HS:n blogijuttu kirvoitti kriittisen keskustelun

Internetin blogeja ei voida arvottaa pelkästään niiden suosion perusteella. Monet viihdeblogit voivat olla suosittuja, mutta tämä ei vähennä asiablogien merkitystä, todettiin blogimaailmassa eli blogistaniassa reaktiona Helsingin Sanomien sunnuntaiseen juttuun.

HS:n sunnuntain kulttuurisivuilla uutisoitiin, että suosituimmat blogit sisältävät neuleohjeita, muotia ja henkilökohtaisia paljastuksia. Ne ovat siten samaa laadukasta viihdettä, jota perinteisemmästäkin mediasta kulutetaan.

Tämä herätti kymmeniä vastalauseita verkkopäiväkirjoissa.

"Monet niin sanotut asiablogit ovat usein hyvin erikoistuneita, mutta niillä on hyvin valikoitunut lukijakunta. Nämä blogit eivät siten näy luetuimpien blogien listoilla, mutta niillä voi olla merkittävä asema oman erityisalansa asiantuntijoiden keskuudessa", kirjoittaa blogeista gradun tehnyt Jere Majava.

Blogimaailmassa näyttää vallitsevan konsensus siitä, että blogien merkittävyys ei synny suosiosta, vaan verkoston muodostamasta kriittisestä massasta. Blogit nostavat aiheita esiin, ja kun riittävän moni tekee niin, valtamedia tarttuu niihin. Todisteena tästä käytetään esimerkiksi lapsipornon suodatuksesta käytyä keskustelua

Näin varmasti on, mutta blogien nostamat aiheet ovat usein teknologiaan keskittyviä. Esimerkiksi pitkäaikaissairaiden hoitajaongelmat eivät yleensä nouse laajan blogikeskustelun aiheeksi.

Blogien julkaisukynnys on matalampi, ja siksi aiheet pääsevät blogeissa julki nopeammin. Tämä koskee sekä tärkeitä asioita että mitättömyyksiä.

Usein on niin, että myös toimittajat tietävät asioista, mutta eivät pysty kirjoittamaan niistä todisteiden tai näkökulmien puutteessa.

Jos verkkopäiväkirjat ovat apajilla ensin, se ei silti tarkoita sitä, että aiheet lähtisivät liikkeelle blogeista.

Koko väitettä viihdeblogien suosiosta kritisoitiin myös sillä, että Sanoma-konserniin kuuluva Blogilista.fi ei anna luotettavaa kuvaa blogimaailmasta. Monia blogeja luetaan Blogilistan tarkkailun ulkopuolella ja esimerkiksi erilaisilla koostinohjelmilla.

Blogilista ei olekaan luotettava: se on vain paras tarjolla oleva tietolähde. Kun tulevaisuudessa blogien kävijämäärien seuranta ehkä paranee, voi olla että kuva suomalaisblogeista muuttuu toisenlaiseksi.

Toisaalta, blogien seurannaltaan edistyneemmässä Ruotsissa viihde pitää yhä kärkisijaa.

Toinen blogeissa esitetty kritiikki kohdistui kansalaisjournalismin määritelmään.

Monilla bloggaajilla on käsitys, että blogit ovat täysin uudenlainen media, johon ei voi soveltaa mitään vanhasta mediasta opittua. Verkkopäiväkirjat liikkuvat sujuvasti monissa eri tekstityypeissä, eikä niillä ole vakiintunutta sisällöllistä linjaa.

"Kansalaisjournalismin määrittely journalistisesti määritellyn sisällön kautta on mielestäni virhe: kyse ei ole kilpailusta, kuten pöljimmät toimittajat ajattelevat, vaan uusien asioiden keksimisestä, täydentämisestä, puutteiden ja virheiden korjaamisesta", kirjoittaa Jari Sedergren blogissaan.

Sedergrenin mielestä arkipäivän kommentaarit ja neuleblogit ovat mitä mainiointa kansalaisjournalismia.

Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittajan Matti Virtasen Zeitgeist-blogin mukaan viihde ei ole olennainen jakolinja blogimaailmassa. Tärkeämpi jako on se, kirjoittaako blogia yksityinen ihminen vai jonkun instituution edustaja. Esimerkiksi ministerien blogit säteilevät Virtasen mukaan hallituksen merkitystä.

Bloggaajien haluttomuus vertautua muuhun mediaan vaikuttaa uuden sosiaalisen ilmiön harjoittajien kokemalta pelolta. Muiden ei haluta määrittelevän omaa tekemistä.

Pelko on ymmärrettävä, mutta kovin perusteltua syytä sille ei ole. Yhden ihmisen toimituskunta ja netti julkaisualustana ei vielä tee blogeista ainutlaatuisia. Viittauksia, lainauksia, kuvia ja kommentteja on ollut mediassa jo vuosikymmeniä.

Julkaisemisen helppous on ainoa asia, joka tekee blogeista erilaisen. Se on aste-ero, ei luokkaero.

Blogikommenttien tulvassa vastavirtaan ui Erkka Piirainen. Hänen mielestään kiihkeät asianosaiset, tässä tapauksessa bloggaajat, ovat herkkiä itseään koskevalle keskustelulle. Kuten kaikki muodostumassa olevat yhteisöt, myös bloggaaminen etsii itseään keskustelun kautta.

"Kriitikoilla ei ole täysin yhtenevää kantaa myöskään siitä miten termejä tulisi käyttää ja miten bloggaamista pitäisi kuvata tai mitä kansalaisjournalismi tarkoittaa", Piirainen kirjoittaa.

Merkillepantavaa asiabloggaajien reaktiossa on se, että viihteen tekijät eivät viihdemääritelmästä loukkantuneet.

Käsityöbloggaaja Elina Urmas sanoo, että hänen mielestään "blogini arvoa ei vähennä se, että luokittelen sen viihteeksi ja ajanvietteeksi".

"Viihdyn nykyisessä asemassani varsin hyvin. Minulla ei ole tarvetta korottaa itseäni bloggaajana, mutta ei myöskään vähätellä. Olen ylpeänä tyttötyttö."

Aiemmin HS.fi:ssä:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi