Hakukoneruno syntyy kaoottisesta tekstimassasta

Esikoisrunoilija Tytti Heikkinen tekee hakukonerunoa. Hän kirjoittaa Googlen tekstikenttään avainsanoja, kopioi hakutuloksena ruudulle ilmestyvät sanarivit tekstinkäsittely­ohjelmaan ja alkaa karsia aineistoa.

"Valitsen kaoottisesta tekstimassasta lauseen tai sen osia kiinnostavan sisällön tai rakenteen perusteella", Heikkinen kertoo.

Runoilijan aktiiviseen rooliin kuuluu myös valita kerätystä aineistosta sidossanoja ja muita fragmentteja, jotka luovat yhteyksiä ja yllätyksiä tai tukevat kokonaisuutta.

Heikkisen Helsingin Sanomille tekemä hakukoneruno Uutishorisontti katoaa syntyi parissa päivässä.

Yhdessä Googlen hakusivussa on keskimäärin 330 sanaa, ja Heikkinen kopioi kymmenen ensimmäistä sivua jokaisesta sanahausta. Erilaisia uutis-sanaa käyttäviä hakuja hän teki kuusi, joten alle 200 sanan mittainen runo on tulosta lähes 20 000 sanan aineistosta.

Heikkistä viehättää hakukonerunoudessa erityisesti yllättävien yhteyksien löytyminen.

"Hakusanojen valinta ei ole sattumanvaraista, mutta karsintavaiheessa niiden määräysvalta katoaa ja tekstit alkavat johdatella omaan suuntaansa", Heikkinen kertoo.

Sattumanvaraisten ja toisten tekemien tekstien käyttäminen herättää epäilyksiä perinteiseen runoilijakäsitykseen tottuneissa lukijoissa.

Kirjallisuuskriitikoillakin on ollut varauksia, poikkeuksena Mervi Kantokorven myötämielinen arvio Heikkisen esikoiskirjasta.

Kantokorpi vertasi Heikkisen runoutta "dokumentaristin kädenjälkeen, tai ennenvanhaseen runonlaulajaan, jonka ääni muuntelee arkaaisten itkujen repertoaareja" (HS 6. 5. 2008).

"Uusi runous vaatii uuden lukutavan niin kuin uutta kuvataidetta piti oppia katsomaan eri tavalla kuin klassista", Heikkinen itse vertaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi