HS-raati näkee Hesarissa aatetta

Lehteä pidetään liberaalina, mutta myös vanhoillisena ja punaisena.

Nuorsuomalaisten vuonna 1889 perustama Helsingin Sanomat – alkujaan Päivälehti – on nykyisestä sitoutumattomuudestaan huolimatta yhä aatteellinen julkaisu. Näin uskoo 73 prosenttia HS-raadin vastaajista. Hieman alle viidennes ei näe nykyisessä lehdessä aatteellisuutta.

Lehden aatteellisuus ei kuitenkaan näyttäydy puolueisiin tai niiden kantoihin sidottuna ideologisuutena, eikä sitä lehteen kaivatakaan.

"Aatteellisuudella on paljon tilaa ilman puoluekarttaakin", toteaa museonjohtaja Markku Valkonen.

Kovin ideologisesti värittynyt aatteen palo ei sopisi laatulehteen, arvioi toimittaja Iivi Anna Masso.

"Sitoutuminen poliittisten puolueiden tavoitteisiin olisi ongelmallista tilanteessa, jossa suurimmalla valtalehdellä ei juuri ole kilpailijaa."

Helsingin Sanomilla on vieläkin sentimentaalinen side nuorsuomalaisuuteen, ja tietty liberalismi perusarvojen suhteen vaikuttaa lehdessä, pohdiskelee kansanedustaja Erkki Tuomioja.

Hesarin pitkä linja on sosiaalisesti vastuullista liberalismia, määrittelee professori Juha Sihvola.

"HS:n liberalismi on ennen kaikkea ollut moraalista vapaamielisyyttä ja sananvapauden korostamista. Kaikessa länsimielisyydessään Hesari on kuitenkin myös korostanut myös tässä viime aikoina, että markkinataloudella on moraaliset ehdot."

Hesari on vankasti maltillisen oikeistolainen ja toisin tuskin voisi olla, sanoo dramaturgi Juha-Pekka Hotinen.

"Nyt tuo keskitien strategia on väistämätön pelkästään taloudellisista syistä: lehden on syytä myötäillä koulutetun keskiluokan intressejä."

Helsingin Sanomat on yleisporvarillinen ja kaupunkilainen, toteaa ohjaaja Atro Kahiluoto. Hänen mielestään lehti ymmärtää vähänlaisesti palkansaajajärjestöjä ja työtaisteluita, suhtautuu epäillen markkinoiden sääntelyyn ja ottaa yleensä torjuvan kannan vaihtoehtoliikkeisiin ja kansalaistottelemattomuuteen.

Humanismi on Helsingin Sanomien johtava aate, väittää semiootikko Vaula Norrena. Hän nimittää lehteä "inhimillisyyden majakaksi" maailman valtalehtien joukossa.

"Hesarin tapa kirjoittaa ja kuvata tässä kovassa maailmassa hyljeksittyjäkin ihmisryhmiä – asunnottomia alkoholisteja, katukerjäläisiä, talouspakolaisia, uuninpankonpoikia, poliitikonketkuja ja niin edelleen – on niin isosti sydämen sivistystä lisäävää, että Hesarille voisi hyvin ehdottaa vaikka Nobelin rauhanpalkintoa."

Monesti uutissivujenkin tekstit ovat hyvin asenteellisia, moittii historiantutkija Markku Ruotsila.

"Lehden 'sitoutumattomat' kolumnistit taas toistavat New Yorkin Timesin pääkirjoitussivujen ideologista sanomaa niin kuin tämän sekularistisen vasemmistoliberalismin airueen sana olisi jokin objektiivisen faktatiedon mittari ja määrittäjä."

Vapaamielisyys näkyy kolumnisti Johannes Koroman mielestä siinä, että hyvin vastakkaiset näkemykset saavat Helsingin Sanomissa paljon tilaa. Siksi lehden linjaa keskeisissä yhteiskunnallisissa asioissa on vaikea hahmottaa.

"HS:n merkittävistä aatteellisista linjauksista on tuotu esiin lähinnä asennoituminen EU- ja Nato-jäsenyyteen."

Helsingin Sanomien pitäisi omaksua korkeampi profiili liberaalin parlamentarismin puolestapuhujana, sanoo tietokirjailija Kalle Haatanen.

"Joissain maailmankuvaa ja perhearvoja kuvaavissa epäpoliittisissa seikoissa Hesarin maailmankuva on nykyisellään jopa yllättävän konservatiivinen, sanoisinko vanhaslainen."

Sananvapauden puolustamisessa Hesari on kirjailija Juha Seppälän mielestä lähestynyt ajattelutapaa, jonka mukaan aatteista sivuun menevälle, henkilökeskeiselle ja sensaatiohakuiselle uutisoinnille ei pidä asettaa esteitä.

"Yhteiskunnallista merkitystä nähdään siinä, mikä on journalismin keinoin muutettavissa kassavirraksi. Parlamentarismin puolustamisen yhteydessä unohdetaan helposti kertoa, miten paljon ilmoitustuloja vaalimainonta lehdelle on tuonut."

Pääkirjoituksissa sekä joissain jutuissa ja kolumneissa on vielä asiaa ja aatteellisuutta, mutta viihde ja kaupallisuus hallitsee kokonaiskuvaa, suree arkkitehti Harri Hautajärvi.

Sanomalehdelle sananvapauden puolustaminen on samaa kuin elinkeinovapauden puolustaminen – ja hyvä niin, pohtii johtaja Heikki Hiilamo.

"Lehden niin sanottua linjaa eli pääkirjoituksia tärkeämpää on se, miten paljon ja millaisia mielipiteitä lehti hankkii ja julkaisee."

Helsingin Sanomien toimittajat ovat helsinkiläisiä, koulutettuja ja ennemmin kansainvälisesti kuin kansallisesti suuntautuneita, huomauttaa Ilkan päätoimittaja Matti Kalliokoski.

"He siis muistattavat 1800-luvun lopun Päivälehden nuorsuomalaisia."

HS-raati on kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi