mauri Huhtinen. Hänen mielestään "aikamme nihilismi ja relatiivisuus" ei tyydytä juuriaan etsivää ihmistä.

"Paluuta yhtenäiskulttuuriin ei ole, mutta liukenemisen nopeutta voidaan säädellä."

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi